§:n 1 momentin 4 kohdan mukainen verovapaa valmennus- ja harjoitteluapuraha. 3.4 Muut urheiluun liittyvät tulot 3.4.1 Apurahat ja stipendit Apurahat ja stipendit ovat lähtökohtaisesti urheilijan veronalaista tuloa. Maksetun apurahan tosiasiallinen luonne määrittää, mistä suorituksesta on kyse ja miten sitä käsitellään verotuksessa. Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, millä nimikkeellä jokin suoritus maksetaan. Ainoastaan opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteen harjoittamista varten saatu apuraha tai stipendi voi olla verovapaa (
§). Lisäksi opetusministeriön nimeämille huippu-urheilijoille valtion varoista maksettavat valmennus- ja harjoitteluapurahat ovat verovapaita (
Urheilijan muuta tarkoitusta varten saamat apurahat ja stipendit ovat saajalleen aina veronalaista ansiotuloa riippumatta siitä, keneltä ne on saatu. Esimerkiksi urheilijan saamaan opiskelustipendiin sovelletaan yleisiä stipendien verotusta koskevia periaatteita. Urheilijan urheiluseuraltaan saamaa opiskelustipendiä on vakiintuneesti pidetty urheilijan palkkiona (KHO 1980-II-565). Myös kuitteja vastaan korvatut suoraan urheilemisesta aiheutuneet kulut ovat veronalaista tuloa. Huomio osio alkaa Esimerkki 6: Liisa on edustanut urheiluseuraansa ansiokkaasti useita vuosia. Liisa on aloittamassa opintoja oman kaupungin oppilaitoksessa ja on päättynyt jatkaa urheilu uraansa opintojen ohessa. Urheiluseura haluaa tukea Liisan uraa ja on myöntänyt Liisalle 1 000 euron stipendin lisääntyneiden kulujen kattamiseksi. Stipendi on Liisalle veronalaista urheilijan palkkiota. Huomio osio päättyy Verohallinnon ohjeissa Urheiluseura suoritusten maksajana sekä Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus käsitellään urheiluseurojen toimijoilleen maksamien stipendien, apurahojen, avustusten ja lahjojen verokohtelua. Maksajan on ilmoitettava luonnolliselle henkilölle maksamansa stipendit, apurahat ja avustukset, joiden määrä samalle suorituksen saajalle kalenterivuonna on vähintään 1 000 euroa (Verohallinnon päätös yleisestä tiedonantovelvollisuudesta). Apurahan tai stipendin saajan on aina itse ilmoitettava kaikki saamansa veronalaiset apurahat ja stipendit omalla veroilmoituksellaan. Stipendit, apurahat ja tunnustuspalkinnot verotetaan niiden maksuvuoden tulona. Urheilijan palkkioksi katsottava apuraha tai stipendi ilmoitetaan tulorekisterin palkkatietoilmoituksella tulorekisterin ohjeiden mukaisesti. 3.4.2 Tunnustuspalkinnot Tietyt palkinnot, jotka on saatu palkinnon saajaan nähden riippumattomalta palkinnon myöntäjältä tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi ovat 1.1.2023 alkaen saajalleen kokonaan verovapaita. Verovapaan tunnustuspalkinnon edellytyksenä on (HE 153/2022), että se annetaan merkittävästä työstä, suorituksesta tai pitkäaikaisesta toiminnasta merkittävissä tehtävissä tieteen, taiteen tai yleishyödyllisen toiminnan alalla jälkikäteen (
Tunnustuspalkintoa ei voi itse hakea. Verohallinto ratkaisee verotusta toimittaessaan, onko kyse säännöksessä tarkoitetusta tunnustuspalkinnosta vai muusta palkinnosta. Verovapaan tunnustuspalkinnon antajan ja saajan välillä ei saa olla riippuvuussuhdetta, kuten esimerkiksi työ- tai sopimussuhdetta, koska työnantajalta saadut tai muut vastikkeelliset palkinnot ovat palkkaa. Kilpailussa jaettava palkinto ei ole tunnustuspalkinto vaan kilpailupalkinto. Merkittävissä kansainvälisissä kilpailuissa menestynyt urheilija voi saada kotikunnaltaan yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi lahjoituksen, esimerkiksi tontin. Tällaista julkisyhteisön antamaa suoritusta voidaan pitää verovapaana tunnustuspalkintona. Perusteena esimerkiksi olympiavoittajan toiminnan yleishyödyllisyydelle on katsottu tämän toimiminen esikuvana urheiluharrastuksen lisäämiseksi Suomessa. Yksittäisen teon tai suorituksen näkyvyyden on tällöin täytynyt ulottua teon tai suorituksen normaalin piirin ulkopuolelle.
§:n 1 momentissa tarkoitettu tunnustuspalkinto voi olla verovapaa ainoastaan silloin, kun se myönnetään luonnolliselle henkilölle. Muissa kuin yllä mainituissa merkittävissä kansainvälisissä kilpailuissa menestymisen perusteella saadut palkinnot ovat urheilijan palkkiota ja siten veronalaista tuloa. Esimerkiksi pankin antama 10 000 markan tunnustuspalkinto muun muassa pesäpalloilun mestaruussarjan otteluissa pelanneelle vuoden avainpelaajalle oli urheilijan veronalaista tuloa eikä yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi annettu palkinto (KHO 1986-B-II-549). Kansalaiskeräyksen tuloksena saadusta rahasummasta ei ole suoritettava lahjaveroa, jos kultakin lahjoittajilta saadut suoritukset ovat alle 7 500 euroa (378/1940, perintö- ja lahjaverolaki, PerVL 19 a §). Kansalaiskeräyksestä saadut tulot eivät ole tuloveronalaista tuloa saajalleen. Vähäistä niin sanottua kiitoslahjaa on verotuksessa pidetty verovapaana suorituksena. Kiitoslahja voidaan myöntää, kun urheilija on tehnyt esimerkiksi vapaaehtoistyötä tai edustustyötä urheiluseuran hyväksi. Vähäisen kiitoslahjan arvo voi olla enintään 100 euroa vuodessa. Verovapaa kiitoslahja ei voi olla urheilijan itsensä valitsema eikä rahaa. Se ei myöskään voi olla vastiketta tehdystä työstä tai palkinto urheilusuorituksesta. Kiitoslahjakäytännön pitää koskea samalla tavoin kaikkia samaan yhteisöön kuuluvia. Huomio osio alkaa Esimerkki 7: Kalle on usean vuoden suvantovaiheen jälkeen noussut kuulantyönnössä lähelle kansallista kärkeä. Myös media on huomioinut sekä Kallen että Kallen urheiluseuran tekemän pitkäjänteisen työn positiivisessa sävyssä. Kuulantyönnön harrastajien määrä urheiluseurassa on kasvanut selvästi. Urheiluseura haluaa kiittää Kallea positiivisen esimerkin luomisesta lapsille ja antaa Kallelle lahjaksi 97 euron arvoisen maljakon. Maljakko on Kallelle verovapaa kiitoslahja. Huomio osio päättyy 3.5 Muut urheilijan saamat tulot 3.5.1 Käyttökorvaukset Käyttökorvausta (EPL 25 § 1 momentin 2 kohta) maksetaan esimerkiksi tekijänoikeuden ja teollisoikeuden käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä. Tekijänoikeus voi liittyä esimerkiksi kirjalliseen teokseen, suoratoistoon eli striimiin tai valokuvaan. Urheilijalle käyttökorvaus on veronalaista ansiotuloa. Huomio osio alkaa Esimerkki 8: Pekka on ladannut pelaamistaan näyttäviä Kaivosalus -pelin pelivideoita internetin kanaville. Pekalla on videoillaan yli 100 000 seuraajaa. Pekalle videoiden toistosta maksettu korvaus on käyttökorvausta. Huomio osio päättyy 3.5.2 Agentti- ja allekirjoituspalkkiot Urheilijaa edustava agentti toimii urheilijan asiamiehenä. Agentin päämiehenä ja toimeksiantajana toimii siis urheilija, jolloin agentin veloittaman korvauksen suorittaminen kuuluu urheilijan vastuulle. Jos urheiluseura maksaa urheilijan puolesta työsuhteeseen johtaneiden neuvotteluiden perusteella agenttipalkkion, myös agenttipalkkion määrä on urheilijan EPL 13 §:n mukaista palkkaa. Toisaalta urheilija voi vähentää agenttipalkkion verotuksessaan palkkatulon hankkimisesta aiheutuneena kuluna. Urheilija voi saada pelaajasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä allekirjoituspalkkion (signing bonus). Allekirjoituspalkkion katsotaan yleensä liittyvän siihen urheilutoimintaan, jota urheilija ryhtyy sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen työsopimuksen perusteella harjoittamaan. Allekirjoituspalkkio on tällaisessa tilanteessa urheilijan ennakonpidätyksenalaista palkkaa (KHO 2020:96). Näihin tuloihin verrannollisia palkkatuloja ovat niin ikään urheilutyösuhteen päättymiseen liittyvät korvaukset. Agentti voi toimia myös urheiluseuran lukuun esimerkiksi pelaajahankkijana. Tätä tehtävää koskeva toimeksianto- tai työsopimus on tällöin urheiluseuran ja agentin välinen. Pelaajasopimukseen johtavan toimeksiannon perusteella agentille maksettu palkkio tai palkka ei muodosta velvoitetta sopimuksen kohteena olevalle urheilijalle. 3.5.3 Luennointi- ja valmennuspalkkiot Urheilijan henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio on kyseisen urheilijan veronalaista palkkatuloa riippumatta siitä, onko hän työsuhteessa palkkion maksajaan vai ei. Jos urheilija kuitenkin harjoittaa toimintaansa yritysmuodossa siten, että elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttyvät, ovat yrityksen toimialaan kuuluvat luennointi- ja esitelmäpalkkiot yrityksen saamaa elinkeinotuloa eivätkä urheilijan henkilökohtaista palkkatuloa. Eri tahojen saamia luennointi- ja esitelmäpalkkioita on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Palkka ja työkorvaus verotuksessa. Urheilijalle valmennuksen tai urheilulajin opetuksesta maksettava palkkio on henkilökohtaiseen työhön perustuva suoritus, joka on palkkaa, jos maksajan ja saajan välillä on työsuhde. Muussa tapauksessa suoritus on urheilijan saamaa työkorvausta. Jos urheilija kuitenkin harjoittaa toimintaansa yritysmuodossa siten, että elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttyvät, ovat yrityksen toimialaan kuuluvat valmennuksesta ja opetuksesta maksettavat palkkiot yrityksen saamaa elinkeinotuloa eivätkä urheilijan henkilökohtaista ansiotuloa. 4 Vähennykset 4.1 Yleistä kulujen vähentämisestä TVL 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Tulonhankkimiskuluja on käsitelty yleisesti ohjeessa Tulonhankkimiskulut ansiotulosta, jossa kerrotut vähennyskelpoisuuden periaatteet ovat lähtökohtana myös urheilusta saatavien tulojen verotuksessa. Olennaista myös urheilijan menojen vähennyskelpoisuuden kannalta on se, onko menot suoritettu tulojen hankkimiseksi vai ei. Jos urheilua harjoitetaan pääasiassa muusta syystä kuin tulojen hankkimiseksi, pääosa menoista ei kohdistu tulojen hankkimiseen ja menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos harrastamiseen rinnastettavasta urheilemisesta on joissain tapahtumissa tai tilanteissa mahdollista saada tuloja, näihin tilaisuuksiin ja tapahtumiin kohdistuvat menot ovat mahdollisista tuloista vähennyskelpoisia. Jos tällaisesta toiminnasta aiheutuu menoja tuloja enemmän, ei toimintaa harjoiteta vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa eikä tappiota vahvisteta. Huomio osio alkaa Esimerkki 9: Maisa pelaa golfia lähtökohtaisesti harrastusmielessä mutta hän käy toisinaan myös golf-kilpailuissa. Vuoden aikana hän osallistuu viiteen kilpailuun, menestyy hyvin yhdessä kilpailussa ja saa palkinnoksi tästä 1 000 euron arvoisen tavarapalkinnon. Muita tuloja hän ei saa golfista. Maisalla on golfin harrastamiseen liittyviä menoja muun muassa jäsenmaksuista, vastikkeista, välineiden ja varusteiden hankinnasta sekä lisäksi kilpailujen osallistumismaksuista ja kilpailuihin matkustamisesta. Kilpailusta saatu palkinto on Maisan veronalaista ansiotuloa (urheilijan palkkiota). Maisa saa vähentää tulosta kilpailutoimintaan kohdistuvat menot eli kilpailujen osallistumismaksut ja matkakulut kilpailupaikoille. Muut harrastukseen liittyvät menot ovat lähtökohtaisesti hänen vähennyskelvottomia elantomenoja. Huomio osio päättyy Rajanvetoa elinkeinotoiminnan, tulonhankkimistoiminnan ja harrastustoiminnan sekä siihen rinnastettavan toiminnan välillä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa. 4.2 Tulonhankkimiskulut urheilijan verotuksessa Jotta urheilusta syntynyt kulu voidaan katsoa vähennyskelpoiseksi, sen on aina liityttävä kiinteästi urheiluun tai lajiin, jossa urheilija kilpailee. Menojen vähennyskelpoisuus on tarvittaessa perusteltava luotettavalla selvityksellä. Muutoin kyse on vähennyskelvottomasta elantokustannuksesta. Vähennyskelvottomia kuluja ovat verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot ja verovelvollisen elantomenot, joina pidetään muun muassa asunnon vuokraa sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneita menoja. Menojen vähentäminen urheilijan verotuksessa edellyttää aina, että samoja menoja ei ole korvattu yksilöurheilijalle valmennusrahastosta tai joukkue taikka urheiluseura ei ole korvannut menoja pelaajalle. Jotta menot voidaan vähentää verotuksessa, on urheilijan tosiasiassa myös pitänyt maksaa menot itse. Vähennyskelpoisia urheilijan menoja ovat oman lajin harjoitteluun ja kilpailuihin liittyvät kulut. Samaa välinettä tai esimerkiksi urheiluvaatetusta voidaan jossain tapauksissa käyttää sekä urheilussa että yksityiselämässä. Näissä tilanteissa menot jaetaan välineiden ja vaatetuksen käytöstä saadun selvityksen perusteella osittain vähennyskelpoiseksi urheiluun liittyviksi menoiksi ja osittain vähennyskelvottomiksi elantomenoiksi. Vähennyskelpoisia ovat urheilijan omat tulonhankkimiseen kohdistuvat menot. Siten esimerkiksi harjoitusleirillä tai kilpailumatkalla mukana olleiden perheenjäsenten osuus matka- ja majoituskuluista ei ole vähennyskelpoista. Urheiluvälineiden kunnossapitomenot ja pienehköjen urheiluvälineiden ja -laitteiden hankintamenot vähennetään sinä vuonna, jona ne on maksettu. Jos urheiluvälineen todennäköinen taloudellinen käyttöikä on yli kolme vuotta, hankintameno vähennetään poistoina. Poisto tehdään esinekohtaisesti ja sen määrä on enintään 25 % menojäännöksestä. Jos urheiluvälineen hankintameno on enintään 1 200 euroa, on sen todennäköinen taloudellinen käyttöaika yleensä enintään kolme vuotta ja vähennys tehdään kerralla. Hankintameno vähennetään kuitenkin poistoina, jos verovelvollinen osoittaa urheiluvälineen taloudellisen käyttöajan olevan yli kolme vuotta. Palkkatuloa saavan urheilijan tulonhankkimiskulut vähennetään siltä osin kuin niiden määrä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän (750 euroa, TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohta). Tulonhankkimisvähennys tehdään vain palkkatulosta. Jos urheilija saa muuta veronalaista tuloa kuin palkkaa, tulonhankkimiskulut vähennetään TVL 30 §:n 3 momentin mukaisesti ansiotulosta. 4.3 Sopimusrikkomukseen perustuvat menot Urheilija voi sopimusrikkomuksen (esimerkiksi doping-rike, kilpaileva sponsorisopimus) perusteella joutua maksamaan takaisin lajiliitolta saamiaan valmennustukia sekä yhteistyökumppaneiltaan saatuja sponsorituloja. Jos urheilijalta peritään myöhemmin takaisin hänen saamaansa veronalaista tuloa, takaisinperintä voidaan huomioida oikaisemalla tulon alkuperäisen maksuvuoden verotusta. Oikaisua ei voida tehdä sen vuoden verotuksessa, jona urheilija maksaa aikaisemmin saamaansa tuloa takaisin. Käytännössä urheilijan on tehtävä oikaisuvaatimus, jolla hän pyytää alentamaan aikaisempana verovuonna verotettua tuloa siihen kohdistuneen takaisinperinnän perusteella. Sopimuksessa voi olla ehtona myös, että urheilija joutuu sopimusrikkomuksen perusteella maksamaan sopimussakkoa. Jos sopimuksella, josta sopimussakon maksaminen johtuu, on tavoiteltu veronalaisia ansiotuloja, maksettu sopimussakko on henkilöverotuksessa vähennyskelpoinen ansiotulojen hankkimisesta johtuneena menona sen maksuvuonna. Sopimuksen ja sopimussakon liittymisestä veronalaisen tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen on voitava esittää selvitys. 5 Kustannusten korvaukset 5.1 Yleistä kustannusten korvaamisesta tuloverotuksessa Tuloverotuksessa urheilusta saatavat tulot ovat veronalaisia. Tämä koskee myös urheilijalle maksettavia kustannusten korvauksia. Siksi urheilijalle maksetut urheilusuorituksesta aiheutuneiden kustannusten korvaukset, lukuun ottamatta erikseen verovapaaksi säädettyjä matkakustannusten korvauksia, ovat saajalleen veronalaista tuloa. TVL 71 §:n mukaan veronalaista tuloa ei ole työsuhteessa olevan urheilijan työnantajaltaan työmatkasta saama matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Veronalaista tuloa ei ole myöskään matkustamiskustannusten eikä kohtuullisten majoittumiskustannusten korvaus urheilijan työtehtävistä johtuvasta matkasta toissijaiseen työpaikkaan. Urheilijan palkkiota saava henkilö ei ole työsuhteessa maksajaan. Lähtökohtaisesti urheilijan palkkiota saavalle maksettavia matkakustannusten korvauksia ei ole säädetty verovapaaksi. Verotuskäytännössä urheilijan palkkiota saavalle maksetut päivärahat ja matkakustannusten korvaukset on kuitenkin vakiintuneesti hyväksytty verovapaiksi. Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Myös urheilijalla voi olla varsinainen työpaikka. Matkakustannusten korvauksia ei voi maksaa verovapaasti urheilijan matkoista varsinaiselle työntekemispaikalle. Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen KHO 2003:50 mukaan säännölliset harjoittelupaikat ja kotipelipaikat ovat urheilijan varsinaisia työpaikkoja, eikä urheiluseura voi korvata urheilijan asunnon ja näiden paikkojen välisten matkojen kustannuksia verovapaasti. Kustannusten korvausten verovapaus on TVL 71 §:n 3 momentissa laajennettu koskemaan yleishyödylliseltä yhteisöltä sen toimeksiannosta tehdyistä matkoista saatuja päivärahoja ja matkakustannusten korvauksia tietyin rajoituksin tilanteissa, joissa korvauksen saaja ei ole työsuhteessa maksajaan tai muutoin saa tältä palkkaa. Tämä säännös koskee myös urheilijan palkkion saajaa. Lajiliitot tai urheiluseurat saattavat maksaa urheilijalle valmennustukea, josta korvataan urheilijalle kuluja tositteita vastaan. Valmennustuesta maksetut matkakustannusten korvaukset ovat verovapaita samoin edellytyksin kuin palkansaajalle, kun ne maksetaan tositteita ja matkalaskua vastaan. Huomio osio alkaa Esimerkki 10: Siiri on huippu-urheilija, joka saa omalta lajiliitoltaan valmennustukea 10 000 euroa. Siiri leireilee paljon ulkomailla ja hakee liitolta matkalaskua vastaan valmennustuesta päivärahaa 2 000 euroa ja korvausta majoitus- ja matkakuluista 3 000 euroa. Valmennustuesta maksetut matkakustannusten korvaukset ovat verovapaita. Lisäksi Siiri hakee liitolta korvausta valmennuksesta ja välineistä aiheutuneista kuluista 5 000 euroa. Liitto maksaa kulut Siirille valmennustuesta kulutositteita vastaan. Valmennustuesta maksetut matkakustannusten korvaukset ja päivärahat ovat verovapaita. Valmennustuesta maksetut muut korvaukset kuin matkakustannusten korvaukset ovat Siirille veronalaista urheilijan palkkiota. Liiton ei kuitenkaan tarvitse toimittaa tositteita vastaan maksamistaan korvauksista ennakonpidätystä EPL 15 §:n nojalla. Siiri voi vaatia omassa verotuksessaan vähennystä maksamistaan kuluista. Huomio osio päättyy Elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa harjoittava urheilija voi saada yritykseltään verovapaita matkakustannusten korvauksia, esimerkiksi päivärahoja ja kilometrikorvauksia, jos niiden maksamisen edellytykset täyttyvät. Matkakustannusten korvauksiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty Verohallinnon ohjeissa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa sekä Urheiluseura suoritusten maksajana. Jos suorituksen maksaja ei ole korvannut urheilijalle työmatkasta aiheutuneita kustannuksia, urheilija voi vähentää siitä aiheutuneet kustannukset veroilmoituksellaan tulonhankkimiskuluina. Työmatkasta aiheutuneiden kustannusten vähentämistä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa. 5.2 Välittömien kustannusten huomioiminen ennakkoperinnässä EPL 15 §:ssä säädetään tuloon kohdistuvien välittömien kustannusten huomioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa. Säännöksen mukaan työnantaja voi korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisina kustannuksina voidaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet todelliset menot. Suorituksen maksaja toimittaa tällöin ennakonpidätyksen kustannusten korvauksilla vähennetystä palkan määrästä. Säännöstä sovelletaan työsuhteessa olevan urheilijan lisäksi myös urheilijan palkkion maksajaan ja saajaan. Yllä mainitussa ennakkoperintää koskevassa menettelyssä ei siis ole kyse urheilijan saamista TVL 71 §:n mukaisista verovapaista matkakustannusten korvauksista. Kyse on työnantajan tai esimerkiksi kilpailunjärjestäjän maksamista pidätysvapaista kustannusten korvauksista. Työstä välittömästi aiheutuneen kustannuksen huomioiminen ennakkoperinnässä perustuu työntekijälle aiheutuneeseen todelliseen kustannukseen ja tapahtuu suorituksen saajan vaatimuksesta. Urheilijan on esitettävä suorituksen maksajalle välittömästä kustannuksesta tosite. Esimerkiksi lisäravinnekorvauksia ja lisäravintokorvauksia ei ole oikeuskäytännössä pidetty välittömästi urheilusta aiheutuneina menoina. EPL 15 §:n nojalla ilman ennakonpidätystä korvatut kustannukset ovat urheilijan veronalaista tuloa hänen verotuksessaan. Urheilijan on verotuksen toimittamista varten esitettävä vastaava vähennysvaatimus kustannuksista veroilmoituksellaan, jolloin kustannukset tulevat huomioitua myös verovuodelta toimitettavassa verotuksessa. Tuloverotuksessa tehtävistä vähennyksistä on tarkemmin kerrottu tämän ohjeen luvussa 4. Huomio osio alkaa Esimerkki 11: Saija osallistuu hiihtokilpailuun. Osallistumismaksu on 50 euroa. Saijalle syntyy kilpailupaikalle ja takaisin matkoista todellisia kuluja 70 euroa. Saija voittaa kilpailun ja saa palkinnoksi 500 euroa. Saija voi esittää kilpailunjärjestäjälle kilpailumatkasta aiheutuneiden välittömien kulujen, yhteensä 120 euroa, korvaamista pidätysvapaasti. Ennakonpidätys toimitetaan tällöin 380 eurosta ja kilpailunjärjestäjä ilmoittaa koko 500 euron palkkion Saijan veronalaisena tulona. Saijan on selvittävä ja vaadittava veroilmoituksellaan vähennettäväksi kilpailupalkintoon kohdistuneet 120 euron todelliset kulut. Huomio osio päättyy 6 Urheilijan rahastot 6.1 Yleistä urheilutulojen rahastoinnista Urheilijan aktiivinen urheilu-ura saattaa olla hyvinkin lyhyt ja uran ansainta-aika muodostua eläkeikään verrattuna suhteettoman pieneksi. Tämän vuoksi ammattimaisesti kerättyjä urheilutuloja voidaan rahastoida. TVL 116 a §:n mukaan urheilijan verovuoden tulona ei pidetä sitä osaa hänen välittömästi urheilemisesta saamistaan tuloista (urheilutulo), joka on TVL 116 b ja 116 c §:ssä säädetyin edellytyksin maksettu valtiovarainministeriön nimeämän säätiön yhteydessä olevaan valtakunnalliseen valmennusrahastoon tai urheilijarahastoon. Rahastoitavina urheilutuloina pidetään urheilukilpailusta saatuja rahapalkintoja ja muita kilpailemisesta tai pelaamisesta saatuja ja niihin rinnastettavia tuloja sekä urheilemiseen liittyvistä mainossopimuksista tai muista yhteistyösopimuksista saatuja tuloja, jos sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja yhteistyötaho yhdessä (niin sanottu kolmikantasopimus). Rahastoitavana urheilutulona ei sen sijaan pidetä
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua valmennus- ja harjoitteluapurahaa eikä lajiliitolta tai olympiakomitealta saatua tai näihin rinnastettavaa valmennustukea (katso edellä luku 3.3.4). Urheilutulon käsite liittyy olennaisesti urheilutulon jaksottamista varten luotuihin valmennus- ja urheilijarahastoihin. Jotta tulo voi olla urheilutuloa, maksajan on maksettava tulo suoraan valmennusrahastoon tai urheilijarahastoon. Tulo on maksettava suoraan rahastoon, vaikka urheilijaa edustaa asiamies tai urheilumanageri. Maksajalla ei ole velvollisuutta toimittaa rahastoon maksettavasta tulosta ennakonpidätystä. Ulkomailta saatujen urheilutulojen maksamista suoraan rahastoon ei kuitenkaan edellytetä. Urheilijan ulkomailta saamia urheilutuloja voidaan siirtää vasta kotimaassa valmennus- tai urheilijarahastoon, jos urheilija voi luotettavasti esimerkiksi tosittein osoittaa, että kysymyksessä on tuloverolain mukainen urheilutulo. Kun urheilutuloa siirretään rahastosta toiseen, TVL 116 a §:n säännöstä voidaan soveltaa vain, jos molemmat rahastot, sekä lähettävä että vastaanottava rahasto, ovat valtiovarainministeriön nimeämiä rahastoja. Tämä koskee sekä TVL 116 b §:n valmennusrahastoja että TVL 116 c §:n urheilijarahastoja. Varojen siirtämisen edellytyksenä on, että siirrossa siirrettävät varat pysyvät valtiovarainministeriön nimeämän säätiön yhteydessä olevan rahaston hallinnassa ja omistuksessa, eikä urheilijalle luovuteta siirron yhteydessä osaakaan rahaston varoista (KVL 9/2016). Jos vastaanottava urheilijan rahasto ei ole varoja siirrettäessä valtiovarainministeriön nimeämä rahasto tai varoja siirtyy urheilijalle siirron yhteydessä, varat eivät ole enää siirron jälkeen TVL 116 a §:ssä tarkoitettua urheilutuloa. Tällöin urheilijan rahastosta siirrettävät varat tuloutuvat siirtohetkellä kokonaisuudessaan ja ne ovat urheilijan tuloutumisvuoden veronalaista ansiotuloa. 6.2 Valmennusrahasto Valmennusrahaston tarkoituksena on varmistaa yksilöurheilijoille mahdollisuus varautua etukäteen valmentautumisesta aiheutuviin kuluihin. Valmennusrahastoon voidaan TVL 116 b §:n mukaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon maksettua urheilutuloa voidaan käyttää urheilemisesta ja valmentautumisesta verovuoden aikana aiheutuvien tositteisiin perustuvien menojen kattamiseen. Työnantaja voi korvata palkkasuhteessa oleville joukkueurheilijoille kustannukset, joten valmennusrahastojärjestelmä ei tästä syystä koske heitä. Valmennusrahasto voi korvata tositteita vastaan kulut, jotka liittyvät välittömästi oman lajin harjoitteluun ja kilpailuihin. Valmennusrahastoilla on menettelysäännöt, joiden mukaan kuluja voidaan korvata. Puhtaasti elantomenoiksi katsottavia kuluja valmennusrahastosta ei korvata, vaan kulujen liittyminen lajin harjoitteluun on osoitettava asianmukaisilla kulutositteilla. Jos urheilija on yhtiöittänyt urheilutoimintansa, ovat urheilusta saatavat tulot urheilijan yhtiön elinkeinotoiminnan tuloa. Vastaavasti myös tulojen hankkimisesta syntyneet kulut ovat elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön menoja. Urheilutoiminnan yhtiöittämisen jälkeen urheilusta syntyneitä kuluja ei siten voida korvata urheilijalle valmennusrahastosta. Valmennusrahastossa verovuoden päättyessä oleva määrä on urheilijan verovuoden veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin sitä ei ole siirretty urheilijarahastoon. Urheilijarahastoon voidaan TVL 116 c §:n mukaan siirtää enintään 50 prosenttia urheilutulon bruttomäärästä laskettuna ja samalla enintään 200 000 euroa vuodessa (katso urheilijarahastosta jäljempänä luku 5.3). Valmennusrahastoon voidaan kuitenkin vuosittain jättää verovapaasti tulevaa valmentautumista varten enintään 20 000 euroa (valmennuskate). Huomio osio alkaa Esimerkki 12: Saijalla on käytössään valmennusrahasto. Saijan saamat urheilupalkinnot voidaan maksaa kokonaisuudessaan valmennusrahastoon ilman ennakonpidätystä. Valmennusrahaston sääntöjen mukaisesti Saija voi nostaa varoja verovapaasti kulutositteita vastaan valmennusrahaston menettelysääntöjen mukaisesti. Esimerkki 13: Matin valmennusrahastoon on kertynyt verovuoden aikana 120 000 euroa. Kustannuksia on korvattu 30 000 euroa. Matti jättää valmennusrahastoon täysimääräisen valmennuskatteen ja siirtää lisäksi 60 000 urheilijarahastoon. Matin verovuoden verotettava ansiotulo on tällöin: Valmennusrahastoon kertynyt määrä 120 000 euroa Kustannukset - 30 000 euroa Valmennuskate - 20 000 euroa Siirto urheilijarahastoon - 60 000 euroa Verotettava tulo 10 000 euroa Esimerkki 14: Matti harrastaa rallia. Hänen sponsorinaan toimii A Oy. Matilla on käytössään valmennusrahasto ja hän on solminut yhteistyösopimuksen sponsorin ja autourheiluliiton kanssa (kolmikantasopimus). Matin kilpa-auton molemmissa kyljissä on sponsorin mainostarrat. Myös Matin haalarissa on iso sponsorin mainos. A Oy maksaa Matille yhden kauden mittaisesta mainosjaksosta 10 000 euroa. A Oy maksaa 10 000 euroa suoraan Matin valmennusrahastoon. Valmennusrahastosta Matti nostaa kulutositteita vastaan varoja kattaakseen urheilemisesta syntyneitä menoja. Kulujen jälkeen jäävä tulo on valmennusrahastosta nostettaessa urheilijan palkkiota. Huomio osio päättyy Jos valmennusrahastoon on maksettu kahtena peräkkäisenä vuotena urheilutuloa vähemmän kuin 800 euroa vuodessa, verotetaan rahastossa jäljellä olevat varat kokonaisuudessaan näitä kahta vuotta seuraavan verovuoden ansiotulona. Urheilija voi myös itse ilmoittaa urheilu-uran päättymisestä valmennusrahastolle. Tällöin rahastossa olevat varat ovat ilmoitusvuoden ansiotuloa. Kummassakin tapauksessa tulo on verotuksessa urheilijan palkkiota. Jos urheilija kuolee, valmennusrahastossa olevat varat ovat kokonaisuudessaan kuolinvuoden veronalaista ansiotuloa. 6.3 Urheilijarahasto Toisin kuin valmennusrahastoa, TVL 116 c §:ssä säädettyä urheilijarahastoa voivat käyttää sekä yksilö- että joukkueurheilijat. Urheilijarahastoon voi siirtää myös osan urheilijan palkasta. Rahasto on tarkoitettu urheilu-uran päättymisen jälkeisen ajan toimeentulon turvaamiseksi. Sen vuoksi rahastoituja varoja ei voi nostaa urheilu-uran aikana. Urheilijalla, jonka verovuoden urheilutulo ennen tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämistä on vähintään 9 600 euroa, on oikeus siirtää urheilutulostaan verovapaasti urheilijarahastoon enintään 50 % verovuoden urheilutulon bruttomäärästä, kuitenkin enintään 200 000 euroa. Urheilija voi siirtää urheilijarahastoon näiden rajojen sisällä myös valmennusrahastoon kertyneitä varoja verovuoden päättyessä. Huomio osio alkaa Esimerkki 15: Saijan vuoden valmennusrahastoon kertynyt urheilutulo on 30 000 euroa. Tästä on käytetty urheilukulujen kattamiseen 10 000 euroa. Urheilijarahastoon voidaan siirtää 15 000 euroa. Huomio osio päättyy Urheilijarahastoon siirretyt varat tuloutetaan eli nostetaan veronalaisena tulona urheilu-uran päättymistä seuraavien vähintään kahden ja enintään viidentoista vuoden aikana tasasuurissa erissä. Urheilija saa itse näissä rajoissa ilmoittaa erien lukumäärän. Erityisistä syistä, kuten työkyvyttömyyden tai vähintään vuoden kestäneen työttömyyden vuoksi, varat voidaan tulouttaa nopeammin ja tasaeristä poiketen (TVL 116 c §). Urheilijarahastosta tuloutuvat varat ovat kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa. Rahastoon tuloutumisaikana kertyneiden varojen tuotto on viimeistä tuloutumisvuotta seuraavan verovuoden ansiotuloa. Urheilijarahastoon siirretty urheilijan palkka on urheilijan palkkaa myös rahastosta nostettaessa (KVL 28/2010). Vastaavasti rahastoon siirretty urheilijan palkkio on urheilijan palkkiota myös rahastosta nostettaessa. Tulontasausta koskevia tuloverolain säännöksiä (TVL 128 § ja 129 §) voidaan soveltaa edellytysten täyttyessä myös urheilijarahastosta tuloutettaviin ansiotuloihin. Tulontasauksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Tulontasaus ansiotulojen verotuksessa. Urheilu-ura katsotaan päättyneeksi, jos urheilutulo jää kahtena peräkkäisenä vuotena alle 9 600 euron, eikä urheilija osoita urheilijarahastolle jatkavansa urheilu-uraansa. Urheilu-ura voi päättyä vammautumisen vuoksi tai urheilija voi itse ilmoittaa uransa päättyneen. Jos urheilija kuolee, urheilijarahastossa olevat varat ovat kokonaisuudessaan kuolinvuoden veronalaista ansiotuloa. 6.4 Rahastoidut urheilutulot ja urheilutoiminnan yhtiöittäminen Jos yksilöurheilija yhtiöittää urheilutoimintansa, hänen urheilu-uransa ei pääty yhtiöittämishetkellä, jos hän osoittaa rahastolle edelleen jatkavansa urheilua esimerkiksi perustamansa osakeyhtiön kautta. Tästä syystä urheilijan valmennus- tai urheilijarahastoon ennen yhtiöittämistä siirtämät varat eivät myöskään tuloudu yhtiöittämisen seurauksena (TVL 116 b §:n 2 momentti ja TVL 116 c §:n 2 ja 3 momentit). Valmennus- ja urheilijarahastossa olevat varat tuloutuvat yllä mainittujen säännösten mukaisesti vasta sen jälkeen, kun urheilijan urheilu-ura on tosiasiassa päättynyt. Yksilöurheilija ei voi enää siirtää urheilutoimintansa yhtiöittämisen jälkeen urheilusta saamiaan tuloja valmennus- tai urheilijarahastoon, koska kyseiset tulot ovat elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön tuloa. Urheilija ei voi yhtiöittämisen jälkeen käyttää myöskään valmennusrahastoon aikaisemmin maksettua urheilutuloa urheilemisesta ja valmentautumisesta yhtiön perustamisen jälkeen syntyneiden menojen kattamiseen, sillä yhtiöittämisen jälkeen syntyneet kulut ovat elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön menoja. Urheilija voi kuitenkin siirtää vielä yhtiöittämisvuoden lopussa valmennusrahastossa jäljellä olevat loput varat urheilijarahastoon TVL 116 b §:n 1 momentin mukaisesti ilman veroseuraamuksia. Jos urheilija nostaa urheilutoimintansa yhtiöittämisen jälkeen valmennus- tai urheilijarahastoon aikaisemmin siirtämiään varoja tai siirtää niitä elinkeinotoimintaa harjoittavaan yhtiöönsä, varat verotetaan niiden nosto- tai siirtohetkellä urheilijan henkilökohtaisena ansiotulona. johtava veroasiantuntija Tero Määttä veroasiantuntija Piia Luoma Sivu on viimeksi päivitetty 20.1.2026
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.