Vakuutuskorvausten ilmoittaminen perintöverotukseen - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Vakuutuskorvausten ilmoittaminen perintöverotukseen Syventävä vero-ohje Antopäivä 23.2.2026 Versiohistoria Diaarinumero VH/878/00.01.00/2026 Voimassaolo 23.2.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen A56/200/2018 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus Ohjeessa käsitellään vakuutuskorvausten sekä muiden perintöverotukseen vaikuttavien vakuutustuotteita koskevien tietojen merkitsemistä perukirjaan. Ohjeessa yksilöidään, mitä tietoja Verohallinto tarvitsee perintöverotuksen toimittamista varten ja miten nämä tiedot toivotaan perukirjassa esitettävän. Ohjeeseen on liitetty esimerkkimuotoiluja eri tavoista merkitä tiedot perukirjaan. Tietojen merkintätapa voi olla myös muu perukirjan muuhun muotoiluun sopiva tapa. Oleellista on, että perukirja selvästi sisältää kaikki ohjeessa kuvatut tiedot, jotka Verohallinto tarvitsee perintöverotuksen toimittamista varten. Ohjeen alussa on yleistä tietoa vakuutustuotteiden verotuksesta sekä eri vakuutustuotteiden verotuksen erityispiirteistä. Sen jälkeen ohjataan vakuutustuotteiden perukirjamerkintöjä siten, että ensin käsitellään vakuutuskorvauksia, joissa kuolinpesä on edunsaaja, seuraavaksi lesken vakuutussopimukset ja viimeiseksi edunsaajamääräyksen perusteella muulle edunsaajalle kuin kuolinpesälle maksetut suoritukset. Kaikki Verohallinnon tarvitsemat tiedot eivät välttämättä ole käytettävissä perunkirjoituksessa. Vakuutusta koskevia tietoja saadaan myös sivullisilmoittajilta. Ohjeen lopussa käsitellään menettelyä silloin, kun kaikki ohjeessa yksilöidyt tiedot eivät ole saatavilla perunkirjoituksessa. Ohjeen lukua 5 (Lesken vakuutussopimusten merkitseminen perukirjaan) on päivitetty. 1 Johdanto Perintö- ja lahjaverolain (PerVL) 7 a §:ssä säädetään, että perintöveroa on suoritettava myös perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkilövakuutuksen nojalla saadusta vakuutuskorvauksesta sekä vastaavissa olosuhteissa maksetusta vakuutuskorvaukseen verrattavasta taloudellisesta tuesta, jonka valtio, kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos suorittaa. Siltä osin kuin vakuutuskorvaus tai taloudellinen tuki on tuloverotuksessa veronalaista tuloa, se on kuitenkin perintöverosta vapaa. Tuloverolain (TVL) 36 §:n mukaan vakuutussuoritus on tuloverosta vapaa, jos se maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta kertakorvauksena häneen TVL 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevalle tai vakuutetun kuolinpesälle, jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan. Siten kuoleman perusteella kuolinpesälle tai vainajan TVL 34 §:ssä tarkoitetulle sukulaiselle (jatkossa lähisukulainen) maksetut vakuutuskorvaukset ovat tuloverotuksessa verovapaita, mutta perintöverotuksessa veronalaisia. TVL 34 §:ssä tarkoitettuja lähisukulaisia ovat vakuutetun puoliso, häneen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillisensä, ottolapsensa tai tämän rintaperillinen, kasvattilapsi taikka puolison lapsi. Muille kuin lähisukulaisille maksettavat korvaukset taas ovat pääomatuloa, mutta verovapaita perintöverotuksessa. TVL 34 a §:n mukaiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvät vakuutuskorvaukset ovat kuitenkin jäljempänä käsitellyin rajauksin tuloverotuksessa veronalaisia myös kuolinpesälle ja lähisukulaisille. Perukirjassa on PerVL 28 §:n mukaisesti myös mainittava 7 a §:ssä tarkoitettujen etuuksien saajat ja määrät, vaikka ne eivät edunsaajamääräyksen vuoksi kuuluisikaan kuolinpesän varoihin. Tässä ohjeessa kerrotaan tiedot, joita Verohallinto tarvitsee perukirjasta perintöverotuksen toimittamista varten ja esitetään tapa, jolla Verohallinto pyytää tiedot perukirjaan merkitsemään. Vakuutuskorvausten perintöverokäsittely on muuttunut vuoden 2018 alusta voimaan tulleella lakimuutoksella. Lakimuutos ei aiheuta muutoksia ilmoitusmenettelyyn. 2 Vakuutuskorvaukset 2.1 Kuoleman johdosta maksettavat vakuutuskorvaukset Perintöverotuksessa veronalaisia ovat PerVL 7 a §:n mukaan kaikki kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavat vakuutuskorvaukset. Tyypillisesti perintöverotettavia vakuutuskorvauksia maksetaan tuotteista, joita myydään esimerkiksi seuraavilla nimillä: sijoitusvakuutus, yksilöllinen eläkevakuutus, ryhmäeläkevakuutus, riskihenkivakuutus, lainaturvavakuutus ja yksityistapaturmavakuutus. Niistä yksilölliseen eläkevakuutukseen ja lainaturvavakuutukseen liittyy verotuksessa erityiskohtelua, josta tarkemmin jäljempänä. Korvauksen veronalaisuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, millaisesta vakuutuksesta on kysymys. Veronalaisia ovat esimerkiksi niin erilaisten säästöhenkivakuutusten perusteella maksetut vakuutuskorvaukset kuin riskihenkivakuutuksistakin saadut korvaukset. Veronalaisuuteen ei vaikuta myöskään se, kuka vakuutuksen on ottanut tai milloin vakuutusmaksut on maksettu. Veronalaisia ovat siten myös esimerkiksi työnantajan tai ammattiliiton ottamista vakuutuksista saadut korvaukset. Kuoleman johdosta suoritettavat vakuutuskorvaukset ovat kuitenkin perintöverotuksessa verovapaita, jos ne ovat tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Tuloveronalaista vakuutuskorvausta ei tarvitse merkitä perukirjaan, jos se ei liity yksilölliseen eläkevakuutukseen tai sitä ei suoriteta kuolinpesälle, eikä se muutoinkaan vaikuta osituksen tai perinnönjaon toimittamiseen. 2.2 Vakuutuskorvauksiin verrattava taloudellinen tuki Perintöverotuksessa veronalainen on myös kuolemasta johtuvaan vakuutuskorvaukseen verrattavissa oleva taloudellinen tuki, jonka valtio, kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos suorittaa. Tällaisia tukia ovat esimerkiksi Valtiokonttorista suoraan maksetut tuet, joita vastaavia korvauksia maksetaan esimerkiksi työnantajan ryhmähenkivakuutuksista kuoleman johdosta. Veronalaisia ovat myös vakuutusperusteiset hautausavustuksen nimellä maksetut korvaukset ja niihin verrattavat taloudelliset tuet. Tällaisena perintöveron alaisena taloudellisena tukena ei pidetä esimerkiksi sosiaalitoimen tai seurakunnan tapauskohtaisen tarveharkinnan perusteella maksamaa hautausavustusta, koska kyseessä ei ole vakuutusperusteinen tai siihen verrattavissa oleva korvaus. 2.3 Yksilöllisen eläkevakuutuksen kuolintapauskorvaus Yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolintapauskorvauksen tuloverokohtelu poikkeaa muista vakuutuskorvauksista. Tällainen vakuutuskorvaus on TVL 34 a §:n mukaan myös kuolinpesälle ja lähisukulaisille verotettavaa tuloa siltä osin kuin korvaus vastaa vakuutuksen säästömäärää, jos vakuutus on otettu 18.9.2009 tai sen jälkeen. Aikaraja perustuu lain siirtymäsäännökseen. Yksilöllisen eläkevakuutuksen säästömäärästä suoritettava tulovero on perintöverotuksessa vähennyskelpoinen PerVL 9 §:n mukaisesti. Sitä ennen otettujen yksilöllisten eläkevakuutusten kuolintapauskorvaukset ovat tuloverosta vapaita lähisukulaisille ja kuolinpesälle ja niitä käsitellään perintöverotuksessa samoin kuin muita vakuutuskorvauksia. Ennen 18.9.2009 otettujen yksilöllisten eläkevakuutusten korvaukset muille kuin kuolinpesälle ja lähisukulaisille ovat tuloverotuksessa verotettavaa tuloa ja perintöverotuksessa verovapaita. Yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolintapauskorvauksen suuruus voi ylittää vakuutuksen säästömäärän. Säästömäärän ylittävä korvaus käsitellään samoin kuin muut kuoleman johdosta suoritetut vakuutuskorvaukset. Perintöverotuksen toimittamiseksi Verohallinto tarvitsee tiedon siitä, liittyykö vakuutuskorvaus yksilölliseen eläkevakuutukseen. Jos vakuutuskorvaus liittyy yksilölliseen eläkevakuutukseen, Verohallinto tarvitsee tiedon siitä, onko vakuutus otettu ennen vai jälkeen 18.9.2009 ja vastaako vakuutuskorvaus säästömäärää vai liittyykö siihen myös sen ylittävä osa. Yksilöllisen eläkevakuutuksen verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus. 2.4 Pantatut henkivakuutukset Kuolemanvaralle voidaan ottaa vakuutuksia, joissa vakuutuskorvaus on pantattu lainan maksamiseen. Näistä vakuutuksista voidaan käyttää esimerkiksi nimitystä lainaturvavakuutus. Niissä vakuutuskorvaus tai sen osa on sidottu asuntolainan maksamiseen kuolintapauksessa. Tällaisella vakuutuskorvauksella suoritettu laina ei ole perintöverotuksessa vähennyskelpoinen ennakkopäätöksen KHO 2007:82 mukaisesti. Vastaavasti vakuutuskorvaus, jolla laina suoritetaan, ei ole perintöverotuksessa verotettavaa omaisuutta. Jos vakuutuskorvaus ylittää lainan määrän eikä korvausta kokonaisuudessaan käytetä lainan maksamiseen, lainan ylittävä korvauksen osa verotetaan samoin kuin muutkin vakuutuskorvaukset. Jos asuntolainan nostamisen yhteydessä ostetaan esimerkiksi erillinen henkivakuutus, jonka korvausta ei ole sidottu lainan maksamiseen, vakuutuksesta maksettua suoritusta käsitellään normaalina henkivakuutuskorvauksena. Käsittelyyn ei vaikuta se, että henkivakuutus on mahdollisesti otettu velan maksamista ajatellen. 2.5 Vapaaosat Vuoden 2017 loppuun saakka muu vakuutuskorvaus kuin yksilöllisen eläkevakuutuksen säästömäärää vastaava vakuutuskorvaus tai lainaturvavakuutuksen lainan suorittamiseen maksama korvaus oli perintöverosta vapaa kullekin perilliselle tai edunsaajalle 35 000 euroon asti (vapaaosa). Puolison saamasta vakuutuskorvauksesta puolet oli verovapaata, vaikka korvaus ylittäisi 35 000 euroa. Vapaaosaa koskevat säännökset on kumottu vuoden 2018 alusta. Jos perittävä on kuollut 1.1.2018 tai sen jälkeen, vapaaosia ei vähennetä. Ratkaisevaa vapaaosan vähentämisen kannalta on siis perittävän kuolinhetki, ei verotuksen toimittamishetki. Myöskään vakuutussopimuksen tekohetkellä tai vakuutusmaksujen maksuhetkellä ei ole vapaaosan vähentämisen kannalta merkitystä. Vakuutuskorvaukset ja niihin rinnastettavat tuet on aikaisemminkin tullut merkitä perukirjaan. Aiemmin ne kuitenkin olivat verovapaita, jos niiden yhteen lasketut määrät alittivat saajakohtaisesti 35 000 euroa. 2.6 Kapitalisaatiosopimus ja pitkäaikaissäästämissopimus Vainajan kapitalisaatiosopimukset ja pitkäaikaissäästämissopimukset eivät ole vakuutuskorvauksia, vaan osa vainajan tai lesken varoja. Ne merkitään ja arvostetaan perukirjaan samoin kuin muut vainajan ja lesken varat. Arvostaminen tapahtuu Verohallinnon ohjeessa Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa selvitetyllä tavalla. Kapitalisaatiosopimusten verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kapitalisaatiosopimuksen verotus. Pitkäaikaissäästämistilien verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus. Kapitalisaatiosopimus voidaan merkitä vainajan varoihin seuraavasti: Pankki x Oy:n kapitalisaatiosopimus numero xx. Kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo vainajan kuolinpäivänä oli 100 000 euroa. Pitkäaikaissäästämissopimus voidaan merkitä vainajan varoihin seuraavasti: Pankki x Oy:n pitkäaikaissäästämistili numero xx. Sen säästösumma vainajan kuolinpäivänä oli 100 000 euroa. Vainajalla on myös muita tuloja 30 000 euroa, jolloin laskennallinen tulovero on 34 % ja laskennallinen tuloverovelka on 34 000 euroa. Pitkäaikaissäästämissopimuksen arvo on 66 000 euroa. 3 Vakuutuskorvauksen saaja 3.1 Edunsaajamääräyksen merkitys Vakuutuskorvauksen saaja määritetään vakuutussopimuksessa ja se riippuu sopimuksen edunsaajamääräyksestä. Kuoleman johdosta maksettavissa vakuutuskorvauksissa kuolemantapaus synnyttää vakuutusyhtiölle velvollisuuden suorittaa korvaus, joka suoritetaan vakuutuksenottajan määräämälle edunsaajalle. Edunsaajamääräystä ei voida muuttaa vakuutustapahtuman (kuoleman) jälkeen. Siten esimerkiksi kuolinpesän osakkaat eivät voi muuttaa vainajan vakuutuksen edunsaajamääräystä. Edunsaajamääräystä tulkitaan vakuutussopimuslain (Finlex) (28.6.1994/543) mukaan. Vakuutussopimuslain 6 luvussa säädetään edunsaajamääräyksestä ja sen tulkinnasta. Korvauksen maksava vakuutusyhtiö tekee lain ja edunsaajamääräyksen perusteella ratkaisun vakuutuskorvauksen saajasta ja maksaa vakuutuskorvauksen. Perukirjaan vakuutuskorvaukset merkitään siten, että siitä käy ilmi kenelle vakuutusyhtiö korvauksen on suorittanut tai suorittaa. Perukirjaan merkitseminen tapahtuu eri tavalla riippuen siitä, onko edunsaajamääräys tehty kuolinpesälle vai jollekin muulle edunsaajalle. Näistä tarkemmin jäljempänä ohjeen kohdissa 4 ja 5. 3.2 Vakuutuskorvauksesta luopuminen ja sijaantulo Edunsaajamääräyksessä mainittu edunsaaja on voinut kuolla ennen vakuutettua, jolloin vakuutuskorvaus suoritetaan sijaantulijalle. Vakuutuskorvauksesta voidaan myös luopua siten, että vakuutuskorvaus verotetaan sijaantulijalla. Näistä tilanteista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luopumiset perintö- ja lahjaverotuksessa luvussa 6. Jos edunsaajamääräyksessä määritetty edunsaaja on kuollut tai vakuutuskorvauksesta on luovuttu ja vakuutusyhtiö on maksanut korvauksen sijaantulijalle, perukirjaan tulee yksilöidä, mistä vakuutuksesta on suoritettu korvaus, mikä on ollut vakuutuksen edunsaajamääräys, kuka on kuollut tai luopunut vakuutuskorvauksesta ja kenelle sijaantulijalle korvaus on maksettu. Jos edunsaajamääräys on ollut muu kuin kuolinpesä, mutta luopumisen johdosta kuolinpesä on saanut vakuutuskorvauksen sijaantulijana, tulee vakuutuskorvaus merkitä ohjeen kohdassa 4 kuvatusti. 4 Kuolinpesän saaman vakuutuskorvauksen merkitseminen perukirjaan 4.1 Selvitys kuolinpesän saamasta vakuutuskorvauksesta ja perillisten oikeuksista siihen 4.1.1 Kuolinpesän saamat vakuutuskorvaukset on merkittävä perukirjaan Jos vakuutuskorvaus maksetaan kuolinpesälle, varat merkitään perukirjaan vainajan varoiksi. Perukirjamerkintä tehdään riippumatta vakuutuksen verokohtelusta perintöverotuksessa tai tuloverotuksessa. Kaikista vakuutuskorvauksista pitää merkitä suoritetun vakuutuskorvauksen määrä ja se, että korvaus on suoritettu kuolinpesälle. Lisäksi pitää yksilöidä vakuutuskorvauksen luonne kohdassa 4.2 tarkemmin selvitettävällä tavalla. Vakuutuskorvauksen maksupäivä ei vaikuta korvauksen verokohteluun, mutta se helpottaa korvausten käsittelyä Verohallinnossa. Siksi maksupäivä pyydetään merkitsemään perukirjaan, kun se on tiedossa. 4.1.2 Vakuutuksiin liittyvät perheoikeudelliset oikeudet on selvitettävä perukirjassa Kun vainajalta jää leski, tulee perukirjassa selvittää puolisoiden varat ja velat sekä se, kuuluvatko ne avio-oikeuden piiriin. Asiasta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ensin kuolleen puolison tai lesken jälkeisessä perintöverotuksessa tarvittavat tiedot. Kun vainajan varoihin sisältyy vakuutuskorvaus, tulee perukirjassa selvittää edellä mainitussa ohjeessa kuvatulla tavalla, kuuluuko se avio-oikeuden alaisiin varoihin. Kun vakuutuksen edunsaajamääräys on kuolinpesä, vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen kuolinpesälle. Vakuutusyhtiö ei välttämättä tarvitse perukirjaa vakuutuskorvauksen maksamiseen. Kuolinpesälle suoritettu vakuutuskorvaus on osa vainajan varoja, jotka jaetaan Suomen perhevarallisuusoikeuden mukaisesti. Siten kuolinpesälle suoritetuissa vakuutuskorvauksissa vainajan testamentti voi vaikuttaa myös vakuutuskorvausrahojen jakoon. Jos vakuutuskorvaus maksetaan edunsaajamääräyksen perusteella muulle edunsaajalle kuin kuolinpesälle, testamentilla ei voi ohittaa edunsaajamääräystä. Joskus testamenttien tulkinta ei ole yksiselitteistä. Voi esimerkiksi olla epäselvää, kuuluuko vakuutuskorvaus testamentin perusteella jollekin testamentinsaajalle. Kaikkia vainajan testamentteja ei myöskään aina voida täyttää esimerkiksi vainajan velkojen, lesken tasinko-oikeuden tai lakiosan vuoksi. Siten mahdollisesti jollekin testamentilla määrätty vakuutuskorvaus saatetaan osittain tai kokonaisuudessaan joutua käyttämään tällaisten oikeuksien kattamiseen. Perukirjassa tai sen liitteissä Verohallintoon voidaan toimittaa osakkaiden oma perusteltu käsitys siitä, miten ja miksi vainajan testamentteja on tarkoitus tulkita, millä omaisuudella testamenttia vahvemmat oikeudet täytetään ja onko asia riitainen. 4.2 Kuolinpesän saaman vakuutuskorvauksen luonteen erittely perukirjassa 4.2.1 Kuoleman johdosta maksetut vakuutuskorvaukset vainajan varoina Kuolinpesälle maksetuista vakuutuskorvauksista on yksilöitävä perukirjassa maksun suorittanut vakuutusyhtiö, vakuutuksen numero tai muu vastaava tunnistetieto, korvauksen määrä ja korvauksen maksupäivä, jos se on perunkirjoituksessa tiedossa. Joskus kuolinpesän oikeus vakuutuskorvaukseen ilmenee perunkirjoituksen jälkeen. Kun pesään ilmaantuu uusia varoja, lähtökohtaisesti tulee toimittaa täydennysperunkirjoitus. Yleensä perintöverotuksen toimittamiseksi kuitenkin riittää, jos perukirjan täydennykseksi toimitetaan selvitys saadusta vakuutuskorvauksesta ja kohdassa 4.1 kuvattu yksityisoikeudellinen erittely oikeuksista vakuutuskorvaukseen. Silloin Verohallinto ei vaadi täydennysperunkirjoituksen toimittamista vain puuttuvan vakuutuskorvauksen vuoksi. Vakuutuskorvaus voidaan merkitä perukirjassa vainajan varoihin esimerkiksi seuraavasti: Vakuutusyhtiö x Oy:n vakuutuksen numero xx perusteella kuolinpesälle maksama vakuutuskorvaus xx euroa. Korvaus maksettiin x.x.2018. 4.2.2 Vakuutuskorvauksiin verrattavan taloudellisen tuen merkintä vainajan varoihin Vakuutuskorvaukseen verrattavista kuolinpesälle maksetuista taloudellisista tuista on perukirjassa yksilöitävä tuen maksaja, mihin tuen maksaminen perustuu (esimerkiksi virkaehtosopimuksen mukainen tuki), tuen määrä ja maksupäivä. Perunkirjoituksen jälkeen selvinneiden tukien osalta voidaan toimia samoin kuin vakuutuskorvausten kohdalla. Vakuutuskorvauksiin verrattava taloudellinen tuki voidaan merkitä perukirjaan esimerkiksi seuraavasti: Valtiokonttorin syystä xx suorittama taloudellinen tuki kuolinpesälle xx euroa. Tuki maksettiin x.x.2018. 4.2.3 Yksilöllisen eläkevakuutuskorvauksen merkintä vainajan varoihin Kuolinpesälle maksetuista yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvistä korvauksista on yksilöitävä samat tiedot kuin muistakin vakuutuskorvauksista. Perukirjasta on käytävä ilmi, että korvaus liittyy yksilölliseen eläkevakuutukseen. Tämän lisäksi perukirjasta on käytävä ilmi seuraavat tiedot: Onko yksilöllinen eläkevakuutus otettu ennen vai jälkeen 18.9.2009? Jos vakuutus on otettu 18.9.2009 tai sen jälkeen, ylittääkö vakuutuskorvaus yksilöllisen eläkevakuutuksen säästömäärän? Mahdollinen säästömäärän ylittävä osa on ilmoitettava erikseen. 9.2009 tai sen jälkeen otetun yksilöllisen eläkevakuutuksen säästömäärää vastaava vakuutuskorvaus on ilmoitettava siten, että vakuutuskorvauksesta ei vähennetä siitä tehtyä tuloveron ennakonpidätystä. Vakuutuskorvauksesta suoritettava tulovero merkitään kuolinpesän velkoihin. Ennakkoperintälain mukainen ennakonpidätys tehdään 30 % verokannan mukaisena ja se voi poiketa lopullisesta tuloverosta. Verovelan määräksi katsotaan muun selvityksen puuttuessa 30 % vakuutuskorvauksen määrästä 30 000 euron vakuutuskorvaukseen saakka ja sen ylittävältä osin 34 %, koska pääomatuloveroprosentti 30 000 euron vuotuisiin tuloihin saakka on 30 % ja sen jälkeen 34 %. Jos kuolinpesällä on vakuutuskorvauksen maksuvuonna muita pääomatuloja, joiden vuoksi vakuutuskorvaus verotetaan suuremmalta osin 34 % verokannalla, asian voi selvittää perukirjassa ja laskea velan todellisen verokannan mukaisesti. Esimerkki alkaa Esimerkki 1: Yksilöllisen eläkevakuutuksen säästömäärää vastaava vakuutuskorvaus on 100 000 euroa. Vakuutusyhtiö pidättää siitä 30 000 euroa ennakonpidätystä ja suorittaa kuolinpesälle 70 000 euroa. Perukirjaan merkitään vakuutuskorvauksen arvoksi 100 000 euroa ja vainajan velkoihin merkitään säästömäärästä suoritettava tulovero. Sen suuruus on vakuutuskorvauksen määrä kerrottuna kuolinpesän pääomatulojen määrästä riippuvalla veroprosentilla. Esimerkki päättyy Yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyviä vakuutuskorvauksia voidaan merkitä perukirjaan esimerkiksi seuraavasti:
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.