2003 295/2003 Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatilatalouden rakennetuen ja vastaavan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta vuonna 2003 Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muk

§:n 3 momentissa tarkoitetuille yrityksille, jotka harjoittavat yritystoimintaa maatilan ulkopuolella, jos toiminta liittyy: 1) muuhun metsätaloustuotteiden jalostukseen kuin kemialliseen puunjalostukseen; 2) palvelujen tai tavaroiden tuottamiseen; 3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden välittämiseen ja markkinointiin lukuun ottamatta maataloustuotteiden vähittäiskauppaa; 4) 27 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden tai palvelujen välittämiseen tai markkinointiin; 5) yrityspalvelujen tuottamiseen; 6) muuhun toimintaan, joka voidaan rinnastaa 1―5 kohdassa tarkoitettuun toimintaan ja jota harjoitetaan yhteistyössä maaseutuyritysten kanssa. Mitä 35 §:n 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitettuihin investointeihin. Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea myönnettäessä on otettava huomioon, ettei tuen avulla edistetä sellaisia hankkeita tai toimenpiteitä, joiden tukeminen 2 luvun mukaan on kiellettyä tai rajoitettua. Jos kysymys on kiinteistön hankinnasta 1 momentissa tarkoitettua toimintaa varten, tukea myönnettäessä sovelletaan, mitä 39 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 2 ja 3 momentissa säädetään. Myönnettäessä tukea vuokramaalla olevan rakennuksen hankintaan noudatetaan soveltuvin osin, mitä 5 §:n 2 momentissa säädetään. Tukea maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin investointeihin ei myönnetä. Tukea voidaan kuitenkin myöntää LEADER+ ohjelmasta 1 momentissa tarkoitetulle yritykselle. Tuki myönnetään valtion talousarvion määrärahasta osarahoitettuna avustuksena 4 luku Yritysten kehittämis- ja käynnistystuki 37 § Yritysten kehittämistuki Tukea maaseutuyritysten sekä rahoituslain 3 §:

§:n 3 momentissa tarkoitettujen yritysten kehittämiseen voidaan myöntää maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin: 1) enintään 90 prosenttia maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävistä kustannuksista ja enintään 50 prosenttia momentin 2―5 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävistä kustannuksista; 2) enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, jos tuettava kehittämistoimenpide koskee maatilalla harjoitettavaa maataloutta ja sen tarkoituksena on olennaisesti muuttaa tai parantaa maatilan toimintatapoja, tuotantomenetelmiä tai markkinointia taikka kehittää yhteistoimintaa maaseutuyritysten välillä; 3) enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, jos tuettava kehittämistoimenpide koskee EY:n perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin kehittämistä. Tukea ei myönnetä maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 48 a §:ssä tarkoitettuihin kehittämistoimenpiteisiin. Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan, mitä maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n 5 momentissa säädetään. Tuki 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan myöntää vain osarahoitettavana noudattaen soveltuvin osin, mitä 34 §:n 2 momentissa säädetään. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin tuki myönnetään avustuksena kansallisista varoista niin, että 26 §:ssä tarkoitettua tuotantoa koskeviin toimenpiteisiin tuki myönnetään osarahoitettavana. Tuki, joka rahoitetaan POMO+ -ohjelman toteuttamiseen osoitetuista varoista, myönnetään kuitenkin kokonaan kansallisista varoista. 38 § Yritysten käynnistystuki Tukea maaseutuyritysten rahoituslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun yritystoiminnan sekä rahoituslain 3 §:

§:n 3 momentissa tarkoitettujen yritysten käynnistämiseen ja laajentamiseen voidaan myöntää siten, kuin maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 49 §:ssä säädetään. Tuki voidaan myöntää vain osarahoitettavana avustuksena maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 49 §:n 1 momentin mukaisiin kustannuksiin noudattaen soveltuvin osin, mitä 34 §:n 2 momentissa säädetään. Sanotun asetuksen 49 §:n 3 momentin mukaisiin kustannuksiin tuki myönnetään kuitenkin kansallisista varoista avustuksena. Lisäksi tuki, joka rahoitetaan POMO+ -ohjelman toteuttamiseen osoitetuista varoista, myönnetään kokonaan kansallisista varoista. 5 luku Maanhankinta 39 § Tuettavat kohteet Maanhankintaan voidaan myöntää ainoastaan lainaan liittyvää tukea. Tukea voidaan myöntää: 1) pelto- ja metsälisäalueen hankintaan; 2) maatilan tai sen osan hankintaan; 3) tuotantorakennuksen hankintaan maapohjineen; 4) yhteismetsäosuuden hankintaan; 5) hakijan yksinomaiseen omistukseen jäävää maatilaa koskevan, osituksesta ja perinnönjaosta johtuvan lunastusosuuden maksamiseen maatilasta tai sen osasta; 6) hakijan yksinomaiseen omistukseen osituksessa jäävästä maatilasta johtuvan tasingon maksamiseen; 7) hakijalle testamentatusta maatilasta tai sen osasta johtuvan lakiosan täydennyksen suorittamiseen, jos koko maatila jää hakijan omistukseen. Tukea ei myönnetä siltä osin, kun hankittava alue mahdollisine rakennuksineen on tarkoitettu muuhun käyttöön kuin maatilatalouteen. Jos muu toiminta kuin maatilatalous on alueen ja sillä olevien rakennusten pääasiallinen käyttötarkoitus, tukea ei saa myöntää. Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua maanostolainaan liittyvää tukea ei saa myöntää vuokramaalla sijaitsevan tuotantorakennuksen hankintaan. Kyseiseen tarkoitukseen myönnettävään lainaan liittyvästä tuesta säädetään 5 §:n 2 momentissa. Tukea lisämaan hankintaan voidaan myöntää vain, jos tukikelpoinen kauppahinta on vähintään 8 400 euroa. Tukea maanhankintaan ei myönnetä alueellisen maaseudun kehittämisohjelman, LEADER+- ja INTERREG III -yhteisöaloite-ohjelmien eikä POMO+ -ohjelman toteuttamiseen osoitetuista varoista. 40 § Maanhankinnan hyväksyttävät kustannukset Tukikelpoiseen vastikkeeseen luetaan: 1) laina, jonka hakija on luovutuskirjassa sitoutunut maksamaan pois tai ottanut vastattavakseen ja joka on myönnetty rahoituslain, maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994), maaseutuelinkeinolain (1295/1990), maatilalain (188/1977) tai muun maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön nojalla taikka vastaava valtion myyntihintasaaminen, joka on syntynyt edellä tarkoitetun lainsäädännön tai maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) nojalla; 2) muu luotto, joka kohdistuu hankittavaan tilaan ja jonka hakija on luovutuskirjassa sitoutunut maksamaan pois tai ottanut vastattavakseen; 3) rahana myyjälle tai myyjän määräämille maksettava kauppahinta tai sen osa. Ne 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut lainat ja myyntihintasaamiset, joita eräistä maaseudun kehittämiseen myönnettävistä lainoista annetun valtioneuvoston asetuksen (808/2000) 18 §:n nojalla ei voida siirtää hakijan vastattavaksi, on maksettava viimeistään tässä luvussa tarkoitettua lainaa nostettaessa. Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista lainoista on lainaa nostettaessa esitettävä tositteet siten, kuin edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään. 41 § Maanhankinnan enimmäiskustannukset Tukea voidaan myöntää vain sellaiseen maanhankintaan, jossa pellon tai metsämaan hinta maatilataloudellisiin tarkoituksiin käytettynä ei ylitä paikkakunnan käypää hintaa. Tällöin on otettava huomioon hankinnan kohteena olevan maa-alueen sijainti, koko, maan laatu, ojitus, etäisyys talouskeskuksesta ja muut niihin verrattavat alueen tuotannolliseen hyötyyn vaikuttavat seikat sekä rakennettua maata hankittaessa rakennusten sijainti, koko ja kunto. Hakijan on esitettävä hankittavasta metsämaasta tehty ajantasainen metsäsuunnitelma tai muu luotettava arvio maapohjan ja puuston arvosta metsätaloudellisiin tarkoituksiin käytettynä. Jos alue tai kiinteistö hankitaan muuhun kuin maatilataloudelliseen tarkoitukseen, alueen ja sillä mahdollisesti olevien rakennusten käypä hinta on arvioitava siinä käyttötarkoituksessa, johon ne hankitaan. 42 § Maatalousmaan lainoituskelpoinen enimmäishinta Huolimatta siitä, että maatalousmaasta maksettava vastike täyttää 40 ja 41 §:ssä säädetyt edellytykset, lainoituskelpoiseksi hankintahinnaksi ei lueta sitä osaa hankintahinnasta, joka ylittää seuraavat enimmäishinnat: Työvoima- ja elinkeinokeskus Lainoituskelpoinen enimmäishinta euroa/ha Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Satakunta, Uusimaa ja Varsinais-Suomi 6 000 Häme, Kaakkois-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa 5 000 Etelä-Savo, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo 3 500 Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi 2 500 Jos samalla kaupalla hankittava alue sijaitsee kahden tai useamman työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella, lainoituskelpoinen enimmäishinta ratkaistaan sen työvoima- ja elinkeinokeskuksen perusteella, jonka alueella pääosa hankittavasta alueesta sijaitsee. Lainaa ei saa myöntää siltä osin, kuin hankintahinta ylittää lainoituskelpoisen kauppahinnan. 6 luku Nuorten viljelijöiden aloitustuki 43 § Aloitustuen määrä Nuorten viljelijöiden aloitustuen avustusosuutena voidaan myöntää enintään 22 000 euroa. Valtionlainaan liittyvänä korkoetuutena aloitustukea voidaan lisäksi myöntää enintään 22 000 euroa. Irtaimiston hankintaan voidaan myöntää valtionlainaa enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. 44 § Aloittamisesta aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset Mitä 41 §:ssä säädetään maanhankinnan hyväksyttävistä kustannuksista, koskee myös aloitustuen lainan korkoon liittyvänä tukena myönnettävää osuutta siltä osin, kuin laina myönnetään maanhankintaan. Tilanpidon aloittamisesta aiheutuvina hyväksyttävinä irtaimiston hankintakustannuksina pidetään: 1) maatilan hankinnan yhteydessä tai tilanpidon aloittamista seuranneen vuoden aikana hankittujen tuotantoeläinten hyväksyttäviä hankintakustannuksia; 2) maatilan hankinnan yhteydessä tai tilanpidon aloittamista seuranneen vuoden aikana hankittujen tarpeellisten koneiden ja laitteiden hankintakustannuksia siinä tilan tuotannossa, jota nuori viljelijä ryhtyy harjoittamaan. 7 luku Asuinympäristön parantaminen 45 § Perinneympäristön vaaliminen Perinneympäristöjen säilyttämiseksi voidaan myöntää tukea muun muassa tuuli- ja koskimyllyjen, kesänavettojen, aittojen, luhtien ja muiden perinteisten varastorakennusten, maisemallisesti arvokkaiden latojen, riuku- ja vitsasaitojen sekä venevajojen korjaamiseen ja parantamiseen. Tukea voidaan myöntää myös perinnemaiseman hoidossa tarvittaviin investointeihin ensimmäisenä vuonna perinneympäristön hoidon alkamisen jälkeen. Näihin investointeihin voivat sisältyä muun muassa aitaamiskustannukset sekä perinneympäristössä laiduntavan enintään kolmen lampaan hankinta. Tukea ei myönnetä, jos toimenpiteeseen on saatu muuta tukea tai jos sen suorittaminen on muun tuen, kuten maatalouden ympäristötuen, saamisen edellytys. Jos kysymys on yhden tai enintään kolmen maaseutuyrityksen yhteisestä hankkeesta, tuki myönnetään noudattaen soveltuvin osin, mitä maatilainvestoinneista säädetään. Jos investointi ei koske tuotantoon edelleen käytettävää omaisuutta, jos investointi parantaa kyläyhteisön tai alueen viihtyisyyttä ja jos investoinnin toteuttamiseen osallistuu maaseutuyritysten lisäksi muita, investointiin sovelletaan, mitä rahoituslain 7 §:n nojalla annettavassa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa maaseudun kehittämishankkeiden hyväksyttävistä kustannuksista erikseen säädetään. 46 § Rakennusten peruskorjaukset Tukea voidaan myöntää rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten peruskorjaamiseen. 47 § Asuinympäristön parantaminen Tukea voidaan myöntää maatilojen asuinympäristön parantamista varten toimenpiteisiin, joilla parannetaan rakennusten ja alueen ympäristöllistä laatua korjauksin ja muutostöin. Muutoksiin voi sisältyä vähäisiä rakennusten ja rakennelmien laajentamis- tai purkutöitä, jos työt ovat rakennusryhmän ja alueen kokonaisilmeen kannalta tarpeellisia. Tukea voidaan myöntää myös rakennusosien, rakennelmien ja muiden piha-alueen osien palauttamiseen alkuperäiseen tai muuhun alueen historian kannalta sopivaan asuun, jos se kulttuurihistoriallisista syistä on perusteltua. Tuettavien toimenpiteiden kohteena voivat olla rakennusten ulkoverhoukset ja muut julkisivun ulkoasuun vaikuttavat rakenneosat, katot, ovet ja ikkunat sekä niiden ulkomaalaukset, aidat, portit, katokset sekä muut rakennelmat. Tuettavien toimenpiteiden kohteena voivat olla myös piha-alueen ajoväylät ja kulkutiet mahdollisine ojineen sekä viherrakennelmien kuntoon saattaminen. Tukea ei kuitenkaan myönnetä hyötykasvimaata eikä siihen kuuluvia hedelmäpuita tai marjapensaita varten. 48 § Tuettavan investoinnin vähimmäismäärä Sellaiseen asuinympäristön parantamiseen, joka ei liity muuhun asuntorakentamishankkeeseen tai maatilainvestointiin, voidaan myöntää tukea vain, jos investoinnin määrä on vähintään 5 000 euroa. 8 luku Asumisen tukeminen 49 § Asuntorakentaminen Rahoituslain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää maatilojen asunto-olojen parantamiseen. 50 § Asuntotilojen hankinnan enimmäiskauppa- hinta Asuntotilan hankintaan voidaan myöntää tukea vain, jos hankitun kiinteistön koko kauppahinta Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella on enintään 76 000 euroa ja muualla maassa enintään 59 000 euroa. Tukea asuntotilan määräosan hankintaan voidaan myöntää vain, jos kauppahinta ei ylitä koko asuntotilan enimmäiskauppahinnasta laskettua määräosaa vastaavaa määrää. Mitä 41 §:ssä säädetään hyväksyttävästä hankintahinnasta, koskee myös asuntotilojen hankintaa. Jos tuen hakija ennestään jo omistaa asunnon, hyväksyttävänä hankintahintana pidetään kuitenkin enintään kyseisestä asunnosta saadun luovutushinnan tai, jos asuntoa ei vielä ole luovutettu, sen arvon ja hankittavan asuntotilan hankintahinnan välistä erotusta niin, että asunnon luovutushinnasta tai arvosta vähennetään asuntoon kohdistuvat luotot. 51 § Lainan enimmäismäärä Lainaa asuntotilan hankintaan voidaan myöntää enintään 17 000 euroa. Enimmäismäärä on asuntotilakohtainen. Lainan enimmäismäärään ei vaikuta se, hankitaanko asuntotila useampana kuin yhtenä osuutena. 9 luku Eräät tukikelpoisuuden rajoitukset 52 § Euroopan yhteisön määräykset tukikelpoisista kustannuksista Edellä 4―26, 28―32, 35 ja 39―44 §:ssä tarkoitettua kansallista tukea myönnettäessä noudatetaan, mitä maatalousalan valtiontuesta annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (2000/C 28/02) tuen myöntämisen edellytyksistä määrätään. Kansallista tukea ja EMOTR:sta rahoitettavaa 36 §:ssä tarkoitettua tukea koskee vastaavasti, mitä pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (96/C 213/04) tuen myöntämisen edellytyksistä määrätään. Jos kysymys on muuhun tuotantoon kuin maatalouteen liittyvästä toiminnasta ja tuki myönnetään vähämerkityksisen tuen ehdoin, tuen määrä voi tuen myöntämistä edeltäneen kolmen vuoden aikana vähämerkityksisen tuen ehdoin myönnetty tuki mukaan lukien olla enintään 100 000 euroa. Tukea myönnettäessä noudatetaan, mitä vähämerkityksisestä tuesta annetussa komission tiedonannossa (96/C 68/03) (de minimis-tuki) määrätään tai sen korvaavassa komission asetuksessa säädetään. 53 § Väliraha Hankittaessa kone tai laite siten, että osa kauppahintaa kuitataan antamalla vastineeksi käytetty kone tai laite, tukikelpoiseksi kustannukseksi katsotaan vain hankitun koneen tai laitteen hankintahinnan ja luovutetun koneen tai laitteen hinnan erotus. 54 § Tuen ulkopuolelle jäävät kustannukset Tukea ei myönnetä seuraaviin kustannuksiin tai kustannusosuuksiin: 1) arvonlisäveron osuuteen muuten hyväksyttävistä kustannuksista, ellei tuen hakija esitä verottajan antamaa hyväksyttävää selvitystä siitä, ettei kyseiseen toimintaan liittyvistä kustannuksista ole mahdollista saada arvonlisäveron palautusta; 2) kestitsemisestä aiheutuviin kustannuksiin yrityksen harjoittaessa suhdetoimintaa; 3) muihin toimintakustannuksiin, jotka johtuvat yrityksen tavanomaisesta liiketoiminnasta; 4) suoraan vientiin tai tuontiin liittyviin hankkeisiin. 55 § Oman työn osuus rakennus- ja muussa työssä Maksettaessa ja valvottaessa osarahoitettavana myönnettyä investointitukea tuen saajan oman työn arvona pidetään 8,50 euroa tunnilta tavanomaisessa työssä ja 13,50 euroa tunnilta, jos tuen saajalla on koulutus tai pitkäaikainen työkokemus kyseistä työtä koskevalta alalta. Traktorilla tai siihen verrattavalla koneella tehdyn työn arvona pidetään 25 euroa tunnilta ja kaivinkoneella tai siihen verrattavalla koneella tehdyn työn arvona 34 euroa tunnilta. Oman työn osuus otetaan huomioon, jos siitä esitetään tuntikirjanpito. 56 § Omien tuotantopanosten käyttö Omaa puutavaraa käytettäessä puutavaran raakapuuarvona otetaan huomioon kyseisellä alueella yleisesti sovelletut puun kantohinnat. Puutavaran arvo voidaan tukea maksettaessa ja valvottaessa ottaa huomioon vain, jos ulkopuolinen, riittävän ammattitaitoinen henkilö on antanut todistuksen puutavaran määrästä ja arvosta. Jos tuen saaja itse on työstänyt omasta metsästä peräisin olevaa raakapuuta sahaamalla tai höyläämällä, puun arvona pidetään vastaavan puutavaran hankintahintaa, jolla puutavara tavanomaisin ehdoin alueella on yleisesti saatavissa. Sahatun tai höylätyn puutavaran määrästä ja arvosta on oltava vastaava todistus kuin raakapuun määrästä ja arvosta. Muiden omien rakentamisessa käytettyjen ainesten ja tarvikkeiden arvona pidetään sitä myyntihintaa, jonka hakija olisi saanut myydessään ne. Omien ainesten ja tarvikkeiden määrästä ja arvosta vaaditaan ulkopuolisen tahon todistus momentin 1 mukaisesti. 10 luku Investointien ja maanhankinnan tuen muoto ja enimmäismäärä 57 § Tuen muoto Edellä 2, 7 ja 8 luvussa tarkoitettuihin tarkoituksiin tuki myönnetään avustuksena, valtionlainan korkoetuutena, korkotukilainan korkotukena tai valtiontakauksena taikka niiden yhdistelmänä ottaen kuitenkin huomioon, mitä 59–62 §:ssä säädetään. Tuki maanhankintaan myönnetään aina lainaan liittyvänä tukena. Osarahoitettava tuki myönnetään 5 §:n 1 momentin 1 kohdan a―d alakohdassa tarkoitettuja rakentamisinvestointeja ja 6 luvussa tarkoitettua nuorten viljelijöiden tuen lainaosuuteen myönnettävää tukea lukuun ottamatta avustuksena. Alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa, LEADER+- ja INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmia sekä POMO+ -ohjelmaa toteutettaessa tukea ei saa myöntää sellaisiin kohteisiin, joihin voidaan myöntää vain valtionlainaa tai korkotukilainan korkotukea. INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmaa toteutettaessa voidaan kuitenkin myöntää tukea avustuksena 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin maatilainvestointiin, johon muuten myönnettäisiin vain lainaan liittyvää tukea. Avustuksen enimmäismäärä ei voi ylittää vastaavaa lainaan sisältyvän tuen enimmäismäärää. Tukea ei myönnetä valtionlainan vakuudettomuuteen liittyvänä tukena. 58 § Nuoret viljelijät Nuorille viljelijöille voidaan 2 luvussa tarkoitettuihin maatilainvestointeihin myöntää korkeampaa tukea kuin muille viljelijöille siten kuin 59 §:ssä säädetään. Nuoreksi viljelijäksi katsotaan alle 40-vuotias viljelijä, jonka tilanpidon aloittamisesta ei ole kulunut viittä vuotta. Tilanpidon aloittamisen ajankohdasta säädetään maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 36 §:ssä. 59 § Tuen enimmäismäärä Tukea 2, 5, 7 ja 8 luvussa tarkoitettuihin investointeihin ja maanhankintaan, 26 ja 27 §:ssä tarkoitettua tukea lukuun ottamatta, voidaan myöntää ottaen huomioon liitteen 1 mukaiset tuen enimmäismäärät ja tukimuodot. Jos investointiin on myönnetty tai myönnetään valtionlainaa edellä mainitun liitteen mukainen enimmäismäärä, valtiontakausta ei saa myöntää. Takausluotto yhdessä valtionlainan kanssa ei saa ylittää sanottua enimmäismäärää. INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmasta rahoitettavaan maatilainvestointiin voidaan myöntää vain avustusta. Tuki myönnetään osarahoitettuna. Tukea voidaan myöntää vain sellaisiin maatilainvestointeihin, joihin liitteen 1 mukaan muuten myönnetään ainoastaan lainamuotoista tukea. Avustuksen enimmäismäärä ei voi ylittää vastaavaa lainaan sisältyvän tuen enimmäismäärää. 60 § Avustuksena myönnettävä tuki Avustusta ei saa myöntää, jos se olisi vähemmän kuin 840 euroa. Investointeihin, joista säädetään 26―29 sekä 31 § ja 33 §:ssä ja 37 §:n 1 momentin 2 kohdassa sekä 3 luvussa, voidaan kuitenkin myöntää edellä sanottua pienempiäkin avustuksia, ei kuitenkaan alle 500 euron avustuksia. Jos kysymys on lammastalouden elollisen tai elottoman irtaimiston tai jalostusnaudan hankinnasta, edellä mainittuja avustuksen vähimmäismääriä ei sovelleta. Avustusta voidaan myöntää enintään 150 000 euroa. Investointeihin, joista säädetään 26―27 §:ssä, edellä mainittua avustuksen enimmäismäärää ei sovelleta. Jos 2 tai 7 luvussa tarkoitetun investoinnin hyväksyttävä kokonaiskustannus on alle 5 000 euroa, ei asianomaista investointia koskevaan tukimuotoon mahdollisesti liittyvää lainamuotoisen tuen osuutta saa myöntää. 61 § Korkotukilainana myönnettävä tuki Sen estämättä, mitä 57 ja 60 §:ssä säädetään, myönnettäessä tukea 5 §:n 1 momentin 23 kohdassa tarkoitettuihin työympäristön parantamista koskeviin investointeihin, 39 tai 50 §:ssä tarkoitettuun maanhankintaan, 46 tai 47 §:ssä tarkoitettuun asuinympäristön parantamiseen, 49 §:ssä tarkoitettuun asuntorakentamiseen taikka 50 §:ssä tarkoitettuun asuntotilojen hankintaan tukimuotona voidaan käyttää ainoastaan korkotukilainaan liittyvää korkotukea. 62 § Investointituen enimmäismäärä muussa kuin varsinaisessa maataloudessa Tukea 26 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin sekä investointeihin, jotka koskevat maatiloilla tapahtuvaa metsätaloustuotteiden pienimuotoista jalostusta ja markkinointia, voidaan myöntää: 1) tavoite 1 -alueella enintään 50 prosenttia investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista; 2) tavoite 1 -alueen ulkopuolella liitteessä 2 tarkoitetuissa harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun kuuluvissa kunnissa enintään 40 prosenttia investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista; 3) tavoite 1 -alueen ulkopuolella liitteessä 2 tarkoitetuissa muissa kuin harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun kuuluvissa kunnissa enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Tukea 27 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin voidaan myöntää: 1) Itä-Suomen tavoite 1 -alueeseen kuuluvissa I tukialueen kunnissa enintään 40 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 2) Pohjois-Suomen tavoite 1 -alueeseen kuuluvissa II tukialueen kunnissa enintään 34 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 3) tavoite 1 -alueen ulkopuolella liitteessä 2 tarkoitetuissa harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun kuuluvissa kunnissa enintään 40 prosenttia investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista; ja 4) tavoite 1 -alueen ulkopuolella liitteessä 2 tarkoitetuissa muissa kuin harvaan asuttuun tai ydinmaaseutuun kuuluvissa kunnissa enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. 63 § Investointituen enimmäismäärä maatilan ulkopuolella Investointitukea voidaan myöntää 3 luvussa tarkoitettuihin investointeihin liitteessä 2 luetelluissa kunnissa seuraavasti: 1) Itä-Suomen tavoite 1 -alueeseen kuuluvissa I tukialueen kunnissa enintään 40 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 2) Pohjois-Suomen tavoite 1 -alueeseen kuuluvissa II tukialueen kunnissa enintään 34 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 3) tavoite 1 -alueen ulkopuolella II ja III tukialueisiin kuuluvissa harvaan asutun ja ydinmaaseudun kunnissa enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 4) tavoite 1 -alueen ulkopuolella II ja III tukialueisiin kuuluvissa muissa kuin 3 kohdassa tarkoitetuissa kunnissa enintään 20 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 5) tavoite 1 -alueen ulkopuolella muissa kuin II ja III tukialueisiin kuuluvissa kunnissa enintään 15 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista; 6) edellä kohdissa 4 ja 5 tarkoitetuilla alueilla puun energiakäyttöä edistävissä investointihankkeissa enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Seuraavissa kaupungeissa tukea ei myönnetä investointeihin, jotka toteutetaan muulla kaava-alueella kuin yleiskaava-alueella: Espoo, Hanko, Helsinki, Järvenpää, Kaarina, Kauniainen, Kerava, Kouvola, Kuusankoski, Lahti, Lohja, Raisio, Tampere, Turku ja Vantaa. 64 § Tukialuejako Tässä asetuksessa tarkoitettua tukea myönnettäessä tukitaso ratkaistaan sen liitteen 2 mukaisen aluejaon perusteella, joka oli kuntien osalta voimassa 31 päivänä joulukuuta 2000. 11 luku Erinäiset säännökset 65 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2003. Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin 1 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä koskeviin tukihakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille 15 päivänä huhtikuuta 2003 tai sen jälkeen kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003. Edellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja myöntämisvaltuuksia ja varoja voidaan lisäksi käyttää niihin aikaisintaan 10 päivänä huhtikuuta 2000 ja viimeistään 14 päivänä huhtikuuta 2003 vireille tulleisiin hakemuksiin, soveltaen niitä säädöksiä, jotka olivat voimassa hakemuksen vireille tullessa. Tämän asetuksen 36 §:n 5 momenttia sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olleisiin tukihakemuksiin. Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2003 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen Ylitarkastaja Hannu Porkola Liitteet