Tämä asetus koskee työntekijöiden suojelemista sähkömagneettisten kenttien aiheuttamilta lyhytaikaisilta, suorilta biofysikaalisilta tai epäsuorilta vaikutuksilta työssä. Se asettaa rajat ja toimenpiteet altistumisen hallitsemiseksi.
§:n altistumisen arviointi perustuu painotetun huippuarvon menetelmään (suodatus aika-alueessa), joka on selitetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/35/EU, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta, myöhemmin direktiivin 2013/35/EU käytännön oppaissa, mutta muitakin tieteellisesti vahvistettuja ja validoituja altistumisen arviointimenettelyjä voidaan soveltaa edellyttäen, että niistä saadaan lähes vastaavat ja vertailukelpoiset tulokset. Aistimusraja-arvot, sisäisen sähkökentän voimakkuus 1–400 Hz Aistimusraja-arvot (taulukko A3) liittyvät sähkökentän vaikutuksiin pään alueen keskushermostoon eli verkkokalvon magnetofosfeeneihin ja joidenkin aivotoimintojen vähäisiin hetkellisiin muutoksiin. Taulukko A3 Aistimusraja-arvot (huippuarvot), sisäisen sähkökentän voimakkuus 1–400 Hz Taajuusalue Aistimusraja-arvot 1 Hz ≤ f < 10 Hz 0,7/ f Vm –1 10 Hz ≤ f < 25 Hz 0,07 Vm –1 25 Hz ≤ f ≤ 400 Hz 0,0028 f Vm –1 Huomautus A3-1: f on taajuus hertseinä (Hz). Huomautus A3-2: Aistimusraja-arvot sisäisen sähkökentän osalta ovat paikallisia huippuarvoja altistuneen henkilön päässä. Huomautus A3-3: Altistumisraja-arvot ovat ajallisia huippuarvoja ja vastaavat sinimuotoisten kenttien tehollisarvoja (RMS) kerrottuna luvun 2 neliöjuurella. Ei-
§:n altistumisen arviointi perustuu painotetun huippuarvon menetelmään (suodatus aika-alueessa), joka on selitetty direktiivin 2013/35/EU käytännön oppaissa, mutta muitakin tieteellisesti vahvistettuja ja validoituja altistumisen arviointimenettelyjä voidaan soveltaa edellyttäen, että niistä saadaan lähes vastaavat ja vertailukelpoiset tulokset. B. TOIMENPIDETASOT Seuraavia fysikaalisia suureita ja arvoja käytetään määrittelemään toimenpidetasot, jotka vahvistetaan, jotta varmistetaan yksinkertaistetulla arvioinnilla asiaan kuuluvien altistumisraja-arvojen noudattaminen, tai joilla on toteutettava 8 §:n täsmennettyjä suojaavia tai ehkäiseviä toimenpiteitä: — Matala toimenpidetaso (E) ja korkea toimenpidetaso (E), ajallisesti vaihtelevat sähkökentät, voimakkuus E, taulukossa B1 yksilöidyllä tavalla — Matala toimenpidetaso (B) ja korkea toimenpidetaso (B), ajallisesti vaihtelevat magneettikentät, magneettivuon tiheys B, taulukossa B2 yksilöidyllä tavalla — Toimenpidetaso (I C), kontaktivirta, taulukossa B3 yksilöidyllä tavalla — Toimenpidetaso (B 0), staattisten magneettikenttien magneettivuon tiheys, taulukossa B4 yksilöidyllä tavalla Toimenpidetasot vastaavat työpaikalla laskettuja tai mitattuja sähkö- ja magneettikentän arvoja työntekijän poissa ollessa. Sähkökentille altistumista koskevat toimenpidetasot Matalat toimenpidetasot (taulukko B1) ulkoisille sähkökentille perustuvat sisäisen sähkökentän rajoittamiseen altistumisraja-arvojen alapuolelle (taulukot A2 ja A3) ja kipinäpurkausten rajoittamiseen työympäristössä. Korkean toimenpidetason alapuolella sisäinen sähkökenttä ei ylitä altistumisraja-arvoja (taulukot A2 ja A3) ja häiritsevät kipinäpurkaukset estetään edellyttäen, että 8 §:n tarkoitetut suojaavat toimenpiteet toteutetaan. Taulukko B1 Sähkökentille altistumista koskevat toimenpidetasot taajuusalueella 1 Hz–10 MHz Taajuusalue Sähkökentän voimakkuus Matala toimenpidetaso (E) [Vm –1 ] (RMS) Sähkökentän voimakkuus Korkea toimenpidetaso (E) [Vm –1 ] (RMS) 1 ≤ f < 25 Hz 2,0 × 10 4 2,0 × 10 4 25 ≤ f < 50 Hz 5,0 × 10 5 / f 2,0 × 10 4 50 Hz ≤ f < 1,64 kHz 5,0 × 10 5 / f 1,0 × 10 6 / f 1,64 ≤ f < 3 kHz 5,0 × 10 5 / f 6,1 × 10 2 3 kHz ≤ f ≤ 10 MHz 1,7 × 10 2 6,1 × 10 2 Huomautus B1-1: f on taajuus hertseinä (Hz). Huomautus B1-2: Matala toimenpidetaso (E) ja korkea toimenpidetaso (E) ovat sähkökentän voimakkuuden tehollisarvoja (RMS) ja vastaavat sinimuotoisille kentille altistumisen huippuarvoja jaettuna luvun 2 neliöjuurella. Ei-
§:n altistumisen arviointi perustuu painotetun huippuarvon menetelmään (suodatus aika-alueessa), joka on selitetty direktiivin 2013/35/EU käytännön oppaissa, mutta muitakin tieteellisesti vahvistettuja ja validoituja altistumisen arviointimenettelyjä voidaan soveltaa edellyttäen, että niistä saadaan lähes vastaavat ja vertailukelpoiset tulokset. Huomautus B1-3: Toimenpidetasot ovat laskettuja tai mitattuja maksimiarvoja työntekijän kehon kohdalla. Näin päästään konservatiiviseen altistumisen arviointiin ja noudatetaan automaattisesti altistumisraja-arvoja kaikissa epätasaisesti jakaantuneen kentän altistumisoloissa. Jotta yksinkertaistettaisiin 6 §:n arviointia altistumisraja-arvojen noudattamisesta erityisissä epätasaisesti jakaantuneen kentän oloissa, direktiivin 2013/35/EU käytännön oppaissa selitetään kriteerit mitattujen kenttien spatiaalisen keskiarvon laskennalle vakiintuneen dosimetrian mukaisesti. Kun lähde on hyvin paikallinen ja vain muutaman senttimetrin päässä kehosta, indusoitunut sähkökenttä määritellään dosimetrisesti tapauskohtaisesti. Magneettikentille altistumista koskevat toimenpidetasot Matalat toimenpidetasot (taulukko B2) johdetaan sisäisen sähkökentän aistimusraja-arvoista alle 400 Hz:n taajuudella (taulukko A3) ja yli 400 Hz:n taajuudella sisäisen sähkökentän terveysvaikutusraja-arvoista (taulukko A2). Korkeat toimenpidetasot (taulukko B2) johdetaan sellaisista terveysvaikutusraja-arvoista sisäisen sähkökentän osalta, jotka liittyvät pään ja vartalon ääreis- ja autonomisen hermoston kudosten sähköiseen stimuloitumiseen (taulukko A2). Korkeiden toimenpidetasojen noudattamisella varmistetaan se, että terveysvaikutusraja-arvoja ei ylitetä, mutta verkkokalvon magnetofosfeeneihin ja aivotoimintojen vähäisiin hetkellisiin muutoksiin liittyvät vaikutukset ovat mahdollisia, jos pään alueen altistuminen ylittää matalan toimenpidetason korkeintaan 400 Hz:n taajuusalueella. Tällöin sovelletaan 8 §:ää. Raajojen altistumisen toimenpidetasot johdetaan sellaisista terveysvaikutusraja-arvoista sisäisen sähkökentän osalta, jotka liittyvät raajojen kudosten sähköiseen stimuloitumiseen, ottamalla huomioon, että magneettikenttä kytkeytyy heikommin raajoihin kuin koko vartaloon. Taulukko B2 Magneettikentille altistumista koskevat toimenpidetasot taajuusalueella 1 Hz–10 MHz Taajuusalue Magneettivuon tiheys Matala toimenpidetaso (B) [μT] (RMS) Magneettivuon tiheys Korkea toimenpidetaso (B) [μT] (RMS) Magneettivuon tiheys Toimenpidetaso: raajojen altistuminen paikalliselle magneettikentälle [μT] (RMS) 1 ≤ f < 8 Hz 2,0 × 10 5 / f 2 3,0 × 10 5 / f 9,0 × 10 5 / f 8 ≤ f < 25 Hz 2,5 × 10 4 / f 3,0 × 10 5 / f 9,0 × 10 5 / f 25 ≤ f < 300 Hz 1,0 × 10 3 3,0 × 10 5 / f 9,0 × 10 5 / f 300 Hz ≤ f < 3 kHz 3,0 × 10 5 / f 3,0 × 10 5 / f 9,0 × 10 5 / f 3 kHz ≤ f ≤ 10 MHz 1,0 × 10 2 1,0 × 10 2 3,0 × 10 2 Huomautus B2-1: f on taajuus hertseinä (Hz). Huomautus B2-2: Matala toimenpidetaso ja korkea toimenpidetaso ovat tehollisarvoja (RMS) ja vastaavat sinimuotoisille kentille altistumisen huippuarvoja jaettuna luvun 2 neliöjuurella. Ei-
§:n altistumisen arviointi perustuu painotetun huippuarvon menetelmään (suodatus aika-alueessa), joka on selitetty direktiivin 2013/35/EU käytännön oppaissa, mutta muitakin tieteellisesti vahvistettuja ja validoituja altistumisen arviointimenettelyjä voidaan soveltaa edellyttäen, että niistä saadaan lähes vastaavat ja vertailukelpoiset tulokset. Huomautus B2-3: Magneettikentille altistumista koskevat toimenpidetasot ovat enimmäisarvoja työntekijän kehon sijaintikohdassa. Näin päästään konservatiiviseen altistumisen arviointiin ja noudatetaan automaattisesti altistumisraja-arvoja kaikissa epätasaisesti jakaantuneen kentän altistumisoloissa. Jotta yksinkertaistettaisiin 6 §:n arviointia altistumisraja-arvojen noudattamisesta erityisissä epätasaisesti jakaantuneissa altistumisoloissa, direktiivin 2013/35/EU käytännön oppaissa selitetään mitattujen kenttien spatiaalisen keskiarvon laskennan kriteerit vakiintuneen dosimetrian mukaisesti. Kun lähde on hyvin paikallinen ja vain muutaman senttimetrin päässä kehosta, indusoitunut sähkökenttä määritellään dosimetrisesti tapauskohtaisesti. Taulukko B3 Kontaktivirralle I C altistumista koskevat toimenpidetasot Taajuus Toimenpidetaso (I C) (jatkuva kontaktivirta) [mA] (RMS) Enintään 2,5 kHz 1,0 2,5 ≤ f < 100 kHz 0,4 f 100 kHz ≤ f ≤ 10 000 kHz 40 Huomautus B3-1: f on taajuus ilmaistuna kilohertseinä (kHz). Staattisten magneettikenttien magneettivuon tiheyttä koskevat toimenpidetasot Taulukko B4 Staattisten magneettikenttien magneettivuon tiheyttä koskevat toimenpidetasot Vaarat Toimenpidetaso (B 0) Aktiivisten implantoitujen laitteiden, esim. sydämentahdistimien, häiriintyminen 0,5 mT Vetovoima- ja sinkoutumisriski voimakkaiden kenttien reuna-alueilla (> 100 mT) 3 mT Liite III LÄMPÖVAIKUTUKSET ALTISTUMISRAJA-ARVOT JA TOIMENPIDETASOT TAAJUUSALUEELLA 100 KHZ–300 GHZ A. ALTISTUMISRAJA-ARVOT Terveysvaikutusraja-arvot taajuusalueella 100 kHz–6 GHz (taulukko A1) ovat sähkö- ja magneettikentille altistumisesta syntyvän kudoksen absorboiman energian ja tehon rajoja massayksikköä kohti. Aistimusraja-arvot taajuusalueella 0,3–6 GHz (taulukko A2) ovat sähkömagneettisille kentille altistumisesta syntyvän pään alueen pienen kudosmassan absorboiman energian rajoja. Terveysvaikutusraja-arvot yli 6 GHz:n taajuusalueella (taulukko A3) ovat kehon pintaan osuvan sähkömagneettisen aallon tehotiheyden rajoja. Taulukko A1 Terveysvaikutusraja-arvot, 100 kHz–6 GHz:n sähkömagneettiset kentät Terveysvaikutusraja-arvot Keskimääräiset SAR-arvot 6 minuutin jaksoa kohti Koko kehon lämpörasitukseen liittyvät altistumisraja-arvot, keskimääräinen SAR kehossa 0,4 Wkg –1 Pään ja vartalon paikalliseen lämpörasitukseen liittyvät altistumisraja-arvot, paikallinen SAR kehossa 10 Wkg –1 Raajojen paikalliseen lämpörasitukseen liittyvät altistumisraja-arvot, paikallinen SAR raajoissa 20 Wkg –1 Huomautus A1-1: Paikallisen SAR:n keskimääräinen arvo lasketaan 10 gramman yhtenäistä kudosmassaa kohti. Altistumisen arvioinnissa käytetään näin saatua SAR:n maksimiarvoa. Kyseisen 10 gramman kudosmassan on tarkoitus olla yhtenäistä kudosta, jolla on lähes homogeeniset sähköiset ominaisuudet. Yhtenäisen kudoksen massan käsitteen määrittelyn yhteydessä todetaan, että tällaista käsitettä voidaan soveltaa laskennallisessa dosimetriassa mutta että se voi aiheuttaa vaikeuksia suoria fysikaalisia mittauksia suoritettaessa. Yksinkertaisen geometrisen kappaleen, esimerkiksi kuution tai pallon rajaaman kudoksen massaan perustuvaa menetelmää voidaan käyttää. Aistimusraja-arvot taajuusalueella 0,3–6 GHz Tämä aistimusraja-arvo (taulukko A2) liittyy pään altistumisesta pulssimuotoiselle mikroaaltosäteilylle johtuvien kuuloaistimusten välttämiseen. Taulukko A2 Aistimusraja-arvot, 0,3–6 GHz:n sähkömagneettiset kentät Taajuusalue Paikallinen ominaisabsorptio (SA) 0,3 ≤ f ≤ 6 GHz 10 mJkg -1 Huomautus A2-1: Paikallisen SA:n keskimääräinen arvo on 10 gramman kudosmassaa kohti. Taulukko A3 Terveysvaikutusraja-arvot, 6–300 GHz:n sähkömagneettiset kentät Taajuusalue Tehotiheyteen liittyvät terveysvaikutusraja-arvot 6 GHz ≤ f ≤ 300 GHz 50 Wm –2 Huomautus A3-1: Tehotiheys lasketaan keskiarvona kutakin 20 cm 2 :n suuruista altistunutta aluetta kohti. 1 cm 2 :n suuruisen alan keskiarvoina lasketut paikallisen tehotiheyden enimmäisarvot eivät saa ylittää 20-kertaisesti arvoa 50 W/m –
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.