Tämä asetus säätelee Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaisiin energiainvestointeihin myönnettävää tukea vuosina 2022–2026. Se koskee hankkeita, jotka edistävät energiainfrastruktuuria, uutta energiateknologiaa, vähähiilisen vedyn tuotantoa ja varastointia, hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä sekä teollisuuden prosessien sähköistämistä ja vähähiilistämistä.
§:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta hankkeesta, tukea voidaan myöntää ainoastaan kantaverkonhaltijalle tai jakeluverkonhaltijalle. Tukea ei kuitenkaan myönnetä: 1) organisaatiolle, jonka toiminta rahoitetaan valtion talousarviosta; 2) valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988) tarkoitettuun taloushallinto-organisaatioon kuuluvalle virastolle, laitokselle tai muulle toimielimelle; 3) sellaiselle perustamishankkeen toteuttajalle, joka saa perustamishankkeeseen valtionosuutta; 4) asunto-osakeyhtiölle, asuinkiinteistölle tai maatilalle, taikka niiden yhteyteen toteutettavalle hankkeelle, lukuun ottamatta sellaista maatilan yhteydessä toteutettavaa hanketta, jossa tuotettava energia käytetään maatalouden tuotantotoiminnan ulkopuolella; 5) Euroopan unionin valtiontukisääntelyssä tarkoitetulle vaikeuksissa olevalle yritykselle; 6) yhteisölle, joka on joutunut ulosottotoimenpiteen kohteeksi, selvitystilaan, konkurssiin tai yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) tarkoitettuun saneerausmenettelyyn taikka ei ole noudattanut eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettua tuen takaisinperintäpäätöstä. 9 § Tuen enimmäismäärä Hankekohtaisen harkinnan perusteella myönnettävän tuen osuus hyväksyttävistä kustannuksista voi olla 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa energiainvestointihankkeessa ja 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa energiainfrastruktuurihankkeessa enintään 45 prosenttia. Jos kyse on energiatehokkuustoimenpiteestä, tuen osuus hyväksyttävistä kustannuksista on kuitenkin enintään 30 prosenttia.
§:n 3 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitetusta energiainfrastruktuurihankkeesta, tuen osuus hyväksyttävistä kustannuksista on enintään 50 prosenttia.
§:n 5 momentissa tarkoitetusta vetyhankkeesta, Rahoituskeskus määrittää tuen määrän tapauskohtaisesti. 10 § Tuen hakeminen ja tukihakemus Työ- ja elinkeinoministeriö päättää tuen hakukierroksista ja niiden määräajoista. Tukihakemus toimitetaan Rahoituskeskukselle. Tuen hakijan on esitettävä asian arvioimiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot. Tukihakemuksesta ja sen liitteistä tulee ilmetä ainakin seuraavat tiedot: 1) hakijan virallinen nimi, osoite, sähköpostiosoite, yritys- ja yhteisötunnus sekä yrityksen koko; 2) hankkeen ensisijainen 5 §:ssä tarkoitettu kohde; 3) kuvaus hankkeesta sekä sen toteuttamissuunnitelma ja -aikataulu; 4) arvio hankkeen energiataloudellisista vaikutuksista, kasvihuonekaasupäästövaikutuksista ja muista merkityksellisistä ympäristövaikutuksista sekä työllisyysvaikutuksista ja muista vaikutuksista; 5) hankkeen eritelty kustannusarvio; 6) hankkeen rahoitussuunnitelma; 7) vähimmäistukimäärä, joka arvioidaan tarvittavan hankkeen käynnistämiseen, ja tätä koskevat perustelut; 8) hankkeen kannattavuuslaskelma ilman tukea ja tuki mukaan laskien; 9) selvitys hankkeeseen haetuista ja myönnetyistä muista julkisista tuista; 10) selvitys 6 §:ssä säädetyn mukaisesti siitä, että ei merkittävää haittaa -periaate toteutuu hankkeessa. Jos kyseessä on uutta teknologiaa hyödyntävä hanke, hakemuksessa ja sen liitteissä tulee selvittää teknologian uutuusarvo ja riskit sekä siihen liittyvät hyödyntämismahdollisuudet ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset vastaavaa tavanomaista teknologiaa hyödyntävään hankkeeseen verrattuna. Jos kyseessä on Euroopan yhteistä etua koskeva tärkeä vetyhanke, hakemuksen tulee sisältää 3 ja 4 momentissa säädetyn lisäksi kyseisessä menettelyssä edellytetyt tiedot. Jos kyseessä on hanke, joka sisältää useita 5 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja hankemuotoja, tulee hakemuksessa ja sen liitteissä eritellä kustannukset eri hankemuodoille. 11 § Tukihakemusten vertailussa sovellettavat perusteet Valtionapuviranomainen päättää tuen myöntämisestä vertailemalla hankemuotokohtaisesti vaikuttavuutta Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Erityisesti arvioidaan hankkeiden energia- ja päästövaikutuksia, kustannustehokkuutta, toteutettavuutta, hankkeisiin sisältyvän teknologian uutuusarvoa, teknologian tai hankkeen monistettavuutta sekä hankkeiden muita vaikutuksia. 12 § Energiainvestointihankkeen hyväksyttävät kustannukset Energiainvestointihankkeessa voidaan hyväksyä kohtuulliset: 1) koneiden ja laitteiden hankinnasta ja asennuksesta aiheutuvat kustannukset; 2) rakennusten kustannukset; 3) rakennusteknisistä töistä, rakennustöiden valvonnasta, verkonhaltijan veloittamasta sähkön tai vähähiilisen kaasun tuotantoon kohdistuvasta liittymismaksusta ja rakennettavan kaukolämpölaitoksen kaukolämpöverkkoon liittämiseksi tarvittavan runkoputken rakentamisesta aiheutuvat kustannukset; 4) välittömästi investointiin liittyvien maa-alueiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset siltä osin kuin ne eivät ylitä kymmentä prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista sekä raivaus- ja maanrakennustöistä aiheutuvat kustannukset; 5) valmistelu- ja suunnittelukustannukset siltä osin kuin ne eivät ylitä 20:tä prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista; 6) investoinnin kohteena olleen omaisuuden käyttöönotosta ja käyttöönoton edellyttämästä käyttöhenkilökunnan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset; 7) investoinnin seurannasta aiheutuvat kustannukset enintään vuoden ajalta investoinnin kohteena olleen omaisuuden käyttöönotosta, jos se on perusteltua hankkeeseen liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai muusta erityisestä syystä. Energiainvestointihankkeen hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole tuen saajan maksamat: 1) palkat; 2) yleiskustannukset; 3) edustusmenot; 4) korot ja muut rahoituskustannukset; 5) muut kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut liittymismaksut; 6) valtion maksuperustelakiin (150/1992) perustuvat maksut; 7) kustannusvaraukset; 8) tuen saajan matkakustannukset; 9) tuen saajan osana tavaroiden tai palvelujen hankintahintaa maksamat arvonlisäverot. Kustannukset voidaan kuitenkin hyväksyä arvonlisäverot sisältävien hankintahintojen mukaisina, jos rahoituksen saaja ei ole arvonlisäverovelvollinen. Kustannukset voidaan hyväksyä arvonlisäverot sisältävien hankintahintojen mukaisina myös, jos ne liittyvät arvonlisäverottomaan toimintaan ja tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä arvonlisävero jää tuen saajan lopulliseksi kustannukseksi. Jos hankittava käyttöomaisuus hankitaan leasingilla, osamaksulla tai vastaavalla tavalla taikka hanke toteutetaan energiatehokkuutta koskevan sopimuksen avulla, menoina voidaan hyväksyä enintään hankinnan ostohintaa vastaavat kustannukset, mutta ei hallinto-, rahoitus-, vakuutus-, korjaus-, huolto- eikä muita vastaavia kustannuksia. Tuen saajaan etuyhteydessä olevalta taholta tehtyjen hankintojen kustannukset voidaan hyväksyä vain siltä osin kuin tuen saaja osoittaa kustannusten vastaavan omakustannehintaa. Liiketoimen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos toinen pystyy käyttämään toiseen nähden määräysvaltaa tai huomattavaa vaikutusvaltaa sen taloutta ja liiketoimintaa koskevassa päätöksenteossa taikka kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa. 13 § Energiainfrastruktuurihankkeen hyväksyttävät kustannukset Energiainfrastruktuurihankkeessa voidaan hyväksyä kohtuulliset: 1) siirto- ja jakeluverkkoon ja kaukolämmitysjärjestelmään kuuluvien komponenttien, koneiden, laitteiden ja tietojärjestelmien hankinnasta ja asennuksesta aiheutuvat kustannukset; 2) rakennusten kustannukset; 3) rakennusteknisistä töistä ja rakennustöiden valvonnasta aiheutuvat kustannukset; 4) välittömästi investointiin liittyvien maa-alueiden tai niiden käyttöoikeuden hankinnasta aiheutuvat kustannukset siltä osin kuin ne eivät ylitä kymmentä prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista sekä raivaus- ja maanrakennustöistä aiheutuvat kustannukset; 5) valmistelu- ja suunnittelukustannukset siltä osin kuin ne eivät ylitä 20:tä prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista; 6) investoinnin kohteena olleen omaisuuden käyttöönotosta ja käyttöönoton edellyttämästä käyttöhenkilökunnan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset; 7) investoinnin seurannasta aiheutuvat kustannukset enintään vuoden ajalta investoinnin kohteena olleen omaisuuden käyttöönotosta, jos se on perusteltua hankkeeseen liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai muusta erityisestä syystä. Energiainfrastruktuurihankkeen hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole tuen saajan maksamat: 1) palkat; 2) yleiskustannukset; 3) edustusmenot; 4) korot ja muut rahoituskustannukset; 5) valtion maksuperustelakiin perustuvat maksut; 6) kustannusvaraukset; 7) tuen saajan matkakustannukset 8) tuen saajan osana tavaroiden tai palvelujen hankintahintaa maksamat arvonlisäverot. Kustannukset voidaan kuitenkin hyväksyä arvonlisäverot sisältävien hankintahintojen mukaisina, jos rahoituksen saaja ei ole arvonlisäverovelvollinen. Kustannukset voidaan hyväksyä arvonlisäverot sisältävien hankintahintojen mukaisina myös, jos ne liittyvät arvonlisäverottomaan toimintaan ja tavaroiden tai palvelujen hankintaan sisältyvä arvonlisävero jää tuen saajan lopulliseksi kustannukseksi. Jos hankittava käyttöomaisuus hankitaan leasingilla, osamaksulla tai vastaavalla tavalla, menoina voidaan hyväksyä enintään hankinnan ostohintaa vastaavat kustannukset, mutta ei hallinto-, rahoitus-, vakuutus-, korjaus-, huolto- eikä muita vastaavia kustannuksia. Tuen saajaan etuyhteydessä olevalta taholta tehtyjen hankintojen kustannukset voidaan hyväksyä vain siltä osin kuin tuen saaja osoittaa kustannusten vastaavan omakustannehintaa. Liiketoimen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos toinen pystyy käyttämään toiseen nähden määräysvaltaa tai huomattavaa vaikutusvaltaa sen taloutta ja liiketoimintaa koskevassa päätöksenteossa taikka kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa. 14 § Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden vetyhankkeiden hyväksyttävät kustannukset Rahoituskeskus määrittää 5 §:n 5 momentissa tarkoitetun vetyhankkeen hyväksyttävät kustannukset komission hyväksymien Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteiden mukaisesti. 15 § Tukipäätöksen muuttaminen Erityisestä syystä tuen myöntäjä voi hakemuksesta muuttaa tukipäätöksessä määriteltyä tuen käyttötarkoitusta tai ehtoja. 16 § Hakemus tuen maksatusta varten Tuki maksetaan hakemuksesta jälkikäteen hankkeen edistymisen ja toteutuneiden, maksettujen kustannusten perusteella. Hankkeeseen myönnetyn tuen voi hakea maksuun yhdessä tai useammassa erässä. Tuen saajan tulee jokaisen maksatushakemuksen yhteydessä esittää lausunto hankkeen edistymisestä sekä luotettava selvitys hankkeen siihen mennessä toteutuneista ja maksetuista kustannuksista. Tuen ensimmäisen erän maksatushakemuksessa tai haettaessa tuki maksuun yhdessä erässä tulee lisäksi esittää selvitys hankkeen kokonaisrahoituksesta. Hakemus viimeisen maksuerän maksamiseksi ja sen liitteenä lopputilitys tulee toimittaa tuen myöntäjälle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hankkeen tulee tukipäätöksen mukaan olla saatettu päätökseen. Viimeisen erän maksatushakemuksessa tulee antaa selvitys koko hankkeen toteutuneista kustannuksista. Erityisestä syystä tuen myöntäjä voi myöntää jatkoaikaa viimeisen erän maksatushakemuksen toimittamista varten, jos tätä koskeva hakemus toimitetaan ennen määräajan päättymistä. Tilintarkastuslain (1141/2015) 1 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun tilintarkastajan tulee viimeisen erän maksatushakemuksen yhteydessä antaa raportti havainnoistaan, jotka koskevat hankkeelle tilitettyjä kustannuksia koko projektin kestoajalta. Jos tuen saaja on kunta, kuntayhtymä tai seurakunta, raportin antaa sen tilintarkastaja. Jos ostolaskujen lukumäärä hankkeessa on enintään viisi, tuen myöntäjä voi hyväksyä vaihtoehtona tilintarkastajan raportille, että hakija liittää tilitykseen kopion ostolaskuista ja maksutositteet, joista ilmenee, että laskut on maksettu. 17 § Tuen maksaminen Tuen ensimmäinen erä voidaan maksaa, kun tuen saaja on tehnyt sitovan päälaitetilauksen ja aloittanut rakentamisen sekä kustannuksista vähintään 20 prosenttia on maksettu. Tuen viimeinen erä voidaan maksaa, kun hanke on valmistunut ja tuen kohteena oleva omaisuus on vakuutettu vahingon varalta sekä viimeisen erän maksatushakemus ja lopputilitys hyväksytty. Viimeisen maksuerän tulee olla vähintään 20 prosenttia myönnetystä tuesta. Viimeistä maksuerää koskevassa maksatuspäätöksessä vahvistetaan tuen lopullinen määrä. Jos toteutuneet hyväksyttävät kustannukset ovat pienemmät kuin niiden tukipäätöksessä hyväksytty määrä, lopullisen tuen suuruus on tukiprosentin mukainen osuus toteutuneista hyväksyttävistä kustannuksista. Tuen maksatus on keskeytettävä, jos tuen saaja ei ole noudattanut eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua tuen takaisinperintäpäätöstä. 18 § Omaisuuden käyttö- ja luovutusrajoitus Tuen kohteena ollutta omaisuutta tulee käyttää tukipäätöksessä määrättyyn tarkoitukseen viiden vuoden ajan tukipäätöksessä määrätystä ajankohdasta eikä omaisuutta saa mainittuna aikana luovuttaa toiselle eikä siirtää toisen omistukseen tai hallintaan. Omistusoikeuden saa kuitenkin siirtää määräaikaisesti rahoitusyhtiölle tai vastaavalle, jos omaisuuden käyttö- ja hallintaoikeus säilyvät tuen saajalla. Erityisestä syystä tuen myöntäjä voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentissa säädetyistä käyttö- ja luovutusrajoituksista. 19 § Tuen saajan selvitys- ja ilmoitusvelvollisuus Tuen saajan on toimitettava työ- ja elinkeinoministeriölle viimeistään 30 kesäkuuta 2026 ilmoitus hankkeen valmistumisesta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos tuen saaja on toimittanut 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen viimeisen maksuerän maksamiseksi ennen edellä mainittua päivämäärää. Tuen saajan on toimitettava tuen myöntäjälle selvitys hankkeen 10 §:n 4 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista vaikutuksista kahden vuoden kuluessa viimeisen tukierän maksamisesta. Tuen saajan on ilmoitettava tuen myöntäjälle käyttö- tai luovutusrajoituksen noudattamiseen tai omaisuuden käyttöön tukipäätöksessä määrättyyn tarkoitukseen vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä. Tuen myöntäjä voi erityisestä syystä tuen saajan hakemuksesta antaa ennakkotiedon siitä, edellyttääkö olosuhteiden muutos valtionavustuslaissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä ja onko mahdollista myöntää poikkeus 18 §:n 2 momentin nojalla. Ennakkotietoa koskevassa hakemuksessa tulee esittää asian arvioimiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittava selvitys, ja sitä voi hakea aikaisintaan kolme kuukautta ennen kuin olosuhteiden muutos on tarkoitus toteuttaa. 20 § Tuen saajan kirjanpitovelvollisuus Tuen saajan tulee pitää hankkeesta projektikirjanpitoa osana kirjanpitolain (1336/1997) mukaista kirjanpitoaan erillisellä kustannuspaikalla tai tilillä taikka muulla tavalla siten, että tuen käytön valvonta on vaikeudetta mahdollista. 21 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 2021 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2026. Helsingissä 16.12.2021 Elinkeinoministeri Mika Lintilä Erityisasiantuntija Inkeri Lilleberg
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.