1994 363/1994 Valtioneuvoston päätös eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä päättänyt 19 päivänä toukokuuta 1

§:ssä, asetettavat elohopean päästöraja-arvot eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja: 1) 0,5 g/kloorin tuotannon kapasiteettitonni kuukausikeskiarvona, 2) 1,0 g/kloorin tuotannon kapasiteettitonni kuukausikeskiarvona. Edellä 1 kohtaa sovelletaan kloorintuotantoyksiköstä johdetussa jätevedessä olevaan elohopeaan ja 2 kohtaa sovelletaan elohopean kokonaismäärään kaikissa elohopeapitoisissa vesissä, jotka johdetaan teollisuuslaitoksen alueelta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat nelinkertaiset 1 ja 2 kohdassa annettuihin vastaaviin kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Kloorialkaalielektrolyysiteollisuuteen kuuluville laitoksille, joista voi päästä elohopeaa jätevesiin, on vesioikeuden luvassa asetettava päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Vesien elohopeapitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kylmähöyryatomiabsorptiospektrofotometria näytteen sopivan esikäsittelyn jälkeen. Jätevesien elohopeapitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka avulla elohopeapitoisuus on mahdollista määrittää ± 30 %:n tarkkuudella ja ± 30 %:n toistettavuudella pitoisuustasolla, joka on kymmenesosa luvassa sallitusta enimmäispitoisuudesta. Liite 2 Muiden alojen kuin kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvot Tässä liitteessä elohopealla (Hg) tarkoitetaan alkuainetta elohopea ja kaikkien sen yhdisteiden sisältämää elohopeaa. Liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa elohopeaa tai sitä sisältäviä aineita käytetään tai tuotetaan ja joista näitä aineita voi päästä jätevesiin lukuun ottamatta liitteessä 1 mainittuja laitoksia. Raja-arvot Luvissa,

§:ssä, asetettavat elohopean päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: 1) elohopeakatalyyttejä käyttävä kemianteollisuus:

1. a)vinyylikloridin tuotanto 0,05 mg/l jätevettä 0,1 g/vinyylikloridin tuotannon kapasiteettitonni
2. b)muut prosessit 0,05 mg/l jätevettä 5 g/kg käsiteltyä elohopeaa 2) vinyylikloridien tuotannossa käytettyjen elohopeakatalyyttien valmistus: 0,05 mg/l jätevettä 0,7 g/kg käsiteltyä elohopeaa 3) orgaanisten ja epäorgaanisten elohopeayhdisteiden valmistus, paitsi 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet: 0,05 mg/l jätevettä 0,05 g/kg käsiteltyä elohopeaa 4) elohopeaa sisältävien ensiöparistojen valmistus: 0,05 mg/l jätevettä 0,03 g/kg käsiteltyä elohopeaa 5) muu kuin rautametallien teollisuus kuten elohopean talteenottolaitokset, sekä muiden kuin rautametallien louhinta ja jalostus: 0,05 mg/l jätevettä 6) elohopeaa sisältävien myrkyllisten jätteiden käsittelylaitokset: 0,05 mg/l jätevettä Raja-arvot tarkoittavat elohopeapitoisuuden kuukausikeskiarvoa ja elohopean enimmäiskuormitusta kuukaudessa. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset edellä esitettyihin kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä elohopeaa jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Kun on kysymys toiminnosta, josta ei pääse jätevesien mukana enempää kuin 7,5 kg elohopeaa vuodessa, voidaan ottaa käyttöön yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia. Elohopeapitoisuuden mittauksen vertailumenetelmästä, tarkkuudesta ja toistettavuudesta määrätään liitteessä 1. Liite 3 Kadmiumpäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät Tässä liitteessä kadmiumilla (Cd) tarkoitetaan alkuainetta kadmium ja kaikkien sen yhdisteiden sisältämää kadmiumia. Liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa kadmiumia tai sitä sisältäviä aineita käytetään tai tuotetaan ja joista näitä aineita voi päästä jätevesiin. Raja-arvot Luvissa,

§:ssä, asetettavat kadmiumin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: 1) sinkkikaivokset, lyijyn ja sinkin jalostus, kadmiummetalliteollisuus ja metalliteollisuus, joka ei käytä rautaa 0,2 mg/l jätevettä 2) kadmiumyhdisteiden valmistus 0,2 mg/l jätevettä 0,5 g/kg käsiteltyä kadmiumia 3) pigmenttien valmistus 0,2 mg/l jätevettä 0,3 g/kg käsiteltyä kadmiumia 4) stabilisaattorien valmistus 0,2 mg/l jätevettä 0,5 g/kg käsiteltyä kadmiumia 5) ensiö- ja toisioparistojen valmistus 0,2 mg/l jätevettä 1,5 g/kg käsiteltyä kadmiumia 6) galvanointi 0,2 mg/l jätevettä 0,3 g/kg käsiteltyä kadmiumia Raja-arvot tarkoittavat kadmiumpitoisuuden kuukausikeskiarvoa ja kadmiumin enimmäiskuormitusta kuukaudessa. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset edellä olevassa esitettyihin kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä kadmiumia jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Kun on kysymys toiminnosta, josta ei pääse jätevesien mukana enempää kuin 10 kg kadmiumia vuodessa, voidaan ottaa käyttöön yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia. Teollisten galvanointilaitosten osalta yksinkertaistettua tarkkailumenettelyä voidaan soveltaa vain, jos galvanointisäiliöiden kokonaistilavuus on alle 1,5 m 3 . Vesien kadmiumpitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on atomiabsorptiospektrofotometria näytteen säilömisen ja sopivan esikäsittelyn jälkeen. Jätevesien kadmiumpitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka avulla kadmiumpitoisuus on mahdollista määrittää ± 30 %:n tarkkuudella ja ± 30 %:n toistettavuudella pitoisuustasolla, joka on kymmenesosa luvassa sallitusta enimmäispitoisuudesta. Liite 4 Pentakloorifenolipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa pentakloorifenolia (PeCP, CAS87-86-5) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin. Raja-arvot Luvissa, joita tarkoitetaan 5 §:ssä, asetettavat pentakloorifenolin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainitussa toiminnossa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: natriumpentakloorifenolaatin valmistus hydrolysoimalla heksaklooribentseeniä 25 g/tonni tuotettua, käsiteltyä tai käytettyä ainetta 1 mg/l jätevettä Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä pentakloorifenolia jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos pentakloorifenolin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 3 kg vuodessa. Vesien pentakloorifenolipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on korkeapaineinen nestekromatografia tai kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella sopivan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien pentakloorifenolipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 2 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ± 50 % pitoisuudessa 4 μg/l. Liite 5 Kloroformipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa kloroformia (CHCl 3 , CAS-67–66–3) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin. Raja-arvot Luvissa,

§:ssä, asetettavat kloroformin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: 1) kloorimetaanien valmistus metanolista tai metanolin ja metaanin seoksesta 10 g/kloorimetaanien kokonaistuotannon kapasiteettitonni 1 mg/l jätevettä 2) kloorimetaanien valmistus metaanista kloorauksella 7,5 g/kloorimetaanien kokonaistuotannon kapasiteettitonni 1 mg/l jätevettä Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä kloroformia jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos kloroformin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa. Vesien kloroformipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia, joka on varustettu herkällä ilmaisimella näytteen pitoisuustason ollessa alle 0,5 mg/l. Jätevesien kloroformipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 0,1 μg/l näytteen pitoisuustason ollessa alle 0,5 mg/l. Kun pitoisuudet ovat korkeampia kuin 0,5 mg/l, hyväksyttävä määritysraja on 0,1 mg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ± 50 % pitoisuudessa, joka edustaa kaksinkertaista määritysrajan arvoa. Liite 6 1,2-dikloorietaanipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa 1,2-dikloorietaania (EDC, CAS-107–06–2) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin. Raja-arvot Luvissa,

§:ssä, asetettavat 1,2-dikloorietaanin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: 1) pelkkä 1 ,2-dikloorietaanin tuotanto 4 g/tuotannon kapasiteettitonni 2 mg/l jätevettä 1) 1.1.1995 alkaen 2,5 g/tuotannon kapasiteettitonni 1,25 mg/l jätevettä 1) 2) 1 ,2-dikloorietaanin tuotanto sekä prosessointi ja käyttö samalla paikalla 12 g/tuotannon kapasiteettitonni 6 mg/l jätevettä 2) 1.1.1995 alkaen 5 g/tuotannon kapasiteettitonni 2,5 mg/l jätevettä 2) 3) 1,2-dikloorietaanin jatkoprosessointi muiksi aineiksi kuin vinyylikloridiksi 2,5 g/tuotannon kapasiteettitonni 1 mg/l jätevettä 3) Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä 1,2-dikloorietaania jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos 1,2-dikloorietaanin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa. Vesien 1,2-dikloorietaanipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella soveliaan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien 1,2-dikloorietaanipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 10 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava i ± 50 % pitoisuudessa 20 μg/l. Liite 7 Trikloorietyleenipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa trikloorietyleeniä (TRI, CAS-79–01–6) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin. Raja-arvot Luvissa,

§:ssä, asetettavat trikloorietyleenin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainitussa toiminnossa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: trikloorietyleenin (TRI) ja perkloorietyleenin (PER) tuotanto 10 g/TRI ja PER tuotannon kapasiteettitonni 2 mg/l jätevettä 1) 1.1.1995 alkaen 2,5 g/TRI ja PER tuotannon kapasiteettitonni 0,5 mg/l jätevettä 1) Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä trikloorietyleeniä jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos trikloorietyleenin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa. Vesien trikloorietyleenipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella soveliaan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien trikloorietyleenipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 10 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ±50 % pitoisuudessa 20 μg/l. Liite 8 Perkloorietyleenipäästöjen raja-arvot Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa perkloorietyleeniä (PER, CAS-127–18–4) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin. Raja-arvot Luvissa,

§:ssä, asetettavat perkloorietyleenin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja: 1) trikloorietyleenin (TRI) ja perkloorietyleenin (PER) tuotanto 10 g/TRI:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni 2 mg/l jätevettä 1) 1.1.1995 alkaen 2,5 g/TRI:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni 0,5 mg/l jätevettä 1) 2) hiilitetrakloridin (TETRA) ja perkloorietyleenin (PER) tuotanto 10 g/TETRA:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni 5 mg/l jätevettä 2) 1.1.1995 alkaen 2,5 g/TETRA:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni 1,25 mg/l jätevettä 2) Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna. Muut määräykset Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä perkloorietyleeniä jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi. Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos perkloorietyleenin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa. Vesien perkloorietyleenipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella soveliaan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien perkloorietyleenipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 10 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ± 50 % pitoisuudessa 20 μg/l.