1987 223/1987 Verohallituksen päätös työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa Verohallitus on 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 8§:n 4 momentin, sellaisena kuin se on 23 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (1018/76) ja 1 päivänä joulukuuta 1978 annetun ennakkoperintäasetuksen (904/78) 9§:n, sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa asetuksessa (927/84), nojalla määrännyt, että ennakonpidätystä toimitettaessa on ennakkoperintälain 8§:ssä tarkoitetut kustannukset arvioitava ja merkittävä ennakonpidätystodistukseen seuraavien perusteiden mukaisesti: Yleiset määräykset 1 § Työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina saadaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut ennakkoperintälain 8 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuneet menot. Kustannusten määrän laskemista varten on palkansaajan hyvissä ajoin ennen palkan tai palkkion maksamista tai hyvityksen suorittamista esitettävä niistä työnantajalle tai palkkion maksajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä tai jos sitä ei voida pitää uskottavana, on kustannukset arvioitava vastaavan laatuisissa olosuhteissa ja tehtävissä yleensä aiheutuvien kustannusten mukaisesti. Työmatkasta aiheutuneista matkakustannuksista on palkansaajan myös esitettävä työnantajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä, on työnantajan määräyksestä tehdystä työmatkasta ja 3§:n 3 momentissa tarkoitetusta ilman työnantajan määräystä tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset arvioitava jäljempänä 2-13 ja 15-16§:ssä vahvistettujen matkakustannusten korvausten perusteiden ja määrien mukaisesti. Matkakustannusten korvaukset 2 § Matkakustannuksia ovat palkansaajalle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään työnantajan määräyksestä riippumatta päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 6, 7 ja 8§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana työmatkana. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 13 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos työmatka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä palkansaajalla ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 5 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 6 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 7 § Työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: matkustustapa korvauksen enimmäismäärä juna, laiva tai lentokone suoritettu maksu, kuitenkin enintään maksu I luokan paikasta raitiovaunu, linja-auto tai muu linjaliikenteen kulkuneuvo suoritettu maksu yhdestä paikasta vuokra-auto maksu, jonka palkansaaja osoittaa suorittaneensa vuokramoottorivene kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka palkansaaja osoittaa suorittaneensa muu tapa 33 penniä kilometriltä tai korkeampi kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka palkansaaja osoittaa suorittaneensa 8 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä auto 128 penniä kilometriltä, jota korotetaan - 14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä - 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä - 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 4 penniä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa moottorivene 160 penniä kilometriltä moottorikelkka 104 penniä kilometriltä moottoripyörä 85 penniä kilometriltä moottoripolkupyörä 61 penniä kilometriltä muu kulkuneuvo 33 penniä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärät ovat seuraavat: I autoluokassa, 27 penniä/kilometri sylinteritilavuus enintään 1300 cm 3 II autoluokassa, 30 penniä/kilometri sylinteritilavuus enintään 1500 cm 3 III autoluokassa, 33 penniä/kilometri sylinteritilavuus enintään 2 000 cm 3 IV autoluokassa, 40 penniä/kilometri sylinteritilavuus enintään 2500 cm 3 V autoluokassa, 46 penniä/kilometri sylinteritilavuus yli 2500 cm 3 9 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 10 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta tai, mikäli työmatka tehdään toisen kunnan alueelle, yli 5 kilometrin etäisyydellä kunnan rajasta. 11 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä yli 6 tuntia 58,- yli 10 tuntia 130,- kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden -vähintään 2 tunnilla 58,- -yli 6 tunnilla 130,- Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 12 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismäärä Afganistan 250,- Alankomaat 280,- Alankomaiden Antillit 200,- Albania 135,- Algeria 400,- Amerikan yhdysvallat 275,- Andorra 180,- Angola 250,- Arabiemiraattien liitto 320,- Argentiina 210,- Australia 240,- Bahamasaaret 260,- Bahrain 250,- Bangladesh 170,- Barbados 240,- Belgia 295,- Benin 165,- Bermuda 260,- Bolivia 180,- Brasilia 160,- Brunei 250,- Bulgaria 190,- Burma 135,- Burkina Faso 160,- Burundi 230,- Chile 200,- Costa Rica 175,- Djibouti 240,- Dominikaaninen tasavalta 200,- Ecuador 160,- Egypti 190,- El Salvador 180,- Espanja 250,- Fidži 210,- Filippiinit 200,- Gabon 300,- Gambia 135,- Ghana 190,- Grenada 200,- Guadeloupe 240,- Guatemala 170,- Guinea 320,- Guyana 180,- Haiti 190,- Honduras 195,- Hongkong 210,- Indonesia 205,- Irak 360,- Iran 400,- Irlanti 230,- Islanti 250,- Iso-Britannia 230,- Israel 240,- Italia 300,- Itävalta 250,- Jamaika 220,- Japani 420,- Jemenin arabitasavalta 210,- Jemenin kansandemokr. tasavalta 210,- Jordania 280,- Jugoslavia 175,- Kamerun 210,- Kanarian saaret 180,- Kanada 230,- Keski-Afrikan tasavalta 200,- Kiina 190,- Kolumbia 175,- Komorit 185,- Kongo 300,- Korean demokraattinen kansantasavalta 180,- Korean tasavalta 315,- Kuuba 180,- Kuwait 280,- Kypros 200,- Lesotho 135,- Libanon 200,- Liberia 250,- Libya 260,- Liechtenstein 190,- Luxemburg 280,- Malesia 200,- Malediivit 135,- Mali 210,- Malta 180,- Marokko 200,- Martinique 240,- Mauretania 170,- Mauritius 180,- Meksiko 190,- Monaco 295,- Mongolia 135,- Mosambik 170,- Neuvostoliitto 200,- Nicaragua 210,- Niger 200,- Nigeria 220,- Norja 270,- Norsunluurannikko 235,- Oman 250,- Pakistan 160,- Panama 210,- Papua - Uusi Guinea 190,- Peru 190,- Portugali 180,- Qatar 250,- Ranska 290,- Romania 200,- Ruanda 170,- Ruotsi 240,- Saksan demokraattinen tasavalta 240,- Saksan liittotasavalta 240,- Sambia 135,- Sao Tome ja Principe 135,- Saudi-Arabia 340,- Senegal 205,- Seychellit 185,- Singapore 205,- Somalia 135,- Sudan 190,- Surinam 200,- Sveitsi 290,- Syyria 250,- Taiwan 180,- Tansania 200,- Tanska 240,- Thaimaa 160,- Togo 180,- Tonga 135,- Trinidad ja Tobago 290,- Tshekkoslovakia 160,- Tunisia 190,- Turkki 190,- Uganda 200,- Unkari 165,- Uruguay 160,- Uusi-Seelanti 200,- Zaire 280,- Zimbabwe 155,- Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,- Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 11§:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Milloin työmatka työnantajan määräyksestä tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 11§:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 83 markkaa. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 162,50 markkaa. 13 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 32,50 markkaa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 65 markkaa. 14 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 15 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa. 16 § Muiden kuin edellä mainittujen matkakustannusten korvausten osalta noudatetaan valtion kulloinkin virka- tai työmatkasta suorittamien matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä. Muut kustannukset 17 § Ilman työnantajan määräystä vieraalla paikkakunnalla tehdystä tilapäisestä työstä aiheutuneiden ylimääräisten ruokailu- ja muiden elinkustannusten määräksi voidaan tositteellisten majoittumismenojen lisäksi muun selvityksen puuttuessa arvioida 70 markkaa täyttä matkavuorokautta kohden silloin kun palkansaaja on työn vuoksi yöpynyt vieraalla paikkakunnalla. Ilman työnantajan määräystä ulkomailla tehdystä tilapäisestä työstä aiheutuvien ylimääräisten ruokailu- ja muiden elinkustannusten määräksi voidaan tositteellisten majoittumismenojen lisäksi muun selvityksen puuttuessa arvioida edellä 12§:ssä asianomaista maata varten vahvistetun päivärahan määrä. 18 § Poiketen siitä, mitä edellä tässä päätöksessä on sanottu, saadaan työn suorittamisesta palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten osuudeksi kokonaisansiosta laskea: hevosta tai traktoria metsätöissä käytettäessä 60 prosenttia ja muissa töissä 50 prosenttia; moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käytettäessä 30 prosenttia kuitenkin niin, että milloin kaksi henkilöä työskentelee työryhmänä samaa moottorisahaa tai raivaussahaa käyttäen, kustannusten osuudeksi saadaan laskea 20 prosenttia ja milloin työryhmään kuuluu kolme henkilöä, 15 prosenttia sekä, milloin työryhmään kuuluu useampia henkilöitä, 10 prosenttia; kuorma-autoa käytettäessä 75 prosenttia, henkilö- tai pakettiautoa käytettäessä 50 prosenttia, moottoripyörää käytettäessä 25 prosenttia ja moottoripolkupyörää käytettäessä 15 prosenttia; moottorivenettä käytettäessä 50 prosenttia; leikkuupuimuria tai muuta siihen verrattavaa työkonetta käytettäessä 75 prosenttia; itsenäisenä yrittäjänä toimivan kauppamatkustajan, paikallismyyjän, kauppaedustajan ja kirjanmyyntiasiamiehen tehtävässä 30 prosenttia tai, milloin myynti suoritetaan suurimmalta osalta matkustaen koti- tai toimipaikan ulkopuolella, 50 prosenttia; sivutoimisen vakuutushankinta-asiamiehen tehtävässä 20 prosenttia, ei kuitenkaan silloin kun asiamies hoitaa asiamiestyötään varsinaisen työnsä ohella ja saa käyttää työnantajansa puhelinta, konttorikoneita ja muita työvälineitä asiamiestyössään; asuinpaikkakunnan ulkopuolella suoritetussa tilapäisessä soitto-, laulu- tai muussa niihin verrattavassa esiintymisessä 30 prosenttia tai, milloin esiintymispaikka on ollut enintään 50 kilometrin etäisyydellä palkansaajan asuinpaikkakunnasta, 15 prosenttia; sekä itsenäisenä yrittäjänä toimivan valokuvaajan tehtävässä 30 prosenttia. Sen estämättä, mitä 1§:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa on sanottu, on moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käyttävän yksinään työskentelevän palkansaajan kustannusten osuudeksi laskettava 40 prosenttia kokonaisansiosta, mikäli palkansaaja esittää asianomaisen verojohtajan todistuksen siitä, että hänen palkkatulostaan on määrätty verotuksessa vähennettäväksi moottorisahan tai raivaussahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 40 prosenttia. Kustannusten merkitseminen ennakonpidätystodistukseen 19 § Milloin ennakonpidätys jätetään toimittamatta ennakkoperintälain 8§:n 1 momentissa tarkoitetusta hyvityksestä tai ennakonpidätys toimitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähennetystä palkan tai palkkion määrästä, on työnantajan tai palkkion maksajan merkittävä ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuun kohtaan palkan tai palkkion lisäksi maksettu hyvitys tai palkasta vähennetty kustannus ja maininta hyvityksen tai kustannusten laadusta. Työnantajan tai palkkion maksajan on merkittävä suorittamansa kokopäivärahat, osapäivärahat, ulkomaanpäivärahat ja ateriakorvaukset ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuihin kohtiin siten, että kuhunkin kohtaan merkitään maksuperusteena olleiden matkapäivien lukumäärä, päivärahojen ja ateriakorvausten suuruudet ja korvauksen yhteismäärä. Milloin hyvitys on suoritettu oman auton tai muun kulkuneuvon käyttämisestä, ennakonpidätystodistukseen on merkittävä korvattujen ajokilometrien määrä, kilometrikorvausten suuruudet ja korvauksen yhteismäärä. Valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntainliiton, evankelisluterilaisen kirkon, sen seurakunnan ja seurakuntainliiton sekä ortodoksisen kirkkokunnan ja sen seurakunnan ei tarvitse merkitä matkakustannusten korvauksena maksettua hyvitystä ennakonpidätystodistukseen, mikäli hyvitys maksuperusteeltaan ja suuruudeltaan vastaa tämän päätöksen 1-16§:ssä vahvistettuja päivärahan ja muun matkakustannusten korvauksen perusteita ja määriä. Näiden on kuitenkin merkittävä ennakonpidätystodistukseen sellainen hyvitys, joka suoritetaan erityisenä kertakaikkisena korvauksena virkaan tai työhön kuuluvista matkoista samoin kuin palkansaajan asunnon ja työpaikan välisistä matkoista maksetut korvaukset. 20 § Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 1987 alkaen ja sillä kumotaan verohallituksen työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 27 päivänä maaliskuuta 1986 antama päätös (375/1986) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (502/1986). Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 1987 Pääjohtaja Lauri Honkavaara Ylitarkastaja Markku Hirvonen