1990 289/1990 Verohallituksen päätös työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa Verohallitus on 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 8§:n 4 momentin, sellaisena kuin se on 23 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (1018/76) ja 1 päivänä joulukuuta 1978 annetun ennakkoperintäasetuksen (904/78) 9§:n, sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa asetuksessa (927/84), nojalla määrännyt, että ennakonpidätystä toimitettaessa on ennakkoperintälain 8§:ssä tarkoitetut kustannukset arvioitava ja merkittävä ennakonpidätystodistukseen seuraavien perusteiden mukaisesti: Yleiset määräykset 1 § Työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina saadaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut ennakkoperintälain 8§:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuneet menot. Kustannusten määrän laskemista varten palkansaajan on hyvissä ajoin ennen palkan tai palkkion maksamista tahi hyvityksen suorittamista esitettävä niistä työnantajalle tai palkkion maksajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä tai jos sitä ei voida pitää uskottavana, on kustannukset arvioitava vastaavan laatuisissa olosuhteissa ja tehtävissä yleensä aiheutuvien kustannusten mukaisesti. Työmatkasta aiheutuneista matkakustannuksista ja jäljempänä vahvistettujen matkakustannusten korvausten perusteista palkansaajan on esitettävä työnantajalle 17§:ssä tarkoitettu selvitys. Matkakustannusten korvaukset 2 § Matkakustannuksia ovat palkansaajalle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 6, 7 ja 8§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 13§:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos matka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä palkansaajalla ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 5 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 6 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 7 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 8 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä auto 130 penniä kilometriltä, jota korotetaan - 14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä - 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä - 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 4 penniä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa - 15 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene 160 penniä kilometriltä moottorikelkka 104 penniä kilometriltä moottoripyörä 85 penniä kilometriltä moottoripolkupyörä 61 penniä kilometriltä muu kulkuneuvo 33 penniä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärät ovat seuraavat: auton moottorin sylinteritilavuus korvauksen enimmäismäärä enintään 1 300 cm 3 33 penniä/kilometri enintään 1 600 cm 3 37 penniä/kilometri enintään 2 000 cm 3 41 penniä/kilometri yli 2 000 cm 3 49 penniä/kilometri 9 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 10 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 11 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä yli 6 tuntia (osapäiväraha) 65,- yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 145,- kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden -vähintään 2 tunnilla 65,- -yli 6 tunnilla 145,- Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 12 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismäärä Afganistan 250,- Alankomaat 280,- Alankomaiden Antillit 200,- Albania 130,- Algeria 350,- Amerikan yhdysvallat 265,- Andorra 190,- Angola 300,- Arabiemiraattien liitto 300,- Argentiina 170,- Australia 280,- Bahamasaaret 290,- Bahrain 215,- Bangladesh 140,- Barbados 240,- Belgia 300,- Belize 190,- Benin 165,- Bermuda 260,- Bolivia 140,- Brasilia 160,- Brunei 250,- Bulgaria 230,- Burkina Faso 170,- Burma 125,- Burundi 170,- Chile 160,- Djibouti 230,- Dominica 190,- Dominikaaninen tasavalta 225,- Ecuador 135,- El Salvador 180,- Espanja 275,- Etelä-Afrikan tasavalta 165,- Etiopia 160,- Fid§suzi 180,- Filippiinit 215,- Gabon 290,- Gambia 135,- Ghana 190,- Grenada 230,- Grönlanti 250,- Guadeloupe 240,- Guatemala 190,- Guinea 290,- Guinea-Bissau 140,- Guyana 200,- Haiti 210,- Honduras 195,- Hongkong 220,- Indonesia 200,- Intia 140,- Irak 400,- Iran 470,- Irlanti 240,- Islanti 350,- Iso-Britannia 265,- Israel 240,- Italia 300,- Itävalta 270,- Jamaika 240,- Japani 460,- Jemenin arabitasavalta 200,- Jemenin kansandemokr. tasavalta 220,- Jordania 260,- Jugoslavia 160,- Kamerun 210,- Kanarian saaret 220,- Kanada 210,- Kap Verde 140,- Keski-Afrikan tasavalta 260,- Kiina 215,- Kolumbia 140,- Komorit 180,- Kongo 330,- Korean demokraattinen kansantasavalta 180,- Korean tasavalta 385,- Kreikka 165,- Kuuba 190,- Kuwait 230,- Kypros 170,- Laos 125,- Lesotho 125,- Libanon 180,- Liberia 280,- Libya 250,- Liechtenstein 230,- Luxemburg 300,- Macao 160,- Madagascar 140,- Malesia 170,- Malawi 125,- Malediivit 125,- Mali 200,- Malta 200,- Marokko 210,- Martinique 240,- Mauretania 170,- Mauritius 170,- Meksiko 170,- Monaco 300,- Mosambik 140,- Nepal 140,- Neuvostoliitto 200,- Nicaragua 190,- Niger 215,- Norja 290,- Norsunluurannikko 230,- Oman 220,- Pakistan 140,- Panama 210,- Papua - Uusi Guinea 190,- Paraguay 180,- Peru 190,- Portugali 190,- Puola 130,- Qatar 200,- Ranska 300,- Romania 220,- Ruanda 170,- Ruotsi 270,- Saksan demokraattinen tasavalta 240,- Saksan liittotasavalta 240,- Sambia 160,- Samoa 140,- Sao Tome ja Principe 135,- Saudi-Arabia 280,- Senegal 205,- Seychellit 210,- Sierra Leone 140,- Singapore 190,- Somalia 130,- Sri Lanka 135,- St. Lucia 240,- Sudan 200,- Surinam 270,- Swazimaa 140,- Sveitsi 290,- Syyria 210,- Taiwan 190,- Tanska 270,- Thaimaa 190,- Togo 180,- Tonga 135,- Trinidad ja Tobago 220,- Tshekkoslovakia 170,- Tunisia 170,- Turkki 170,- Uganda 250,- Unkari 170,- Uusi-Seelanti 240,- Venezuela 125,- Zaire 290,- Zimbabwe 155,- Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,- Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 11§:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 11§:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa. 13 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 36,25 markkaa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 72,50 markkaa. 14 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 15 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa. 16 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 17 § Matkakustannusten korvausten maksamista varten palkansaajan on esitettävä työnantajalle selvitys (matkalasku). Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä ulkomaille tehtyjen matkojen osalta tiedot maasta tai alueesta, jossa matkavuorokausi on ulkomailla päättynyt. Maksettaessa 8§:ssä tarkoitettuja korvauksia palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla autolla tehdystä työmatkasta matkalaskuun on merkittävä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat. Matkalaskuun on liitettävä 6 ja 14§:ssä tarkoitetut sekä muut tositteet, joiden perusteella työnantaja maksaa korvauksia palkansaajalle. Muut kustannukset 18 § Poiketen siitä, mitä edellä tässä päätöksessä on sanottu, saadaan työn suorittamisesta palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten osuudeksi kokonaisansiosta laskea: hevosta tai traktoria metsätöissä käytettäessä 60 prosenttia ja muissa töissä 50 prosenttia; moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käytettäessä 30 prosenttia kuitenkin niin, että kun kaksi henkilöä työskentelee työryhmänä samaa moottorisahaa tai raivaussahaa käyttäen, kustannusten osuudeksi saadaan laskea 20 prosenttia ja kun työryhmään kuuluu kolme henkilöä 15 prosenttia; sekä sivutoimisen vakuutushankinta-asiamiehen tehtävässä 15 prosenttia, ei kuitenkaan silloin kun asiamies hoitaa asiamiestyötään varsinaisen työnsä ohella ja saa käyttää työnantajansa puhelinta, konttorikoneita ja muita työvälineitä asiamiestyössään. Maksettaessa korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä saadaan valokuvaan kohdistuvien materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi muun selvityksen puuttuessa laskea 20 prosenttia korvauksen määrästä. Sen estämättä, mitä 1§:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa on sanottu, on moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käyttävän yksinään työskentelevän palkansaajan kustannusten osuudeksi laskettava 40 prosenttia kokonaisansiosta, mikäli palkansaaja esittää asianomaisen verojohtajan todistuksen siitä, että hänen palkkatulostaan on määrätty verotuksessa vähennettäväksi moottorisahan tai raivaussahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 40 prosenttia. Kustannusten merkitseminen ennakonpidätystodistukseen 19 § Jos ennakonpidätys jätetään toimittamatta ennakkoperintälain 8§:n 1 momentissa tarkoitetusta hyvityksestä tai ennakonpidätys toimitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähennetystä palkan tai palkkion määrästä, on työnantajan tai palkkion maksajan merkittävä ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuun kohtaan palkan tai palkkion lisäksi maksettu hyvitys tai palkasta vähennetty kustannus, maininta hyvityksen tai kustannusten laadusta sekä muut voimassa olevassa ennakonpidätystodistuslomakkeessa vaaditut tiedot. Valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntainliiton, evankelisluterilaisen kirkon, sen seurakunnan ja seurakuntainliiton sekä ortodoksisen kirkkokunnan ja sen seurakunnan ei tarvitse merkitä matkakustannusten korvauksena maksettua hyvitystä ennakonpidätystodistukseen, mikäli hyvitys maksuperusteeltaan ja suuruudeltaan vastaa tämän päätöksen 2-16§:ssä vahvistettuja päivärahan ja muun matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä. Näiden on kuitenkin merkittävä ennakonpidätystodistukseen edellä 3§:n 3 momentissa tarkoitettujen matkojen matkustamiskustannuksista maksetut korvaukset. 20 § Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 1990 alkaen ja sillä kumotaan verohallituksen työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 15 päivänä joulukuuta 1988 antama päätös (1231/88) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (342/89). Viimeksi mainittua päätöstä sovelletaan kuitenkin ennen maaliskuun 1 päivää 1990 tehtyihin työmatkoihin. Tämän päätöksen 18§:n 1 momentissa vahvistettua sivutoimisen vakuutushankinta-asiamiehen kustannusten osuutta koskevaa määräystä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 1990 alkaen. Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 1990 Pääjohtaja Lauri Honkavaara Ylitarkastaja Markku Hirvonen