1991 685/1991 Valtioneuvoston päätös pinta-alalisästä Valtioneuvosto on 28 päivänä heinäkuuta 1989 annetun maataloustulolain (736/89) 8 §:n 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt: Yleiset määräykse 1 § Soveltamisala Viljelijälle maksetaan vuonna 1991 tämän päätöksen mukaisesti maataloustulolain (736/ 89) mukaista valtion tukea, jota jäljempänä sanotaan pinta-alalisäksi. Tukea voidaan maksaa enintään 955,4 miljoonaa markkaa. Tuen lopullisen kokonaismäärän päättää maa- ja metsätalousministeriö valtion vuoden 1991 tulo- ja menoarvion momentille 30.31.41 osoitetun määrärahan muut käyttötarpeet huomioon ottaen. 2 § Maatila Tässä päätöksessä tarkoitetaan maatilalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta. 3 § Tuensaajat Pinta-alalisää voidaan myöntää: 1) yksityiselle viljelijälle; 2) usealle viljelijälle yhteisesti; sekä 3) sellaiselle luonnollisten henkilöiden muodostamalle avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle, osuuskunnalle ja osakeyhtiölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatilatalouden harjoittaminen. Pinta-alalisän myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle. 4 § Puolisot Tätä päätöstä sovellettaessa puolisoiksi katsotaan aviopuolisot ja avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät, tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt. 5 § Maatilan hallinta ja koko Pinta-alalisä voidaan maksaa viljelijälle, joka on 30 päivänä kesäkuuta 1991 omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla hallinnut maatalouden harjoittamiseen käytettyä maatilaa, jonka pellon ala on sanottuna ajankohtana ollut vähintään 2 ja enintään 50 hehtaaria. 6 § Pinta-alalisän yleiset määräytymisperusteet Pinta-alalisän määräytymisperusteena ovat maatilaa kohden laskettavat jakoyksiköt, jotka määräytyvät pellon osalta vuoden 1991 kesäkuun lopun ja kotieläinten osalta vuoden 1990 lopun tilanteen mukaan. Mikäli tilalla on vuoden 1991 tammi–kesäkuun aikana tapahtunut viljelijän vaihdos, saadaan uudelle viljelijälle maksaa pinta-alalisää tilalla vuoden 1990 lopussa olleiden kotieläinten perusteella edellyttäen, että tilalla edelleen harjoitetaan kotieläintuotantoa vuoden 1991 kesäkuun lopussa. 7 § Ikä Edellytyksenä pinta-alalisän myöntämiselle on, että viljelijä tai hänen aviopuolisonsa on syntynyt vuonna 1926 tai sen jälkeen. Milloin kysymys on 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yhtymästä taikka 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, pinta-alalisän myöntämisen edellytyksenä on, että vähintään yksi asumisvaatimuksen täyttävistä viljelijöistä taikka vastaavasti yhtiömiehistä, jäsenistä tai osakkaista on syntynyt vuonna 1926 tai sen jälkeen. 8 § Asuminen Maatilataloutta päätoimisesti harjoittavalle viljelijälle tukea myönnetään asuinpaikasta riippumatta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä on pidettävä päätoimisena maatilatalouden harjoittamisena. Muulle kuin päätoimiselle viljelijälle pinta-alalisää myönnetään, jos viljelijä asuu maatilalla tai tilan hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä sen talouskeskuksesta. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 3 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä sillä edellytyksellä, että yhtiömiehet, jäsenet tai 3 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetut henkilöt itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta. Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, vähintään yhden heistä on täytettävä 1 momentissa tai 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut vaatimukset. 9 § Tilapäinen poissaolo Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta ei ole esteenä pinta-alalisän myöntämiselle. Poissaolo katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu: 1) sairaudesta; 2) opiskelusta; 3) asevelvollisuuden suorittamisesta; tai 4) muusta näihin rinnastettavasta syystä. Asumisvaatimuksen ei katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilan sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä. 10 § Rajoitukset Pinta-alalisää ei makseta sellaisen tilan osalta, josta on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 4 §:n mukainen tuotannonmuutossopimus, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen maataloustuotannon vähentämissopimus, maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9 §:ssä tarkoitettu sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta, ei kuitenkaan kesannoimissopimus, taikka jota koskee luopumiseläkelain 6 § 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu maataloustuotannosta luopumissitoumus. Milloin edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettu maataloustuotannon vähentämissopimus on ollut voimassa kotieläinyksiköiden määräytymisajankohtana, ei pinta-alalisää makseta kyseisten yksiköiden osalta. Milloin sopimus on ollut voimassa peltoalan jakoyksiköiden määräytymisajankohtana, ei pinta-alalisää makseta lainkaan. Pinta-alalisää ei makseta, jos maatilan peltoja koskee peltoalan jakoyksiköiden määräytymisajankohtana tai viimeistään hakemisajankohtana luopumiseläkelain (16/74) 6 §:ssä tarkoitettu sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta. 11 § Tulot Viljelijän verotettavien tulojen kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen viljelijälle ja hänen puolisolleen kunnallisverotuksessa vuodelta 1989 eri kunnissa vahvistetut verotettavat tulot, ja, jos jompikumpi heistä on osakkaana yhdessä tai useammassa erillisenä verovelvollisena verotettavassa kuolinpesässä, avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä, siltä osin kuin tulot eivät sisälly heidän veronalaiseen tuloonsa, se osa heidän verotettavista tuloistaan, joka vastaa heidän osuuttaan niissä. Puolison tuloja ei oteta huomioon, jos avioliitto on solmittu vuoden 1989 jälkeen. Alaikäisen verotettaviin tuloihin on laskettava yhteen myös hänen huollostaan vastaavien vanhempiensa taikka ottovanhempiensa edellä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä. Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, verotettavien tulojen kokonaismääräksi katsotaan niistä osakkaista, jotka itse tai joiden puolisot harjoittavat päätoimisesti maatilataloutta, tai jotka asuvat maatilalla tai tilan hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä sen talouskeskuksesta, eniten verotetun henkilön ja hänen puolisonsa yhteenlaskettujen verotettavien tulojen kokonaismäärä. Jos 2 momentissa tarkoitettu eniten verotettu osakas tai hänen puolisonsa ei työskentele maatilalla, maaseutupiiri voi kohtuussyistä yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen sanotun momentin määräyksestä ja hyväksyä pinta-alalisän määräytyväksi muun osakkaan tulojen perusteella. 12 § Tulojen vaikutus pinta-alalisän määrään Jos viljelijän 11 §:ssä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä on enintään 98 000 markkaa, pinta-alalisä maksetaan jakoyksikköä kohden täysimääräisenä. Kokonaismäärän ylittäessä 138 000 markkaa pinta-alalisää ei makseta. Tulojen kokonaismäärän ollessa yli 98 000 markkaa pinta-alalisää alennetaan seuraavasti: 1) 20 prosentilla määrän ollessa 108 000 markkaa; 2) 35 prosentilla määrän ollessa 118 000 markkaa; 3) 55 prosentilla määrän ollessa 128 000 markkaa ja 4) 70 prosentilla määrän ollessa 138 000 markkaa 13 § Nuori viljelijä Pinta-alalisää maksetaan 40 prosentilla korotettuna, jos viljelijä tai hänen puolisonsa on hankkinut ensimmäisen tilansa vuonna 1984 tai sen jälkeen ja jos viljelijä tai hänen puolisonsa on syntynyt vuonna 1953 tai sen jälkeen. Lisäksi edellytetään, että viljelijän ja hänen puolisonsa verotettavien tulojen kokonaismäärä on yhteensä enintään 98 000 markkaa. Mikäli sanottujen tulojen kokonaismäärä on yli 98 000 markkaa, ei pinta-alalisää suoriteta korotettuna, mutta kyseisestä tulojen määrästä jätetään huomioon ottamatta 60 000 markkaa. Kuolinpesälle tai yhtymälle voidaan maksaa pinta-alalisää 1 momentissa tarkoitetulla tavalla korotettuna, jos kaikki kuolinpesän tai vastaavasti yhtymän tilalla asuvat osakkaat ovat alle 35-vuotiaita. Erityiset määräykset 14 § Peltoalan määräytyminen Jakoyksiköiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon sellainen maatilaan kuuluva pelto, jota on vuoden 1991 kasvukauden aikana viljelty tai tuotantopanoksia uhraamalla muuten käytetty maataloustuotantoon taikka hoidettu normaalin viljelykierron mukaisesti kesantona tai joka on ollut pellon kesannoimissopimuksista annettujen valtioneuvoston päätösten (863/88, 43/90 ja 25/91) mukaisen kesannoimissopimuksen alaisena. Muu maatilan metsittämätön pelto otetaan huomioon siinä tapauksessa, että se mukaan lukien jakoyksiköiden määrä olisi pienempi. 15 § Jakoyksiköt peltoalasta Jakoyksiköt peltoalasta määräytyvät seuraavasti Peltoala hehtaaria Jakoyksiköt Peltoala hehtaaria Jakoyksiköt 2,00 – 2,49 = 2,0 7,50 – 7,99 = 7,5 2,50 – 2,99 = 2,5 8,00 – 18,99 = 8,0 3,00 – 3,49 = 3,0 19,00 – 19,99 = 7,5 3,50 – 3,99 = 3,5 20,00 – 20,99 = 7,0 4,00 – 4,49 = 4,0 21,00 – 21,99 = 6,5 4,50 – 4,99 = 4,5 22,00 – 22,99 = 6,0 5,00 – 5,49 = 5,0 23,00 – 23,99 = 5,5 5,50 – 5,99 = 5,5 24,00 – 24,99 = 5,0 6,00 – 6,49 = 6,0 25,00 – 25,99 = 4,5 6,50 – 6,99 = 6,5 26,00 – 26,99 = 4,0 7,00 – 7,49 = 7,0 27,00 – 50,00 = 3,5 16 § Jakoyksiköt kotieläimistä Maatilan kotieläimet otetaan jakoyksiköitä laskettaessa huomioon enintään yhteensä 8 jakoyksikköön saakka seuraavasti: 1) yksi jakoyksikkö lehmästä ja yli 1-vuotiaasta hevosesta; 2) 0,5 jakoyksikköä yli kahdeksan kuukauden ikäisestä hiehosta tai sonnista, alle 1-vuotiaasta varsasta sekä emakosta ja karjusta; 3) 0,2 jakoyksikköä alle kahdeksan kuukauden ikäisestä vasikasta, yli 12 viikon ikäisestä lihasiasta, lampaasta, vuohesta ja karitsasta; 4) 0,02 jakoyksikköä yli 6 kuukauden ikäisestä siipikarjaeläimestä. 17 § Kotieläinten huomioonottaminen Kotieläimiä, joita on pidetty kotieläintuotannon ohjaamisesta annettujen lupasäännösten tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annettujen säännösten nojalla tehtyjen sopimusten vastaisesti, ei oteta huomioon jakoyksiköitä laskettaessa. Jos kotieläinten määrä vuoden 1990 lopussa on tilapäisesti alentunut, voidaan pinta-alalisää maksaa kyseisen vuoden keskimääräisen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa. Jos tuottajalla on voimassa valtioneuvoston päätöksen (1002/90) mukainen maidontuotannon vähentämissopimus, maksetaan pinta-alalisä hakuajankohtana olevan eläinmäärän perusteella. 18 § Pinta-alalisän laskeminen Pinta-alalisä lasketaan siten, että jakoyksiköt peltoalasta ja kotieläimistä lasketaan yhteen ja pyöristetään saatu jakoyksikkömäärä puolen jakoyksikön tarkkuudella alaspäin lähimpään täyteen tai puoleen jakoyksikköön. Edellä 1 momentin mukaan pyöristetty jakoyksikköjen lukumäärä kerrotaan maatilahallituksen yhtä jakoyksikköä kohti vahvistamalla markkamäärällä. Näin saatua pinta-alalisää korotetaan tai alennetaan sen mukaan kuin 12, 13 ja 19 §:ssä on määrätty. 19 § Pinta-alalisän korottaminen Edellä 18 §:n mukaan laskettu pinta-alalisä maksetaan alueittain korotettuna siten, että pinta-alalisän määrä on 20 §:ssä mainitulla Keski-Suomen alueella 10 prosenttia ja Pohjois-Suomen alueella etelävyöhykkeellä 20 prosenttia, keskivyöhykkeellä 30 prosenttia ja pohjoisvyöhykkeellä 50 prosenttia Etelä-Suomen alueen määrää korkeampi. Pinta-alalisä maksetaan 20 §:ssä tarkoitetulla saaristoalueella 30 prosenttia Etelä-Suomen määrää korkeampana. Korotus suoritetaan sen mukaisesti, millä alueella tai vyöhykkeellä maatilan talouskeskus sijaitsee. 20 § Alue- ja vyöhykejako Edellä 19 §:ssä tarkoitettu alue- ja vyöhykejako on seuraava: Etelä-Suomen alue: Uudenmaan lääni ja Ahvenanmaan maakunta; Turun ja Porin lääni, lukuunottamatta Honkajoen, Hämeenkyrön, Jämijärven, Karvian, Kihniön, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Merikarvian, Mouhijärven, Noormarkun, Pomarkun, Siikaisten, Suodenniemen, Ulvilan ja Viljakkalan kuntia sekä Ikaalisten, Kankaanpään, Parkanon ja Porin kaupunkeja; Hämeen lääni, lukuunottamatta Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Kurun, Längelmäen, Ruoveden, Vilppulan ja Ylöjärven kuntia, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunutta osaa sekä Mäntän, Oriveden ja Virtain kaupunkeja; Kymen läänissä Elimäen, Iitin, Pyhtään, Vehkalahden ja Virolahden kunnat sekä Anjalankosken, Haminan, Kotkan, Kouvolan ja Kuusankosken kaupungit. Keski-Suomen alue: Mikkelin lääni lukuunottamatta Hirvensalmen, Kangasniemen ja Pertunmaan kuntia; Turun ja Porin läänissä Hämeenkyrön, Jämijärven, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Mouhijärven, Suodenniemen, Ulvilan ja Viljakkalan kunnat sekä Ikaalisten ja Porin kaupungit; Hämeen läänissä Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Längelmäen, Ruoveden, Vilppulan ja Ylöjärven kunnat, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunut osa sekä Mäntän ja Oriveden kaupungit; Kymen läänissä Jaalan, Joutsenon, Lemin, Luumäen, Miehikkälän, Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden, Saaren, Savitaipaleen, Suomenniemen, Taipalsaaren, Uukuniemen, Valkealan ja Ylämaan kunnat sekä Imatran ja Lappeenrannan kaupungit; Kuopion läänissä Leppävirran, Maaningan, Siilinjärven, Tuusniemen ja Vehmersalmen kunnat sekä Kuopion, Suonenjoen ja Varkauden kaupungit; Pohjois-Karjalan läänissä Kesälahden, Kiteen, Liperin ja Rääkkylän kunnat sekä Joensuun ja Outokummun kaupungit; Vaasan läänissä Alahärmän, Ilmajoen, Isokyrön, Jalasjärven, Jurvan, Kauhajoen, Korsnäsin, Kuortaneen, Laihian, Maalahden, Maksamaan, Mustasaaren, Nurmon, Närpiön, Oravaisten, Teuvan, Vähäkyrön, Vöyrin, Ylihärmän ja Ylistaron kunnat sekä Kaskisten, Kauhavan, Kristiinankaupungin, Kurikan, Lapuan, Seinäjoen, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan kaupungit; Keski-Suomen läänissä Hankasalmen, Korpilahden, Kuhmoisten, Laukaan, Muuramen ja Säynätsalon kunnat sekä Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylän, Jämsän ja Jämsänkosken kaupungit. Pohjois-Suomen alue: Etelävyöhyke: Hämeen läänissä Kurun kunta ja Virtain kaupunki; Kuopion läänissä Juankosken, Kaavin, Karttulan, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Nilsiän, Pielaveden, Rautalammin, Rautavaaran, Sonkajärven, Tervon, Varpaisjärven, Vesannon ja Vieremän kunnat sekä Iisalmen kaupunki; Pohjois-Karjalan läänissä Enon, Ilomantsin, Juuan, Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Polvijärven, Pyhäselän, Tohmajärven, Tuupovaaran, Valtimon ja Värtsilän kunnat sekä Lieksan ja Nurmeksen kaupungit; Vaasan läänissä Evijärven, Halsuan, Himangan, Isojoen, Karijoen, Kaustisen, Kortesjärven, Kruunupyyn, Kälviän, Lappajärven, Lehtimäen, Lestijärven, Lohtajan, Luodon, Pedersören, Perhon, Peräseinäjoen, Soinin, Toholammin, Töysän, Ullavan, Vetelin ja Vimpelin kunnat, sekä Alajärven, Alavuden, Kannuksen, Kokkolan, Pietarsaaren ja Ähtärin kaupungit; Mikkelin läänissä Hirvensalmen, Kangasniemen ja Pertunmaan kunnat; Turun ja Porin läänissä Honkajoen, Karvian, Kihniön, Merikarvian, Noormarkun, Parkanon, Pomarkun ja Siikaisten kunnat sekä Kankaanpään kaupunki; Keski-Suomen läänissä Joutsan, Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Konginkankaan, Konneveden, Kyyjärven, Leivonmäen, Luhangan, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Pylkönmäen, Sumiaisten, Toivakan, Uuraisten ja Viitasaaren kunnat sekä Keuruun, Saarijärven, Suolahden ja Äänekosken kaupungit; Oulun läänissä Alavieskan, Haapaveden, Kalajoen, Kempeleen, Kestilän, Kärsämäen, Limingan, Lumijoen, Merijärven, Muhoksen, Nivalan, Paltamon, Pattijoen, Piippolan, Pulkkilan, Pyhäjoen, Pyhäjärven, Pyhännän, Rantsilan, Reisjärven, Ristijärven, Ruukin, Sievin, Siikajoen, Sotkamon, Temmeksen, Tyrnävän, Vaalan, Vihannin ja Vuolijoen kunnat, Haapajärven, Kajaanin, Oulaisten, Raahen ja Ylivieskan kaupungit sekä Oulunsalon kunta sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvaa osaa lukuunottamatta. Keskivyöhyke: Oulun läänissä Hailuodon, Haukiputaan, Hyrynsalmen, Iin, Kiimingin, Kuivaniemen, Kuusamon, Pudasjärven, Puolangan, Suomussalmen, Taivalkosken, Utajärven, Yli-Iin ja Ylikiimingin kunnat, Kuhmon ja Oulun kaupungit sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella; Lapin läänissä Keminmaan, Pellon, Posion, Ranuan, Simon, Tervolan ja Ylitornion kunnat, Rovaniemen maalaiskunta sekä Kemin, Kemijärven, Rovaniemen ja Tornion kaupungit. Pohjoisvyöhyke: Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat. Saaristoalue: Uudenmaan, Kymen, Hämeen Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Vaasan lääneissä sekä Oulun läänissä sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvia osia lukuunottamatta maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat; Turun ja Porin läänissä Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Velkuan kunnat sekä muista Turun ja Porin läänin kunnista maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat; Ahvenanmaan maakunnassa Brändön, Föglön, Kumlingen, Kökarin, Sottungan ja Vårdön kunnat sekä muista Ahvenanmaan maakunnan kunnista maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat. Tilan, jolta ei ole kiinteätä kulkuyhteyttä yleiselle tielle, katsotaan sijaitsevan saaristossa. Menettely 21 § Hakeminen Pinta-alalisä myönnetään hakemuksesta. Hakuajasta ja sen tiedottamisesta hakijoille päättää maatilahallitus. Hakemus on toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, missä maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos hakemus on toimitettu maatalouslautakunnalle maatilahallituksen asettaman määräajan päätyttyä ja myöhästymisen voidaan katsoa johtuneen hyväksyttävästä syystä, voi maaseutupiiri antaa maatalouslautakunnalle luvan pinta-alalisän myöntämiseen hakemuksen myöhästymisen estämättä. Jos hakemuksen ratkaiseminen ei kuulu sen maatalouslautakunnan toimivaltaan, jolle hakemus on annettu, tulee maatalouslautakunnan lähettää merkinnöin saapumisajasta hakemus ja käsittelyssä tarpeelliset, saatavissa olevat verotustiedot sille maatalouslautakunnalle, joka pinta-alalisästä päättää. 22 § Myöntäminen ja maksaminen Pinta-alalisän myöntämisestä päättää ja pinta-alalisän suorittaa siihen oikeutetuille 21 §:ssä tarkoitettu maatalouslautakunta maatilahallituksen määräämältä valtion postisiirtotililtä. Pinta-alalisä maksetaan sen saajalle tai saajan hakemuksessa tai muuten kirjallisesti määräämälle postisiirto- tai pankkitilille. 23 § Takaisinperintä Jos hakija on saanut pinta-alalisää perusteettomasti tai enemmän kuin tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperimisen osalta, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) on säädetty. Tarkemmat määräykset ja voimaantulo 24 § Tarkemmat määräykset Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus. 25 § Voimaantulo Tämä päätös tulee voimaan 24 päivänä huhtikuuta 1991. Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 1991 Maa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala Erikoistutkija Esko Juvonen