Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista

2006 1022/2006 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000), vesienhoidon järjestämisestä 30 päivänä joulukuuta 2004 annetun lain (1299/2004) 20 §:n 2 momentin sekä 9 päivänä helmikuuta 2001 annetun vesihuoltolain (119/2001) 36 §:n 2 kohdan nojalla:

1 §Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on suojella pintavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat sekä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Tätä varten asetetaan päästökieltoja, päästöraja-arvoja sekä ympäristönlaatunormeja.

Tavoitteena on lisäksi, ettei vesihuoltolaitoksen toiminnalle aiheudu haittaa vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden päästöistä ja huuhtoutumista.

2 §Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettuun vesistöön ja vesilain (264/1961) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun uomaan ja altaaseen (pintavesi). Ympäristönlaatunormia ei kuitenkaan sovelleta uomassa eikä altaassa olevaan veteen.

Liitteen 1 B kohdassa asetettuja päästöraja-arvoja elohopean ja kadmiumin pitoisuuksille jätevedessä ei sovelleta jätteen polttamisesta annetun asetuksen (362/2003) 14 §:n 1 momentissa mainittuun savukaasujen puhdistuksessa syntyvään jäteveteen.

Tätä asetusta ei sovelleta pohjaveteen.

3 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

4 §Päästökielto

Liitteen 1 A kohdassa tarkoitettua vesiympäristölle vaarallista ainetta ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa sisältävän niin vähäisen määrän vesiympäristölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämisestä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle.

5 §Päästöraja-arvo

Liitteen 1 B kohdassa tarkoitetun vesiympäristölle vaarallisen aineen päästö kohdassa, jossa päästö johdetaan pintaveteen, ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä päästöraja-arvoa. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristöluvassa voidaan määrätä tiukempia päästöraja-arvoja kuin liitteen 1 B kohdassa esitetyt.

6 §Ympäristönlaatunormi

Liitteen 1 A, B ja C kohdassa tarkoitetun vesiympäristölle vaarallisen tai haitallisen aineen pitoisuus pintavedessä ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia.

Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen.

Luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen.

7 §Pintaveden tarkkailu

Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuhtoutuu liitteen 1 A ja C kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia aineita ja D kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle haitallisia aineita 16-34. Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään taikka johon huuhtoutuu merkittävässä määrin liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle haitallisia aineita 1-15.

8 §Tarkkailupaikat

Pintaveden tarkkailupaikkoja on oltava riittävästi, jotta päästön tai huuhtoutuman suuruus ja vaikutus pintaveden tilaan voidaan arvioida sekä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettyjen toimien seuraukset vesien tilassa voidaan havaita. Tarkkailupaikat määrätään ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaisissa tarkkailumääräyksissä.

Tarkkailupaikat ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi sijoitetaan siten, että päästö tai huuhtoutuma on sekoittunut riittävässä määrin pintaveteen.

Talousveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden tarkkailupaikat sijoitetaan veden oton kannalta merkitykselliseen osaan pintavettä.

9 §Tarkkailutiheys

Pintaveden tarkkailun tiheys ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Seurantatiheydestä päätettäessä otetaan huomioon sekä luonnon että ihmistoiminnan aiheuttama vaikutus pintaveteen. Luonnon vuodenaikavaihtelun vaikutuksen tuloksiin tulee olla mahdollisimman pieni.

Liitteen 1 A ja C kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia aineita ja D kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle haitallisia aineita 16-34 on tarkkailtava kerran kuukaudessa, vähintään 12 kertaa vuodessa ja liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle haitallisia aineita 1-15 kolmen kuukauden välein, vähintään neljä kertaa vuodessa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua tarkkailutiheyttä voidaan muuttaa, jos se on aiheellista olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella.

Pintavettä, josta otetaan vettä talousvesikäyttöön, tarkkaillaan sen lisäksi mitä 1-3 momentissa säädetään, tarvittaessa siten kuin liitteessä 2 esitetään.

10 §Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen

Toiminnasta, jossa toiminnanharjoittaja käyttää sellaista liitteen 1 D kohdassa mainittua vesiympäristölle haitallista ainetta 10-24, joka on torjunta-ainelain (327/1969) nojalla käyttöön hyväksytty torjunta-aine, on pyydettäessä ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle ympäristönsuojelulain 27 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten. Tietoja voidaan pyytää pintaveden valuma-alueella toimivalta toiminnanharjoittajalta, jos viranomaisen seurantatietojen mukaan ympäristönlaatunormi kyseisessä pintavedessä on vaarassa ylittyä.

Tietoja torjunta-aineiden käytöstä kerätään 6 §:n 3 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnittelemista varten.

11 §Näytteenotto- ja analyysimenetelmät

Pintaveden tarkkailussa ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuden määrityksessä päästöissä ja huuhtoutumissa tulee käyttää SFS-, EN- tai ISO- standardien mukaisia menetelmiä tai niitä tarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavia menetelmiä.

Aineen pitoisuus voidaan arvioida myös laskennallisesti, jos 1 momentissa tarkoitettuja menetelmiä ei ole käytettävissä.

12 §Suunnitelma

Suomen ympäristökeskus laatii vähintään kuuden vuoden välein suunnitelman muun kuin liitteen 1 A, C ja D kohdassa mainitun aineen lisäämiseksi aineluetteloon tai luettelossa olevan aineen poistamiseksi siitä. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimet.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen aineluetteloon kohdistuvien toimien, päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimien sekä ympäristönlaatunormien tulee perustua riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta pintavedelle tai pintaveden välityksellä ihmisen terveydelle sekä seurantatietoon. Suunnitelmaa käytetään valmisteltaessa tarvittavia muutoksia tähän asetukseen.

Suomen ympäristökeskuksen on laatiessaan suunnitelmaa varattava suunnitelman kannalta keskeisille viranomaisille ja niille tahoille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi.

13 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2006. Ennen asetuksen voimaan tuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Edellä 12 §:ssä tarkoitettu suunnitelma tulee tehdä ensimmäisen kerran viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009.

Tällä asetuksella kumotaan eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin 19 päivänä toukokuuta 1994 annettu valtioneuvoston päätös (363/1994).

Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2006 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam Neuvotteleva virkamies Airi Karvonen Liite 1 A) Vesiympäristölle vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin Nimi CAS-numero EY- numero Ympäristönlaatunormi kokonaispitoisuus sisämaan pintavedessä,aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l Ympäristönlaatunormi kokonaispitoisuus merivedessä 1, aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l 1.

1,2- dikloorietaani(1,2-etyleenikloridi) 107-06-2 203-458-1 10 10 2. aldriini 309-00-2 206-215-8 Σ = 0.010 Σ = 0.005 3. dieldriini 60-57-1 200-484-5 4. endriini 72-20-8 200-775-7 5. isodriini 465-73-6 207-366-2 6.

DDT ei ole ei ole 0,025 0,025 (para-para-DDT) 50-29-3 200-024-3 0,010 0,010 7. heksaklooribentseeni 118-74-1 204-273-9 0,03 0,03 8. heksaklooributadieeni 87-68-3 201-765-5 0,1 0,1 9. heksakloorisykloheksaani 608-73-1 210-168-9 0,100 0,020 (gamma-isomeeri, lindaani) 58-89-9 200-401-2 10. hiilitetrakloridi 56-23-5 200-262-8 12 12 11. pentakloorifenoli 87-86-5 201-778-6 2 2 12. tetrakloorieteeni 127-18-4 204-825-9 10 10 (tetrakloorietyleeni) 13. triklooribentseeni 12002-48-1 234-413-4 0,4 0,4 (1,2,4-triklooribentseeni) 120-82-1 204-482-0 14. trikloorieteeni 79-01-6 201-167-4 10 10 (trikloorietyleeni) 15. trikloorimetaani 67-66-3 200-663-8 12 12 (kloroformi) 1 merivesi käsittää vesilain (264/1961) 1 luvun 3 §: ssä tarkoitetun alueveden ja ympäristönsuojelulain (86/2000) 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun talousvyöhykkeen B) Vesiympäristölle vaaralliset aineet ja niiden suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuus- ja ominaiskuormitusraja-arvoina Aine CAS- numero Toimiala Pitoisuusraja 1 Ominaiskuormitusraja 1 1. elohopea ja sen yhdisteet 7439-97-6 kloorialkaliteollisuus 50 μg/l elohopeakennomenetelmä:0,2 g/kapasiteettitonni klooria elohopea ja sen yhdisteet 7439-97-6 muu kuin kloorialkaliteollisuus 5 μg/l - 2. kadmium ja sen yhdisteet 7440-43-9 - 10 μg/l galvanointi: 0,3 g/kg käsiteltyä kadmiumia 1 pitoisuus liukoisessa muodossa kuukausikeskiarvona laskettuna C) Vesiympäristölle vaaralliset aineet ja niiden ympäristönlaatunormit Nimi CAS- numero EY- numero Ympäristönlaatunormi kokonaispitoisuus sisämaan pintavedessä, aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l Ympäristönlaatunormi kokonaispitoisuus merivedessä 1, aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l 1. pentabromidifenyylieetteri 32534-81-9 251-084-2 2. kadmium ja kadmiumyhdisteet 744-43-9 231-152-8 5 2,5 3.

C10-13-kloorialkaanit 85535-84-8 287-476-5 4. elohopea ja elohopeayhdisteet 7439-97-6 231-106-7 1 0,3 5. pentaklooribentseeni 608-93-5 210-172-0 6. polyaromaattiset hiilivedyt ei ole ei ole (bentso(a)pyreeni) 50-32-8 200-028-5 (bentso(b)fluoranteeni) 205-99-2 205-911-9 (bentso(g,h,i)peryleeni) 191-24-2 205-883-8 (bentso(k)fluoranteeni) 207-08-9 205-916-6 (indeno(1,2,3-cd)pyreeni) 193-39-5 205-893-2 7. tributyylitinayhdisteet 688-73-3 211-704-4 (tributylitinakationi) 36643-28-4 ei ole 8. nonyylifenoli 3 25154-52-3 246-672-0 0,3 0,3 (4-(para)-nonyylifenoli) 104-40-5 203-199-4 9. nonyylifenolietoksylaatit ,2,3 9016-45-9 ei ole ((C 2 H 4 O) n C 15 H 24 O) 2 1 merivesi käsittää vesilain (264/1961) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun alueveden ja ympäristönsuojelulain (86/2000) 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun talousvyöhykkeen 2 aine on vesipuitedirektiivin liitteessä VIII tarkoitettu muu pilaava aine, joka on kansallisessa menettelyssä valittu 3 nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien kokonaistoksisuus ei saa ylittää ympäristönlaatunormia. Kokonaistoksisuus lasketaan kaavalla: = Σ (C x x TEF) TEF = toksisuusekvivalenttikerroin C x = kunkin nonyylifenolisen yhdisteen pitoisuus toksisuusekvivalenttikerroin nonyylifenoli 1 nonyylifenolimono- ja dietoksylaatit 0,5 D) Vesiympäristölle haitalliset aineet ja niiden ympäristönlaatunormit Nimi CAS- numero EY- numero Ympäristönlaatunormi kokonaispitoisuus sisämaan pintavedessä, aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l Ympäristönlaatunormi kokonaispitoisuus merivedessä 1, aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l Ympäristönlaatusnormi kokonaispitoisuus talousveden ottoon tarkoitetussa pintavedessä, aritmeettinen vuosikeskiarvo; μg/l 1. klooribentseeni 2 108-90-7 203-628-5 9,3 3,2 3 2.

1,2-diklooribentseeni 2 95-50-1 202-425-9 7,4 0,74 0,3 3.

1,4-diklooribentseeni 2 106-46-7 203-400-5 20 2 0,1 4. bentsyylibutyyliftalaatti 85-68-7 201-622-7 10 1,4 10 (BBP) 2 5. dibutyyliftalaatti (DBP) 2 84-74-2 201-557-4 10 1 10 6. resorsinoli 108-46-3 203-585-2 (1,3-bentseenidioli) 2 7. (bentsotiatsoli-2-yylitio) 21564-17-0 244-445-0 metyylitiosyanaatti (TCMTB) 2 8. bentsotiatsoli-2-tioli 149-30-4 205-736-8 (di(bentsotiatsoli-2-yyli)disulfidin (CAS 120-78-5) hajoamistuote) 2 9. bronopoli (2-bromi-2-nitropropaani-1,3-diol) 2 52-51-7 200-143-0 4 0,4 4 10. dimetoaatti 2 60-51-5 200-480-3 0,7 0,07 11.

MCPA (4-kloori-2-metyylifenoksietikkahappo) 2 94-74-6 202-360-6 1,6 0,16 12. metamitroni (4-amino-3-metyyli-6-fenyyli-1,2,4-triarsiini-5-oni) 2 41394-05-2 255-349-3 32 3,2 13. prokloratsi (N-propyyli-N-[2-(2,4,6-trikloorifenoksi)etyyli]-1H-imidatsoli-1-karboksamidi) 2 67747-09-5 266-994-5 1 0,1 14. etyleenitiourea 96-45-7 202-506-9 200 20 (mankotsebin (CAS 8018-01-7) hajoamistuote) 2 15. tribenuronimetyyli 101200-48-0 401-190-1 0.1 0.01 (metyyli-2-(3-(4-metoksi-6-metyyli-1,3,5-triatsiini-2-yyli)3-metyyliureidosulfonyyli)bentsoaatti) 2 16. klorpyrifossi 2921-88-2 220-864-4 17. alakloori 15972-60-8 240-110-8 18. atratsiini 1912-24-9 217-617-8 19. klorfenvinfossi 470-90-6 207-432-0 20. simatsiini 122-34-9 204-535-2 21. trifluraliini 1582-09-8 216-428-8 22. endosulfaani 115-29-7 204-079-4 (alfa-endosulfaani) 959-98-8 ei ole 23. diuroni 330-54-1 206-354-4 24. isoproturoni 34123-59-6 251-835-4 25. antraseeni 120-12-7 204-371-1 26. bentseeni 71-43-2 200-753-7 27. di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) 117-81-7 204-211-0 28. dikloorimetaani (metyleenikloridi) 75-09-2 200-838-9 29. fluoranteeni 206-44-0 205-912-4 30. lyijy- ja lyijy-yhdisteet 7439-92-1 231-100-4 31. naftaleeni 91-20-3 202-049-5 32. oktyylifenolit 1806-26-4 217-302-5 (para-tert-oktyylifenolit) 140-66-9 ei ole 33. nikkeli ja nikkeliyhdisteet 7440-02-0 231-111-4 34. bromatut difenyylieetterit ei ole ei ole 1 merivesi käsittää vesilain (264/1961) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun alueveden ja ympäristönsuojelulain (86/2000) 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun talousvyöhykkeen 2 aine on vesipuitedirektiivin liitteessä VIII tarkoitettu muu pilaava aine, joka on kansallisessa menettelyssä valittu Liite 2 Pintavettä, josta otetaan talousvesikäyttöön vettä keskimäärin enemmän kuin 100 m 3 päivässä tarkkaillaan sen lisäksi mitä tämän asetuksen 9 §:n 1-3 momentissa säädetään, tarvittaessa noudattaen seuraavia tiheyksiä:

Talousvedekäyttäjien määrä Tiheys < 10 000 4 kertaa vuodessa 10 000 - 30 000 8 kertaa vuodessa > 30 000 12 kertaa vuodessa