2017 783/2017 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2018 Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt: 1 § Vuodelta 2018 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1)  työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2)  työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3)  työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4)  verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 42 senttiä kilometriltä, jota korotetaan - 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä - 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 21 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä - 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa - 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene, enintään 50 hv 74 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv 107 senttiä kilometriltä moottorikelkka 102 senttiä kilometriltä mönkijä 96 senttiä kilometriltä moottoripyörä 32 senttiä kilometriltä mopo 17 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo 10 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 10 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismääräeuro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 19 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 42 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden - vähintään 2 tunnilla 19 - yli 6 tunnilla 42 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismääräeuro Afganistan 50 Alankomaat 66 Albania 57 Algeria 64 Andorra 59 Angola 86 Antigua ja Barbuda 73 Arabiemiirikunnat 70 Argentiina 31 Armenia 50 Aruba 50 Australia 70 Azerbaidžan 49 Azorit 60 Bahama 70 Bahrain 70 Bangladesh 56 Barbados 60 Belgia 63 Belize 45 Benin 43 Bermuda 70 Bhutan 43 Bolivia 38 Bosnia ja Hertsegovina 50 Botswana 41 Brasilia 71 Britannia 61 Lontoo ja Edinburgh 64 Brunei 39 Bulgaria 52 Burkina Faso 38 Burundi 47 Chile 53 Cookinsaaret 68 Costa Rica 49 Curaçao 46 Djibouti 65 Dominica 52 Dominikaaninen tasavalta 56 Ecuador 55 Egypti 36 El Salvador 47 Eritrea 58 Espanja 63 Etelä-Afrikka 48 Etelä-Sudan 72 Etiopia 48 Fidži 48 Filippiinit 53 Färsaaret 54 Gabon 77 Gambia 38 Georgia 44 Ghana 49 Grenada 61 Grönlanti 55 Guadeloupe 50 Guatemala 59 Guinea 51 Guinea-Bissau 37 Guyana 40 Haiti 54 Honduras 42 Indonesia 48 Intia 49 Irak 62 Iran 48 Irlanti 66 Islanti 79 Israel 77 Italia 65 Itä-Timor 47 Itävalta 64 Jamaika 49 Japani 72 Jemen 59 Jordania 71 Kambodža 53 Kamerun 49 Kanada 68 Kanarian saaret 61 Kap Verde 42 Kazakstan 43 Kenia 65 Keski-Afrikan tasavalta 86 Kiina 65 Hongkong 68 Kirgisia 43 Kolumbia 55 Komorit 40 Kongo (Kongo-Brazzaville) 54 Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa) 42 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) 62 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 81 Kosovo 48 Kreikka 59 Kroatia 60 Kuuba 58 Kuwait 68 Kypros 61 Laos 47 Latvia 52 Lesotho 38 Libanon 67 Liberia 43 Libya 55 Liechtenstein 65 Liettua 51 Luxemburg 65 Madagaskar 40 Madeira 59 Makedonia 52 Malawi 50 Malediivit 61 Malesia 48 Mali 41 Malta 63 Marokko 62 Marshallinsaaret 57 Martinique 52 Mauritania 42 Mauritius 54 Meksiko 53 Mikronesia 49 Moldova 48 Monaco 82 Mongolia 36 Montenegro 55 Mosambik 41 Myanmar (Burma) 55 Namibia 37 Neitsytsaaret (USA) 47 Nepal 44 Nicaragua 40 Niger 46 Nigeria 62 Norja 71 Norsunluurannikko 72 Oman 64 Pakistan 39 Palau 72 Palestiinalaisalue 68 Panama 54 Papua-Uusi-Guinea 58 Paraguay 34 Peru 57 Portugali 61 Puerto Rico 54 Puola 56 Qatar 68 Ranska 67 Romania 54 Ruanda 36 Ruotsi 64 Saint Kitts ja Nevis 60 Saint Lucia 66 Saint Vincent ja Grenadiinit 66 Saksa 62 Salomonsaaret 53 Sambia 74 Samoa 50 San Marino 58 São Tomé ja Príncipe 66 Saudi-Arabia 66 Senegal 50 Serbia 58 Seychellit 64 Sierra Leone 43 Singapore 66 Slovakia 58 Slovenia 58 Somalia 60 Sri Lanka 44 Sudan 69 Suriname 57 Swazimaa 37 Sveitsi 73 Syyria 37 Tadžikistan 36 Taiwan 61 Tansania 44 Tanska 69 Thaimaa 58 Togo 52 Tonga 44 Trinidad ja Tobago 67 Tšad 52 Tšekki 59 Tunisia 47 Turkki 52 Istanbul 54 Turkmenistan 62 Uganda 37 Ukraina 50 Unkari 56 Uruguay 54 Uusi-Seelanti 69 Uzbekistan 27 Valko-Venäjä 44 Vanuatu 58 Venezuela 86 Venäjä 60 Moskova 75 Pietari 69 Vietnam 55 Viro 53 Yhdysvallat 66 New York, Los Angeles, Washington 72 Zimbabwe 49 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 45 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 10,50 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 21,00 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. 17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00–07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 12 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2018. Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2017 Pääjohtajan estyneenä ollessa Ylijohtaja Arto Pirinen Johtava asiantuntija Mia Keskinen