2016 1028/2016 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2017 Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt: 1 § Vuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1)  työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2)  työskentely on tilapäistä TVL 72a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3)  työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4)  verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 41 senttiä kilometriltä, jota korotetaan - 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä - 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 21 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä - 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa - 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene, enintään 50 hv 73 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv 106 senttiä kilometriltä moottorikelkka 101 senttiä kilometriltä mönkijä 95 senttiä kilometriltä moottoripyörä 32 senttiä kilometriltä mopo 17 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo 10 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 10 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismääräeuro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 19 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 41 kun matkaan käytetty aika ylittääviimeisen täyden matkavuorokauden - vähintään 2 tunnilla 19 - yli 6 tunnilla 41 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismääräeuro Afganistan 57 Alankomaat 65 Albania 54 Algeria 67 Andorra 57 Angola 95 Antigua ja Barbuda 74 Arabiemiirikunnat 72 Argentiina 47 Armenia 51 Aruba 53 Australia 70 Azerbaidžan 53 Azorit 59 Bahama 74 Bahrain 73 Bangladesh 57 Barbados 64 Belgia 62 Belize 47 Benin 42 Bermuda 75 Bhutan 41 Bolivia 39 Bosnia ja Hertsegovina 48 Botswana 41 Brasilia 65 Britannia 65 Lontoo ja Edinburgh 69 Brunei 41 Bulgaria 51 Burkina Faso 39 Burundi 46 Chile 55 Cookinsaaret 71 Costa Rica 54 Curaçao 48 Djibouti 64 Dominica 54 Dominikaaninen tasavalta 60 Ecuador 58 Egypti 53 El Salvador 49 Eritrea 57 Espanja 62 Etelä-Afrikka 48 Etelä-Sudan 54 Etiopia 47 Fidži 50 Filippiinit 58 Färsaaret 53 Gabon 73 Gambia 39 Georgia 46 Ghana 49 Grenada 64 Grönlanti 55 Guadeloupe 50 Guatemala 58 Guinea 53 Guinea-Bissau 36 Guyana 42 Haiti 48 Honduras 44 Indonesia 51 Intia 49 Irak 63 Iran 53 Irlanti 66 Islanti 72 Israel 77 Italia 64 Itä-Timor 48 Itävalta 62 Jamaika 52 Japani 78 Jemen 62 Jordania 74 Kambodža 54 Kamerun 49 Kanada 66 Kanarian saaret 60 Kap Verde 42 Kazakstan 49 Kenia 64 Keski-Afrikan tasavalta 66 Kiina 66 Hongkong 72 Kirgisia 46 Kolumbia 59 Komorit 41 Kongo (Kongo-Brazzaville) 51 Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa) 67 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) 66 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 85 Kosovo 45 Kreikka 58 Kroatia 61 Kuuba 61 Kuwait 70 Kypros 60 Laos 51 Latvia 50 Lesotho 36 Libanon 69 Liberia 59 Libya 69 Liechtenstein 71 Liettua 48 Luxemburg 64 Madagaskar 39 Madeira 58 Makedonia 51 Malawi 46 Malediivit 62 Malesia 51 Mali 39 Malta 62 Marokko 68 Marshallinsaaret 59 Martinique 52 Mauritania 41 Mauritius 52 Meksiko 48 Mikronesia 55 Moldova 44 Monaco 69 Mongolia 40 Montenegro 51 Mosambik 44 Myanmar (Burma) 59 Namibia 36 Neitsytsaaret (USA) 50 Nepal 43 Nicaragua 44 Niger 45 Nigeria 67 Norja 71 Norsunluurannikko 71 Oman 67 Pakistan 40 Palau 64 Palestiinalaisalue 70 Panama 56 Papua-Uusi-Guinea 57 Paraguay 36 Peru 57 Portugali 60 Puerto Rico 56 Puola 55 Qatar 72 Ranska 66 Romania 53 Ruanda 42 Ruotsi 63 Saint Kitts ja Nevis 63 Saint Lucia 73 Saint Vincent ja Grenadiinit 70 Saksa 61 Salomonsaaret 54 Sambia 59 Samoa 53 San Marino 57 São Tomé ja Príncipe 64 Saudi-Arabia 71 Senegal 48 Serbia 54 Seychellit 67 Sierra Leone 50 Singapore 70 Slovakia 56 Slovenia 57 Somalia 60 Sri Lanka 47 Sudan 72 Suriname 42 Swazimaa 38 Sveitsi 77 Syyria 81 Tadžikistan 40 Taiwan 64 Tansania 45 Tanska 68 Thaimaa 59 Togo 49 Tonga 44 Trinidad ja Tobago 70 Tšad 52 Tšekki 56 Tunisia 53 Turkki 58 Istanbul 60 Turkmenistan 64 Uganda 40 Ukraina 47 Unkari 55 Uruguay 56 Uusi-Seelanti 69 Uzbekistan 49 Valko-Venäjä 42 Vanuatu 59 Venezuela 90 Venäjä 53 Moskova 66 Pietari 61 Vietnam 56 Viro 51 Yhdysvallat 68 New York, Los Angeles, Washington 74 Zimbabw 50 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 46 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 10,25 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 20,50 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. 17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00–07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 12 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2017. Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2016 Pääjohtaja Pekka Ruuhonen Johtava asiantuntija Mia Keskinen