2014 2/2014 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2014 Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt: 1 § Vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1) työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2) työskentely on tilapäistä TVL 72a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3) työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4) verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 43 senttiä kilometriltä, jota korotetaan – 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä – 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä – 21 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä – 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri – 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa – 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta   moottorivene, enintään 50 hv  78 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv 113 senttiä kilometriltä moottorikelkka 106 senttiä kilometriltä mönkijä 100 senttiä kilometriltä moottoripyörä  33 senttiä kilometriltä mopo  17 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo  10 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 13 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika     Päivärahan enimmäismäärä euro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 18 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 39 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden - vähintään 2 tunnilla 18 - yli 6 tunnilla 39 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismäärä euro Afganistan 51 Alankomaat 65 Albania 51 Algeria 66 Andorra 58 Angola 97 Antigua ja Barbuda 71 Arabiemiirikunnat 64 Argentiina 46 Armenia 47 Aruba 45 Australia 63 Azerbaidžan 67 Azorit 59 Bahama 67 Bahrain 65 Bangladesh 48 Barbados 57 Belgia 61 Belize 39 Benin 44 Bermuda 64 Bhutan 34 Bolivia 34 Bosnia ja Hertsegovina 50 Botswana 38 Brasilia 64 Britannia 68 Lontoo ja Edinburgh 72 Brunei 38 Bulgaria 51 Burkina Faso 38 Burundi 39 Chile 51 Cookinsaaret 62 Costa Rica 48 Curaçao 40 Djibouti 54 Dominica 47 Dominikaaninen tasavalta 51 Ecuador 48 Egypti 51 El Salvador 44 Eritrea 39 Espanja 62 Etelä-Afrikka 48 Etelä-Sudan 54 Etiopia 40 Fidži 43 Filippiinit 50 Färsaaret 53 Gabon 71 Gambia 37 Georgia 47 Ghana 44 Grenada 56 Grönlanti 53 Guadeloupe 50 Guatemala 44 Guinea 50 Guinea-Bissau 35 Guyana 36 Haiti 47 Honduras 41 Indonesia 42 Intia 43 Irak 56 Iran 41 Irlanti 66 Islanti 65 Israel 71 Italia 64 Itä-Timor 44 Itävalta 62 Jamaika 48 Japani 71 Jemen 54 Jordania 69 Kambodža 47 Kamerun 48 Kanada 66 Kanarian saaret 60 Kap Verde 42 Kazakstan 62 Kenia 52 Keski-Afrikan tasavalta 40 Kiina 64     Hongkong 66     Macao 62 Kirgisia 46 Kolumbia 56 Komorit 44 Kongo (Kongo-Brazzaville) 49 Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa) 65 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) 65 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 77 Kosovo 45 Kreikka 60 Kroatia 60 Kuuba 50 Kuwait 62 Kypros 61 Laos 41 Latvia 51 Lesotho 34 Libanon 63 Liberia 44 Libya 53 Liechtenstein 69 Liettua 50 Luxemburg 64 Madagaskar 37 Madeira 58 Makedonia 51 Malawi 50 Malediivit 50 Malesia 51 Mali 41 Malta 62 Marokko 61 Marshallinsaaret 49 Martinique 52 Mauritania 48 Mauritius 48 Meksiko 57 Mikronesia 45 Moldova 45 Monaco 67 Mongolia 42 Montenegro 53 Mosambik 47 Myanmar (Burma) 50 Namibia 36 Neitsytsaaret (USA) 40 Nepal 35 Nicaragua 40 Niger 45 Nigeria 71 Norja 69 Norsunluurannikko 71 Oman 57 Pakistan 35 Palau 55 Palestiinalaisalue 60 Panama 48 Papua-Uusi-Guinea 57 Paraguay 34 Peru 53 Portugali 60 Puerto Rico 48 Puola 56 Qatar 60 Ranska 66 Romania 55 Ruanda 36 Ruotsi 66 Saint Kitts ja Nevis 58 Saint Lucia 74 Saint Vincent ja Grenadiinit 69 Saksa 61     Berliini 61 Salomonsaaret 45 Sambia 52 Samoa 46 San Marino 55 São Tomé ja Príncipe 55 Saudi-Arabia 62 Senegal 49 Serbia 57 Seychellit 74 Sierra Leone 44 Singapore 63 Slovakia 57 Slovenia 57 Somalia 50 Sri Lanka 40 Sudan 59 Suriname 42 Swazimaa 36 Sveitsi 74 Syyria 49 Tadžikistan 46 Taiwan 55 Tansania 41 Tanska 68 Thaimaa 56 Togo 48 Tonga 42 Trinidad ja Tobago 70 Tšad 51 Tšekki 57 Tunisia 54 Turkki 54     Istanbul 56 Turkmenistan 58 Uganda 37 Ukraina 53 Unkari 56 Uruguay 48 Uusi-Seelanti 60 Uzbekistan 48 Valko-Venäjä 50 Vanuatu 53 Venezuela 58 Venäjä 56     Moskova 70     Pietari 64 Vietnam 50 Viro 51 Yhdysvallat 63     New York, Los Angeles,     Washington 69 Zimbabwe 45 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 42 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 9,75 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 19,50 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä.  17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 - 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 12 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2014. Helsingissä 2 päivänä tammikuuta 2014 Pääjohtajan estyneenä ollessa, Strategiajohtaja Arto Pirinen Johtava asiantuntija Kari Aaltonen