2021 1045/2021 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2022 Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt: 1 § Vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1)  työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2)  työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3)  työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4)  verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 46 senttiä kilometriltä, jota korotetaan – 8 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä – 12 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä – 23 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä – 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri – 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa – 10 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene, enintään 50 hv 80 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv 116 senttiä kilometriltä moottorikelkka 110 senttiä kilometriltä mönkijä 104 senttiä kilometriltä moottoripyörä 35 senttiä kilometriltä mopo 19 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo 11 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat käyttövoimakulut, hänelle korvattavien käyttövoimakulujen enimmäismäärä on 10 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismäärä eruro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 20 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 45 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden – vähintään 2 tunnilla 20 – yli 6 tunnilla 45 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismäärä euro Afganistan 47 Alankomaat 72 Albania 67 Algeria 60 Andorra 59 Angola 57 Antigua ja Barbuda 78 Arabiemiirikunnat 73 Argentiina 37 Armenia 54 Aruba 60 Australia 69 Azerbaidžan 54 Azorit 61 Bahama 76 Bahrain 73 Bangladesh 66 Barbados 73 Belgia 67 Belize 46 Benin 43 Bermuda 75 Bhutan 44 Bolivia 41 Bosnia ja Hertsegovina 51 Botswana 43 Brasilia 59 Britannia 68    Lontoo ja Edinburgh 72 Brunei 40 Bulgaria 57 Burkina Faso 38 Burundi 43 Chile 48 Cookinsaaret 68 Costa Rica 49 Curaçao 50 Djibouti 71 Dominica 54 Dominikaaninen tasavalta 53 Ecuador 55 Egypti 72 El Salvador 48 Eritrea 77 Espanja 65 Etelä-Afrikka 53 Etelä-Sudan 92 Etiopia 41 Fidži 50 Filippiinit 65 Färsaaret 55 Gabon 87 Gambia 43 Georgia 42 Ghana 52 Grenada 64 Grönlanti 56 Guadeloupe 51 Guatemala 64 Guinea 69 Guinea-Bissau 37 Guyana 43 Haiti 48 Honduras 48 Indonesia 51 Intia 56 Irak 51 Iran 80 Irlanti 67 Islanti 75 Israel 87 Italia 66 Itä-Timor 46 Itävalta 68 Jamaika 51 Japani 76 Jemen 92 Jordania 80 Kambodža 59 Kamerun 54 Kanada 71 Kanarian saaret 63 Kap Verde 43 Kazakstan 45 Kenia 74 Keski-Afrikan tasavalta 92 Kiina 73    Hongkong 76 Kirgisia 39 Kolumbia 48 Komorit 33 Kongo (Kongo-Brazzaville) 61 Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa) 40 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) 63 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 81 Kosovo 50 Kreikka 59 Kroatia 63 Kuuba 44 Kuwait 72 Kypros 61 Laos 47 Latvia 57 Lesotho 36 Libanon 92 Liberia 53 Libya 47 Liechtenstein 66 Liettua 55 Luxemburg 69 Madagaskar 40 Madeira 60 Makedonia 54 Malawi 68 Malediivit 60 Malesia 49 Mali 41 Malta 66 Marokko 69 Marshallinsaaret 55 Martinique 53 Mauritania 46 Mauritius 45 Meksiko 55 Mikronesia 50 Moldova 56 Monaco 92 Mongolia 39 Montenegro 59 Mosambik 45 Myanmar (Burma) 57 Namibia 39 Neitsytsaaret (USA) 51 Nepal 47 Nicaragua 42 Niger 46 Nigeria 76 Norja 71 Norsunluurannikko 73 Oman 66 Pakistan 33 Palau 77 Palestiinalaisalue 77 Panama 54 Papua-Uusi-Guinea 64 Paraguay 32 Peru 49 Portugali 62 Puerto Rico 57 Puola 57 Qatar 67 Ranska 70 Romania 59 Ruanda 36 Ruotsi 63 Saint Kitts ja Nevis 59 Saint Lucia 71 Saint Vincent ja Grenadiinit 71 Saksa 66 Salomonsaaret 53 Sambia 58 Samoa 53 San Marino 61 São Tomé ja Príncipe 85 Saudi-Arabia 68 Senegal 53 Serbia 63 Seychellit 74 Sierra Leone 57 Singapore 68 Slovakia 64 Slovenia 61 Somalia 67 Sri Lanka 39 Sudan 25 Suriname 72 Swazimaa 41 Sveitsi 78 Syyria 84 Tadžikistan 35 Taiwan 67 Tansania 49 Tanska 71 Thaimaa 60 Togo 52 Tonga 53 Trinidad ja Tobago 70 Tšad 56 Tšekki 68 Tunisia 54 Turkki 37    Istanbul 39 Turkmenistan 80 Uganda 43 Ukraina 70 Unkari 56 Uruguay 51 Uusi-Seelanti 72 Uzbekistan 31 Valko-Venäjä 51 Vanuatu 60 Venezuela 85 Venäjä 56    Moskova 70    Pietari 64 Vietnam 64 Viro 58 Yhdysvallat 72    New York, Los Angeles, Washington 78 Zimbabwe 51 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 46 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 11,25 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 22,50 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. 17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00–07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 13 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2022. Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2021 Pääjohtaja Markku Heikura Johtava asiantuntija Mia Keskinen