2025 970/2025 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2026 Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt: 1 § Vuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1)  työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2)  työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3)  työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4)  verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 55 senttiä kilometriltä, jota korotetaan – 9 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä – 15 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä– 28 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä– 4 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri– 4 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa– 12 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene, enintään 50 hv 97 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv 141 senttiä kilometriltä moottorikelkka 134 senttiä kilometriltä mönkijä 126 senttiä kilometriltä moottoripyörä 42 senttiä kilometriltä mopo 23 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo 13 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat käyttövoimakulut, hänelle korvattavien käyttövoimakulujen enimmäismäärä on 11 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismäärä euro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 25 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 54 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden – vähintään 2 tunnilla 25 – yli 6 tunnilla 54 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismäärä euro Afganistan 58 Alankomaat 88 Albania 93 Algeria 79 Andorra 66 Angola 80 Antigua ja Barbuda 92 Arabiemiirikunnat 69 Argentiina 43 Armenia 59 Aruba 66 Australia 72 Azerbaidžan 69 Azorit 72 Bahama 85 Bahrain 73 Bangladesh 57 Barbados 75 Belgia 81 Belize 50 Benin 48 Bermuda 86 Bhutan 35 Bolivia 57 Bosnia ja Hertsegovina 64 Botswana 44 Brasilia 72 Britannia 84 Lontoo ja Edinburgh 89 Brunei 43 Bulgaria 69 Burkina Faso 32 Burundi 62 Chile 52 Cookinsaaret 67 Costa Rica 62 Curaçao 55 Djibouti 79 Dominica 59 Dominikaaninen tasavalta 48 Ecuador 59 Egypti 55 El Salvador 55 Eritrea 100 Espanja 78 Eswatini 39 Etelä-Afrikka 53 Etelä-Sudan 134 Etiopia 39 Fidži 50 Filippiinit 66 Färsaaret 64 Gabon 97 Gambia 43 Georgia 46 Ghana 49 Grenada 70 Grönlanti 65 Guadeloupe 55 Guatemala 75 Guinea 83 Guinea-Bissau 46 Guyana 50 Haiti 98 Honduras 55 Indonesia 52 Intia 57 Irak 67 Iran 134 Irlanti 81 Islanti 102 Israel 97 Italia 78 Itä-Timor 43 Itävalta 85 Jamaika 59 Japani 64 Jemen 109 Jordania 85 Kambodža 65 Kamerun 65 Kanada 76 Kanarian saaret 75 Kap Verde 46 Kazakstan 57 Kenia 79 Keski-Afrikan tasavalta 104 Kiina 69 Hongkong 79 Kirgisia 43 Kolumbia 63 Komorit 48 Kongo (Kongo-Brazzaville) 70 Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa) 58 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) 64 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 78 Kosovo 62 Kreikka 72 Kroatia 74 Kuuba 70 Kuwait 82 Kypros 65 Laos 35 Latvia 76 Lesotho 37 Libanon 103 Liberia 61 Libya 44 Liechtenstein 81 Liettua 75 Luxemburg 81 Madagaskar 48 Madeira 71 Malawi 75 Malediivit 66 Malesia 53 Mali 53 Malta 74 Marokko 75 Marshallinsaaret 67 Martinique 57 Mauritania 46 Mauritius 49 Meksiko 74 Mikronesia 60 Moldova 81 Monaco 92 Mongolia 31 Montenegro 71 Mosambik 52 Myanmar (Burma) 85 Namibia 38 Neitsytsaaret (USA) 61 Nepal 47 Nicaragua 48 Niger 43 Nigeria 32 Norja 72 Norsunluurannikko 86 Oman 69 Pakistan 32 Palau 104 Palestiinalaisalue 120 Panama 57 Papua-Uusi-Guinea 62 Paraguay 36 Peru 51 Pohjois-Makedonia 69 Portugali 74 Puerto Rico 69 Puola 84 Qatar 71 Ranska 80 Romania 74 Ruanda 31 Ruotsi 70 Saint Kitts ja Nevis 62 Saint Lucia 80 Saint Vincent ja Grenadiinit 84 Saksa 78 Salomonsaaret 64 Sambia 58 Samoa 58 San Marino 61 São Tomé ja Príncipe 132 Saudi-Arabia 75 Senegal 58 Serbia 82 Seychellit 71 Sierra Leone 58 Singapore 79 Slovakia 85 Slovenia 75 Somalia 87 Sri Lanka 29 Sudan 134 Suriname 85 Sveitsi 95 Syyria 86 Tadžikistan 40 Taiwan 69 Tansania 51 Tanska 82 Thaimaa 63 Togo 63 Tonga 62 Trinidad ja Tobago 78 Tšad 50 Tšekki 94 Tunisia 69 Turkki 43 Istanbul 44 Turkmenistan 86 Uganda 51 Ukraina 62 Unkari 72 Uruguay 56 Uusi-Seelanti 72 Uzbekistan 34 Valko-Venäjä 49 Vanuatu 69 Venezuela 107 Venäjä 87 Moskova 108 Pietari 100 Vietnam 63 Viro 82 Yhdysvallat 86 New York, Los Angeles, Washington 93 Zimbabwe 122 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 52 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 13,50 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 27,00 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. 17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00–07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 16 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2026. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2026. Helsingissä 7.11.2025 Pääjohtajan estyneenä ollessa Strategiajohtaja Arto Pirinen Johtava asiantuntija Mia Keskinen