2010 1313/2010 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2011 Verohallinto on 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin ne ovat laissa 504/2010, päättänyt: 1 § Vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1) työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2) työskentely on tilapäistä TVL 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3) työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4) verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 46 senttiä kilometriltä, jota korotetaan – 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä – 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä – 21 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä – 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri – 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa – 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene, enintään 50 hv 74 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv 109 senttiä kilometriltä moottorikelkka 106 senttiä kilometriltä mönkijä 100 senttiä kilometriltä moottoripyörä 33 senttiä kilometriltä mopo 17 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo 10 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 11 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismäärä euro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 16 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 34 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden – vähintään 2 tunnilla 16 – yli 6 tunnilla 34 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismäärä euro Afganistan 57 Alankomaat 65 Alankomaiden Antillit 45 Albania 53 Algeria 69 Andorra 59 Angola 87 Antigua ja Barbuda 74 Arabiemiirikunnat 66 Argentiina 52 Armenia 50 Aruba 49 Australia 65 Azerbaidzan 68 Azorit 56 Bahama 68 Bahrain 67 Bangladesh 43 Barbados 60 Belgia 62 Belize 35 Benin 43 Bermuda 67 Bhutan 34 Bolivia 29 Bosnia-Hertsegovina 48 Botswana 40 Brasilia 71 Britannia 68 Lontoo ja Edinburg 74 Brunei 40 Bulgaria 51 Burkina Faso 35 Burundi 34 Chile 60 Cookinsaaret 64 Costa Rica 50 Djibouti 47 Dominica 49 Dominikaaninen tasavalta 53 Ecuador 48 Egypti 53 El Salvador 47 Eritrea 30 Espanja 65 Etelä-Afrikka 53 Etiopia 36 Fidzi 44 Filippiinit 51 Färsaaret 53 Gabon 73 Gambia 36 Georgia 49 Ghana 47 Grenada 56 Grönlanti 53 Guadeloupe 50 Guatemala 41 Guinea 44 Guinea-Bissau 35 Guyana 36 Haiti 47 Honduras 41 Indonesia 51 Intia 44 Irak 55 Iran 50 Irlanti 63 Islanti 64 Israel 65 Italia 66 Milano 67 Itä-Timor 44 Itävalta 63 Jamaika 52 Japani 83 Jemen 44 Jordania 67 Kambodzha 59 Kamerun 46 Kanada 69 Kanarian saaret 60 Kap Verde 40 Kazakstan 63 Kenia 50 Keski-Afrikan tasavalta 39 Kiina 62 Hongkong 71 Macao 64 Kirgisia 47 Kolumbia 58 Komorit 40 Kongo 47 Kongon demokraattinen tasavalta (ent. Zaire) 68 Korean kansantasavalta (Pohj.-Korea) 66 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 80 Kosovo 44 Kreikka 64 Kroatia 62 Kuuba 50 Kuwait 64 Kypros 62 Laos 40 Latvia 50 Lesotho 35 Libanon 68 Liberia 40 Libya 53 Liechtenstein 75 Liettua 47 Luxemburg 63 Madagaskar 39 Madeira 58 Makedonia 53 Malawi 53 Malediivit 51 Malesia 56 Mali 40 Malta 56 Marokko 61 Marshallinsaaret 39 Martinique 51 Mauritania 48 Mauritius 49 Meksiko 55 Mikronesia 44 Moldova 45 Monaco 67 Mongolia 49 Montenegro 52 Mosambik 47 Myanmar (Burma) 56 Namibia 40 Neitsytsaaret (USA) 41 Nepal 35 Nicaragua 39 Niger 40 Nigeria 68 Norja 65 Norsunluurannikko 75 Oman 54 Pakistan 35 Palau 41 Palestiina 55 Panama 44 Papua – Uusi Guinea 41 Paraguay 31 Peru 55 Portugali 63 Puerto Rico 39 Puola 56 Qatar 62 Ranska 65 Romania 55 Ruanda 39 Ruotsi 68 Saint Kitts ja Nevis 61 Saint Lucia 76 Saint Vincent ja Grenadiinit 72 Saksa 62 Berliini 62 Salomonsaaret 35 Sambia 53 Samoa 43 San Marino 53 Sao Tome ja Principe 49 Saudi-Arabia 62 Senegal 40 Serbia 52 Seychellit 69 Sierra Leone 41 Singapore 71 Slovakia 61 Slovenia 61 Somalia 37 Sri Lanka 35 Sudan 52 Surinam 34 Swazimaa 41 Sveitsi 71 Syyria 58 Tadzikistan 51 Taiwan 56 Tansania 39 Tanska 69 Thaimaa 57 Togo 47 Tonga 38 Trinidad ja Tobago 68 Tsad 46 Tshekki 60 Tunisia 59 Turkki 58 Istanbul 61 Turkmenia 59 Uganda 35 Ukraina 61 Unkari 57 Uruguay 48 Uusi-Seelanti 60 Uzbekistan 51 Valkovenäjä 50 Vanuatu 38 Venezuela 55 Venäjä 55 Moskova 71 Pietari 63 Vietnam 52 Viro 48 Yhdysvallat 64 New York City, Los Angeles, Washington DC 71 Zimbabwe 44 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 41 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 16 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 8,50 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 17 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. 17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00–07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 10 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2011. Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2010 Pääjohtaja Mirjami Laitinen Ylitarkastaja Tomi Peltomäki