2019 1099/2019 Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2020 Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt: 1 § Vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1)  työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2)  työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla; 3)  työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4)  verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa. 5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 9 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä auto 43 senttiä kilometriltä, jota korotetaan – 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä – 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä – 22 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä – 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri – 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa – 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene, enintään 50 hv 75 senttiä kilometriltä moottorivene, yli 50 hv  110 senttiä kilometriltä moottorikelkka 104 senttiä kilometriltä mönkijä 98 senttiä kilometriltä moottoripyörä 33 senttiä kilometriltä mopo 18 senttiä kilometriltä muu kulkuneuvo 10 senttiä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 10 senttiä kilometriltä. 10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismäärä euro yli 6 tuntia (osapäiväraha) 20 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 43 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden – vähintään 2 tunnilla 20 – yli 6 tunnilla 43 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: Maa tai alue Päivärahan enimmäismääräeuro Afganistan 53 Alankomaat 69 Albania 65 Algeria 70 Andorra 59 Angola 62 Antigua ja Barbuda 82 Arabiemiirikunnat 81 Argentiina 32 Armenia 58 Aruba 59 Australia 67 Azerbaidžan 55 Azorit 61 Bahama 79 Bahrain 78 Bangladesh 64 Barbados 72 Belgia 66 Belize 49 Benin 42 Bermuda 78 Bhutan 45 Bolivia 43 Bosnia ja Hertsegovina 51 Botswana 44 Brasilia 64 Britannia 63 Lontoo ja Edinburgh 66 Brunei 41 Bulgaria 55 Burkina Faso 39 Burundi 47 Chile 54 Cookinsaaret 64 Costa Rica 56 Curaçao 51 Djibouti 71 Dominica 57 Dominikaaninen tasavalta 59 Ecuador 59 Egypti 62 El Salvador 52 Eritrea 75 Espanja 65 Etelä-Afrikka 52 Etelä-Sudan 104 Etiopia 52 Fidži 53 Filippiinit 63 Färsaaret 54 Gabon 81 Gambia 41 Georgia 43 Ghana 52 Grenada 67 Grönlanti 55 Guadeloupe 50 Guatemala 64 Guinea 65 Guinea-Bissau 37 Guyana 44 Haiti 49 Honduras 47 Indonesia 53 Intia 53 Irak 68 Iran 54 Irlanti 67 Islanti 78 Israel 84 Italia 66 Itä-Timor 45 Itävalta 66 Jamaika 56 Japani 82 Jemen 75 Jordania 85 Kambodža 60 Kamerun 50 Kanada 70 Kanarian saaret 63 Kap Verde 42 Kazakstan 48 Kenia 76 Keski-Afrikan tasavalta 104 Kiina 68 Hongkong 77 Kirgisia 48 Kolumbia 55 Komorit 36 Kongo (Kongo-Brazzaville) 57 Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa) 45 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) 68 Korean tasavalta (Etelä-Korea) 85 Kosovo 49 Kreikka 60 Kroatia 63 Kuuba 66 Kuwait 75 Kypros 62 Laos 50 Latvia 55 Lesotho 39 Libanon 83 Liberia 36 Libya 61 Liechtenstein 67 Liettua 53 Luxemburg 68 Madagaskar 40 Madeira 60 Makedonia 53 Malawi 68 Malediivit 65 Malesia 52 Mali 41 Malta 64 Marokko 68 Marshallinsaaret 60 Martinique 52 Mauritania 43 Mauritius 56 Meksiko 56 Mikronesia 52 Moldova 55 Monaco 94 Mongolia 40 Montenegro 58 Mosambik 47 Myanmar (Burma) 59 Namibia 39 Neitsytsaaret (USA) 53 Nepal 47 Nicaragua 43 Niger 49 Nigeria 89 Norja 70 Norsunluurannikko 71 Oman 71 Pakistan 32 Palau 80 Palestiinalaisalue 74 Panama 59 Papua-Uusi-Guinea 66 Paraguay 35 Peru 62 Portugali 62 Puerto Rico 61 Puola 57 Qatar 74 Ranska 69 Romania 58 Ruanda 36 Ruotsi 59 Saint Kitts ja Nevis 64 Saint Lucia 74 Saint Vincent ja Grenadiinit 74 Saksa 64 Salomonsaaret 56 Sambia 68 Samoa 55 San Marino 60 São Tomé ja Príncipe 74 Saudi-Arabia 72 Senegal 50 Serbia 61 Seychellit 72 Sierra Leone 52 Singapore 71 Slovakia 61 Slovenia 60 Somalia 67 Sri Lanka 42 Sudan 18 Suriname 70 Swazimaa 40 Sveitsi 77 Syyria 82 Tadžikistan 39 Taiwan 65 Tansania 49 Tanska 70 Thaimaa 70 Togo 50 Tonga 49 Trinidad ja Tobago 74 Tšad 56 Tšekki 62 Tunisia 50 Turkki 46 Istanbul 47 Turkmenistan 76 Uganda 42 Ukraina 72 Unkari 55 Uruguay 54 Uusi-Seelanti 67 Uzbekistan 29 Valko-Venäjä 49 Vanuatu 59 Venezuela 63 Venäjä 63 Moskova 78 Pietari 72 Vietnam 63 Viro 56 Yhdysvallat 74 New York, Los Angeles, Washington 81 Zimbabwe 49 Maa, jota ei ole erikseen mainittu 48 Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa. 14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 10,75 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 21,50 euroa. 15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. 17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 – 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 14 euroa. 18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2020. Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2019 Pääjohtaja Markku Heikura Johtava asiantuntija Mia Keskinen