Tämä päätös koskee työntekijöiden suojelemista kemiallisille tekijöille altistumiseen liittyviltä vaaroilta työssä. Sen tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden terveys ja turvallisuus haitallisilta kemikaaleilta.
1992 920/1992 Valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta kemiallisille tekijöille altistumiseen liittyviltä vaaroilta Valtioneuvosto on työministeriön esittelystä päättänyt 28 päivänä kesäkuuta 1958 annetun työturvallisuuslain (299/58) 47 §:n nojalla: 1 § Tarkoitus Tämän päätöksen tarkoituksena on työntekijöiden suojeleminen heidän terveyttään ja turvallisuuttaan uhkaavilta vaaroilta, jotka syntyvät altistumisesta haitallisille kemiallisille tekijöille työssä. 2 § Soveltamisala Tätä päätöstä sovelletaan työhön, jossa työntekijät altistuvat tai voivat altistua terveydelle tai turvallisuudelle vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille. 3 § Määritelmät Tässä päätöksessä tarkoitetaan: 1) kemiallisella tekijällä mitä tahansa työssä esiintyvää kemikaalia, joka voi aiheuttaa haittaa terveydelle; 2) kemikaalilla alkuaineita ja niiden kemiallisia yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai teollisesti tuotettuina sekä kahden tai usemman aineen seoksia; ja 3) raja-arvoilla työpaikan ilman epäpuhtauden sitovaa raja-arvoa, ilman epäpuhtauksien ohjeraja-arvoa (haitalliseksi tunnetut pitoisuudet) ja biologisesta näytteestä mitatun indikaattorin ohjeraja-arvoa. 4 § Työnantajan velvollisuudet Työnantajan on noudatettava kemiallisen tekijän määrä ja vaarallisuus huomioon ottaen riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta. Työnantajalla tulee olla riittävät tiedot käyttämiensä kemiallisten tekijöiden ominaisuuksista ja vaarallisuudesta. Työnantaja ei saa käyttää sellaisia kemikaaleja, joiden osalta hänellä ei ole käytettävissä kemikaalilain (744/89) tai työturvallisuuslain (299/58) nojalla annettujen määräyksien mukaisia varoitusmerkintöjä ja käyttöturvallisuustiedotteita vastaavia tietoja. 5 § Ilman epäpuhtauksien sitovat raja-arvot Valtioneuvosto määrää tarvittaessa erikseen työpaikan ilman epäpuhtaudelle sitovan raja-arvon, jonka ylittyminen työpaikalla velvoittaa työnantajaa välittömiin toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi, sekä muita erityisvaatimuksia. Sitovaa raja-arvoa määrättäessä on otettava huomioon ilman epäpuhtauden työntekijälle aiheuttaman vaaran laatu ja suuruus. 6 § Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet Työministeriö voi antaa työpaikan ilman epäpuhtauksille haitalliseksi tunnetut pitoisuudet, jotka työnantajan on otettava huomioon työpaikan ilman puhtautta, työntekijöiden altistumista ja mittaustulosten merkitystä arvioidessaan. Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet ovat pienimpiä ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia, joiden työministeriö katsoo voivan vahingoittaa työntekijää työturvallisuuslain 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Haitallisiksi tunnettujen pitoisuuksien on heijastettava tieteelliseen tietoon perustuvia asiantuntija-arvioita. Haitalliseksi tunnettuja pitoisuuksia vahvistettaessa on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen komission julkaisemat viiteraja-arvot. 7 § Keskiarvotusaika Edellä 5 ja 6 §:ssä tarkoitetut raja-arvot ilmoitetaan normaalisti työpaikan ilmassa olevan aineen kahdeksan tunnin työvuoron (keskiarvotusaika) aikapainotettuna keskiarvona. Äkillisiä vaikutuksia aiheuttavien ilman epäpuhtauksien keskiarvotusaikana voidaan myös käyttää 15 minuutin ajanjaksoa tai sopivan mittausmenetelmän mukaista lyhyempää hetkellistä altistumista kuvaavaa ajanjaksoa. 8 § Biologisten näytteiden viiteraja-arvot Työministeriö voi sosiaali- ja terveysministeriötä kuultuaan vahvistaa työntekijän biologisesta näytteestä mitattavan biologisen altistumisindikaattorin ohjeraja-arvon, joka työnantajan on otettava huomioon työolosuhteita, työntekijöiden altistumista ja biologisten altistumismittauksien tuloksia arvioidessaan. 9 § Altistuksen selvittäminen Edellä 2 §:ssä tarkoitetussa työssä on altistumisen luonne ja määrä selvitettävä niin, että työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvat vaarat voidaan arvioida ja tarpeelliset torjuntatoimenpiteet suorittaa. Jos ilman epäpuhtauksien esiintymistä ei voida varmasti poissulkea, on arvioitava, noudatetaanko 5, 6 ja 8 §:ssä tarkoitettuja raja-arvoja. 10 § Vaaran arviointi Jos työntekijöiden altistumista ilman epäpuhtauksille ei voida muutoin luotettavasti arvioida, on työnantajan huolehdittava siitä, että työpaikalla suoritetaan ilman epäpuhtauksien mittauksia ja, milloin se on mahdollista, biologisia altistumismittauksia. Jos mittaustulokset osoittavat, että raja-arvoja noudatetaan, on tilanteen pysyvyyden osoittamiseksi suoritettava tarvittaessa sopivin välein jatkomittauksia. Mitä lähempänä ilman epäpuhtauksien mittausten tulokset ovat raja-arvoa, sitä useammin mittauksia on suoritettava. Jos selvitys osoittaa, että raja-arvoja noudatetaan pitkällä tähtäimellä työprosessin järjestelyjen johdosta, eikä altistumisen lisääntymiseen johtavia huomattavia muutoksia työpaikan olosuhteissa ole tiedossa, raja-arvojen noudattamista koskevien mittaamalla suoritettavien tarkistusten taajuutta voidaan harventaa. Tällaisissa tapauksissa työnantajan on säännöllisesti tarkistettava, että tähän johtopäätökseen johtava selvitys on edelleen voimassa. Ilman epäpuhtauksien näytteenotossa, mittauksissa ja tulosten arvioinnissa on käytettävä tämän päätöksen liitteessä I mainittuja menetelmiä tai muita menetelmiä, joilla saavutetaan vastaavat tulokset. 11 § Ilman epäpuhtausmittauksien määrääminen Työministeriö voi yleisesti taikka toimiala-, työala-, kemikaali- tai altistuskohtaisesti ja asianomaisen työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi työpaikkakohtaisesti määrätä: 1) koska ja kuinka usein mittauksia on suoritettava; 2) mitä arviointi-, mittaus-, näytteenotto- ja analyysimenetelmiä mittauksissa on käytettävä; 3) miten ja kenelle mittaustulokset on ilmoitettava; 4) miten ja kuinka kauan altistumista koskevia tietoja on säilytettävä; ja 5) että mittauksiin on erityisistä syistä käytettävä riippumatonta mittauslaitosta. Mittaus-, näytteenotto- ja analyysimenetelmiä määrättäessä on otettava huomioon yleisesti hyväksytyt ja käytettävissä olevat menetelmät. 12 § Tiedottaminen työntekijöille Työntekijöille ja työsuojeluvaltuutetulle on annettava tiedot työpaikalla suoritettujen ilman epäpuhtausmittauksien tuloksista sekä altistumista ilmaisevien biologisten mittauksien yleisistä tuloksista. Kullakin työntekijällä on oikeus saada tieto sellaisten mittausten tuloksista, jotka ilmaisevat hänen henkilökohtaista altistumistaan. 13 § Altistumisen torjunta Työnantajan tulee huolehtia siitä, ettei työntekijöiden altistuminen ylitä 5 §:ssä tarkoitettuja suurimpia sallittuja pitoisuuksia. Näiden pitoisuuksien ylittyessä on ylityksen syy viivytyksettä tunnistettava ja suoritettava tarpeelliset korjaavat toimenpiteet. 14 § Ehkäisy- ja torjuntakeinot Työntekijöiden kemiallisille tekijöille altistumisen ehkäisemiseksi tai pitämiseksi niin alhaisena kuin se kohtuudella on mahdollista, on työnantajan käytettävä seuraavia ehkäisy- ja torjuntakeinoja: 1) vaarattomien tai mahdollisimman vähän vaaraa aiheuttavien kemikaalien, työmenetelmien ja työtapojen valinta ja käyttöönotto; 2) riittävän työpaikan sisäisen valvonnan toteuttaminen; 3) altistuvien ja mahdollisesti altistuvien työntekijöiden määrän ja altistumisajan rajoittaminen; 4) teknillisten ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden käyttö kuten - prosessien ja työvaiheiden eristäminen - työn automatisointi - kauko-ohjaus - prosessi-ilmanvaihto - työn ajoittaminen - paikallisilmanvaihto - yleisilmanvaihto; 5) henkilökohtaisten suojalaitteiden, -välineiden ja -vaatteiden järjestäminen työntekijöiden käyttöön, milloin edellä mainitut ehkäisy- ja suojelutoimenpiteet eivät takaa riittävää turvallisuutta; 6) yleiset hygieeniset toimenpiteet; 7) opetuksen ja ohjauksen antaminen työntekijöille altistumiseen liittyvistä vaaroista, vaarojen teknillisistä ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteistä, työntekijöiden suoritettaviksi tarkoitetuista varo- ja hätätoimenpiteistä sekä muista työpaikalla tämän päätöksen piiriin kuuluvista asioista; 8) varoitus- ja turvakilpien käyttö; 9) työntekijöiden terveydentilan seuranta siten kuin työterveyshuoltolaissa (743/78) säädetään ja sen nojalla on määrätään; 10) hätä- ja ensiaputoimenpiteiden suunnittelu epänormaalien altistumisten varalta. 15 § Poikkeukset Työministeriö voi toimiala-, työala-, kemikaali- ja altistuskohtaisesti sekä asianomaisen työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi työpaikkakohtaisesti myöntää poikkeuksia tämän päätöksen soveltamisesta, jos siihen on erityinen syy eivätkä työntekijöiden turvallisuus ja terveys siitä vaarannu. 16 § Tarkemmat määräykset Työministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta. 17 § Voimaantulo Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 1992 Työministeri Ilkka Kanerva Ylitarkastaja Matti Kajantie Liite I EDELLÄ 10 §:SSÄ TARKOITETTU REFERENSSIMENETELMÄ A. MÄÄRITELMÄT I. Hiukkasjakoinen aine 1. Fysikaalis-kemialliset määritelmät (
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.