laki Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle seuraava kirkkolaki: I OSA YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ 1 luku Kirkon tunnustus, tehtävä

§:stä muuta johdu; 2) hiippakunnan lehtorit; 3) tuomiokapitulin lakimiesasessori; sekä 4) valitsijat, joita hiippakunnan kunkin seurakunnan kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee seurakunnan luottamustoimiin 7 luvun 3 §:n mukaan vaalikelpoisista jäsenistä niin, että seurakunnasta tulee yksi valitsija sen väkiluvun jokaista alkavaa 5 000 henkeä kohden. Arkkipiispan vaalissa ovat äänivaltaisia myös muiden hiippakuntien tuomiokapitulien jäsenet sekä kirkolliskokoukseen hiippakunnista valitut edustajat. 4 § Vaalitoimitus, ehdollepano ja nimittäminen Piispan vaali toimitetaan suljetuin lipuin. Kunkin on äänestettävä kolmea pappia siinä järjestyksessä kuin hän haluaa heidät pantavaksi ehdolle. Ehdokas, jonka useimmat ovat asettaneet ensimmäiseksi, pannaan ensimmäiselle ehdokassijalle. Toiselle ehdokassijalle tulee muista ehdokkaista se, jolle on annettu enimmät äänet ensimmäiselle ja toiselle ehdokassijalle yhteensä, sekä kolmannelle sijalle se jäljellä olevista, joka on saanut yhteensä eniten ääniä. Tasavallan presidentti nimittää yhden ehdolle pannuista piispaksi. 5 § Virkasuhteen päättyminen Piispan virkasuhteen päättymiseen ei sovelleta, mitä valtion virkamiehen virkasuhteesta on säädetty. Piispan eroamisikä on 67 vuotta. Piispan virkasuhde päättyy sen kuukauden päättyessä, jonka aikana hän saavuttaa eroamisiän. Jos piispa ennen sitä ilmoittaa erostaan opetusministeriölle ja tuomiokapitulille, hänen virkasuhteensa päättyy ilmoituksessa mainittuna ajankohtana. Tasavallan presidentti voi hakemuksetta antaa eron piispalle, joka on pysyvästi menettänyt työkykynsä. 19 luku Tuomiokapituli 1 § Tehtävä ja jäsenet Tuomiokapituli hoitaa hiippakunnassa kirkollista hallintoa ja toimintaa sekä ratkaisee niihin liittyviä lainkäyttöasioita. Tuomiokapitulin jäseniä ovat puheenjohtajana piispa, varapuheenjohtajana tuomiorovasti, jona toimii tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, sekä kaksi pappisasessoria ja lakimiesasessori. Tuomiokapituli määrää viideksi vuodeksi kerrallaan apujäseniksi viisi kokenutta pappia ja kaksi lakimiesasessorin kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, sekä vahvistaa sen järjestyksen, jossa pappisjäsenen ja lakimiesasessorin esteen tai esteellisyyden sattuessa hänen tilalleen kutsutaan vastaava apujäsen. Lakimiesasessorin tai vastaavan pätevyyden omaavan apujäsenen tulee olla läsnä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suullisessa käsittelyssä sekä myös käsiteltäessä lainkäyttöä, virkavirhettä tai kurinpitoa koskevaa asiaa. Jos tällaisessa asiassa on kysymys sotilaspapista, tuomiokapitulissa on lisäjäsenenä kenttäpiispa. Piispan ja muun tuomiokapitulin jäsenenä toimivan, joka ei aikaisemmin ole vannonut tuomarinvalaa tai antanut tuomarinvakuutusta, on ennen toimeensa ryhtymistä tehtävä se tuomiokapitulissa. 2 § Kelpoisuusehdot Pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherra tai kappalainen, jolla on kirkkojärjestyksessä määrätty pätevyys. Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vaalissa on äänioikeus hiippakunnan papeilla,

§:stä muuta johdu, sekä lehtoreilla. Kukin äänestää yhtä ehdokasta. Lakimiesasessorin tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on perehtynyt tuomarin tehtäviin tai hallintoon. Tuomiokapitulin muiden viranhaltijoiden kelpoisuusehdoista määrätään kirkkojärjestyksessä. 3 § Päätösvaltaisuus Tuomiokapituli on päätösvaltainen viisijäsenisenä. Muussa kuin vaali- tai virkaehdotusta taikka lakimiesasessorin tai lääninrovastin viran täyttämistä koskevassa asiassa tuomiokapituli on päätösvaltainen vajaalukuisenakin, jos vähintään kolme saapuvilla olevaa jäsentä on päätöksestä samaa mieltä. Vaali- tai virkaehdotukseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen käsittelemiseen tulee täysilukuisen tuomiokapitulin lisäksi osallistua kahden apujäsenen, joista toinen on pappi ja toinen lakimies. 4 § Äänestäminen Äänestämisestä tuomiokapitulissa on voimassa, mitä yleisessä laissa säädetään äänestämisestä monijäsenisessä tuomioistuimessa. Vaali- tai virkaehdotusta tehtäessä tai oikaistaessa äänestetään jokaisesta sijasta erikseen. 5 § Lainkäyttöasiat Tuomiokapituli käsittelee ja ratkaisee lainkäyttöviranomaisena 1) valitusasiat, jotka on säädetty sen ratkaistaviksi; 2) ylimääräisenä muutoksenhakuna tehdyt kantelut asioissa, joissa tuomiokapituli on valitusviranomainen; sekä ensimmäisenä oikeusasteena 3) tähän lakiin tai kirkkojärjestykseen perustuvaa julkisoikeudellista velvollisuutta tai oikeutta koskevat hallintoriita-asiat. Samassa järjestyksessä käsitellään sellaiset kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän ja näiden viranhaltijan välisestä virkasuhteesta johtuvat riita-asiat, joiden ratkaisemisesta ei ole muuta säädetty. Päätökset lainkäyttöasioissa tehdään esittelystä. 6 § Menettelyä koskevat oikeusohjeet Jollei tässä laissa toisin säädetä, tuomiokapitulissa noudatetaan hallintoasioita käsiteltäessä, mitä hallintomenettelylaissa on säädetty, ja lainkäyttöasioissa laillista oikeudenkäyntijärjestystä. 7 § Vireillepano, suullinen käsittely, katselmus ja kuuleminen Asia pannaan tuomiokapitulissa vireille kirjallisesti. Se voi tulla vireille myös muun viranomaisen tai tuomiokapitulin jäsenen esityksestä. Tuomiokapituli voi toimittaa suullisen käsittelyn tai katselmuksen. Asianosaiset on kutsuttava niihin todistettavasti. Suullisessa käsittelyssä voidaan todistajia ja asiantuntijoita kuulustella valan tai vakuutuksen nojalla sekä muussa kuin virkavirhettä tai kurinpitoa koskevassa asiassa kuulla asianosaista myös totuusvakuutuksen nojalla. Tuomiokapituli voi asian selvittämiseksi hankkia muun viranomaisen lausunnon. Kun asianosaiselta pyydetään selitystä tai vastinetta taikka asianosainen kutsutaan suulliseen käsittelyyn tai katselmukseen, pyyntöön tai kutsuun voidaan liittää uhka, ettei selityksen antamatta jättäminen tai poissaolo estä asian käsittelyä ja ratkaisemista. 8 § Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen Ratkaistessaan 5 §:ssä mainitun asian tuomiokapituli voi velvoittaa hävinneen asianosaisen suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädettyjä perusteita. 9 § Tuomiokapitulin rahastot Tuomiokapituli hoitaa itse hallussaan olevat lahjavarat ja säätiöluonteiset rahastot sekä huolehtii niiden tarkastuttamisesta hyvän tilintarkastustavan mukaisesti. 10 § Virkarikosten oikeuspaikka Piispaa ja tuomiokapitulin jäsentä syytetään virkarikoksesta siinä hovioikeudessa, jonka tuomiopiirissä tuomiokapituli sijaitsee. 11 § Lääninrovasti. Hiippakunta- ja rovastikunta- kokous Piispan ja tuomiokapitulin apuna rovastikunnan kirkollisessa hallinnossa on lääninrovasti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan rovastikunnan seurakuntien kirkkoherroista. Äänivaltaisia lääninrovastin vaalissa ovat rovastikunnan papit,

§:stä muuta johdu, ja lehtorit. Tuomiokapituli nimittää lääninrovastin virkaan jonkun kolmesta vaalissa eniten ääniä saaneesta kirkkoherrasta. Hiippakunta- ja rovastikuntakokouksista säädetään kirkkojärjestyksessä. V OSA KIRKON YHTEINEN HALLINTO 20 luku Kirkolliskokous 1 § Kokoonpano Kirkon edustajina kirkolliskokouksessa ovat 1) hiippakuntien piispat tai, jos piispanvirka on avoinna tai piispalla on este, tuomiokapitulin keskuudestaan määräämä jäsen; 2) kenttäpiispa; 3) yhdeksänkymmentäkuusi valittua edustajaa, joista kolmekymmentäkaksi pappia ja kuusikymmentäneljä maallikkoa; 4) valtioneuvoston määräämä edustaja; sekä 5) yksi korkeimman oikeuden ja yksi korkeimman hallinto-oikeuden keskuudestaan määräämä jäsen. Edustajien tulee olla kirkon jäseniä. Pappis- ja maallikkoedustajien luku jaetaan hiippakuntien kesken niiden väkiluvun mukaisessa suhteessa siten, että todetaan ensin hiippakunnasta valittavien edustajien kokonaismäärä ja sitten paikkojen jakaantuminen pappis- ja maallikkoedustajien kesken. Ahvenanmaan seurakunnista valitaan yksi maallikkoedustaja eikä näiden seurakuntien väkilukua oteta huomioon muita edustajanpaikkoja hiippakuntien kesken jaettaessa. Jokaisesta hiippakunnasta valitaan vähintään kaksi pappia ja neljä maallikkoa. Kirkolliskokous kokoontuu vuosittain työjärjestyksessä määrättyinä tai kirkolliskokouksen muutoin päättäminä päivinä. 2 § Vaalikelpoisuus Vaalikelpoinen pappisedustajaksi on hiippakuntaan kuuluva pappi. Maallikkoedustajaksi voidaan valita hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan maallikkojäsen, joka on vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimiin ja on suostunut ehdokkaaksi. 3 § Vaalimenettely, vaalien ajankohta ja edustajan toimikausi Pappis- ja maallikkoedustajat valitaan erikseen hiippakunnittain suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Edustajien vaalit toimitetaan helmikuun toisena maanantaina 8 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen seurakuntavaalien jälkeisenä toisena vuonna. Edustajien toimikausi alkaa vaalia seuraavan toukokuun 1 päivänä ja kestää neljä vuotta. 4 § Pappisedustajien vaali Pappisedustajien vaalissa ovat äänivaltaisia hiippakunnan papit,

§:stä muuta johdu. Kukin äänivaltainen saa äänestää yhtä ehdokaslistassa olevaa ehdokasta. 5 § Maallikkoedustajien vaali Maallikkoedustajien vaalissa ovat äänivaltaisia kirkkovaltuustojen tai seurakuntaneuvostojen maallikkojäsenet. Jäsenen ollessa estynyt äänioikeus on varajäsenellä. Kukin äänivaltainen saa äänestää yhtä ehdokaslistassa olevaa ehdokasta. Vaalien tulosta määrättäessä suhteutetaan ehdokkaille kussakin seurakunnassa annettujen äänten määrä seurakunnan väkilukuun sekä kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenmäärään. Kunkin seurakunnan kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenillä on yhteensä neljä ääntä ja lisäksi yksi ääni kutakin seurakunnan väkiluvun täyttä tuhatta kohti. Tämä äänimäärä jaetaan kussakin seurakunnassa äänivaltaisten kesken kolmen desimaalin tarkkuudella. 6 § Ahvenanmaalta valittavan maallikkoedustajan vaali Ahvenanmaan seurakunnista valittavan maallikkoedustajan vaalissa kukin äänivaltainen äänestää ehdokaslistaa, jossa on yksi ehdokas edustajaksi sekä yksi ensimmäiseksi ja yksi toiseksi varamieheksi. Jos vaalia varten jätetään vain yksi ehdokaslista, siinä mainitut ehdokkaat tulevat valituiksi ilman äänestystä. Jos edustajan ja hänen molempien varamiestensä edustajanpaikat tulevat avoimiksi tai jos vaalia varten ei ole jätetty yhtään ehdokaslistaa, toimitetaan uudet vaalit tuomiokapitulin määräämänä aikana. 7 § Kirkolliskokouksen tehtävät Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Kirkolliskokouksen asiana on 1) hyväksyä ja määrätä käyttöön otettavaksi raamatunkäännös, kristinoppi, virsikirja, kirkkokäsikirja ja messusävelmistö; 2) käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyä toimenpiteisiin niiden johdosta; 3) tehdä ehdotuksia kirkkolain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta; 4) hyväksyä kirkkojärjestys; 5) hyväksyä kirkon vaalijärjestys; 6) antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kysymyksistä, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin Suomessa oleviin uskontokuntiin, avioliittoa ja perhettä, ihmisoikeuksia, toimeentuloa ja sosiaaliturvaa, uskonnonopetusta ja koulukasvatusta, valaa ja muita senkaltaisista asioista annettavia säädöksiä, sekä kirkollisverotuksen perusteita ja kirkon palveluksessa olevien palkkaa, eläkkeitä tai muita taloudellisia etuja; 7) antaa tarkempia määräyksiä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta, sikäli kuin tätä oikeutta ei ole 2 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti annettu kirkkohallitukselle tai piispainkokoukselle; 8) päättää hiippakunnan perustamisesta, sen rajojen muuttamisesta tai hiippakunnan lakkauttamisesta niin kuin 3 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään; 9) päättää kirkon suhteista muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin sekä yhteistyöstä niiden kanssa; 10) perustaa ja lakkauttaa kirkkoneuvosten virat ja valita ja vapauttaa kirkkoneuvokset sekä 22 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitut kirkkohallituksen jäsenet; 11) vahvistaa kirkon keskusrahaston talousarvio ja päättää, kuinka paljon seurakuntien on vuosittain maksettava kirkon keskusrahastoon; 12) tarkastuttaa kirkon keskusrahaston ja muiden kirkkohallituksen hoidossa olevien rahastojen tilit ja hallinto, vahvistaa niiden tilinpäätökset ja päättää vastuuvapauden myöntämisestä; 13) käsitellä kirkon keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelma sekä kirkkohallituksen ja sopimusvaltuuskunnan kertomukset; sekä 14) käsitellä ne muut asiat, jotka sille tässä tai muussa laissa taikka kirkkojärjestyksessä annetaan. Talousarvion perusteluissa kirkolliskokous ilmoittaa perustettavien virkojen lukumäärän ja pääasiallisen tehtäväalueen. 8 § Puheenjohtaja, työjärjestys ja esteellisyys Kirkolliskokouksen puheenjohtajana on arkkipiispa tai, jos arkkipiispan virka on avoinna, virassa vanhin piispa. Kirkolliskokous vahvistaa itselleen työjärjestyksen, valitsee kaksi varapuheenjohtajaa ja asettaa tarvittavat valiokunnat. Kirkolliskokouksen puheenjohtaja ja muu edustaja on esteellinen ottamaan osaa häntä henkilökohtaisesti koskevan päätöksen tekemiseen. Käsiteltäessä kirkon sopimusvaltuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaalia sekä sen ohjesäännön vahvistamista ottavat käsittelyyn ja päätöksentekoon osaa vain ne edustajat, joiden palvelussuhteen ehtoja kirkon virkaehtosopimus ei koske. 9 § Esitykset, aloitteet ja asioiden käsitteleminen Piispainkokouksella, kirkkohallituksella ja hiippakuntakokouksella on oikeus tehdä esityksiä sekä edustajalla aloitteita kirkolliskokoukselle. Niiden käsittelemisestä täysistunnossa ja valiokunnissa sekä äänestämisestä ja vaalin toimittamisesta määrätään kirkkojärjestyksessä. Tarkempia määräyksiä niistä voidaan antaa työjärjestyksessä. Asia raukeaa, jos sitä ei ole ennen kirkolliskokouksen toimikauden päättymistä käsitelty loppuun tai annettu muun elimen kuin kirkolliskokouksen valiokunnan valmisteltavaksi. Edustajan oikeutta käyttää puheenvuoroja asiasta ja kokousmenettelystä ei saa rajoittaa. 10 § Määräenemmistön vaativat päätökset Kun 7 §:n 2 momentin 1, 2, 3 tai 4 kohdassa mainitussa asiassa on täysistunnossa päätetty valiokunnan ehdotuksen kustakin kohdasta, ehdotus on eri täysistunnossa otettava kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. 21 luku Piispainkokous 1 § Kokoonpano Piispainkokouksen jäseniä ovat 1) hiippakuntien piispat tai, jos piispanvirka on avoinna tai piispalla on este, tuomiokapitulin hänen sijaansa keskuudestaan määräämä pappisjäsen; 2) kenttäpiispa; sekä 3) jokaisen tuomiokapitulin keskuudestaan määräämä asessori. 2 § Tehtävät Piispainkokous 1) käsittelee kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja hoitoa koskevia asioita; 2) tekee esityksiä ja antaa lausuntoja kirkolliskokoukselle ja kirkkohallitukselle; sekä 3) suorittaa muut sille tässä laissa tai kirkkojärjestyksessä annetut tehtävät. 22 luku Kirkkohallitus, kirkon keskusrahasto ja kirkon sopimusvaltuuskunta 1 § Kirkkohallituksen kokoonpano Kirkkohallituksen jäseniä ovat 1) arkkipiispa puheenjohtajana; 2) piispainkokouksen neljäksi vuodeksi kerrallaan valitsemat kaksi piispaa; sekä 3) kirkolliskokouksen samaksi toimikaudeksi valitsemat kaksi pappia ja kahdeksan maallikkoa. Maallikkojäsenten, joita valitaan yksi kustakin hiippakunnasta, tulee olla vaalikelpoisia kirkolliskokouksen maallikkoedustajiksi. Kirkkohallituksen jaostoista ja virastokollegiosta määrätään sen ohjesäännössä. Virastokollegion jäseniä ovat kirkkoneuvoksen virassa olevat kirkkohallituksen viranhaltijat. 2 § Kirkkohallituksen tehtävät Kirkkohallituksen tehtävänä on, jollei tässä laissa tai kirkkojärjestyksessä toisin säädetä tai määrätä, 1) hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa; 2) toimia kirkon keskusrahaston hallituksena; 3) antaa valtioneuvoston kirkolta pyytämät lausunnot, jollei lausunnon antaminen ole kirkolliskokouksen tehtävä; 4) valmistella asioita kirkolliskokoukselle; 5) huolehtia kirkolliskokouksen päätösten täytäntöönpanosta; 6) ohjata ja valvoa kirkolliskokouksen sen yhteyteen perustamien toimielinten työtä; 7) perustaa ja lakkauttaa kirkon erityistehtäviä varten tarkoitetut virat sekä muuttaa niiden tehtäväpiiriä; 8) julkaista kirkon säädöskokoelmassa siihen otettavat säädökset; 9) määrätä, mihin yleisiin tarkoituksiin kolehteja on päiväjumalanpalveluksissa kannettava; 10) muutoinkin edistää kirkon toimintaa ja valvoa sen etua; sekä 11) hoitaa ne tehtävät, jotka eivät kuulu muulle kirkon viranomaiselle. Kirkkohallitus edustaa kirkkoa ja käyttää sen puhevaltaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä tekee kirkon puolesta sopimukset ja muut oikeustoimet. Kirkkohallituksella on oikeus hankkia, luovuttaa tai panna pantiksi kirkon ja kirkon keskusrahaston kiinteää omaisuutta sekä ottaa lainaa lyhyemmäksi kuin vuoden ajaksi. 3 § Toimivallan siirtäminen Jaostoille, virastokollegiolle tai kirkkohallituksen viranhaltijoille voidaan kirkkojärjestyksessä määrätyissä rajoissa antaa oikeus ratkaista asioita kirkkohallituksen puolesta. Näiden päätökset voidaan kirkkojärjestyksessä määrätyllä tavalla siirtää kirkkohallituksen ratkaistaviksi. 4 § Päätösvaltaisuus Kirkkohallitus, sen jaosto sekä virastokollegio on päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet jäsenistä on saapuvilla. 5 § Virkarikosten oikeuspaikka Kirkkohallituksen jäsentä ja kirkkoneuvosta vastaan nostettu syyte virkarikoksesta käsitellään Helsingin hovioikeudessa. 6 § Kirkon keskusrahasto Kirkon keskusrahasto on kirkon yhteinen rahasto, jonka varoja käytetään keskusrahaston talousarvion puitteissa 1) taloudellisesti heikossa asemassa olevien seurakuntien tukemiseen; 2) eläkkeiden ja perhe-eläkkeiden suorittamiseen; 3) kirkolliskokouksen ja sen edustajien vaalista aiheutuviin menoihin; 4) kirkkohallituksen, sen yhteyteen perustettujen toimielinten, kirkon keskusrahaston sekä piispainkokouksen menoihin; 5) kirkolliskokouksen asettamien komiteoiden menoihin; 6) synodaalikokousten ja hiippakuntakokousten sekä hiippakunnallisen toiminnan menoihin; 7) lääninrovastin virkaan kuuluvista tehtävistä maksettaviin palkkioihin; 8) muiden kirkon yhteisten tehtävien hoitamiseen; sekä 9) muiden lakiin ja sitoumuksiin perustuvien kirkon menojen suorittamiseen. 7 § Eläkkeet Virka- tai työsuhteessa kirkkoon, seurakuntaan tai seurakuntayhtymään olleelle henkilölle maksetaan eläkettä ja hänen jälkeensä suoritetaan perhe-eläkettä kirkon keskusrahastosta niin kuin siitä erikseen säädetään. Kirkon keskusrahastosta voidaan sopia suoritettavaksi eläkettä niin kuin siitä erikseen säädetään 1) papille ja lehtorille, joka tuomiokapitulin antaman oikeutuksen mukaisesti on toiminut pappina tai lehtorina yhdistyksen, muun yhtymän, säätiön tai laitoksen palveluksessa; 2) henkilölle, joka on ollut kirkkojenvälisen tai vastaavan järjestön palveluksessa taikka ulkosuomalaistyössä muun evankelis-luterilaisen kirkon tai sen seurakunnan palveluksessa; 3) henkilölle, joka on toiminut lähetystyössä ulkomailla; sekä 4) henkilölle, joka on ollut opetustehtävää päätoimenaan hoitavana diakonissana diakonissalaitoksessa. Myös 2 momentissa mainitun henkilön jälkeen voidaan sopia suoritettavaksi perhe-eläkettä niin kuin siitä erikseen säädetään. 8 § Maksut kirkon keskusrahastolle Jokainen seurakunta tai seurakuntayhtymä suorittaa kirkon keskusrahastoon vuosittain 1) enintään seitsemän sadasosaa prosenttia siitä verotettavasta tulosta, jonka perusteella on edellisenä vuonna maksuunpantu tai ollut oikeus maksuunpanna kirkollisveroa (perusmaksu); 2) eläkkeiden ja perhe-eläkkeiden maksamista ja rahastoimista varten eläketurvan alaiselle viranhaltijalle tai työntekijälle sinä varainhoitovuonna maksamastaan palkasta prosentteina määrätyn maksun (eläkemaksu), jolloin palkkaan luetaan myös vapaa asunto lämpöineen; ja 3) perusmaksun lisäksi kaksitoista sadasosaa prosenttia siitä verotettavasta tulosta, jonka perusteella on edellisenä vuonna maksuunpantu tai ollut oikeus maksuunpanna kirkollisveroa yhteisölle, yhtymälle, laitokselle tai säätiölle (lisämaksu). 9 § Kirkon sopimusvaltuuskunnan tehtävät Kirkon sopimusvaltuuskunnan tehtävänä on kirkon sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien puolesta neuvotella ja sopia niiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden palvelussuhteiden ehdoista virka- ja työehtosopimuksin sekä työsuojelun yhteistoiminnasta niin kuin niistä erikseen säädetään. VI OSA KURINPITOMENETTELY JA LAINKÄYTTÖ 23 luku Kurinpitomenettely 1 § Viranhaltijaan kohdistuva kurinpito ja rikossyyte Kurinpitomenettelyyn ei saa ryhtyä, jos asia on senlaatuinen, että se on saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kurinpitomenettelyä ei saa panna vireille saman syyn johdosta, josta on vireillä syyte tuomioistuimessa. Jos kurinpitomenettelyn aikana nostetaan tuomioistuimessa syyte saman syyn johdosta, joka on aiheuttanut kurinpitomenettelyn, kurinpitomenettely on keskeytettävä siksi ajaksi, kun syyte on vireillä. Kurinpitomenettelyä ei myöskään saa panna vireille eikä kurinpitorangaistusta määrätä saman syyn johdosta, josta tuomioistuin on jo tuominnut rangaistuksen tai jonka johdosta nostetusta syytteestä tuomioistuin on vapauttanut viranhaltijan tai jättänyt hänet rangaistukseen tuomitsematta. Tämän estämättä viranhaltija voidaan kuitenkin tässä luvussa säädettyä kurinpitomenettelyä noudattaen panna viralta. 2 § Tuomioistuimen ilmoittamisvelvollisuus Kun pappia syytetään yleisessä tuomioistuimessa, oikeuden on ilmoitettava siitä asianomaiselle tuomiokapitulille, joka voi määrätä asiamiehen olemaan saapuvilla asian käsittelyssä. Ilmoitusta ei tarvita asiassa, joka käsitellään rangaistusmääräys- tai rikesakkomenettelyä noudattaen taikka joka on tullut vireille tällaisessa menettelyssä, mutta siirretty käsiteltäväksi tuomioistuimessa syytetyn ilmoituksesta. Jos tuomioistuin on tuominnut papin taikka kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijan rangaistukseen virkarikoksesta tai vapausrangaistukseen muusta rikoksesta, jäljennös päätöksestä on viivytyksettä lähetettävä pappia koskevassa asiassa tuomiokapitulille ja muuta viranhaltijaa koskevassa asiassa sille seurakunnalle tai kirkolliselle viranomaiselle, jonka virassa hän on. 3 § Kurinpitoasioita käsittelevät viranomaiset Tuomiokapituli käsittelee kurinpitoasian, joka koskee 1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän papin- tai lehtorinviran haltijaa; 2) myös muun papin pappisvirassa tekemää virka- tai käytösvirhettä taikka hänen tekemänsä rikoksen tai rikkomuksen vaikutusta hänen pappisvirkaansa; 3) hiippakunnallista toimintaa varten perustetun viran viranhaltijaa; tai 4) tuomiokapitulin viranhaltijaa. Kirkkohallitus käsittelee kurinpitoasian, joka koskee sen viranhaltijaa tai muuta kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua kirkon erityistehtävässä olevaa viranhaltijaa. Kirkkoneuvosto, yhteinen kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto käsittelee kurinpitoasian, joka koskee seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijaa, ei kuitenkaan papin- tai lehtorinviran haltijaa. 4 § Kurinpitoasiamies Kirkkohallitus ja jokainen tuomiokapituli määräävät siellä käsiteltäviä kurinpitoasioita varten kurinpitoasiamiehen neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kurinpitoasiamies päättää itsenäisesti vaatimuksen tekemisestä ja käyttää kurinpitoasiassa muutoinkin viranomaisen puhevaltaa. Kurinpitoasiamiehen tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut kirkon toimintaan ja hallintoon perehtynyt henkilö. Jos seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijalle vaaditaan 3 §:n 3 momentissa mainitussa viranomaisessa muuta kurinpitorangaistusta kuin kirjallista varoitusta, viranomaisen on kutsuttava asiaan kurinpitoasiamieheksi tuomiokapituliin määrätty kurinpitoasiamies. 5 § Valmistava tutkinta Jos 3 §:ssä mainitulla viranomaisella on perusteltua aihetta olettaa kurinpitovaltansa alaisen papin tai muun viranhaltijan syyllistyneen virkarikokseen tai sellaiseen menettelyyn, josta voi seurata kurinpitorangaistus, sen on huolehdittava siitä, että asiassa suoritetaan valmistava tutkinta. Sen jälkeen viranomaisen on, jos tutkinta antaa siihen aihetta, toimitettava tutkinta-aineisto viralliselle syyttäjälle tai kurinpitoasiamiehelle taikka 3 §:n 3 momentissa mainitussa tapauksessa pantava vireille kurinpitomenettely. 6 § Vireillepano ja vastaajan kuuleminen Hankittuaan asian ratkaisemiseksi ehkä tarvittavan lisäselvityksen kurinpitoasiamies päättää kurinpitomenettelyyn ryhtymisestä. Seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä kurinpitomenettelyyn ryhtymisestä päättää 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu viranomainen. Vireillepano toimitetaan antamalla vastaajana olevalle viranhaltijalle tiedoksi kurinpitorangaistusta koskeva vaatimus ja se asiassa kertynyt aineisto, jonka perusteella kurinpitorangaistusta vaaditaan. Kurinpitoasiamies toimittaa edellä mainitut asiakirjat myös kurinpitoasian käsittelevälle viranomaiselle. Vastaajalle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen kohtuullisessa ajassa. Jos kurinpitoasiassa on suullinen käsittely, kurinpitoasiamiehen on oltava läsnä. 7 § Asian käsittely kirkkohallituksessa Kurinpitoasian käsittelyssä kirkkohallituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä asian käsittelystä 19 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty. Kurinpitoasiamiehellä ja vastaajalla on oikeus esittää kysymyksiä todistajille ja asiantuntijoille. 8 § Kurinpitorangaistukset Viranhaltijalle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy virka-asemaansa sopimattomalla tavalla, voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Kurinpitorangaistuksia ovat 1) kirjallinen varoitus; 2) virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi; sekä 3) viraltapano. Kurinpitorangaistusta ei voida määrätä piispalle. Kurinpitorangaistusta ei myöskään voida määrätä tuomiokapitulin jäsenelle hänen tässä virassaan tekemästään rikkomuksesta. 9 § Pappia koskevat kurinpitorangaistukset Pappi, joka on kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija ja joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy pappisviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla, voidaan 8 §:ssä säädetyn seuraamuksen lisäksi erottaa pappisviran toimittamisesta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Milloin rikkomus tai velvollisuuksien vastainen käyttäytyminen osoittaa asianomaisen ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa. Jos papin on tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä todettu syyllistyneen rikokseen tai hänelle on muualla kuin tuomiokapitulissa vireillä olleessa kurinpitomenettelyssä määrätty kurinpitorangaistus, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa, jos siihen on 1 momentissa tarkoitettu peruste. Jos pappi, joka ei ole kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija, toimii vastoin pappisvirkansa velvollisuuksia, tuomiokapituli voi antaa hänelle kirjallisen varoituksen tai määrätä 1 momentissa säädetyn seuraamuksen. 10 § Vanhentuminen Kurinpitorangaistusta ei saa määrätä, ellei kurinpitomenettelyä ole pantu vireille 6 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla yhden vuoden kuluessa siitä, kun se seikka, joka olisi voinut aiheuttaa kurinpitomenettelyn, tuli 3 §:ssä tarkoitetun viranomaisen tietoon. Jollei kurinpitomenettelyä 1 §:n 2 tai 3 momentissa taikka 9 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa ole pantu vireille tai jatkettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen tai viranomaisen päätös on saanut lainvoiman, oikeus kurinpitomenettelyn vireille panemiseen tai jatkamiseen raukeaa. 11 § Vahingonkorvaus Virkasuhteessa aiheutetun vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Korvausvaatimus käsitellään erikseen riippumatta siitä kurinpitomenettelystä, joka tämän lain mukaan pannaan viranhaltijaa vastaan vireille. 24 luku Alistaminen ja muutoksenhaku 1 § Alistaminen Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle, valtioneuvostolle tai opetusministeriölle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle. Valtioneuvostolle tai opetusministeriölle alistettava päätös lähetetään sen tutkittavaksi vain, jos kirkkohallitus puoltaa sen hyväksymistä. Jos seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomainen sittemmin muuttaa päätöstä, jonka alistusviranomainen on vahvistanut tai ratkaissut, muutosta koskeva päätös on alistettava. Jollei alistusta ole toimitettu vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä, päätös on rauennut. 2 § Alistusviranomaisen päätösvalta Jollei vahvistettavaksi alistettu päätös ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka mene viranomaisen toimivaltaa ulommaksi tai ole muutoin lainvastainen ja jollei se myöskään ole epätarkoituksenmukainen, se on vahvistettava. Päätökseen voidaan vahvistettaessa tehdä asiasisältöön vaikuttamattomia oikaisuluonteisia korjauksia. Jos alistusviranomaisen on tämän lain mukaan ratkaistava asia, se voi muuttaa alistettavaa päätöstä muullakin tavalla. Alistetusta päätöksestä tehty valitus on ratkaistava alistusasian yhteydessä. Alistettua päätöstä ei saa vahvistaa tai ratkaista ennen kuin valitusaika alistetusta päätöksestä on päättynyt. Milloin seurakunnan viranomaisen alistama päätös on jätetty tutkittavaksi ottamatta tai vahvistamatta taikka sitä on muutettu, kirkkoneuvostolla tai seurakuntaneuvostolla on oikeus valittaa ratkaisusta. Jos alistetun päätöksen on tehnyt seurakuntayhtymän viranomainen, valitusoikeus on yhteisellä kirkkoneuvostolla. Jos alistettua päätöstä on muutettu, asianosaisen tai seurakunnan jäsenen valitusoikeudesta on voimassa, mitä 3 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty. 3 § Valittaminen viranomaisen päätöksestä Seurakunnan ja seurakuntayhtymän viranomaisen sekä tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätöksestä saa jokainen valittaa sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan. Kurinpitoasiamiehellä on oikeus valittaa 23 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa kurinpitoasiassa annetusta päätöksestä. Seurakunnan jäsen saa valittaa seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksestä myös sillä perusteella, että se on syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka menee viranomaisen toimivaltaa ulommaksi tai muutoin on lainvastainen. Valitus seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen alistettavasta päätöksestä voidaan perustaa myös siihen, ettei päätös ole tarkoituksenmukainen. Alistusviranomaisen päätöksestä voidaan valittaa vain laillisuusperusteella. Vain valmistelua tai täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä ei saa tehdä valitusta. 4 § Oikaisuvaatimus Tuomiokapitulin tekemään vaali- tai virkaehdotukseen tyytymätön hakija saa vaatia tuomiokapitulilta oikaisua. Tuomiokapituli päättää oikaisuvaatimuksesta 19 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisessa lisätyssä kokoonpanossa. Virkaa hakeneella on oikeus valittaa oikaisupäätöksestä sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan. Oikaisuvaatimusta tehtäessä sekä sitä ratkaistaessa ja päätöstä täytäntöönpantaessa on noudatettava valituksesta annettuja säännöksiä. 5 § Valittaminen vaaleista Papinvaalista ja seurakuntavaalista sekä seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen toimittamasta luottamushenkilön tai viranhaltijan vaalista saa jokainen valittaa sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan ja seurakunnan jäsen myös 3 §:n 2 momentissa mainituilla perusteilla. Samoilla perusteilla saa ehdokkaaksi asetettu tai vaalissa äänioikeutettu valittaa kirkolliskokousedustajien vaalista. Jos valitusviranomainen toteaa, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen toimittamassa luottamushenkilön tai viranhaltijan vaalissa on menetelty lainvastaisesti, vaali on kumottava tai, jos virheellisyys koskee vain vaalin tuloksen laskemista, määrättävä se oikaistavaksi. Jos muussa 1 momentissa mainitussa vaalissa on menetelty laittomasti ja laittomuus on saattanut vaikuttaa vaalin tulokseen, vaali on määrättävä toimitettavaksi uudelleen, jollei valitusviranomainen voi oikaista vaalin tulosta. Papinvaalissa ja seurakuntavaalissa käytettävään vaaliluetteloon kohdistuvasta oikaisuvaatimuksesta sekä vaalilautakunnan sen johdosta antamasta oikaisupäätöksestä tuomiokapitulille tehtävästä valituksesta määrätään kirkon vaalijärjestyksessä. 6 § Valitusviranomaiset Valitus seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksestä sekä papinvaalista, seurakuntavaaleista ja kirkolliskokousedustajien vaalista tehdään tuomiokapitulille, jollei jäljempänä tässä pykälässä toisin säädetä. Johtokunnan, kappelineuvoston ja piirineuvoston päätöksestä sekä, milloin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle taikka viranhaltijalle on 10 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan annettu valta ratkaista asioita, tämän päätöksestä valitetaan asianomaiselle kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle. Tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätöksistä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Valitus alistettavasta päätöksestä tehdään alistusviranomaiselle. 7 § Muutoksenhakuaika Valitusaika on 30 päivää, jollei 5 §:n 3 momentin nojalla ole muuta määrätty. Milloin valitus tehdään 3 §:n 1 momentissa mainitulla perusteella tai sen tekee kurinpitoasiamies, valitusaika alkaa päätöksen tiedoksisaamisesta. Jos valitus tehdään 3 §:n 2 momentissa mainitulla perusteella tai se koskee seurakuntavaaleja, valitusaika alkaa siitä, kun päätös on saatettu yleisesti tiedoksi. Papinvaalissa valitusaika alkaa vaalin tuloksen julistamisesta. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän viran täyttämisessä valitusaika alkaa päätöksen tekemisestä. Kun tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen valitus- tai alistusviranomaisena tekemä päätös on annettava tiedoksi valittajalle tai muulle asianosaiselle, valitusaika alkaa tiedoksisaamisesta. Jos muu seurakunnan jäsen valittaa tällaisesta päätöksestä, valitusaika alkaa siitä, kun päätös on saatettu yleisesti tiedoksi. Aika vaali- tai virkaehdotukseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen tekemiselle alkaa ehdollepanopäätöksestä. Valitettaessa 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikaisupäätöksestä valitusaika alkaa samoin päätöksen tekemisestä. 8 § Muut säännökset muutoksenhausta Jollei tässä laissa toisin säädetä, muutosta haettaessa ja siitä päätettäessä on noudatettava, mitä on säädetty laissa muutoksenhausta hallintoasioissa (154/50). 9 § Valitusoikeuden rajoittaminen Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa on säädetty valitusoikeuden rajoittamisesta, muutosta ei saa hakea valittamalla 1) piispan ja tuomiokapitulin yhdessä tekemään päätökseen pappisvirkaan hyväksymisestä; 2) piispan yksin tekemään päätökseen; 3) kirkkohallituksen 8 luvun 5 §:n 1 momentissa mainitussa asiassa antamaan päätökseen; 4) piispainkokouksen päätökseen; 5) piispanvaaliin, piispanvirkaa koskevaan ehdollepanoon eikä pappisasessorin, lääninrovastin ja hiippakuntakokousedustajien vaaliin, eikä myöskään 6) tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen päätökseen, joka koskee virkaan nimittämistä, virkamääräyksen antamista tai siitä johtuvan aikaisemman virkamääräyksen päättymistä, ottamista virkaan koeajaksi, viran väliaikaiseksi hoitajaksi tai viransijaiseksi taikka koeajaksi valitun, viran väliaikaisen hoitajan tai viransijaisen irtisanomista. Tuomiokapitulin tekemään vaali- tai virkaehdotukseen ei saa valittamalla hakea muutosta ennen kuin lisätty tuomiokapituli on ratkaissut sitä koskevan oikaisuvaatimuksen. Seurakunnan jäsenellä ei ole 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta valittaa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston päätöksestä, jos päätös koskee toiseen henkilöön kohdistuvaa sielunhoitoa, kristillistä kasvatusta, opetusta tai diakoniaa. 10 § Valitusoikeuden rajoittaminen kirkko- järjestyksessä Kirkkojärjestyksessä voidaan määrätä, ettei valittamalla saa hakea muutosta tuomiokapitulin päätökseen, joka koskee 1) jumalanpalvelusta ja kirkollista toimitusta sekä niiden hoitamista, kirkon käyttöä, kolehtia tai saarnalupaa; 2) seurakunnan viran täyttämismenettelyn raukeamista tai vaalinäytteen laiminlyönnistä johtuvaa vaaliehdotuksesta poistamista; 3) papin tai lehtorin ja saarnaluvan saaneen henkilön toimintaa virassa tai muussa tehtävässä taikka tähän toimintaan liittyviä oikeuksia tai velvollisuuksia, jollei ole kysymys kurinpitoasiasta; tai 4) vaaliluettelon oikaisemista tai kirkkolain 8 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitettua seurakuntavaalien järjestämistä. Kirkkojärjestyksessä voidaan määrätä, ettei kirkkohallituksen, tuomiokapitulin taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksiin saa hakea valittamalla muutosta ennen kuin sama viranomainen on ratkaissut päätökseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen. VII OSA ERINÄISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ 25 luku Täydentäviä säännöksiä 1 § Täytäntöönpanokelpoisuus Seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös, jota ei ole alistettava, voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, jollei siitä valittaminen käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi tai jollei viranomainen, jolle valitus on tehty, kiellä täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi. Päätöstä asiassa, joka voidaan siirtää kirkkohallituksen, kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston käsiteltäväksi, ei saa panna täytäntöön ennen kuin on selvitetty, ettei asiaa siirretä. Jollei tässä laissa muuta säädetä, kirkkohallituksen tai tuomiokapitulin päätöstä täytäntöönpantaessa on noudatettava, mitä laissa muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty. Kirkkohallitus tai tuomiokapituli saa kuitenkin itse päättää, että sen päätös pannaan täytäntöön välittömästi, jos asia on niin kiireellinen, että viivytys aiheuttaisi erityistä vahinkoa. 2 § Tiedoksianto asianosaiselle Asianosaiselle, joka saa valittaa kirkkohallituksen, tuomiokapitulin taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksestä sillä perusteella, että se loukkaa hänen oikeuttaan, on päätös annettava erikseen tiedoksi. Vaali- tai virkaehdotuksesta ja sen oikaisupäätöksestä sekä virkanimityksestä on viivytyksettä ilmoitettava virkaa hakeneille. Päätökseen on liitettävä valitusosoitus tai, jos siihen ei saa valittamalla hakea muutosta, ilmoitus valituskiellosta. Samalla on mainittava, mihin tämän lain tai kirkkojärjestyksen kohtaan kielto perustuu. Jos valittaminen on sallittu vasta oikaisumenettelyn jälkeen, oikaisuvaatimuksesta on annettava vastaava osoitus. Jollei päätöstä 2 momentissa mainittuine osoituksineen ja ilmoituksineen taikka välipäätöstä, kutsua tai muuta sellaista ilmoitusta ole kirjallisesti annettu asianosaiselle kokouksessa, se annetaan tiedoksi noudattaen, mitä laissa tiedoksiannosta hallintoasioissa (232/66) on säädetty. Virkaa hakeneille 1 momentin mukaan lähetettävästä ilmoituksesta määrätään kirkkojärjestyksessä. Tiedoksiannosta hautaa koskevasta päätöksestä, kun hautaoikeuden haltijasta tai hänen olinpaikastaan ei saada tietoa, säädetään 17 luvun 3 §:n 4 momentissa. 3 § Tiedoksianto jäsenvalitusta ja muita tarkoituksia varten Kirkkovaltuuston, kirkkoneuvoston ja seurakuntaneuvoston päätökset, seurakuntavaalien tuloksen vahvistamista koskeva päätös sekä niitä koskevat valitus- tai alistusviranomaisten päätökset on, jollei niitä tämän lain tai kirkkojärjestyksen mukaan ole pidettävä salassa, saatettava seurakunnan tai seurakuntien jäsenille yleisesti tiedoksi panemalla päätökset tai ilmoitus niistä julki seurakunnan ilmoitustaululle. Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee vastaavasti seurakunnan muunkin toimielimen pöytäkirjaa tai sen osaa, mikäli toimielin tai sen puheenjohtaja katsoo sen tarpeelliseksi. 4 § Tiedoksianto seurakunnalle, seurakunta- yhtymälle tai kirkolle Seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle tiedoksi annettava haaste tai muu tiedoksianto on toimitettava seurakunnassa kirkkovaltuuston puheenjohtajalle tai kirkkoherralle sekä seurakuntayhtymässä yhteisen kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajalle. Haaste tai tiedoksianto voidaan antaa myös viranhaltijalle, joka ohjesäännössä on määrätty ottamaan niitä vastaan. Kirkolle tiedoksi annettava haaste tai muu tiedoksianto on toimitettava kirkkohallituksen puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle tai sille viranhaltijalle, joka kirkkohallituksen ohjesäännössä on määrätty ottamaan vastaan tiedoksiantoja. Siitä, milloin haasteen ja yleisen tuomioistuimen päätöksen on katsottava tulleen tiedoksi, säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Muun ilmoituksen tai asiakirjan tiedoksisaamisesta on voimassa, mitä laissa tiedoksiannosta hallintoasioissa on säädetty. 5 § Hallintoasian käsittely Käsiteltäessä hallintoasiaa kirkon taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisissa on noudatettava, mitä hallintomenettelylaissa on säädetty, jollei tästä laista muuta johdu. 6 § Asiakirjojen lähettäminen Hakemus, valitus, selitys ja muu asiakirja saadaan lähettää kirkkohallitukselle tai tuomiokapitulille taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaiselle noudattaen, mitä asiakirjojen lähettämisestä on erikseen säädetty. Viranomainen saa lähettää samalla tavalla asianosaiselle päätöksensä ja muut asiakirjat. 7 § Määräajat Tässä laissa tai sen nojalla annetussa säädöksessä hallinto- ja lainkäyttöasiaa varten asetettuihin määräaikoihin ja niiden päättymispäiviin, määräpäiviin ja kellonaikoihin sovelletaan lakia säädettyjen määräaikain laskemisesta (150/30). Kuitenkin on noudatettava kirkon vaalijärjestyksen määräyksiä, jotka koskevat vaalitoimelle asetettua määräaikaa, määräpäivää tai kellonaikaa. 8 § Asiakirjojen julkisuus Kirkon viranomaisen tai seurakunnan toimielimen hallussa olevien, viranomaisen laatimien ja antamien sekä sille lähetettyjen tai annettujen asiakirjojen julkisuudesta on voimassa, mitä laissa yleisten asiakirjain julkisuudesta (83/51) on säädetty, jollei 5 luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 §:stä tai tämän pykälän 2 momentista muuta johdu. Kirkkojärjestyksessä voidaan asia tai asiakirja määrätä salassa pidettäväksi, mikäli kirkon, seurakunnan, seurakuntayhtymän tai yksityisen oikeudenkäynnin tai tietosuojan varmistaminen taikka yksityisen tärkeä henkilökohtainen etu sielunhoidon, terveyden- ja sairaanhoidon tai diakonian alalla sitä vaatii. 9 § Esittelijän vastuu Milloin kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on kirkkolailla tai sen nojalla annetulla säädöksellä taikka virkaesimiehen käskyllä määrätty tehtäväksi viranhaltijan esittelystä, esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole ilmoittanut pöytäkirjaan tai päätöstaltioon merkittäväksi eriävää mielipidettään. 10 § Tasaäänet Äänien jakautuessa äänestyksessä tasan päätökseksi tulee mielipide, jonka puolesta puheenjohtaja on äänestänyt. Kurinpitoasioissa ratkaisee kuitenkin se mielipide, joka on lievempi. Jos vaaleissa äänet tai vertausluvut menevät tasan, ratkaisee arpa. Jos virka tai luottamustoimi täytetään ehdollepanon perusteella, äänten mennessä vaalissa tasan valituksi tulee se, joka on asetettu ehdolle toisen edelle. 11 § Luottamushenkilön toimikausi Kirkolliskokoukseen, hiippakuntakokoukseen ja rovastikuntakokoukseen valittu edustaja sekä muu kirkon, hiippakunnan ja seurakunnan luottamushenkilö pysyy toimessaan sen ajan, joksi hänet on valittu ja sen jälkeenkin, kunnes toinen on valittu hänen sijaansa. Jos on valitettu vaalista, jolla 1 momentissa tarkoitettu henkilö on valittu, tämän on hoidettava tointaan, kunnes valitus on ratkaistu ja, mikäli uusi vaali toimitetaan, kunnes toinen on valittu. 12 § Seurakunnat, joilla on erityisiä oikeuksia Seurakunta, jolle on vakuutettu erityisiä oikeuksia, niin kuin erityinen oikeus papin valitsemiseen, säilyttää nämä oikeudet. Valtakirja vieraskielisen seurakunnan kirkkoherranvirkaan voidaan antaa papille, joka ei ole Suomen kansalainen. 13 § Arkistointi Tuomiokapitulin, piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja kirkolliskokouksen arkistoista määrätään niiden ohjesäännössä tai työjärjestyksessä. 14 § Poikkeusolot Jos sellaiset poikkeusolot vallitsevat, jotka vaarantavat maan väestön terveyden ja toimeentulon, talouselämän toiminnan tai oikeusjärjestyksen ja kansalaisten perusoikeudet taikka valtakunnan alueellisen koskemattomuuden tai itsenäisyyden, ja valtioneuvostolle on perustuslainsäädäntöjärjestyksessä säädetyn lain mukaan annettu oikeus käyttää poikkeuksellisiin toimiin oikeuttavia toimivaltuuksia, kirkkohallitus voi kutsua kirkolliskokouksen koolle määräämäänsä paikkaan. Jos kirkolliskokous ei tällöin voi kokoontua, kirkkohallituksella on oikeus tehdä kirkolliskokouksen puolesta esityksiä ja antaa lausuntoja valtioneuvostolle sekä antaa enintään vuoden määräajaksi väliaikaisia määräyksiä 1) kirkon keskusrahaston talousarviosta tai aikaisemmin vahvistettuun talousarvioon tehtävistä lisäyksistä tai muutoksista taikka talousarvioesityksen soveltamisesta siihen asti, kunnes kirkolliskokous on asiasta päättänyt; 2) kirkkohallituksen ja sen yhteyteen perustettujen toimielinten poikkeusolojen edellyttämästä hallinnosta ja toiminnasta; ja 3) seurakuntien ja seurakuntayhtymien väliaikaisesta hallinnosta sekä niiden omaisuuden suojelemisesta ja muista poikkeusolojen vaatimista toimenpiteistä. Kirkkohallitus voi 1 momentin 3 kohdan nojalla siirtää seurakuntavaalien toimittamista määräajaksi tai toistaiseksi sekä määrätä, että kirkkovaltuuston kokouskutsu voidaan antaa poikkeuksellisella tavalla tai että sen päätösvaltaa siirretään kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle tai että näille pysyvien säännösten mukaan kuuluvaa päätösvaltaa siirretään kirkkoherralle. Kirkkohallituksen 1 ja 2 momentin nojalla antamat väliaikaiset määräykset on saatettava kirkolliskokouksen käsiteltäväksi heti, kun se voi kokoontua. Kirkolliskokouksen on päätettävä, saako määräys jäädä voimaan sellaisenaan vai onko se kumottava kokonaan tai osittain ja onko se voimassa kirkkohallituksen määräämän tai sitä lyhyemmän ajan. 15 § Päätösvaltaisuus poikkeusoloissa Kirkkohallitus voi, jos poikkeusolot välttämättä niin vaativat, tehdä 14 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ja muutkin välttämättömät ja kiireelliset päätökset, jos saapuvilla on viisi kirkkohallituksen jäsentä. Tuomiokapituli voi 1 momentissa mainituissa tilanteissa tehdä välttämättömät ja kiireelliset päätökset piispan tai tuomiorovastin ja kahden muun tuomiokapitulin jäsenen läsnäollessa. 26 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 1 § Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994 ja sillä kumotaan 23 päivänä joulukuuta 1964 annettu kirkkolaki (635/64) siihen tehtyine muutoksineen. Samanaikaisesti tämän kirkkolain kanssa tulevat voimaan myös kirkkojärjestys ja kirkon vaalijärjestys sellaisina kuin kirkolliskokous on ne tätä kirkkolakia koskevan ehdotuksensa yhteydessä hyväksynyt. Myös muihin tämän lain täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimiin voidaan ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa. 2 § Ennen kirkkolain voimaantuloa valittujen toimielinten toimikausi Kumotun kirkkolain mukaisesti valitut kirkon ja hiippakuntien sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimielimet jatkavat toimintaansa, kunnes tämän lain mukaisten vastaavien toimielinten toimikausi alkaa. Kumotun kirkkolain 286 §:n 1 momentin nojalla asetetun toimikunnan toimikausi lakkaa, kun sille asetettu toiminta-aika päättyy. 3 § Seurakuntainliitot Ennen tämän lain voimaantuloa perustettuihin seurakuntainliittoihin sovelletaan edelleen, mitä niistä on kumotussa kirkkolaissa säädetty. 4 § Viranhaltijoiden asema Tällä lailla kumotun kirkkolain säännöksiä sovelletaan 1) ennen tämän lain voimaantuloa virkaansa nimitetyn tai valitun piispan, kirkkoneuvoksen sekä papin- ja kanttorinviran haltijan eroamisikään; sekä 2) viran täyttämiseen, jos hakuaika on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa. Lääninrovastina tämän lain voimaantullessa olevalla kirkkoherralla on 19 luvun 11 §:n 1 momentin säännöksen estämättä oikeus olla tässä virassa kuusi vuotta tämän lain voimaantulosta. Lain voimaantullessa muuttuvat 1) seurakuntien ja seurakuntayhtymien ylimääräisten pappien virkanimikkeet seurakuntapastoriksi; 2) jumaluusoppineen asessorin virkanimike pappisasessoriksi; ja 3) lainoppineen asessorin virkanimike lakimiesasessoriksi. Kirkkoherran tai kappeliseurakunnan kappalaisen virkaan evankelis-luterilaisen kirkon palkkauslain kumoamisesta annetun lain (391/90) 2 §:n 4 momentin mukaisesti liitetty velvollisuus asua virka-asunnossa on edelleen voimassa, ellei velvollisuutta lopeteta kirkkovaltuuston päätöksellä, joka on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Tuomiokapituli voi myös hakemuksesta myöntää viranhaltijalle hänen virkasuhteensa ajaksi siitä vapautuksen. 5 § Eläkemaksut Kirkkolain 501 ja 529 §:n muuttamisesta annetun lain (1127/90) voimaantulosäännöksessä olevaa eläkemaksujen tasausjärjestelmää on edelleen noudatettava. 6 § Eräät eläkeoikeudet Diakonissalaitoksen johtajattarena tai diakonissalaitoksessa päätoimisesti opetustehtävää hoitavana diakonissana toimineen taikka tämän lain voimaantullessa toimivan henkilön osalta säilyvät ne eläkettä ja perhe-eläkettä koskevat oikeudet, jotka olivat voimassa tämän lain voimaantullessa. 7 § Hautaustoimi Jos seurakunta on ennen tämän lain voimaantuloa luovuttanut haudan ainiaaksi, tämä luovutus on edelleen voimassa niin kauan kuin hauta on rauhoitetun hautausmaan osana. Hautaan sovelletaan kuitenkin, mitä 17 luvun 3 ja 4 §:ssä on säädetty. Hautoihin, jotka on luovutettu määräajaksi ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä siltä osin kuin ne eivät rajoita hautaoikeuden haltijalla kumotun kirkkolain mukaan olleita oikeuksia. 8 § Lakkautettujen seurakuntien omaisuus ja niiden toimihenkilöiden eläkkeet Kumotun kirkkolain 547 §:n 1 kohdassa mainittuja, vuoden 1869 kirkkolakiin 27 päivänä toukokuuta 1949 annetulla lailla (384/49) lisättyjä lakkautettujen seurakuntien omaisuutta sekä niiden kirkonpalvelijain ja muiden toimihenkilöiden eläkkeitä koskevia säännöksiä on edelleen noudatettava. 9 § Kurinpito- ja virkarikosasiat Ennen tämän lain voimaantuloa vireille pantu kurinpitoasia käsitellään loppuun noudattaen tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä. Jos pappi, lehtori tai kanttori on ennen tämän lain voimaantuloa syytettynä tuomiokapitulissa sellaisesta virka- tai käytösvirheestä, josta rangaistus on säädetty tällä lailla kumotussa kirkkolaissa, asia on käsiteltävä loppuun noudattaen kumotun lain säännöksiä. Jos rikkomus kuitenkin on senlaatuinen, että se uuden lain mukaan voidaan käsitellä kurinpitomenettelyssä, eikä tuomiokapituli ole antanut lopullista päätöstä syytteen johdosta, asia on käsiteltävä tämän lain mukaisena kurinpitoasiana. Jos virka- tai käytösvirhe taikka rikkomus on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, tuomittava rangaistus tai määrättävä kurinpitorangaistus on annettava sen lain nojalla, joka johtaa syylliselle lievempään rangaistukseen. HE 23/93 HaVM 16/93 Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1993 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Ministeri Tytti Isohookana-Asunmaa