2023 78/2023 Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain (1333/2022) nojalla: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Soveltamisala Tässä asetuksessa säädetään jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115, jäljempänä suunnitelma-asetus, 70 artiklan mukaisesta ympäristökorvauksesta ja sen toimeenpanosta. Ympäristökorvaus on osa Euroopan komission hyväksymää Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaa vuosille 2023–2027. Ympäristökorvausta voidaan myöntää ja maksaa strategiasuunnitelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa. 2 § Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1)  ympäristösitoumuksella eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain (1333/2022) 5 §:ssä tarkoitettua sitoumusta; 2)  pellolla suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua alaa; 3)  puutarhakasvilla eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen (77/2023) liitteessä 1 tarkoitettuja kasveja; 4)  peruslohkolla eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua alaa; 5)  kasvulohkolla eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:ssä tarkoitettua alaa; 6)  Natura-alueella luonnonsuojelulain (1096/1996) 64 §:ssä tarkoitettua aluetta; 7)  turvepellolla peltoa, jonka muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus on vähintään 40 prosenttia; 8)  nurmikasvilla heinäkasveja ja muita nurmirehukasveja, joihin kuuluvat sellaiset heinä- ja nurmirehukasvilajit, joita Suomessa esiintyy perinteisesti luonnonlaitumilla tai nurmi-, laidun- tai niittysiemenseoksissa; 9)  kosteikolla pysyvästi veden osittain peittämää aluetta, joka toimii kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjänä, eliöstön elinympäristönä tai viljelymaiseman monipuolistajana; 10)  kaksitasouomalla ojaa tai virtavesistöä, jossa alivesiuomaa reunustaa toiselle tai molemmille puolille perustettu tulvatasanne; 11)  kerääjäkasvilla kasvustoa, joka suojaa maata lisäämällä kasvipeitteisyyttä ja yksivuotisen varsinaisen viljelykasvin aluskasvina tai sadonkorjuun jälkeen kylvettynä käyttää viljelykasvilta käyttämättä jääviä ja viljelykasvin tähteistä tai maasta vapautuvia ravinteita. 2 luku Ympäristösitoumuksen yleiset edellytykset 3 § Ympäristösitoumus Ympäristösitoumus alkaa sitoutumisvuoden toukokuun 1 päivänä. Sitoumusvuosi ja -kausi alkavat toukokuun 1 päivänä ja päättyvät huhtikuun 30 päivänä. Aktiiviviljelijän antama sitoumus pysyy voimassa, vaikka hän ei hae ympäristökorvauksen vuosittaista maksua, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä. 4 § Ympäristösitoumukseen sisällytettävä ala Ympäristösitoumus voidaan antaa eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ssä tarkoitetusta korvauskelpoisesta alasta. Sitoumus on annettava kaikesta sitoumuksen antajan hallinnassa olevasta korvauskelpoisesta alasta. 5 § Alan lisääminen ympäristösitoumukseen Ympäristösitoumukseen saa lisätä valtion talousarvion määrärahatilanteen mahdollistaman enimmäismäärän eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ssä tarkoitettua korvauskelpoista alaa ja mainitun asetuksen 15 ja 17 §:ssä ja 18 §:n 1 momentissa tarkoitettua korvauskelpoiseksi hyväksyttyä alaa. Ympäristösitoumukseen voi lisätä sellaisen alan, jonka toinen ympäristösitoumuksen antanut aktiiviviljelijä on ilmoittanut edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa ja joka on hyväksytty korvauskelpoiseksi. 6 § Alan poistaminen ympäristösitoumuksesta Ympäristösitoumuksesta saa poistaa korvauskelpoista alaa, jos alan hallinta siirretään toiselle ja jos sitoumukseen sisältyvä ala ei poistamisen jälkeen laske alle eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun vähimmäisalan. Ympäristösitoumukseen sisältyvän alan, joka ei enää ole maatalousmaata ja joka jää sitoumuksen antajan hallintaan, saa poistaa sitoumuksesta. Sitoumuksesta ei saa poistaa alaa, joka on korvauskelpoista maatalousmaata ja joka jää sitoumuksen antajan hallintaan. 7 § Ympäristösitoumus ja luonnonmukaista tuotantoa koskeva sitoumus Aktiiviviljelijä, joka on antanut eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 6 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, saa antaa sen kohteena olevista korvauskelpoisista lohkoista myös ympäristösitoumuksen. 8 § Ympäristösitoumuksen tilakohtaisen toimenpiteen yleiset vaatimukset Ympäristösitoumuksen antaneen aktiiviviljelijän on noudatettava maatilan kaikilla korvauskelpoisilla peltolohkoilla ja sellaisilla pysyvää nurmea olevilla korvauskelpoisilla lohkoilla, jotka ovat maankäyttölajiltaan peltoa, tilakohtaisen toimenpiteen yleisiä vaatimuksia. Ympäristösitoumuksen tilakohtaisen toimenpiteen yleisiin vaatimuksiin kuuluvat: 1)  viljavuustutkimus; 2)  lohkokohtaiset muistiinpanot; 3)  ilmasto- ja ympäristösuunnitelma. Tilakohtaiseen toimenpiteeseen sitoutuminen on edellytyksenä ympäristösitoumuksen lohkokohtaisten toimenpiteiden toteuttamiselle. 9 § Ympäristösitoumuksen tilakohtaisen toimenpiteen valinnaiset vaatimukset Aktiiviviljelijä voi valita tilakohtaisen toimenpiteen valinnaisia toimenpiteitä. Valinnaisia toimenpiteitä on valittava kaksi ja niitä on valittava vuosittain. Ympäristösitoumuksen antanut aktiiviviljelijä voi valita seuraavia valinnaisia toimenpiteitä: 1)  ilmasto-ympäristökoulutus; 2)  monivuotiset monimuotoisuuskaistat; 3)  maaperän seuranta; 4)  orgaaniset ravinteet; 5)  pölyttäjien ravintokasvit; 6)  täsmäviljelymenetelmät; 7)  kasvintuhoojien ja kasvitautien seuranta- ja tunnistussovellukset. Valinnaisia toimenpiteitä voi vaihtaa 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä lukuun ottamatta vuosittain. Jos lohko, jolla toteutetaan 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä, otetaan monivuotisen kasvin viljelyyn, toimenpidettä on toteutettava jollakin toisella yksivuotisen viljelykasvin tuotannossa olevalla lohkolla. Jos tuensaajalla ei enää ole hallinnassaan 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen ehtojen mukaisia lohkoja, toimenpiteen voi vaihtaa toiseen 2 momentissa tarkoitettuun valinnaiseen toimenpiteeseen. 10 § Ympäristösitoumuksen lohkokohtaiset toimenpiteet Ympäristösitoumuksen antanut aktiiviviljelijä voi valita korvauskelpoiselle alalle seuraavia lohkokohtaisia toimenpiteitä: 1)  maanparannus- ja saneerauskasvit; 2)  kerääjäkasvit; 3)  kiertotalouden edistäminen; 4)  suojavyöhykkeet; 5)  turvepeltojen nurmet; 6)  valumavesien hallinta; a)  säätösalaojitus; b)  altakastelu tai kuivatusvesien kierrätys; 7)  puutarhakasvien vaihtoehtoiset kasvinsuojelumenetelmät; 8)  lintupellot. 11 § Lohkokohtaisten toimenpiteiden valinta ja rajoitukset Aktiiviviljelijän on sitoutuessaan ilmoitettava valitsemansa lohkokohtaiset toimenpiteet. Aktiiviviljelijä voi valita 10 §:n 1–3, 7 ja 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen vuosittain. Edellä 10 §:n 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen voi valita vain ensimmäisenä tai toisena sitoumusvuonna. Jos aktiiviviljelijä valitsee 10 §:n 4–6 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, sitä on noudatettava koko jäljellä olevan sitoumuskauden ajan. Edellä 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita alalle, jolla toteutetaan samanaikaisesti 10 §:n 2, 4, 5, 7 tai 8 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä. Edellä 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita alalle, jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain (1332/2022) 13 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettu ekojärjestelmä. Edellä 10 §:n 2 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita alalle, jolla toteutetaan samanaikaisesti 10 §:n 1, 4 tai 5 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä tai jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettu ekojärjestelmä. Edellä 10 §:n 3 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita alalle, jolla toteutetaan samanaikaisesti 10 §:n 4 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä tai jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu ekojärjestelmä. Edellä 10 §:n 4 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita lohkolle, joka on Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1384/2022) 4, 5 tai 15 §:ssä tarkoitettua alaa. Edellä 10 §:n 4 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita alalle, jolla toteutetaan samanaikaisesti 10 §:n 1–3, 5, 7 tai 8 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä tai jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu ekojärjestelmä. Edellä 10 §:n 5 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä ei voi valita alalle, jolla toteutetaan samanaikaisesti 10 §:n 1, 2, 4, tai 7 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä tai jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu ekojärjestelmä. Edellä 10 §:n 6 kohdassa tarkoitetun lohkokohtaisen toimenpiteen voi valita sen jälkeen, kun toimenpiteen edellyttämät investoinnit ovat valmistuneet. Edellä 10 §:n 6 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä ei voi valita samalle alalle. Aktiiviviljelijä, joka on antanut sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta, voi valita 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetun lohkokohtaisen toimenpiteen menetelmäksi vain 30 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun menetelmän. Edellä 10 §:n 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä ei voi valita lohkolle samanaikaisesti. 12 § Lohkokohtaisen toimenpiteen toteuttamisesta luopuminen Aktiiviviljelijä voi luopua 10 §:n 4–6 kohdassa tarkoitetun lohkokohtaisen toimenpiteen toteuttamisesta sitoumuskauden aikana, jos kesken sitoumuskauden tapahtuu sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan tai sen osan hallinnansiirto. Valitusta 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetun lohkokohtaisen toimenpiteen toteuttamisesta on luovuttava, jos viljelijä antaa sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta. Lohkokohtaisesta toimenpiteestä ei tarvitse luopua, jos lohkolle on valittu 30 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu menetelmä. Aktiiviviljelijä saa luopua lohkokohtaisen toimenpiteen toteuttamisesta, jos sitoumus siirretään eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 12 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. Aktiiviviljelijä saa luopua 10 §:n 4–6 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä tai sen toteuttamisesta lohkolla, jos ympäristösitoumusta jatketaan eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetulla tavalla. 3 luku Ympäristösitoumuksen yksityiskohtaiset ehdot 13 § Tilakohtaisen toimenpiteen yleiset vaatimukset Aktiiviviljelijän on otettava korvauskelpoisista peruslohkoista maanäytteet ja teetettävä otetuista näytteistä viljavuustutkimus, jossa määritetään maalaji, multavuus, happamuus, johtokyky, vaihtuva kalsium, helppoliukoinen fosfori, vaihtuva kalium ja vaihtuva magnesium. Analyysituloksista on käytävä ilmi analyysipäivämäärä tai päivämäärät, jolloin näyte on toimitettu analysoitavaksi. Tutkimus on tehtävä laboratoriossa, joka on erikoistunut maa-analyysien tekemiseen. Näytteisiin on liitettävä peruslohkotunnukset. Viljavuustutkimukseen sisältyviä näytteitä on otettava vähintään yksi näyte peruslohkoa kohti. Jos peruslohko on suurempi kuin viisi hehtaaria, on otettava yksi näyte jokaista alkavaa viittä hehtaaria kohti. Peruslohkoilla, jotka ovat 0,5 hehtaarin suuruisia tai tätä pienempiä, ei tarvitse teettää viljavuustutkimusta. Linjanäytteenotossa näytteenoton tiheydeksi riittää yksi näyte jokaista alkavaa kymmentä hehtaaria kohti. Kunkin viljavuustutkimukseen sisältyvän näytteen on koostuttava vähintään seitsemästä osanäytteestä. Näytteiden on edustettava tasaisesti koko lohkoa. Näytteet on otettava koko muokkauskerroksen syvyydeltä. Peruslohkolla on oltava voimassa oleva viljavuustutkimus, jos peruslohkolla on satokasvi tai peruslohkoa on lannoitettava. Viljavuustutkimus on tehtävä, kun edellisestä analyysistä on kulunut viisi vuotta. Linjanäytteenotossa näytteet on otettava joka kolmas vuosi. Uusien viljavuustutkimusten tulosten on oltava käytettävissä ennen seuraavaa lannoituskertaa. Aktiiviviljelijällä, joka antaa ympäristösitoumuksen, eikä hän ole aiemmin ollut sitoutuneena ympäristökorvausjärjestelmässä, on oltava ehdot täyttävät viljavuustutkimukset ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Mitä edellä säädetään viljavuustutkimuksen määräajasta, sovelletaan myös lohkoihin, jotka tuensaaja saa hallintaansa sitoumuskauden aikana. Aktiiviviljelijän on merkittävä kaikista korvauskelpoisista lohkoista lohkokohtaisiin muistiinpanoihin peltolohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä sekä ympäristösitoumuksen tila- ja lohkokohtaisten toimien ja ympäristösopimusten edellyttämät ja niiden valintaan, yhteensovittamiseen ja kehittämiseen tarvittavat tiedot. Lohkomuistiinpanoihin on merkittävä myös kylvetyt kasvit, viljelykierto, lannoitus, kalkitus, muokkaus, kastelun käyttö, ojitus, havaitut taudit ja tuholaiset, käytetyt kasvinsuojeluaineet ja -menetelmät sekä muut vastaavat lohkolla tehtävät viljelyyn ja muuhun maankäyttöön liittyvät toimenpiteet. Edellä 1 momentissa tarkoitettujen viljavuustutkimusten tulokset ja 4 momentissa tarkoitettuihin lohkokohtaisiin muistiinpanoihin liittyvät asiakirjat on säilytettävä siten, että ne ovat saatavissa tilalla. Aktiiviviljelijän on laadittava Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen mutta kuitenkin viimeistään kolmantena sitoumusvuonna tilakohtainen ympäristö-ilmastosuunnitelma, jossa kartoitetaan tilan ympäristöhaasteita ja kehittämismahdollisuuksia, jotka liittyvät maatalouden vesiensuojeluun, maaperän kasvukunnon parantamiseen, ilmastonmuutoksen hillintään, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ilmansuojeluun, energiaan ja maatalousluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja edistämiseen. 14 § Ilmasto-ympäristökoulutusta koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Ilmasto-ympäristökoulutusta koskevassa toimenpiteessä ympäristösitoumuksen antaneen maatilan toimintaan osallistuva henkilö voi valita sitoumuskauden aikana Ruokaviraston järjestämästä koulutuksesta viisi eri koulutusosiota seuraavista maatilan ympäristö-, ilmasto- ja monimuotoisuushaasteista: 1)  hiilensidonta peltomaahan ja maaperän kasvukunto; 2)  kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen maatilalla; 3)  maatalousluonnon monimuotoisuuden edistäminen; 4)  maatilan vesiensuojelu; 5)  integroidun torjunnan menetelmät. Edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi valita toimenpiteen joka vuosi, jos kyseessä on eri koulutusosio. 15 § Monivuotisia monimuotoisuuskaistoja koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Monivuotisia monimuotoisuuskaistoja koskevassa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on säilytettävä tai perustettava monimuotoisuuskaista kylvämällä keskimäärin kolme metriä leveä monivuotinen nurmikasvusto kokonaan yksivuotisen tuotantokasvin viljelyssä olevien kahden vähintään 0,5 hehtaarin kokoisen peruslohkon kaikille reunoille. Monimuotoisuuskaista on perustettava monivuotisilla nurmi- tai niittykasvien siemenseoksilla. Jos lohko, jolla on monivuotista nurmikasvillisuutta, otetaan yksivuotisen kasvin viljelyyn, monimuotoisuuskaistan voi perustaa jättämällä lohkon reunoille keskimäärin kolme metriä leveän alueen monivuotista nurmikasvustoa. Jos kasvusto vaurioituu, se on perustettava uudelleen heti olosuhteiden salliessa. Monimuotoisuuskaistaa ei saa lannoittaa eikä sillä saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Monimuotoisuuskaista on säilytettävä avoimena. Monimuotoisuuskaistaa ei voi toteuttaa lohkolla, jota koskee Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä tarkoitettu vaatimus suojakaistasta, jos kaistan tulee olla nurmipeitteinen edellä mainitun asetuksen 4 tai 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai jolla toteutetaan Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu ekojärjestelmä. 16 § Maaperän seurantaa koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Maaperän seurantaa koskevassa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on teetettävä sitoumusvuoden aikana viimeistään 30 päivänä marraskuuta kahdella vähintään 0,5 hehtaarin peruslohkollaan: 1)  laaja maa-analyysi, joka sisältää kokonaishiilen määrän ja orgaanisen aineksen määrän analyysit sekä jonkin maan kasvukuntoa tai ravinnetilaa kuvaavan tutkimuksen; tai 2)  analyysi peltomaan laatutekijöistä maaperän skannauslaitteistolla, joka mittaa reaaliajassa antureita käyttäen ja paikkatietoon yhdistäen kasvien kasvuun vaikuttavia maaperän ominaisuuksia ja tuottaa visuaalista tietoa lohkon sisäisestä vaihtelusta. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun maa-analyysiin tulee sisältyä näytteenotto kahdelta eri lohkolta. Näytteenotto on toteutettava kuten 13 §:ssä tarkoitetussa viljavuustutkimuksessa mutta kuitenkin niin, että näytteestä on voitava toteuttaa tarvittavat analyysit. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu maan kasvukuntoa tai ravinnetilaa kuvaava tutkimus voi koskea maan mikrobiologista aktiivisuutta, kationinvaihtokapasiteettia, vedenpidätyskykyä, varastoravinteita, varantoravinteita tai hivenaineita. Maa-analyysiin sisältyvät näytteet on otettava ja analyysi toteutettava sitoumuskauden alkamisen jälkeen. Näyte ja analyysi voivat olla eri sitoumusvuodelta kuin siltä vuodelta, jolloin aktiiviviljelijä valitsee maaperän seurantaa koskevan toimenpiteen. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun analyysin tulokset kalibroidaan tutkittavalle lohkolle maanäytteiden avulla. Analyysi on toteutettava sitoumuskauden alkamisen jälkeen ja se voi olla eri sitoumusvuodelta kuin siltä vuodelta, jolloin aktiiviviljelijä valitsee maaperän seurantaa koskevan toimenpiteen. 17 § Orgaanisia ravinteita koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Orgaanisia ravinteita koskevassa toimenpiteessä: 1)  aktiiviviljelijällä on oltava käytössä lannan separaattori, jonka avulla voidaan erotella lannan jakeet tai lietteen laskeutusmenetelmä, jossa hyödynnetään painovoimaa kuiva-aineen erottamiseksi nestejakeesta; 2)  aktiiviviljelijän maataloustoiminnassa syntynyttä lantaa on käsiteltävä biokaasulaitoksessa vähintään 25 kuutiometriä; 3)  lantaa on luovutettava vähintään 25 kuutiometriä tiloille, jotka itse tuottavat lantaa enintään 25 kuutiometriä tai ei ollenkaan; tai 4)  aktiiviviljelijän on toimitettava vähintään 25 kuutiometriä nurmikasvustoa biokaasulaitokseen. Jos aktiiviviljelijällä on käytössä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu lannan separaattori tai lietteen laskeutusmenetelmä, lantaa tai lietettä on käsiteltävä vähintään 25 kuutiometriä. Lietteen laskeutusmenetelmää käytettäessä nestemäisempää lietettä on siirrettävä laskeuttamisen tehostamiseksi seuraavaan säiliöön ja tarvittaessa edelleen varastoaltaisiin. Aktiiviviljelijän on merkittävä lohkomuistiinpanoihin 1 momentissa tarkoitetun lannan, lietteen ja nurmikasvuston määrä. Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta käsitellystä tai luovutetusta lannasta tai 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta toimitetusta nurmikasvustosta on oltava kuitti tai sopimus viimeistään 30 päivänä marraskuuta. Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen toteuttamiseksi katsotaan myös, jos aktiiviviljelijällä on biokaasulaitos, johon nurmi käy syötteeksi tai hän on osakkaana edellä mainitussa laitoksessa. 18 § Pölyttäjien ravintokasveja koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Pölyttäjien ravintokasveja koskevassa toimenpiteessä tilalla on oltava kasvukaudella vähintään kahdella eri peruslohkolla viljelyssä sadontuotantotarkoituksessa pölyttäjille ravintoa tarjoavia yksi- tai monivuotisia tuotantokasveja. Tällaisia kasveja ovat öljykasvit, tattari, kumina, korianteri, sinappi, kurpitsat, avomaankurkku, parsa, pavut, härkäpapu, herne, öljyhamppu, morsinko, mansikka, vadelma, hedelmäpuut tai marjapensaat. Peruslohkon, jolla toimenpidettä toteutetaan, on oltava kooltaan vähintään 0,5 hehtaaria. Koko toimenpiteeseen valitulla peruslohkolla on viljeltävä yhtä tai useampaa toimenpiteeseen soveltuvaa kasvia. 19 § Täsmäviljelymenetelmiä koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Täsmäviljelymenetelmien edistämistä koskevassa toimenpiteessä aktiiviviljelijällä tai urakoitsijalla, jota hän käyttää, on oltava käytössä: 1)  tuotantopanosten paikkakohtaisen sijoittamisen ja levittämisen mahdollistava automatiikka, joka perustuu paikkakohtaiseen kuvantamiseen; 2)  kasvinsuojeluruiskun tai lannoitteenlevittimen paikkatietoon perustuvaa lohkoautomatiikka, jonka avulla voidaan estää kasvinsuojeluaineen tai lannoitteen päällekkäinen ruiskutus tai levitys kasvustoon; 3)  optiikkaa hyödyntävä hara rikkakasvien mekaanisessa torjunnassa; tai 4)  paikkatietoon perustuva leikkuupuimurin tai ajosilppurin satotasomittaus. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu paikkakohtainen kuvantaminen voidaan toteuttaa satelliitilla, ilmakuvalla, reaaliaikaisella sensorilla, kameralla tai pellon vyöhykekartoituksella. Täsmäviljelymenetelmien edistämistä koskevassa toimenpiteessä aktiiviviljelijällä voi olla 1 momentissa tarkoitettujen menetelmien sijasta käytössä traktori tai työkone, joka on varustettu vähintään sellaisella ajoautomatiikalla, joka valitsee ja säilyttää ajolinjan ilman kuljettajaa. Aktiiviviljelijän on kirjattava käyttämänsä laitteen toimintaperiaate lohkomuistiinpanoihin. Aktiiviviljelijällä on oltava 1 momentin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetun menetelmän käytöstä tuloste. Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa sekä 3 momentissa tarkoitetun menetelmän käytöstä on oltava viimeistään 30 päivänä marraskuuta urakoitsijan kuittaus tai kuitti. 20 § Kasvintuhoojien ja kasvitautien seuranta- ja tunnistussovelluksia koskeva valinnainen tilakohtainen toimenpide Kasvintuhoojien ja kasvitautien seuranta- ja tunnistussovellusten hyödyntämistä koskevassa toimenpiteessä aktiiviviljelijällä on oltava käytössään vuorovaikutteinen tietokoneella tai mobiililaitteella toimiva sovellus rikkakasvien, kasvitautien tai kasvintuhoojien tunnistamiseksi ja kasvukaudenaikaisen kasvitauti- ja tuhoojatilanteen seuraamiseksi. Sovellus voi olla laaja-alainen tai yksittäisten tuotantokasvien kasvinsuojelun päätöksentekoa tukeva sovellus. Aktiiviviljelijän on osoitettava kirjallisesti sovelluksen käyttö viimeistään 30 päivänä marraskuuta. 21 § Tilakohtaisen toimenpiteen vähimmäistason vaatimukset Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena kasvinsuojeluaineiden käytössä on noudatettava kasvinsuojeluaineista annetussa lain (1563/2011) 4 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun integroidun torjunnan yleisiä periaatteita. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on lisäksi noudatettava lannoitelain (711/2022) 6 §:n 2 momenttia, fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (64/2023) 9 §:ää, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) 13 §:ää ja suunnitelma-asetuksen liitteen III hoitovaatimusta 7. 22 § Maanparannus- ja saneerauskasveja koskeva lohkokohtainen toimenpide Maanparannus- ja saneerauskasveja koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on kasvatettava maanparannuskasveja tai saneerauskasveja lohkoilla, jotka ovat olleet edellisenä vuonna yksivuotisten tuotantokasvien viljelyssä. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena. Maanparannuskasveja ovat öljy- ja muokkausretikka, mailaset, ruisvirna, rehuvirna, valkosinappi eli keltasinappi, mesikät, sikuri, hunajakukka, auringonkukka, kuminan ensimmäisen vuoden kasvusto tai näiden seokset. Maanparannuskasveja ei voi viljellä satokasvin aluskasveina. Saneerauskasveja ovat öljy- ja muokkausretikka, valkosinappi eli keltasinappi, samettikukka tai näiden seokset. Muokkausretikaksi katsotaan myös muokkausretiisi. Maanparannus- ja saneerauskasveja saa lannoittaa. Maanparannus- tai saneerauskasvi on kylvettävä keväällä ja sen saa muokata maahan kahden kuukauden kuluttua kylvöstä. Kasvusto voidaan niittää tai murskata kasvukauden aikana ja sen saa käyttää hyödyksi. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ää 23 § Kerääjäkasveja koskeva lohkokohtainen toimenpide Kerääjäkasvien viljelyä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on viljeltävä kerääjäkasveja yksivuotisen tuotantokasvin aluskasvina tai sen sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi voidaan kylvää viljelykasvin aluskasviksi kylvön yhteydessä tai viljan orasvaiheessa. Kerääjäkasvi voidaan kylvää myös viljelykasvin korjuun jälkeen tai ennen korjuuta. Kerääjäkasvi on kuitenkin kylvettävä viimeistään 15 päivänä elokuuta. Kerääjäkasvin siemeniä on kylvettävä tasaisesti koko kasvulohkolle siten, että kasvusto on peittävä. Viljelykasvin on oltava yksivuotisena viljeltävä peltoviljelykasvi tai puutarhakasvi, ei kuitenkaan nurmikasvi. Kerääjäkasvi voi olla italianraiheinä tai muu nurmiheinä, apila tai muu nurmipalkokasvi. Kerääjäkasvi voi olla myös usean kasvilajin seos, joka voi sisältää enintään 10 prosenttia siemenseoksen painosta myös muita kukkivia yksivuotisia kasveja. Kerääjäkasvikasvusto ei saa koostua yksinomaan typensitojakasveista. Yksivuotisilla puutarhakasveilla ja varhaisperunalla kerääjäkasvi voi olla myös hunajakukka, öljyretikka tai muokkausretikka. Viljaa voidaan kylvää kerääjäkasviksi vain lohkolle, jossa on samana vuonna viljelty varhaisperunaa tai varhaisvihanneksia. Viljelykasvin korjuun jälkeen kylvettävää kerääjäkasvia ei saa lannoittaa. Aluskasvin lannoitus on tehtävä viljelykasvin mukaisesti. Kasvuston saa päättää kasvinsuojeluaineilla aikaisintaan 15 päivänä syyskuuta. Kasvuston saa muokata aikaisintaan 1 päivänä lokakuuta. Aiempi päättäminen ja muokkaus on sallittua, jos lohkolle kylvetään syyskylvöinen satokasvi. Kerääjäkasvin kasvuajan on oltava vähintään kuusi viikkoa. Aktiiviviljelijän on ilmoitettava lohkot, joilla kerääjäkasveja koskevaa lohkokohtaista toimenpidettä toteutetaan. 24 § Kiertotalouden edistämistä koskeva lohkokohtainen toimenpide Kiertotalouden edistämistä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on levitettävä peltolohkolle lietelantaa, virtsaa, lietelannasta erotettua nestejaetta tai nestemäistä orgaanista lannoitetta sijoittavilla tai multaavilla laitteilla tai lisättävä peltolohkolle orgaanista materiaalia, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 20 prosenttia. Orgaanisella materiaalilla tarkoitetaan: 1)  orgaanisia lannoitteita; 2)  orgaanisia maanparannusaineita; 3)  orgaanisten lannoitteiden ja orgaanisten maanparannusaineiden seoksia; 4)  toiselta tilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai kompostoitua lantaa; 5)  lannasta erotettua kuivajaetta. Sijoittamalla levitettävä lietelanta ja vastaavat aineet voivat olla peräisin aktiiviviljelijän omalta tilalta tai muualta. Orgaanisena aineena levitettävästä kuivalannasta ei myönnetä ympäristökorvausta, jos se on peräisin korvausta hakevan aktiiviviljelijän hallinnassa olevalta maatilalta. Tila ei voi samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa orgaanista materiaalia lukuun ottamatta sellaista orgaanista materiaalia, joka on kierrätetty biokaasulaitoksen kautta. Sijoitettavilla tai multaavilla laitteilla levitettävien aineiden levitysmäärän oltava vähintään 15 kuutiometriä hehtaarille. Lannan, kuivajakeen ja liitteessä 3 tarkoitetun orgaanisen materiaalin, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 20 prosenttia, levitysmäärän on oltava vähintään 10 kuutiometriä hehtaarille. Korkean ravinnepitoisuuden sisältävien aineiden, joiden fosforipitoisuus on vähintään 3 kilogrammaa kuutiometriä kohden, levitysmäärän on oltava vähintään 5 kuutiometriä hehtaarille. Lohkolle levitettävä aine on valittava siten, että levitettäväksi vaadittava vähimmäismäärä ei ylitä fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä ja eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ssä säädettyjä enimmäismääriä. Lietelannan ja vastaavien liitteessä 2 tarkoitettujen aineiden sijoittaminen peltoon on toteutettava laitteella, joka leikkaa pintaan viillon ja valuttaa tai ruiskuttaa lietelannan viiltoon. Lisäksi voidaan käyttää multaavia laitteita, jotka on kytketty aineita levittävään yksikköön. Aktiiviviljelijän on kyettävä osoittamaan luovutussopimuksen, maksukuitin tai rahti- tai kuormakirjan avulla maatilan ulkopuolelta tulevan materiaalin ravinnesisältö sekä tuote, toimittaja ja määrä. Käytetyt aineet ja niiden levitysmäärät on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava lannoitelain 6 §:n 2 momenttia ja eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 1–3 ja 5–8 momenttia. 25 § Suojavyöhykkeitä koskeva lohkokohtainen toimenpide Suojavyöhykkeitä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on perustettava monivuotisen nurmikasvuston peittämä suojavyöhyke ja hoidettava sitä koko sitoumuskauden ajan. Suojavyöhykettä ei tarvitse erikseen perustaa, jos lohkolla on aikaisemmin perustettu monivuotinen nurmikasvusto. Suojavyöhykkeen on sijaittava peruslohkolla, joka sijaitsee pohjavesialueella, Natura –alueella, 48 §:ssä tarkoitettujen kosteikkojen reuna-alueella tai vesistön varrella. Lohkon katsotaan sijaitsevan vesistön varrella, jos sen etäisyys vesistöstä on enintään 10 metriä. Vesistön varrella oleva suojavyöhyke saa olla enintään 50 metriä leveä. Suojavyöhyke saa sijaita myös lohkolla, joka ei sijaitse kokonaan vesistön varrella. Jos peruslohko on osittain suojavyöhykkeeksi soveltuvaa alaa, se katsotaan kokonaan suojavyöhykkeeksi, jos lohko on alle yhden hehtaarin kokoinen, määritelty eroosioherkäksi tai lohkosta vähintään 50 prosenttia on suojavyöhykkeeksi soveltuvaa alaa. Pohjavesi- ja Natura -alueella sijaitseva lohko saa olla kokonaan suojavyöhykettä. Monivuotinen nurmikasvusto on perustettava ensimmäisenä tai toisena sitoumusvuonna ja se on säilytettävä lohkolla perustamisvuodesta sitoumuskauden loppuun asti. Nurmikasvuston saa perustaa myös ennen sitoumuskauden alkua. Kasvusto voidaan perustaa käyttämällä valmiita nurmi- ja heinäkasvien siemenseoksia. Perustamisen yhteydessä kasvustoa on mahdollista lannoittaa nopean kasvuunlähdön varmistamiseksi. Jos kasvusto perustetaan suojaviljaan, se on perustettava jo edellisenä kasvukautena. Aluetta ei saa perustamisen jälkeen muokata tai lannoittaa. Aluetta saa muokata, jos kasvusto on uusittava 6 momentissa tarkoitetussa tapauksessa. Kasvinsuojeluaineilla käsittely on mahdollista ainoastaan hukkakauran tai vaikeiden tuulilevitteisten rikkakasvien torjunnassa. Suojavyöhykkeen kasvusto on niitettävä ja korjattava vuosittain viimeistään 31 päivä elokuuta. Niiton ajankohdassa on otettava huomioon luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden elinolot. Niitetty kasvimassa on korjattava pois suojavyöhykkeeltä ja sen saa käyttää hyödyksi. Niitetty kasvimassa on käsiteltävä ja varastoitava niin, että suojavyöhykkeen vesiensuojelutavoitteet eivät vaarannu. Kasvimassasta ei saa aiheutua haittaa ympäristölle eikä sitä saa kuljettaa metsään tai joutomaalle. Lohkoa voidaan laiduntaa, jos siitä ei aiheudu eroosiota, se tehdään luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta ilman lisärehun antamista eikä sille ole vesiensuojelullista estettä. Suojavyöhykkeen on säilyttävä maatalousmaana. Suojavyöhykkeen kasvusto on uusittava tilanteissa, jossa kasvuston kyky tuottaa kasvimassaa, sitoa eroosioainesta ja ravinteita heikkenee merkittävästi tai jos lohkolle taimettuu vähäistä enemmän muuta kuin peltomaalle ominaista kasvillisuutta. Uusi nurmikasvillisuus on perustettava heti olosuhteiden salliessa. Suojavyöhykkeellä ylläpidettävä kasvusto saa vanhetessaan olla monilajisempi kuin perustettaessa. Jos suojavyöhykkeen kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu talven aikana, hukkakauran torjunnan takia tai muusta vastaavasta syystä, vaurioituneelle alalle on kylvettävä uusi nurmikasvillisuus heti olosuhteiden salliessa. Kasvuston tuhoutumisesta, hukkakauran tai muiden vaikeiden tuulilevitteisten rikkakasvien torjunnasta ja kasvuston uudelleen perustamisesta ja sen syystä on tehtävä merkintä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojavyöhykkeellä saa tehdä vesitaloutta parantavia lyhytaikaisia toimenpiteitä. Suojavyöhykkeitä koskevan ympäristösitoumuksen lohkokohtaisen toimenpiteen ehdoista saa poiketa, jos on kyse suojavyöhykkeen viereisen vesistön vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava ympäristönsuojelulain (527/2014) 17 §:ää, vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 4 a §:ää, luonnonsuojelulain (1096/1996) 24 ja 25 §:n nojalla tehtyjä suojelupäätöksiä 64 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden osalta, 64 a ja 65 b §:ää sekä 65 c §:n nojalla tehtyjä päätöksiä ja Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ää. 26 § Turvepeltojen nurmia koskeva lohkokohtainen toimenpide Turvepeltojen nurmia koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on perustettava ja ylläpidettävä kokonaan turvemaata olevalla peruslohkolla monivuotisen nurmikasvuston peittämää tuotantonurmea. Turvemaat on todettava 13 §:ssä tarkoitetun viljavuustutkimuksen perusteella. Näytteenotossa on noudatettava 13 §:ssä säädettyä näytteenottotiheyttä. Aktiiviviljelijän on toimitettava viljavuustutkimus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 30 päivänä syyskuuta sen kasvukauden aikana, jolloin hän ensimmäisen kerran valitsee turvepeltojen nurmia koskevan lohkokohtaisen toimenpiteen. Monivuotinen nurmikasvusto on perustettava ensimmäisenä tai toisena sitoumusvuonna ja se on säilytettävä lohkolla perustamisvuodesta sitoumuskauden loppuun asti. Nurmikasvuston saa perustaa myös ennen sitoumuksen alkua. Aktiiviviljelijän on huolehdittava nurmikasvuston laadusta ja sadontuottokyvystä koko sitoumuskauden ajan. Nurmen saa uusia sitoumuskauden aikana vain ilman muokkausta. Kasvustoa saa lannoittaa. Lohkolla ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Turvepeltojen nurmella voidaan tehdä salaojitus, kalkitus, valtaojien kaivuu ja perkaus sekä muu vastaava maan rakennetta ja vesitaloutta parantava lyhytaikainen toimenpide. Edellä mainittujen toimenpiteiden yhteydessä rikkoutunut tai tuhoutunut kasvusto on heti toimenpiteen jälkeen kylvettävä nurmi- tai heinäkasveilla. Sato on korjattava vuosittain viimeistään 31 päivä elokuuta ja sen saa käyttää hyödyksi. Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi niitto on toteutettava siten, ettei vaaranneta lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin. Alueen laidunnus on sallittua, mutta tällöin on huolehdittava siitä, että pellon pinta pysyy nurmipeitteisenä. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 5 momenttia ja 9 §:ää. 27 § Valumavesien hallintaa koskeva lohkokohtainen toimenpide Valumavesien hallintaa koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on säädeltävä kuivatusjärjestelmien avulla pellolta lähtevien valumavesien määrää. Toimenpidettä on toteutettava joko säätösalaojitetulla lohkolla tai lohkolla, jossa on altakastelu tai kuivatusvesien kierrätysjärjestelmä. Lohkon, jolla valumavesien hallintaa koskevaa toimenpidettä toteutetaan, on sijaittava happamalla sulfaattimaalla tai sen oltava maalajiltaan turvetta. Lohko sijaitsee happamalla sulfaattimaalla, jos lohkolta 0,5–1,5 metrin syvyydeltä otetusta näytteestä laboratoriossa ilman inkubaatiota määritetty pH on alle 4,5 tai korkeintaan 16 viikon inkubaation jälkeen mitattu pH on alle 4,0. Toimenpidettä voidaan toteuttaa myös alalla, jolla on toteutettu ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (235/2015) 21 §:ssä tarkoitettua toimenpidettä. Turvemaat on todettava 13 §:n mukaisen viljavuustutkimuksen perusteella. Happamat sulfaattimaat on todettava laboratorion tekemän maa-analyysin perusteella. Näytteenotossa on noudatettava 13 §:ssä säädettyä näytteenottotiheyttä. Aktiiviviljelijän on toimitettava viljavuustutkimus tai analyysitulos kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 30 päivänä syyskuuta sen kasvukauden aikana, jolloin aktiiviviljelijä ensimmäisen kerran hakee ympäristökorvausta valumavesien hallinnasta. Jos Geologian tutkimuskeskus on ottanut lohkolta näytteen ja todennut sen perusteella lohkon happamaksi sulfaattimaaksi, erillistä näytteen analysointia ei tarvita. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava vesilain (587/2011) 3 luvun 2 §:n 1 momentin 2, 5, 6, 8 ja 9 kohtaa sekä 3 luvun 3 §:n 1 momentin 1, 2 ja 6 kohtaa. 28 § Säätösalaojitusta koskeva lohkokohtainen toimenpide Säätösalaojitusta koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on toteutettava säätösalaojitetulla lohkolla vedenpinnan säätöä nostamalla tai laskemalla padotuskorkeutta kokoojaojaan asennetuissa säätökaivoissa tai muilla padotuslaitteilla. Padotuksessa on otettava huomioon kylvö- ja korjuukoneiden vaatima maan kantavuus, kevätkosteuden varastoiminen peltoon, kasvien vesitaloudesta huolehtiminen sekä varastotilavuuden lisääminen ennen rankkasateita ja syyssateita sekä kevään sulamisvesiä ravinteiden huuhtoutumisen ehkäisemiseksi. Ajanjaksoina, jolloin pellolla ei tehdä viljelytoimenpiteitä, on käytettävä padotuskorkeutta, joka nostaa pohjaveden pinnan lohkolla mahdollisimman korkealle ja hidastaa siten turpeen hajoamista tai sulfaattimaan päästöjä. Korkeuden säätelyssä on kuitenkin otettava huomioon viljelykasvien tarkoituksenmukainen vesitalous ja kevään sulamisvesien vaatima riittävä varastotilavuus, jotta voidaan ehkäistä ravinteiden huuhtoutumista. Aktiiviviljelijän on huolehdittava mahdollisesta lisäveden johtamisesta ja padotuslaitteiden kunnosta. Padotusta on hoidettava sää- ja kasvuolosuhteiden ja viljelytoimenpiteiden mukaan käyttäen hyväksi sääennusteita. Säätösalaojitusta koskevan lohkokohtaisen toimenpiteen toteutuksesta on pidettävä kirjaa, johon on merkittävä säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet sekä niiden ajankohta. Kirjanpito voidaan merkitä myös lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. 29 § Altakastelua tai kuivatusvesien kierrätystä koskeva lohkokohtainen toimenpide Altakastelua koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä peltoalueen vesitaloutta on säädeltävä kokonaisvaltaisesti salaojaojastojen kautta tapahtuvan kastelun ja säädetyn kuivatuksen avulla. Kuivatusvesien kierrätystä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä peltoalueelta kertyvät valumavedet on varastoitava kevätvalunnan ja rankkasateiden aikana erilliseen tilavuudeltaan riittävän suureen valumavesiä keräävään altaaseen, josta ne kuivana kautena johdetaan kasteluvetenä takaisin pellolle. Altakastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen hoitotoimenpiteenä ojastoihin on johdettava kasteluvettä luonnonvesistä pumppaamalla tai painovoimaisesti johtamalla. Kasteluvesi voidaan johtaa salaojaojastoon joko ojaston ylä- tai alapäästä. Vesi on padottava säätökaivojen tai muiden padotuslaitteiden avulla alueen salaojaojastoihin, joista se imeytyy maaperään. Kasteluveden johtamisessa alueelle on otettava huomioon sää- ja kasvuolosuhteet sekä viljelytoimenpiteet. Kuivatusvesien kierrätyksessä lisäveden hankintapaikasta tai erillisestä varastoaltaasta peräisin oleva vesi on johdettava peltoalueelle altakastelujärjestelmän avulla sää- ja kasvuolosuhteet sekä viljelytoimenpiteet huomioiden. Altakastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen toteutuksesta on pidettävä kirjaa, johon on merkittävä säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet ja niiden ajankohta. Kirjanpito voidaan merkitä myös lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Aktiiviviljelijän on säädettävä padotuskorkeutta asianmukaisesti ja huolehdittava mahdollisesta lisäveden johtamisesta ja laitteiden kunnosta. Tavoitteena on oltava viljelytoimenpiteet ja kevään sulamisvesien vaatiman varastotilavuuden huomioon ottava, mahdollisimman korkea pohjaveden pinnan taso. 30 § Puutarhakasvien vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä koskeva lohkokohtainen toimenpide Puutarhakasvien vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on toteutettava ilmoittamillaan lohkoilla vähintään yhtä liitteessä 4 tarkoitetuista biologisista tai mekaanisista torjuntamenetelmistä. Torjuntamenetelmän on oltava sellainen, että se vähentää kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvaa riskiä ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Aktiiviviljelijän on valittava vähintään yksi seuraavista torjuntamenetelmistä: 1)  mekaanisesti levitettävien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kasvitautien tai tuholaisten torjunnassa; 2)  kasvukauden aikainen orgaaninen tai biohajoava kate yksivuotisilla kasveilla; 3)  hyönteisverkot; 4)  pölyttäjähyönteisten levittämien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kasvitautien torjunnassa; 5)  makroeliötuotteiden käyttö kasvintuhoojien torjunnassa; 6)  kasvukauden aikainen orgaaninen tai biohajoava kate tai leikattava nurmikate monivuotisilla kasveilla. Ympäristösitoumuksen kohteena olevalle korvauskelpoiselle kasvulohkolle saa valita vain yhden torjuntamenetelmän kerrallaan ja sitä on käytettävä koko kasvulohkolla. Toimenpiteen toteutuspinta-ala saa vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan. Aktiiviviljelijän on laadittava viimeistään 31 päivänä toukokuuta vaihtoehtoisen kasvinsuojelun ennakkosuunnitelma lohko- ja kasvikohtaisesti. Suunnitelmasta tulee selvitä, mitä vaihtoehtoisen kasvinsuojelun menetelmää on suunniteltu käytettävän kullakin kasvilajilla ja lohkolla sekä kuvaus, mitä seurannan apuvälineitä lohkolla käytetään vaihtoehtoisen kasvinsuojelumenetelmän tarpeen ja onnistumisen seurantaan. Ennakkosuunnitelmaan on kirjattava tilanteet, joissa vaihtoehtoista kasvinsuojelumenetelmää voitaisiin täydentää muilla menetelmillä. Muiden menetelmien käyttö tulee aina perustua vaihtoehtoisen menetelmän tehon riittävän pitkään seurantaan ja todettuun täydennystarpeeseen, joista tulee olla merkinnät lohkokirjanpidossa. Mikrobiologisiin valmisteisiin tai makroeliöiden käyttöön perustuvia puutarhakasvien vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä käytettäessä on hankittava jokaisena sitoumusvuonna menetelmän mukaiset valmisteet tai torjuntaeliöt. Jos kasvinsuojelumenetelmään kuuluu mehiläisten käyttäminen valmisteen levityksessä, alueella on oltava mehiläispesiä viljelykasvin kukinta-aikaan vähintään kaksi kappaletta hehtaaria kohden. Mehiläispesissä on oltava asianmukainen kasvinsuojeluaineen levitinlaite sekä erilliset ulostulo- ja sisäänmenoaukot mehiläisille. Jos kasvinsuojelumenetelmänä on hyönteisverkkojen käyttö, on käytettävä hyönteistorjuntaan tarkoitettuja verkkoja, joiden on katettava koko se ala, jolla toimenpidettä toteutetaan. Kattamismenetelmiä käyttävän aktiiviviljelijän on katettava yksivuotisten puutarhakasvien rivit ja monivuotisten kasvien rivit tai rivivälit ilmoittamiltaan lohkoilta riittävällä katteella koko kasvukauden ajan. Kattamismenetelmiä käytettäessä maanpinta on katettava yksivuotisten puutarhakasvien rivien kohdilta oljella, hakkeella, ruohosilpulla, biohajoavalla kalvolla, katepaperilla tai muulla maaperälle haitattomalla orgaanisella materiaalilla. Monivuotisten kasvien maanpinta on katettava rivien kohdilta oljella, hakkeella, ruohosilpulla, biohajoavalla kalvolla, katepaperilla, riviväleihin perustettavalla leikattavalla nurmikatteella tai muulla maaperälle haitattomalla orgaanisella katteella. Leikattava nurmikate monivuotisten kasvien rivivälissä voi olla myös kukinnan jälkeen niitettävä kukkakaista. Lohkon voi kattaa kokonaan tai lohkosta voi kattaa vain rivin tai rivivälin. Kattamismenetelmiä käytettäessä ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita rikkakasvien torjuntaan. Edellä 5 momentissa tarkoitettu katevaatimus on täytettävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Esikasvin vaativilla kasveilla sekä salaattikasveilla, kiinankaalilla, kukkakaalilla tai parsakaalilla katevaatimus on täytettävä viimeistään 31 päivänä heinäkuuta. Kate on säilytettävä sadonkorjuuseen asti. Leikattavan nurmikatteen on oltava peittävä viimeistään sadonkorjuun hetkellä. Katetun rivin tai rivivälin katemateriaalin on peitettävä katettavan maan pinnasta 90 prosenttia. Leikattava nurmikate on pidettävä lyhyenä leikkaamalla se kasvukauden aikana riittävän usein. Aktiiviviljelijän on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja kasvuston tai kasvituhoojien tarkkailusta ja torjunnasta sekä tarvittaessa pystyttävä osoittamaan ostokuitti tiettyjen valmisteiden hankinnasta tai urakointityöstä. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava suunnitelma-asetuksen liitteen III hoitovaatimusta 7 ja kasvinsuojeluaineista annetun lain 7 §:ää, 12 §:n 2 momenttia, 14 §:n 1–4 momenttia ja 17 §:n 1 momenttia. 31 § Lintupeltoja koskeva lohkokohtainen toimenpide Lintupeltoja koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on viljeltävä luonnonvaraisten kurkien, hanhien tai joutsenten suosimia tuotantokasveja tavanomaisen viljelykäytännön mukaan tavoitteena normaalisatoa tuottava kasvusto. Toimenpidettä voidaan toteuttaa lohkoilla, jotka on tunnistettu paikkatietoaineiston perusteella edellä mainittujen lintujen merkittäviksi muutonaikaisiksi levähdys- ja ruokailupaikoiksi. Aktiiviviljelijän on ilmoitettava ne viljelyssä olevat lohkot, joilla kurjet, hanhet tai joutsenet saavat ruokailla häiriöttömästi. Tila voi ilmoittaa lintupelloiksi enintään 50 prosenttia tilan korvauskelpoisesta maatalousmaasta, joka on maankäyttölajiltaan peltoa. Alue voi koostua yhdestä tai useammasta lähekkäin sijaitsevasta saman korvauksensaajan perus- tai kasvulohkosta. Ilmoitettavan alan tulee olla vähintään 10 hehtaaria. Lohkon viljelytoimenpiteet on ajoitettava ja toteutettava lintuja häiritsemättä. Lintujen saapumista lohkolle ei saa estää ennalta ja niiden tahallinen häirintä ei ole sallittua. Lohkolla olevan markkinakelpoisen sadon korjuu on sallittua. Aktiiviviljelijän on dokumentoiva lohkon kasvuston käyttö laajamittaiseen lintuparvien levähdykseen ja lintujen laajamittaiseen ravinnonhankintaan. Lohkolla tai sen osalla on oltava havaittavissa tuotantokasvin selvää laadullista tai määrällistä vaurioitumista. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava luonnonsuojelulain 9, 13, 15 ja 17 §:ää, 24 ja 25 §:n nojalla tehtyjä suojelupäätöksiä, 29 ja 30 §:ää, 47 §:n nojalla tehtyjä lintuja koskevia suojelupäätöksiä, 64 a ja 65 b §:ää sekä 65 c §:n nojalla tehtyjä päätöksiä. 4 luku Ympäristösopimuksen yleiset edellytykset 32 § Ympäristösopimuksen sopimuskausi ja –vuosi Ympäristösopimuksen sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta sinä vuonna, kun sopimusta haetaan. Sopimuskausi ja -vuosi päättyvät huhtikuun 30 päivänä. Jos kyseessä on eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu ympäristösopimus, sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä tammikuuta ja päättyvät 31 päivänä joulukuuta. 33 § Ympäristösopimuksen voimassaolo Ympäristösopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Hakemus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus ei pysy voimassa, jos sopimuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen vuosittaista maksua ei haeta, paitsi jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä. 34 § Ympäristösopimukseen sisällytettävät toimenpiteet Ympäristösopimusten tekemisen ja muuttamisen edellytyksenä on, että se on tarkoituksenmukaista sopimukselle Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmassa vuosille 2023–2027 asetettujen tavoitteiden sekä luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. Ympäristösopimukseen sisällytettävien toimenpiteiden on ylitettävä eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetut vaatimukset. Ympäristösopimus ei voi sisältää toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta Euroopan unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea tai jotka viljelijä on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella. Ympäristösopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä alueet, joita sopimus koskee. 35 § Hoitosuunnitelma Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen on perustuttava kirjalliseen hoitosuunnitelmaan, jossa on esitettävä lohkokohtaiset toimenpiteet jokaiselle sopimusvuodelle. Suunnitelmassa on otettava huomioon koko sopimusalue ja sen puusto. Hoitosuunnitelmassa on oltava liitteenä: 1)  suunnitellun hankkeen ja suunnitellun hoidon yleiskuvaus ja tavoitteet, joiden perusteella voidaan arvioida alueen luonto- ja maisema-arvoja tai merkitystä maatalouden vesiensuojelussa; 2)  suunnitelma, jossa kuvataan ympäristösopimuksen ehtojen mukaiset yksilöidyt perustamis-, hoito- ja muut toimenpiteet lohkokohtaisesti tai hoitokokonaisuuksittain ja niiden toteutusaikataulu vuosittain, puustoon kohdistuvat hakkuut ja muut toimenpiteet, hoidon vaatima välivuosi laidunnuksessa sekä selostus, miten toimenpiteet edistävät ympäristösopimuksen tavoitteiden saavuttamista; 3)  selvitys toimenpiteistä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta Euroopan unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea. Jos hakemus koskee 60 §:ssä tarkoitettua valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi luokitellun perinnebiotoopin hoitoa, hoitosuunnitelmaan on liitettävä 41 §:ssä tarkoitettua perinnebiotooppi-inventointia toteuttavan viranomaisen lausunto, josta käyvät ilmi hoitosuunnitelmaan sisältyvät valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaat alueet. Hoitosuunnitelmaan ei tarvitse liittää edellä tarkoitettua lausuntoa, jos tieto alueen arvosta on saatavissa Ruokaviraston ylläpitämästä verkkopalvelusta, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hoitosuunnitelmaksi voidaan hyväksyä myös Metsähallituksen tai elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen toimenpide- tai työkohdesuunnitelma, jos se täyttää 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset. 36 § Muistiinpanovelvollisuus Sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on tehtävä muistiinpanoja lohkokohtaisesti tai hoitokokonaisuuksittain sitä mukaa kuin toimenpiteitä toteutetaan, jos on kyse eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista ympäristösopimuksista. Muistiinpanoihin on kirjattava vuosittain vähintään lohkon nimi, tunnus ja pinta-ala sekä tehdyt toimenpiteet, niiden toteuttamisaika ja kesto sekä laiduntavien eläinten keskimääräinen määrä laidunkauden aikana. 37 § Sopimusalan muuttaminen Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristösopimuksiin saa lisätä valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen sopimuksiin soveltuvaa alaa. Alan lisäämisen on oltava ympäristösopimuksen toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista ja lisättävän alan osalta on tehtävä eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 5 momentissa tarkoitettu hallinnollinen tarkastuskäynti. Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista ympäristösopimuksista saa poistaa alaa, jos alan hallinta siirretään toiselle ja jos sopimukseen sisältyvä ala ei poistamisen jälkeen laske alle eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 5 momentissa tarkoitetun vähimmäisalan. Ympäristösopimukseen sisältyvän alan, jonka sopimusehtojen mukaista hoitoa ei enää jatketa ja joka jää sopimuksen tekijän hallintaan, saa poistaa sopimuksesta. 38 § Ympäristösopimuksen muuttaminen Jos kyseessä on eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ympäristösopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen ja perinnebiotoopin arvoluokan muuttaminen voidaan tehdä korvauksen saajan hakemuksesta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Tarkentamista on haettava tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (1334/2022) 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos poikkeuksellisista luonnonolosuhteista tai muusta ylivoimaisesta esteestä johtuen voimassa olevan ympäristösopimuksen suunnitelman mukainen laiduntaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi haittaa sopimusalueen luontoarvoille, tarkoituksenmukaista kohteen korvaavaa hoitoa tai sopimuksen päättämistä on haettava erikseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. 39 § Toimenpidesuunnitelman muuttaminen Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen muuttamisen edellytyksenä on, että maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy toimenpidesuunnitelman muutoksen. 40 § Hallinnollinen tarkastuskäynti Tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 20 §:n 7 momentissa tarkoitetun hallinnollisen tarkastuskäynnin perusteella eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta ympäristösopimuksesta voidaan poistaa sopimukseen sisältyviä lohkoja ja hoitosuunnitelmaan sisältyviä tarpeettomia toimenpiteitä tai lisätä toimenpiteitä. Jos lisättävä toimenpide koskee aitaamista, raivaamista tai petoaidan rakentamista, lisääminen voidaan tehdä tuenhakijan hakemuksesta vasta seuraavana tukivuonna. Hallinnollisen tarkastuskäynnin perusteella voidaan myös rajata tai lisätä sopimukseen sisältyvää alaa. 5 luku Ympäristösopimusten yksityiskohtaiset ehdot 41 § Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva ympäristösopimus Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva ympäristösopimus voidaan tehdä laiduntamalla tai niittämällä hoidettavasta perinnebiotoopista, luonnonlaitumesta, luontoarvoiltaan monimuotoisesta tai maisemaltaan merkittävästä peltojen reuna-alueesta, pellon ja tien tai pellon ja vesistön välisestä reuna-alueesta tai peltoalueiden metsäsaarekkeesta, maatalousympäristön uhanalaisen lajiston säilymistä edistävästä kohteesta, maatalousympäristön muinaismuistokohteesta sekä pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvästä maaseudun kulttuuriperinnön hoitokohteesta. Ympäristösopimukseen voidaan sisällyttää hoidon tavoitteiden kannalta riittävät uhanalaisen lajin esiintymän, muinaismuiston tai kulttuuriympäristökohteen reuna-alueet. Ranta-alueella veden puoleisena sopimusalueen rajana käytetään eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 20 §:n 2 momentin 5 ja 12 kohdassa tarkoitettua rajaa. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaa ympäristösopimusta ei voi tehdä kohteista, joilla ei ole selviä edellytyksiä luontaisen maatalousympäristön lajiston tai maiseman tulokselliseen edistämiseen hoitotoimenpiteillä, eikä kohteisiin, jotka ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä. Ensisijaisesti metsätalouskäytössä olevia kohteita ovat: 1)  ensisijaisesti puuntuotantoa varten hoidettavat kohteet; 2)  lajistoltaan ja ikärakenteeltaan yksipuoliset metsät; 3)  metsät, joiden kenttäkerros koostuu valtaosin varvuista; 4)  havupuumetsät, joilla ei ole maastossa selvää merkkiä laidunhistoriasta; 5)  reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet, joilla ei ole selviä toimenpiteen mukaisella hoidolla edistettävissä olevia monimuotoisuus- tai maisema-arvoja. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaan ympäristösopimukseen ei voi sisällyttää viljeltyjä pihanurmikoita tai puutarha- ja puistokäytössä olevia alueita tai laajoja yhtenäisiä avokallioita taikka tukikelvotonta alaa, joka on kooltaan yli 100 neliömetriä tai joka on erotettavissa ilmakuvalta. Ympäristösopimusta ei voi tehdä kohteista, jotka hoidetaan vain raivaamalla tai aitaamalla. Ilman laidunnusta niittämällä hoidettava kohde voidaan hyväksyä ympäristösopimukseen. Ympäristösopimusta ei voi tehdä latojen säilyttämisestä, ylläpitämisestä tai kunnostamisesta. Ympäristösopimusta ei voi tehdä alueesta, jossa on suuri petopaine, ellei eläinten hyvinvoinnista voida huolehtia asianmukaisella petoaidalla tai muilla järjestelyillä. Ympäristösopimusta ei voi tehdä, jos toisesta julkisesta rahoituslähteestä rahoitetut kunnostustoimenpiteet ovat kesken tai aluetta hoidetaan edellä mainitulla tuella. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että suunnitellut hoitotoimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. Sopimusaluetta on hoidettava ja kunnostettava 35 §:ssä tarkoitetun suunnitelman ja ympäristösopimuksen mukaisesti. Suunnitelmaan voidaan sisällyttää tilan viljelyhistoriaan kuuluvien rakennelmien, muinaismuistojen sekä niiden lähiympäristöjen hoitoa. Hoito ei saa vaarantaa alueen tai kohteen suojelun perusteena olevia arvoja. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen perusteella voidaan maksaa hoitokorvausta ja erillistä aitaamis- tai raivaamiskorvausta. Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava luonnonsuojelulain 9, 13, 15 ja 17 §:ää, 24 ja 25 §:n nojalla tehtyjä suojelupäätöksiä, 29 ja 30 §:ää, 47 §:n nojalla tehtyjä lintuja koskevia suojelupäätöksiä, 64 a ja 65 b §:ää sekä 65 c §:n nojalla tehtyjä päätöksiä ja Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 ja 15 §:ää. 42 § Perinnebiotoopit Perinnebiotoopilla tarkoitetaan kallioketoa, ketoa, niittyä, rantaniittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä aiemmasta laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon. Nummella tarkoitetaan saaristossa ja rannikkoseudulla esiintyvää varpu- tai jäkälävaltaista, puutonta tai lähes puutonta kasvillisuutta. Kalliokedolla tarkoitetaan ohuen maakerroksen peittämillä …