2021 316/2021 Maa- ja metsätalousministeriön asetus zoonooseista Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään eläintautilain (76/2021), elintarvikelain (297/2021) 22 §:n 1 ja 2 momentin, 37 §:n 2 momentin ja 49 §:n 1 momentin, rehulain (1263/2020) 38 §:n 2 momentin ja 41 §:n 5 momentin sekä eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) 9 §:n 2 ja 3 momentin nojalla: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Soveltamisala Tässä asetuksessa säädetään: 1) salmonellatartuntojen valvomiseksi toteutettavasta eläintautilain (76/2021) 11 §:ssä tarkoitetusta pakollisesta zoonoosivalvonnasta (jäljempänä salmonellavalvonta) eläinten pitopaikoissa ja sen viranomaisvalvonnasta; 2) salmonellan valvonnasta nautoja, sikoja, broilereita, kanoja tai kalkkunoita teurastavassa teurastamossa sekä leikkaamossa, jossa leikataan naudan, sian, broilerin, kanan, kalkkunan, ankan, hanhen tai helmikanan lihaa; 3) toimenpiteistä epäiltäessä tai todettaessa salmonellatartuntaa nautojen, sikojen, kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa tai todettaessa salmonella 2 kohdassa tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa otetusta näytteestä; 4) kiellosta käyttää mikrobilääkkeitä ja rokotteita salmonellatartunnan vastustamiseen naudoilla, sioilla, kanoilla ja kalkkunoilla; 5) broilereiden kampylobakteerivalvonnasta; 6) toimenpiteistä todettaessa broilereissa kampylobakteeri; 7) STEC-omavalvonnasta nautoja teurastavassa teurastamossa; 8) STEC-seurantatutkimuksesta; 9) salmonellan, kampylobakteerin tai STEC:n varalta otettujen näytteiden tutkimisesta, tutkimusmenetelmistä sekä tutkimuksia tekevän laboratorion velvollisuudesta toimittaa tietoja, näytteitä ja kantoja; 10) tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen III A luvun I kohdan 6.2 ja 6.5 alakohdassa sekä liitteen V 4.3 kohdassa tarkoitetuista kansallisista säännöistä sekä näihin liittyvistä toimenpiteistä. 2 § Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1)  naudoilla nautaeläimiä, jotka kuuluvat Bos taurus -lajiin; 2)  kanoilla lintuja, jotka kuuluvat Gallus gallus -lajiin; 3)  broilereilla lihantuotantoa varten kasvatettavia kanoja; 4)  munintakanoilla kulutukseen tarkoitettujen munien tuotantoa varten kasvatettavia tai pidettäviä kanoja; 5)  emoilla siitosmunien tuotantoa varten kasvatettavia tai pidettäviä lintuja; 6)  kalkkunoilla lintuja, jotka kuuluvat Meleagris gallopavo -lajiin; 7)  hautomolla tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (”eläinterveyssäännöstö”) 4 artiklan 47 kohdassa määriteltyä hautomoa; 8)  emokasvattamolla kanojen tai kalkkunoiden pitopaikkaa, jossa emot kasvatetaan untuvikoista munintavaiheeseen; 9)  emokanalalla kanojen tai kalkkunoiden pitopaikkaa, jossa pidetään munintavaiheessa olevia emoja; 10)  broilerikasvattamolla broilereiden pitopaikkaa, jossa kasvatetaan broilereita untuvikoista teurasikään saakka; 11)  kalkkunakasvattamolla kalkkunoiden pitopaikkaa, jossa kasvatetaan kalkkunoita untuvikoista teurasikään saakka; 12)  kasvatuskanalalla kanojen pitopaikkaa, jossa kasvatetaan munintakanoja untuvikoista munintavaiheeseen; 13)  kanalalla kanojen pitopaikkaa, jossa pidetään munintavaiheessa olevia munintakanoja; 14)  sioilla kaikkia Sus scrofa -lajiin kuuluvia kesysikarotuja sekä tarhattuja villisikarotuja; 15)  salmonellalla kaikkia Salmonella -sukuun kuuluvia bakteereita; 16)  uudistuseläimellä lisääntymistarkoituksessa pidettävää eläintä; 17)  epidemiologisella yksiköllä eläimiä, joiden välillä salmonellatartunnan leviäminen on todennäköistä eläinten välisen suoran kosketuksen, henkilöstön, rehunjakelun, laitteiden tai välineiden välityksellä taikka muiden pitopaikassa noudatettavien menettelytapojen vuoksi; 18)  teurastamolla elintarvikelain (297/2021) 5 §:n 2 momentin mukaista teurastamoa ja poroteurastamoa; 19)  teurastuserällä samasta parvesta peräisin olevia samana päivänä teurastettuja lintuja; 20)  teurastuskerralla teurastusjaksoa, jonka aikana teurastetaan samassa pitopaikassa kasvatetut samanikäiset linnut; 21)  pitopaikalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 4 artiklan 27 kohdassa määriteltyä pitopaikkaa, ei kuitenkaan teurastamoa; 22)  kampylobakteerilla Campylobacter jejun i- ja Campylobacter coli -bakteereja; 23)  STEC:lla sellaista Escherichia coli -bakteeria, jolla on shigatoksiinin (Stx1 tai Stx2) muodostamiseen tarvittava geeni; 24)  alustavasti positiivisella STEC - näytteellä näytteen rikastuslientä, jossa on todettu shigatoksiinin (Stx1 tai Stx2) muodostamiseen tarvittava geeni menetelmän ISO/TS 13136 tai sille vaihtoehtoisen, komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 5 artiklan ehdot täyttävän menetelmän mukaisesti; 25)  parvella salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määriteltyä parvea; sekä 26)  sperman keräysasemalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/686 tarkoitettua siemennesteen keräysasemaa ja eläintautilain 40 §:ssä tarkoitettua sperman keräysasemaa. Tässä asetuksessa käytetään lisäksi tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 3 artiklassa olevia TSE:n, erikseen määritellyn riskiaineksen ja pikatestin määritelmiä. 2 luku Salmonellavalvonta pitopaikoissa 3 § Salmonellavalvonnan toteuttaminen Salmonellavalvontaa toteutetaan valvottaviksi eläintaudeiksi nimettyjen salmonellatartuntojen valvomiseksi. Salmonellavalvontaa on toteutettava seuraavissa kanojen tai kalkkunoiden pitopaikoissa: 1) hautomoissa; 2) emokasvattamoissa; 3) emokanaloissa; 4) broileri- ja kalkkunakasvattamoissa, joista toimitetaan lintuja teurastamoon tai joista siipikarjanlihaa luovutetaan suoraan kuluttajille tai toimitetaan paikallisille vähittäisliikkeille; 5) kasvatuskanaloissa; 6) kanaloissa, joista luovutetaan kananmunia munapakkaamoon, munatuotteita valmistavaan hyväksyttyyn elintarvikehuoneistoon, vähittäiskauppaan tai suoraan kuluttajille. Salmonellavalvontaa ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa hautomossa, emokasvattamossa, emokanalassa tai kasvatuskanalassa, jossa kuoriutuvia tai kasvatettavia lintuja tai niiden jälkeläisiä ei toimiteta 2 momentin 4 tai 6 kohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan. Salmonellavalvontaa on myös toteutettava muiden sikojen kuin mini- ja mikrosikojen sekä tarhattujen villisikojen pitopaikassa: 1) jossa tuotetaan uudistuseläimiä luovutettaviksi toisiin pitopaikkoihin; tai 2) jossa on sperman keräysaseman toimintaan liittyvä karanteenitila. Salmonellavalvontaa on lisäksi toteutettava nautojen pitopaikassa: 1) jossa tuotetaan muuta raakamaitoa kuin ternimaitoa luovutettavaksi kuluttajille pitopaikan yhteydessä toimivasta elintarvikehuoneistosta maitona tai kermana, jota ei ole kuumennettu vähintään 72 celsiusasteeseen 15 sekunnin ajaksi tai käsitelty muulla, vaikutukseltaan vastaavalla tavalla; 2) jossa tuotetaan muuta raakamaitoa kuin ternimaitoa toimitettavaksi elintarvikelain nojalla hyväksyttyyn elintarvikehuoneistoon, josta maito saatetaan markkinoille ilman 1 kohdassa tarkoitettua kuumennusta tai muuta käsittelyä; tai 3) joka on sperman keräysasemalle toimitettavien nautojen alkuperäpitopaikka tai jossa on sperman keräysaseman toimintaan liittyvä karanteenitila. 4 § Ilmoitus uusien lintujen ottamisesta pitopaikkaan Toimijan tulee tehdä kunnaneläinlääkärille ilmoitus uusien lintujen ottamisesta salmonellavalvonnan piirissä olevaan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun pitopaikkaan. Ilmoitus on tehtävä kahden viikon kuluessa lintuparven saapumisesta. Vaihtoehtoisesti kunnaneläinlääkärille voidaan toimittaa etukäteen tieto kuluvana tai seuraavana kalenterivuonna saapuvien parvien suunnitelluista saapumisajankohdista. Toimijan on lisäksi pyydettäessä toimitettava Ruokavirastolle yhteenveto pitopaikassa edellisenä vuonna pidettyjen lintuparvien määrästä. 5 § Ilmoitus salmonellatartunnasta Jos nautojen, sikojen, kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa todetaan salmonellatartunta pitopaikan muussa eläimessä kuin naudassa, siassa, kanassa tai kalkkunassa taikka tartunta todetaan ihmisessä, joka asuu tilalla vakituisesti tai osallistuu pitopaikan eläinten hoitoon, toimijan on ilmoitettava asiasta kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle. 6 § Rokotteiden ja mikrobilääkkeiden käyttökielto Nautoja, sikoja, kanoja tai kalkkunoita ei saa rokottaa salmonellatartuntoja vastaan eikä salmonellatartuntojen ehkäisemiseksi, hävittämiseksi tai hoitamiseksi lääkitä mikrobilääkkeillä. Jos eläimiä on muista syistä lääkitty mikrobilääkkeellä, salmonellavalvontaan sisältyvä näytteenotto tai salmonellan toteamiseksi tehtävä näytteenotto, kliinisiä epäilyjä lukuun ottamatta, voidaan tehdä vasta lääkkeen varoajan tai tutkimustulokseen vaikuttavan ajan päätyttyä. 7 § Salmonellanäytteenotto ja näytteiden lähettäminen tutkittaviksi Toimijan tulee seurata 3 §:n mukaan salmonellavalvonnan piirissä olevassa pitopaikassa pidettävien kanojen, kalkkunoiden, nautojen ja sikojen terveydentilaa sekä ottaa tai otattaa pitopaikan eläimistä säännöllisesti näytteitä salmonellan varalta tämän asetuksen 10–19 §:n mukaisesti. Näytteiden säilyttämisessä ja toimittamisessa laboratorioon on noudatettava liitteen 1 1 kohdan vaatimuksia. Laboratorioon toimitettavien näytteiden mukana on oltava liitteen 1 2 tai 3 kohdan mukaiset tiedot. 8 § Salmonellanäytteenoton tulosten toimittaminen viranomaiselle Toimijan on toimitettava kunnaneläinlääkärille tiedot 3 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaisessa sikojen pitopaikassa tehdystä, 7 §:ssä tarkoitetusta näytteenotosta ja näytteiden tutkimustuloksista. 9 § Salmonellanäytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Salmonellojen osoittamisen vertailumenetelmä on EN ISO 6579-1 -menetelmän viimeisin versio. Näytteet tutkitaan joko vertailumenetelmällä tai vaihtoehtoisella menetelmällä, joka on validoitu EN ISO 16140-2 -standardin viimeisimmän version mukaisesti menetelmää EN ISO 6579-1 vasten ja johon sisältyy salmonellakannan eristäminen positiiviseksi todetusta näytteestä. Tutkimuksen tehneen eläintautilain nojalla nimetyn laboratorion on toimitettava kaikki eristämänsä salmonellakannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Ruokavirastoon tuloksen varmistamista ja tyypitystä varten. Edellä 2 momentissa säädetystä poiketen, nautojen tai sikojen pitopaikasta taudin hävittämistoimenpiteiden yhteydessä eristetyt salmonellakannat toimitetaan tarvittaessa Ruokavirastoon. 10 § Toimijan salmonellanäytteenotto nautojen tai sikojen pitopaikassa Toimijan on huolehdittava, että nautojen tai sikojen pitopaikassa toteutettava näytteenotto salmonellan tutkimiseksi täyttää vähintään tässä pykälässä säädetyt vaatimukset. Näytteiden ottamisessa ja näytteiden yhdistämisessä on noudatettava liitteen 2 1 kohdan vaatimuksia. Sikojen pitopaikassa, josta luovutetaan uudistuseläimiä, on toteutettava näytteenotto vähintään kerran vuodessa. Sikojen pitopaikassa, jossa eläimiä pidetään karanteenissa ennen niiden toimittamista sperman keräysasemalle, karanteenissa pidettäville sioille on tehtävä näytteenotto karanteeniaikana karanteenitilassa. Edellä tarkoitetuissa sikojen pitopaikoissa näytteet on otettava liitteen 2  2 kohdan mukaisesti. Nautojen pitopaikassa, josta tuotetaan raakamaitoa 3 §:n 5 momentin 1 tai 2 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, on toteutettava näytteenotto ennen mainitun toiminnan aloittamista ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa. Vähintään yksi näytteenotto vuodessa on toteutettava heinäkuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Näytteet on otettava liitteen 2  3 kohdan mukaisesti. Nautojen pitopaikassa, joka on sperman keräysasemalle toimitettavien nautojen alkuperäpitopaikka, on otettava karanteenitilaan lähetettävästä nautaeläimestä aikaisintaan kuukausi ennen eläimen lähettämistä yksilökohtainen ulostenäyte. Näyte tutkitaan laboratoriossa erikseen. Lisäksi pitopaikan muista naudoista on otettava näytteet enintään 12 kuukautta ennen eläimen lähettämistä karanteenitilaan liitteen 2  3 kohdan mukaisesti. Nautojen pitopaikassa, jossa eläimiä pidetään karanteenissa ennen niiden toimittamista sperman keräysasemalle, karanteenissa pidettäville naudoille on tehtävä näytteenotto karanteeniaikana karanteenitilassa liitteen 2  3 kohdan mukaisesti. 11 § Toimijan salmonellanäytteenotto kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa Toimijan on huolehdittava, että kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa toteutettava näytteenotto täyttää vähintään 12–19 §:ssä säädetyt vaatimukset. Näytteiden ottamisessa ja näytteiden yhdistämisessä on noudatettava liitteen 3  1–7 kohtien vaatimuksia. 12 § Näytteenotto emokasvattamossa Emokasvattamossa jokaisesta untuvikkoparvesta otetaan näytteitä välittömästi parven saavuttua emokasvattamoon. Kymmenestä untuvikkojen kuljetuslaatikosta otetaan näytteeksi pohjapapereita tai muuta alusmateriaalia. Jos alusmateriaalia ei käytetä, otetaan sivelynäytteet kymmenestä kuljetuslaatikosta. Jokaisesta emokasvatusparvesta otetaan näytteitä lintujen ollessa neljän viikon ikäisiä sekä lisäksi kaksi viikkoa ennen lintujen siirtoa emokanalaan tai ennen munintakauden alkamista. Näytteenotto on ajoitettava siten, että tutkimustulos on valmistunut ennen parven siirtoa emokanalaan. Jos lintuja ei pidetä häkeissä, otetaan kaksi paria tossunäytteitä. Kerroslattiakasvattamoissa, joissa uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, voidaan vaihtoehtoisesti ottaa yksi pari tossunäytteitä ja lannankuljetusmatoilta vähintään kaksi sivelyulostenäytettä. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä, tai jos ulostetta ei kerry riittävästi raappoihin tai lannankuljetusmattojen puhdistimiin, otetaan vähintään neljä sivelyulostenäytettä lannankuljetusmatoilta. 13 § Näytteenotto munintakanojen emokanalassa Munintakanojen emokanalassa jokaisesta emoparvesta otetaan näytteitä kolmen viikon välein. Näytteinä otetaan yksi pari tossunäytteitä sekä sivelypölynäyte. Kerroslattiakanaloissa, joissa uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, voidaan vaihtoehtoisesti ottaa yksi pari tossunäytteitä ja lannankuljetusmatoilta vähintään kaksi sivelyulostenäytettä. Jos lintuja pidetään häkeissä, tossu- ja sivelypölynäytteiden sijasta otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä, tai jos ulostetta ei kerry riittävästi raappoihin tai lannankuljetusmattojen puhdistimiin, otetaan vähintään neljä sivelyulostenäytettä lannankuljetusmatoilta. Jos linnut teurastetaan, näytteenotto on ajoitettava siten, että teurastusta edeltäneiden kolmen viikon aikana otettujen näytteiden tutkimustulos on teurastamossa toimivan virkaeläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teurastettaviksi. 14 § Näytteenotto broilereiden tai kalkkunoiden emokanalassa Broilereiden tai kalkkunoiden emokanalassa jokaisesta emoparvesta otetaan näytteitä kahden viikon välein. Näytteinä otetaan yksi pari tossunäytteitä sekä sivelypölynäyte. Kerroslattiakanaloissa, joissa uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, voidaan vaihtoehtoisesti ottaa yksi pari tossunäytteitä ja lannankuljetusmatoilta vähintään kaksi sivelyulostenäytettä. Jos linnut teurastetaan, näytteenotto on ajoitettava siten, että teurastusta edeltäneiden kolmen viikon aikana otettujen näytteiden tutkimustulos on teurastamossa toimivan virkaeläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teurastettaviksi. 15 § Näytteenotto hautomossa Hautomossa otetaan tuotantoympäristönäytteitä toimijan laatiman kirjallisen, kunnaneläinlääkärille tiedoksi toimitetun näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Näytteenottotiheyden ja näytemäärän suunnittelussa on otettava huomioon hautomon tuotantokapasiteetti, rakenteet ja toimintatavat. 16 § Näytteenotto kasvatuskanalassa Kasvatuskanalassa jokaisesta untuvikkoparvesta otetaan näytteet välittömästi parven saavuttua kasvatuskanalaan. Viidestä untuvikkojen kuljetuslaatikosta otetaan näytteeksi pohjapapereita tai muuta alusmateriaalia. Jos alusmateriaalia ei käytetä, otetaan sivelynäytteet viidestä kuljetuslaatikosta. Jokaisesta kasvatusparvesta otetaan näytteitä kaksi viikkoa ennen lintujen siirtämistä kanalaan tai ennen munintakauden alkamista. Näytteenotto on ajoitettava siten, että tutkimustulos on valmistunut ennen parven siirtoa kanalaan. Jos lintuja ei pidetä häkeissä, näytteinä otetaan kaksi paria tossunäytteitä. Kerroslattiakanaloissa, joissa uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, kahden tossunäyteparin sijasta voidaan vaihtoehtoisesti ottaa yksi pari tossunäytteitä ja lannankuljetusmatoilta vähintään kaksi sivelyulostenäytettä. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä, tai jos ulostetta ei kerry riittävästi raappoihin tai lannankuljetusmattojen puhdistimiin, otetaan vähintään neljä sivelyulostenäytettä lannankuljetusmatoilta. 17 § Näytteenotto kanalassa Kanalassa jokaisesta munintakanaparvesta otetaan näytteitä 15 viikon välein munintakauden aikana. Ensimmäinen näytteenotto tehdään parven munintakanojen ollessa 22–26 viikon ikäisiä. Jos lintuja ei pidetä häkeissä, otetaan kaksi paria tossunäytteitä. Kerroslattiakanaloissa, joissa uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, voidaan vaihtoehtoisesti ottaa yksi pari tossunäytteitä ja lannankuljetusmatoilta vähintään kaksi sivelyulostenäytettä. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä, tai jos ulostetta ei kerry riittävästi raappoihin tai lannankuljetusmattojen puhdistimiin, otetaan vähintään neljä sivelyulostenäytettä lannankuljetusmatoilta. Jos munintakanat teurastetaan, viimeinen näytteenotto tehdään teurastusta edeltävien neljän viikon aikana. Näytteenotto on ajoitettava siten, että tutkimustulos on teurastamossa toimivan virkaeläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teurastettaviksi. 18 § Näytteenotto broileri- tai kalkkunakasvattamossa Broileri- tai kalkkunakasvattamossa jokaisesta kasvatusparvesta otetaan näytteitä parven teurastamista edeltävien kolmen viikon aikana. Näytteenotto on ajoitettava siten, että tutkimustulos on teurastamossa toimivan virkaeläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teurastettaviksi. Näytteinä otetaan kaksi paria tossunäytteitä. Edellä 1 momentista poiketen, jos broilereita kasvatetaan yli 81 vuorokautta tai kalkkunoita yli 100 vuorokautta ja parvi toimitetaan teurastettavaksi useammassa erässä sellaiseen teurastamoon, jossa teurastetaan enintään 150 000 lintua vuodessa, parven seuraavat näytteet voidaan kuitenkin ottaa kuuden viikon välein. 19 § Pienimuotoista toimintaa koskevat helpotukset Seuraavissa pitopaikoissa voidaan poiketa 12–18 §:ssä säädetyistä näytteenottoa koskevista vaatimuksista: 1)  alle 1 000 kanan kanalat, joiden tuottamia munia luovutetaan kuluttajalle vain suoraan pitopaikasta taikka pitopaikasta vastaavan toimijan harjoittamassa torikaupassa tai ovelta ovelle -myynnissä; 2)  broileri- ja kalkkunakasvattamot, joiden tuottamaa siipikarjanlihaa luovutetaan kuluttajalle vain suoraan pitopaikasta tai jotka toimittavat lihaa vain paikallisille vähittäisliikkeille; sekä 3)  alle 250 linnun emokasvattamot ja emokanalat sekä alle 1 000 kanan kasvatuskanalat, joiden lintuja tai niiden jälkeläisiä luovutetaan vain 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuihin pitopaikkoihin. Jos kanojen ja kalkkunoiden määrä 1 momentissa tarkoitetussa pitopaikassa on vähintään 50, pitopaikassa on tehtävä näytteenotto kaksi kertaa vuodessa. Jos kanojen ja kalkkunoiden määrä pitopaikassa on alle 50, pitopaikassa on tehtävä näytteenotto kerran vuodessa. Broileri- ja kalkkunakasvattamossa näytteenottokertojen määrä riippuu kuitenkin tuotettavan siipikarjanlihan määrästä siten, että jokaista alkavaa kymmentä tuhatta lihakilogrammaa kohden vaaditaan yksi näytteenottokerta ja vaadittavien vuosittaisten näytteenottojen enimmäismäärä on neljä. Näytteenottokertojen tulee jakautua mahdollisimman tasaisesti vuodenaikojen suhteen. Näytteenoton on katettava kaikki pitopaikassa näytteenottohetkenä olevat kanat ja kalkkunat. Näytteenä otetaan tossunäytteitä, ulostenäytteitä taikka sivelyulostenäytteitä liitteen 3  7 kohdan mukaisesti. 20 § Viranomaistarkastukset Kunnaneläinlääkärin on tehtävä tarkastuksia kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa 21–23 §:ssä säädetyin väliajoin tai säädettyinä ajankohtina. Jos salmonellavalvontaan sisältyvien velvoitteiden noudattamisessa todetaan vakavia puutteita, tarkastusten määrää on lisättävä. Tarkastuskäynnin yhteydessä kunnaneläinlääkärin on otettava pitopaikasta näytteitä siten kuin 21–23 §:ssä säädetään. Näytteiden edustavuuden turvaamiseksi parvikohtaista näytemäärää on kuitenkin lisättävä, jos parven suuri koko, parven lintujen jakautuminen eri osiin pitopaikassa, pitopaikan tautisuojauskäytäntöjen puutteellisuus taikka muut seikat sitä edellyttävät. Näytteiden ottamisessa ja näytteiden yhdistämisessä on noudatettava liitteen 3  1–7 kohtien vaatimuksia. Jos parvesta aiemmin otettujen salmonellanäytteiden negatiivisen tutkimustuloksen epäillään olevan virheellinen, parvesta on kuitenkin otettava näytteet liitteen 3  10 kohdan mukaisesti. Samalla tarkastuskäynnillä on otettava näytteet pitopaikan kaikista parvista, jotka ovat näytteenottoon sopivassa iässä tai tuotantovaiheessa. Kunnaneläinlääkärin tekemällä näytteenotolla voidaan korvata toimijan vastuulla oleva näytteenottokerta. Kunnaneläinlääkärin on tehtävä nautojen tai sikojen pitopaikassa tarkastus, jos on syytä epäillä, että toimija ei ole noudattanut salmonellavalvonnan velvoitteita. Sikojen pitopaikassa tarkastus on lisäksi tehtävä, jos toimija ei ole toimittanut kunnaneläinlääkärille tämän asetuksen 8 §:n mukaisia tietoja. Tarkastuksen yhteydessä kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa otettava näytteitä. Kunnaneläinlääkärin on tehtävä kustakin 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, jonka jäljennös on luovutettava toimijalle sekä toimitettava pitopaikan sijaintialueen aluehallintovirastoon. 21 § Tarkastus emokanalassa Munintakanojen ja broilereiden emokanaloiden viranomaistarkastukset on ajoitettava siten, että jokaiseen emoparveen kohdistuu näytteenotto kahdesti emoparven munintavaiheen aikana. Näytteenottojen välillä on oltava vähintään neljä kuukautta, ellei ole perusteltua syytä lyhentää näytteenottojen väliaikaa. Näytteenotto tehdään samalla tavalla kuin toimijan vastuulla oleva näytteenotto. Kalkkunoiden emokanaloiden viranomaistarkastukset on ajoitettava siten, että jokaiseen emoparveen kohdistuu näytteenotto kerran emoparven munintavaiheen aikana. Ainakin yhden emoparven lintujen on oltava näytteenottohetkellä 30–45 viikon ikäisiä. Näytteenotto tehdään samalla tavalla kuin toimijan vastuulla oleva näytteenotto. 22 § Tarkastukset muissa kanojen tai kalkkunoiden pitopaikoissa Emokasvattamossa, hautomossa, kasvatuskanalassa, kanalassa sekä broileri- ja kalkkunakasvattamossa tehdään viranomaistarkastus kerran vuodessa. Tarkastusajankohtana pitopaikassa on oltava ainakin yksi näytteenoton kannalta sopivan ikäisiä lintuja sisältävä parvi. Kanalassa, jossa on aiemmin todettu salmonellatartunta, on tehtävä viranomaistarkastus, kun salmonellatartunnan saaneen parven kanssa samoissa tiloissa pidettävän seuraavan tuotantokierron parven linnut ovat 22–26 viikon ikäisiä. Emokasvattamossa, hautomossa ja kasvatuskanalassa näytteenotto tehdään samalla tavalla kuin toimijan vastuulla oleva näytteenotto. Kanalassa parvesta otetaan 17 §:n mukaiset näytteet sekä lisäksi yksi pöly- tai sivelypölynäyte. Broileri- ja kalkkunakasvattamoissa parvesta otetaan näytteeksi yksi tossupari ja yksi pöly- tai sivelypölynäyte.   23 § Pienimuotoisen toiminnan tarkastus Edellä 19 §:ssä tarkoitetussa pitopaikassa on tehtävä viranomaistarkastus joka toinen vuosi, jos kanojen ja kalkkunoiden määrä pitopaikassa on vähintään 50, ja joka kolmas vuosi, jos kanojen ja kalkkunoiden määrä pitopaikassa on alle 50. Näytteet otetaan 19 §:n mukaisesti. Lisäksi otetaan pöly- tai sivelypölynäyte. 24 § Toimijan kirjaukset salmonellavalvonnasta Toimijan on säilytettävä näytteiden tutkimustuloksia vähintään kolme vuotta. Toimijan tulee kirjata muussa kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa kuin hautomossa salmonellavalvontaan sisältyvät näytteenotot parvikohtaisesti. Kirjauksista on kunkin parven osalta käytävä ilmi näytteenottopäivämäärät, näytteiden tutkimustulokset sekä liitteen 1 3 kohdan mukaiset tiedot parvesta. Hautomoa koskevista kirjauksista on käytävä ilmi näytteenottopäivämäärät, näytteiden määrät, näytteenottokohteet sekä näytteiden tutkimustulokset. 25 § Laboratorion velvollisuus toimittaa alkutuotannon salmonellatutkimustietoja Laboratorion on toimitettava vähintään kuukausittain Ruokavirastolle tiedot salmonellan varalta tutkittujen nautojen ja sikojen näytteiden tutkimusmääristä ja tutkimustuloksista sekä tässä asetuksessa säädettyjen siipikarjan salmonellavalvontaan sisältyvien näytteiden tutkimusmääristä ja tutkimustuloksista. Laboratorion on toimitettava vuosittain seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä Ruokavirastolle yhteenveto, johon sisältyvät tiedot edellisenä vuonna tutkittujen pitopaikkojen ja siipikarjan osalta myös parvien lukumäärästä. Tiedot on ryhmiteltävä liitteen 1  2 ja 3 kohdan mukaisesti. Lisäksi on toimitettava tieto näytteiden tutkimisessa käytetystä tutkimusmenetelmästä. 3 luku Toimenpiteet epäiltäessä tai todettaessa salmonellatartuntaa pitopaikassa 26 § Salmonellaepäilyyn perustuva tarkastus Epäiltäessä pitopaikassa salmonellatartuntaa, eläinterveysviranomaisen on viipymättä tehtävä pitopaikkaan tarkastus ja otettava näytteitä. Nautojen tai sikojen pitopaikassa otetaan näytteitä eläimistä ja tuotantoympäristöstä tämän asetuksen liitteen 2  4 ja 5 kohdan mukaisesti. Edellisestä poiketen, epäiltäessä salmonellatartuntaa kliinisten oireiden perusteella, ulostenäytteitä otetaan vain oireilevista naudoista tai sioista. Enintään viiden eläimen ulostenäytteet voidaan yhdistää yhteisnäytteeksi. Jos kuolleessa naudassa tai siassa epäillään salmonellatartuntaa, eläinterveysviranomaisen on lähetettävä elinnäytteitä tai kokonainen eläin tutkittavaksi Ruokavirastoon. Kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa parvea kohden otettavan näytemäärän on oltava vähintään yhtä suuri kuin tämän asetuksen 20–23 §:ssä säädettyjen viranomaistarkastusten yhteydessä otettava näytemäärä. Lisäksi on tarvittaessa otettava pöly- tai sivelypölynäytteitä parvista taikka tuotantoympäristönäytteitä pitopaikasta. Näytemäärää on lisättävä, jos parven koko on poikkeuksellisen suuri, parven linnut ovat pitopaikan eri osissa tai pitopaikan tautisuojauskäytännöissä on puutteita. Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, jokaisesta pitopaikan parvesta on otettava vähintään seitsemän näytettä liitteen 3  10 kohdan mukaisesti, jos pitopaikan tuottamia munia tai siipikarjanlihaa epäillään ihmisissä todetun ruokamyrkytyksen lähteeksi. Epäiltäessä siipikarjan pitopaikassa Salmonella Pullorum- tai Salmonella Gallinarum -tartuntaa, näytteiden ottamisessa ja tutkimisessa on 3 momentissa ja 9 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen käytettävä näiden bakteereiden tutkimiseen soveltuvia näytemääriä sekä näytteenotto- ja tutkimusmenetelmiä. 27 § Tarkastus rehun saastumisen takia Jos pitopaikan rehussa on todettu salmonellatartunta tai jos siinä perustellusti epäillään olevan salmonellatartunta rehun tuotanto- tai jakeluketjussa todetun salmonellan vuoksi, rehuvarastoista ja rehunjakelulaitteistosta on otettava rehuympäristönäytteitä nautojen tai sikojen pitopaikassa liitteen 2  6 kohdan ja kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa liitteen 3  9 kohdan mukaisesti. Ruokavirasto vastaa näytteenoton järjestämisestä. Lisäksi nautojen tai sikojen pitopaikassa eläinterveysviranomaisen on tehtävä 26 §:n mukainen tarkastus ja otettava näytteet pitopaikan eläimistä ja tuotantoympäristöstä liitteen 2  4 ja 5 kohdan mukaisesti. Lisäksi kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa eläinterveysviranomaisen on tehtävä 26 §:n mukainen tarkastus ja otettava 26 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla näytteet pitopaikan jokaisesta parvesta. Jos rehuympäristönäytteissä todetaan salmonella, mutta parvissa ei, parvien näytteenotto on uusittava sen jälkeen, kun saastuneen rehun käyttö lintujen ruokinnassa on lopetettu. 28 § Nautojen tai sikojen pitopaikassa esiintyvän salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehtävä päätös Jos nautojen tai sikojen pitopaikassa naudassa tai siassa on todettu salmonellatartunta tai eläinterveysviranomainen epäilee naudassa tai siassa salmonellatartuntaa, on tehtävä päätös, jolla: 1) kielletään nautojen ja sikojen tuominen pitopaikkaan; 2) kielletään nautojen ja sikojen vieminen pois pitopaikasta, lukuun ottamatta niiden viemistä teurastettaviksi Suomessa sijaitsevaan teurastamoon taikka lopetettaviksi ja hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellan leviämiseen vaaraa; 3) kielletään maidon ja maitotuotteiden vieminen pois pitopaikasta muualle kuin Suomessa sijaitsevaan elintarvikelain nojalla hyväksyttyyn elintarvikehuoneistoon tai muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 nojalla hyväksyttyyn laitokseen pastöroitavaksi tai kuumennettavaksi vähintään pastörointia vastaavalla tavalla; 4) kielletään pitopaikan nautojen pastöroimattoman ja kuumentamattoman maidon käyttö pitopaikassa elintarvikkeeksi; 5) velvoitetaan käsittelemään eläinten lantaa ja käytettyjä kuivikkeita siten, että salmonellatartunnan leviäminen niiden välityksellä estyy; 6) velvoitetaan tarvittaessa käsittelemään eläinten tai niiden lannan kanssa kosketuksissa olleita välineitä, koneita ja muita tavaroita sekä piha- ja laidunalueita salmonellatartunnan hävittämiseksi; 7) velvoitetaan huolehtimaan henkilöiden suojavarusteiden asianmukaisesta puhdistuksesta ja desinfektiosta sekä toimenpiteistä tartunnan leviämisen estämiseksi eläinsuojien sisään- ja uloskäyntien yhteydessä; 8) velvoitetaan estämään koirien ja kissojen pääsy eläinsuojiin; sekä 9) toteuttamaan tarvittavia haittaeläinten ja hyönteisten hävittämistoimenpiteitä. 29 § Kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa esiintyvän salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehtävä päätös Jos muussa kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa kuin hautomossa on todettu salmonella kana- tai kalkkunaparvessa tai eläinterveysviranomainen epäilee kana- tai kalkkunaparvessa salmonellatartuntaa, on tehtävä päätös, jolla: 1) kielletään kanojen ja kalkkunoiden sekä niiden siitosmunien tuominen pitopaikkaan; 2) kielletään kanojen ja kalkkunoiden siirtäminen pitopaikan eri eläintenpitoyksiköiden välillä; 3) kielletään kanojen ja kalkkunoiden vieminen pois pitopaikasta, lukuun ottamatta niiden viemistä teurastettaviksi Suomessa sijaitsevaan teurastamoon taikka lopetettaviksi ja hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellatartunnan leviämisen vaaraa; 4) kielletään kanojen ja kalkkunoiden munien vieminen pois pitopaikasta muualle kuin hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellan leviämisen vaaraa, taikka raaka-aineeksi Suomessa sijaitsevaan munatuotteita valmistavaan hyväksyttyyn elintarvikehuoneistoon, jossa munatuotteiden valmistusprosessi on riittävä tuhomaan salmonellan; 5) velvoitetaan merkitsemään elintarvikekäyttöön tarkoitettujen kananmunien kuljetuspakkaukset ja pakkausten uloimmat kananmunat ennen niiden lähettämistä pitopaikasta sekä, jos on todettu Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -tartunta tai jos pitopaikan kananmunien on todettu olevan ruokamyrkytysepidemian lähteenä, merkitsemään kaikki kananmunat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä munien kaupan pitämisen vaatimusten osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 589/2008 10 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä; 6) kielletään kanan ja kalkkunan lihan ja sivutuotteiden luovuttaminen pitopaikasta muualle kuin hävitettäväksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellatartunnan leviämisen vaaraa; 7) velvoitetaan käsittelemään lintujen lantaa ja käytettyjä kuivikkeita siten, että salmonellatartunnan leviäminen niiden välityksellä estyy; 8) velvoitetaan tarvittaessa käsittelemään lintujen tai niiden lannan kanssa kosketuksissa olleita välineitä, koneita ja muita tavaroita sekä piha- ja laidunalueita salmonellatartunnan hävittämiseksi; 9) velvoitetaan huolehtimaan henkilöiden suojavarusteiden asianmukaisesta puhdistuksesta ja desinfektiosta sekä toimenpiteistä tartunnan leviämisen estämiseksi eläinsuojien sisään- ja uloskäyntien yhteydessä; 10) velvoitetaan pitämään siipikarja sisätiloissa tai aidatussa ulkotarhassa ja estämään koirien ja kissojen pääsy eläinsuojiin; sekä 11) toteuttamaan tarvittavia haittaeläinten ja hyönteisten hävittämistoimenpiteitä. Elintarvikevalvontaviranomainen antaa tarvittaessa elintarvikelain 55 §:ssä tarkoitetun määräyksen tai mainitun lain 56 §:ssä tarkoitetun kiellon pitopaikassa todetusta salmonellatartunnasta aiheutuvien elintarvikevälitteisten terveysvaarojen ehkäisemiseksi. 30 § Hautomossa esiintyvän salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehtävä päätös Jos hautomossa on haudottavana sellaisesta emoparvesta, jossa on todettu salmonellatartunta, peräisin olevia siitosmunia, tai jos hautomossa otetussa tuotantoympäristönäytteessä on todettu salmonella tai jos eläinterveysviranomainen muusta syystä epäilee salmonellatartuntaa hautomossa, on tehtävä päätös, jolla: 1) kielletään luovuttamasta siitosmunia hautomosta muutoin kuin hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellatartunnan leviämisen vaaraa; 2) kielletään vastaanottamasta hautomoon siitosmunia; 3) kielletään luovuttamasta kuoriutuneita untuvikkoja hautomosta muutoin kuin lopetettaviksi ja hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellatartunnan leviämisen vaaraa; 4) kielletään siipikarjan sivutuotteiden luovuttaminen hautomosta muualle kuin hävitettäväksi tavalla, josta ei aiheudu salmonellatartunnan leviämisen vaaraa; 5) velvoitetaan tarvittaessa käsittelemään siitosmunien tai untuvikkojen kanssa kosketuksissa olleita välineitä, koneita ja muita tavaroita salmonellatartunnan hävittämiseksi; 6) velvoitetaan huolehtimaan henkilöiden suojavarusteiden asianmukaisesta puhdistuksesta ja desinfektiosta sekä toimenpiteistä tartunnan leviämisen estämiseksi hautomon sisään- ja uloskäyntien yhteydessä; 7) velvoitetaan estämään koirien ja kissojen pääsy eläinsuojiin; sekä 8) toteuttamaan tarvittavia haittaeläinten ja hyönteisten hävittämistoimenpiteitä. 31 § Pitopaikan tautitilanteen selvittäminen Jos nautojen tai sikojen pitopaikkaa koskeva päätös taudin leviämisen estämiseksi perustuu yksittäisen eläimen tutkimuksessa todettuun salmonellatartuntaan, eläinterveysviranomaisen on tarvittaessa otettava pitopaikan naudoista ja sioista sekä tuotantoympäristöstä näytteitä liitteen 2  4 ja 5 kohtien mukaisesti. Kun kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa on todettu salmonellatartunta, eläinterveysviranomaisen on otettava näytteitä 26 §:n mukaisesti pitopaikan kaikista sellaisista kanojen tai kalkkunoiden parvista, joissa ei vielä ole todettu salmonellatartuntaa. Näytteitä ei kuitenkaan oteta niistä parvista, jotka kuuluvat samaan epidemiologiseen yksikköön ja joihin kohdistuu samat toimenpiteet kuin parveen, jossa salmonellatartunta on todettu. Näytteitä ei myöskään oteta broilerikasvattamoissa. Tartuntalähteen selvittämiseksi eläinterveysviranomaisen on otettava tarvittaessa näytteitä pitopaikan ympäristöstä, pitopaikan muista eläimistä, pitopaikassa käytettävistä kuivikkeista sekä muista mahdollisista tartuntalähteistä. 32 § Päätöstä koskevat poikkeusluvat Nautojen tai sikojen pitopaikassa eläintautilain 32 §:n 3 momentin mukainen poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa tämän asetuksen 28 §:n 1 ja 3–9 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä. Eläintautilain 32 §:n 3 momentin mukainen poikkeuslupa tämän asetuksen 28 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun kieltoon viedä nautoja tai sikoja pois pitopaikasta voidaan myöntää, jos pitopaikassa toteutetaan toimenpiteitä, jotka ovat riittäviä estämään salmonellatartunnan leviämisen eläinten ja kuljetusvälineiden mukana määränpäänä olevaan pitopaikkaan tai teurastamoon; ja 1) eläimet kuuluvat erilliseen epidemiologiseen yksikköön, joka on ollut toiminnassa jo ennen salmonellatartunnan toteamista pitopaikassa, ja eläinterveysviranomainen on ottanut yksiköstä näytteitä liitteen 2  4 ja 5 kohdan mukaisesti, eikä näytteistä todettu salmonellaa; 2) eläimet kuuluvat erilliseen epidemiologiseen yksikköön, jonka toiminta on eriytetty vasta sen jälkeen, kun salmonellatartunta on todettu pitopaikan muussa yksikössä, ja toimija on eriyttämisen jälkeen tehnyt yksikössä riittävän näytteenoton ja eläinterveysviranomainen on tämän jälkeen ottanut yksiköstä näytteitä kertaalleen liitteen 2  7 ja 8 kohdan mukaisesti, eikä näytteistä todettu salmonellaa; 3) eläimet kuuluvat erilliseen epidemiologiseen yksikköön, jossa on ollut salmonellatartunta, ja toimija on toteuttamiensa taudinhävittämistoimenpiteiden jälkeen tehnyt yksikössä riittävän näytteenoton ja eläinterveysviranomainen on tämän jälkeen ottanut yksiköstä näytteitä kahdesti peräkkäin liitteen 2  7 kohdan mukaisesti ja kertaalleen liitteen 2  8 kohdan mukaisesti, eikä näytteistä todettu salmonellaa; tai 4) eläimet sijoitetaan määränpäänä olevassa pitopaikassa erilliseen osastoon, jossa ei ennestään ole muualta tulleita eläimiä ja josta salmonellatartunnan leviäminen edelleen voidaan estää, ja määränpäänä olevan pitopaikan muissa osastoissa seurataan tautitilannetta sitä varten laaditun näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Edellä 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa määränpäänä olevasta pitopaikasta vastaavalle toimijalle on osoitettava 28 §:ssä tarkoitettu päätös, jota sovelletaan vain siihen osastoon, johon eläimet siirretään. Siirrot on keskeytettävä, jos salmonellatartunta leviää määränpäänä olevan pitopaikan muihin osastoihin tai edelleen muihin pitopaikkoihin. Kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa eläintautilain 32 §:n 3 momentin mukainen poikkeuslupa voi koskea tämän asetuksen 29 §:n 1 momentin 1–11 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä tai, jos kyseessä on hautomo, poikkeuslupa voi koskea tämän asetuksen 30 §:n 1–8 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä. Poikkeuslupa voi koskea vain parvia, joissa ei ole todettu salmonellatartuntaa ja jotka kuuluvat eri epidemiologiseen yksikköön kuin parvi, jossa salmonellatartunta on todettu. Hautomon osalta poikkeuslupa voi koskea vain sellaista hautomon osaa, jossa ei ole todettu salmonellatartuntaa tai haudottu salmonellapositiivisen emoparven munia. 33 § Ilmoitus taudin hävittämistoimenpiteistä sekä vastuu eläinten lopettamisesta aiheutuvista kustannuksista ja menetyksistä Pitopaikasta vastaavan toimijan on tehtävä ilmoitus kunnaneläinlääkärille toimenpiteistä taudin hävittämiseksi. Ilmoituksessa on kuvattava toimenpiteet taudin hävittämiseksi sekä toimenpiteet, joilla estetään taudin leviäminen hävittämistoimien aikana. Ilmoituksessa on myös esitettävä, mitä näytteitä pitopaikassa aiotaan ottaa taudin hävittämistoimenpiteiden tehon seuraamiseksi. Jos ilmoitetuissa toimenpiteissä tapahtuu olennaisia muutoksia, niistä on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille. Nautoja, sikoja, kanoja tai kalkkunoita ei voi salmonellan hävittämiseksi määrätä lopetettaviksi eläintautilain 35 §:ssä tarkoitetulla Ruokaviraston päätöksellä. 34 § Nautojen tai sikojen pitopaikkaa koskevan salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen voimassaolo Nautojen tai sikojen pitopaikkaa koskeva 28 §:n mukainen päätös voidaan kumota, kun: 1) 33 §:n mukaisesti ilmoitetut toimenpiteet on toteutettu; 2) edellä 28 §:n 5, 6 ja 9 kohdissa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettu; 3) tutkimustulokset eläinterveysviranomaisen liitteen 2  7 kohdan mukaisesti pitopaikan naudoista ja sioista ottamista näytteistä ovat olleet negatiiviset kahdessa peräkkäisessä tutkimuksessa; 4) tutkimustulokset eläinterveysviranomaisen liitteen 2  8 kohdan mukaisesti tuotantoympäristöstä ottamista näytteistä ovat olleet negatiiviset; sekä 5) tapauksissa, joissa rehussa tai rehuympäristönäytteissä on todettu salmonellaa, liitteen 2  6 kohdan mukaisista eläinterveysviranomaisen ottamista rehuympäristönäytteistä on saatu negatiiviset tutkimustulokset. Jos nautojen tai sikojen pitopaikkaa koskevan päätöksen perusteena olevan laboratoriotutkimuksen tulosta epäillään virheelliseksi laboratoriokontaminaation tai muun perustellun syyn takia taikka päätöksen syynä on ollut salmonellatartunnan toteaminen yksittäisen eläimen tutkimuksessa tai tuotantoympäristöstä, rehusta tai rehuympäristöstä otetusta yksittäisestä näytteestä, päätöksen kumoamiseksi kuitenkin riittää, että 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta ensimmäisestä tutkimuksesta on saatu negatiivinen tulos ja että muut 1 momentissa säädetyt vaatimukset täyttyvät. Jos pitopaikassa on erillisiä epidemiologisia yksiköitä, jotka on todettu tämän asetuksen 32 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdan mukaisesti salmonellatartunnasta vapaiksi, päätöksen kumoamiseen vaaditaan tämän pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukainen näytteenotto näistä yksiköistä vain tarvittaessa. 35 § Kanojen tai kalkkunoiden pitopaikkaa koskevan salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen voimassaolo Muuta kanojen tai kalkkunoiden pitopaikkaa kuin hautomoa koskeva 29 §:n 1 momentin mukainen päätös voidaan kumota, kun: 1) tämän asetuksen 33 §:n mukaisesti ilmoitetut toimenpiteet on toteutettu; 2) tilat, joissa salmonellatartunnan saanutta parvea tai sen kanssa samaan epidemiologiseen yksikköön kuuluvaa parvea on pidetty, taikka joiden tuotantoympäristöstä on eristetty salmonellaa, on tyhjennetty, puhdistettu ja desinfioitu; 3) edellä 29 §:n 1 momentin 7, 8 ja 11 kohdissa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettu; 4) eläinterveysviranomaisen liitteen 3  8 kohdan mukaisesti pitopaikasta ottamista pintapuhtausnäytteistä on saatu negatiiviset tutkimustulokset; sekä 5) tapauksissa, joissa rehussa tai rehuympäristönäytteissä on todettu salmonellaa, liitteen 3  9 kohdan mukaisista eläinterveysviranomaisen ottamista rehuympäristönäytteistä on saatu negatiiviset tutkimustulokset. Hautomoa koskeva 30 §:n mukainen päätös voidaan kumota, kun: 1) 33 §:n mukaisesti ilmoitetut toimenpiteet on toteutettu; 2) salmonellatartunnan saaneen emoparven munat on hävitetty tai munista kuoriutuneet poikaset on lopetettu ja hävitetty; 3) edellä 30 §:n 5 ja 8 kohdissa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettu; 4) hautomossa on suoritettu riittävä puhdistus ja desinfiointi; sekä 5) eläinterveysviranomaisen liitteen 3  8 kohdan mukaisesti hautomosta ottamista pintapuhtausnäytteistä on saatu negatiiviset tutkimustulokset. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu päätös voidaan lisäksi kumota, kun päätöksen perusteena olevaa laboratoriotutkimuksen tulosta epäillään virheelliseksi laboratoriokontaminaation tai muun perustellun syyn takia ja eläinterveysviranomaisen liitteen 3  10 kohdan mukaisesti ottamista näytteistä on saatu negatiivinen tutkimustulos. 36 § Rehujen salmonellanäytteenotto Kun pitopaikan naudassa, siassa, kana- tai kalkkunaparvessa, tuotantoympäristössä tai rehuympäristössä on todettu salmonellatartunta, nautojen, sikojen, kanojen ja kalkkunoiden rehusta on otettava näytteitä tartuntalähteen selvittämiseksi, jollei rehujen osuutta tartunnan lähteenä voida varmuudella sulkea pois tai jollei rehua ole jo muutoin todettu tartuntalähteeksi. Aluehallintoviraston on ilmoitettava salmonellatartunnasta Ruokavirastolle, joka vastaa näytteenoton järjestämisestä. Rehunäytteet otetaan siilosta, säkistä tai muusta rehujen varastointipaikasta. Jos 1 momentissa tarkoitetuissa rehunäytteissä todetaan salmonellaa, aluehallintovirasto selvittää yhteistyössä Ruokaviraston kanssa salmonellan mahdollisen lähteen. 37 § Eläinterveysviranomaisen tiedottamisvelvollisuus Eläinterveysviranomaisen on tiedotettava tämän asetuksen 28, 29 ja 30 §:n mukaisesta päätöksestä salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi, sekä päätöksen kumoamisesta: 1) teurastamoa, johon pitopaikasta toimitetaan nautoja, sikoja, kanoja tai kalkkunoita; 2) edellä 1 kohdassa tarkoitetussa teurastamossa toimivaa virkaeläinlääkäriä; 3) hyväksyttyä elintarvikehuoneistoa, johon pitopaikasta toimitetaan maitoa tai elintarvikekäyttöön tarkoitettuja munia; 4) pitopaikan käyttämää ammattimaista keinosiementämistä tai alkionsiirtotoimintaa harjoittavaa toimijaa; 5) rehualan toimijaa, joka toimittaa pitopaikkaan rehua tai valmistaa pitopaikassa rehua; sekä 6) maatalouslomituksen paikallisyksikköä, jos pitopaikassa käytetään lomituspalvelua. 4 luku Salmonellan valvonta liha-alan hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa 38 § Salmonellanäytteenottosuunnitelma Ruokaviraston tulee laatia vuosittain liitteen 4  2 kohdan mukaisesti näytteenottosuunnitelma salmonellan valvontaa varten sellaisille teurastamoille, joissa teurastetaan nautoja tai muita sikoja kuin villisikoja. 39 § Toimijan salmonellanäytteenotto liha-alan hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa Teurastamon ja leikkaamon on sisällytettävä elintarvikelain 15 §:n mukaiseen omavalvontaan tämän asetuksen 38 §:ssä tarkoitetun näytteenottosuunnitelman ja liitteen 4  2–5 kohtien mukainen näytteenotto. Hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista laboratorioon toimitettavien näytteiden mukana on oltava liitteen 4  6 kohdan mukaiset tiedot. Näytteiden säilyttämisessä ja toimittamisessa laboratorioon on noudatettava liitteen 4  1 kohdan vaatimuksia. 40 § Liha-alan hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa otettujen salmonellanäytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Salmonellojen osoittamisen vertailumenetelmä on EN ISO 6579-1 -menetelmän viimeisin versio. Näytteet tutkitaan joko vertailumenetelmällä tai vaihtoehtoisella menetelmällä, joka on validoitu EN ISO 16140-2 -standardin viimeisimmän version mukaisesti menetelmää EN ISO 6579-1 vasten ja johon sisältyy salmonellakannan eristäminen positiiviseksi todetusta näytteestä. Näytteitä tutkivan laboratorion on välittömästi toimitettava kaikki eristämänsä salmonellakannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Ruokavirastoon salmonellatuloksen varmistamista ja kannan tyypitystä varten. 41 § Ilmoittaminen positiivisesta tutkimustuloksesta Näytteitä tutkivan laboratorion on välittömästi ilmoitettava näytteen alustavasta positiivisesta salmonellatutkimustuloksesta näytteen laboratorioon toimittaneelle hyväksytylle elintarvikehuoneistolle. Ruokaviraston on ilmoitettava positiivisen salmonellatutkimustuloksen varmistumisesta välittömästi hyväksytylle elintarvikehuoneistolle, hyväksyttyä elintarvikehuoneistoa valvovalle viranomaiselle ja hyväksytyn elintarvikehuoneiston sijaintialueen aluehallintovirastolle. Naudan tai sian imusolmukenäytteen positiivisesta tutkimustuloksesta Ruokaviraston on lisäksi ilmoitettava eläimen teurastettavaksi toimittaneen pitopaikan sijaintialueen aluehallintovirastolle ja kunnaneläinlääkärille. 42 § Salmonellan toteamisen aiheuttamat toimenpiteet Salmonellan toteamisen aiheuttamista toimenpiteistä säädetään komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 7 artiklassa. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä sovelletaan kanan, broilerin ja kalkkunan lihan osalta kaikkiin salmonellabakteereihin. Jos naudan tai sian ruhosta otetusta pintasivelynäytteestä, naudan, sian, ankan, hanhen tai helmikanan lihasta otetusta lihamurskanäytteestä, kanan, broilerin tai kalkkunan ruhosta otetusta niskanahkanäytteestä taikka kanan, broilerin tai kalkkunan lihanäytteestä todetaan salmonella, teurastamosta tai leikkaamosta vastaavan elintarvikealan toimijan on mahdollisuuksien mukaan jäljitettävä salmonellatartunnan lähde. Teurastamossa tai leikkaamossa on tehostettava puhdistusta ja desinfektiota sekä lisättävä näytteenottoa liitteen 4  5 kohdan mukaisesti. 43 § Laboratorion velvollisuus toimittaa elintarvikehuoneistojen salmonellatutkimustietoja Näytteitä tutkivan laboratorion on ilmoitettava vähintään kerran kuukaudessa Ruokavirastolle tiedot tämän asetuksen 39 §:n mukaisten salmonellanäytteiden tutkimuksista ja tutkimustuloksista. Näytteitä tutkivan laboratorion on lisäksi ilmoitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain tiedot komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 1 luvun 1.5 ja 1.28 kohdan mukaisesti tutkituista näytteistä ja niiden tutkimustuloksista sekä mainitun komission asetuksen liitteen I 2 luvun 2.1.3 kohdan mukaisesti tutkituista lampaan, vuohen ja hevosen ruhojen pintasivelynäytteistä ja niiden tutkimustuloksista. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin on sisällytettävä liitteen 4  7 kohdan vaatimusten mukaiset tiedot. 5 luku Broilereiden kampylobakteerivalvonta 44 § Kampylobakteerinäytteenottosuunnitelma Ruokaviraston tulee laatia vuosittain näytteenottosuunnitelma broilereiden umpisuolinäytteistä tehtävää kampylobakteerivalvontaa varten liitteen 5  1 kohdan mukaisesti. 45 § Toimijan kampylobakteerinäytteenotto Teurastamossa, jossa teurastetaan enemmän kuin 150 000 broileria vuodessa, on sisällytettävä elintarvikelain 15 §:n mukaiseen omavalvontaan näytteenotto kampylobakteerin varalta teurastamolle vastaanotettavien broilereiden teurastuseristä tämän asetuksen 44 §:ssä tarkoitetun näytteenottosuunnitelman ja liitteen 5 mukaisesti. 46 § Kampylobakteerinäytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Kampylobakteerin osoittamisen vertailumenetelmä umpisuolinäytteistä on EN ISO 10272-1 -menetelmän viimeisin versio. Näytteet tutkitaan joko vertailumenetelmällä tai vaihtoehtoisella menetelmällä, joka on validoitu EN ISO 16140-2 -standardin viimeisimmän version mukaisesti menetelmää EN ISO 10272-1 vasten ja johon sisältyy kampylobakteerikannan eristäminen positiiviseksi todetusta näytteestä. Tutkimuksen tehneen laboratorion on toimitettava umpisuolinäytteistä eristämänsä kampylobakteerikannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Ruokavirastoon. Ruokaviraston on varmistettava sille toimitetut bakteerikannat sekä tutkittava mikrobilääkeresistenssin esiintymistä niissä. 47 § Ilmoittaminen positiivisesta kampylobakteeritutkimustuloksesta Ruokaviraston on ilmoitettava positiivisen kampylobakteerituloksen varmistumisesta bakteerikannan toimittaneelle laboratoriolle, teurastamolle, teurastamossa toimivalle virkaeläinlääkärille, pitopaikasta vastaavalle toimijalle sekä pitopaikan sijaintialueen aluehallintovirastolle ja kunnaneläinlääkärille. 48 § Kampylobakteerin toteamisen aiheuttamat toimenpiteet pitopaikassa Jos pitopaikan teurastuserissä on todettu toistuvasti kampylobakteeri umpisuolinäytteistä, pitopaikasta vastaavan toimijan on arvioitava tuotantohygieeniset olosuhteet ja muutettava tarvittavilta osin työskentely- ja hygieniakäytäntöjään. Elintarvikevalvontaviranomaisen on tarkastettava tehdyt toimenpiteet ja annettava tarvittaessa neuvoja havaittujen puutteiden poistamiseksi. 49 § Kampylobakteerin toteamisen aiheuttamat toimenpiteet teurastamossa Jos pitopaikan yhdessä tai useammassa teurastuserässä on todettu kampylobakteeri umpisuolinäytteistä kahdella peräkkäisellä teurastuskerralla, pitopaikasta toimitettavat teurastuserät on teurastettava päivän viimeisinä. Käytäntöä jatketaan, kunnes pitopaikan teurastuserät on todettu umpisuolinäytteistä tehtävistä kampylobakteeritutkimuksissa negatiivisiksi kahdella peräkkäisellä teurastuskerralla. 50 § Laboratorion velvollisuus toimittaa kampylobakteeritutkimustietoja Näytteitä tutkivan laboratorion on toimitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain teurastuseräkohtaiset tiedot kampylobakteerin varalta tutkituista umpisuolinäytteistä, tutkimustuloksista ja käytetystä tutkimusmenetelmästä. Näytteitä tutkivan laboratorion on lisäksi toimitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain tieto komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 2 luvun 2.1.9 kohdan mukaisesti tutkittujen näytteiden kokonaislukumäärästä ja kampylobakteeria yli 1 000 pesäkettä muodostavaa yksikköä grammassa sisältävien näytteiden lukumäärästä ja käytetystä tutkimusmenetelmästä. 6 luku STEC-seuranta 51 § STEC-näytteenottosuunnitelma Ruokaviraston tulee laatia vuosittain näytteenottosuunnitelma nautoja teurastaville teurastamoille STEC:n seurantaa varten liitteen 6  1 kohdan mukaisesti. 52 § Toimijan STEC-omavalvonta Nautoja teurastavan teurastamon on sisällytettävä elintarvikelain 15 §:n mukaiseen omavalvontaan tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitetun näytteenottosuunnitelman ja liitteen 6 mukaiset STEC-tutkimukset. 53 § STEC-näytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Laboratorion on tutkittava näytteet STEC:n varalta käyttäen ISO/TS 13136 -menetelmän viimeisintä versiota. Vaihtoehtoisten menetelmien käyttö on sallittu komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 5 artiklan ehtojen mukaisesti. Näytteet tutkineen laboratorion on viipymättä toimitettava alustavasti positiiviset STEC-näytteet Ruokavirastoon, jonka on varmistettava STEC:n esiintyminen sille toimitetuissa näytteissä. 54 § STEC:n esiintyvyyden seuranta teurasnaudoista Ruokaviraston on toteutettava vähintään joka viides vuosi STEC:n esiintyvyyden seuraamiseksi eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu seurantatutkimus teurasnautojen ulostenäytteistä. Nautoja teurastavan teurastamon on Ruokaviraston ohjeistuksen mukaisesti otettava edellä 1 momentissa tarkoitettuun seurantaan tarvittavat ulostenäytteet ja toimitettava näytteet tutkittaviksi Ruokavirastoon. Näytteiden tutkiminen on teurastamolle maksutonta. 55 § Laboratorion velvollisuus toimittaa STEC-tutkimustietoja Laboratorion on toimitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain teurastamokohtainen yhteenveto, joka sisältää tiedot STEC:n varalta tutkittujen näytteiden kokonaislukumäärästä, käytetystä tutkimusmenetelmästä sekä alustavasti positiivisten näytteiden ja varmistettujen positiivisten näytteiden lukumääristä. 7 luku Kansalliset TSE-säännökset, joilla täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 999/2001 56 § Ruhon hylkääminen Kun ruho on tutkittu pikatestillä naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) varalta ja positiivisen tai epävarman pikatestin tulos on varmistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen X C luvun 3.1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla varmennustutkimuksella negatiiviseksi, post mortem -tarkastuksessa hylätään ainoastaan kyseinen ruho ja kaikki ruhon osat vuota mukaan lukien. Kaikki kyseisen ruhon osat vuota mukaan lukien on hävitettävä edellä mainitun asetuksen liitteen III A luvun I kohdan 6.4 alakohdan mukaisesti. Jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 nojalla TSE:n varalta tutkittavaksi määrättyä eläintä ei ole tutkittu, kyseisen eläimen ruho ja kaikki ruhon osat vuota mukaan lukien on hylättävä post mortem tarkastuksessa ja hävitettävä edellä mainitun asetuksen liitteen III A luvun I kohdan 6.4 alakohdan mukaisesti. 57 § Ruhojen terveysmerkintä ennen pikatestin tulosta Eläimen ruho voidaan merkitä terveysmerkillä ennen kuin pikatestin tulos on saatu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen III A luvun I kohdan 6.2 alakohdan mukaisesti. Teurastamon on sisällytettävä elintarvikelain 15 §:n mukaiseen omavalvontaan edellä mainitun asetuksen mukaiset menettelyt. 58 § Erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen leikkaamossa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen V 4.3 kohdan mukaisesti: 1) yli 12 kuukauden ikäisten lampaiden ja vuohien selkäydin voidaan poistaa leikkaamossa; 2) yli 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten päänliha voidaan irrottaa leikkaamossa mainitun asetuksen liitteen V 9 kohdan mukaisesti. Leikkaamon tulee hakea ja saada toimivaltaiselta elintarvikevalvontaviranomaiselta hyväksyntä edellä 1 momentissa mainittuun toimintaan ennen toiminnan aloittamista. Hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, kuinka toiminta huomioidaan elintarvikelain 15 §:n mukaisessa omavalvonnassa. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava 2 momentin mukaisesta hyväksynnästä Ruokavirastolle. 59 § Toimenpiteet teurastamossa Yli 12 kuukauden ikäisten lampaiden ja vuohien ruhot, jotka sisältävät selkäydintä, on merkittävä teurastamossa jokaisen terveysmerkin läheisyyteen tehtävällä TSE-merkinnällä ennen kuin ne lähetetään tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen leikkaamoon. Nautaeläimen pää on merkittävä otsaan laitettavalla TSE-merkinnällä ennen sen lähettämistä tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen leikkaamoon. Teurastamon on ilmoitettava muulle kuin teurastamon yhteydessä sijaitsevalle leikkaamolle etukäteen todisteellisesti lähetyksestä, jossa on erikseen määriteltyä riskiainesta sisältäviä päitä, ruhoja tai ruhonosia. Ilmoituksen on oltava perillä leikkaamossa ennen lähetyksen saapumista. Teurastamon on varmistettava ennen lähettämistä, että leikkaamolla on tämän asetuksen 58 §:n 2 momentin mukainen hyväksyntä. 60 § Teurastamon ja leikkaamon omavalvonnan kirjaukset Teurastamon omavalvonnassa on kirjattava erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä lähetyksistä tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin mukaista toimintaa harjoittaviin leikkaamoihin lähetyspäivämäärä, vastaanottajan nimi ja yhteystiedot sekä lähetettyjen päiden, ruhojen ja ruhonosien määrä eläinlajeittain. Leikkaamon omavalvonnassa on kirjattava tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin mukaiseen toimintaan vastaanotettujen päiden, ruhojen ja ruhonosien määrä eläinlajeittain, vastaanottopäivämäärä sekä lähettäjän nimi ja yhteystiedot. 8 luku Erinäiset säännökset 61 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä huhtikuuta 2021. Tällä asetuksella kumotaan maa- ja metsätalousministeriön asetus nautaeläinten ja sikojen salmonellavalvonnasta (1030/2013), maa- ja metsätalousministeriön asetus kanojen ja kalkkunoiden salmonellavalvonnasta (1037/2013), maa- ja metsätalousministeriön asetus salmonellavalvonnasta liha-alan laitoksissa (134/2012), maa- ja metsätalousministeriön asetus broilereiden kampylobakteerivalvonnasta (10/EEO/2007), maa- ja metsätalousministeriön asetus nautojen EHEC-tutkimuksista teurastamossa ja pitopaikassa (24/EEO/2006) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetus teurastamoita ja leikkaamoita koskevista TSE-tauteihin liittyvistä toimenpiteistä (7/EEO/2009). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (32001R0999); EUVL L 147, 31.5.2001, s. 1–40 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003 (32003R2160); EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1–15 Komission asetus (EY) N:o 2073/2005 (32005R2073); EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1–26 Komission asetus (EU) N:o 200/2010 (32010R0200); EUVL L 61, 11.3.2010, s. 1–9 Komission asetus (EU) N:o 517/2011 (32011R0517); EUVL L 138, 26.5.2011, s. 45–51 Komission asetus (EU) N:o 200/2012 (32012R0200); EUVL L 71, 9.3.2012, s. 31–36 Komission asetus (EU) N:o 1190/2012 (32012R1190); EUVL L 340, 13.12.2012, s. 29–34 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/627 (32019R0627); EUVL L 131, 17.5.2019, s. 51–100 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/9 …