2021 316/2021 Maa- ja metsätalousministeriön asetus zoonooseista Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään eläintautilain (76/2021), elintarvikelain (297/2021) 22 §:n 1 ja 2 moment

§:n mukaiseen omavalvontaan tämän asetuksen 38 §:ssä tarkoitetun näytteenottosuunnitelman ja liitteen 4 2–5 kohtien mukainen näytteenotto. Hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista laboratorioon toimitettavien näytteiden mukana on oltava liitteen 4 6 kohdan mukaiset tiedot. Näytteiden säilyttämisessä ja toimittamisessa laboratorioon on noudatettava liitteen 4 1 kohdan vaatimuksia. 40 § Liha-alan hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa otettujen salmonellanäytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Salmonellojen osoittamisen vertailumenetelmä on EN ISO 6579-1 -menetelmän viimeisin versio. Näytteet tutkitaan joko vertailumenetelmällä tai vaihtoehtoisella menetelmällä, joka on validoitu EN ISO 16140-2 -standardin viimeisimmän version mukaisesti menetelmää EN ISO 6579-1 vasten ja johon sisältyy salmonellakannan eristäminen positiiviseksi todetusta näytteestä. Näytteitä tutkivan laboratorion on välittömästi toimitettava kaikki eristämänsä salmonellakannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Ruokavirastoon salmonellatuloksen varmistamista ja kannan tyypitystä varten. 41 § Ilmoittaminen positiivisesta tutkimustuloksesta Näytteitä tutkivan laboratorion on välittömästi ilmoitettava näytteen alustavasta positiivisesta salmonellatutkimustuloksesta näytteen laboratorioon toimittaneelle hyväksytylle elintarvikehuoneistolle. Ruokaviraston on ilmoitettava positiivisen salmonellatutkimustuloksen varmistumisesta välittömästi hyväksytylle elintarvikehuoneistolle, hyväksyttyä elintarvikehuoneistoa valvovalle viranomaiselle ja hyväksytyn elintarvikehuoneiston sijaintialueen aluehallintovirastolle. Naudan tai sian imusolmukenäytteen positiivisesta tutkimustuloksesta Ruokaviraston on lisäksi ilmoitettava eläimen teurastettavaksi toimittaneen pitopaikan sijaintialueen aluehallintovirastolle ja kunnaneläinlääkärille. 42 § Salmonellan toteamisen aiheuttamat toimenpiteet Salmonellan toteamisen aiheuttamista toimenpiteistä säädetään komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 7 artiklassa. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä sovelletaan kanan, broilerin ja kalkkunan lihan osalta kaikkiin salmonellabakteereihin. Jos naudan tai sian ruhosta otetusta pintasivelynäytteestä, naudan, sian, ankan, hanhen tai helmikanan lihasta otetusta lihamurskanäytteestä, kanan, broilerin tai kalkkunan ruhosta otetusta niskanahkanäytteestä taikka kanan, broilerin tai kalkkunan lihanäytteestä todetaan salmonella, teurastamosta tai leikkaamosta vastaavan elintarvikealan toimijan on mahdollisuuksien mukaan jäljitettävä salmonellatartunnan lähde. Teurastamossa tai leikkaamossa on tehostettava puhdistusta ja desinfektiota sekä lisättävä näytteenottoa liitteen 4 5 kohdan mukaisesti. 43 § Laboratorion velvollisuus toimittaa elintarvikehuoneistojen salmonellatutkimustietoja Näytteitä tutkivan laboratorion on ilmoitettava vähintään kerran kuukaudessa Ruokavirastolle tiedot tämän asetuksen 39 §:n mukaisten salmonellanäytteiden tutkimuksista ja tutkimustuloksista. Näytteitä tutkivan laboratorion on lisäksi ilmoitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain tiedot komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 1 luvun 1.5 ja 1.28 kohdan mukaisesti tutkituista näytteistä ja niiden tutkimustuloksista sekä mainitun komission asetuksen liitteen I 2 luvun 2.1.3 kohdan mukaisesti tutkituista lampaan, vuohen ja hevosen ruhojen pintasivelynäytteistä ja niiden tutkimustuloksista. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin on sisällytettävä liitteen 4 7 kohdan vaatimusten mukaiset tiedot. 5 luku Broilereiden kampylobakteerivalvonta 44 § Kampylobakteerinäytteenottosuunnitelma Ruokaviraston tulee laatia vuosittain näytteenottosuunnitelma broilereiden umpisuolinäytteistä tehtävää kampylobakteerivalvontaa varten liitteen 5 1 kohdan mukaisesti. 45 § Toimijan kampylobakteerinäytteenotto Teurastamossa, jossa teurastetaan enemmän kuin 150 000 broileria vuodessa, on

§:n mukaiseen omavalvontaan näytteenotto kampylobakteerin varalta teurastamolle vastaanotettavien broilereiden teurastuseristä tämän asetuksen 44 §:ssä tarkoitetun näytteenottosuunnitelman ja liitteen 5 mukaisesti. 46 § Kampylobakteerinäytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Kampylobakteerin osoittamisen vertailumenetelmä umpisuolinäytteistä on EN ISO 10272-1 -menetelmän viimeisin versio. Näytteet tutkitaan joko vertailumenetelmällä tai vaihtoehtoisella menetelmällä, joka on validoitu EN ISO 16140-2 -standardin viimeisimmän version mukaisesti menetelmää EN ISO 10272-1 vasten ja johon sisältyy kampylobakteerikannan eristäminen positiiviseksi todetusta näytteestä. Tutkimuksen tehneen laboratorion on toimitettava umpisuolinäytteistä eristämänsä kampylobakteerikannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Ruokavirastoon. Ruokaviraston on varmistettava sille toimitetut bakteerikannat sekä tutkittava mikrobilääkeresistenssin esiintymistä niissä. 47 § Ilmoittaminen positiivisesta kampylobakteeritutkimustuloksesta Ruokaviraston on ilmoitettava positiivisen kampylobakteerituloksen varmistumisesta bakteerikannan toimittaneelle laboratoriolle, teurastamolle, teurastamossa toimivalle virkaeläinlääkärille, pitopaikasta vastaavalle toimijalle sekä pitopaikan sijaintialueen aluehallintovirastolle ja kunnaneläinlääkärille. 48 § Kampylobakteerin toteamisen aiheuttamat toimenpiteet pitopaikassa Jos pitopaikan teurastuserissä on todettu toistuvasti kampylobakteeri umpisuolinäytteistä, pitopaikasta vastaavan toimijan on arvioitava tuotantohygieeniset olosuhteet ja muutettava tarvittavilta osin työskentely- ja hygieniakäytäntöjään. Elintarvikevalvontaviranomaisen on tarkastettava tehdyt toimenpiteet ja annettava tarvittaessa neuvoja havaittujen puutteiden poistamiseksi. 49 § Kampylobakteerin toteamisen aiheuttamat toimenpiteet teurastamossa Jos pitopaikan yhdessä tai useammassa teurastuserässä on todettu kampylobakteeri umpisuolinäytteistä kahdella peräkkäisellä teurastuskerralla, pitopaikasta toimitettavat teurastuserät on teurastettava päivän viimeisinä. Käytäntöä jatketaan, kunnes pitopaikan teurastuserät on todettu umpisuolinäytteistä tehtävistä kampylobakteeritutkimuksissa negatiivisiksi kahdella peräkkäisellä teurastuskerralla. 50 § Laboratorion velvollisuus toimittaa kampylobakteeritutkimustietoja Näytteitä tutkivan laboratorion on toimitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain teurastuseräkohtaiset tiedot kampylobakteerin varalta tutkituista umpisuolinäytteistä, tutkimustuloksista ja käytetystä tutkimusmenetelmästä. Näytteitä tutkivan laboratorion on lisäksi toimitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain tieto komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 2 luvun 2.1.9 kohdan mukaisesti tutkittujen näytteiden kokonaislukumäärästä ja kampylobakteeria yli 1 000 pesäkettä muodostavaa yksikköä grammassa sisältävien näytteiden lukumäärästä ja käytetystä tutkimusmenetelmästä. 6 luku STEC-seuranta 51 § STEC-näytteenottosuunnitelma Ruokaviraston tulee laatia vuosittain näytteenottosuunnitelma nautoja teurastaville teurastamoille STEC:n seurantaa varten liitteen 6 1 kohdan mukaisesti. 52 § Toimijan STEC-omavalvonta Nautoja teurastavan teurastamon on

§:n mukaiseen omavalvontaan tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitetun näytteenottosuunnitelman ja liitteen 6 mukaiset STEC-tutkimukset. 53 § STEC-näytteiden tutkiminen ja tutkimustuloksen varmistaminen Laboratorion on tutkittava näytteet STEC:n varalta käyttäen ISO/TS 13136 -menetelmän viimeisintä versiota. Vaihtoehtoisten menetelmien käyttö on sallittu komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 5 artiklan ehtojen mukaisesti. Näytteet tutkineen laboratorion on viipymättä toimitettava alustavasti positiiviset STEC-näytteet Ruokavirastoon, jonka on varmistettava STEC:n esiintyminen sille toimitetuissa näytteissä. 54 § STEC:n esiintyvyyden seuranta teurasnaudoista Ruokaviraston on toteutettava vähintään joka viides vuosi STEC:n esiintyvyyden seuraamiseksi eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu seurantatutkimus teurasnautojen ulostenäytteistä. Nautoja teurastavan teurastamon on Ruokaviraston ohjeistuksen mukaisesti otettava edellä 1 momentissa tarkoitettuun seurantaan tarvittavat ulostenäytteet ja toimitettava näytteet tutkittaviksi Ruokavirastoon. Näytteiden tutkiminen on teurastamolle maksutonta. 55 § Laboratorion velvollisuus toimittaa STEC-tutkimustietoja Laboratorion on toimitettava Ruokavirastoon vähintään kuukausittain teurastamokohtainen yhteenveto, joka sisältää tiedot STEC:n varalta tutkittujen näytteiden kokonaislukumäärästä, käytetystä tutkimusmenetelmästä sekä alustavasti positiivisten näytteiden ja varmistettujen positiivisten näytteiden lukumääristä. 7 luku Kansalliset TSE-säännökset, joilla täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 999/2001 56 § Ruhon hylkääminen Kun ruho on tutkittu pikatestillä naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) varalta ja positiivisen tai epävarman pikatestin tulos on varmistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen X C luvun 3.1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla varmennustutkimuksella negatiiviseksi, post mortem -tarkastuksessa hylätään ainoastaan kyseinen ruho ja kaikki ruhon osat vuota mukaan lukien. Kaikki kyseisen ruhon osat vuota mukaan lukien on hävitettävä edellä mainitun asetuksen liitteen III A luvun I kohdan 6.4 alakohdan mukaisesti. Jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 nojalla TSE:n varalta tutkittavaksi määrättyä eläintä ei ole tutkittu, kyseisen eläimen ruho ja kaikki ruhon osat vuota mukaan lukien on hylättävä post mortem tarkastuksessa ja hävitettävä edellä mainitun asetuksen liitteen III A luvun I kohdan 6.4 alakohdan mukaisesti. 57 § Ruhojen terveysmerkintä ennen pikatestin tulosta Eläimen ruho voidaan merkitä terveysmerkillä ennen kuin pikatestin tulos on saatu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen III A luvun I kohdan 6.2 alakohdan mukaisesti. Teurastamon on

§:n mukaiseen omavalvontaan edellä mainitun asetuksen mukaiset menettelyt. 58 § Erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen leikkaamossa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen V 4.3 kohdan mukaisesti: 1) yli 12 kuukauden ikäisten lampaiden ja vuohien selkäydin voidaan poistaa leikkaamossa; 2) yli 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten päänliha voidaan irrottaa leikkaamossa mainitun asetuksen liitteen V 9 kohdan mukaisesti. Leikkaamon tulee hakea ja saada toimivaltaiselta elintarvikevalvontaviranomaiselta hyväksyntä edellä 1 momentissa mainittuun toimintaan ennen toiminnan aloittamista. Hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, kuinka toiminta huomioidaan elintarvikelain 15 §:n mukaisessa omavalvonnassa. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava 2 momentin mukaisesta hyväksynnästä Ruokavirastolle. 59 § Toimenpiteet teurastamossa Yli 12 kuukauden ikäisten lampaiden ja vuohien ruhot, jotka sisältävät selkäydintä, on merkittävä teurastamossa jokaisen terveysmerkin läheisyyteen tehtävällä TSE-merkinnällä ennen kuin ne lähetetään tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen leikkaamoon. Nautaeläimen pää on merkittävä otsaan laitettavalla TSE-merkinnällä ennen sen lähettämistä tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen leikkaamoon. Teurastamon on ilmoitettava muulle kuin teurastamon yhteydessä sijaitsevalle leikkaamolle etukäteen todisteellisesti lähetyksestä, jossa on erikseen määriteltyä riskiainesta sisältäviä päitä, ruhoja tai ruhonosia. Ilmoituksen on oltava perillä leikkaamossa ennen lähetyksen saapumista. Teurastamon on varmistettava ennen lähettämistä, että leikkaamolla on tämän asetuksen 58 §:n 2 momentin mukainen hyväksyntä. 60 § Teurastamon ja leikkaamon omavalvonnan kirjaukset Teurastamon omavalvonnassa on kirjattava erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä lähetyksistä tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin mukaista toimintaa harjoittaviin leikkaamoihin lähetyspäivämäärä, vastaanottajan nimi ja yhteystiedot sekä lähetettyjen päiden, ruhojen ja ruhonosien määrä eläinlajeittain. Leikkaamon omavalvonnassa on kirjattava tämän asetuksen 58 §:n 1 momentin mukaiseen toimintaan vastaanotettujen päiden, ruhojen ja ruhonosien määrä eläinlajeittain, vastaanottopäivämäärä sekä lähettäjän nimi ja yhteystiedot. 8 luku Erinäiset säännökset 61 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä huhtikuuta

1. Tällä asetuksella kumotaan maa- ja metsätalousministeriön asetus nautaeläinten ja sikojen salmonellavalvonnasta (1030/2013), maa- ja metsätalousministeriön asetus kanojen ja kalkkunoiden salmonellavalvonnasta (1037/2013), maa- ja metsätalousministeriön asetus salmonellavalvonnasta liha-alan laitoksissa (134/2012), maa- ja metsätalousministeriön asetus broilereiden kampylobakteerivalvonnasta (10/EEO/2007), maa- ja metsätalousministeriön asetus nautojen EHEC-tutkimuksista teurastamossa ja pitopaikassa (24/EEO/2006) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetus teurastamoita ja leikkaamoita koskevista TSE-tauteihin liittyvistä toimenpiteistä (7/EEO/2009). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (32001R0999); EUVL L 147, 31.5.2001, s. 1–40 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003 (32003R2160); EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1–15 Komission asetus (EY) N:o 2073/2005 (32005R2073); EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1–26 Komission asetus (EU) N:o 200/2010 (32010R0200); EUVL L 61, 11.3.2010, s. 1–9 Komission asetus (EU) N:o 517/2011 (32011R0517); EUVL L 138, 26.5.2011, s. 45–51 Komission asetus (EU) N:o 200/2012 (32012R0200); EUVL L 71, 9.3.2012, s. 31–36 Komission asetus (EU) N:o 1190/2012 (32012R1190); EUVL L 340, 13.12.2012, s. 29–34 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/627 (32019R0627); EUVL L 131, 17.5.2019, s. 51–100 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY (32003L0099); EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31–40 Liite 1 Helsingissä 13.4.2021 Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä Neuvotteleva virkamies Eveliina Palonen Liite 1 PITOPAIKOISSA OTETTUJEN SALMONELLANÄYTTEIDEN TOIMITTAMINEN LABORATORIOON 1 Näytteiden lähettäminen ja säilyttäminen Näytteiden pakkaamisesta ja lähettämisestä on sovittava erikseen tutkimuksen tekevän laboratorion kanssa. Näytteet on lähetettävä laboratorioon ensisijaisesti näytteenottopäivänä. Jos tämä ei ole mahdollista, näytteet on säilytettävä jäähdytettyinä ennen lähettämistä. Näytteet voidaan kuljettaa ympäristön lämpötilassa, kunhan vältetään niiden altistuminen korkeille lämpötiloille (yli 25 °C) ja auringonvalolle. Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä jäähdytettyinä tutkimukseen saakka. Näytteiden tutkiminen on aloitettava viimeistään 48 tunnin kuluttua niiden vastaanottamisesta ja 96 tunnin kuluttua näytteenotosta. 2 Nautojen tai sikojen pitopaikasta otettujen näytteiden mukana toimitettavat tiedot Näytteiden mukana laboratorioon toimitettavista tiedoista on käytävä ilmi pitopaikkatunnus sekä tieto siitä, onko kyseessä salmonellavalvontaan sisältyvä toimijan säännöllinen näytteenotto, muu toimijan näytteenotto, salmonellavalvontaan sisältyvä viranomaisen näytteenotto, viranomaisen epäilynäytteenotto vai taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen kumoamiseen liittyvä näytteenotto. Sikojen näytteiden mukana on lisäksi toimitettava tieto, onko kyseessä uudistuseläimiä tuottava pitopaikka, emakkosikala, yhdistelmäsikala, lihasikala vai pitopaikka, jossa eläimiä pidetään karanteenissa ennen niiden toimittamista sperman keräysasemalle. Nautojen näytteiden mukana on lisäksi toimitettava tieto, onko kyseessä maidontuotantokarjan pitopaikka, vasikkakasvattamo, välikasvattamo, lihakasvattamo, emolehmäkarjan pitopaikka vai jokin muu pitopaikkatyyppi. Jos kyseessä on nautojen salmonellavalvonta, on myös toimitettava tieto, onko kyseessä raakamaidon tai muun lämpökäsittelemättömän maidon tai kerman luovutukseen liittyvä näytteenotto, vai sperman keräysasemalle toimitettavien eläinten alkuperäpitopaikassa tai karanteenitilassa tapahtuva näytteenotto. 3 Kanojen tai kalkkunoiden pitopaikasta otettujen näytteiden mukana toimitettavat tiedot Näytteiden mukana laboratorioon toimitettavista tiedoista on käytävä ilmi pitopaikkatunnus sekä tieto siitä, onko kyseessä salmonellavalvontaan sisältyvä toimijan säännöllinen näytteenotto, salmonellavalvontaan sisältyvä viranomaisen näytteenotto vai viranomaisen muu näytteenotto. Emoparvista otettujen näytteiden mukana on toimitettava: 1) tieto parven iästä ja parvitunnisteesta; 2) tieto siitä, onko kyseessä munintakanojen, broilereiden vai kalkkunoiden emoparvi; 3) tieto siitä, onko kyseessä isovanhempaispolven vai vanhempaispolven emoparvi; 4) tieto siitä, onko kyseessä untuvikkovaiheen, muun kasvatusvaiheen vai munintavaiheen emoparvi; sekä 5) tieto siitä, onko kyseessä tämän asetuksen 19 §:n mukainen pienimuotoinen toiminta. Tuotantopolven parvista otettujen näytteiden mukana on toimitettava: 1) tieto parven iästä ja parvitunnisteesta; 2) tieto siitä, onko kyseessä munintakanojen, broilereiden vai kalkkunoiden parvi, sekä munintakanojen parvesta lisäksi tieto, onko kyseessä untuvikkovaiheen, muun kasvatusvaiheen vai munintavaiheen parvi; sekä 3) tieto siitä, onko kyseessä tämän asetuksen 19 §:n mukainen pienimuotoinen toiminta. Hautomoista otettujen näytteiden mukana on toimitettava 1) tieto siitä, onko kyseessä munintakanojen, broilereiden vai kalkkunoiden hautomo; sekä 2) tieto näytteenottokohdista kirjattuna näytelähetteeseen. Liite 2 SALMONELLANÄYTTEENOTTO NAUTOJEN JA SIKOJEN PITOPAIKOISSA 1 Yleiset näytteenoton vaatimukset Ulostenäytteet otetaan peräsuolesta tai lattialta. Jos näytteet kerätään lattialta, tarvittava määrä ulostenäytteitä kerätään eri puolilta lattiaa, eikä näytteiden kuulumista eri eläimille ei ole tarpeen varmistaa. Yhden ulostenäytteen tulee painaa vähintään 25 grammaa. Nuoresta eläimestä peräisin olevaa näytettä voi kuitenkin olla tätä vähemmän, jos ulostetta ei ole riittävästi. Yhteisnäytettä koottaessa yhdistetään enintään 20 ulostenäytettä samaan muovipussiin tai -astiaan. Pussiin tai astiaan lisätään tarvittaessa hieman kädenlämpöistä vettä. Pussin tai astian sisältöä sekoitetaan huolellisesti useita minuutteja. Pussin tai astian sisällöstä otetaan vähintään 25 grammaa ulostetta, joka siirretään laboratorioon lähetettävään näytepurkkiin tai -pussiin. Vaihtoehtoisia näytteenotto- ja yhdistämismenetelmiä voidaan käyttää, jos ne eivät heikennä näytteenoton herkkyyttä. 2 Ulostenäytteenotto uudistuseläimiä tuottavassa sikojen pitopaikassa ja karanteenitilassa ennen sian siirtämistä sperman keräysasemalle Pitopaikan emakoista otetaan yksi yhteisnäyte jokaista alkavaa sataa emakkoa kohden, kuitenkin enintään kymmenen yhteisnäytettä. Näytteitä otetaan ensisijaisesti imettäviltä emakoilta. Yhteen yhteisnäytteeseen yhdistetään enintään 20 emakon yksilökohtainen ulostenäyte. Jos pitopaikassa on nuoria sikoja, otetaan niistä lisäksi yhteisnäytteitä. Yhteisnäytteiden määrä suhteutetaan pitopaikan emakoiden määrään siten, että jokaista alkavaa sataa emakkoa kohden otetaan kaksi yhteisnäytettä 500 emakkoon asti. Yli 500 emakkoa ylittävältä osalta otetaan yksi yhteisnäyte sataa emakkoa kohden. Yhteisnäytteitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa enempää kuin
2. Yhteisnäytteet otetaan ensisijaisesti 30–60 kilogrammaa painavista lihasioista ja nuorista siitoseläimistä. Jos niitä ei ole riittävästi, yhteisnäytteitä otetaan vieroitetuista porsaista. Yhteen yhteisnäytteeseen yhdistetään enintään 20 ulostenäytettä, jotka kerätään 5–15 karsinasta siten, että otetaan kaksi ulostenäytettä 10–15 sikaa kohden. Sperman keräysasemalle siirrettävät siat on tutkittava karanteenitilassa karanteeniaikana peräsuolesta otetuista ulostenäytteistä. Tutkittavat näytteet voidaan yhdistää enintään 10 eläimen yhteisnäytteeksi. 3 Ulostenäytteenotto, kun luovutetaan raakamaitoa tai muuta lämpökäsittelemätöntä maitoa tai kermaa, sekä ulostenäytteenotto sperman keräysasemalle toimitettavien nautojen alkuperäpitopaikassa ja karanteenitilassa ennen naudan siirtämistä sperman keräysasemalle Pitopaikan naudoista otetaan näytteet kohdan 4.2 mukaisesti. Sperman keräysasemalle toimitettavien eläinten alkuperäpitopaikassa otetaan kuitenkin enintään viisi yhteisnäytettä. Karanteenitilassa sperman keräysasemalle siirrettävät naudat tutkitaan karanteeniaikana peräsuolesta otetuista ulostenäytteistä. Karanteenitilassa otetut näytteet voidaan yhdistää enintään 20 eläimen yhteisnäytteeksi. 4 Ulostenäytteenotto epäiltäessä salmonellatartuntaa pitopaikassa Näytteenottoon sisällytetään kaikki pitopaikan osat. Jos salmonellatartuntaa epäillään perustellusti vain jossain pitopaikan osassa, näytteenotto voidaan kuitenkin kohdentaa vain tähän osaan. Näin voidaan menetellä esimerkiksi silloin, kun vain osaa pitopaikan eläimistä on ruokittu rehulla, jonka epäillään olevan saastunut salmonellalla. Jäljempänä tässä kohdassa kuvatuista näytteenottojen kohdentamisista ja näytemääristä voidaan poiketa perustellusta syystä. 4.1 Sikojen pitopaikat Imettävistä emakoista otetaan ulostenäyte joka toisesta eläimestä, ja näytteet yhdistetään enintään 20 ulostenäytteen yhteisnäytteeksi. Muista emakoista, ensikoista ja karjuista otetaan yksi yhteisnäyte jokaista alkavaa sataa eläintä kohden. Yhteen yhteisnäytteeseen yhdistetään enintään 20 eläimen ulostenäyte. Vieroitetuilta porsailta, lihasioilta ja nuorilta siitoseläimiltä otetaan yksi ulostenäyte 10–15 eläintä kohden. Näytteet yhdistetään enintään 20 näytteen yhteisnäytteeksi. Yhteisnäytteet järjestetään osasto- ja karsinakohtaisesti siten, että mahdollinen salmonellapositiivinen osasto tai karsina on tunnistettavissa. 4.2 Nautojen pitopaikat Alle 40 naudan pitopaikat: – Jokaisesta pitopaikan eläimestä otetaan ulostenäyte. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteiksi. 40–200 naudan pitopaikat: – 40 pitopaikan nuorimmasta tai vastapoikineesta eläimestä otetaan ulostenäyte. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteeksi. – Seuraavilta 160 eläimeltä otetaan ulostenäyte joka toisesta eläimestä. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteiksi. – Jos karjassa on ripuloivia eläimiä, otetaan yhteisnäytteisiin kerättävät ulostenäytteet ensisijaisesti niiltä. Yli 200 naudan pitopaikat: – 40 pitopaikan nuorimmasta tai vastapoikineesta eläimestä otetaan ulostenäyte. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteeksi. – Seuraavaksi nuorimmilta 160 eläimeltä otetaan ulostenäyte joka toisesta eläimestä. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteiksi. – Seuraavilta eläimiltä otetaan ulostenäyte joka viidennestä eläimestä. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteiksi. – Jos karjassa on ripuloivia eläimiä, otetaan yhteisnäytteisiin kerättävät ulostenäytteet ensisijaisesti niiltä. Jos samassa pitopaikassa on nautoja useammassa eri osastossa, jokaisesta osastosta on otettava vähintään yksi 20 eläimen yhteisnäyte. Jos osastossa on eläimiä alle 20, otetaan yhteisnäytteeseen yksi ulostenäyte jokaista eläintä kohti. 5 Tuotantoympäristönäytteenotto epäiltäessä salmonellatartuntaa pitopaikassa Tuotantoympäristönäytteet otetaan pitopaikan rakenteista, erityisesti salmonellan pesiytymisen kannalta oleellisista kohdista kuten lattiakaivoista, kulkukäytävien lattioista, ruokintapöydiltä ja kaukaloista sekä juomakupeista ja -altaista. Näytteiden on riittävässä määrin edustettava pitopaikan eri osia. Pitopaikasta otetaan yhteensä 5–50 tuotantoympäristönäytettä. Näytteet otetaan kostutetulla sienellä, kankaalla, vaahtomuovikuutiolla tai vastaavalla näytteenottovälineellä hankaamalla tutkittavaa kohdetta voimakkaasti. Enintään viisi samasta kohteesta tai alueesta otettua tuotantoympäristönäytettä voidaan yhdistää yhteisnäytteeksi. 6 Rehuympäristönäytteenotto Rehuympäristönäytteet otetaan kostutetulla sienellä, kankaalla, vaahtomuovikuutiolla tai vastaavalla näytteenottovälineellä hankaamalla tutkittavaa kohdetta voimakkaasti. Näytteet pakataan yksittäin. Näytteitä ei yhdistetä laboratoriotutkimuksessa. Näytteitä otetaan soveltuvin osin seuraavista kohteista: Rehusiilot: Jokaisesta siilosta, jossa on varastoitu rehua, johon liittyy salmonellan leviämisriski, otetaan yhteensä kaksi rehuympäristönäytettä seuraavista kohteista: – pystysiilon kannen sisäpinta (sykloni, tarkistusluukku tai pölysuodatin) sekä pohjakartion suu, sulkuluukun päällystä tai rehuspiraalin lähtöpesä – laakasiilon (tasovarastot) laidat ja pohja Viljankuivaamot: Jos rehua, johon liittyy salmonellan leviämisriski, on varastoitu tai käsitelty viljankuivaamossa, otetaan yhteensä vähintään neljä rehuympäristönäytettä seuraavista kohteista: – viljankuivaamon kippausmontun reunat – kuivaamon pystyelevaattorin alapää (tarkistusluukku), elevaattorimontun pohja – kuivaamon pystyelevaattorin yläpää (tarkistusluukku) – salmonellariskirehun varastointiin käytetyn kuivaamorakennuksessa tai sen yhteydessä olevan varastosiilon kannen sisäpinta Rehuvaraston lattia: – yksi rehuympäristönäyte rehusiilojen ja rehunkäsittelylaitteiden ympäristöstä eri kohdista Rehunkäsittely- ja ruokintalaitteet sikojen pitopaikassa: Otetaan yhteensä kaksi rehuympäristönäytettä laitetta kohden seuraavista kohteista: – rehusekoittajan/myllyn syöttösuppilo ja sykloni/pölypussi – liemiruokintakoneen kannen ulko- ja sisäpinta (rehukomponenttien alastuloputket) – kuivaruokkijan veto- ja syöttökone (avatun koneen sisäpinnat) – rehuvaaka (ylä- ja alaosa) – muut näytteenottokohteet harkinnan mukaan (rehuvaunut ja -kärryt yms.) Rehunkäsittely- ja ruokintalaitteet nautojen pitopaikassa: Apevaunu/apesekoitin: Otetaan yhteensä kaksi rehuympäristönäytettä seuraavista kohteista: – sekoitussäiliön sisäseinän yläosa, jossa on jäljellä rehunpölyä ja paakkuuntunutta rehua – rehun purkausluukut ja -kuljettimet niistä kohdista, joissa on paakkuuntunutta rehua Muu ruokintalaitteisto (vaihtoehto apevaunulle): Otetaan yhteensä kaksi rehuympäristönäytettä ruokintalaitetta kohden seuraavista kohteista: – ruokintakioskin tai kiskoruokkijan yläosa, rehun täyttösuppilo – ruokintakioskin rehukaukalo tai kiskoruokkijan purkausaukot – muut näytteenottokohteet harkinnan mukaan (rehuvaunut ja -kärryt yms.) 7 Ulostenäytteenotto taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen kumoamiseksi Näytteet otetaan ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun pitopaikan oletetaan olevan puhdistunut salmonellatartunnasta. Jos näytteistä ei todeta salmonellaa, näytteenotto uusitaan pääsääntöisesti 3–4 viikon kuluttua. Perustellusta syystä voidaan käyttää muuta, vähintään kahden viikon mittaista näytteenottoväliä. Jos näytteistä todetaan salmonella, taudin hävittämistoimenpiteitä koskeva ilmoitus on tarkistettava ja tarvittavia uusia taudin hävittämistoimenpiteitä on toteutettava ennen kuin näytteenotto uusitaan. Jos salmonella todetaan 8 kohdan mukaisissa tuotantoympäristönäytteistä tai 6 kohdan mukaisista rehuympäristönäytteistä, mutta ei ulostenäytteenotossa, ulostenäytteenotto on uusittava, kunnes salmonellaa ei todeta 6 ja 8 kohdan mukaisista näytteistä eikä kaksista peräkkäisistä ulostenäytteistä. 7.1 Sikojen pitopaikat Jokaista emakkoa, ensikkoa ja karjua kohden otetaan ulostenäyte. Näytteet yhdistetään enintään 20 näytteen yhteisnäytteeksi. Vieroitetuista porsaista, lihasioista ja nuorista siitoseläimistä otetaan kaksi ulostenäytettä 10–15 eläintä kohden. Näytteet yhdistetään enintään 20 näytteen yhteisnäytteeksi. Yhteisnäytteet järjestetään osasto- ja karsinakohtaisesti siten, että tutkimuksissa mahdollisesti todettava salmonella voidaan yhdistää oikeaan osastoon ja karsinaan. 7.2 Nautojen pitopaikat Jokaista nautaa kohden otetaan ulostenäyte. Näytteet yhdistetään enintään 20 eläimen yhteisnäytteiksi. Yhteisnäytteet järjestetään osasto- ja karsinakohtaisesti siten, että tutkimuksissa mahdollisesti todettava salmonella voidaan yhdistää oikeaan osastoon, karsinaan tai eläinryhmään. 8 Tuotantoympäristönäytteenotto taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen kumoamiseksi Tuotantoympäristönäytteet taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen kumoamiseksi otetaan ensimmäisen kerran aikaisintaan siinä vaiheessa, kun pitopaikan oletetaan olevan puhdistunut salmonellatartunnasta. Näytteenotto voidaan kunnaneläinlääkärin harkinnan mukaan toteuttaa samaan aikaan kuin 7 kohdan mukainen ensimmäinen tai myöhempi ulostenäytteenotto taikka ulostenäytteenottokertojen välillä. Näytteenotto uusitaan, jos tuotantoympäristö- tai ulostenäytteenotossa todetaan salmonella. Tuotantoympäristönäytteet otetaan pitopaikan rakenteista, erityisesti salmonellan pesiytymisen kannalta oleellisista kohdista kuten lattiakaivoista, kulkukäytävien lattioista ja ruokintapöydiltä ja kaukaloista sekä juomakupeista ja -altaista. Näytteiden on riittävässä määrin edustettava pitopaikan eri osia. Pitopaikasta otetaan yhteensä 10–100 tuotantoympäristönäytettä. Näytteet otetaan kostutetulla sienellä, kankaalla, vaahtomuovikuutiolla tai vastaavalla näytteenottovälineellä hankaamalla tutkittavaa kohdetta voimakkaasti. Enintään viisi samasta kohteesta tai alueesta otettua tuotantoympäristönäytettä voidaan yhdistää yhteisnäytteeksi. Liite 3 SALMONELLANÄYTTEENOTTO KANOJEN JA KALKKUNOIDEN PITOPAIKOISSA Eri parvista otettuja näytteitä ei saa yhdistää. 1 Näytteenotto untuvikkojen kuljetuslaatikoista Emokasvattamossa otetaan näytteitä kymmenestä ja kasvatuskanalassa viidestä kuljetuslaatikosta samanaikaisesti hautomosta saapuvaa parvea kohden. Emokasvattamossa näytteet yhdistetään kahdeksi erikseen tutkittavaksi yhteisnäytteeksi ja kasvatuskanalassa yhdeksi yhteisnäytteeksi. Näytteeksi otetaan ensisijaisesti aluspapereita, jotka taitellaan kokoon. Viiden laatikon paperit pannaan samaan muovipussiin. Jos kuljetuslaatikoissa käytetään muuta alusmateriaalia, siitä otetaan näytteitä vastaavasti. Jos kuljetuslaatikoissa ei käytetä alusmateriaalia, tutkittavien laatikoiden pohjista otetaan sivelynäytteitä vähintään 1 m 2 :n pinta-alalta. Sivelynäytteenotossa käytetään steriilejä, kostutettuja näytteenottosieniä, kankaita, vaahtomuovikuutioita tai sideharsotaitoksia. 2 Tossu- ja sivelyulostenäytteenotto parvista, kun eläimiä ei pidetä häkeissä 2.1 Tossunäytteiden otto Näytteenotossa käytettävien tossujen on oltava imukykyisiä. Tossunäytteen ottamiseen voidaan käyttää myös imukykyistä putkisukkaa tai putkiharsoa. Tossut on kostutettava ennen näytteenottoa. Kostutukseen käytetään puhdasta, ihmisten kulutettavaksi kelpaavaa juomavettä, steriiliä vettä tai erityistä kostutusliuosta (0,8 % NaCl ja 0,1 % peptonia steriilissä, deionisoidussa vedessä). Näytteet otetaan sisätiloista. Jos näytteenotossa käytetään kahta tossuparia, tutkittavan parven pitotilan ala jaetaan kahteen sektoriin. Kummallakin sektorilla kävellään yhdellä tossuparilla koko sektorin ala. Jos näytteenotossa käytetään yhtä tossuparia, tossuparilla kävellään koko tutkittavan parven pitotilan ala. Jos parvesta otetaan näytteeksi yksi pari tossunäytteitä ja vähintään kaksi sivelyulostenäytettä, tossunäyte otetaan kävelemällä tossuparilla pehkujen peittämillä alueilla parven pitotilassa. 2.2 Sivelyulostenäytteiden otto Näytteenottoon käytetään yhtä tai useampaa kangasta näytettä kohden. Jokaisen kankaan pinta-alan tulee olla vähintään 900 cm
3. Kangas on kostutettava ennen näytteenottoa. Kostutukseen käytetään puhdasta, ihmisten kulutettavaksi kelpaavaa juomavettä, steriiliä vettä tai erityistä kostutusliuosta (0,8 % NaCl ja 0,1 % peptonia steriilissä, deionisoidussa vedessä). Näytteet kerätään siten, että kankailla sivellään mahdollisimman laaja pinta-ala kaikkien saavutettavissa olevien lannankuljetusmattojen purkautumispäistä. Lannankuljetusmattojen ja raappojen tulee olla ollut käynnissä näytteenottopäivänä ennen näytteenottoa. Näytteet on kerättävä siten, että jokainen kangas on kauttaaltaan ulosteessa. 2.3 Näytteiden yhdistäminen Munintakanaparvesta otetut kaksi tossunäyteparia voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. Samoin munintakanaparvesta otetut yksi tossupari ja sivelyulostenäytteet voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. Emokasvatus-, broileri- tai kalkkunaparvesta otetut tossunäyteparit on tutkittava erikseen. Otettaessa emoparvesta tossu- ja sivelyulostenäytteitä, tossupari tutkitaan erikseen ja sivelyulostenäytteet voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. 3 Uloste- ja sivelyulostenäytteenotto häkeissä pidettävistä parvista 3.1 Ulostenäytteiden otto Häkeissä pidettävistä emoparvista ja munintakanaparvista on otettava kaksi vähintään 150 gramman painoista ulostenäytettä. Kumpaankin näytteeseen kerätään luonnollisesti sekoittunutta ulostetta pitopaikan lannankuljetusmatoista, raapoista tai lantakaivosta pitopaikan tyypin mukaan. Näytteet pannaan erillisiin muovipusseihin. Jos pitopaikassa on häkkejä useammassa kerroksessa, näytteeseen on sisällyttävä ulostetta kaikista kerroksista. Jos pitopaikassa on lannankuljetusmattoja ja raappoja, niiden on oltava käynnissä näytteenottopäivänä ennen näytteenottoa. Pitopaikassa, jossa on ohjauslevyt häkkien alapuolella ja raappoja, kerätään ulostetta, joka on tarttunut raappoihin niiden ollessa käynnissä. Porrastetuissa pitopaikoissa, joissa ei ole matto- tai raappajärjestelmää, ulostenäyte on kerättävä lantakaivosta. Lannankuljetusmatoista kerätään ulostetta mattojen purkautumispäistä. 3.2 Sivelyulostenäytteiden otto Jos parvesta otetaan ulostenäytteiden sijasta vähintään neljä sivelyulostenäytettä, näytteenotto tehdään kohdan 2.2 mukaisesti. 3.3 Näytteiden yhdistäminen Emoparvesta otetut ulostenäytteet tutkitaan laboratoriossa erikseen. Munintakanaparvesta otetut ulostenäytteet voidaan yhdistää sekoittamalla ne laboratoriossa huolellisesti. Emoparvesta otetut sivelyulostenäytteet voidaan yhdistää kahdeksi yhteisnäytteeksi, munintakanaparvesta otetut sivelyulostenäytteet voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. 4 Sivelypölynäytteenotto Sivelypölynäytteenottoon käytetään yhtä tai useampaa kostutettua kangasta tai sientä, joiden yhteispinta-ala on vähinään 900 cm
4. Näyte kerätään useasta kohtaa parven pitotilan sisäpuolen vaaka- tai pystysuorilta pinnoilta, joissa on näkyvää pölyä. Pölyä on kerättävä niin paljon, että käytetyt kankaat tai sienet ovat kauttaaltaan pölyssä. Kaikki saman parven kankaat tai sienet pannaan samaan muovipussiin. 5 Pölynäytteenotto Pölynäytteeseen kerätään pölyä muovipussiin tai vastaavaan eri puolilta parven pitotilaa. Näytteessä on oltava pölyä vähintään 250 millilitraa ja 100 grammaa. 6 Näyte hautomon tuotantoympäristöstä Tuotantoympäristöstä otettavien näytteiden tarkoituksena on seurata salmonellan esiintymistä hautomossa tuotannon aikana. Näytteenottoon sisällytetään pölynäytteitä ja sivelynäytteitä. Sivelynäytteet otetaan steriilillä kostutetulla näytteenottosienellä, kankaalla, vaahtomuovikuutiolla tai sideharsotaitoksella hautomon rakenteiden pinnoista. Näytteenottosuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon erityisesti siitosmunien eri käsittelyvaiheet sekä salmonellan leviämisen kannalta olennaiset kohdat. Näytteiden tulee riittävässä määrin edustaa hautomon eri osia (esimerkiksi munien vastaanotto- ja säilytystilat, hautomakoneet, untuvikkojen käsittely- ja säilytystilat, kulkukäytävät, ilmastointiputket, viemärit, kuorijakoneiden rakenteet). Pölynäytteenotossa kerätään untuvapölyä erikseen kuorimahuoneesta ja untuvikkojen lajitteluhuoneesta. Yhden pölynäytteen koko on noin 10–15 grammaa. 7 Näytteenotto pitopaikoissa, joissa harjoitetaan pienimuotoista toimintaa Häkeissä pidettävistä linnuista otetaan jokaisesta parvesta 150 gramman painoinen yhteisulostenäyte noudattaen soveltuvin osin kohdan 3.1 vaatimuksia. Jokaisen parven näytteet tutkitaan erikseen laboratoriossa. Jos emojen tai munintakanojen häkkejä on useammassa kerroksessa ja uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, mutta ulostetta ei kerry riittävästi raappoihin tai lannankuljetusmattojen puhdistimiin, otetaan vähintään kaksi sivelyulostenäytettä kohdan 2.2 mukaisesti. Samasta parvesta otetut sivelyulostenäytteet voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. Lattialla tai tarhassa pidettävistä linnuista otetaan jokaisesta parvesta tossunäytteitä noudattaen soveltuvin osin kohdan 2.1 vaatimuksia. Jos parven kaikki linnut sijaitsevat samassa tilassa, käytetään yhtä tossuparia. Jos linnut sijaitsevat eri osastoissa tai tarhoissa, joiden välillä ei ole suoraa kulkuyhteyttä, vaihdetaan tossupari aina osaston tai tarhan välillä. Kaikki saman parven tossunäytteet voidaan yhdistää tutkimusta varten. Jos lintuja pidetään kopeissa tai vastaavissa tiloissa, joissa ei pysty kävelemään, otetaan käsitossunäytteitä. Tällöin tossut laitetaan käsiin puhtaiden kertakäyttökäsineiden päälle ja käsillä hierotaan ulosteen peittämiä alueita kopissa tai vastaavassa. Kaikki samasta parvesta otetut käsitossunäytteet voidaan yhdistää tutkimusta varten. Sellaisissa emojen kerroslattiakasvattamoissa ja kerroslattiakanaloissa sekä munintakanojen kerroslattiakanaloissa, joissa uloste poistetaan lannankuljetusmatoilla, voidaan tossunäytteiden tai käsitossunäytteiden sijaan vaihtoehtoisesti ottaa vähintään kaksi sivelyulostenäytettä kohdan 2.2 mukaisesti. Samasta parvesta otetut sivelyulostenäytteet voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. 8 Pintapuhtausnäyte Pintapuhtausnäytteenoton tarkoituksena on varmistaa pesu- ja desinfektiotoimenpiteiden onnistuminen. Näytteet on otettava sivelynäytteinä steriilillä kostutetulla näytteenottosienellä, kankaalla, vaahtomuovikuutiolla tai sideharsotaitoksella pitopaikan rakenteista salmonellan toteamisen vuoksi tehtyjen pesu- ja desinfektiotoimenpiteiden jälkeen. Näytteet otetaan vasta, kun tilat ovat silminnähden puhtaat ja kuivat. Puhtausnäytteet on otettava pitopaikan pintarakenteista, erityisesti salmonellan pesiytymisen kannalta oleellisista kohdista. Näytteiden tulee riittävässä määrin edustaa pitopaikan eri osia (esimerkiksi rakenteiden saumat, erilaiset kulmaukset, ilmastointikanavien aukot, viemärit). 9 Rehuympäristönäyte Rehuympäristönäytteitä otetaan noin 5–20 jokaista pitopaikan tuotantoyksikköä kohden. Näytteet otetaan kostutetulla sienellä, vaahtomuovikuutiolla tai kankaalla hankaamalla tutkittavaa kohdetta voimakkaasti. Näytteet pakataan yksittäin muovipusseihin. Näytteitä otetaan soveltuvin osin seuraavista kohteista: Rehusiilot – siilojen alaosasta rehuspiraalin lähtöpesästä ja / tai sulkupellin päältä – siilojen katon sisäpinta/sykloni tai pölyputken suuaukko/pölypussi Viljankuivaajat – jos epäilyksenalaista rehua on varastoitu tai käsitelty viljankuivaajassa; viljankuivaajan kaatosuppilon reunat, pystyelevaattori sekä varastointiin käytetyn siilon yläosa (kansiluukku) Rehunkäsittelylaitteet – rehusekoittajan / myllyn syöttösuppilo – rehusekoittajan sisäpinta – rehuvaaka; päällystä ja punnitussäiliön sisäosa Ruokintalaitteet – ruokkijoiden täyttösuppiloiden sisäpinnat – rehua eläinhalliin tuovan rehuspiraalin ja siitä ruokkijoille johtavien rehuputkien liitoskohdat 10 Näytteenotto epäiltäessä virheellistä tutkimustulosta 10.1 Hautomot Hautomossa otetaan tuotantoympäristönäytteitä kohdan 6 mukaisesti. Näytteiden määrää on lisättävä 15 §:n mukaisen näytteenottosuunnitelman määrästä. 10.2 Muut pitopaikat kuin hautomot Parvesta otetaan viisi paria tossunäytteitä. Kukin tossupari pannaan erilliseen muovipussiin ja tutkitaan erikseen. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan tossunäytteiden sijasta viisi 150 gramman painoista ulostenäytettä. Näytteet otetaan kohdan 3 mukaisesti, ja kukin näyte pannaan erilliseen muovipussiin ja tutkitaan erikseen. Lisäksi parvesta otetaan kaksi sivelypöly- tai pölynäytettä kohdan 4 tai 5 mukaisesti. Sivelypöly- tai pölynäytteet pannaan erillisiin muovipusseihin ja tutkitaan erikseen. Edellä mainittujen näytteiden lisäksi otetaan näytteeksi vähintään viisi satunnaisesti valittua lintua. Linnut toimitetaan tutkittaviksi mikrobilääkejäämien varalta Ruokavirastoon tai Ruokaviraston nimeämään laboratorioon, jonka akkreditointiin kyseiset tutkimukset kuuluvat. Jäämänäytteet voidaan perustellusta syystä jättää ottamatta. Liite 4 SALMONELLANÄYTTEENOTTO LIHA-ALAN HYVÄKSYTYISSÄ ELINTARVIKEHUONEISTOISSA 1 Näytteiden lähettäminen ja säilyttäminen Näytteiden pakkaamisesta ja lähettämisestä on sovittava erikseen tutkimuksen tekevän laboratorion kanssa. Näytteet on lähetettävä laboratorioon ensisijaisesti näytteenottopäivänä. Jos tämä ei ole mahdollista, näytteet on säilytettävä jäähdytettyinä ennen lähettämistä. Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä jäähdytettyinä tutkimukseen saakka. Näytteiden tutkiminen on aloitettava viimeistään 96 tunnin kuluttua näytteenotosta. 2 Näytteenotto sikoja tai nautoja teurastavassa teurastamossa 2.1 Näytemäärä Näytteet otetaan normaalisti teurastuslinjassa teurastettavista eläimistä. Teurastetuista lihasioista, emakoista ja naudoista otetaan vuosittain koko maassa kustakin eläinryhmästä vähintään 2100 imusolmukenäytettä. Näistä näytteistä vähintään 780 kappaletta otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna. Loput, vähintään 1320 näytettä kustakin eläinryhmästä, kohdennetaan teurastettaviin eläimiin valikoivalla otannalla. Kohdennusperusteina ovat salmonellan esiintymisen suurempi todennäköisyys ja mahdollisen salmonellatartunnan aiheuttamien haitallisten vaikutusten suuruus. Emakoiden näytemääriin sisältyvät sekä emakoista että karjuista otetut näytteet. Teurastetuista sioista, sisältäen lihasiat, emakot ja karjut, ja naudoista otetaan vuosittain koko maassa molemmista eläinryhmistä vähintään 2100 ruhon pintasivelynäytettä. Näytteet otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna. Ruokavirasto laatii vuosittain teurastamoita koskevan näytteenottosuunnitelman, jossa ilmoitetaan teurastusmääriin perustuva näytteiden lukumäärä, laatu ja tyyppi teurastamokohtaisesti. Teurastamoiden on otettava näytteet näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Niissä teurastamoissa, joissa teurastetaan nautoja ja sikoja korkeintaan 1 000 eläinyksikköä vuodessa, otetaan teurastetuista lihasioista, emakoista (sisältää emakot sekä karjut) ja naudoista kustakin eläinryhmästä vähintään kaksi imusolmukenäytettä vuodessa sekä teurastetuista sioista, sisältäen lihasiat, emakot ja karjut, ja naudoista molemmista eläinryhmistä vähintään kaksi ruhon pintasivelynäytettä vuodessa. Näytteet otetaan satunnaistetusti. Eläinyksiköiden laskennassa täysikasvuiset naudat vastaavat 1,00 eläinyksikköä, muut naudat vastaavat 0,50 eläinyksikköä, siat (elopaino yli 100 kilogrammaa) vastaavat 0,20 eläinyksikköä ja muut siat vastaavat 0,15 eläinyksikköä. Tässä kohdassa kuvatut nautojen ja sikojen ruhojen pintasivelynäytteet korvaavat komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 2 luvun 2.1.3 ja 2.1.4 kohtien mukaiset näytteet nautojen ja sikojen osalta. 2.2 Imusolmukenäytteet lihasioista, emakoista ja naudoista Suolistuksen jälkeen otetaan ohut- ja umpisuolialueelta (ileocaecum) puhtaasti vähintään 5 imusolmuketta, jotka asetetaan samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai -purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Naudan tunnistetietona käytetään EU-tunnusta. 2.3 Pintasivelynäytteet naudan ruhoista Näytteet otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen niiden jäähdytystä. Ruhosta otetaan kaksi pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa. Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 700 cm 2 :n (20 cm x 35 cm) alueelta. Sivelyalue ulottuu leveyssuunnassa reiden ulkopinnalle vain noin 5 cm:n verran. Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta- ja vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan noin 700 cm 2 (10 cm x 70 cm). Näytteenotossa käytetään kahta kostutettua näytteenottosientä tai sidetaitosta. Samasta ruhosta otetut näytteet yhdistetään sivelyn jälkeen samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Naudan tunnistetietona käytetään EU-tunnusta. 2.4 Pintasivelynäytteet sikojen ruhoista Näytteet otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen niiden jäähdytystä. Ruhosta otetaan kolme pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa. Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 600 cm 2 :n (15 cm x 40 cm) alueelta. Sivelyalue ulottuu leveyssuunnassa reiden ulkopinnalle vain noin 5 cm:n verran. Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta- ja vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan noin 600 cm 2 (10 cm x 60 cm). Kolmas pintasivelynäyte otetaan päästä. Posken ulkopinnalta sivellään noin 200 cm 2 :n alue (esimerkiksi kummastakin poskesta 10 cm x 10 cm). Näytteenotossa käytetään kolmea kostutettua näytteenottosientä tai sidetaitosta. Samasta ruhosta otetut näytteet yhdistetään sivelyn jälkeen samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai -purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. 3 Näytteenotto sian, naudan, ankan, hanhen tai helmikanan lihaa käsittelevässä leikkaamossa Lihasikojen, emakoiden (sisältää emakot sekä karjut), nautojen ja eri siipikarjalajien lihasta otetaan näytteet erikseen eläinryhmäkohtaisesti. Näytteenoton on oltava satunnaistettua. Alkuperältään kotimaisesta ja ulkomaisesta lihasta otetaan näytteitä samassa suhteessa kuin niitä leikataan. Näytteet otetaan leikkaamon toiminnan aikana. Näytteeksi otetaan lihanpaloja tai leikkaamisen yhteydessä syntynyttä lihamurskaa vähintään 25 grammaa. Näyte otetaan leikkaamon tuotantolinjalta tai yksittäispöytään kiinnittyneestä lihamurskasta. 3.1 Näytteenottotiheys Otettavien näytteiden määrä riippuu leikkaamon eläinryhmäkohtaisesta viikoittaisesta tuotannosta seuraavasti: Eläinryhmäkohtainen tuotanto yli 100 000 kilogrammaa viikossa: yksi näyte päivässä kyseistä eläinryhmää kohti. Eläinryhmäkohtainen tuotanto 20 000–100 000 kilogrammaa viikossa: yksi näyte viikossa kyseistä eläinryhmää kohti. Eläinryhmäkohtainen tuotanto 5 000–20 000 kilogrammaa viikossa: yksi näyte kuukaudessa kyseistä eläinryhmää kohti. Eläinryhmäkohtainen tuotanto alle 5 000 kilogrammaa viikossa: vähintään kaksi näytettä vuodessa kyseistä eläinryhmää kohti. 4 Näytteenotto kana-, broileri- tai kalkkunateurastamossa Kanan, broilerin ja kalkkunan sekä näiden emolintujen ruhojen salmonellanäytteenotosta säädetään komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 2 luvun 2.1.5 kohdassa ja 3 luvun 3.2 kohdassa. Näytteenottovaatimukset eivät koske ruhoja, jotka käytetään hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa kuumennettavien lihavalmisteiden valmistukseen. 4.1 Näytteenottotiheys Teurastamossa on toteutettava näytteenotto vähintään kerran viikossa linturyhmää kohden. Teurastamoissa, joissa teurastetaan korkeintaan 150 000 lintua vuodessa, näytteenottotiheys riippuu teurastettavien lintujen määrästä seuraavasti: Teurastettujen lintujen määrä vuodessa 100 000–150 000 kappaletta: näytteenotto joka toinen kuukausi kyseistä linturyhmää kohden. Teurastettujen lintujen määrä vuodessa 10 000–100 000 kappaletta: näytteenotto kolme kertaa vuodessa kyseistä linturyhmää kohden. Teurastettujen lintujen määrä vuodessa alle 10 000 kappaletta: näytteenotto kerran vuodessa kyseistä linturyhmää kohden. Alennettua näytteenottotiheyttä voidaan soveltaa kaikissa teurastamoissa sellaiseen linturyhmään, jonka teurastusmäärä on edellä mainitun mukainen. 5 Näytemäärän lisääminen salmonellan toteamisen jälkeen Jos teurastamossa otetussa ruhon pintasively- tai niskanahkanäytteessä tai leikkaamossa otetussa liha- tai lihamurskanäytteessä todetaan salmonella, elintarvikehuoneistossa on lisättävä näytteenottoa siten, että tutkimustuloksen varmistumista seuraavan viiden työpäivän aikana otetaan yhteensä vähintään 59 näytettä. Lisättyyn näytteenottoon on sisällytettävä salmonellan esiintymistä selvittäviä tuotantoympäristönäytteitä ja ruhojen pintasivelynäytteitä, ruhojen niskanahkanäytteitä taikka liha- tai lihamurskanäytteitä. Jos näiden 59 näytteen joukossa on yksi tai useampia positiivisia näytteitä, näytteenottoa jatketaan ottamalla jälleen vähintään 59 näytettä viiden seuraavan työpäivän aikana. Niissä teurastamoissa, joissa teurastetaan korkeintaan 1 000 eläinyksikköä vuodessa tai teurastetaan korkeintaan 150 000 lintua vuodessa, ja sellaisissa leikkaamoissa, joissa tuotetaan korkeintaan 5 000 kilogrammaa luutonta lihaa viikossa, näytteenottoa on lisättävä siten, että tutkimustuloksen varmistumista seuraavan viiden työpäivän aikana otetaan jokaisena päivänä vähintään yksi näyte. Lisätty näytteenotto kohdistetaan siihen eläin- ja näytelajiin, josta positiivinen tulos saatiin. Lisäksi näytteenottoon sisällytetään tuotantoympäristönäytteitä salmonellan varalta. Jos näytteiden joukossa on yksi tai useampia positiivisia näytteitä, näytteenottoa jatketaan ottamalla jälleen vähintään yksi näyte jokaisen seuraavan viiden työpäivän aikana. Eläinyksiköiden laskennassa täysikasvuiset naudat vastaavat 1,00 eläinyksikköä, muut naudat vastaavat 0,50 eläinyksikköä, siat (elopaino yli 100 kilogrammaa) vastaavat 0,20 eläinyksikköä ja muut siat vastaavat 0,15 eläinyksikköä. 6 Näytteiden mukana laboratorioon toimitettavat tiedot Näytteiden mukana laboratorioon on toimitettava seuraavat tiedot: 1) näytteenottopaikka ja -aika, näytteenottaja; 2) tieto näytteen lajista, ja tuotantoympäristönäytteitä lukuun ottamatta tieto eläinlajista tai -ryhmästä, josta näyte on peräisin. Tiedot tulee jaotella seuraavasti: – imusolmukenäyte: nauta, lihasika tai emakko, ja onko kyseessä satunnaistetusti vai kohdennetusti otettu näyte – ruhon pintasivelynäyte: nauta, sika, lammas, vuohi tai hevonen – ruhon niskanahkanäyte: broileri, kalkkuna tai kana – leikkaamon lihamurskanäyte: nauta, lihasika, emakko, kana, broileri, kalkkuna, ankka, hanhi tai helmikana – leikkaamon lihanäyte: kana, broileri tai kalkkuna – jauhelihanäyte: kana, broileri tai kalkkuna – raakalihavalmistenäyte: kana, broileri tai kalkkuna – tuotantoympäristönäyte; 3) tieto siitä, onko näytteen liha kotimaista vai ulkomaista alkuperää; 4) kanan, broilerin ja kalkkunan ruhojen niskanahkanäytteiden sekä liha-, jauheliha- ja raakalihavalmistenäytteiden osalta tieto näytteiden kuulumisesta samaan erään; 5) tieto siitä, jos näyte on salmonellan toteamisen takia otettu lisänäyte; sekä 6) nautojen ja sikojen imusolmukenäytteiden osalta tieto, josta voidaan tunnistaa eläimen teurastettavaksi toimittanut pitopaikka. Jos näytteessä todetaan salmonella, Ruokavirastoon toimitettavan mikrobikannan mukana on ilmoitettava edellä mainitut tiedot. Imusolmukenäytteen osalta on lisäksi ilmoitettava pitopaikan omistajan nimi sekä pitopaikan osoite ja sijaintikunta. 7 Laboratorion tekemään ilmoitukseen sisältyvät tiedot Laboratorion on toimitettava vähintään kuukausittain tiedot Ruokavirastolle salmonellan varalta tutkimistaan näytteistä ja tutkimustuloksista jaoteltuna seuraavasti: 1) naudan, lihasian ja emakon imusolmukenäytteet: kustakin ryhmästä satunnaisesti ja kohdennetusti otetut näytteet sekä näiden molempien näytetyyppien osalta tutkittujen eläinten määrä ja salmonellapositiivisten eläinten määrä; 2) naudan, sian, lampaan, vuohen ja hevosen ruhojen pintasivelynäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen ruhojen määrä ja salmonellapositiivisten ruhojen määrä sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta; 3) naudan, lihasian, emakon, ankan, hanhen ja helmikanan leikkaamon lihamurskanäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen näytteiden määrä ja salmonellapositiivisten näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina, sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta; 4) kanan, broilerin ja kalkkunan ruhojen niskanahkanäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta; 5) kanan, broilerin ja kalkkunan lihanäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina, sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta; 6) kanan, broilerin tai kalkkunan lihasta valmistetun jauhelihan näytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina; sekä 7) kanan, broilerin tai kalkkunan lihasta valmistetun raakalihavalmisteen näytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina. Lisäksi laboratorion on ilmoitettava Ruokavirastolle näytteiden tutkimisessa käyttämänsä tutkimusmenetelmä. Liite 5 KAMPYLOBAKTEERINÄYTTEENOTTO TEURASTAMOISSA JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN 1 Tutkittavien teurastuserien määrä Teurastamon on tutkittava vuosittain 1.6.–31.
5. välisenä aikana kaikki teurastamansa broilereiden teurastuserät. Ruokavirasto laatii vuosittain 1.1.–31.
6. ja 1.11.–31.
7. välisille ajanjaksoille näytteenottosuunnitelman. Teurastuseriä on tutkittava näinä kuukausina yhteensä määrä, jolla voidaan osoittaa maan tasolla kampylobakteerin 1 %:n esiintyvyys teurastuserissä 1 %:n tarkkuudella ja 95 %:n luottamustasolla. Suunnitelmassa ilmoitetaan teurastusmääriin perustuva tutkittavien teurastuserien määrä teurastamokohtaisesti. Teurastamon on jaettava näytteenotto mahdollisimman tasaisesti näytteenottokuukausien ajalle ja otettava näytteet satunnaistetusti. 2 Näytteenotto ja näytteiden käsittely Kustakin tutkittavasta teurastuserästä on otettava teurastamossa näytteeksi kokonainen, ehjä umpisuoli 10 linnusta. Näytteenotto on kohdistettava tasaisesti koko teurastuserän lintuihin. Näytteet on merkittävä siten, että teurastuserän toimittanut pitopaikka ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Näytteet on säilytettävä viileässä ja toimitettava laboratorioon mahdollisimman nopeasti käytettävän tutkimusmenetelmän ohjeen mukaisesti. 3 Näytteiden tutkiminen Näytteiden tutkiminen on aloitettava 72 tunnin kuluessa näytteenotosta. Laboratoriossa 10 umpisuolinäytettä voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi. Liite 6 STEC-TUTKIMUKSET RUHOISTA 1 Pintasivelynäytteiden lukumäärä Teurastetuista naudoista otetaan vuosittain koko maassa vähintään 500 ruhon pintasivelynäytettä. Näytteet otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna. Ruokavirasto laatii vuosittain teurastamoita koskevan näytteenottosuunnitelman, jossa ilmoitetaan teurastusmääriin perustuva näytteiden määrä teurastamokohtaisesti. Teurastamoiden on otettava näytteet näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Niissä teurastamoissa, joissa teurastetaan korkeintaan 1 000 nautaa vuodessa, otetaan vähintään kaksi näytettä vuodessa. Jos teurastamossa teurastetaan alle 100 nautaa vuodessa, näytteitä ei tarvitse ottaa. 2 Näytteenotto, näytteiden käsittely ja tutkiminen Näytteet otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen niiden jäähdytystä. Ruhosta otetaan kaksi pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa. Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 700 cm 2 :n (20 cm x 35 cm) alueelta. Sivelyalue ulottuu reiden ulkopinnalle vain noin 5 cm:n leveydeltä. Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta- ja vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan noin 700 cm 2 (10 cm x 70 cm). Näytteenotossa käytetään kahta kostutettua näytteenottosientä tai sidetaitosta. Samasta ruhosta otetut näytteet yhdistetään sivelyn jälkeen samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Naudan tunnistetietona käytetään EU-tunnusta. Näytteiden käsittely ja tutkiminen tehdään käytettävän tutkimusmenetelmän mukaisesti. Näytteiden tutkiminen voidaan kuitenkin aloittaa 48 tunnin kuluessa näytteenotosta.