1988 161/1988 Ydinenergia-asetus Kauppa- ja teollisuusministerin esittelystä säädetään 11 päivänä joulukuuta 1987 annetun ydinenergialain (990/87) nojalla: 1 luku Määritelmiä 1 § Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) luonnonuraanilla uraania, jonka isotooppien runsaussuhteita ei ole muutettu niistä, mitkä ne luonnossa esiintyvällä uraanilla ovat; 2) rikastetulla uraanilla uraania, jossa niiden uraaniatomien, joiden atomipaino on 235 tai 233, osuus kaikista atomeista (rikastusaste) on suurempi kuin luonnonuraanissa; 3) köyhdytetyllä uraanilla uraania, jonka rikastusaste on pienempi kuin luonnonuraanin; 4) efektiivisellä kilogrammalla erityistä mittayksikköä, jota käytetään ydinaineen valvonnassa; ydinaineen määrä efektiivisissä kilogrammoissa saadaan ottamalla ydinaineen massa kilogrammoina ja kertomalla tämä: a) plutoniumin osalta luvulla 1; b) sellaisen rikastetun uraanin osalta, jonka rikastusaste on 0,01 (1 %) tai suurempi, rikastusasteen neliöllä; c) sellaisen uraanin osalta, jonka rikastusaste on pienempi kuin 0,01 (1 %), mutta suurempi kuin 0,005 (0,5 %), luvulla 0,0001; d) sellaisen köyhdytetyn uraanin osalta, jonka rikastusaste on 0,005 (0,5 %) tai pienempi, luvulla 0,00005; ja e) toriumin osalta luvulla 0,00005; 5) alkuperämaarajoituksella sellaista Suomen jonkun toisen valtion tai valtioryhmittymän kanssa tekemästä ydinenergia-alan kansainvälisestä sopimuksesta aiheutuvaa rajoitusta, joka kohdistuu sopimuksen määräysten alaisen ydinaineen, ydinjätteen, malmin, malmirikasteen tai 8 §:ssä tarkoitetun muun aineen, laitteen, laitteiston tai tietoaineiston hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin tai tuontiin; 6) ydinpolttoaineella ydinainetta, joka on valmistettu kappaleiksi, jotka sellaisinaan tai toisiinsa tukirakentein yhdistettynä soveltuvat käytettäviksi ydinten halkeamiseen perustuvan ketjureaktion aikaansaamiseen ydinlaitoksessa sekä, sen mukaan kun kauppa- ja teollisuusministeriö niin määrää, muuta ydinenergian aikaansaamiseen soveltuvaa ydinainetta; 7) käytetyllä ydinpolttoaineella ydinenergian aikaansaamiseen ydinpolttoaineena käytettyä, merkittävästi ydinjätettä sisältävää ydinainetta; sekä 8) ydinmateriaalilla ydinaineita sekä ydinenergialain (990/87) 2 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja aineita, laitteita, laitteistoja, tietoaineistoja ja sopimuksia. 2 § Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua: 1) uraania tai toriumia sisältävää malmia on kivennäinen, jossa uraanin ja toriumin yhteinen pitoisuus on suurempi kuin 0,5 kg tonnissa; sekä 2) uraania tai toriumia sisältävää malmirikastetta on malmista kemiallisia ja kivennäisten jalostuksessa tavanomaisia fysikaalisia menetelmiä käyttäen tuotettu aine, joka koostumuksensa tai sisältämiensä epäpuhtauksien vuoksi ei sellaisenaan sovellu ydinpolttoaineen valmistukseen tai isotooppiseen rikastukseen, mutta jossa uraanin ja toriumin yhteinen pitoisuus on suurempi kuin 0,5 kg tonnissa. Siitä, mitkä ovat 1 momentissa tarkoitettuja ydinpolttoaineen valmistukseen tai isotooppiseen rikastukseen soveltuvia yhdisteitä ja seoksia, antaa tarkemmat määräykset kauppa- ja teollisuusministeriö. 3 § Ydinenergialain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua: 1) erityistä halkeamiskelpoista ainetta on plutonium 239, uraani 233, isotoopeissa 235 tai 233 rikastettu uraani sekä aine, joka sisältää yhtä tai useampia edellä mainituista aineista; sekä 2) lähtöainetta on uraani, joka sisältää isotooppeja luonnossa esiintyvässä suhteessa tai jonka isotooppi 235:n suhteellista määrää on vähennetty, ja torium sekä mikä tahansa edellä tarkoitettu aine metallin, lejeeringin, kemiallisen yhdisteen tai tiivisteen muodossa. Ydinenergialain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ydinainetta ei ole: 1) erityinen halkeamiskelpoinen aine, jossa uraanin ja plutoniumin yhteinen pitoisuus on pienempi kuin 9,01 kg tonnissa; 2) lähtöaine, jossa uraanin ja toriumin yhteinen pitoisuus on pienempi kuin 0,5 kg tonnissa; eikä 3) edellä 2 §:ssä tarkoitettu malmi tai malmirikaste. 4 § Käytettyyn ydinpolttoaineeseen sovelletaan sekä ydinainetta että ydinjätettä koskevia ydinenergialain ja tämän asetuksen säännöksiä. Lisäksi siihen saattavat tulla sovellettaviksi 8 §:ssä tarkoitettuja aineita ja laitteita koskevat säännökset. Muutenkin, jos aine tai esine on ydinenergialain tai tämän asetuksen määräysten nojalla samanaikaisesti useampaa kuin yhtä seuraavista: ydinaine, ydinjäte, uraania tai toriumia sisältävä malmi tai malmirikaste taikka 8 §:ssä tarkoitettu aine, laite tai laitteisto, sovelletaan siihen erikseen kutakin koskevia ydinenergialain ja tämän asetuksen säännöksiä. 5 § Ydinenergialain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua ydinjätettä ei ole: 1) ydinenergian käytöstä aiheutuneiden sellaisten päästöjen mukana ympäristöön levinneet radioaktiiviset aineet, jotka eivät ylitä asetettuja päästörajoja; eikä 2) radioaktiivinen aine tai tuote, joka on valmistettu tai jota on käytetty kaupalliseen, teolliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen, tai koulutukselliseen toimintaan tai muuhun niihin verrattavaan toimintaan, joka ei kuulu ydinjätehuoltoon. 6 § Ydinenergialain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettua ydinjätteiden laajamittaista loppusijoitusta on loppusijoitus, jos loppusijoitustilaan on tarkoitus sijoittaa ydinjätemäärä, jonka sisältämien radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus luonnonuraania, toriumia ja köyhdytettyä uraania lukuunottamatta on suurempi kuin 1 TBq tai alfa-aktiivisuus on suurempi kuin 10 GBq. Ydinenergialain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettua ydinaineen tai ydinjätteen laajamittaista valmistusta, tuottamista, käyttämistä, käsittelyä tai varastointia on tällainen toiminta, jos siihen käytettävässä laitoksessa on tarkoitus kerrallaan säilyttää: 1) ydinaineita enemmän kuin 1 efektiivinen kilogramma; tai 2) ydinjätemäärä, jonka sisältämien radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus tai alfa-aktiivisuus ylittää 1 momentissa säädetyn arvon. 7 § Ydinenergialain 11 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu yleiseltä merkitykseltään huomattava ydinlaitos on sellainen ydinlaitos, jossa valmistetaan, tuotetaan, käytetään, käsitellään tai säilytetään ydinaineita kerrallaan enemmän kuin 50 efektiivistä kilogrammaa tai ydinjätteitä kerrallaan määrä, jonka kokonais aktiivisuus on suurempi kuin 100 000 TBq tai alfa-aktiivisuus suurempi kuin 1 000 TBq. Ydinlaitoksena ei kuitenkaan pidetä kulkuvälinettä tai kuljetukseen välittömästi liittyvää tilapäistä varastoa. 2 luku Ydinenergialain soveltamisalasta 8 § Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuja aineita, laitteita, laitteistoja ja ydinenergia-alan tietoaineistoja, joihin sovelletaan ydinenergialakia, ovat tämän asetuksen A liitteen: 1) 1 ja 5.1 kohdassa mainitut aineet; 2) 2, 3, 5.2 ja 5.3 kohdassa mainitut laitteet ja laitteistot; sekä 3) 4 ja 5.4 kohdassa mainitut tietoaineistot. 9 § Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, joiden tekemiseen ja toteuttamiseen sovelletaan ydinenergialakia, ovat sellaiset sopimukset, joiden tarkoituksena on: 1) osallistua muualla kuin Suomessa tai tämän asetuksen B liitteessä mainitussa valtiossa A liitteen 2 kohdassa mainitun laitteen tai laitteiston valmistamiseen, asentamiseen, rakentamiseen tai käyttämiseen; tai 2) osallistua muualla kuin Suomessa A liitteen 3 kohdassa mainitun laitteen tai laitteiston valmistamiseen, asentamiseen, rakentamiseen tai käyttämiseen. Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, joiden toteuttamiseen sovelletaan ydinenergialakia, ovat 1 momentissa tarkoitettujen lisäksi sellaiset sopimukset, joiden tarkoituksena on siirtää suomalaisen sopijapuolen haltuun muualla kuin Suomessa ydinainetta, A liitteen 1 kohdassa mainittua ainetta taikka A liitteen 2 tai 3 kohdassa mainittu laite tai laitteisto, jos edellä tarkoitettu ydinaine, aine, laite tai laitteisto sopimusta toteutettaessa tulee alkuperämaarajoituksen kohteeksi. Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, ei koske työsopimuksia. 10 § Ydinenergialain säännöksiä ei sovelleta luovutukseen oikeuttavan luvan nojalla luovutetun ydinjätteen hallussapitoon, edelleen luovuttamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin tai kuljetukseen, jos: 1) ydinjätteen keskimääräinen ominaisaktiivisuus on pienempi kuin 10 kBq/kg; 2) luovutetun ydinjätteen saajan hallussa olevien ydinjätteiden kokonaisaktiivisuus on pienempi kuin 1 GBq ja alfa-aktiivisuus pienempi kuin 10 MBq; 3) luovutetusta ydinjätteestä ei voida arvioida aiheutuvan kenellekään annossitoumaa, joka ylittää 0,01 mSv efektiivisenä annosekvivalenttina; ja 4) luovutetusta ydinjätteestä aiheutuva säteilyaltistus on muutoinkin niin vähäinen kuin käytännön toimenpitein on mahdollista. 3 luku Luvanvaraisuudesta vapautettu ydinenergian käyttö 11 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita ydinainetta tai tämän asetuksen A liitteen 1 kohdassa tarkoitettua ainetta sisältävän tuotteen hallussapitoon, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin eikä tuontiin, jos: 1) tuote on teollisesti valmistettu tai muuten käyttövalmiiksi katsottava laite, laitteen osa tai käyttöesine; 2) tuotteen sisältämän lähtöaineen määrä on pienempi kuin 2 g, A liitteen 1 kohdassa mainitun aineen määrä on pienempi kuin 1/ 1000 sen kohdalla liitteessä ilmoitetusta määrästä M 1 tai näiden aineiden erottaminen tuotteesta on vaikeaa; 3) tuote ei sisällä erityistä halkeamiskelpoista ainetta tai sen sisältämässä plutoniumissa on isotoopin 238 osuus vähintäin 80 prosenttia; 4) tuote ei ole 8 §:ssä tarkoitettu laite; ja 5) tuote ei sisällä ainetta, johon kohdistuu alkuperämaarajoituksia. Ydinenergialain mukaista lupaa ei myöskään tarvita 1 momentissa tarkoitetun tuotteen valmistamiseen tai tuottamiseen, jos valmistuksessa tai tuottamisessa ei käytetä muuta ydinainetta tai A liitteen 1 kohdassa mainittua ainetta kuin 1 momentin nojalla luvanvaraisuudesta vapautettua tuotetta. Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävänä on tarvittaessa pitää luetteloa siitä, mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ja aineet ovat. 12 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita alle 10 kg:n luonnonuraani-, köyhdytetyn uraanin tai toriumerän luovuttamiseen tai maahantuontiin teolliseen, kaupalliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen tai koulutustoimintaan, jos; 1) uraaniin tai toriumiin ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; ja 2) kukaan ei saman kalenterivuoden aikana tuo maahan enempää kuin yhteensä 50 kg uraania ja toriumia. Lupaa ei myöskään tarvita teolliseen, kaupalliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen tai koulutustoimintaan liittyvään luonnonuraanin, köyhdytetyn uraanin tai toriumin hallussapitoon, käsittelyyn, käyttämiseen tai varastoimiseen, jos; 1) uraaniin tai toriumiin ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; 2) toimintaan ei liity erityisen halkeamiskelpoisen aineen valmistamista tai tuottamista; ja 3) uraanin ja toriumin yhteismäärä samalla haltijalla on alle 10 kg. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 13 § Milloin kysymyksessä on sellainen köyhdytetystä uraanista valmistettu teollinen tai muuten käyttövalmiiksi katsottava, muu kuin edellä 11 §:ssä tarkoitettu tuote, johon uraania on käytetty sen suuren atomi- tai ominaispainon vuoksi, eikä uraaniin kohdistu alkuperämaarajoituksia, ydinenergialain mukainen lupa tarvitaan ainoastaan tuotteen valmistukseen, tuottamiseen ja maastavientiin. Tuotteen hallussapidosta, luovutuksesta, käsittelystä, käyttämisestä, varastoinnista ja maahantuonnista on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. Milloin kuitenkin 1 momentissa tarkoitettu tuote on kulkuneuvon kiinteänä osana tai sitä käytetään kuljetuspakkauksena eikä sellaiseen tuotteeseen sisältyvään uraaniin kohdistu alkuperämaarajoituksia, ei lupaa maastavientiin tai 1 momentin mukaista ilmoitusta tarvita, ellei kyseessä ole Suomessa vakinaisesti käytettäväksi aiotun kulkuneuvon tai kuljetuspakkauksen saapuminen ensikertaa Suomeen tai täällä vakinaisesti käytetyn kulkuneuvon tai kuljetuspakkauksen pysyväisluonteinen lähtö Suomesta. Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävänä on tarvittaessa pitää luetteloa siitä, mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ovat. 14 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita alle 10 kg uraania tai toriumia sisältävän malmi- tai malmirikaste-erän maahantuontiin, jos: 1) malmiin tai malmirikasteeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; ja 2) kukaan ei tällä tavalla saman kalenterivuoden aikana tuo maahan enempää kuin yhteensä 50 kg uraania ja toriumia. Lupaa ei myöskään tarvita alle 1 kg uraania tai toriumia sisältävän malmin tai malmirikasteen vientiin valtioon, joka on ydinsulkusopimuksen osapuoli, jos: 1) malmiin tai malmirikasteeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; ja 2) kukaan ei tällä tavalla saman kalenterivuoden aikana vie samaan valtioon enempää kuin yhteensä 10 kg uraania ja toriumia. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 15 § Erillistä ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita erityisen halkeamiskelpoisen aineen luovuttamiseen sellaiselle, jolla on ydinenergialaissa tarkoitettu lupa tällaisen aineen hallussapitoon, jos: 1) kerralla luovutettava määrä on alle 0,01 efektiivistä kilogrammaa; ja 2) kukaan ei saman kalenterivuoden aikana luovuta samalle luvanhaltijalle määrää, joka on yli 0,05 efektiivistä kilogrammaa. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 16 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita ydinjätteen luovuttamiseen tai maahantuontiin tutkimustarkoituksia tai muita siihen verrattavia tarkoituksia varten, jos luovutettavan tai maahantuotavan ydinjätemäärän kokonaisaktiivisuus on pienempi kuin 1 GBq ja alfa-aktiivisuus pienempi kuin 10 MGq. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 17 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita ydinaineen tai ydinjätteen kuljetukseen, jos kysymyksessä on sellaiseen luovutukseen tai maahantuontiin liittyvä kuljetus, johon ei tämän asetuksen nojalla tarvita lupaa. 18 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita A liitteen 1 kohdassa mainitun aineen luovutukseen tai maahantuontiin, jos: 1) aineeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; 2) aineen määrä on pienempi kuin A liitteessä kysymyksessä olevan aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 1; ja 3) kukaan ei tällä tavalla saman kalenterivuoden aikana luovuta samalle vastaanottajalle tai tuo maahan määrää, joka on suurempi kuin A liitteessä kysymyksessä olevan aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 2. Lupaa ei niinikään tarvita 1 momentissa tarkoitetun aineen hallussapitoon jos: 1) aineeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; 2) kukaan ei tällä tavoin kerrallaan pidä hallussaan määrää, joka on suurempi kuin A liitteessä kysymyksessä olevan aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 1; ja 3) hallussapito ei liity tällaisen aineen valmistamiseen. Luvan hakemisen sijasta on säteilyturvakeskukselle tehtävä 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 19 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita A liitteen 1 kohdassa mainitun aineen tai 2 kohdassa mainitun laitteen tai laitteiston luovutukseen sille, jolla on 31 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen rakentamiseen tai 33 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen käyttämiseen, jos aine, laite tai laitteisto tulee käytettäväksi tässä ydinlaitoksessa. 20 § Luvanhaltijalla, jolla on 31 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen rakentamiseen tai 33 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen käyttämiseen, on, jollei tästä luvasta muuta johdu, sen nojalla oikeus myös ydinlaitoksen toiminnassa tarvittavien tai toiminnan tuloksena syntyvien ydinaineiden, ydinjätteiden sekä 8 §:ssä tarkoitettujen aineiden, laitteiden ja laitteistojen laitospaikalla tapahtuvaan hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen ja varastointiin. 21 § Luvanhaltija, jolla on 7 luvussa tarkoitettu lupa ydinaineen, ydinjätteen, muun aineen, laitteen tai laitteiston maastavientiin, ei tarvitse erillistä 48 §:ssä tarkoitettua lupaa tällaisen aineen, laitteen tai laitteiston luovuttamiseen. 22 § Säteilyturvakeskus ei tarvitse ydinenergialain mukaista lupaa toimintaan, jota se suorittaa viranomaisena. Sama koskee Kansainvälistä atomienergiajärjestöä sen suorittaessa ydinenergialain 63 §:ssä tarkoitettua valvontaa. 4 luku Valtioneuvoston periaatepäätös 23 § Ydinlaitoshanke, jota varten haetaan ydinenergialain 11 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston periaatepäätöstä, voi käsittää yhden ydinlaitoksen tai useampia ydinlaitoksia, jotka muodostavat toiminnallisista tai muista syistä yhtenäisen kokonaisuuden. Hakemus voi myös koskea kahta tai useampaa vaihtoehtoista ydinlaitoshanketta. Periaatepäätöstä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; sekä 2) kunkin ydinlaitoksen osalta: a) sen suunniteltu sijaintipaikka; b) sen käyttötarkoitus; sekä c) siinä harjoitettavan toiminnan laajuus tai, jos kysymyksessä on ydinenergian tuottamiseen tarkoitettu ydinlaitos, sen teholuokka sekä sen suunniteltu toiminta-aika. 24 § Hakemukseen on liitettävä seuraavat selvitykset: 1) virkatodistus tai kaupparekisteriote taikka muu selvitys siitä, että hakija on Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö, säätiö tai valtion viranomainen; 2) jos hakijana on yhtiö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä ja yhtiösopimuksesta sekä osakasrekisteristä tai, jos hakijana on muu yhteisö tai säätiö, jäljennös säännöistä; 3) selvitys hakijan käytettävissä olevasta asiantuntemuksesta; 4) selvitys ydinlaitoshankkeen yleisestä merkityksestä sekä sen tarpeellisuudesta, erityisesti maan energiahuollon kannalta sekä sen merkityksestä maan muiden ydinlaitosten käytön ja niiden ydinjätehuollon kannalta; 5) selvitys hakijan taloudellisista toimintaedellytyksistä ja ydinlaitoshankkeen liiketaloudellisesta kannattavuudesta; 6) ydinlaitoshankkeen yleispiirteinen rahoitussuunnitelma; sekä kunkin ydinlaitoshankkeen osalta: a) pääpiirteinen kuvaus suunnitellun ydinlaitoksen teknisistä toimintaperiaatteista; b) selvitys noudatettavista turvallisuusperiaatteista; c) pääpiirteinen selvitys ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan omistus- ja hallintasuhteista; d) selvitys ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoitusjärjestelyistä; e) arvio suunnitellun sijaintipaikan sopivuudesta takoitukseensa ja ydinlaitoksen sijoittamisesta aiheutuvista rajoituksista maankäytölle lähiympäristössä; f) pääpiirteinen selvitys ydinlaitoksen ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi; g) pääpiirteinen suunnitelma ydinpolttoainehuollosta; h) pääpiirteinen selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä ydinjätehuollon järjestämiseksi; sekä i) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 25 § Sen lisäksi, mitä ydinenergialaissa on nimenomaisesti säädetty, kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä periaatepäätöshakemuksesta lausunto ainakin sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, vesi- ja ympäristöhallitukselta, sellaiselta lääninhallitukselta ja seutukaavaliitolta, jonka toimialueella on suunnitellun ydinlaitoksen sijainti- tai naapurikunta, sekä ydinenergialain 56 § :n 1 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Säteilyturvakeskuksen on liitettävä periaatepäätöshakemuksesta antamaansa alusta vaan turvallisuusarvioon ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto. 26 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on toimitettava periaatepäätöksen ratkaisemista varten valtioneuvostolle erityinen katsaus käytössä oleviin ja suunniteltuihin ydinjätehuollon menetelmiin, niiden turvallisuuteen, ympäristövaikutuksiin, taloudellisuuteen ja soveltuvuuteen Suomen oloihin. Milloin hakemuksen kohteena on ydinenergian tuottamiseen tarkoitettu ydinlaitos, kauppa- ja teollisuusministeriön on toimitettava valtioneuvostolle samassa yhteydessä myös erityinen selvitys ydinlaitoksen merkityksestä maan energiahuollolle. 27 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on tarkastettava, että hakijan ministeriölle toimittamassa ydinenergialain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetussa yleispiirteisessä selvityksessä on käsitelty ministeriön ohjeissa mainitut asiat, että selvitys vastaa hakemusta ja että se muutenkin on asianmukainen. Kauppa- ja teollisuusministeriön on varattava hakijalle mahdollisuus muuttaa selvitystä ministeriön 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen perusteella esittämien huomautusten johdosta. Yleispiirteiseen selvitykseen on ennen sen julkistamista merkittävä tai siihen liitettävä kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeiden mukainen ilmoitus, josta käy ilmi: 1) missä ja milloin hakemukseen voi tutustua; sekä 2) jäljempänä 29 §:ssä luetellut seikat tai tieto siitä, missä niistä ilmoitetaan. 28 § Hakijan on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastamaa yleispiirteistä selvitystä yleisesti saataville vähintään kuukautta ennen ydinenergialain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista tilaisuutta suunnitellun ydinlaitoksen sijainti- ja naapurikuntien kunnanvirastoihin ja pidettävä selvitystä yleisesti saatavilla pääkonttorissaan. Lisäksi hakijan on jaettava yleispiirteinen selvitys jokaiseen talouteen suunnitellun ydinlaitoksen sijaintikunnassa sekä muihin lähiympäristön talouksiin. 29 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on ilmoitettava julkisesti ydinlaitoshankkeen vireilläolosta sekä: 1) missä ja minkä ajan kuluessa hakijan julkaisemaa yleispiirteistä selvitystä ydinlaitoshankkeesta on yleisön saatavilla; 2) suunnitellun ydinlaitoksen lähiympäristön asukkaiden, kuntien sekä paikallisten viranomaisten mahdollisuudesta esittää kirjallisesti mielipiteensä ydinlaitoshankkeesta sekä mihin mennessä mielipiteet on toimitettava ministeriölle; sekä 3) missä ja milloin järjestetään ydinenergialain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen tilaisuus. Ilmoitus 1 momentissa mainituista asioista on: 1) pidettävä ainakin suunnitellun ydinlaitoksen sijainti- ja naapurikuntien julkisten kuulutusten ilmoitustaululla vähintään kuukauden ajan; ja 2) julkaistava samoissa kunnissa yleisesti leviävissä sanomalehdissä vähintään kuukautta ennen julkisen tilaisuuden järjestämistä. 30 § Ydinenergialain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä ovat: 1) hakijaa taloudellisesti sitovan sopimuksen tekeminen ydinlaitoksen tai siihen tarkoitetun keskeisen osan, laitteen tai rakenteen toimittamisesta tai valmistamisesta; 2) hakijan oman, kyseisiä osia, laitteita tai rakenteita koskevan valmistustyön tekeminen; sekä 3) keskeisen maanalaisen tilan louhiminen ydinlaitosta varten. Edellä 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä eivät kuitenkaan ole toimenpiteet, joista yhteensä aiheutuva taloudellinen menetys, mikäli ydinlaitoshanketta ei toteuteta, on vain vähäinen. 5 luku Ydinlaitosluvat 31 § Lupaa ydinlaitoksen rakentamiseen (rakentamislupa) haetaan valtioneuvostolle osoitetulla kirjallisella hakemuksella, jossa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) ydinlaitoksen sijaintipaikka; 3) ydinlaitoksen käyttötarkoitus ja toimintaperiaate; 4) ydinlaitoksessa harjoitettavan toiminnan laatu ja laajuus tai, jos kysymyksessä on ydinenergian tuottamiseen tarkoitettu ydinlaitos, ydinlaitoksen nimellisteho sekä ydinlaitoksen suunniteltu toiminta-aika; 5) rakentamisen aikataulu, erityisesti rakentamisen suunniteltu alkamisajankohta; sekä 6) ydinlaitosta koskeva 4 luvussa tarkoitettu periaatepäätös, milloin sellainen on ollut tarpeen. 32 § Rakentamislupahakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys hakijan oikeudesta käyttää ydinlaitoksen suunniteltua sijaintipaikkaa; 2) selvitys ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoitusjärjestelyistä; 3) selvitys rakennettavan ydinlaitoksen tyypistä sekä keskeisten osien suunnitellut toimittajat; 4) selvitys ydinlaitoksessa valmistettavien, tuotettavien, käsiteltävien, käytettävien tai varastoitavien ydinaineiden tai ydinjätteiden laadusta ja enimmäismäärästä; 5) pääpiirteinen selvitys teknisistä toimintaperiaatteista ja ratkaisuista sekä muista järjestelyistä, joilla ydinlaitoksen turvallisuus varmistetaan; 6) selvitys turvallisuusperiaatteista, jota hakija aikoo noudattaa, sekä arvio periaatteiden toteutumisesta; 7) selvitys ydinlaitoksen ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi; 8) pääpiirteinen selvitys ydinlaitoksen suunnitellusta käyttöorganisaatiosta; 9) selvitys hakijan suunnitelmista ydinpolttoainehuollon järjestämiseksi; 10) selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä ydinjätehuollon järjestämiseksi mukaan luettuina ydinlaitoksen purkaminen ja ydinjätteiden loppusijoitus sekä selvitys ydinjätehuollon aikataulusta ja arvioiduista kustannuksista; 11) selvitys ydinlaitoshankkeen liiketaloudellisesta kannattavuudesta ja sen muista taloudellisista edellytyksistä; 12) ydinlaitoshankkeen kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma; 13) hakijan tilinpäätösasiakirjat viimeisten viiden vuoden ajalta; 14) selvitys hakijan käytettävissä olevasta asiantuntemuksesta ja ydinlaitoksen rakentamishankkeen toteutusorganisaatiosta; sekä 15) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 33 § Lupaa ydinlaitoksen käyttämiseen (käyttölupa) haetaan valtioneuvostolle osoitetulla kirjallisella hakemuksella, jossa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) ydinlaitoksen sijaintipaikka; 3) ydinlaitoksen käyttötarkoitus; 4) ydinlaitoksessa harjoitettavan toiminnan laatu ja laajuus tai, jos kysymyksessä on ydinenergian tuottamiseen tarkoitettu ydinlaitos, ydinlaitoksen nimellisteho sekä ydinlaitoksen suunniteltu toiminta-aika; sekä 5) ydinlaitoksen rakentamislupa tai aikaisempi käyttölupa. 34 § Käyttölupahakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys ydinlaitoksen sijaintipaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoitusjärjestelyistä; 2) selvitys ydinlaitoksessa valmistettavien, tuotettavien, käsiteltävien, käytettävien tai varastoitavien ydinaineiden tai ydinjätteiden laadusta ja enimmäismäärästä; 3) pääpiirteinen selvitys teknisistä toimintaperiaatteista ja ratkaisuista sekä muista järjestelyistä, joilla turvallisuus on varmistettu; 4) selvitys noudatetuista turvallisuusperiaatteista sekä arvio periaatteiden toteutumisesta; 5) selvitys toimenpiteistä ydinlaitoksen ympäristörasituksen rajoittamiseksi; 6) selvitys hakijan käytettävissä olevasta asiantuntemuksesta ja ydinlaitoksen käyttöorganisaatiosta; 7) selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä ydinjätehuollon järjestämiseksi mukaan luettuna ydinlaitoksen purkaminen ja ydinjätteiden loppusijoitus sekä selvitys ydinjätehuollon aikataulusta ja arvioiduista kustannuksista; 8) selvitys hakijan rahoitusasemasta, ydinlaitoksen rahoituksen hoitosuunnitelma sekä ydinlaitoksen tuotannollinen suunnitelma; 9) hakijan tilinpäätösasiakirjat kaikilta 32 §:n 13 kohdassa mainittuja vuosia seuraavilta vuosilta tai jos ydinlaitokselle on aikaisemmin myönnetty käyttölupa, edellisen käyttöluvan hakemisvuodelta ja sitä seuraavilta vuosilta; 10) selvitys siitä, miten mahdollisia rakentamisluvan ehtoja on noudatettu tai jos ydinlaitokselle on aikaisemmin myönnetty käyttölupa, miten mahdollisia edellisen käyttöluvan ehtoja on noudatettu; sekä 11) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 35 § Hakijan on toimitettava säteilyturvakeskukselle rakentamislupaa hakiessaan: 1) alustava turvallisuusseloste, jonka tulee sisältää ainakin ydinlaitoksen yleiset suunnittelu- ja turvallisuusperiaatteet, yksityiskohtainen kuvaus laitospaikasta ja ydinlaitoksesta, selvitys ydinlaitoksen käytöstä, selvitys ydinlaitoksen käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa, yksityiskohtainen selvitys ydinlaitoksen käytön vaikutuksista ympäristössä sekä muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys; 2) ehdotus luokitusasiakirjaksi, jossa esitetään ydinlaitoksen turvallisuuden kannalta tärkeiden rakenteiden, järjestelmien ja laitteiden luokittelu niiden turvallisuusmerkityksen perusteella; 3) ydinlaitoksen rakentamisen laadunvarmistusta koskeva selvitys, jossa esitetään ne järjestelmälliset menettelytavat, joita ydinlaitoksen suunnitteluun ja rakentamiseen osallistuvat organisaatiot noudattavat laatuun vaikuttavissa toiminnoissaan; 4) suunnitelmat turva- ja valmiusjärjestelyiksi; 5) suunnitelma ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisen valvonnan järjestämisestä; sekä 6) selvitys ydinenergialain 19 §:n 7 kohdassa tarkoitetuista järjestelyistä. 36 § Hakijan on toimitettava säteilyturvakeskukselle käyttölupaa hakiessaan: 1) lopullinen turvallisuusseloste; 2) todennäköisyyspohjainen turvallisuusanalyysi; 3) ydinlaitoksen käytön laadunvarmistusohjelma; 4) turvallisuustekniset käyttöehdot, joissa määritellään ainakin ydinlaitoksen turvallisuuteen vaikuttavia prosessisuureita koskevat rajat eri käyttötiloissa, annetaan määräyksiä laitteiden vikaantumisen aiheuttamista käyttörajoituksista sekä esitetään vaatimukset turvallisuuden kannalta tärkeiden laitteiden koestuksille; 5) määräaikaistarkastusten yhteenveto-ohjelma; 6) selvitys turva- ja valmiusjärjestelyistä; 7) selvitys ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisen valvonnan järjestämisestä; 8) ydinlaitoksen johtosääntö; sekä 9) ydinlaitoksen ympäristön säteilyvalvontaa koskeva ohjelma. Milloin käyttölupaa haetaan sellaista ydinlaitosta varten, joka on jo ollut käytössä, 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on tarpeen toimittaa säteilyturvakeskukselle vain niiltä osiltaan, joilta niitä ei aiemmin ole toimitettu. Luvanhakijan on lisäksi toimitettava säteilyturvakeskukselle muut säteilyturvakeskuksen tarpeellisiksi katsomat selvitykset. Säteilyturvakeskuksen on ydinlaitoslupia koskevissa lausunnoissaan annettava lupaviranomaiselle erityinen selvitys 35 §:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa mainituista asiakirjoista. 37 § Sen lisäksi, mitä ydinenergialaissa on nimenomaisesti säädetty, kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä rakentamis- ja käyttölupahakemuksesta lausunto ainakin sisäasiainministeriöltä, vesi- ja ympäristöhallitukselta, sellaiselta lääninhallitukselta, jonka toimialueella on ydinlaitoksen sijainti- tai naapurikunta, sekä ydinenergialain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Rakentamislupahakemuksesta on ministeriön pyydettävä myös työsuojeluhallituksen lausunto. Hakemuksesta, jolla haetaan lupaa muun kuin ydinenergialain 11 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen rakentamiseen, kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä ydinlaitoksen sijaintikunnan lausunto. Säteilyturvakeskuksen on pyydettävä sisäasiainministeriöltä lausunto 35 §:n 4 kohdassa ja 36 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetuista selvityksistä. Säteilyturvakeskuksen on liitettävä ydinlaitoslupia koskeviin lausuntoihinsa ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto. 38 § Rakentamis- ja käyttölupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) paikka, jossa toimintaa saadaan harjoittaa; 3) ydinlaitoksessa harjoitettavan toiminnan luonne ja laajuus; 4) luvan voimassaoloaika; sekä 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot kuten turva- ja valmiusjärjestelyjä, vahingonkorvausvastuuta ydinvahingon varalta, Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämistä, ympäristönsuojelua sekä ydinjätehuoltoa koskevat ehdot. Erityisesti on rakentamisluvassa ilmaistava ne rakenteen piirteet ja käyttöluvassa lisäksi ne käytön ja laitoksessa harjoitettavan toiminnan piirteet, joita ydinlaitoksen rakenteen, käytön tai siellä harjoitettavan toiminnan on vastattava. Käyttöluvasta on ilmettävä, millaisia ja kuinka suuria määriä ydinlaitoksen toiminnassa tarvittavia ydinaineita, ydinjätteitä, ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja aineita, laitteita tai laitteistoja ydinlaitoksessa saa pitää hallussa, valmistaa, tuottaa, käsitellä, käyttää tai varastoida ydinlaitosta koskevan luvan nojalla ilman erillistä tämän asetuksen 6 luvun mukaista lupaa. 39 § Ydinlaitosta koskevan rakentamis- ja käyttöluvan myöntämisestä on ilmoitettava säteilyturvakeskukselle, sisäasiainministeriölle, ympäristöministeriölle, vesi- ja ympäristöhallitukselle, työsuojeluhallitukselle, asianomaisille lääninhallituksille sekä ydinlaitoksen sijaintikunnalle. Ilmoituksen saaneen lääninhallituksen tehtävänä on omalla toimialueellaan edelleen ilmoittaa luvan myöntämisestä muille asianomaisille kunnille sekä asianomaisille vesi-, ympäristö-, terveys-, rakennus-, työsuojelu-, palo- ja pelastus- sekä poliisiviranomaisille. 40 § Haettaessa muutosta ydinlaitoksen rakentamis- tai käyttölupaan on soveltuvin osin noudatettava samoja säännöksiä kuin uutta lupaa haettaessa. 6 luku Ydinaineita, ydinjätteitä sekä ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja aineita, laitteita ja laitteistoja koskevat luvat 41 § Säteilyturvakeskus myöntää muissa kuin 20 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luvan ydinaineiden tai ydinjätteiden halussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen ja varastointiin (toimintalupa), ydinaineiden tai ydinjätteiden luovutukseen sekä 8 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoon ja luovutukseen. 42 § Toimintalupaa koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) mihin toimintaan lupa haetaan; 3) paikka, jossa toimintaa on tarkoitus harjoittaa; 4) aiotun toiminnan laajuus; 5) toiminnan aikataulu, erityisesti toiminnan suunniteltu alkamisajankohta sekä toimintaaika; 6) hakijan hallussa mahdollisesti olevien muiden ydinaineiden määrä ja laatu; sekä 7) hakijalla olevat ydinenergialain mukaiset luvat sekä eri toiminnoille hyväksytyt vastuulliset johtajat. 43 § Toimintalupahakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset, 36 §:ssä tarkoitettuja selvityksiä vastaavat selvitykset sekä, paitsi milloin se suunnitellun toiminnan luonteen vuoksi on ilmeisen tarpeetonta: 1) selvitys toiminnan suunnittelu- ja toteutusorganisaatioista; 2) selvitys hakijan oikeudesta käyttää toiminnan vaatimaa paikkaa tai toiminnan vaatimia tiloja; 3) selvitys toimintapaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoitusjärjestelyistä; 4) selvitys toiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi; 5) selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä toiminnasta aiheutuvien ydinjätteiden huollon järjestämiseksi mukaan luettuna ydinjätteiden loppusijoitus sekä selvitys ydinjätehuollon aikataulusta ja arvioiduista kustannuksista; 6) selvitys siitä, mitä ja kuinka suuria määriä ydinaineita ja ydinjätteitä toiminnan kohteena on suunniteltu olevan; sekä 7) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 44 § Säteilyturvakeskuksen on hankittava toimintalupaa koskevasta hakemuksesta lausunto ympäristöministeriöltä ja ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta, ellei se ole ilmeisen tarpeeton. 45 § Toimintalupaa koskevan päätöksen sisällöstä on soveltuvin osin voimassa, mitä 38 §:ssä on säädetty. Luvan myöntämisestä on ilmoitettava ainakin asianomaiselle lääninhallitukselle ja sille kunnalle, jossa luvassa tarkoitettu toiminta tapahtuu. 46 § Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoa koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) toiminta, johon aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapito liittyy, 3) haetaanko lupaa itse valmistettavien vai toiselta henkilöltä vastaanotettavien aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoon; 4) hakemuksen kohteena olevien aineiden, laitteiden tai laitteistojen laatu ja määrä sekä alkuperä; 5) keneltä ja milloin aineet, laitteet tai laitteistot on tarkoitus vastaanottaa tai sellaisten valmistusaikataulu; 6) paikka, jossa aineita, laitteita tai laitteistoja on tarkoitus pääasiallisesti säilyttää ja käyttää tai sellaisia valmistaa; sekä 7) hakijalla olevat ydinenergialain mukaiset luvat. Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset. 47 § Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoa koskevassa lupapäätöksessä on yksilöitävä ainakin: 1) luvansaaja; 2) millaisia ja kuinka suuria määriä aineita, laitteita tai laitteistoja lupa koskee; 3) luvan voimassaoloaika; sekä 4) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 48 § Ydinaineiden, ydinjätteiden tai ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen luovutusta koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeen harjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka: 2) se toimintalupa tai ydinlaitosta koskeva rakentamis- tai käyttölupa tahi se 46 §:ssä tarkoitettu lupa, jonka nojalla hakija pitää luovutettavaa ainetta, jätettä, laitetta tai laitteistoa hallussaan; 3) vastaanottajan nimi tai liikkeen harjoittamisessa käytettävä toiminimi sekä kotipaikka; 4) mitä ja kuinka suuria määriä aineita, jätteitä, laitteita tai laitteistoja hakemus koskee sekä millaisten alkuperämaarajoitusten alaista aine tai jäte on; 5) mistä ja mihin aineet, jätteet, laitteet tai laitteistot on luovutuksen yhteydessä tarkoitus siirtää; sekä 6) luovutuksen suunniteltu ajankohta. Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys vastaanottajan halukkuudesta ottaa luovutus vastaan ja, jos ydinenergialaki sellaista edellyttää, vastaanottajalle myönnetystä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta luvasta tai sellaista koskevasta hakemuksesta; 2) jos hakemus koskee ydinjätteen luovutusta, selvitys siitä, miten luovutus liittyy hakijan viimeksi viranomaiselle toimittamaan, 74 §:ssä tarkoitettuun ydinjätehuoltosuunnitelmaan; sekä 3) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 49 § Ydinaineiden, ydinjätteiden tai ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen luovutusta koskevassa lupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) luvassa sallittu luovutustapahtuma; 3) luvan voimassaoloaika; sekä 4) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 7 luku Vienti- ja tuontiluvat 50 § Luvan ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun vientiin ja tuontiin myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö lukuunottamatta 2 momentissa lueteltuja tapauksia. Säteilyturvakeskus myöntää luvan: 1) vientiin valtioon ja tuontiin valtiosta, jonka kanssa Suomella on ydinenergia-alan valtiosopimus tai muu hallitusten välinen sopimusjärjestely; 2) vientiin valtioon ja tuontiin valtiosta, joka on ydinsulkusopimuksen osapuoli, milloin kyseessä on: edellyttäen kuitenkin, että kukaan ei tällä tavalla vie samaan valtioon tai tuo saman kalenterivuoden aikana luonnonuraania, köyhdytettyä uraania ja toriumia enempää kuin yhteensä 50 kg, uraania ja toriumia malmissa tai malmirikasteessa enempää kuin 100 kg ja d alakohdassa tarkoitettua ainetta enempää kuin A liitteen 1 kohdassa tarkoitetun aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 2; ja 3) vientiin mihin tahansa valtioon, milloin kyseessä on ydinjätemäärä, jonka sisältämien radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus ei ylitä arvoa 1 TBq tai alfa-aktiivisuusarvoa 10 GBq. Ennen 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämistä säteilyturvakeskuksen on varmistauduttava siitä, että alkuperämaarajoituksista aiheutuvat järjestelyt on hoidettu. 51 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä seuraavat tiedot: 1) maasta vietävien tai maahan tuotavien ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston määrä ja laatu sekä alkuperämaa; 2) viennin osalta kohdemaa ja vastaanottaja siellä; 3) tuonnin osalta ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston käyttötarkoitus ja maa, josta tuonti tapahtuu; 4) toimitusajankohta ja toimitus- ja pakkaustapa; sekä 5) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakijana on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen, on hakemukseen liitettävä selvitys hakijan kansallisuudesta sekä 24 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä vastaava selvitys. 52 § Vienti- ja tuontilupia haetaan säteilyturvakeskukselta. Jos luvan myöntäminen 50 §:n mukaan kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle, tulee säteilyturvakeskuksen siirtää asia kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi. Säteilyturvakeskuksen on samalla toimitettava lausuntonsa asiasta kauppa- ja teollisuusministeriölle. 53 § Lupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja ja maasta vietävien tai maahan tuotavien ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston laatu ja määrä; 2) viennin osalta kohdemaa ja vastaanottaja; 3) toimitustapa ja -ajankohta; 4) luvan voimassaoloaika; sekä 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 54 § Kun 50 §:ssä tarkoitettuja ydinaineita, ydinjätteitä, malmeja tai malmirikasteita, aineita, laitteita, laitteistoja tai tietoaineistoa viedään maasta tai tuodaan maahan, tulee niiden laadun ja määrän sekä luvanvaraisuuden olla selvästi ilmoitettuina tullausilmoituksessa tai siihen liitetyssä selityksessä. Tullausilmoitukseen on lisäksi merkittävä kyseiseen vientiin tai tuontiin oikeuttavan ydinenergialain mukaisen luvan numero. 55 § Lähetys saadaan tullitoimipaikasta luovuttaa vain sille, jolle on myönnetty 50 §:ssä tarkoitettu lupa maahantuontiin, tai hänen valtuuttamalleen asiamiehelle, ellei maahantuontia tai maastavientiä ole 3 luvun perusteella vapautettu luvanvaraisuudesta. Tulliviranomaisen tulee merkitä alkuperäiseen lupa-asiakirjaan 50 §:ssä tarkoitettujen, maasta vietyjen tai maahan tuotujen ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston laatu ja määrä sekä antaa heti vastaava ilmoitus säteilyturvakeskukselle täydennettynä viejän tai tuojan nimellä ja osoitteella. 8 luku Kuljetusluvat 56 § Luvan ydinaineiden, ydinjätteiden tai uraania tai toriumia sisältävien malmien ja malmirikasteiden kuljettamiseen Suomen alueella myöntää säteilyturvakeskus, jos hakija on Suomen kansalainen, suomalainen yhteisö, säätiö tai valtion viranomainen, sekä kauppa- ja teollisuusministeriö, jos hakija on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen. Luvan ydinaineiden, ydinjätteiden tai uraania tai toriumia sisältävien malmien ja malmirikasteiden kuljettamiseen Suomen alueen kautta myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö. 57 § Kuljetuslupaa koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toimi nimi ja kotipaikka; 2) kuljetuksen kohteena olevien aineiden laatu ja määrä; sekä 3) missä ja milloin kuljetus on suunniteltu tapahtuvaksi. 58 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys hakijan asiantuntemuksesta hakemuksessa tarkoitettujen aineiden kuljetuksessa; 2) selvitys kuljetustavasta; 3) yleispiirteinen selvitys turva- ja valmiusjärjestelyistä; sekä 4) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakijana on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen, on hakemukseen liitettävä selvitys hakijan kansallisuudesta sekä 24 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä vastaava selvitys. 59 § Kuljetuslupaa haetaan säteilyturvakeskukselta. Jos luvan myöntäminen 56 §:n mukaan kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle, tulee säteilyturvakeskuksen siirtää asia kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi. Säteilyturvakeskuksen on samalla toimitettava lausuntonsa asiasta kauppa- ja teollisuusministeriölle. 60 § Lupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) kuljetuksen kohteena olevien aineiden laatu ja määrä; 3) missä kuljetusta saadaan harjoittaa; 4) luvan voimassaoloaika; sekä 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 9 luku Luvat kaivos- ja rikastustoimintaan 61 § Lupaa kaivos- tai malmirikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, haetaan valtioneuvostolta hakemuksella, jossa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi ja liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) kaivoksen tai rikastuslaitoksen sijaintipaikka; 3) toiminnan laatu ja laajuus; 4) toiminnan aloittamisen suunniteltu ajankohta; sekä 5) arvioitu toiminta-aika 62 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys maankäyttöoikeudesta ja jäljennös hakijalle annetusta kaivoslain (503/65)10 §:n mukaisesta valtauskirjasta; 2) selvitys alueen geologiasta sekä siinä olevan uraani- tai toriummalmin määrästä ja pitoisuudesta; 3) selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen suunnitellun sijaintipaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoituksesta; 4) selvitys suunnitelluista louhinta- tai rikastusmenetelmistä; 5) pääpiirteinen selvitys säteilysuojelujärjestelyistä sekä teknisistä ratkaisuista ja muista järjestelyistä, joilla kaivoksen ja rikastuslaitoksen turvallisuus varmistetaan; 6) selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi; 7) selvitys hakijan taloudellisista toimintaedellytyksistä ja hankkeen liiketaloudellisesta kannattavuudesta; 8) pääpiirteinen selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen omistus- ja hallintasuhteista; 9) selvitys tuotettavien, käsiteltävien ja varastoitavien malmien, malmirikasteiden ja ydinjätteiden laadusta ja määrästä; 10) selvitys toiminnan aiheuttamien malmi-, malmirikaste- ja ydinjätekuljetusten vaatimista järjestelyistä; 11) selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä ydinjätehuollon järjestämiseksi mukaan lukien kaivoksen tai rikastuslaitoksen poisto käytöstä tai purkaminen ja ydinjätteiden loppusijoitus sekä selvitys ydinjätehuollon aikataulusta ja kustannuksista sekä ydinenergialain 7 luvun mukaisen varautumisen järjestämisestä; 12) selvitys hakijan käytettävissä olevasta säteilysuojelu- ja muusta asiantuntemuksesta ja kaivoksen tai rikastuslaitoksen käyttöorganisaatiosta; sekä 13) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 63 § Sen lisäksi, mitä laissa on nimenomaisesti säädetty, kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä hakemuksesta lausunto ainakin vesi- ja ympäristöhallitukselta, työsuojeluhallitukselta, teknilliseltä tarkastuskeskukselta, asianomaiselta lääninhallitukselta, kaivoksen tai rikastuslaitoksen sijainti- ja naapurikunnilta, asianomaiselta seutukaavaliitolta sekä ydinenergialain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Säteilyturvakeskuksen on liitettävä lausuntoonsa ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto. 64 § Ydinenergialain 13 §:ssä tarkoitetusta yleisestä kuulemisesta on soveltuvin osin voimassa mitä 28 ja 29 §:ssä on säädetty. 65 § Kaivos- tai rikastustoimintaan myönnettävästä luvasta on voimassa mitä edellä 38 ja 39 §:ssä on säädetty. 10 luku Kulkuvälineessä olevaa ydinlaitosta koskevat luvat 66 § Haettaessa valtioneuvostolta lupaa kulkuvälineessä käytettävän ydinlaitoksen rakentamiseen tai kulkuvälineessä tai sen voimanlähteenä käytettävän ydinlaitoksen käyttämiseen noudatetaan soveltuvin osin mitä 5 luvussa on säädetty ydinlaitoksen rakentamis- ja käyttöluvasta. Jos ydinenergialain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu ydinlaitos viedään maasta tai tuodaan maahan, sovelletaan lisäksi mitä 7 luvussa on säädetty. 67 § Haettaessa kauppa- ja teollisuusministeriöltä lupaa kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäiseen käyttöön Suomen alueella on hakemukseen liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys kulkuvälineen käyttötarkoituksesta, maassaoloajasta ja reittisuunnitelmasta sekä käynnin tarkoituksesta; 2) selvitys turva- ja valmiusjärjestelyistä maassaoloaikana; 3) selvityssiitä, miten ydinlaitoksen haltijan vahingonkorvausvastuu ydinvahingon varalta on järjestetty; 4) selvitys siitä, miten valvontaviranomaisen pääsy kulkuvälineeseen on järjestetty; 5) selvitys hakijan käytettävissä olevasta asiantuntemuksesta ja kulkuvälineen käyttöorganisaatiosta; 6) pääpiirteinen kuvaus ydinlaitoksen teknisistä toimintaperiaatteista sekä teknisistä ratkaisuista ja muista järjestelyistä, joilla ydinlaitoksen turvallisuus varmistetaan; sekä 7) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakijana on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen, on hakemukseen liitettävä selvitys hakijan kansallisuudesta sekä 24 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä vastaava selvitys. Jos hakijana on vieraan valtion viranomainen, on hakijan toimitettava 1 momentin 4--6 kohdassa tarkoitettujen selvitysten sijasta sellaiset tiedot, joiden perusteella valvontaviranomainen voi todeta, että kulkuvälineen käyttö Suomen alueella on turvallista. 68 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäistä käyttöä Suomen alueella koskevasta hakemuksesta lausunto ainakin sisäasiainministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, merenkulkuhallitukselta, säteilyturvakeskukselta ja ydinenergialain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Säteilyturvakeskuksen on liitettävä lausuntoonsa ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto. 69 § Lupapäätöksessä, joka koskee kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäistä käyttöä Suomen alueella, on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) kulkuvälineen reittisuunnitelma aikatauluineen; 3) kulkuvälineen käyttötarkoitus; 4) luvan voimassaoloaika; 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot kuten turva- ja valmiusjärjestelyjä, vahingonkorvausvastuuta sekä Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämistä koskevat ehdot; sekä 6) säteilyturvakeskuksen valvontaa ja valvontaoikeuksia koskevat ehdot. 70 § Kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäistä käyttöä Suomen alueella koskevan luvan myöntämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön on ilmoitettava sisäasiainministeriölle, ulkoasiainministeriölle, puolustusministeriölle, ympäristöministeriölle, merenkulkuhallitukselle, säteilyturvakeskukselle ja lääninhallituksille, joiden alueella kulkuvälineen reitti sijaitsee. 11 luku Tietoaineistoa ja sopimuksia koskevat luvat 71 § Haettaessa kauppa- ja teollisuusministeriöltä lupaa tässä asetuksessa tarkoitetun tietoaineiston hallussapitoon tai luovutukseen taikka yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen on hakemuksessa ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; sekä 2) mihin toimintaan lupa haetaan. Edellä 1 momentissa tarkoitettu sopimus voidaan tehdä ennen luvan hakemista, jos siihen liitetyn ehdon mukaan sopimuksen voimaantulo edellyttää kauppa- ja teollisuusministeriön lupaa. 72 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset. Tietoaineiston hallussapitoa tai luovutusta koskevaan hakemukseen on lisäksi liitettävä: 1) selvitys tietoaineiston luovuttajasta tai vastaanottajasta; sekä 2) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Sopimusta koskevaan hakemukseen on 1 momentissa mainitun lisäksi liitettävä: 1) selvitys toisesta sopijapuolesta; 2) selvitys siitä, missä maassa sopimus on tarkoitus toteuttaa; 3) selvitys toteutettavasta hankkeesta kokonaisuudessaan ja siitä, millä tavalla hakija aikoo osallistua hankkeen toteuttamiseen, sekä sen muut mahdolliset toteuttajat; sekä 4) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakemus koskee 71 §:n 2 momentissa tarkoitettua sopimusta, on oikeaksi todistettu jäljennös sopimuksesta liitettävä hakemukseen. Edellä 3 momentin 1–3 kohdassa mainitut selvitykset on liitettävä hakemukseen vain siltä osin kuin ne eivät ilmene sopimuksesta. Jos lupa on myönnetty ennen sopimuksen tekemistä, on sopimuksesta toimitettava jäljennös kauppa- ja teollisuusministeriölle välittömästi sen jälkeen, kun se on tehty. 73 § Päätöksessä, jolla lupa tietoaineiston hallussapitoon tai luovutukseen myönnetään, on ilmaistava ainakin: 1) luvan alaisen tietoaineiston jäljentämisen rajoittamista koskevat määräykset; 2) salassapitoa koskevat määräykset; sekä 3) muut tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. Päätöksessä, jolla lupa sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen myönnetään, on ilmaistava ainakin: 1) valtiot, joiden alueella yksityisoikeudellinen sopimus saadaan toteuttaa; 2) ehdot, joilla sopimus voidaan tehdä; sekä 3) muut tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 12 luku Ydinjätehuolto 74 § Ydinenergialain 28 §:ssä säädetyn tarkoituksen toteuttamiseksi on jätehuoltovelvollisen toimitettava kalenterivuosittain syyskuun loppuun mennessä mainitussa pykälässä tarkoitetulle viranomaiselle ydinjätehuoltotoimenpiteistään seuraavat suunnitelmat ja selvitykset: 1) suunnitelma siitä, miten jätehuoltovelvollinen on suunnitellut toteuttaa ydinjätehuoltoon kuuluvat toimenpiteet ja niiden valmistelun; suunnitelman tulee sisältää ainakin seuraavat osat: a) kokonaissuunnitelma jätehuoltovelvollisen koko ydinjätehuollon hoitamiseksi asianmukaisine aikatauluineen ja erittelyineen mukaanlukien tarpeelliset valmistelut ja tutkimustoimenpiteet sekä huolehtimisvelvollisuuden edellyttämät hallintojärjestelyt ja muut tehtävät; b) yksityiskohtainen suunnitelma seuraavan kalenterivuoden aikana toteutettaviksi aiotuista toimenpiteistä; sekä c) yleispiirteinen suunnitelma seuraavien viiden vuoden aikana toteutettaviksi suunnitelluista toimenpiteistä; 2) selvitys jätehuoltovelvollisen tekemistä ydinjätehuollon järjestämistä Koskevista sopimuksista tai muista järjestelyistä; sekä 3) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevan suunnitelman voi ydinenergialain 28 §:ssä mainittu viranomainen vaatia tehtäväksi muulloinkin, milloin aihetta siihen katsotaan olevan. Jos ydinjätehuollossa tapahtuu merkittäviä muutoksia, on jätehuoltovelvollisen ilmoitettava niistä viipymättä edellä tarkoitetulle viranomaiselle. 75 § Milloin ydinjätehuoltovelvollisuus käsittää ydinlaitoksen käytöstä poistamisen tai kaivos- tai rikastustoiminnan lopettamisen, tulee jätehuoltovelvollisen 74 §:n mukaisessa ydinjätehuoltosuunnitelmassa olla selvitys: 1) käytöstä poistamisen tai toiminnan lopettamisen menetelmästä ja aikataulusta; 2) käytöstä poistamiseen tai toiminnan lopettamiseen liittyvän ydinjätteen varastoinnista ennen loppusijoitusta ja loppusijoittamisesta; sekä 3) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 76 § Päätettäessä periaatteista, joihin huolehtimisvelvollisuuden on nojauduttava, on päätöksen perustuttava siihen, että ydinjätteet voidaan lopullisesti siirtää Suomen oikeudenkäyttövallan ulkopuolelle tai sijoittaa Suomen maa- tai kallioperään. Edellytyksenä Suomen oikeudenkäyttövallan ulkopuolelle siirtämisen hyväksymiselle on, että siirtämisestä on tehty sitova sopimus ja sopimusta voidaan pitää ydinjätehuollon kannalta toteuttamiskelpoisena ottaen huomioon sopimuksen toteuttamisen aikataulu sekä muut ehdot. Päätöksessä on mainittava, milloin ydinjätehuollon toimenpiteet on viimeistään suoritettava. 77 § Jätehuoltovelvollisen on lisäksi kalenterivuosittain maaliskuun loppuun mennessä toimitettava ydinenergialain 28 §:ssä tarkoitetulle viranomaiselle selvitys niistä toimenpiteistä, jotka jätehuoltovelvollinen on suorittanut. 78 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä 74 ja 75 §:n mukaisista suunnitelmista ja selvityksistä lausunto säteilyturvakeskukselta. 79 § Milloin ydinjätehuollon valvonta ei sitä edellytä, ydinenergialain 28 §:ssä mainittu viranomainen voi vapauttaa jätehuoltovelvollisen toimittamasta kalenterivuosittain edellä 74 §:n 1 momentissa ja 77 §:ssä tarkoitettuja suunnitelmia ja selvityksiä. 80 § Ennen ydinenergialain 29 §:ssä tarkoitetun määräyksen antamista kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä lausunto säteilyturvakeskukselta pakollisen jätehuoltoyhteistyön vaikutuksesta ydinjätehuollon turvallisuuteen. Ennen 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista kauppa- ja teollisuusministeriön on kuultava jätehuoltoyhteistyön osapuolia, jollei määräyksen antaminen perustu näiden hakemukseen. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä, jossa jätehuoltovelvolliset määrätään hoitamaan jätehuoltotoimenpiteitä yhteisesti, on määrättävä ainakin: 1) mitä ydinjätteitä ja jätehuoltotoimenpiteitä yhteistoiminta koskee ja miten se järjestetään; 2) ydinjätehuollosta aiheutuvien kustannusten jako jätehuoltovelvollisten kesken; sekä 3) yhteisen ydinjätehuollon päättymisestä. 81 § Hakemus huolehtimisvelvollisuuden siirtämisestä ydinenergialain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi samassa yhteydessä kuin hakemus, joka koskee ydinlaitoksen, uraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitetun kaivoksen tai rikastuslaitoksen taikka ydinjätteen toiselle luovuttamista. Hakemus on luovuttajan ja luovutuksensaajan yhteisesti tehtävä. 82 § Hakiessaan 81 §:ssä tarkoitettuja lupia jätehuoltovelvollisen on esitettävä selvitys siitä, miten ydinenergialain 7 luvun mukainen varautuminen on luovutuksensaajalle siirtyvän huolehtimisvelvollisuuden osalta tarkoitettu järjestettäväksi, sekä suunnitelmat luovutuksensaajalle siirtyvien jätteiden ydinjätehuollon toteuttamisesta sen mukaan kuin ydinenergialaissa ja muualla tässä asetuksessa säädetään. Edellä 81 §:n 1 momentissa tarkoitetut hakemukset on ratkaistava samanaikaisesti. 83 § Ydinenergialain 30 §:ssä tarkoitetun päätöksen voimaantulon ehdoksi on pantava, että varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin on ydinenergialain 7 luvun tarkoittamalla tavalla järjestetty. 84 § Jätehuoltovelvollisen on haettava ydinenergialain 32 §:n mukaista määräystä huolehtimisvelvollisuutensa päättymisestä sen jälkeen kun sanotussa pykälässä mainitut toimenpiteet on suoritettu. Milloin kauppa- ja teollisuusministeriö päättää huolehtimisvelvollisuudesta, on säteilyturvakeskuksen 1 momentissa tarkoitettua hakemusta varten annettava pyynnöstä todistus loppusijoituksen suorittamisesta. Hakemus voidaan tehdä samassa yhteydessä kuin huolehtimisvelvollisuuden siirtämistä koskeva hakemus. 85 § Säteilyturvakeskuksen on ilmoitettava ydinjätteiden loppusijoituspaikka samoin kuin ydinenergialain 63 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu toimenpidekielto merkittäväksi kiinteistörekisteriin, maarekisteriin tai tonttikirjaan. 13 luku Varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin 86 § Jätehuoltovelvollisen varautumisen perustana …