Tämä asetus täydentää ydinenergialakia määrittelemällä keskeisiä termejä ja selventämällä ydinenergian käytön soveltamisalaa ja lupavaatimuksia. Se antaa tarkempia säännöksiä ydinaineiden, ydinjätteiden ja niihin liittyvien toimintojen valvonnasta ja luvanvaraisuudesta.
§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua: 1) uraania tai toriumia sisältävää malmia on kivennäinen, jossa uraanin ja toriumin yhteinen pitoisuus on suurempi kuin 0,5 kg tonnissa; sekä 2) uraania tai toriumia sisältävää malmirikastetta on malmista kemiallisia ja kivennäisten jalostuksessa tavanomaisia fysikaalisia menetelmiä käyttäen tuotettu aine, joka koostumuksensa tai sisältämiensä epäpuhtauksien vuoksi ei sellaisenaan sovellu ydinpolttoaineen valmistukseen tai isotooppiseen rikastukseen, mutta jossa uraanin ja toriumin yhteinen pitoisuus on suurempi kuin 0,5 kg tonnissa. Siitä, mitkä ovat 1 momentissa tarkoitettuja ydinpolttoaineen valmistukseen tai isotooppiseen rikastukseen soveltuvia yhdisteitä ja seoksia, antaa tarkemmat määräykset kauppa- ja teollisuusministeriö. 3 § Ydinenergialain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua: 1) erityistä halkeamiskelpoista ainetta on plutonium 239, uraani 233, isotoopeissa 235 tai 233 rikastettu uraani sekä aine, joka sisältää yhtä tai useampia edellä mainituista aineista; sekä 2) lähtöainetta on uraani, joka sisältää isotooppeja luonnossa esiintyvässä suhteessa tai jonka isotooppi 235:n suhteellista määrää on vähennetty, ja torium sekä mikä tahansa edellä tarkoitettu aine metallin, lejeeringin, kemiallisen yhdisteen tai tiivisteen muodossa. Ydinenergialain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ydinainetta ei ole: 1) erityinen halkeamiskelpoinen aine, jossa uraanin ja plutoniumin yhteinen pitoisuus on pienempi kuin 9,01 kg tonnissa; 2) lähtöaine, jossa uraanin ja toriumin yhteinen pitoisuus on pienempi kuin 0,5 kg tonnissa; eikä 3) edellä 2 §:ssä tarkoitettu malmi tai malmirikaste. 4 § Käytettyyn ydinpolttoaineeseen sovelletaan sekä ydinainetta että ydinjätettä koskevia ydinenergialain ja tämän asetuksen säännöksiä. Lisäksi siihen saattavat tulla sovellettaviksi 8 §:ssä tarkoitettuja aineita ja laitteita koskevat säännökset. Muutenkin, jos aine tai esine on ydinenergialain tai tämän asetuksen määräysten nojalla samanaikaisesti useampaa kuin yhtä seuraavista: ydinaine, ydinjäte, uraania tai toriumia sisältävä malmi tai malmirikaste taikka 8 §:ssä tarkoitettu aine, laite tai laitteisto, sovelletaan siihen erikseen kutakin koskevia ydinenergialain ja tämän asetuksen säännöksiä. 5 § Ydinenergialain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua ydinjätettä ei ole: 1) ydinenergian käytöstä aiheutuneiden sellaisten päästöjen mukana ympäristöön levinneet radioaktiiviset aineet, jotka eivät ylitä asetettuja päästörajoja; eikä 2) radioaktiivinen aine tai tuote, joka on valmistettu tai jota on käytetty kaupalliseen, teolliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen, tai koulutukselliseen toimintaan tai muuhun niihin verrattavaan toimintaan, joka ei kuulu ydinjätehuoltoon. 6 § Ydinenergialain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettua ydinjätteiden laajamittaista loppusijoitusta on loppusijoitus, jos loppusijoitustilaan on tarkoitus sijoittaa ydinjätemäärä, jonka sisältämien radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus luonnonuraania, toriumia ja köyhdytettyä uraania lukuunottamatta on suurempi kuin 1 TBq tai alfa-aktiivisuus on suurempi kuin 10 GBq. Ydinenergialain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettua ydinaineen tai ydinjätteen laajamittaista valmistusta, tuottamista, käyttämistä, käsittelyä tai varastointia on tällainen toiminta, jos siihen käytettävässä laitoksessa on tarkoitus kerrallaan säilyttää: 1) ydinaineita enemmän kuin 1 efektiivinen kilogramma; tai 2) ydinjätemäärä, jonka sisältämien radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus tai alfa-aktiivisuus ylittää 1 momentissa säädetyn arvon. 7 § Ydinenergialain 11 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu yleiseltä merkitykseltään huomattava ydinlaitos on sellainen ydinlaitos, jossa valmistetaan, tuotetaan, käytetään, käsitellään tai säilytetään ydinaineita kerrallaan enemmän kuin 50 efektiivistä kilogrammaa tai ydinjätteitä kerrallaan määrä, jonka kokonais aktiivisuus on suurempi kuin 100 000 TBq tai alfa-aktiivisuus suurempi kuin 1 000 TBq. Ydinlaitoksena ei kuitenkaan pidetä kulkuvälinettä tai kuljetukseen välittömästi liittyvää tilapäistä varastoa. 2 luku Ydinenergialain soveltamisalasta 8 §
§:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuja aineita, laitteita, laitteistoja ja ydinenergia-alan tietoaineistoja, joihin sovelletaan ydinenergialakia, ovat tämän asetuksen A liitteen: 1) 1 ja 5.1 kohdassa mainitut aineet; 2) 2, 3, 5.2 ja 5.3 kohdassa mainitut laitteet ja laitteistot; sekä 3) 4 ja 5.4 kohdassa mainitut tietoaineistot. 9 §
§:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, joiden tekemiseen ja toteuttamiseen sovelletaan ydinenergialakia, ovat sellaiset sopimukset, joiden tarkoituksena on: 1) osallistua muualla kuin Suomessa tai tämän asetuksen B liitteessä mainitussa valtiossa A liitteen 2 kohdassa mainitun laitteen tai laitteiston valmistamiseen, asentamiseen, rakentamiseen tai käyttämiseen; tai 2) osallistua muualla kuin Suomessa A liitteen 3 kohdassa mainitun laitteen tai laitteiston valmistamiseen, asentamiseen, rakentamiseen tai käyttämiseen.
§:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, joiden toteuttamiseen sovelletaan ydinenergialakia, ovat 1 momentissa tarkoitettujen lisäksi sellaiset sopimukset, joiden tarkoituksena on siirtää suomalaisen sopijapuolen haltuun muualla kuin Suomessa ydinainetta, A liitteen 1 kohdassa mainittua ainetta taikka A liitteen 2 tai 3 kohdassa mainittu laite tai laitteisto, jos edellä tarkoitettu ydinaine, aine, laite tai laitteisto sopimusta toteutettaessa tulee alkuperämaarajoituksen kohteeksi. Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, ei koske työsopimuksia. 10 § Ydinenergialain säännöksiä ei sovelleta luovutukseen oikeuttavan luvan nojalla luovutetun ydinjätteen hallussapitoon, edelleen luovuttamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin tai kuljetukseen, jos: 1) ydinjätteen keskimääräinen ominaisaktiivisuus on pienempi kuin 10 kBq/kg; 2) luovutetun ydinjätteen saajan hallussa olevien ydinjätteiden kokonaisaktiivisuus on pienempi kuin 1 GBq ja alfa-aktiivisuus pienempi kuin 10 MBq; 3) luovutetusta ydinjätteestä ei voida arvioida aiheutuvan kenellekään annossitoumaa, joka ylittää 0,01 mSv efektiivisenä annosekvivalenttina; ja 4) luovutetusta ydinjätteestä aiheutuva säteilyaltistus on muutoinkin niin vähäinen kuin käytännön toimenpitein on mahdollista. 3 luku Luvanvaraisuudesta vapautettu ydinenergian käyttö 11 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita ydinainetta tai tämän asetuksen A liitteen 1 kohdassa tarkoitettua ainetta sisältävän tuotteen hallussapitoon, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin eikä tuontiin, jos: 1) tuote on teollisesti valmistettu tai muuten käyttövalmiiksi katsottava laite, laitteen osa tai käyttöesine; 2) tuotteen sisältämän lähtöaineen määrä on pienempi kuin 2 g, A liitteen 1 kohdassa mainitun aineen määrä on pienempi kuin 1/ 1000 sen kohdalla liitteessä ilmoitetusta määrästä M 1 tai näiden aineiden erottaminen tuotteesta on vaikeaa; 3) tuote ei sisällä erityistä halkeamiskelpoista ainetta tai sen sisältämässä plutoniumissa on isotoopin 238 osuus vähintäin 80 prosenttia; 4) tuote ei ole 8 §:ssä tarkoitettu laite; ja 5) tuote ei sisällä ainetta, johon kohdistuu alkuperämaarajoituksia. Ydinenergialain mukaista lupaa ei myöskään tarvita 1 momentissa tarkoitetun tuotteen valmistamiseen tai tuottamiseen, jos valmistuksessa tai tuottamisessa ei käytetä muuta ydinainetta tai A liitteen 1 kohdassa mainittua ainetta kuin 1 momentin nojalla luvanvaraisuudesta vapautettua tuotetta. Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävänä on tarvittaessa pitää luetteloa siitä, mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ja aineet ovat. 12 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita alle 10 kg:n luonnonuraani-, köyhdytetyn uraanin tai toriumerän luovuttamiseen tai maahantuontiin teolliseen, kaupalliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen tai koulutustoimintaan, jos; 1) uraaniin tai toriumiin ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; ja 2) kukaan ei saman kalenterivuoden aikana tuo maahan enempää kuin yhteensä 50 kg uraania ja toriumia. Lupaa ei myöskään tarvita teolliseen, kaupalliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen tai koulutustoimintaan liittyvään luonnonuraanin, köyhdytetyn uraanin tai toriumin hallussapitoon, käsittelyyn, käyttämiseen tai varastoimiseen, jos; 1) uraaniin tai toriumiin ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; 2) toimintaan ei liity erityisen halkeamiskelpoisen aineen valmistamista tai tuottamista; ja 3) uraanin ja toriumin yhteismäärä samalla haltijalla on alle 10 kg. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 13 § Milloin kysymyksessä on sellainen köyhdytetystä uraanista valmistettu teollinen tai muuten käyttövalmiiksi katsottava, muu kuin edellä 11 §:ssä tarkoitettu tuote, johon uraania on käytetty sen suuren atomi- tai ominaispainon vuoksi, eikä uraaniin kohdistu alkuperämaarajoituksia, ydinenergialain mukainen lupa tarvitaan ainoastaan tuotteen valmistukseen, tuottamiseen ja maastavientiin. Tuotteen hallussapidosta, luovutuksesta, käsittelystä, käyttämisestä, varastoinnista ja maahantuonnista on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. Milloin kuitenkin 1 momentissa tarkoitettu tuote on kulkuneuvon kiinteänä osana tai sitä käytetään kuljetuspakkauksena eikä sellaiseen tuotteeseen sisältyvään uraaniin kohdistu alkuperämaarajoituksia, ei lupaa maastavientiin tai 1 momentin mukaista ilmoitusta tarvita, ellei kyseessä ole Suomessa vakinaisesti käytettäväksi aiotun kulkuneuvon tai kuljetuspakkauksen saapuminen ensikertaa Suomeen tai täällä vakinaisesti käytetyn kulkuneuvon tai kuljetuspakkauksen pysyväisluonteinen lähtö Suomesta. Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävänä on tarvittaessa pitää luetteloa siitä, mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ovat. 14 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita alle 10 kg uraania tai toriumia sisältävän malmi- tai malmirikaste-erän maahantuontiin, jos: 1) malmiin tai malmirikasteeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; ja 2) kukaan ei tällä tavalla saman kalenterivuoden aikana tuo maahan enempää kuin yhteensä 50 kg uraania ja toriumia. Lupaa ei myöskään tarvita alle 1 kg uraania tai toriumia sisältävän malmin tai malmirikasteen vientiin valtioon, joka on ydinsulkusopimuksen osapuoli, jos: 1) malmiin tai malmirikasteeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; ja 2) kukaan ei tällä tavalla saman kalenterivuoden aikana vie samaan valtioon enempää kuin yhteensä 10 kg uraania ja toriumia. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 15 § Erillistä ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita erityisen halkeamiskelpoisen aineen luovuttamiseen sellaiselle, jolla on ydinenergialaissa tarkoitettu lupa tällaisen aineen hallussapitoon, jos: 1) kerralla luovutettava määrä on alle 0,01 efektiivistä kilogrammaa; ja 2) kukaan ei saman kalenterivuoden aikana luovuta samalle luvanhaltijalle määrää, joka on yli 0,05 efektiivistä kilogrammaa. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 16 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita ydinjätteen luovuttamiseen tai maahantuontiin tutkimustarkoituksia tai muita siihen verrattavia tarkoituksia varten, jos luovutettavan tai maahantuotavan ydinjätemäärän kokonaisaktiivisuus on pienempi kuin 1 GBq ja alfa-aktiivisuus pienempi kuin 10 MGq. Luvan hakemisen sijasta on tehtävä säteilyturvakeskukselle 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 17 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita ydinaineen tai ydinjätteen kuljetukseen, jos kysymyksessä on sellaiseen luovutukseen tai maahantuontiin liittyvä kuljetus, johon ei tämän asetuksen nojalla tarvita lupaa. 18 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita A liitteen 1 kohdassa mainitun aineen luovutukseen tai maahantuontiin, jos: 1) aineeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; 2) aineen määrä on pienempi kuin A liitteessä kysymyksessä olevan aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 1; ja 3) kukaan ei tällä tavalla saman kalenterivuoden aikana luovuta samalle vastaanottajalle tai tuo maahan määrää, joka on suurempi kuin A liitteessä kysymyksessä olevan aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 2. Lupaa ei niinikään tarvita 1 momentissa tarkoitetun aineen hallussapitoon jos: 1) aineeseen ei kohdistu alkuperämaarajoituksia; 2) kukaan ei tällä tavoin kerrallaan pidä hallussaan määrää, joka on suurempi kuin A liitteessä kysymyksessä olevan aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 1; ja 3) hallussapito ei liity tällaisen aineen valmistamiseen. Luvan hakemisen sijasta on säteilyturvakeskukselle tehtävä 17 luvussa tarkoitettu ilmoitus. 19 § Ydinenergialain mukaista lupaa ei tarvita A liitteen 1 kohdassa mainitun aineen tai 2 kohdassa mainitun laitteen tai laitteiston luovutukseen sille, jolla on 31 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen rakentamiseen tai 33 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen käyttämiseen, jos aine, laite tai laitteisto tulee käytettäväksi tässä ydinlaitoksessa. 20 § Luvanhaltijalla, jolla on 31 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen rakentamiseen tai 33 §:ssä tarkoitettu lupa ydinlaitoksen käyttämiseen, on, jollei tästä luvasta muuta johdu, sen nojalla oikeus myös ydinlaitoksen toiminnassa tarvittavien tai toiminnan tuloksena syntyvien ydinaineiden, ydinjätteiden sekä 8 §:ssä tarkoitettujen aineiden, laitteiden ja laitteistojen laitospaikalla tapahtuvaan hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen ja varastointiin. 21 § Luvanhaltija, jolla on 7 luvussa tarkoitettu lupa ydinaineen, ydinjätteen, muun aineen, laitteen tai laitteiston maastavientiin, ei tarvitse erillistä 48 §:ssä tarkoitettua lupaa tällaisen aineen, laitteen tai laitteiston luovuttamiseen. 22 § Säteilyturvakeskus ei tarvitse ydinenergialain mukaista lupaa toimintaan, jota se suorittaa viranomaisena. Sama koskee Kansainvälistä atomienergiajärjestöä sen suorittaessa ydinenergialain 63 §:ssä tarkoitettua valvontaa. 4 luku Valtioneuvoston periaatepäätös 23 § Ydinlaitoshanke, jota varten haetaan ydinenergialain 11 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston periaatepäätöstä, voi käsittää yhden ydinlaitoksen tai useampia ydinlaitoksia, jotka muodostavat toiminnallisista tai muista syistä yhtenäisen kokonaisuuden. Hakemus voi myös koskea kahta tai useampaa vaihtoehtoista ydinlaitoshanketta. Periaatepäätöstä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; sekä 2) kunkin ydinlaitoksen osalta:
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja aineita, laitteita tai laitteistoja ydinlaitoksessa saa pitää hallussa, valmistaa, tuottaa, käsitellä, käyttää tai varastoida ydinlaitosta koskevan luvan nojalla ilman erillistä tämän asetuksen 6 luvun mukaista lupaa. 39 § Ydinlaitosta koskevan rakentamis- ja käyttöluvan myöntämisestä on ilmoitettava säteilyturvakeskukselle, sisäasiainministeriölle, ympäristöministeriölle, vesi- ja ympäristöhallitukselle, työsuojeluhallitukselle, asianomaisille lääninhallituksille sekä ydinlaitoksen sijaintikunnalle. Ilmoituksen saaneen lääninhallituksen tehtävänä on omalla toimialueellaan edelleen ilmoittaa luvan myöntämisestä muille asianomaisille kunnille sekä asianomaisille vesi-, ympäristö-, terveys-, rakennus-, työsuojelu-, palo- ja pelastus- sekä poliisiviranomaisille. 40 § Haettaessa muutosta ydinlaitoksen rakentamis- tai käyttölupaan on soveltuvin osin noudatettava samoja säännöksiä kuin uutta lupaa haettaessa. 6 luku Ydinaineita, ydinjätteitä sekä
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja aineita, laitteita ja laitteistoja koskevat luvat 41 § Säteilyturvakeskus myöntää muissa kuin 20 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luvan ydinaineiden tai ydinjätteiden halussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen ja varastointiin (toimintalupa), ydinaineiden tai ydinjätteiden luovutukseen sekä 8 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoon ja luovutukseen. 42 § Toimintalupaa koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) mihin toimintaan lupa haetaan; 3) paikka, jossa toimintaa on tarkoitus harjoittaa; 4) aiotun toiminnan laajuus; 5) toiminnan aikataulu, erityisesti toiminnan suunniteltu alkamisajankohta sekä toimintaaika; 6) hakijan hallussa mahdollisesti olevien muiden ydinaineiden määrä ja laatu; sekä 7) hakijalla olevat ydinenergialain mukaiset luvat sekä eri toiminnoille hyväksytyt vastuulliset johtajat. 43 § Toimintalupahakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset, 36 §:ssä tarkoitettuja selvityksiä vastaavat selvitykset sekä, paitsi milloin se suunnitellun toiminnan luonteen vuoksi on ilmeisen tarpeetonta: 1) selvitys toiminnan suunnittelu- ja toteutusorganisaatioista; 2) selvitys hakijan oikeudesta käyttää toiminnan vaatimaa paikkaa tai toiminnan vaatimia tiloja; 3) selvitys toimintapaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoitusjärjestelyistä; 4) selvitys toiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi; 5) selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä toiminnasta aiheutuvien ydinjätteiden huollon järjestämiseksi mukaan luettuna ydinjätteiden loppusijoitus sekä selvitys ydinjätehuollon aikataulusta ja arvioiduista kustannuksista; 6) selvitys siitä, mitä ja kuinka suuria määriä ydinaineita ja ydinjätteitä toiminnan kohteena on suunniteltu olevan; sekä 7) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 44 § Säteilyturvakeskuksen on hankittava toimintalupaa koskevasta hakemuksesta lausunto ympäristöministeriöltä ja ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta, ellei se ole ilmeisen tarpeeton. 45 § Toimintalupaa koskevan päätöksen sisällöstä on soveltuvin osin voimassa, mitä 38 §:ssä on säädetty. Luvan myöntämisestä on ilmoitettava ainakin asianomaiselle lääninhallitukselle ja sille kunnalle, jossa luvassa tarkoitettu toiminta tapahtuu. 46 §
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoa koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) toiminta, johon aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapito liittyy, 3) haetaanko lupaa itse valmistettavien vai toiselta henkilöltä vastaanotettavien aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoon; 4) hakemuksen kohteena olevien aineiden, laitteiden tai laitteistojen laatu ja määrä sekä alkuperä; 5) keneltä ja milloin aineet, laitteet tai laitteistot on tarkoitus vastaanottaa tai sellaisten valmistusaikataulu; 6) paikka, jossa aineita, laitteita tai laitteistoja on tarkoitus pääasiallisesti säilyttää ja käyttää tai sellaisia valmistaa; sekä 7) hakijalla olevat ydinenergialain mukaiset luvat. Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset. 47 §
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen hallussapitoa koskevassa lupapäätöksessä on yksilöitävä ainakin: 1) luvansaaja; 2) millaisia ja kuinka suuria määriä aineita, laitteita tai laitteistoja lupa koskee; 3) luvan voimassaoloaika; sekä 4) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 48 § Ydinaineiden, ydinjätteiden tai
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen luovutusta koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeen harjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka: 2) se toimintalupa tai ydinlaitosta koskeva rakentamis- tai käyttölupa tahi se 46 §:ssä tarkoitettu lupa, jonka nojalla hakija pitää luovutettavaa ainetta, jätettä, laitetta tai laitteistoa hallussaan; 3) vastaanottajan nimi tai liikkeen harjoittamisessa käytettävä toiminimi sekä kotipaikka; 4) mitä ja kuinka suuria määriä aineita, jätteitä, laitteita tai laitteistoja hakemus koskee sekä millaisten alkuperämaarajoitusten alaista aine tai jäte on; 5) mistä ja mihin aineet, jätteet, laitteet tai laitteistot on luovutuksen yhteydessä tarkoitus siirtää; sekä 6) luovutuksen suunniteltu ajankohta. Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys vastaanottajan halukkuudesta ottaa luovutus vastaan ja, jos ydinenergialaki sellaista edellyttää, vastaanottajalle myönnetystä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta luvasta tai sellaista koskevasta hakemuksesta; 2) jos hakemus koskee ydinjätteen luovutusta, selvitys siitä, miten luovutus liittyy hakijan viimeksi viranomaiselle toimittamaan, 74 §:ssä tarkoitettuun ydinjätehuoltosuunnitelmaan; sekä 3) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 49 § Ydinaineiden, ydinjätteiden tai
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden tai laitteistojen luovutusta koskevassa lupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) luvassa sallittu luovutustapahtuma; 3) luvan voimassaoloaika; sekä 4) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 7 luku Vienti- ja tuontiluvat 50 § Luvan
§:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun vientiin ja tuontiin myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö lukuunottamatta 2 momentissa lueteltuja tapauksia. Säteilyturvakeskus myöntää luvan: 1) vientiin valtioon ja tuontiin valtiosta, jonka kanssa Suomella on ydinenergia-alan valtiosopimus tai muu hallitusten välinen sopimusjärjestely; 2) vientiin valtioon ja tuontiin valtiosta, joka on ydinsulkusopimuksen osapuoli, milloin kyseessä on: edellyttäen kuitenkin, että kukaan ei tällä tavalla vie samaan valtioon tai tuo saman kalenterivuoden aikana luonnonuraania, köyhdytettyä uraania ja toriumia enempää kuin yhteensä 50 kg, uraania ja toriumia malmissa tai malmirikasteessa enempää kuin 100 kg ja d alakohdassa tarkoitettua ainetta enempää kuin A liitteen 1 kohdassa tarkoitetun aineen kohdalla ilmoitettu määrä M 2; ja 3) vientiin mihin tahansa valtioon, milloin kyseessä on ydinjätemäärä, jonka sisältämien radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus ei ylitä arvoa 1 TBq tai alfa-aktiivisuusarvoa 10 GBq. Ennen 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämistä säteilyturvakeskuksen on varmistauduttava siitä, että alkuperämaarajoituksista aiheutuvat järjestelyt on hoidettu. 51 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä seuraavat tiedot: 1) maasta vietävien tai maahan tuotavien ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston määrä ja laatu sekä alkuperämaa; 2) viennin osalta kohdemaa ja vastaanottaja siellä; 3) tuonnin osalta ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston käyttötarkoitus ja maa, josta tuonti tapahtuu; 4) toimitusajankohta ja toimitus- ja pakkaustapa; sekä 5) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakijana on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen, on hakemukseen liitettävä selvitys hakijan kansallisuudesta sekä 24 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä vastaava selvitys. 52 § Vienti- ja tuontilupia haetaan säteilyturvakeskukselta. Jos luvan myöntäminen 50 §:n mukaan kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle, tulee säteilyturvakeskuksen siirtää asia kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi. Säteilyturvakeskuksen on samalla toimitettava lausuntonsa asiasta kauppa- ja teollisuusministeriölle. 53 § Lupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja ja maasta vietävien tai maahan tuotavien ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston laatu ja määrä; 2) viennin osalta kohdemaa ja vastaanottaja; 3) toimitustapa ja -ajankohta; 4) luvan voimassaoloaika; sekä 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 54 § Kun 50 §:ssä tarkoitettuja ydinaineita, ydinjätteitä, malmeja tai malmirikasteita, aineita, laitteita, laitteistoja tai tietoaineistoa viedään maasta tai tuodaan maahan, tulee niiden laadun ja määrän sekä luvanvaraisuuden olla selvästi ilmoitettuina tullausilmoituksessa tai siihen liitetyssä selityksessä. Tullausilmoitukseen on lisäksi merkittävä kyseiseen vientiin tai tuontiin oikeuttavan ydinenergialain mukaisen luvan numero. 55 § Lähetys saadaan tullitoimipaikasta luovuttaa vain sille, jolle on myönnetty 50 §:ssä tarkoitettu lupa maahantuontiin, tai hänen valtuuttamalleen asiamiehelle, ellei maahantuontia tai maastavientiä ole 3 luvun perusteella vapautettu luvanvaraisuudesta. Tulliviranomaisen tulee merkitä alkuperäiseen lupa-asiakirjaan 50 §:ssä tarkoitettujen, maasta vietyjen tai maahan tuotujen ydinaineiden, ydinjätteiden, malmien tai malmirikasteiden, aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineiston laatu ja määrä sekä antaa heti vastaava ilmoitus säteilyturvakeskukselle täydennettynä viejän tai tuojan nimellä ja osoitteella. 8 luku Kuljetusluvat 56 § Luvan ydinaineiden, ydinjätteiden tai uraania tai toriumia sisältävien malmien ja malmirikasteiden kuljettamiseen Suomen alueella myöntää säteilyturvakeskus, jos hakija on Suomen kansalainen, suomalainen yhteisö, säätiö tai valtion viranomainen, sekä kauppa- ja teollisuusministeriö, jos hakija on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen. Luvan ydinaineiden, ydinjätteiden tai uraania tai toriumia sisältävien malmien ja malmirikasteiden kuljettamiseen Suomen alueen kautta myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö. 57 § Kuljetuslupaa koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toimi nimi ja kotipaikka; 2) kuljetuksen kohteena olevien aineiden laatu ja määrä; sekä 3) missä ja milloin kuljetus on suunniteltu tapahtuvaksi. 58 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys hakijan asiantuntemuksesta hakemuksessa tarkoitettujen aineiden kuljetuksessa; 2) selvitys kuljetustavasta; 3) yleispiirteinen selvitys turva- ja valmiusjärjestelyistä; sekä 4) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakijana on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen, on hakemukseen liitettävä selvitys hakijan kansallisuudesta sekä 24 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä vastaava selvitys. 59 § Kuljetuslupaa haetaan säteilyturvakeskukselta. Jos luvan myöntäminen 56 §:n mukaan kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle, tulee säteilyturvakeskuksen siirtää asia kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi. Säteilyturvakeskuksen on samalla toimitettava lausuntonsa asiasta kauppa- ja teollisuusministeriölle. 60 § Lupapäätöksessä on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) kuljetuksen kohteena olevien aineiden laatu ja määrä; 3) missä kuljetusta saadaan harjoittaa; 4) luvan voimassaoloaika; sekä 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 9 luku Luvat kaivos- ja rikastustoimintaan 61 § Lupaa kaivos- tai malmirikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, haetaan valtioneuvostolta hakemuksella, jossa on ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi ja liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; 2) kaivoksen tai rikastuslaitoksen sijaintipaikka; 3) toiminnan laatu ja laajuus; 4) toiminnan aloittamisen suunniteltu ajankohta; sekä 5) arvioitu toiminta-aika 62 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys maankäyttöoikeudesta ja jäljennös hakijalle annetusta kaivoslain (503/65)10 §:n mukaisesta valtauskirjasta; 2) selvitys alueen geologiasta sekä siinä olevan uraani- tai toriummalmin määrästä ja pitoisuudesta; 3) selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen suunnitellun sijaintipaikan ja sen lähiympäristön asutuksesta ja muista toiminnoista sekä kaavoituksesta; 4) selvitys suunnitelluista louhinta- tai rikastusmenetelmistä; 5) pääpiirteinen selvitys säteilysuojelujärjestelyistä sekä teknisistä ratkaisuista ja muista järjestelyistä, joilla kaivoksen ja rikastuslaitoksen turvallisuus varmistetaan; 6) selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi; 7) selvitys hakijan taloudellisista toimintaedellytyksistä ja hankkeen liiketaloudellisesta kannattavuudesta; 8) pääpiirteinen selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen omistus- ja hallintasuhteista; 9) selvitys tuotettavien, käsiteltävien ja varastoitavien malmien, malmirikasteiden ja ydinjätteiden laadusta ja määrästä; 10) selvitys toiminnan aiheuttamien malmi-, malmirikaste- ja ydinjätekuljetusten vaatimista järjestelyistä; 11) selvitys hakijan suunnitelmista ja käytettävissä olevista menetelmistä ydinjätehuollon järjestämiseksi mukaan lukien kaivoksen tai rikastuslaitoksen poisto käytöstä tai purkaminen ja ydinjätteiden loppusijoitus sekä selvitys ydinjätehuollon aikataulusta ja kustannuksista sekä ydinenergialain 7 luvun mukaisen varautumisen järjestämisestä; 12) selvitys hakijan käytettävissä olevasta säteilysuojelu- ja muusta asiantuntemuksesta ja kaivoksen tai rikastuslaitoksen käyttöorganisaatiosta; sekä 13) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 63 § Sen lisäksi, mitä laissa on nimenomaisesti säädetty, kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä hakemuksesta lausunto ainakin vesi- ja ympäristöhallitukselta, työsuojeluhallitukselta, teknilliseltä tarkastuskeskukselta, asianomaiselta lääninhallitukselta, kaivoksen tai rikastuslaitoksen sijainti- ja naapurikunnilta, asianomaiselta seutukaavaliitolta sekä ydinenergialain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Säteilyturvakeskuksen on liitettävä lausuntoonsa ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto. 64 § Ydinenergialain 13 §:ssä tarkoitetusta yleisestä kuulemisesta on soveltuvin osin voimassa mitä 28 ja 29 §:ssä on säädetty. 65 § Kaivos- tai rikastustoimintaan myönnettävästä luvasta on voimassa mitä edellä 38 ja 39 §:ssä on säädetty. 10 luku Kulkuvälineessä olevaa ydinlaitosta koskevat luvat 66 § Haettaessa valtioneuvostolta lupaa kulkuvälineessä käytettävän ydinlaitoksen rakentamiseen tai kulkuvälineessä tai sen voimanlähteenä käytettävän ydinlaitoksen käyttämiseen noudatetaan soveltuvin osin mitä 5 luvussa on säädetty ydinlaitoksen rakentamis- ja käyttöluvasta. Jos
2 §:n 1 momentissa tarkoitettu ydinlaitos viedään maasta tai tuodaan maahan, sovelletaan lisäksi mitä 7 luvussa on säädetty. 67 § Haettaessa kauppa- ja teollisuusministeriöltä lupaa kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäiseen käyttöön Suomen alueella on hakemukseen liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä: 1) selvitys kulkuvälineen käyttötarkoituksesta, maassaoloajasta ja reittisuunnitelmasta sekä käynnin tarkoituksesta; 2) selvitys turva- ja valmiusjärjestelyistä maassaoloaikana; 3) selvityssiitä, miten ydinlaitoksen haltijan vahingonkorvausvastuu ydinvahingon varalta on järjestetty; 4) selvitys siitä, miten valvontaviranomaisen pääsy kulkuvälineeseen on järjestetty; 5) selvitys hakijan käytettävissä olevasta asiantuntemuksesta ja kulkuvälineen käyttöorganisaatiosta; 6) pääpiirteinen kuvaus ydinlaitoksen teknisistä toimintaperiaatteista sekä teknisistä ratkaisuista ja muista järjestelyistä, joilla ydinlaitoksen turvallisuus varmistetaan; sekä 7) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakijana on ulkomaalainen yhteisö tai viranomainen, on hakemukseen liitettävä selvitys hakijan kansallisuudesta sekä 24 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä vastaava selvitys. Jos hakijana on vieraan valtion viranomainen, on hakijan toimitettava 1 momentin 4--6 kohdassa tarkoitettujen selvitysten sijasta sellaiset tiedot, joiden perusteella valvontaviranomainen voi todeta, että kulkuvälineen käyttö Suomen alueella on turvallista. 68 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäistä käyttöä Suomen alueella koskevasta hakemuksesta lausunto ainakin sisäasiainministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, merenkulkuhallitukselta, säteilyturvakeskukselta ja ydinenergialain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Säteilyturvakeskuksen on liitettävä lausuntoonsa ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto. 69 § Lupapäätöksessä, joka koskee kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäistä käyttöä Suomen alueella, on ilmaistava ainakin: 1) luvansaaja; 2) kulkuvälineen reittisuunnitelma aikatauluineen; 3) kulkuvälineen käyttötarkoitus; 4) luvan voimassaoloaika; 5) tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot kuten turva- ja valmiusjärjestelyjä, vahingonkorvausvastuuta sekä Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämistä koskevat ehdot; sekä 6) säteilyturvakeskuksen valvontaa ja valvontaoikeuksia koskevat ehdot. 70 § Kulkuvälineessä olevan ydinlaitoksen tilapäistä käyttöä Suomen alueella koskevan luvan myöntämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön on ilmoitettava sisäasiainministeriölle, ulkoasiainministeriölle, puolustusministeriölle, ympäristöministeriölle, merenkulkuhallitukselle, säteilyturvakeskukselle ja lääninhallituksille, joiden alueella kulkuvälineen reitti sijaitsee. 11 luku Tietoaineistoa ja sopimuksia koskevat luvat 71 § Haettaessa kauppa- ja teollisuusministeriöltä lupaa tässä asetuksessa tarkoitetun tietoaineiston hallussapitoon tai luovutukseen taikka yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen on hakemuksessa ilmoitettava ainakin: 1) hakijan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka; sekä 2) mihin toimintaan lupa haetaan. Edellä 1 momentissa tarkoitettu sopimus voidaan tehdä ennen luvan hakemista, jos siihen liitetyn ehdon mukaan sopimuksen voimaantulo edellyttää kauppa- ja teollisuusministeriön lupaa. 72 § Hakemukseen on liitettävä 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset. Tietoaineiston hallussapitoa tai luovutusta koskevaan hakemukseen on lisäksi liitettävä: 1) selvitys tietoaineiston luovuttajasta tai vastaanottajasta; sekä 2) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Sopimusta koskevaan hakemukseen on 1 momentissa mainitun lisäksi liitettävä: 1) selvitys toisesta sopijapuolesta; 2) selvitys siitä, missä maassa sopimus on tarkoitus toteuttaa; 3) selvitys toteutettavasta hankkeesta kokonaisuudessaan ja siitä, millä tavalla hakija aikoo osallistua hankkeen toteuttamiseen, sekä sen muut mahdolliset toteuttajat; sekä 4) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos hakemus koskee 71 §:n 2 momentissa tarkoitettua sopimusta, on oikeaksi todistettu jäljennös sopimuksesta liitettävä hakemukseen. Edellä 3 momentin 1–3 kohdassa mainitut selvitykset on liitettävä hakemukseen vain siltä osin kuin ne eivät ilmene sopimuksesta. Jos lupa on myönnetty ennen sopimuksen tekemistä, on sopimuksesta toimitettava jäljennös kauppa- ja teollisuusministeriölle välittömästi sen jälkeen, kun se on tehty. 73 § Päätöksessä, jolla lupa tietoaineiston hallussapitoon tai luovutukseen myönnetään, on ilmaistava ainakin: 1) luvan alaisen tietoaineiston jäljentämisen rajoittamista koskevat määräykset; 2) salassapitoa koskevat määräykset; sekä 3) muut tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. Päätöksessä, jolla lupa sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen myönnetään, on ilmaistava ainakin: 1) valtiot, joiden alueella yksityisoikeudellinen sopimus saadaan toteuttaa; 2) ehdot, joilla sopimus voidaan tehdä; sekä 3) muut tarpeellisiksi katsottavat lupaehdot. 12 luku Ydinjätehuolto 74 §
8 §:ssä säädetyn tarkoituksen toteuttamiseksi on jätehuoltovelvollisen toimitettava kalenterivuosittain syyskuun loppuun mennessä mainitussa pykälässä tarkoitetulle viranomaiselle ydinjätehuoltotoimenpiteistään seuraavat suunnitelmat ja selvitykset: 1) suunnitelma siitä, miten jätehuoltovelvollinen on suunnitellut toteuttaa ydinjätehuoltoon kuuluvat toimenpiteet ja niiden valmistelun; suunnitelman tulee sisältää ainakin seuraavat osat:
8 §:ssä mainittu viranomainen vaatia tehtäväksi muulloinkin, milloin aihetta siihen katsotaan olevan. Jos ydinjätehuollossa tapahtuu merkittäviä muutoksia, on jätehuoltovelvollisen ilmoitettava niistä viipymättä edellä tarkoitetulle viranomaiselle. 75 § Milloin ydinjätehuoltovelvollisuus käsittää ydinlaitoksen käytöstä poistamisen tai kaivos- tai rikastustoiminnan lopettamisen, tulee jätehuoltovelvollisen 74 §:n mukaisessa ydinjätehuoltosuunnitelmassa olla selvitys: 1) käytöstä poistamisen tai toiminnan lopettamisen menetelmästä ja aikataulusta; 2) käytöstä poistamiseen tai toiminnan lopettamiseen liittyvän ydinjätteen varastoinnista ennen loppusijoitusta ja loppusijoittamisesta; sekä 3) muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. 76 § Päätettäessä periaatteista, joihin huolehtimisvelvollisuuden on nojauduttava, on päätöksen perustuttava siihen, että ydinjätteet voidaan lopullisesti siirtää Suomen oikeudenkäyttövallan ulkopuolelle tai sijoittaa Suomen maa- tai kallioperään. Edellytyksenä Suomen oikeudenkäyttövallan ulkopuolelle siirtämisen hyväksymiselle on, että siirtämisestä on tehty sitova sopimus ja sopimusta voidaan pitää ydinjätehuollon kannalta toteuttamiskelpoisena ottaen huomioon sopimuksen toteuttamisen aikataulu sekä muut ehdot. Päätöksessä on mainittava, milloin ydinjätehuollon toimenpiteet on viimeistään suoritettava. 77 § Jätehuoltovelvollisen on lisäksi kalenterivuosittain maaliskuun loppuun mennessä toimitettava
8 §:ssä tarkoitetulle viranomaiselle selvitys niistä toimenpiteistä, jotka jätehuoltovelvollinen on suorittanut. 78 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä 74 ja 75 §:n mukaisista suunnitelmista ja selvityksistä lausunto säteilyturvakeskukselta. 79 § Milloin ydinjätehuollon valvonta ei sitä edellytä,
8 §:ssä mainittu viranomainen voi vapauttaa jätehuoltovelvollisen toimittamasta kalenterivuosittain edellä 74 §:n 1 momentissa ja 77 §:ssä tarkoitettuja suunnitelmia ja selvityksiä. 80 § Ennen
9 §:ssä tarkoitetun määräyksen antamista kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä lausunto säteilyturvakeskukselta pakollisen jätehuoltoyhteistyön vaikutuksesta ydinjätehuollon turvallisuuteen. Ennen 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista kauppa- ja teollisuusministeriön on kuultava jätehuoltoyhteistyön osapuolia, jollei määräyksen antaminen perustu näiden hakemukseen. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä, jossa jätehuoltovelvolliset määrätään hoitamaan jätehuoltotoimenpiteitä yhteisesti, on määrättävä ainakin: 1) mitä ydinjätteitä ja jätehuoltotoimenpiteitä yhteistoiminta koskee ja miten se järjestetään; 2) ydinjätehuollosta aiheutuvien kustannusten jako jätehuoltovelvollisten kesken; sekä 3) yhteisen ydinjätehuollon päättymisestä. 81 § Hakemus huolehtimisvelvollisuuden siirtämisestä ydinenergialain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi samassa yhteydessä kuin hakemus, joka koskee ydinlaitoksen, uraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitetun kaivoksen tai rikastuslaitoksen taikka ydinjätteen toiselle luovuttamista. Hakemus on luovuttajan ja luovutuksensaajan yhteisesti tehtävä. 82 § Hakiessaan 81 §:ssä tarkoitettuja lupia jätehuoltovelvollisen on esitettävä selvitys siitä, miten ydinenergialain 7 luvun mukainen varautuminen on luovutuksensaajalle siirtyvän huolehtimisvelvollisuuden osalta tarkoitettu järjestettäväksi, sekä suunnitelmat luovutuksensaajalle siirtyvien jätteiden ydinjätehuollon toteuttamisesta sen mukaan kuin ydinenergialaissa ja muualla tässä asetuksessa säädetään. Edellä 81 §:n 1 momentissa tarkoitetut hakemukset on ratkaistava samanaikaisesti. 83 § Ydinenergialain 30 §:ssä tarkoitetun päätöksen voimaantulon ehdoksi on pantava, että varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin on ydinenergialain 7 luvun tarkoittamalla tavalla järjestetty. 84 § Jätehuoltovelvollisen on haettava ydinenergialain 32 §:n mukaista määräystä huolehtimisvelvollisuutensa päättymisestä sen jälkeen kun sanotussa pykälässä mainitut toimenpiteet on suoritettu. Milloin kauppa- ja teollisuusministeriö päättää huolehtimisvelvollisuudesta, on säteilyturvakeskuksen 1 momentissa tarkoitettua hakemusta varten annettava pyynnöstä todistus loppusijoituksen suorittamisesta. Hakemus voidaan tehdä samassa yhteydessä kuin huolehtimisvelvollisuuden siirtämistä koskeva hakemus. 85 § Säteilyturvakeskuksen on ilmoitettava ydinjätteiden loppusijoituspaikka samoin kuin ydinenergialain 63 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu toimenpidekielto merkittäväksi kiinteistörekisteriin, maarekisteriin tai tonttikirjaan. 13 luku Varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin 86 § Jätehuoltovelvollisen varautumisen perustana tulee olla erityinen jätehuoltokaavio ja siihen perustuvat jätehuollon kustannuslaskelmat. Jätehuoltovelvollisen tulee tehdä ehdotus jätehuoltokaavioksi ja siihen perustuvaksi laskelmaksi. 87 § Jätehuoltokaaviossa on esitettävä ja vastuumäärän laskemista varten riittävällä tarkkuudella kuvattava kaikki jätehuollon edellyttämät toimenpiteet. Kaaviossa kuvattuja suunnitelmia on muutettava ja korjattava sen mukaan kuin teknologinen tai muu kehitys vaatii. 88 § Jätehuoltovelvollisen on esitettävä jätehuoltokaavio kauppa- ja teollisuusministeriön hyväksyttäväksi ensimmäisen kerran riittävän ajoissa ennen ydinjätteitä tuottavan toiminnan aloittamista ja viimeistään tätä toimintaa koskevan lupahakemuksen yhteydessä. Jätehuoltovelvollisen on myöhemmin täydennettävä hyväksyttyä jätehuoltokaaviota ja siihen liittyviä laskelmia vuosittain ja toimitettava kalenterivuoden lopun vastuumäärän ja seuraavan kalenterivuoden rahastotavoitteen sekä seuraavan kalenterivuoden lopun vastuumäärän arvioimiseksi kauppa- ja teollisuusministeriölle kalenterivuosittain syyskuun loppuun mennessä korjattu ja täydennetty jätehuoltokaavio ja ydinjätehuollon toimenpiteiden kustannus- ja hintatiedot, tiedot huolehtimisvelvollisuuteen sisältyvien ydinjätteiden määristä ja tarvittavista ydinjätehuollon toimenpiteistä samoin kuin näiden perusteella tehty laskelma ydinjätehuollon kokonaiskustannuksista edellä mainittuina ajankohtina. Edellisen kalenterivuoden lopun vastuumäärän ja kuluvan kalenterivuoden rahastotavoitteen vahvistamiseksi jätehuoltovelvollisen on 2 momentissa säädettyjen selvitysten lisäksi toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle edellistä kalenteri vuotta koskevat lopulliset ja edellä tarkoitettuja selvityksiä täydentävät tiedot tammikuun 10 päivään mennessä. 89 § Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaa jätehuoltovelvollisen edellisen kalenterivuoden lopun vastuumäärän ja kuluvan kalenterivuoden rahastotavoitteen sekä tekee päätöksen jätehuoltovelvollisen kuluvan kalenterivuoden lopun arvioidusta vastuumäärästä tammikuun loppuun mennessä. 90 § Ennen 86 §:ssä tarkoitetun jätehuoltokaavion hyväksymistä kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä lausunto säteilyturvakeskukselta jätehuoltokaaviossa esitettyjen toimenpiteiden turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Ennen ydinenergialain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun vastuumäärän vahvistamista kauppa- ja teollisuusministeriön on pyydettävä säteilyturvakeskukselta vahvistus edellä 88 §:ssä tarkoitetuista huolehtimisvelvollisuuteen sisältyvien ydinjätteiden määristä ja tarvittavista ydinjätehuollon toimenpiteistä. 91 § Jätehuoltovelvollisen on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle ehdotuksensa ydinenergialain 45 §:n nojalla luovutettaviksi vakuuksiksi sekä haettava valtioneuvostolta ydinenergialain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen vakuuden hyväksymistä maaliskuun loppuun mennessä. 92 § Milloin ydinenergialain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseksi vakuudeksi esitetään kiinteistökiinnitystä, on sen hyväksymistä koskevaan hakemukseen liitettävä seuraavat selvitykset: 1) selvitys kiinteistön omistusoikeudesta; 2) selvitys niistä veloista ja maksuista, joista kiinteistön on vastattava, mukaan lukien maksamattoman kauppahinnan panttioikeus; 3) ote kiinteistö- tai maarekisteristä tai tonttikirjasta; 4) kartta, josta selviää kiinteistön sijainti ja rakennukset; 5) selvitys kiinteistön käyttötarkoituksesta ja alueen kaavoituksesta; 6) luotettava arvio kiinteistön todennäköisestä luovutushinnasta; 7) kiinteistön omistajan antama kirjallinen panttaussitoumus; sekä 8) muu erikseen vaadittava selvitys. 93 § Milloin ydinenergialain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseksi vakuudeksi esitetään suomalaisen yhteisön antamaa omavelkaista takausta, on sen hyväksymistä koskevaan hakemukseen liitettävä seuraavat takaajaa koskevat selvitykset: 1) kaupparekisteriote tai muu vastaava rekisteriote; 2) jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä; 3) osakasluettelo tai muu selvitys yhteisön omistussuhteista; 4) yhteisön viiden viimeisen vuoden tilinpäätösasiakirjat; 5) yhteisön antama kirjallinen takaussuostumus; sekä 6) muu erikseen vaadittava selvitys. 94 § Ydinenergialain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseksi vakuudeksi ei voida hyväksyä kiinteistökiinnitystä, joka on vahvistettu ydinlaitoskiinteistöön. Vakuutena käytettävä kiinteistökiinnitys ei saa ylittää kolmea neljättäosaa kiinteistön todennäköisestä luovutushinnasta. 95 § Jätehuoltovelvollisen on kesäkuun loppuun mennessä luovutettava ydinenergialain 45 §:ssä tarkoitetut vakuudet valtiokonttorille. 96 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on vuosittain tarkastettava ydinenergialain 45 §:ssä tarkoitetut vakuudet ja arvioitava, onko niiden vakuusarvoa edelleen pidettävä riittävänä sekä tarpeen vaatiessa vietävä asia valtioneuvoston ratkaistavaksi. Jos vakuutta ei enää voida pitää riittävänä, kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus vaatia lisävakuus tai uusi vakuus ja asettaa määräaika, jonka kuluessa sellainen vakuus on annettava. 97 § Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määrätä, missä järjestyksessä ydinenergialain 45 §:ssä tarkoitettuja vakuuksia muutetaan rahaksi. Jos vakuuksia palautetaan jätehuoltovelvolliselle, kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määrätä jätehuoltovelvollista kuultuaan, missä järjestyksessä ja mitä vakuuksia kulloinkin palautetaan. 98 § Ydinenergialain 7 luvun säännöksiä ei sovelleta jätehuoltovelvolliseen, jonka toiminnan seurauksena syntyneiden tai syntyvien ydinjätteiden ydinjätehuollosta tulevaisuudessa aiheutuvien menojen määrän kauppa- ja teollisuusministeriö arvioi olevan enintään 200 000 markkaa. 14 luku Valtion ydinjätehuoltorahaston varat 99 § Jätehuoltovelvollisen on ilmoitettava valtion ydinjätehuoltorahastolle helmikuun loppuun mennessä, paljonko se tai sen osakkeenomistaja haluaa lainata ydinenergialain 42 §:n 1 momentin mukaisesta ydinjätehuoltomaksusta. Jätehuoltovelvollisen tai jätehuoltovelvollisen osakkeenomistajan on ilmoitettava valtion ydinjätehuoltorahastolle joulukuun loppuun mennessä, paljonko se haluaa lainata seuraavan tammikuun viimeisenä päivänä lainattavissa olevasta määrästä. 100 § Jätehuoltovelvollisen tai jätehuoltovelvollisen osakkeenomistajan on liitettävä 99 §:ssä tarkoitettuun ilmoitukseen seuraavat asiakirjat tai selvitykset: 1) lainahakemus; 2) haettavan lainan määrä ja laina-aika; 3) esitys turvaaviksi vakuuksiksi; 4) jätehuoltovelvollisen osakkeenomistajan hakiessa lainaa selvitys siitä, että hakija on osakkeenomistaja; sekä 5) muu valtion ydinjätehuoltorahaston tarpeelliseksi katsoma selvitys. 101 § Ydinenergialain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetun lainan myöntämisestä päättää valtion ydinjätehuoltorahasto. Jos jätehuoltovelvollinen tai tämän osakkeenomistaja on laiminlyönyt maksaa valtion ydinjätehuoltorahastolle erääntyneen lainan tai lainan koron, ei tälle jätehuoltovelvolliselle tai osakkeenomistajalle saa myöntää lainaa valtion ydinjätehuoltorahastosta ennen kuin se on maksanut erääntyneen lainan tai lainan koron. 102 § Ennen kuin valtion ydinjätehuoltorahasto siirtää ydinenergialain 52 §:n 2 momentin mukaisesti varoja valtiovarastoon, on niistä erotettava rahaston hallinnon hoitamiseen tarvittavat varat. Milloin valtion ydinjätehuoltorahasto saa varoja, jotka ovat 1 momentin mukaan lainattavissa jätehuoltovelvolliselle tai jätehuoltovelvollisen osakkeenomistajalle, rahaston on lainattava ne niin pian kuin mahdollista. 103 § Milloin valtion ydinjätehuoltorahasto siirtää varoja valtiovarastoon, on varojen siirtämisestä tehtävään sopimukseen otettava ehto, jonka mukaan valtion tulo- ja menoarvioon voidaan ottaa määräraha valtiovarastoon otettujen varojen siirtämiseksi takaisin rahastolle ennen sovitun määrärajan päättymistä, jos se on tarpeen rahastolle ydinenergialain 7 luvussa säädettyjen tehtävien täyttämiseksi. 104 § Kauppa- ja teollisuusministeriön on laadittava vuosittain valtion ydinjätehuoltorahastolle arvio jätehuoltovelvollisten vastuumääristä ja rahastotavoitteista seuraavilta kuudelta vuodelta. 105 § Valtion ydinjätehuoltorahaston on valvottava, että ydinenergialain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettujen turvaavien vakuuksien vakuusarvoa on edelleen pidettävä riittävänä. Jos vakuutta ei enää voida pitää riittävänä, valtion ydinjätehuoltorahastolla on oikeus vaatia lisävakuus tai uusi vakuus ja asettaa määräaika, jonka kuluessa sellainen vakuus on annettava. 106 § Valtion ydinjätehuoltorahastolla on oikeus määrätä, missä järjestyksessä ydinenergialain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuja turvaavia vakuuksia muutetaan rahaksi. Jos vakuuksia palautetaan jätehuoltovelvolliselle tai jätehuoltovelvollisen osakkeenomistajalle, rahastolla on oikeus määrätä velallista kuultuaan, missä järjestyksessä ja mitä vakuuksia kulloinkin palautetaan. 107 § Ydinenergialain 45 §:ssä ja 52 §:n 1 momentissa tarkoitetut vakuudet säilytetään valtiokonttorissa. Valtiokonttorin on huolehdittava hallussaan olevien vakuuksien voimassaolosta. 15 luku Valvonta 108 § Ydinlaitoksen rakentamisen eri vaiheet saa aloittaa vasta kun säteilyturvakeskus on todennut 35 §:ssä mainittujen asiakirjojen sekä muiden edellyttämiensä yksityiskohtaisten suunnitelmien ja asiakirjojen perusteella kunkin vaiheen osalta, että turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ja turvallisuutta koskevat määräykset on otettu riittävästi huomioon. 109 § Rakentamisluvan myöntämisen jälkeen säteilyturvakeskus valvoo yksityiskohtaisesti laitoshankkeen toteuttamista. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että rakentamisluvan ehtoja, paineastioita koskevia määräyksiä ja hyväksyttyjä 35 §:ssä tarkoitettuja suunnitelmia noudatetaan ja että ydinlaitos tehdään muutoinkin ydinenergialain nojalla annettujen määräysten mukaisesti. 110 § Ydinlaitoksen käyttöönoton eri vaiheet saa aloittaa vasta kun säteilyturvakeskus on antanut näitä vaiheita koskevat
0 §:n 2 momentissa edellytetyt päätökset. 111 § Säteilyturvakeskus valvoo ydinlaitoksen käyttöä sen varmistamiseksi, että laitoksen käyttö on turvallista ja että sen käytössä noudatetaan lupaehtoja ja hyväksyttyjä suunnitelmia ja että käyttö on muutoinkin ydinenergialain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaista. Ydinlaitoksen käytön valvonta kohdistuu myös ydinlaitoksen järjestelmien, rakenteiden ja laitteiden huoltoon, korjauksiin, tarkastuksiin ja testauksiin. 112 § Jos luvanhaltija aikoo tehdä sellaisia turvallisuuteen vaikuttavia muutoksia ydinlaitoksen järjestelmissä, rakenteissa, ydinpolttoaineessa tai laitoksen käyttötavassa, jotka merkitsevät muutoksia säteilyturvakeskuksen hyväksymiin suunnitelmiin tai asiakirjoihin, on luvanhaltijan saatava tällaisille muutoksille säteilyturvakeskuksen hyväksyminen ennen niiden tekemistä. Luvanhaltijan on huolehdittava siitä, että 35 ja 36 §:ssä mainitut asiakirjat muutetaan vastaavasti. 113 § Ydinlaitoksen rakenteiden, järjestelmien ja laitteiden tarkastuksia ja testauksia saa luvanhaltijan sijasta suorittaa vain säteilyturvakeskuksen tähän tarkoitukseen erikseen hyväksymä tarkastaja tai tarkastusyhteisö. Luvanhaltijan on haettava kirjallisesti 1 momentissa tarkoitetun tarkastajan tai tarkastusyhteisön hyväksymistä tehtäväänsä. 114 § Säteilyturvakeskus valvoo, että ydinpolttoaine suunnitellaan, valmistetaan ja varastoidaan sekä että sitä käsitellään ja käytetään annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti. Ydinpolttoainetta saa sijoittaa reaktoriin vasta kun säteilyturvakeskus on hyväksynyt aineen otettavaksi käyttöön. 115 § Säteilyturvakeskus valvoo, että ydinaineiden ja ydinjätteiden kuljetuksissa noudatetaan ydinenergialain nojalla annettuja määräyksiä sekä muita radioaktiivisten aineiden kuljetuksia koskevia määräyksiä. Kuljetukseen saa ryhtyä vasta kun säteilyturvakeskus on todennut, että kuljetuskalusto ja kuljetusjärjestelyt sekä turva- ja valmiusjärjestelyt täyttävät niille asetetut vaatimukset ja että vahingonkorvausvastuu ydinvahingon varalta on järjestetty, Säteilyturvakeskuksen on tarpeen vaatiessa ilmoitettava ydinaineiden tai ydinjätteiden kuljetuksesta sille lääninhallitukselle, jonka alueella kuljetus tapahtuu. 116 § Säteilyturvakeskus valvoo, että ydinjätehuoltoon kuuluvat toimenpiteet ja niiden valmistelu suoritetaan annettujen säännösten ja määräysten sekä
8 §:n nojalla annettujen päätösten mukaisesti. Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on lisäksi vahvistaa, miten jätehuoltovelvollisen tulee pitää kirjaa ydinenergian käytössä syntyneistä ydinjätteistä. 117 § Säteilyturvakeskus huolehtii ydinlaitosten paineastiavalvonnasta noudattaen ydinenergialakia ja soveltuvin osin paineastialakia (98/73) sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. 118 § Säteilyturvakeskus ylläpitää ydinmateriaalien valvontajärjestelmää, jonka tarkoituksena on huolehtia ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisesta ydinenergian käytön valvonnasta sekä sellaisiin ydinenergia-alan kansainvälisiin sopimuksiin, joissa Suomi on sopimuspuolena, liittyvästä valvonnasta. Säteilyturvakeskus valvoo, että luvanhaltijalla on tarpeellinen asiantuntemus ja valmiudet valvonnan järjestämiseksi ja että luvanhaltija omalta osaltaan toteuttaa edellä tarkoitettua valvontaa annettujen määräysten mukaisesti. 119 § Säteilyturvakeskus valvoo, että luvanhaltijan käytettävissä oleva organisaatio on tarkoituksenmukainen ja riittävä, että ydinenergian käyttöön osallistuvat henkilöt täyttävät asetetut kelpoisuusehdot ja että näille on järjestetty asianmukainen koulutus. 120 § Ydinenergian käyttöä harjoittavan on tehtävä tämän toiminnan lopettamisesta ilmoitus säteilyturvakeskukselle. 121 § Säteilyturvakeskuksen on kerran vuodessa annettava kauppa- ja teollisuusministeriölle selvitys ydinenergia-alan valvontatoiminnasta sekä muutoinkin riittävästi annettava tietoja kauppa- ja teollisuusministeriölle valvontatoiminnastaan. Säteilyturvakeskuksen on pidettävä luetteloa ratkaisemistaan lupa-asioista. Kauppa- ja teollisuusministeriölle annettavaan vuosittaiseen selvitykseen on liitettävä luettelo kuluneen vuoden aikana ratkaistuista lupa-asioista. 16 luku Vastuullinen johtaja ja muu ydinenergian käytössä tarvittava henkilökunta 122 § Ydinlaitoksen vastuullisen johtajan, tämän varamiehen sekä ydinlaitoksen käytössä tarvittavan muun henkilökunnan tehtävät. toimivalta ja vastuu on määrättävä säteilyturvakeskuksen hyväksymässä johtosäännössä. Mitä 1 momentissa on säädetty, on säteilyturvakeskuksen niin vaatiessa sovellettava myös muuhun ydinenergian käyttöön. 123 § Vastuulliseksi johtajaksi ja tämän varamieheksi voidaan määrätä vain sellainen henkilö, jonka säteilyturvakeskus on hyväksynyt tähän tehtävään ja joka on antanut siihen suostumuksensa. Luvanhaltijan on määrättävä vastuullinen johtaja ja tämän varamies: 1) ydinlaitoksen rakentamiselle ja käytölle; 2) kaivos- ja rikastustoiminnalle, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen; sekä 3) ydinaineiden ja ydinjätteiden hallussapidolle, valmistukselle, tuottamiselle, käsittelylle, käyttämiselle, varastoinnille ja kuljetukselle, jos näille toiminnoille on haettava erillinen lupa. 124 § Vastuullisen johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että ydinenergian käytön turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä ja 118 §:ssä tarkoitettua valvontaa koskevia ydinenergialain säännöksiä ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä lupaehtoja noudatetaan. 125 § Vastuulliseksi johtajaksi hyväksyttävältä henkilöltä on vaadittava, että: 1) hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan; 2) hän on Suomen kansalainen, jos lupa toimintaan voidaan myöntää ainoastaan Suomen kansalaiselle tai suomalaiselle yhteisölle, säätiölle tai valtion viranomaiselle; 3) hän on suorittanut tehtävään soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon, jos kysymyksessä on ydinlaitoksen käytön vastuullinen johtaja, ja muissa tapauksissa, että hänellä on tehtävään soveltuva koulutus; 4) hänellä on tehtävän edellyttämä ydinenergia-alan tekninen asiantuntemus ja erityisesti ydinenergian käytön turvallisuutta koskeva asiantuntemus; 5) hänellä on riittävä käytännön kokemus alalta; 6) hän hallitsee riittävästi ydinenergia-alan lainsäädäntöä sekä sen perusteella annettuja määräyksiä; sekä 7) hän on muutoin tehtävään soveltuva. 126 § Säteilyturvakeskus voi peruuttaa vastuullisen johtajan hyväksymisen, jos 125 §:n mukaiset edellytykset eivät enää täyty tai jos vastuullinen johtaja laiminlyö 124 §:ssä tarkoitettuja tehtäviään. 127 § Tämän luvun vastuullista johtajaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös tämän varamieheen. 128 § Ydinlaitoksen päävalvomossa olevien laitosjärjestelmien ohjaajana saa toimia vain säteilyturvakeskuksen tähän tehtävään hyväksymä henkilö. 129 § Luvanhaltijan on määrättävä henkilöt, joiden tehtävänä on huolehtia ydinlaitoksen valmiusjärjestelyistä, turvajärjestelyistä ja ydinmateriaalivalvonnasta. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin voidaan määrätä vain säteilyturvakeskuksen kuhunkin tehtävään erikseen hyväksymä henkilö. 130 § Luvanhaltijan on huolehdittava siitä, että vastuullinen johtaja ja muut tässä luvussa tarkoitetut henkilöt ovat tässä tehtävässään sellaisessa asemassa, että heillä on riittävä toimivalta ja tosiasiallinen mahdollisuus tehokkaasti huolehtia tehtävistään. 17 luku Ilmoitusmenettely 131 § Luvanvaraisuudesta vapautetun toiminnan harjoittajan on tässä luvussa tarkoitetuissa tapauksissa tehtävä säteilyturvakeskukselle ilmoitus, jonka tulee sisältää ilmoituksen tekijän nimi tai liikkeen harjoittamisessa käytettävä toiminimi ja kotipaikka sekä jäljempänä 132–135 §:ssä tarkoitetut tiedot. 132 § Jos kysymyksessä on 14 §:n 2 momentissa tarkoitettu vienti, edellä 131 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tulee sisältää lisäksi seuraavat tiedot: 1) viennin kohteena olevan malmin tai malmirikasteen määrä, laatu ja alkuperä; 2) maa, johon malmi tai malmirikaste on tarkoitus viedä; sekä 3) yhteenveto saman kalenterivuoden aikana toiminnan harjoittajan tähän maahan viemien malmien ja malmirikasteiden määristä. 133 § Jos kysymyksessä on 12 §:n 1 momentissa, 13 §:n 1 momentissa, 14 §:n 1 momentissa 16 tai 18 §:ssä tarkoitettu maahantuonti 131 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tulee sisältää lisäksi seuraavat tiedot: 1) aineiden tai tuotteiden määrä, laatu ja alkuperä; 2) suunniteltu maahantuontipäivä; 3) aineiden tai tuotteiden käyttötarkoitus; 4) yhteenveto maahantuojan hallussa olevien muiden
§:ssä tarkoitettujen aineiden ja tuotteiden määristä; sekä 5) paikka, jossa maahantuotuja aineita tai tuotteita varastoidaan, käsitellään tai käytetään. 134 § Jos kysymyksessä on 12 §:n 1 momentissa, 13 §:n 1 momentissa, 15, 16 tai 18 §:ssä tarkoitettu luovutus, 131 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tulee sisältää lisäksi seuraavat tiedot: 1) aineiden tai tuotteiden määrä, laatu ja alkuperä; 2) vastaanottajan nimi tai liikkeenharjoittamisessa käytettävä toiminimi sekä kotipaikka; 3) luovutuspäivämäärä; sekä 4) yhteenveto saman kalenterivuoden aikana samalle vastaanottajalle luovutettujen aineiden ja tuotteiden määristä. 135 § Jos kysymyksessä on 12 §:n 2 momentissa, 13 §:n 1 momentissa tai 18 §:n 2 momentissa tarkoitettu hallussapito, varastointi, käsittely tai käyttö, 131 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tulee sisältää lisäksi seuraavat tiedot: 1) aineiden tai tuotteiden määrä, laatu ja alkuperä; 2) vastaanottopäivämäärä; 3) aineiden tai tuotteiden käyttötarkoitus; sekä 4) paikka, jossa toimintaa harjoitetaan. 136 § Edellä 132 ja 133 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava säteilyturvakeskukselle kaksi viikkoa ennen maastavientiä tai maahantuontia. Lisäksi säteilyturvakeskukselle on toimitettava kahden viikon kuluessa maastaviennistä tai maahantuonnista vahvistus vienti- tai tuontipäivämäärästä sekä viedyn tai tuodun ydinmateriaalin määrästä. Säteilyturvakeskuksen on annettava ilmoituksen tekijälle tulliviranomaisia varten jäljennös ilmoituksesta varustettuna säteilyturvakeskuksen tekemällä merkinnällä siitä, että kysymyksessä olevaa vientiä tai tuontia varten ei tarvita 7 luvussa tarkoitettua lupaa. Edellä 134 ja 135 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava säteilyturvakeskukselle kahden viikon kuluessa vastaanottamisesta tai luovutuksesta. 18 luku Siirtymäsäännökset 137 § Vahvistettaessa tämän asetuksen voimaantultua ensimmäisen kerran jätehuoltovelvollisen kalenterivuoden rahastotavoitetta ydinenergialain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, on rahastotavoite määrättävä yhtä suureksi kuin jätehuoltovelvollisen ydinjätehuoltovaraus oli sen tilivuoden tilinpäätöksessä, joka välittömästi edelsi tämän asetuksen voimaantuloa. Vahvistettaessa saman jätehuoltovelvollisen rahastotavoitetta tämän jälkeen lähinnä seuraavan joulukuun viimeisen päivän vastuumäärän perusteella, on rahastotavoitteen lisäys määrättävä vähintään 75 prosentiksi siitä, mitä se muutoin olisi ydinenergialain ja edellä tässä asetuksessa säädetyn nojalla. 138 § Tämän asetuksen voimaantulon jälkeen 137 §:ssä säädetyn perusteella ensimmäisen kerran vahvistettu ydinjätehuoltomaksu on suoritettava valtion ydinjätehuoltorahastolle ydinjätehuoltomaksun vahvistamista seuraavan kesäkuun loppuun mennessä. 139 § Joka tämän asetuksen voimaan tullessa on jätehuoltovelvollinen, saa silloin kulumassa olevan kalenterivuoden aikana: 1) antaa 99 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen valtion ydinjätehuoltorahastolle maaliskuun loppuun mennessä; 2) toimittaa 88 §:n 2 momentissa tarkoitetut kulumassa olevan kalenterivuoden lopun vastuumäärän arvioimiseksi tarpeelliset tiedot kauppa- ja teollisuusministeriölle huhtikuun loppuun mennessä; 3) hakea 91 §:ssä tarkoitettua hyväksymistä syyskuun loppuun mennessä; sekä 4) toimittaa 95 §:ssä tarkoitetut vakuudet valtiokonttorille marraskuun loppuun mennessä. 140 § Tämän asetuksen 89 §:ssä tarkoitettu päätös kuluvan kalenterivuoden rahastotavoitteen vahvistamisesta on asetuksen voimaan tullessa kuluvan kalenteri vuoden osalta tehtävä voimaantuloa lähinnä seuraavan huhtikuun loppuun mennessä. Tämän asetuksen 89 §:ssä tarkoitettu päätös jätehuoltovelvollisen kuluvan kalenterivuoden lopun arvioidusta vastuumäärästä on asetuksen voimaan tullessa kuluvan kalenterivuoden osalta tehtävä voimaantuloa lähinnä seuraavan kesäkuun loppuun mennessä. 141 § Ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehdyt atomienergia-asetuksen (75/58)16 §:ssä tarkoitettua johtajaa ja tämän varamiestä koskevat hyväksymispäätökset jäävät voimaan yhtä pitkäksi ajaksi kuin ne atomienergialain (356/57) mukaiset luvat, joihin hyväksymispäätöksessä viitataan. Edellä 128 ja 129 §:ssä tarkoitettuja hyväksymisiä on haettava kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. 19 luku Erinäisiä säännöksiä 142 § Ydinenergialain 8 §:n 2 momentin mukaista ennakkotietoa haetaan kauppa- ja teollisuusministeriöltä kirjallisella hakemuksella, jonka tulee sisältää 24 §:n 1 ja 2 kohdassa mainitut hakijaa koskevat selvitykset sekä riittävä kuvaus siitä toiminnasta, jota ennakkotietohakemus koskee. 143 § Ydinenergialain 80 §:n 2 momentissa tarkoitetun ydinlaitoksen, aineen, esineen tai tietoaineiston säilytyksestä huolehtii säteilyturvakeskus. 144 § Säteilyturvakeskuksen on pyydettävä ehdotuksestaan ydinenergialain 81 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuiksi määräyksiksi ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelukunnan ja ehdotuksestaan ydinenergialain 81 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuiksi määräyksiksi sisäasiainministeriön lausunto. Lausunto on ehdotuksen mukana toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle. Sisäasiainministeriön on pyydettävä ydinenergialain 81 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista määräyksistä kauppa- ja teollisuusministeriön ja säteilyturvakeskuksen lausunto. 145 § Jos ydinenergian käytössä ei ole noudatettu ydinenergialaissa tai tässä asetuksessa tai sen nojalla annettuja 118 §:ssä tarkoitettua valvontaa koskevia säännöksiä, määräyksiä tai lupaehtoja, on ydinenergialain 65 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen säteilyturvakeskus. Muissa kuin ydinenergialain 65 §:n 1 momentissa tai edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen on kauppa- ja teollisuusministeriö. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.