1990 1270/1990 Säästöpankkilaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Säästöpankki on talletuspankkien toiminnasta annetussa laissa (1268/90) tarkoitettua toimintaa harjoittava rahalaitos. Sen erityistarkoituksena on säästämisen edistäminen. 2 § Jos säästöpankki omistaa niin monta kotimaisen tai ulkomaisen osakeyhtiön osaketta, että sillä on enemmän kuin puolet kaikkien osakkeiden tuottamista äänistä, pankki on emopankki ja mainittu yhtiö tytäryhtiö. Jos pankki ja sen tytäryhtiöt taikka tytäryhtiö yksin tai useat tytäryhtiöt yhdessä omistavat edellä tarkoitetun määrän kotimaisen tai ulkomaisen yhtiön osakkeita, myös viimeksi mainittu yhtiö on pankin tytäryhtiö. Jos säästöpankilla on muutoin osakkeiden omistuksen tai sopimuksen perusteella määräämisvalta pankkitoimintaa harjoittavassa yhtiössä ja huomattava osuus sen toiminnan tuloksesta, säästöpankki on niinikään emopankki ja jälkimmäinen yhtiö tytäryhtiö. Säästöpankin tytäryhtiönä ei pidetä kiinteistöyhtiötä, paitsi jos se, pankki ja pankin tytäryhtiö yhteensä omistavat 1 momentissa tarkoitetun määrän jonkin muun kotimaisen tai ulkomaisen osakeyhtiön osakkeita, eikä myöskään yhtiötä, jonka osakkeita pankki on hankkinut talletuspankkien toiminnasta annetun lain 14 ja 17§:n mukaisesti. Säästöpankki ja sen tytäryhtiöt muodostavat pankin konsernin. Jos konsernia koskevia säännöksiä ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista noudattaa säästöpankin konsernin kokoonpanon tai muun erityisen syyn takia, säästöpankki voi poiketa niistä pankkitarkastusviraston kussakin yksittäistapauksessa antamien määräysten mukaisesti. 2 luku Perustaminen 3 § Säästöpankin voi perustaa vähintään kymmenen suomalaista yhteisöä tai säätiötä taikka vähintään kaksikymmentä täysivaltaista Suomessa asuvaa Suomen tai muun Pohjoismaan kansalaista, jotka eivät ole konkurssissa tai joita ei ole asetettu liiketoimintakieltoon. Avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö voi olla perustajana, jos yhtiön velvoitteista henkilökohtaisesti vastuussa olevat yhtiömiehet ovat täysivaltaisia Suomessa asuvia Suomen tai muun Pohjoismaan kansalaisia. Valtiovarainministeriön luvalla voi muukin henkilö, yhteisö tai säätiö olla perustajana. 4 § Säästöpankin perustamiskirjassa on mainittava: 1) perustajan ammatti, kansalaisuus, kotipaikka ja postiosoite; 2) peruspääoma; 3) aika, jonka kuluessa peruspääoma on maksettava; sekä 4) milloin ja miten pankin perustamiskokous pidetään. 5 § Säästöpankilla on oltava säännöt. Säännöille ja niiden muutoksille on haettava valtiovarainministeriön vahvistus. Pankin säännöt ja niiden muutokset on vahvistettava, jos ne ovat lain mukaiset eikä ole erityistä syytä jättää niitä vahvistamatta. 6 § Säästöpankin säännöissä on määrättävä: 1) pankin toiminimi; 2) pankin kotipaikkana oleva Suomen kunta; 3) peruspääoman ja mahdollisen kantarahaston suuruus taikka, milloin peruspääomaa tai rahastoa voidaan sääntöjä muuttamatta alentaa tai korottaa, vähimmäissuuruus ja enimmäissuuruus, jolloin vähimmäissuuruuden on oltava vähintään yksi neljäsosa enimmäissuuruudesta, sekä kantarahasto-osuuden nimellisarvo; 4) jos pankin isännät valitaan säästöpankkikokouksessa, säästöpankkikokouksen koollekutsumistapa ja kokouksessa käsiteltävät asiat; 5) isäntien lukumäärä, toimikausi ja eroamisikä, isäntien vaalissa noudatettava menettely ja ehdot, joilla tallettajat sekä kantarahasto-osuuksien omistajat saavat ottaa osaa vaaliin, isäntien toimivalta, isäntien varsinaisten kokousten aika sekä kokousten kokoonkutsuja ja kutsumistapa; 6) hallintoneuvoston tehtävät, kokoonpano, toimikausi ja jäsenten eroamisikä, jos pankilla on hallintoneuvosto; 7) hallituksen jäsenten ja varajäsenten lukumäärä, toimikausi ja eroamisikä, hallituksen päätösvaltaisuus sekä hallituksen ja toimitusjohtajan välinen tehtävänjako ja oikeus edustaa pankkia; 8) hallituksen jäsenen ja varajäsenen sekä toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan oikeudesta kuulua toisen liikeyrityksen hallintoon; 9) miten pankin hoidon ja hallinnon tarkastus on järjestettävä; 10) miten pankin toimipaikkojen hallinto on järjestettävä; 11) ketkä ovat oikeutetut kirjoittamaan pankin toiminimen; 12) määräaika, johon mennessä tilinpäätös on annettava tilintarkastajille; 13) tilintarkastajien ja varatilintarkastajien lukumäärä ja toimikausi; sekä 14) miten ylijäämä on pankkia purettaessa käytettävä, jos pankki puretaan 126§:ssä tarkoitetulla tavalla. 7 § Perustettavan säästöpankin peruspääoman on oltava vähintään 25 miljoonaa markkaa. Pankin toimilupaa ja sääntöjen vahvistusta haettaessa on osoitettava, että peruspääoma on merkitty. Peruspääoma on maksettava kokonaan rahana ennen kuin pankki aloittaa toimintansa. Peruspääoman merkitseminen on tehtävä perustamiskirjaan tai merkintälistaan, joka sisältää jäljennöksen perustamiskirjasta. Merkinnän hyväksymisestä päättävät perustajat. Säästöpankkien sulautuessa 78 §:n 2 momentin mukaisesti ei 1 momentin säännöstä peruspääoman vähimmäismäärästä sovelleta. 8 § Säästöpankin perustamisesta päätetään perustamiskokouksessa. Perustamiskokouksessa on: 1) perustajien esitettävä alkuperäinen perustamiskirja sekä toimilupa; ja 2) päätettävä, milloin toimitetaan isäntien vaali, ellei asiaa koskevaa määräystä sisälly perustamiskirjaan. 9 § Säästöpankin perustamisesta on kuuden kuukauden kuluessa perustamispäätöksen tekemisestä tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin merkittäväksi niin kuin siitä on erikseen säädetty. Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä säästöpankin hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että puolet 7 §:n 1 momentissa säädetyn peruspääoman vähimmäismäärästä on maksettu. Jollei säästöpankkia 1 momentissa mainitussa ajassa ole ilmoitettu rekisteröitäväksi, on perustaminen rauennut. Samoin raukeaa perustaminen, jos pankin rekisteröinti on evätty. Hallituksen jäsenet vastaavat yhteisvastuullisesti merkityn peruspääoman ja kantarahaston maksetun määrän ja siitä saadun tuoton palauttamisesta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty perustamisluvan hankkimisesta ja rekisteröimisestä aiheutuneet kustannukset. 10 § Säästöpankki ei saa aloittaa toimintaansa ennen kuin pankki on saanut toimiluvan sekä toimittanut pankkitarkastusvirastolle ja säästöpankkitarkastukselle: 1) pankkia koskevan täydellisen otteen kaupparekisteristä; 2) pankin säännöt; 3) jäljennöksen sääntöjen vahvistamista koskevasta valtiovarainministeriön päätöksestä; 4) isäntien tai hallintoneuvoston vahvistamat pankin toimintaa ja hallintoneuvoston tai hallituksen valitsemia tarkastajia koskevat yleiset ohjeet; sekä 5) isäntien, hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenten ja varajäsenten, valtuutettujen, toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajien sekä tilintarkastajien ja varatilintarkastajien nimet sekä tiedot heidän kansalaisuudestaan ja kotipaikastaan. Jos 1 momentissa mainituissa tiedoissa tapahtuu muutos, se on viipymättä ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle ja säästöpankkitarkastukselle. 11 § Ennen rekisteröimistä säästöpankki ei voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia eikä myöskään hakea, kantaa tai vastata tuomioistuimissa tai muiden viranomaisten luona. Hallitus voi kuitenkin käyttää puhevaltaa säästöpankin perustamista ja toimilupaa koskevissa asioissa ja muutoin ryhtyä toimenpiteisiin peruspääoman ja kantarahaston merkinnästä suoritettavan maksun saamiseksi. Säästöpankin puolesta ennen sen rekisteröimistä tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet ja siitä päättäneet yhteisvastuullisesti. Perustamiskirjasta johtuvasta tai perustamiskokouksen jälkeen syntyneestä velvoitteesta siirtyy vastuu kuitenkin säästöpankille sen jälkeen, kun pankki on rekisteröity. 12 § Säästöpankin sääntöjen muuttamisesta päättää isäntien kokous hallituksen ehdotuksesta. Jos kokouksessa on saapuvilla vähintään kaksi kolmannesta isännistä ja nämä yksimielisesti ehdotusta muuttamatta siihen yhtyvät, on ehdotus hyväksytty. Muussa tapauksessa on asia siirrettävä lopullisesti päätettäväksi uuteen, aikaisintaan kuukauden kuluttua pidettävään isäntien kokoukseen. Sääntöjen muutos, jota vähintään kaksi kolmannesta tässä kokouksessa saapuvilla olevista isännistä kannattaa, katsotaan isäntien hyväksymäksi. Päätös sääntöjen muuttamisesta siten, että jo annettujen kantarahasto-osuuksien osalta rajoitetaan oikeutta säästöpankin voitonjakoon, vaatii kaikkien kantarahasto-osuuden omistajien suostumuksen. Säästöpankin sääntöjen muutos tulee voimaan, kun muutos on merkitty kaupparekisteriin. 3 luku Oman pääoman kartuttaminen, peruspääoma, kantarahasto ja vararahasto 13 § Säästöpankki voi kartuttaa peruspääomaa isäntien päätöksellä siirtämällä siihen vararahastosta varoja enintään hallituksen ehdottaman määrän. 14 § Säästöpankki voi isäntien päätöksellä muodostaa kantarahaston, mikäli siitä on määräys säästöpankin säännöissä ja pankin oma pääoma on vähintään viisi miljoonaa markkaa. Sääntöjen määräys tai sen muuttaminen, joka edellyttää kantarahaston rekisteröimistä tai rekisteröidyn kantarahaston korottamista taikka alentamista, on ilmoitettava rekisteröitäväksi ja rekisteröitävä vasta samanaikaisesti kantarahaston rekisteröimisen, korottamisen tai alentamisen kanssa. Kantarahasto jakaantuu kantarahasto-osuuksiin, joiden tulee olla samansuuruiset. 15 § Säästöpankin kaikki kantarahasto-osuudet tuottavat pankissa yhtäläiset oikeudet. Säännöissä voidaan kuitenkin määrätä, että kantarahastossa on erilajisia kantarahasto-osuuksia tai että sellaisia voidaan antaa. Samalla on mainittava eri kantarahasto-osuuslajien väliset eroavuudet ja kunkin lajisten kantarahasto-osuuksien lukumäärä. Säännöissä voidaan määrätä, että tietynlajinen kantarahasto-osuus voidaan määrätyssä järjestyksessä muuntaa toisenlajiseksi kantarahasto-osuudeksi. Muuntamisesta on viivytyksettä tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin merkittäväksi. Kun rekisteröiminen on toimitettu, katsotaan muuntaminen täytäntöönpannuksi. 16 § Kantarahasto voidaan kartuttaa enintään kaksi kertaa muun oman pääoman suuruiseksi, ellei pankkitarkastusvirasto myönnä erityisestä syystä siihen poikkeusta. 17 § Kantarahasto-osuuden omistajalla on oikeus: 1) rahastoantiin 36 §:ssä säädetyllä tavalla; 2) voitonjakoon 40 §:ssä säädetyllä tavalla; 3) osallistua isäntien vaaliin 48 §:n 3 momentin mukaan, jos säästöpankin säännöissä niin määrätään; 4) oikeus vaatia kantarahasto-osuuden lunastusta 80 §:ssä säädetyllä tavalla; 5) osuuteen kantarahastosta 119 §:n mukaisesti pankkia purettaessa; 6) yhdessä muiden kantarahasto-osuuden omistajien kanssa saada isäntien kokous koolle 49 §:n 3 momentin mukaisesti tai asia käsiteltäväksi isäntien kokouksessa 49 §:n 4 momentin mukaisesti, jos heillä on vähintään yksi kymmenesosa kaikista kantarahasto-osuuksista; sekä 7) moittia pankin isäntien päätöstä 64 §:ssä säädetyissä tapauksissa. 18 § Kantarahasto-osuuden merkitsijälle on annettava nimetylle henkilölle asetettu kantarahastotodistus, joka voi koskea useita kantarahasto-osuuksia. Kantarahastotodistus voidaan antaa ainoastaan kantarahasto-osuusluetteloon merkitylle kantarahasto-osuuden omistajalle. Kantarahastotodistusta ei saa antaa ennen kuin kantarahasto tai sen korotus on rekisteröity ja täysi maksu kantarahasto-osuudesta on suoritettu. Kantarahastotodistuksessa on mainittava säästöpankin toiminimi, kantarahastotodistuksen laji, järjestysnumero sekä kantarahasto-osuuden nimellisarvo. Kantarahastotodistuksen tulee olla päivätty ja hallituksen tai hallituksen siihen valtuuttaman henkilön allekirjoittama. Allekirjoitus saadaan suorittaa painamalla tai muulla siihen verrattavalla tavalla. Kantarahasto-osuuden omistajan pyynnöstä hallituksen tulee kohtuullista maksua vastaan toimittaa kantarahastotodistuksen jakaminen taikka kantarahastotodistuksien yhdistäminen. 19 § Ennen kantarahastotodistuksen antamista säästöpankki voi antaa nimetylle henkilölle asetetun väliaikaistodistuksen, joka koskee oikeutta yhteen tai useampaan kantarahasto-osuuteen ja joka sisältää ehdon kantarahastotodistuksen antamisesta ainoastaan väliaikaistodistuksen palauttamista vastaan. Todistukseen on pyynnöstä tehtävä merkintä kantarahasto-osuudesta suoritetuista maksuista. 20 § Kantarahasto-osuus voidaan rajoituksitta luovuttaa ja hankkia. Sen jälkeen kun kantarahaston kartuttamisesta on tehty päätös, voidaan erikseen luovuttaa oikeus merkitä uusia kantarahasto-osuuksia. Säästöpankki tai sen tytäryhtiö ei saa vastiketta vastaan hankkia toisen säästöpankin kantarahasto-osuuksia eikä vastiketta vastaan hankkia tai ottaa pantiksi omia tai emopankin kantarahasto-osuuksia. Tämän kiellon vastainen sopimus on pätemätön. Säästöpankki saa pankkitarkastusviraston määrittelemän arvopaperitoiminnan yhteydessä ottaa 2 momentin estämättä pantiksi omia kantarahasto-osuuksia. Säästöpankki ei saa ottaa omia kantarahasto-osuuksiaan sellaisen rahalainan pantiksi, jonka säästöpankki on antanut omien kantarahasto-osuuksiensa hankkimiseksi kantarahastoannissaan. Tämän kiellon vastainen sopimus on pätemätön. Mitä 2 ja 3 momentissa on sanottu, ei estä säästöpankkia sen vastaanottaessa osakeyhtiön 81 §:n mukaisesti sulautumisen nojalla hankkimasta osakeyhtiön omistamaa kantarahastotodistusta tai lunastamasta kantarahastotodistusta 80 §:n 1 momentin mukaisesti taikka huutokaupassa ostamasta säästöpankin saamisesta ulosmitattua kantarahastotodistusta. Säästöpankin hankkima kantarahastotodistus on, jollei sitä ole mitätöity kantarahastoa alentamalla, myytävä niin pian kuin se voi tappiotta tapahtua. Osakeyhtiön vastaanottamisen yhteydessä tai 80 §:n mukaisesti hankittu kantarahastotodistus on kuitenkin myytävä viimeistään kahden vuoden kuluessa saannosta. 21 § Milloin kantarahastotodistus tai väliaikaistodistus luovutetaan tai pantataan on vastaavasti sovellettava, mitä velkakirjalain (622/47) 13, 14 ja 22 §:ssä on säädetty juoksevista velkakirjoista. Mainittuja säännöksiä sovellettaessa on se, jolla kantarahastotodistus tai väliaikaistodistus on hallussaan ja joka asiakirjaan säästöpankin toimesta tehdyn merkinnän mukaan on omistajana merkitty kantarahasto-osuusluetteloon, rinnastettava siihen, jolla velkakirjalain 13 §:n 2 momentin mukaan edellytetään olevan velkakirjan osoittama oikeus. 22 § Säästöpankin hallituksen on pidettävä luetteloa pankin kaikista kantarahasto-osuuksista (kantarahasto-osuusluettelo). Luetteloon merkitään kantarahasto-osuudet numerojärjestyksessä, niiden antamispäivä sekä omistajan täydellinen nimi, ammatti, kansalaisuus ja postiosoite. Kantarahasto-osuuksien omistajista on pidettävä aakkosellista luetteloa (kantarahasto-osuusomistajaluettelo), jonka tulee sisältää 1 momentissa mainitut henkilötiedot sekä ilmoitus kunkin omistamien kantarahasto-osuuksien lukumäärästä. Jos kantarahastossa on erilajisia kantarahasto-osuuksia, tulee kantarahasto-osuusluettelosta ja -osuusomistajaluettelosta ilmetä, mihin lajiin kukin kantarahasto-osuus kuuluu. Kantarahasto-osuusluettelo ja -osuusomistajaluettelo voidaan pitää luotettavan irtolehti- tai korttijärjestelmän muodossa ja ne voidaan laatia automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai muulla tähän verrattavalla tavalla. Kantarahasto-osuusluettelo ja -osuusomistajaluettelo on pidettävä säästöpankin pääkonttorissa jokaisen nähtävänä. Jokaisella on, korvattuaan pankin kulut, oikeus saada jäljennös kantarahasto-osuusluettelosta ja -osuusomistajaluettelosta tai niiden osasta. 23 § Kantarahastotodistuksen saajan säästöpankille ilmoittama saanto, josta on esitetty luotettava selvitys samoin kuin selvitys säädetyn leimaveron suorittamisesta, sekä muu kantarahasto-osuusluetteloon merkittyä seikkaa koskeva pankille ilmoitettu muutos on viivytyksettä merkittävä kantarahasto-osuusluetteloon ja -osuusomistajaluetteloon. Merkintä on päivättävä. Jos kantarahastotodistuksen viimeinen luovutus on merkitty kantarahastotodistukseen tai väliaikaistodistukseen avoimella siirrolla, on kantarahastotodistukseen tai väliaikaistodistukseen pantava uuden omistajan nimi ennen kuin saanto merkitään luetteloihin. Pankille esitettyyn kantarahastotodistukseen tai väli-aikaistodistukseen on pantava todistus merkitsemisestä ja sen päivämäärästä. Säästöpankin suorittama voitto-osuuden maksu ja uuden kantarahastotodistuksen antaminen on pätevä, jos se on tehty kantarahasto-osuusluetteloon merkitylle omistajalle tai oikeudenhaltijalle paitsi, jos pankki tiesi tai sen olisi pitänyt tietää maksun tai kantarahastotodistuksen luovutuksen tapahtuvan väärälle henkilölle. 24 § Kantarahastotodistuksen saajalla ei ole oikeutta käyttää sen omistajalle säästöpankissa kuuluvia oikeuksia ennen kuin hänet on merkitty kantarahasto-osuusluetteloon tai hän on pankille ilmoittanut saantonsa ja esittänyt siitä selvityksen. Säästöpankin on pyynnöstä merkittävä kantarahasto-osuusluetteloon jokainen, joka asiakirjalla osoittaa hänellä olevan panttauksen, toimeksiannon tai muun seikan nojalla oikeus säästöpankista jaettavaan voittoon taikka uusiin kantarahasto-osuuksiin kantarahastoa kartutettaessa. Merkintä on poistettava, kun oikeuden näytetään lakanneen. Jos useat omistavat kantarahasto-osuuden, he voivat käyttää omistajalle säästöpankissa kuuluvia oikeuksia vain yhteisen edustajan kautta. 25 § Jos kantarahasto-osuuden omistajalle suoritetaan maksu säästöpankkia 8 luvun mukaan purettaessa, on kantarahastotodistukseen viivytyksettä tehtävä siitä merkintä. Samoin on kantarahastotodistukseen tehtävä merkintä, milloin kantarahastotodistus on mitätöity tai sen nimellisarvoa on korotettu tai alennettu maksua suorittamatta. Jos kantarahastotodistus kuolettamisen yhteydessä on annettu toisen sijaan, on kantarahastotodistuksessa siitä mainittava. 26 § Jos kantarahastotodistus tämän lain mukaan on varustettava merkinnällä tai jos se on isäntien kokouksen kantarahastotodistuksia koskevan päätöksen perusteella vaihdettava kahteen tai useampaan kantarahastotodistukseen, säästöpankki voi pidättää sille tulevan osuuden voitosta, kunnes kantarahastotodistus on sanottua tarkoitusta varten esitetty. 27 § Kantarahastoa voidaan kartuttaa merkitsemällä maksullisia kantarahasto-osuuksia tai korottamalla niiden nimellisarvoa maksua vastaan (uusmerkintä) taikka antamalla kantarahasto-osuuksia tai korottamalla niiden nimellisarvoa maksutta (rahastoanti). 28 § Säästöpankin hallituksen ehdotus kantarahaston kartuttamispäätökseksi on pidettävä pankin pääkonttorissa nähtävänä vähintään viikon ajan ennen isäntien kokousta sekä asetettava nähtäväksi isäntien kokouksessa. Ehdotukseen on liitettävä, jollei kokouksessa käsitellä tilinpäätöstä, seuraavat asiakirjat: 1) jäljennökset viimeistä tilinpäätöstä koskevista asiakirjoista varustettuna merkinnöin voittoa tai tappiota koskevasta säästöpankin isäntien kokouksen päätöksestä; 2) hallituksen selostus tilinpäätöksen antamisen jälkeen sattuneista pankin asemaan olennaisesti vaikuttavista tapahtumista; sekä 3) tilintarkastajien ja, jos pankilla on hallintoneuvosto, tämän lausunto selostuksesta. Kokouskutsussa on mainittava, kenelle hallitus ehdottaa annettavaksi oikeuden merkitä uusia kantarahasto-osuuksia sekä miten oikeutetun on meneteltävä käyttäessään oikeutta. 29 § Uusmerkintää koskevassa päätöksessä on mainittava: 1) määrä, jolla kantarahastoa kartutetaan, tai korotuksen vähimmäis- ja enimmäismäärä; 2) minkä lajisia uudet kantarahasto-osuudet ovat, jos pankissa on tai voi olla erilajisia kantarahasto-osuuksia; 3) kenellä on oikeus merkitä kantarahasto-osuuksia; 4) merkintäaika sekä se lyhyempi aika, vähintään kuukausi merkintäajan alkamisesta, jonka kuluessa kantarahasto-osuuksien merkintään oikeutettu voi käyttää oikeuttaan; 5) kantarahasto-osuuden nimellisarvo ja kantarahasto-osuudesta maksettava määrä; 6) aika, jonka kuluessa kantarahasto-osuudet on maksettava; sekä 7) peruste, jonka mukaan tarjotaan merkittäviksi ne kantarahasto-osuudet, joiden osalta oikeutta ei ole määräajassa käytetty, ja peruste, jonka mukaan kantarahasto-osuudet ylimerkinnän tapahtuessa annetaan, jollei säästöpankin hallitukselle anneta oikeutta päättää näistä seikoista. Jos kartuttamispäätös sisällöltään poikkeaa siitä, mitä kokouskutsussa on mainittu, on niille, joilla päätöksen mukaan on oikeus kantarahasto-osuuksien merkintään, viivytyksettä ilmoitettava päätöksestä sillä tavoin kuin kutsu isäntien kokoukseen toimitetaan. Samalla on ilmoitettava, kuinka on meneteltävä, jos oikeutta halutaan käyttää. Merkintäaika ei ala ennen kuin ilmoittaminen on tapahtunut. 30 § Kantarahasto-osuuksien merkintä on tehtävä merkintälistaan, joka sisältää kantarahaston kartuttamista koskevan päätöksen. Jäljennökset säästöpankin säännöistä sekä 28 §:n mukaan nähtäväksi asetetuista asiakirjoista on liitettävä merkintälistaan tai pidettävä merkitsijöiden nähtävänä listassa mainitussa paikassa. 31 § Kantarahasto-osuuksista maksettava määrä ei saa olla kantarahasto-osuuden nimellisarvoa pienempi. Maksu on suoritettava rahana. Kartutettaessa kantarahastoa uusmerkinnöin saadaan uudet kantarahasto-osuudet merkitä nimellisarvoa alempaan arvoon edellyttäen, että kantarahastoon siirretään vararahastosta tai muusta tätä tarkoitusta varten olevasta rahastosta uusien kantarahasto-osuuksien yhteenlasketun nimellisarvon ja kantarahasto-osuuksista maksettavan määrän erotus. Milloin erotus on enemmän kuin neljäsosa uusien kantarahasto-osuuksien nimellisarvosta, on päätös pätevä vain, jos se on tehty 12 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Kantarahasto-osuuksista saatu nimellisarvon ylittävä määrä on siirrettävä vararahastoon. 32 § Jollei kantarahasto-osuudesta maksettavaa määrää suoriteta ajoissa ja viimeistään kuukauden kuluessa hallituksen antamasta maksukehotuksesta, hallitus voi julistaa kantarahasto-osuuden menetetyksi. Maksukehotus, josta on ilmettävä laiminlyönnin seuraamus, on lähetettävä maksuvelvolliselle, milloin tämän osoite on säästöpankin tiedossa. Muussa tapauksessa kehotus on julkaistava pankin kotipaikalla leviävässä sanomalehdessä. Hallitus voi antaa menetetyksi julistetun kantarahasto-osuuden maksuvelvollisuuksineen jollekin toiselle tai, jos kantarahaston perustamista tai kartuttamista ei ole rekisteröity, mitätöidä sen. Jos kantarahasto-osuus julistetaan menetetyksi taikka uudeltakaan merkitsijältä ei saada täyttä maksua, menetetyksi julistetun kantarahasto-osuuden merkitsijän on suoritettava säästöpankille korvaukseksi kymmenesosa kantarahasto-osuuden täydestä maksusta. 33 § Jollei kantarahaston kartuttamispäätöksen mukaista vähimmäismäärää kantarahasto-osuuksia ole merkintäajan kuluessa merkitty, on kartuttamispäätös rauennut. Niin ikään raukeaa sellainen säästöpankin sääntöjen muutosta koskeva päätös, joka on tehty edellytyksin, että kantarahastoa kartutetaan. Merkityistä kantarahasto-osuuksista maksettu määrä on tällöin heti palautettava. Kantarahaston kartuttaminen on ilmoitettava kaupparekisteriin merkittäväksi vuoden kuluessa sitä koskevasta päätöksestä. Rekisteröimisen edellytyksenä on, että kartutus on kartuttamispäätöksen mukainen ja että kartuttamismäärästä on maksettu vähintään puolet. Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä pankin hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että rekisteröitävästä kartutuksesta maksettu määrä on pankin hallussa. Ilmoitukseen on liitettävä myös pankin tilintarkastajien todistus siitä, että maksua koskevia 2 momentin säännöksiä on noudatettu. 34 § Peruspääoman kartuttaminen on viipymättä ilmoitettava kaupparekisteriin merkittäväksi. Rekisteröimisen edellytyksenä on, että 33§:n 2 ja 3 momentin säännöksiä on soveltuvin osin noudatettu. 35 § Jollei ilmoitusta kantarahaston kartuttamisesta ole tehty vuoden kuluessa kartuttamispäätöksestä tai jos rekisteröiminen on evätty, on noudatettava mitä 33§:n 1 momentissa on säädetty. Peruspääoma ja kantarahasto katsotaan kartutetuksi, kun rekisteröiminen on toimitettu. Kantarahasto-osuudet tuottavat oikeuden voitonjakoon ja muun oikeuden säästöpankissa siitä päivästä, jona kartuttaminen rekisteröidään, jollei kartuttamispäätöksessä toisin määrätä. Tämä oikeus alkaa kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua rekisteröimisestä. 36 § Rahastoanti voidaan suorittaa käyttämällä hyväksi 39§:n 3 momentissa säädetyllä tavalla vararahastoa tai muita tätä tarkoitusta varten olevia rahastoja. Rahastoantia koskevassa päätöksessä on mainittava määrä, joka 1 momentin mukaisesti siirretään kantarahastoon, uusien kantarahasto-osuuksien lukumäärä ja laji, sekä milloin kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa korotetaan, kantarahastotodistusten uusi nimellisarvo. Rahastoantia koskeva päätös on viivytyksettä ilmoitettava rekisteröitäväksi. Mitä 33§:n 2 ja 3 momentissa on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava. 37 § Jos se, jolla rahastoannin perusteella on oikeus saada uusi kantarahastotodistus, ei ole viiden vuoden kuluessa kartuttamispäätöksen rekisteröimisestä vaatinut kantarahastotodistusta, säästöpankki voi kehottaa häntä ottamaan kantarahastotodistuksen vastaan uhalla, että hän muuten menettää sen. Kehotus on lähetettävä hänelle, jos hänen nimensä ja osoitteensa on pankin tiedossa, sekä julkaistava pankin kotipaikalla leviävässä sanomalehdessä. Jollei hän ilmoittaudu vuoden kuluessa kehotuksesta, voidaan uusi kantarahastotodistus myydä hänen lukuunsa julkisella huutokaupalla tai arvopaperipörssin välityksellä. Myynnin tapahduttua on hänellä vain oikeus siitä kertyneisiin varoihin sen jälkeen, kun niistä on vähennetty kehotuksesta ja myymisestä aiheutuneet kulut. Varat, joita ei ole nostettu neljän vuoden kuluessa myynnistä, siirtyvät pankille. 38 § Peruspääoman ja kantarahaston alentamisesta päättää hallituksen ehdotuksesta 12§:ssä säädetyssä järjestyksessä isäntien kokous. Hallituksen ehdotukseen alentamispäätökseksi on soveltuvin osin noudatettava, mitä edellä 28§:ssä on säädetty. Ehdotuksessa on mainittava se määrä, jolla peruspääomaa tai kantarahastoa alennetaan (alentamismäärä). Alentamispäätös on pätevä vain, mikäli alentamismäärä käytetään sellaisen vahvistetun taseen mukaisen tappion peittämiseksi, johon varaukset, vapaa oma pääoma ja vararahasto eivät riitä. Kantarahaston alentaminen toteutetaan alentamalla kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa. Sääntöjä on vastaavasti muutettava. Peruspääoman ja kantarahaston alentamispäätökselle on haettava valtiovarainministeriön suostumus ja alentaminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi neljän kuukauden kuluessa alentamispäätöksestä. Peruspääoma ja kantarahasto katsotaan alennetuksi, kun rekisteröiminen on toimitettu. Jollei rekisteröimisilmoitusta ole tehty säädetyssä ajassa tai jos rekisteröiminen on evätty, päätös raukeaa. Niin ikään raukeaa sellainen sääntöjen muutosta koskeva päätös, joka on tehty edellytyksin, että peruspääomaa tai kantarahastoa alennetaan. 39 § Säästöpankilla on oltava vararahasto. Vararahastoa saadaan käyttää pankin tappioiden peittämiseen siltä osin kuin vahvistetun taseen osoittama voitto ja tätä tarkoitusta varten olevat muut rahastot tai varaukset eivät siihen riitä. Säästöpankin vararahastoa saa 2 momentin estämättä käyttää peruspääoman kartuttamiseen ja valtiovarainministeriön luvalla kantarahaston kartuttamiseen sekä 80§:n 4 momentissa säädettyyn lunastukseen. 40 § Säästöpankin voittoa ja muuta vapaata omaa pääomaa voidaan isäntien päätöksellä hallituksen esittämää määrää ylittämättä jakaa voitto-osuutena pankin kantarahasto-osuuksille, jollei talletuspankkien toiminnasta annetun lain 32§:stä muuta johdu. Voitto-osuutena voidaan jakaa vain voittoa ja muuta vapaata omaa pääomaa, joka on syntynyt kantarahaston muodostamisen jälkeen. Siitä osasta säästöpankin voittoa, jota ei käytetä vararahaston kartuttamiseen, voiton jakamiseen kantarahasto-osuuksille tai jätetä säästöpankin vapaaseen omaan pääomaan, voidaan varoja isäntien päätöksellä hallituksen esittämää määrää ylittämättä käyttää säästäväisyyden edistämiseen tai muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuitenkin enintään kaksikymmentäviisi prosenttia voitosta. Voittovaroja ei kuitenkaan ilman pankkitarkastusviraston suostumusta saa käyttää 3 momentissa mainittuihin säästäväisyyttä edistäviin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin ennen kuin säästöpankin vakuusrahastosta saama avustuslaina on korkoineen maksettu takaisin. 41 § Peruspääomaa ei makseta takaisin. Kantarahastoa ei makseta takaisin, paitsi säästöpankin sulautumisessa 80§:n mukaan tai pankkia 8 luvun mukaisesti purettaessa. 42 § Isäntien kokous tai sen valtuuttamana hallintoneuvosto voi päättää velkakirjalainan ottamisesta ehdoin, että lainan antajilla on oikeus vaihtaa velkakirjansa kokonaan tai osittain säästöpankin kantarahasto-osuuksiin (vaihtovelkakirjat) taikka oikeus merkitä maksullisia uusia kantarahasto-osuuksia (optiolaina). Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan määrätä, että lainan antajat saavat 18§:n 2 momentissa säädetyllä tavalla allekirjoitetun erityisen todistuksen, joka sisältää merkinnän ehdot sekä määräyksen siitä, että todistus on luovutettava säästöpankille kantarahasto-osuuksia merkittäessä (optiotodistus). Mikäli laina lasketaan liikkeeseen obligaatio- ja debentuurilainoista sekä muista joukkovelkakirjalainoista annetussa laissa (553/69) tarkoitettuina joukkovelkakirjoina, on tämän lain säännösten lisäksi noudatettava, mitä sanotussa laissa on säädetty. 43 § Lainan ottamista koskevassa päätöksessä on mainittava lainan määrä tai enimmäismäärä, velkakirjojen vaihdon tai kantarahasto-osuuksien merkinnän aika ja ehdot sekä velkakirjojen omistajien tai optiotodistusten haltijoiden oikeudet siinä tapauksessa, että kantarahaston pääomaa ennen velkakirjojen vaihtoa tai kantarahasto-osuuksien merkintää korotetaan tai alennetaan taikka uusi vaihtovelkakirja- tai optiolaina lasketaan liikkeeseen taikka säästöpankki puretaan tai lakkaa sulautumisen kautta. Muutkin lainaehdot on mainittava päätöksessä, jollei niistä määräämistä jätetä hallituksen tehtäväksi. Mitä 28 ja 29§:ssä on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava lainojen ottamista koskevan ehdotuksen esittämiseen ja isäntien kokouksen päätökseen. Velkakirjojen vaihtamisen ehtoja ei saa määrätä sellaisiksi, että velkakirjoista maksettava määrä on pienempi kuin niiden kantarahasto-osuuksien yhteinen nimellisarvo, joihin velkakirjat voidaan vaihtaa, paitsi milloin erotus katetaan vaihdon yhteydessä suoritettavalla maksulla. 44 § Optiolainan ehtojen mukainen uusien kantarahasto-osuuksien merkintä on tehtävä merkintälistaan, joka sisältää lainan ottamista koskevan isäntien kokouksen päätöksen. Jäljennökset säännöistä ja viimeistä tilinpäätöstä koskevista asiakirjoista varustettuna merkinnöin voittoa tai tappiota koskevasta isäntien kokouksen päätöksestä tulee olla liitettynä merkintälistaan tai on pidettävä merkitsijöiden nähtävänä listassa mainitussa paikassa. Mitä edellä 31-33§:ssä on säädetty, on vastaavasti sovellettava kantarahasto-osuuksien maksamiseen. 45 § Lainan merkintäajan päätyttyä säästöpankin tulee viivytyksettä ilmoittaa rekisteröimistä varten merkityn lainan määrä sekä määrä, jolla kantarahastoa voidaan velkakirjoja vaihtamalla tai uusmerkinnällä korottaa, sekä aika, jonka kuluessa velkakirjojen vaihto tai kantarahasto-osuuksien merkintä voi tapahtua. Vaihdolle tai kantarahasto-osuuksien merkinnälle määrätyn ajan päätyttyä on viivytyksettä ilmoitettava rekisteröimistä varten, kuinka monta kantarahasto-osuutta on annettu velkakirjoja vastaan tai merkitty optiolainan ehtojen mukaisesti. Milloin vaihtoaika tai kantarahasto-osuuksien merkintäaika on pitempi kuin yksi vuosi, on ilmoitus tehtävä viivytyksettä sellaisen tilikauden päättymisen jälkeen, jonka aikana velkakirjoja on vaihdettu tai kantarahasto-osuuksia on merkitty. Rekisteröimisen edellytyksenä on velkakirjojen vaihtamisen osalta, että säästöpankki on saanut vähintään ilmoitettujen kantarahasto-osuuksien yhteenlaskettua nimellisarvoa vastaavan määrän, ja uusmerkinnän osalta, että uusista kantarahasto-osuuksista on maksettu täysi määrä. Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä säästöpankin hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että rekisteröitävästä korotuksesta maksettu määrä on säästöpankin hallussa. Ilmoitukseen on myös liitettävä säästöpankin tilintarkastajien todistus siitä, että edellä olevia maksuja koskevia säännöksiä on noudatettu. Kantarahasto katsotaan kartutetuksi ilmoitettujen kantarahasto-osuuksien yhteenlasketulla nimellisarvolla, kun rekisteröiminen on toimitettu. 46 § Kantarahastotodistusta ei saa antaa ennen kuin 45§:n 4 momentin mukainen rekisteröiminen on toimitettu. Uudet kantarahasto-osuudet tuottavat oikeuden voitonjakoon ja muun oikeuden säästöpankissa siitä päivästä, jona 45§:n 4 momentin mukainen rekisteröiminen toimitetaan, jollei lainan ehdoissa ole muita määrätty. Sellainen oikeus alkaa kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua vaihdosta tai siitä, kun kantarahasto-osuudet on täysin maksettu. 4 luku Hallinto 47 § Säästöpankin hallintoa hoitavat isännät, jotka ovat tallettajien ja mahdollisten kantarahasto-osuuden omistajien edustajia, sekä hallitus ja toimitusjohtaja. Lisäksi pankissa voi olla hallintoneuvosto ja valtuutettuja. Isännät valitsevat hallituksen ja hallitus toimitusjohtajan. Mikäli säästöpankilla on hallintoneuvosto, sen valitsevat isännät, hallintoneuvosto valitsee hallituksen sekä sen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ja, jos säännöissä on niin määrätty, toimitusjohtajan. Vähintään puolet isännistä, hallintoneuvoston jäsenistä, hallituksen jäsenistä ja valtuutetuista sekä toimitusjohtajan on oltava Suomessa asuvia Suomen tai muun Pohjoismaan kansalaisia, jollei valtiovarainministeriö myönnä asuinpaikan tai kansalaisuuden osalta poikkeusta. Vajaavaltainen tai konkurssissa tahi liiketoimintakiellossa oleva ei voi olla isäntänä, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana eikä valtuutettuna. Mitä tässä laissa on säädetty hallituksen jäsenestä ja toimitusjohtajasta, on vastaavasti sovellettava hallituksen varajäseneen ja varatoimitusjohtajaan. 48 § Säästöpankin isännät valitaan pankin säännöissä määrätyllä tavalla säästöpankkikokouksessa, isäntien kokouksessa tai postiäänestyksellä. Tallettajilla, jotka täyttävät 6§:n 5 kohdan mukaan säännöissä määrättävät ehdot, on aina äänioikeus isäntiä valittaessa. Tallettajalla on yksi ääni. Kantarahasto-osuuden omistajille voidaan pankin säännöissä antaa oikeus osallistua isäntien vaaliin. Jos äänioikeus annetaan, on kantarahasto-osuuden omistajalla yksi ääni, jollei säännöissä ole annettu oikeutta käyttää enemmän ääniä. Kantarahasto-osuuden omistajan kantarahasto-osuuden omistukseen perustuva äänimäärä saa olla enintään kymmenen. Säästöpankin isäntiä on oltava vähintään kaksitoista. Isännän toimikausi on määrättävä enintään kuudeksi vuodeksi ja se on järjestettävä niin, että samalla kertaa joutuu erovuoroon enintään puolet isännistä. Isäntä ei saa olla saman pankin hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, toimitusjohtaja tai valtuutettu. Enemmistön pankin isännistä on valittaessa oltava pankin äänivaltaisia tallettajia. Säästöpankin erovuoroon joutunut isäntä pysyy toimessaan, kunnes hänen tilalleen on laillisesti valittu uusi. Jos isäntä ennen toimikautensa päättymistä eroaa tai kuolee taikka menettää kelpoisuutensa, on hänen tilalleen hänen toimikautensa loppuajaksi isäntien vaalia seuraavan kerran toimitettaessa valittava uusi isäntä. 49 § Säästöpankin isäntien on valittava keskuudestaan vuodeksi kerrallaan puheenjohtaja ja vähintään yksi varapuheenjohtaja. Isäntien on kokoonnuttava varsinaiseen kokoukseen ainakin kerran vuodessa. Kutsu isäntien kokoukseen on toimitettava aikaisintaan neljä viikkoa ja, jollei säännöissä ole määrätty pitempää aikaa, viimeistään viikkoa ennen kokousta. Jos päätöksen tekeminen isäntien kokouksessa käsiteltävässä asiassa siirretään jatkokokoukseen, on siihen toimitettava eri kutsu, jos kokous pidetään myöhemmin kuin neljän viikon kuluttua. Jos sääntöjen mukaan päätöksen pätevyyden edellytyksenä on, että päätös tehdään kahdessa isäntien kokouksessa, ei kutsua jälkimmäiseen kokoukseen saa toimittaa ennen kuin edellinen kokous on pidetty. Kutsussa on mainittava edellisessä kokouksessa tehty päätös. Ylimääräinen isäntien kokous on pidettävä, kun isäntien puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai pankin hallitus pitää sitä tarpeellisena taikka pankin tilintarkastaja tai kolmannes isännistä tai vähintään isäntien lukumäärän kolmannesta vastaava määrä isäntiä valittaessa äänioikeutettuja tallettajia tai kantarahasto-osuuksien omistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista kantarahasto-osuuksista, kirjallisesti hallitukselta sitä vaativat ilmoittamansa asian käsittelyä varten. Kokouskutsu on toimitettava neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun tallettajat tai kantarahasto-osuuden omistajat ovat esittäneet vaatimuksen. Jollei kutsua ole sanotussa ajassa toimitettu, lääninhallituksen tulee tallettajan tai kantarahasto-osuuden omistajan hakemuksesta oikeuttaa hakija kutsumaan kokous koolle pankin kustannuksella. Edellä 3 momentissa tarkoitetuilla tallettajilla tai kantarahasto-osuuden omistajilla on oikeus saada haluamansa asia isäntien kokouksen käsiteltäväksi, jos sitä kirjallisesti vaaditaan hallitukselta niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun. 50 § Säästöpankin isäntien kokous on päätösvaltainen, kun vähintään kolmannes isännistä ja ainakin kuusi isäntää on paikalla. Isäntien kokouksen päätökseksi tulee, jollei tämän lain tai sääntöjen mukaan vaadita määräenemmistöä, se mielipide, jota enemmän kuin puolet läsnäolevista kannattaa tai, äänten mennessä tasan, johon puheenjohtaja yhtyy. Vaaleissa katsotaan valituksi se, joka saa eniten ääniä. Isäntien kokous voi kuitenkin ennen vaalia päättää, että valituksi tulee se, joka saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan ratkaistaan vaali arvalla. Säästöpankin isäntä saa ainoastaan henkilökohtaisesti käyttää puhe- ja äänivaltaansa isäntien kokouksessa. 51 § Säästöpankin isäntien tehtävänä on valvoa, että pankkia hoidetaan asiantuntevasti ja huolellisesti lain ja sääntöjen mukaisesti. Osa isäntien tehtävistä voi 53§:n mukaisesti siirtyä hallintoneuvostolle. Säästöpankin isäntien on: 1) valittava ja vapautettava hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenet; 2) valittava vuosittain tilintarkastajat; 3) määrättävä isäntien, hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajien palkkiot; 4) vahvistettava pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä; 5) vahvistettava hallintoneuvoston, hallituksen ja valtuutettujen päätösten kirjaamista koskevat ohjeet; 6) päätettävä hallituksen esityksestä kantarahaston perustamiseksi; 7) päätettävä hallituksen esityksestä voiton jakamiseksi kantarahasto-osuuksille; 8) päätettävä hallituksen esityksestä kantarahastoannin toteuttamiseksi; 9) käsiteltävä pankin toimintakertomus, vahvistettava pankin tuloslaskelma ja tase sekä mahdollinen konsernitilinpäätös, sekä päätettävä toimenpiteistä, joihin vahvistetun taseen tai emopankissa konsernitaseen mukainen voitto tai tappio antaa aiheen; 10) päätettävä vastuuvapaudesta hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenille, valtuutetuille ja toimitusjohtajalle; sekä 11) käsiteltävä muut hallituksen esittämät asiat. 52 § Säästöpankin säännöissä voidaan määrätä asetettavaksi hallintoneuvosto. Hallintoneuvostossa on oltava vähintään viisi jäsentä. Hallintoneuvoston on valittava keskuudestaan vuodeksi kerrallaan puheenjohtaja ja vähintään yksi varapuheenjohtaja. Isäntä, hallituksen jäsen, toimitusjohtaja ja valtuutettu eivät saa kuulua hallintoneuvostoon. Muutoin on hallintoneuvostosta ja sen jäsenistä soveltuvin osin noudatettava, mitä hallituksesta ja sen jäsenistä on säädetty. 53 § Säästöpankin hallintoneuvoston tehtävänä on valvoa, että pankkia hoidetaan asiantuntevasti ja huolellisesti lain ja sääntöjen mukaisesti. Hallintoneuvoston on erityisesti: 1) valittava ja vapautettava hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet ja toimitusjohtaja sekä määrättävä heidän palkkionsa ja palkkaetunsa; 2) vahvistettava hallituksen ja valtuutettujen päätösten kirjaamista koskevat ohjeet; 3) vahvistettava pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä; 4) toimitutettava valitsemillaan tarkastajilla vähintään kerran vuodessa pankin hoidon ja hallinnon tarkastus; 5) annettava varsinaiselle isäntien kokoukselle lausunto tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä sekä varmennettava ne; sekä 6) käsiteltävä muut hallituksen esittämät asiat. Säännöissä voidaan lisäksi määrätä, että hallintoneuvosto päättää asioista, jotka koskevat toiminnan huomattavaa laajentamista tai supistamista, pankin organisaation olennaista muuttamista sekä, että hallintoneuvosto valitsee ja vapauttaa valtuutetut ja määrää heidän palkkionsa ja palkkaetunsa. 54 § Säästöpankin hallituksessa on oltava vähintään kolme jäsentä. Hallituksen jäsenen toimikausi voidaan säännöissä määrätä enintään kolmeksi vuodeksi. Säännöissä voidaan määrätä, että toimitusjohtaja tai muu pankin toimihenkilö saadaan valita hallituksen jäseneksi määräämättömäksi ajaksi. Säästöpankin hallituksen on valittava keskuudestaan vuodeksi kerrallaan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, ellei valintaa suorita 53§:n 2 momentin 1 kohdan nojalla hallintoneuvosto. Säännöissä voidaan määrätä, että säästöpankin hallituksessa voi olla useita varapuheenjohtajia. 55 § Säästöpankin hallituksen tehtävänä on pankin toiminnan johto lain ja pankin sääntöjen mukaan. Hallitus on päätösvaltainen, kun saapuvilla on vähintään puolet sen jäsenistä, jollei säännöissä ole toisin määrätty. Hallituksen päätökseksi tulee, jollei sääntöjen mukaan vaadita määräenemmistöä, se mielipide, jota enemmän kuin puolet läsnäolevista on kannattanut tai, äänten mennessä tasan, johon puheenjohtaja yhtyy. Hallitus edustaa säästöpankkia. 56 § Säästöpankin isäntä, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, valtuutettu tai toimitusjohtaja ei saa osallistua hänen ja säästöpankin välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hän ei myöskään saa ottaa osaa säästöpankin ja kolmannen henkilön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, mikäli hänellä on siitä odotettavissa olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa säästöpankin edun kanssa. Mitä tässä on sanottu sopimuksesta, on vastaavasti sovellettava oikeudenkäyntiin tai muuhun puhevallan käyttämiseen. 57 § Säästöpankin isäntä, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, valtuutettu, toimitusjohtaja tai valvoja ei saa olla toisen kotimaisen talletuspankin isäntä, hallintoneuvoston, hallituksen tai johtokunnan jäsen tai varajäsen, valtuutettu, toimitusjohtaja, valvoja taikka toimihenkilö. Säästöpankin isäntä, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, valtuutettu, toimitusjohtaja tai valvoja saa 1 momentin estämättä olla säästöpankkien keskusrahalaitoksena toimivan liikepankin hallintoneuvoston tai johtokunnan jäsen. Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta säästöpankin konserniin kuuluviin talletuspankkeihin eikä talletuspankkeihin, jotka säästöpankkien keskusrahalaitos ja säästöpankit yhdessä omistavat. 58 § Säästöpankin säännöissä määrättyjä hallituksen toimivaltaan kuuluvia tehtäviä voidaan sääntöjen määräyksellä tai pankin hallituksen päätöksellä siirtää pankin valtuutetuille. Valtuutetut valitsee hallintoneuvosto tai hallitus. Toimiin, jotka pankin toiminnan laajuus ja laatu huomioon otettuna ovat epätavallisia tai laajakantoisia, valtuutetut saavat ryhtyä vain, jos hallitus on heidät siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta pankin toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa on hallitukselle niin pian kuin mahdollista annettava toimenpiteestä tieto. 59 § Isäntien, hallintoneuvoston, hallituksen tai valtuutettujen kokouksessa ei saa tehdä päätöstä, joka on omansa tuottamaan kantarahasto-osuuden omistajalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua pankin, tallettajan tai toisen kantarahasto-osuuden omistajan kustannuksella. 60 § Säästöpankin toimitusjohtajan tehtävänä on hoitaa pankin juoksevaa hallintoa isäntien, hallintoneuvoston ja hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti. Toimiin, jotka pankin toiminnan laajuus ja laatu huomioon otettuna ovat epätavallisia tai laajakantoisia, toimitusjohtaja saa ryhtyä vain, mikäli hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta pankin toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa on hallitukselle niin pian kuin mahdollista annettava toimenpiteestä tieto. Säästöpankin toimitusjohtaja voidaan valita pankin hallituksen jäseneksi ja pankin valtuutetuksi. Toimitusjohtajalla on oikeus edustaa pankkia sellaisessa asiassa, joka 1 momentin mukaan kuuluu hänen tehtäviinsä. 61 § Haaste katsotaan toimitetuksi säästöpankille, kun se on annettu tiedoksi hallituksen jäsenelle tai toimitusjohtajalle. 62 § Säästöpankin toiminimenkirjoittajan ja prokuristin tulee asua toimipaikan sijaintimaassa. Valtiovarainministeriö voi pankin hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin säännöksistä. 63 § Säästöpankin on annettava pankkitarkastusvirastolle ennalta tieto pankin isäntien ja hallintoneuvoston kokouksesta sekä niissä käsiteltäväksi tulevista tärkeistä asioista. 64 § Jos säästöpankin isäntien päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä tai jos se on muutoin tämän lain tai pankin sääntöjen vastainen, voi kantarahasto-osuuden omistaja, hallitus, hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja, nostaa kanteen pankkia vastaan päätöksen julistamiseksi pätemättömäksi tai sen muuttamiseksi. Kanne on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jos 1 momentissa tarkoitetulla kantarahasto-osuuden omistajalla on ollut hyväksyttävä syy viivästymiseen ja päätöksen päteväksi jääminen olisi hänelle ilmeisen kohtuutonta, kanne saadaan panna vireille viimeistään vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jollei kannetta nosteta määräajassa, on päätöstä pidettävä pätevänä. Mitä 2 momentissa on säädetty ei kuitenkaan ole voimassa: 1) jos päätös on sellainen, etteivät isännät lain mukaan voi tehdä sitä edes yksimielisesti; 2) jos päätökseen vaaditaan lain tai säästöpankin sääntöjen mukaan kaikkien kantarahasto-osuuden omistajien suostumus eikä sellaista suostumusta ole annettu; tai 3) ellei kokoukseen ole toimitettu kutsua tai jos kokouskutsusta voimassa olevia säännöksiä tai määräyksiä on olennaisesti rikottu. Tuomioistuimen ratkaisu, jolla isäntien kokouksen päätös on julistettu pätemättömäksi tai muutettu, on voimassa myös niihin kantarahasto-osuuden omistajiin nähden, jotka eivät ole yhtyneet kanteeseen. Tuomioistuin voi muuttaa isäntien kokouksen päätöstä vain, jos voidaan todeta, minkä sisältöinen päätöksen olisi pitänyt olla. 5 luku Tilintarkastus ja tilinpäätös 65 § Säästöpankin isäntien on vuosittain pankin hallinnon ja tilien tarkastamista varten valittava vähintään kolme tilintarkastajaa ja tarpeellinen määrä varatilintarkastajia. Säännöissä voidaan määrätä, että joku varsinaisista ja varatilintarkastajista asetetaan valvomaan erityisesti kantarahasto-osuuden omistajien etua. Säästöpankin tilintarkastajan on oltava Suomessa asuva Suomen kansalainen, ellei valtiovarainministeriö myönnä poikkeusta. Yli puolet pankin tilintarkastajista on kuitenkin oltava Suomessa asuvia Suomen kansalaisia. Pankin tilintarkastajan on oltava täysivaltainen ja hänellä on oltava riittävä laskentatoimen ja taloudellisten asioiden tuntemus. Tilintarkastajaksi voidaan valita myös Keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymä tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastajaksi valitun yhteisön on ilmoitettava pankin hallitukselle, kenellä on päävastuu tilintarkastuksen toimittamisesta. Tämän henkilön on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja. Jos säästöpankin taseen loppusumma ylittää valtiovarainministeriön määräämän rajan, vähintään yhden tilintarkastajan on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Säästöpankissa, jolla on kantarahasto, vähintään yhden isäntien kokouksen valitseman tilintarkastajan tulee olla Keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Mitä tässä laissa on säädetty tilintarkastajasta, on vastaavasti sovellettava varatilintarkastajaan. 66 § Säästöpankin tilintarkastajana ei saa olla: 1) säästöpankin isäntä, säästöpankin tai samaan konserniin kuuluvan yhtiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, johtokunnan jäsen tai varajäsen, valtuutettu, toimitusjohtaja tai se, jonka tehtävänä on edellä mainitun yhtiön kirjanpidon tai varojen hoito taikka hoidon valvonta; 2) se, joka on säästöpankin palveluksessa tai muutoin alistus- tai riippuvuussuhteessa säästöpankkiin, sen hallituksen jäseneen tai muuhun 1 kohdassa mainittuun henkilöön; eikä 3) edellä 1 kohdassa mainitun henkilön aviopuoliso, veli tai sisar taikka se, joka on häneen suoraan ylenevässä tai alenevassa sukulaisuus- tai lankoussuhteessa taikka sellaisessa lankoussuhteessa, että toinen heistä on naimisissa toisen veljen tai sisaren kanssa. Säästöpankin tytäryhtiön tilintarkastajana ei saa olla se, jota 1 momentin mukaan ei saa valita säästöpankin tilintarkastajaksi. Säästöpankin tilintarkastajan tehtävä päättyy tarkastettavaa tilikautta seuraavan isäntien varsinaisen kokouksen päättyessä. 67 § Pankkitarkastusviraston on määrättävä säästöpankille kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja, jos: 1) 65§:n 1, 2, 4, 5 tai 6 momentin säännöksiä ei ole noudatettu; 2) tilintarkastaja on 66§:n 1 tai 2 momentin mukaan esteellinen eikä esteettömien tilintarkastajien lukumäärä ole tämän lain tai sääntöjen mukaan riittävä; tai 3) sääntöihin otettua tilintarkastajien lukumäärää tai kelpoisuutta koskevaa määräystä ei ole noudatettu. Ennen 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista pankkitarkastusviraston on kuultava säästöpankin hallitusta. Määräys on voimassa siihen asti, kunnes 1 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan tilalle on valittu tilintarkastaja. 68 § Säästöpankin tilintarkastajan tulee hyvän tilintarkastustavan edellyttämässä laajuudessa tarkastaa pankin tilinpäätös, kirjanpito ja hallinto. Jos säästöpankki on emopankki, tilintarkastajan on myös tarkastettava konsernitilinpäätös sekä muutoinkin konserniin kuuluvien yhtiöiden keskinäisiä suhteita. Tilintarkastajan tulee noudattaa säästöpankin isäntien kokouksen antamia erityisiä ohjeita, mikäli ne eivät ole ristiriidassa lain, pankin sääntöjen tai hyvän tilintarkastustavan kanssa. Kun tilintarkastus on suoritettu, tilintarkastajan tulee tehdä siitä tilinpäätökseen merkintä, jossa viitataan tilintarkastuskertomukseen. Jos tilintarkastaja katsoo, että tuloslaskelmaa, tasetta tai konsernitilinpäätöstä ei ole vahvistettava, on hänen tehtävä siitäkin merkintä. 69 § Säästöpankin tilintarkastajien on kultakin tilikaudelta annettava isännille tilintarkastuskertomus. Kertomus on luovutettava pankin hallitukselle viimeistään kaksi viikkoa ennen sitä isäntien kokousta, jossa tilinpäätös on esitettävä vahvistettavaksi. Tilintarkastuskertomuksen tulee sisältää lausunto siitä, onko tilinpäätös laadittu voimassa olevien säännösten mukaisesti. Jollei tilinpäätöksessä ole annettu sellaisia tietoja, joita siinä lain tai viranomaisten antamien ohjeiden tai määräysten mukaan on annettava, tilintarkastajan tulee mainita siitä ja, jos se käy päinsä, antaa kertomuksessaan nämä tiedot. Jos tarkastuksessa havaitaan, että hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, toimitusjohtaja tai valtuutettu on syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus, tai muutoin on rikkonut tätä lakia tai säästöpankin sääntöjä, on tilintarkastuskertomuksessa tehtävä siitä muistutus. Kertomuksessa on oltava myös vastuuvapautta koskeva lausunto. Tilintarkastajilla on muutoinkin oikeus antaa kertomuksessaan tietoja, joiden saattamista isäntien tietoon he pitävät tarpeellisena. Tilintarkastuskertomuksen tulee aina sisältää lausuma tuloslaskelman ja taseen vahvistamisesta sekä toimintakertomukseen sisältyvästä ehdotuksesta pankin voittoa tai tappiota koskeviksi toimenpiteiksi. Emopankissa on lisäksi annettava erityinen tilintarkastuskertomus konsernista noudattaen soveltuvin osin, mitä 1-4 momenteissa on sanottu. 70 § Säästöpankin tilintarkastajan hallitukselle tai toimitusjohtajalle esittämät huomautukset on merkittävä pöytäkirjaan tai muuhun asiakirjaan, joka on annettava hallitukselle ja säilytettävä luotettavalla tavalla. Säästöpankin tilintarkastajalla on oikeus olla isäntien kokouksessa saapuvilla. Hänen tulee olla saapuvilla, jos käsiteltävät asiat ovat sellaisia, että hänen läsnäolonsa on tarpeen. 71 § Säästöpankin tytäryhtiön tilintarkastajaksi on, mikäli mahdollista, valittava vähintään yksi emopankin tilintarkastaja. Tytäryhtiön toimintakertomuksessa on ilmoitettava emopankin nimi. 72 § Säästöpankin ja sen tytäryhtiön tilikausi on kalenterivuosi, ellei pankkitarkastusvirasto myönnä poikkeusta. 73 § Kultakin tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka käsittää tuloslaskelman, taseen ja toimintakertomuksen sekä emopankissa myös konsernitilinpäätöksen. Konsernitilinpäätös käsittää konsernituloslaskelman ja konsernitaseen. Hallituksen ja toimitusjohtajan tulee päivätä ja allekirjoittaa tilinpäätös. Jos hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja on esittänyt eriävän mielipiteen tilinpäätöksestä, on tätä koskeva lausuma liitettävä siihen hänen vaatimuksestaan. Tilinpäätös on laadittava tämän lain, kirjanpitolain (655/73) ja pankkitarkastusviraston antamien määräysten mukaan. 74 § Säästöpankin oma pääoma on taseessa jaoteltava sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Sidottua omaa pääomaa ovat peruspääoma, kantarahasto, vararahasto sekä arvonkorotusrahasto. Muut rahastot ovat vapaata omaa pääomaa. Tilikauden voitto ja voitto edellisiltä tilikausilta ilmoitetaan erikseen vapaan oman pääoman lisäyksenä, tilikauden tappio ja tappio edellisiltä tilikausilta sen vähennyksenä. 75 § Säästöpankin on toimitettava pankkitarkastusvirastolle ja säästöpankkitarkastukselle jäljennökset pankin tilinpäätöksestä, isäntien ja hallintoneuvoston kokousten pöytäkirjoista, tilintarkastuskertomuksesta ja pankin hoitoa sekä tilintarkastusta koskevista asiakirjoista, jotka tilintarkastajat ovat pankin hallitukselle antaneet. 76 § Jos säästöpankin taseeseen sisältyy saamisia säästöpankin konserniin kuuluvalta yhtiöltä tai velkoja sille taikka jos pankki on antanut samaan konserniin kuuluvan yhtiön sitoumusten vakuudeksi takauksia, pantteja tai niihin verrattavia vakuuksia, on niiden yhteismäärät ilmoitettava erikseen taseen liitteenä. Säästöpankin omistamista osakkeista ilmoitetaan pankin tuloslaskelmassa tai taseessa taikka niiden liitteenä pankkitarkastusviraston määräämät tiedot. 6 luku Sulautuminen ja kantarahastotodistusten sekä tytäryhtiön osakkeiden lunastaminen 77 § Säästöpankki voi tehdä sopimuksen sulautumisesta toiseen säästöpankkiin siten, että sulautuvan säästöpankin varat ja velat siirtyvät selvitysmenettelyttä vastaanottavalle säästöpankille. Jos kaksi tai useampia säästöpankkeja sulautuu perustamalla uuden säästöpankin, jolle niiden varat ja velat siirtyvät, on sulautuvien pankkien isäntien samalla hyväksyttävä vastaanottavan pankin säännöt sekä valittava vastaanottavalle pankille isännät, tilintarkastajat ja varatilintarkastajat. Samalla on myös päätettävä, miten vastaanottavan pankin mahdollinen hallintoneuvosto ja hallituksen jäsenet ja mahdolliset varajäsenet valitaan. 78 § Päätös säästöpankkien sulautumisesta on tehtävä 12§:ssä säädetyssä järjestyksessä. Säästöpankin sulautumiseen toiseen säästöpankkiin taikka kahden tai useamman säästöpankin sulautumiseen perustamalla uusi säästöpankki on haettava valtiovarainministeriön lupa. Lupa vastaa talletuspankkien toiminnasta annetun lain 4§:ssä tarkoitettua toimilupaa. Valtiovarainministeriöllä on oikeus antaa kussakin yksittäistapauksessa määräykset siitä, miten on meneteltävä säästöpankkien sulautumisessa. Pankkien on tehtävä valtiovarainministeriön luvasta ja uuden säästöpankin perustamisesta ilmoitus kaupparekisteriin neljän kuukauden kuluessa luvan myöntämisestä. Jollei ilmoitusta ole tehty määräajassa tai jos rekisteröiminen on evätty, sulautuminen on rauennut. Säästöpankin saa sulauttaa ainoastaan toiseen säästöpankkiin. 79 § Jos jossakin sulautuvissa säästöpankeista on kantarahasto, seuraavat asiakirjat on vähintään viikon ajan ennen sulautumista käsittelevää isäntien kokousta pidettävä säästöpankin pääkonttorissa kantarahasto-osuuden omistajien nähtävänä ja viivytyksettä lähetettävä kantarahasto-osuuden omistajalle, joka sitä pyytää, sekä asetettava nähtäväksi isäntien kokouksessa: 1) selostus sulautumisessa kantarahasto-osuuden omistajille suoritettavasta vastikkeesta ja perusteista, joiden mukaan se jaetaan sulautuvan pankin kantarahasto-osuuden omistajien kesken sekä muista seikoista, joilla voi olla merkitystä harkittaessa sulautumissopimuksen hyväksymistä; 2) kummankin pankin osalta 28§:ssä mainitut asiakirjat; ja 3) vastaanottavan pankin säännöt ja sitä koskeva sulautumisesta johtuva muutosehdotus. Jos vastaanottavan pankin on vastikkeena kantarahasto-osuuden omistajille annettava kantarahastotodistuksiaan, on, jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, soveltuvin osin noudatettava, mitä 3 luvussa on säädetty kantarahaston kartuttamisesta. 80 § Sulautuvan säästöpankin kantarahasto-osuuden omistajan, joka on kirjallisesti ennen sulautumisesta päättänyttä isäntien kokousta ilmoittanut pankille vastustavansa sulautumispäätöstä, on oikeus kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä kirjallisesti vaatia hallitukselta pankkia lunastamaan hänen kantarahastotodistuksensa käypään hintaan. Lunastusoikeutta sekä lunastushinnan määrää koskevat erimielisyydet on siirrettävä välimiesten ratkaistavaksi välimiesmenettelystä annetun lain (46/28) mukaisessa järjestyksessä. Säästöpankki vastaa välimiesmenettelyn kuluista. Välimiehet voivat kuitenkin erityisistä syistä velvoittaa kantarahasto-osuuden omistajan kokonaan tai osittain korvaamaan pankille sen kulut. Välimiesten tulee antaa asianosaisille tieto välitystuomion julistamisen ajasta ja paikasta. Jos asianosainen jää saapumatta mainittuun tilaisuuteen, välitystuomio on viipymättä lähetettävä hänelle kirjatussa kirjeessä. Välitystuomioon tyytymätön asianosainen voi saattaa asian tuomioistuimen tutkittavaksi. Haaste on annettava vastapuolen tiedoksi kahden kuukauden kuluessa välitystuomion julistamisesta. Jollei välitystuomioon haeta muutosta, on sen täytäntöönpanosta noudatettava, mitä ulosottolain 3 luvun 16§:ssä säädetään. Välimiesmenettelystä on muutoin voimassa, mitä välimiesmenettelystä annetussa laissa on säädetty. Lunastuksen suorittamiseen voidaan käyttää pankin vararahastoa ja muita tätä tarkoitusta varten olevia rahastoja. 81 § Jos säästöpankki omistaa osakeyhtiön kaikki osakkeet, voivat pankin hallitus ja osakeyhtiön hallitus tehdä sopimuksen osakeyhtiön sulautumisesta säästöpankkiin. Sopimukselle on haettava valtiovarainministeriön lupa. Ministeriöllä on oikeus antaa kussakin yksittäistapauksessa määräykset siitä, miten sulautumisessa on meneteltävä. Säästöpankin on tehtävä neljän kuukauden kuluessa sopimuksen hyväksymisestä ilmoitus kaupparekisteriin. Mitä osakeyhtiölain (734/78) 14 luvun 7§:n 1 momentissa on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava puretun osakeyhtiön osalta. Osakeyhtiö katsotaan puretuksi, kun tuomioistuimen lupaa koskeva päätös on rekisteröity. 82 § Jos säästöpankki yksin tai tytäryhtiöineen omistaa enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa tytäryhtiön osakkeista ja näin omistettujen osakkeiden äänimäärä on suurempi kuin yhdeksän kymmenesosaa tytäryhtiön osakkeiden yhteisestä äänimäärästä, on emopankilla oikeus käypään hintaan lunastaa jäljellä olevat osakkeet viimeksi mainitun tytäryhtiön muilta osakkeenomistajilta. Sill …