1991 559/1991 Liikevaihtoverolaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleinen soveltamisala 1 § Liikevaihtoveroa suoritetaan valtiolle tavaroiden ja palvelujen Suomessa tapahtuvasta myynnistä sekä maahantuonnista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. 2 § Liikevaihtoveroa suoritetaan: 1) liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran ja verollisen palvelun myynnistä; 2) tavaran maahantuonnista. 2 luku Tavarat ja verolliset palvelut 3 § Tavaralla tarkoitetaan irtainta esinettä sekä sähköä, lämpöenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Tavaroita eivät ole: 1) rakennus ja muu pysyvä rakennelma; 2) vesi, lukuun ottamatta pakkauksissa tai muissa vähittäismyyntierissä myytävää vettä; 3) asiakirja, joka on tietyn oikeuden todisteena; 4) tietovälineelle tallennettu tietokonelaitteiston käyttäjän yksilöllisiä tarpeita varten suunniteltu tietokoneohjelma. 4 § Verollisia palveluja ovat: 1) tavaraan kohdistuva valmistus-, muutos-, puhdistus-, korjaus-, kunnostamis- ja asentamistyö sekä tavaraan kohdistuva muu kuin kuljetus- ja ahtaustoimintaan liittyvä purkamis-, lajittelu- ja pakkaustyö; 2) rakennukseen tai pysyvään rakennelmaan kuuluvaan koneistoon, kalusteeseen, vesi-, viemäri-, lämpö-, kaasu- ja sähköjohtoon tai muuhun sellaiseen laitteeseen kohdistuva 1 kohdassa tarkoitettu työsuoritus; 3) tavaran vuokraaminen ja muu tavaran käyttöoikeuden luovuttaminen; 4) tarjoilu; 5) telepalvelu. Telepalveluna pidetään puhelin-, lennätin-, datasiirto- ja muun sellaisen palvelun sekä muun teletoimintaan kuuluvan palvelun suorittamista. Telepalveluna ei pidetä yleisradiolähetystoiminnan harjoittamista. Elokuvan julkisen esittämisoikeuden luovuttamista ei pidetä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna palveluna. 3 luku Myynti 5 § Myyntinä pidetään tavaran tai palvelun vastikkeellista luovuttamista. Kun tavara myydään komissiokaupan muodossa, pidetään komitentin myyntinä tavaran toimittamista komissiovarastoon ja komissionäärin myyntinä tavaran myyntiä komissiovarastosta. 6 § Myyntinä pidetään tavaran ottamista omaan käyttöön. Tavara katsotaan otetuksi omaan käyttöön, kun: 1) 9 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankittu tai verollisen liiketoiminnan yhteydessä valmistettu tavara otetaan verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa yksityiseen käyttöön taikka muutoin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön; 2) liiketoiminnan muodossa harjoitettavan rakennustoiminnan yhteydessä valmistettu 22§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu tavanomainen myyntituote otetaan käytettäväksi tässä toiminnassa. Kun verovelvollisuus päättyy, suoritetaan verovelvollisen haltuun jääneistä tavaroista veroa niin kuin tavaran ottamisesta omaan käyttöön on säädetty. 7 § Myyntinä ei pidetä: 1) muun kuin verollisen liiketoiminnan yhteydessä asiakaspalveluna tapahtuvaa ja siihen tavanomaisesti liittyvää vähäistä tavaran tai palvelun myyntiä; 2) muuhun kuin 9 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitun tai tällaiseen käyttöön valmistetun tavaran vastikkeellista luovuttamista. 4 luku Verovelvollisuus 8 § Verovelvollinen on jokainen, joka harjoittaa liiketoiminnan muodossa tavaran tai verollisen palvelun myyntiä. Muun telepalvelun kuin datasiirtopalvelun myynnistä on verovelvollinen kuitenkin vain Posti- ja telelaitos sekä muu, joka luvan nojalla harjoittaa teletoimintaa. Velvollisuudesta suorittaa veroa tavaran maahantuonnista säädetään 8 luvussa. 9 § Muualla kuin Suomessa asuva henkilö taikka ulkomainen yhteisö, laitos tai säätiö (ulkomaalainen) on verovelvollinen vain, jos 8§:ssä tarkoitettua toimintaa harjoitetaan Suomessa olevasta verotuslain 60§:ssä tarkoitetusta kiinteästä toimipaikasta. Jos ulkomaalainen harjoittaa toimintaansa pitämättä Suomessa kiinteää toimipaikkaa, hänellä on kuitenkin oikeus tulla 88§:ssä säädetyin edellytyksin hakemuksesta verovelvolliseksi. Jos ulkomaalainen ei ole Suomessa verovelvollinen, velvollinen suorittamaan veroa ulkomaalaisen tekemästä 4§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta verollisesta palvelusta on se, jolle palvelu on luovutettu. Veroa ei kuitenkaan suoriteta, jos palvelu tulee sen vastaanottajalle vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. 10 § Valtio ja sen laitokset eivät ole verovelvollisia. Verovelvollisia valtion laitoksia ovat kuitenkin Karttakeskus, Turun asennuspaja, valtion hankintakeskus, valtion maitotalouden tutkimuslaitoksen meijeri, valtion margariinitehdas, Valtion painatuskeskus, valtion pukutehdas, Valtion tietokonekeskus, valtion varmuusvarastorahasto ja Valtion viljavarasto. Posti- ja telelaitos on verovelvollinen telepalvelujen myynnistä sekä teletoiminnan harjoittamisen yhteydessä tapahtuvasta tavaran ja verollisen palvelun myynnistä. Suomen Pankki on verovelvollinen jalometallien myynnistä. 11 § Kunta, maakunta ja kuntainliitto eivät ole verovelvollisia yhdyskunnan käyttöön valmistamiensa tavaroiden omasta käytöstä. Ne ovat kuitenkin verovelvollisia liiketoiminnan muodossa harjoitetun energiahyödykkeiden myynnin yhteydessä tapahtuvasta energiahyödykkeiden omasta käytöstä. 12 § Luonnollinen henkilö tai luonnollisten henkilöiden muodostama 104§:n 2 momentissa tarkoitettu yhtymä ei ole verovelvollinen, jos tavaroiden ja verollisten palvelujen myyntien yhteismäärä ilman käyttöomaisuuden myyntihintoja ja veron osuutta (verollinen liikevaihto) tilikaudelta on enintään 75 000 markkaa. Jos tilikausi on lyhyempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, 1 momentissa tarkoitettuna tilikauden verollisena liikevaihtona pidetään määrää, joka saadaan, kun 12 kuukautta lyhyemmän tai pitemmän tilikauden verollinen liikevaihto kerrotaan luvulla 12 ja jaetaan tilikauden kuukausien lukumäärällä. 13 § Alkutuotannon harjoittaja ei ole verovelvollinen omasta alkutuotannosta saatujen tuotteiden myynnistä. Jos alkutuottaja myy alkutuotantonsa tuotteet jalostettuina tai muuhun kuin tavanomaiseen myyntikuntoon saatettuina taikka jos myynti tapahtuu alkutuotannosta erillisestä myyntipaikasta, hän on kuitenkin tästä jalostus- ja myyntitoiminnasta verovelvollinen. Myyntipaikkana ei pidetä ulkona sijaitsevaa yleistä myyntipaikkaa. Alkutuotantoa on maatalouden, metsätalouden, puutarhatalouden, metsästyksen, kalastuksen, kalankasvatuksen, ravustuksen, ravunkasvatuksen, turkistarhauksen ja poronhoidon harjoittaminen sekä sienien, metsämarjojen ja käpyjen poiminta tai muun tällaisen luonnontuotteen talteenottaminen. Alkutuotantona pidetään myös maatalouden tutkimuskeskuksen yhteydessä toimivien Jokioisten siemenkeskuksen, Siemenperunakeskuksen ja tervetaimiaseman harjoittamaa siemen- ja taimiaineiston viljelyttämistä. 14 § Alkutuottajien yksinomaan keskenään muodostamat, osakkaittensa elinkeinotoiminnassa tarvittavien koneiden ja laitteiden hankintaa helpottamaan perustetut sellaiset yhteisöt ja yhtymät, jotka myyvät vain osakkailleen ja vähäisessä määrin muille alkutuottajille 2 momentissa tarkoitettuja palveluja, eivät ole tästä toiminnasta verovelvollisia. Edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja ovat: 1) viljan puinti-, kuivaus-, lajittelu- ja peittaustyö, kun se suoritetaan 1 momentissa mainituilla koneilla ja laitteilla; 2) mainittujen koneiden ja laitteiden vuokraaminen; 3) maatalouskoneiden ja -laitteiden korjaus- ja huoltotyö. 15 § Turkiseläinkasvattaja ei ole verovelvollinen pääasiallisesti omaa toimintaa varten hankituissa tiloissa ja sitä varten hankituilla koneilla ja laitteilla toiselle turkiseläinkasvattajalle suoritettavasta tämän kasvattamien tarhaturkiseläinten nahkomisesta. Turkiseläinkasvattajien yksinomaan keskenään muodostamat nahoituskeskukset, jotka vain osakkailleen tai jäsenilleen ja vain vähäisessä määrin muille turkiseläinkasvattajille suorittavat tarhaturkiseläinten nahkomista, eivät ole tästä toiminnasta verovelvollisia. 16 § Tarjoilutoiminnan harjoittaja ei ole verovelvollinen työnantajan hallinnassa olevissa tiloissa tapahtuvasta työnantajan tai työnantajien yhdessä järjestämästä tarjoilusta henkilökunnalle, sen vieraille tai muille työnantajan tiloissa työskenteleville, jos hän ei ole muusta tarjoilutoiminnasta verovelvollinen. Tarjoilutoiminnan harjoittaja ei ole verovelvollinen oppilaitoksessa tapahtuvasta tarjoilusta oppilaitoksen tai oppilaitosten oppilaille, opettajille ja muulle henkilökunnalle, jos hän ei ole muusta tarjoilutoiminnasta verovelvollinen. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu tarjoilutoiminnan harjoittaja ei ole verovelvollinen silloinkaan, kun myynti tapahtuu automaateista. 17 § Tulo- ja varallisuusverolaissa (1240/88) tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään mainitun lain mukaan yhteisön veronalaisena liiketulona. 18 § Sairaala, vanhainkoti, erityishuollon toimintayksikkö, vammaisille tarkoitettu laitos ja muu sellainen huoltolaitos tai huoltola ei ole verovelvollinen harjoittamastaan hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden tai mainitussa tarkoituksessa suoritettujen 4§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen työsuoritusten myynnistä. 19 § Ammattioppilaitos ei ole verovelvollinen välittömästi ammattiopetuksen yhteydessä valmistettujen tavaroiden ja suoritettujen palvelujen myynnistä. 20 § Henkilö, jonka työ- ja toimintakyky on alentunut vähintään 70 prosenttia, ei ole verovelvollinen toiminnasta, joka käsittää yksinomaan hänen valmistamiensa tavaroiden tai hänen suorittamiensa 4§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen työsuoritusten myyntiä, jos hän ei käytä toiminnassaan apulaisina muita kuin aviopuolisoa tai 18 vuotta nuorempia jälkeläisiä ja enintään yhtä muuta henkilöä. 21 § Liiketoiminnan harjoittaja voi sen estämättä, mitä edellä 12 ja 17-20§:ssä on säädetty, hakemuksesta tulla verovelvolliseksi. 5 luku Veron peruste 22 § Myynnistä suoritettavan veron peruste on: 1) määrä, jolla ostajaa on tavarasta tai verollisesta palvelusta veloitettu; 2) otettaessa tavara omaan käyttöön sen ostohinta tai itse maahan tuodun tavaran 35§:ssä tarkoitettu veron peruste taikka niitä alempi todennäköinen luovutushinta; 3) otettaessa omaan käyttöön itse valmistettu tavara, jota vastaavia verovelvollinen valmistaa myytäväksi taikka jota vastaavia Suomessa yleisesti valmistetaan myyntiä varten tai yleisesti tuodaan maahan (tavanomainen myyntituote), sen todennäköinen luovutushinta; 4) tarjoilua harjoittavan verovelvollisen ottaessa valmistamansa aterian omaan käyttöön, ennakonpidätystä varten vahvistettu ravintoedun raha-arvo. Veron peruste ei sisällä veron osuutta. Veron peruste sisältää myös ne tavaran toimittamisesta aiheutuneet kustannukset, joilla myyjä on ostajaa veloittanut. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin asettamillaan ehdoilla määrätä, että veron peruste ei sisällä sellaisten tavaroiden tai tavararyhmien erikseen veloitettavia kuljetuskustannuksia, joiden hinnasta nämä kustannukset muodostavat poikkeuksellisen suuren ja kuljetusmatkan tai -ajan pidentyessä kasvavan lisän. Veron perusteeseen ei lueta tietokonelaitteiston myynnin tai vuokrauksen yhteydessä veloitettavaa korvausta käyttäjän yksilöllisiä tarpeita varten suunnitellun tietokoneohjelman luovuttamisesta. Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron perusteesta säädetään 8 luvussa. 23 § Kun vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankittu tai tällaiseen käyttöön itse valmistettu tavara myydään, veron peruste on se osa 22§:ssä tarkoitetusta määrästä, joka vastaa vähennykseen oikeuttavan käytön osuutta tavaran koko käyttötarkoituksesta. Jos vähennykseen oikeuttavan käytön osuus on vähintään 90 prosenttia, veron perusteeseen luetaan edellä mainittu määrä kokonaan. Jos vähennykseen oikeuttavan käytön osuus on enintään 10 prosenttia, mainittua määrää ei lueta veron perusteeseen miltään osin. 24 § Kun tavara otetaan osittain omaan käyttöön, veron peruste on se osa 22§:ssä tarkoitetusta määrästä, joka vastaa oman käytön osuutta tavaran koko käyttötarkoituksesta. Jos oman käytön osuus on vähintään 90 prosenttia, veron perusteeseen luetaan edellä mainittu määrä kokonaan. Jos oman käytön osuus on enintään 10 prosenttia, mainittua määrää ei lueta veron perusteeseen miltään osin. 25 § Veron perusteesta saadaan vähentää: 1) ostajalle annettu, verollista myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus sekä muu sellainen oikaisuerä; 2) verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio. Edellä 1 momentin 2 kohdan perusteella vähennetystä luottotappiosta myöhemmin kertynyt määrä lisätään veron perusteeseen. 6 luku Verokanta 26 § Suoritettava vero on 21,2 prosenttia veron perusteesta. 7 luku Veroton myynti 27 § Verotonta on seuraavien tavaroiden myynti (verottomat tavarat): 1) sanoma- ja aikakauslehdet vähintään kuukauden ajaksi tilattuina sekä yleisesti tilattuina myytävät sanoma- ja aikakauslehdet vähintään kuukauden ajaksi ilmaiseksi luovutettuina; 2) vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sanoma- tai aikakauslehden painos, kun se myydään yleishyödylliselle yhteisölle, joka julkaisee sanoma- tai aikakauslehteä pääasiassa jäseniään tai osakkaitaan taikka jäsenyhteisöjensä jäseniä tai osakkaita varten ja joka ei ole sanoma- tai aikakauslehtien myynnistä verovelvollinen; 3) tekijän omistama kuvataiteen tuote; 4) poronjäkälä; 5) pyöreä puutavara, myös kyllästettynä tai lahosuojattuna; 6) halot ja pilkkeet, ei kuitenkaan silloin, kun niiden myynti tapahtuu pakkauksissa tai muissa vähittäismyyntierissä; 7) polttoturve ja polttoaineena yleisesti käytettävät turvejalosteet; 8) polttohake ja -puupuristeet sekä polttoaineena yleisesti käytettävät teollisuuden jäteaineet; 9) jätelipeä; 10) kotimaan lentoliikennettä säännöllisin vuoroin harjoittavan lentoyhtiön sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen lentotoiminnassa käytettävät poltto- ja voiteluaineet; 11) raa'at maaöljyt ja bitumisista kivennäisistä saadut raa'at öljyt; 12) maa, hiekka, sora ja kivi, sellaisenaan, kuiva- tai pesuseulottuna, louheena tai murskeena, ei kuitenkaan silloin, kun niiden myynti tapahtuu pakkauksissa tai muissa vähittäismyyntierissä; 13) nautaeläimet, hevoset, porot, siat, lampaat, vuohet, kaniinit, koirat, kissat, kanat, ankat, hanhet, kalkkunat ja mehiläiset sekä tarhaturkiseläimet, kaikki elävinä; 14) ilma-alukset sekä sellaiset vesialukset, joiden rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä, eivät kuitenkaan rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitetut vesialukset. Verotonta on 1 momentissa tarkoitetun tavaran vuokraaminen. Verotonta on 1 momentin 4-13 kohdassa mainittuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen myynti, jos tavara työsuorituksen jälkeenkin on 1 momentissa tarkoitettu veroton tavara. Verotonta on 1 momentin 14 kohdassa tarkoitettuihin verottomiin ilma- tai vesialuksiin sekä tällaisesta aluksesta korjattavaksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen sekä työhön käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran luovutus. 28 § Verotonta on seuraavien tavaroiden myynti, kun myyjänä on tavaran valmistaja: 1) lannoitteet ja niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitetut raaka- ja lisäaineet, maanviljelyskalkki sekä lannoitettu ja lannoittamaton kasvuturve (lannoiteaineet); 2) rehut ja rehuseokset sekä niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitetut raaka- ja lisäaineet, eläinten ruokana käytettävät teollisuuden jäteaineet sekä rehukala (rehuaineet). Verotonta on myös 1 momentissa tarkoitettujen lannoite- ja rehuaineiden valmistustyön myynti. 29 § Verotonta on lääkelaissa (395/87) tarkoitetun lääkkeen ja lääkelain 71§:n mukaisesti vain apteekista myytäväksi tarkoitetun lääkkeenomaisen tuotteen myynti (lääketuotteet), kun myyjänä on lääkelaissa tarkoitettu lääketehdas tai lääketukkukauppa. 30 § Verotonta on tavaran tai palvelun myynti ulkomaille. Myynniksi ulkomaille katsotaan muun ohessa: 1) tavaran myynti, kun tavara myyjän nimissä ja hänen toimestaan tai toimeksiannostaan lähetetään tai kuljetetaan ulkomaille; 2) tavaran myynti ulkomaiselle yritykselle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi ulkomaille; 3) tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen verovelvolliselle liikkeenharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen ulkomaille toimittamista varten; 4) tavaran myynti, kun tavara toimitetaan tullilain 20§:ssä tarkoitetulle vapaa-alueelle ja tullilain 25§:ssä tarkoitettuun tullivarastoon; 5) tavaran myynti ulkomailla olevalle ostajalle, kun tavaran vienti tapahtuu kuriiripostina ulkoasiainministeriön toimesta tai Suomessa toimivan diplomaattisen edustuston välityksellä. Telepalvelun myynniksi ulkomaille katsotaan televerkon käyttö saapuvassa liikenteessä ja läpikulkuliikenteessä. Verotonta on myös muiden tavaroiden kuin elintarvikkeiden myynti henkilölle, joka ei asu Suomessa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, jos hänen selvitetään, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, itse vieneen tavarat Suomesta niitä täällä käyttämättä. 31 § Verotonta on myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara tai palvelu toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen suoraan verovelvolliselle liikkeenharjoittajalle vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. 32 § Veroton on korvaus, jonka ulkomaalainen, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, antamansa takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla suorittaa maahan tuotuun tavaraan tehdystä korjaustyöstä tai viallisen tilalle annetusta tavarasta. 33 § Verotonta on liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuva tavaroiden ja palvelujen myynti tai muu luovutus liiketoiminnan jatkajalle, joka ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Verotonta on myös konkurssin yhteydessä tapahtuva tavaroiden ja palvelujen luovutus verovelvollisen liiketoimintaa jatkavalle konkurssipesälle 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Jos luovutuksen saaja ottaa 1 tai 2 momentissa tarkoitetun tavaran muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, hänen on suoritettava veroa niin kuin tavaran ottamisesta omaan käyttöön on säädetty. 8 luku Tavaran maahantuonti 34 § Velvollinen suorittamaan veroa tavaran maahantuonnista on maahantuoja. Veron suorittamisesta on vastuussa maahantuojan lisäksi se, joka tullilain (573/78) mukaan on vastuussa tullin suorittamisesta. Velvollinen suorittamaan veroa tullihuutokaupassa myydystä tavarasta on sen ostaja. 35 § Maahantuonnista suoritettavan veron peruste vahvistetaan tullausarvolain (906/80) nojalla määräytyvän tullausarvon perusteella. Veron perustetta vahvistettaessa tullausarvoon lisätään tavarasta suoritettava tulli, tuontimaksu, valmistevero, tasausvero, auto- ja moottoripyörävero sekä varmuusvarastointimaksu. Veron perustetta vahvistettaessa ei sovelleta tullausarvolain 10 a§:ää. Jos maahan tuotu tavara on valmistettu ulkomailla kokonaan tai osaksi Suomesta viedyistä tarvikkeista, veron perustetta vahvistettaessa tullausarvoa alennetaan Suomesta verollisina vietyjen tarvikkeiden arvolla. Tullihuutokaupassa myydystä tavarasta suoritettavan veron peruste on tavaran huutokauppahinta. 36 § Verotonta on seuraavien tavaroiden maahantuonti: 1) 27§:n 1 momentissa tarkoitetut verottomat tavarat; 2) 28§:ssä tarkoitetut lannoite- ja rehuaineet sekä 29§:ssä tarkoitetut lääketuotteet; 3) 49§:ssä tarkoitetut jalostamattomat alkutuotteet; 4) maakaasu. Verotonta on myös sellaisen tavaran maahantuonti, joka lain, asetuksen tai muun määräyksen mukaan on tulliton, jollei laissa, asetuksessa tai määräyksessä ole toisin säädetty tai määrätty taikka jollei valtioneuvosto ole joidenkin tavaroiden tai tavararyhmien osalta, niiden saattamiseksi samaan asemaan kuin vastaavaan tarkoitukseen käytettävä kotimainen tavara, toisin määrännyt. Maahantuonti ei kuitenkaan ole verotonta silloin, kun tullittomuus perustuu tullitariffilakiin (660/87) tai tulleja koskevaan kansainväliseen sopimukseen, jollei mainitussa säädöksessä tai sopimuksessa ole toisin säädetty tai määrätty. Maahantuonti ei myöskään ole verotonta silloin, kun tullittomuus perustuu tulliverolain 19§:n vientietua tai 20§:n alusrakennusetua koskeviin säännöksiin. 37 § Jos verollisena maahan tuodun jalosteen raaka-aineena on 49§:ssä tarkoitettua tavaraa, maahantuojalla on oikeus saada veronpalautus, jonka suuruus on 17,5 prosenttia raaka-aineen osalta suoritettavan veron perusteesta. Jos verollisena maahan tuodun jalosteen raaka-aineena on 48§:ssä tarkoitettuja tavaroita, maahantuojalla on oikeus saada 1 momentissa tarkoitettu veronpalautus lihasta 1,35-kertaisena ja maidosta 1,6-kertaisena. Valtiovarainministeriö vahvistaa perusteet, joiden mukaan veronpalautus eri jalosteista lasketaan. 38 § Jos maasta viedään sellaisenaan tai muuhun tavaraan sisältyvänä tavaraa, josta on maksettu 37§:ssä tarkoitettu veronpalautus, noudatetaan soveltuvin osin, mitä jäljempänä 55§:ssä säädetään vähennetyn laskennallisen veron palauttamisesta. 39 § Jos tavaran maahantuonnista suoritettava vero palautetaan maahantuojalle tulliverolain 23§:n nojalla, tulliviranomainen perii maahantuojalta 37§:ssä tarkoitetun veronpalautuksen takaisin. 40 § Tavaran maahantuonnista suoritettavasta verosta, tavaran viennin tai tuonnin yhteydessä tapahtuvasta veronpalautuksesta ja muutoinkin tavaran maahantuonnista on, ellei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä tullista on erikseen säädetty. Liikevaihtoveroa ei palauteta tullinoikaisuasiaan, valitukseen, erityispalautushakemukseen tai osittaispalautushakemukseen annettavalla päätöksellä, jos maahan tuodusta tavarasta suoritettu vero on tämän lain 9 luvun säännösten nojalla vähennetty. 9 luku Vähennettävä vero 41 § Verovelvollinen saa vähentää, ellei jäljempänä toisin säädetä, verollista liiketoimintaa varten: 1) toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron; 2) maahan tuomastaan tavarasta suoritettavan veron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa verovelvollisuuden. Tavara tai palvelu on hankittu verollista liiketoimintaa varten, kun tavara on tarkoitettu vaihto- tai käyttöomaisuudeksi taikka tavara tai palvelu on muutoin tarkoitettu käytettäväksi tai kulutettavaksi tässä toiminnassa. 42 § Edellä 41§:ssä tarkoitettua vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee seuraavia tavaroita ja palveluja: 1) sellaiset käyttöomaisuudeksi taikka vuokra- tai muulla käyttöoikeudella hankitut koneet, kalusto ja muut niihin verrattavat tavarat, joiden todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, ellei niitä ole hankittu 4§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vuokrattavaksi; 2) edellä 1 kohdassa tarkoitettuun tavaraan, jonka hankinnasta vähennystä ei saa tehdä, kohdistuva laajennus-, muutos-, uudistus- ja muu vastaava perusparannustyö tai tällaisessa työssä käytettävä tavara; 3) käyttöomaisuudeksi taikka vuokra- tai muulla käyttöoikeudella hankitut moottoriajoneuvot ja niiden perävaunut sekä vesialukset, ellei niitä ole hankittu 4§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vuokrattavaksi; 4) edellä 3 kohdassa tarkoitettuun ajoneuvoon ja vesialukseen, jonka hankinnasta vähennystä ei saa tehdä, kohdistuva työsuoritus tai työssä käytettävä tavara sekä tällaisessa ajoneuvossa ja aluksessa käytettävä moottoribensiini ja dieselöljy; 5) käyttöomaisuudeksi taikka vuokra- tai muulla käyttöoikeudella hankittuun rakennukseen, siinä olevaan tilaan tai pysyvään rakennelmaan kohdistuva työsuoritus tai tällaisessa työssä käytettävä tavara; 6) verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa pysyvänä asuntona, lastentarhana, urheilu-, harrastus- tai askartelutilana taikka loma-asuntona tai muuna vapaa-ajanviettopaikkana käytettävää rakennusta, siinä olevaa tilaa tai pysyvää rakennelmaa varten hankittu energiahyödyke ja polttoaine, muu tällaisen rakennuksen tai rakennelman käyttötarkoitusta palveleva tavara sekä tällaiseen tavaraan kohdistuva työsuoritus; 7) edustustarkoitukseen käytettävä alkoholijuoma ja tupakkavalmiste; 8) lahjoitustarkoitukseen käytettävä tavara, lukuun ottamatta tavaranäytettä ja tavanomaista mainoslahjaa; 9) telepalvelu, lukuun ottamatta verovelvollisen teletoiminnan harjoittajan käyttämää telepalvelua, joka tulee välittömästi kulutettavaksi teletoiminnan yhteydessä. 43 § Sen estämättä, mitä 42§:n 1-4 kohdassa on säädetty, 41§:ssä tarkoitettu vähennys saadaan tehdä, kun hankinta koskee tavaraa, jota käytetään välittömästi: 1) tavaran valmistustoiminnassa; 2) uudelleen käyttöä varten tapahtuvassa romun tai jätteen käsittelyssä; 3) edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan liittyvässä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, ilmanpuhdistuksessa, jätevedenpuhdistuksessa tai jätteenkäsittelyssä. Vähennys saadaan tehdä myös vuokra- tai muulla käyttöoikeudella hankitusta 1 momentissa tarkoitetusta tavarasta samoin kuin 1 momentissa tarkoitettuun tavaraan kohdistuvasta verollisesta työsuorituksesta. Vähennys saadaan tehdä myös silloin, kun hankinta koskee tavaraa, joka luovutetaan korvauksetta alihankkijalle käytettäväksi välittömästi tavaran luovuttajalle tapahtuvassa 1 momentissa tarkoitetussa toiminnassa. 44 § Verovelvollinen saa vähentää, 41§:n ja 42§:n 5 kohdan säännöksistä poiketen, rakennustyön suorittajalta tai rakennuttajalta ostamastaan tai itse rakentamastaan verollisessa liiketoiminnassa käyttämästään uudesta teollisuusrakennuksesta laskennallisen veron, jonka suuruus on 13,1 prosenttia rakennuksen hankintamenosta (teollisuusrakennusvähennys). Mitä 1 momentissa on säädetty uudesta teollisuusrakennuksesta, sovelletaan myös laajennus-, muutos-, uudistus- ja muuhun vastaavaan perusparannustyöhön ja työhön käytettyyn tavaraan, jos työ kohdistuu teollisuusrakennukseen tai aiheutuu muussa käytössä olleen rakennuksen tai rakennelman muuttamisesta teollisuusrakennukseksi. Vähennystä laskettaessa teollisuusrakennuksen hankintamenona pidetään rakennuksen hankinnasta ja rakentamisesta tai perusparannuksesta johtuneiden välittömien menojen määrää. Rakennuttajalta ostetun rakennuksen hankintamenona pidetään rakennuttajalle aiheutunutta hankintamenoa. Jos rakennuttajalle aiheutunutta hankintamenoa ei voida luotettavasti selvittää, hankintamenoksi katsotaan 80 prosenttia rakennuksesta maksetusta hinnasta. Teollisuusrakennuksena pidetään rakennusta tai pysyvää rakennelmaa, jota käytetään: 1) tehtaana, työpajana tai energian tuotantolaitoksena; 2) uudelleen käyttöä varten tapahtuvaan romun tai jätteen käsittelyyn; 3) edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan välittömästi liittyvänä käyttö-, tutkimus- tai kehittämislaboratoriona, ilmanpuhdistus-, jätevedenpuhdistus- tai jätteenkäsittelyrakennuksena tai -rakennelmana, varastona, toimisto- tai sosiaalirakennuksena taikka muuhun mainittuun toimintaan välittömästi liittyvään tarkoitukseen. Mitä edellä on säädetty teollisuusrakennuksesta tehtävästä vähennyksestä, sovelletaan myös kaukolämpöverkkoon. 45 § Teollisuusrakennuksesta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai rakentanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan 44§:ssä tarkoitettu vähennys tehdä vain siltä osin kuin rakennusta käytetään tähän tarkoitukseen. Jos vähennykseen oikeuttava käyttö on vähintään 90 prosenttia, vähennys tehdään täysimääräisenä. Jos vähennykseen oikeuttava käyttö on enintään 10 prosenttia, vähennystä ei tehdä miltään osin. 46 § Sen estämättä, mitä 41§:n 2 momentissa ja 42§:ssä on säädetty, pidetään verollista liiketoimintaa varten hankittuina sellaisia tavaroita ja verollisia palveluja, jotka verovelvollinen vie maasta niitä Suomessa käyttämättä. 47 § Verovelvollinen saa vähentää, ellei 42§:ssä toisin säädetä, seuraavista verollista liiketoimintaa varten verottomina hankkimistaan tavaroista laskennallisen veron, jonka suuruus on 17,5 prosenttia tavaran ostohinnasta tai maahan tuodun tavaran 35§:ssä tarkoitetusta veron perusteesta: 1) alkutuottajalta ostettu tai itse maahan tuotu 49§:ssä tarkoitettu jalostamaton alkutuote; 2) alkutuottajalta ostettu tai itse maahan tuotu teuraseläimeksi sellaisenaan sen omistajan liiketoiminnassa käytettävä 27§:n 1 momentin 13 kohdassa tarkoitettu eläin; 3) valmistajalta ostettu tai itse maahan tuotu 28§:ssä tarkoitettu lannoite- tai rehuaine; 4) energiahyödykkeiden valmistuksessa tai polttoaineena itse käytettävä 27§:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu polttoturve ja turvejaloste sekä kaukolämmön tuotannossa itse käytettävä 27§:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu tavara; 5) itse maahan tuotu maakaasu; 6) myyjän omassa käytössä ollut tavara sekä muulta kuin verovelvolliselta ostettu teollisuuden raaka-aineena yleisesti käytettävä käytetty tavara, lukuun ottamatta 27§:ssä tarkoitettuja verottomia tavaroita. Vähennystä laskettaessa maidon ostohintana pidetään toimitusajankohdan tavoitehintaa ja 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun eläimen ostohintana hintaa alkutuotantopaikalla. Jos verovelvollinen on alkutuotannostaan siirtänyt 49§:ssä tarkoitetun tavaran vähennykseen oikeuttavaan käyttöön tai jos verovelvollinen on edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tavaran alkutuottaja, hän saa tehdä 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen tavaran käypää ostohintaa vastaavan arvon perusteella. 48 § Edellä 47§:ssä tarkoitettu vähennys tehdään lihasta ruhoina, ruhon osina tai luuttomaksi leikattuna sekä 47§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista teuraseläimistä 1,35-kertaisena. Maidosta tehdään 47§:ssä tarkoitettu vähennys 1,6-kertaisena. 49 § Edellä 47§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja jalostamattomia alkutuotteita ovat: 1) ruis, vehnä, ohra ja kaura jyvinä, myös kuivattuina ja lajiteltuina; 2) herne, myös palosta poistettuna, kuivattuna ja lajiteltuna; 3) peruna, myös lajiteltuna; 4) maito, myös kuorittuna; 5) kananmunat, myös lajiteltuina; 6) liha ruhona, ruhon osina tai luuttomaksi leikattuna sekä muut syötävät eläinten osat tuoreina, myös jäähdytettyinä, jäädytettyinä, suolattuina tai ulkokuivattuina; 7) ahven, ankerias, Grönlannin pallas, harjus, hauki, järvitaimen, kampela, kiiski, kilohaili, myös maustettuna, kirjolohi, kolja, kuha, kuore, lahna, lohi, made, molva, muikku, nahkiainen, nieriä, pasuri, puna-ahven, punakampela, puronieriä, purotaimen, Ruijan pallas, salakka, seiti, siika, silakka, silli, sulkava, suutari, särki, säyne, taimen, turska ja vimpa tuoreina, kuivattuina, suolattuina tai savustettuina, myös sisälmykset poistettuina, sekä mainittujen kalojen mäti; 8) syötävät linnut ja muut riistaeläimet tuoreina, myös kynittyinä, nyljettyinä ja sisälmykset poistettuina; 9) juuriselleri, lanttu, maa-artisokka, mustajuuri, nauris, palsternakka, piparjuuri, porkkana, punajuuri, retiisi ja retikka tuoreina tai kuivattuina, myös puhdistettuina, lajiteltuina ja paloiteltuina; 10) kaalikasvit, palkokasvit, salaattikasvit ja sipulikasvit, kurkku, kurpitsa, lehtiselleri, makea maissi, melooni, paprika, parsa, pinaatti, raparperi, tomaatti ja maustevihannekset, kuten persilja, tilli, meirami ja vihantakrassi, kaikki tuoreina tai kuivattuina, myös paloiteltuina; 11) luonnonvaraiset tai viljellyt syötävät sienet tuoreina, myös kuivattuina tai suolattuina; 12) luonnonvarainen tai viljelty herukka, juolukka, karpalo, karviaismarja, mansikka, mesimarja, mustikka, muurain, pihlajanmarja, puolukka, ruusunmarja, tyrnimarja, vadelma ja variksenmarja tuoreina tai kuivattuina; 13) luonnonhunaja; 14) kotivoi, -kerma, -piimä ja -juusto; 15) kirsikka, kriikuna, luumu ja omena tuoreena; 16) pelto-, puutarha- ja koristekasvien sekä hedelmä- ja metsäpuiden kylvösiemenet; 17) karkearehu, kuten heinät, heinäjauho, oljet, viljankuoret, ruumenet, laidunruohot tuoreina tai kuivattuina, rehukaali ja säilörehu; 18) elävät kasvit ja kukkaviljelyn tuotteet, kuten istutustarkoitukseen myytävät juuri- ja varsimukulat, juurakot, pistokkaat, sipulit, varrennusoksat ja taimet sekä irrallaan tai astioissa kasvavina myytävät kasvit tai kasvinosat, viherkasvit ja leikkovihreä. 50 § Verovelvollinen apteekkari saa tehdä 47§:ssä tarkoitetun laskennallisen vähennyksen lääketehtaalta tai lääketukkukaupalta ostetusta taikka itse maahan tuodusta 29§:ssä tarkoitetusta lääketuotteesta. 51 § Verovelvollinen saa tehdä 41§:ssä tarkoitetun vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä silloinkin, kun veloitus sisältyy rakennuksen tai siinä olevan tilan vuokraan tai muuhun vastikkeeseen. Vähentää saadaan kuitenkin vain rakennuksen omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaava määrä. 52 § Kun verovelvollinen ottaa vähennykseen oikeuttavaan käyttöön omassa käytössä olleen muun kuin 27§:ssä tarkoitetun verottoman tavaran, hän saa vähentää laskennallisen veron, jonka suuruus on 17,5 prosenttia tavaran alkuperäisestä ostohinnasta tai sitä vastaavasta arvosta. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on sen alkuperäistä ostohintaa tai sitä vastaavaa arvoa alempi, vähennettävä vero lasketaan tavaran todennäköisen luovutushinnan perusteella. Vähennys tehdään 47§:ssä tarkoitetusta lihasta ja maidosta korotettuna siten kuin 48§:ssä on säädetty. Verollisen liiketoiminnan alkaessa verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen. 53 § Tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan tässä luvussa tarkoitettu vähennys tehdä vain siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen. Jos vähennykseen oikeuttava käyttö on vähintään 90 prosenttia, vähennys tehdään täysimääräisenä. Jos vähennykseen oikeuttava käyttö on enintään 10 prosenttia, vähennystä ei tehdä miltään osin. 54 § Jos myyjä hyvittää ostajaa 25§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla määrillä, vähennettyä veroa on vastaavasti oikaistava. 10 luku Vähennetyn laskennallisen veron palauttaminen 55 § Jos tavaraa, jonka hankinnan yhteydessä on voitu tehdä 47§:n 1 momentin 1-3 kohdassa taikka 48 tai 50§:ssä tarkoitettu vähennys, on sellaisenaan tai muuhun tavaraan sisältyvänä viety maasta, maastaviejän on veron tilittämisen yhteydessä palautettava vähennetty laskennallinen vero. Veroa ei kuitenkaan palauteta, kun: 1) maasta viedään meijerivoita, juustoa, rasvaista maitojauhetta, kananmunia, kananmunamassaa, viljaa tai lihaa sellaisenaan ja maastaviejälle maksetaan hinnanerokorvausta; 2) maasta sellaisinaan ensi kertaa viedään Suomessa poimittuja luonnonvaraisia mustikoita tai puolukoita tuoreina tai jäädyttämällä säilytettyinä taikka Suomessa poimittuja luonnonvaraisia syötäviä sieniä tuoreina, kuivattuina tai suolattuina; 3) maasta viedään eläimen vuotia tai nahkoja sellaisinaan tai muuhun tavaraan sisältyvinä. 56 § Jos tavaraa, jonka hankinnan yhteydessä on voitu tehdä 47§:n 1 momentin 1-3 kohdassa taikka 48 tai 50§:ssä tarkoitettu vähennys, on käytetty sellaisen 28§:ssä tarkoitetun lannoite- tai rehuaineen valmistamiseen, jonka valmistaja on myynyt tai ottanut omaan käyttöön, valmistajan on palautettava vähennetty laskennallinen vero. 57 § Valtiovarainministeriö voi määrättyjen tavaroiden tai tavararyhmien kohdalta vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan palautettavan vähennetyn laskennallisen veron määrä lasketaan, sekä määrätä siitä, milloin vähennetyn laskennallisen veron määrä on niin vähäinen, ettei sitä ole palautettava. 11 luku Ajallinen kohdistaminen 58 § Myynnistä suoritetaan vero siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana: 1) tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu; 2) tavara on otettu omaan käyttöön. 59 § Tilikauden aikana vero saadaan suorittaa tilikaudelle 58§:n mukaan kuuluvasta myynnistä siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan suorittaa siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta kertynyt. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, kertymättä olevista 1 momentissa tarkoitetuista myyntihinnoista vero suoritetaan tilikauden viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Verovelvollisuuden päättyessä vero suoritetaan toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. 60 § Verovelvollinen, jolla kirjanpitolain (655/73) mukaan on oikeus pitää maksuperusteista kirjanpitoa, saa suorittaa myynnistä veron siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. Verovelvollisuuden päättyessä vero suoritetaan kertymättä olevista 1 momentissa tarkoitetuista myyntihinnoista toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. 61 § Edellä 25§:ssä tarkoitettu oikaisuerä ja luottotappio vähennetään siltä kalenterikuukaudelta, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava. Verovelvollisuuden päättyessä 1 momentissa mainitut erät vähennetään toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. 62 § Edellä 10 luvussa tarkoitettu vähennetty laskennallinen vero palautetaan siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana 55§:ssä tarkoitettu tavara on viety maasta taikka 56§:ssä tarkoitettu lannoite- tai rehuaine on myyty tai otettu omaan käyttöön. 63 § Edellä 9 luvussa tarkoitetut vähennykset tehdään siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana: 1) ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu; 2) tavara on otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön; 3) maahan tuotu tavara on tullattu. 64 § Edellä 44§:ssä tarkoitettu teollisuusrakennusvähennys tehdään siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana: 1) rakennuksen hankintameno tai sen osa on maksettu; 2) verovelvollisen valmistama tai alunperin muuhun käyttöön hankkima tavara on otettu rakennustyössä käytettäväksi. 65 § Tilikauden aikana saadaan tilikaudelle 63§:n 1 kohdan mukaan kuuluva vähennys tehdä siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana vähennykseen oikeutettua on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vähennys saadaan tehdä siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostohinta tai sen osa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta maksettu. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, maksamatta olevista 1 momentissa tarkoitetuista ostoista vähennys tehdään tilikauden viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Verovelvollisuuden päättyessä vähennys tehdään toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. 66 § Verovelvollinen, jolla kirjanpitolain mukaan on oikeus pitää maksuperusteista kirjanpitoa, saa tehdä vähennyksen siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostohinta tai sen osa on maksettu. Verovelvollisuuden päättyessä vähennys tehdään maksamatta olevista 1 momentissa tarkoitetuista ostoista toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. 67 § Edellä 54§:ssä tarkoitettu oikaisu sekä 25§:n 2 momentissa tarkoitettu kertyneestä luottotappiosta tehtävä lisäys otetaan huomioon siltä kalenterikuukaudelta, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava. Verovelvollisuuden päätyttyä 1 momentissa mainitut erät otetaan huomioon toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. 12 luku Veron maksaminen 68 § Kalenterikuukaudelta 11 luvun mukaan suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus (tilitettävä vero) maksetaan valtiolle viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivänä. Jos mainittu päivä on pyhäpäivä, arkilauantai tai juhannusaatto, veron saa maksaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. 69 § Edellä 68§:ssä säädetyn määräajan jälkeen maksettu vero katsotaan maksetuksi siltä kalenterikuukaudelta, jolta verovelvollinen on kuukausi-ilmoituksessaan ilmoittanut sen maksaneensa tai jolta hänen on muutoin katsottava sen maksaneen. Tilikausi-ilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen maksettu vero käytetään maksuunpannun maksamatta olevan veron, veronkorotuksen ja veronlisäyksen sekä perittävän viivästyskoron ja jäämämaksun suoritukseksi. 70 § Jos 9 luvussa tai 25§:ssä tarkoitettuja vähennyksiä ei voida tehdä täysimääräisinä kalenterikuukauden tilitettävää veroa laskettaessa, vähentämättä jäänyt määrä saadaan vähentää tilikauden seuraavilta kalenterikuukausilta. Jos vähennystä ei näinkään voida tehdä kokonaan, verovelvolliselle maksetaan vähentämättä jäänyttä veroa vastaava määrä. Jos tilikaudelta vähennettävät verot ovat todennäköisesti suuremmat kuin myynneistä suoritettavat verot, verovelvolliselle maksetaan 1 momentin säännöksistä poiketen tilikauden aikana kalenterikuukausittain kalenterikuukaudelta vähentämättä jäänyt vero. Verovelvolliselle voidaan erityisistä syistä tilikauden aikana maksaa vero, jonka hän 1 momentin mukaan todennäköisesti saa takaisin, kun tilikaudelta maksetut verot sekä todennäköiset myynneistä suoritettavat verot ja vähennettävät verot otetaan huomioon. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettu vero maksetaan verovelvolliselle esitetyn selvityksen perusteella hakemuksesta. Hakemus tehdään lääninverovirastolle vahvistettua lomaketta käyttäen. Verohallitus antaa tarkemmat määräykset siitä, milloin verovelvolliselle hakemuksesta maksettavan veron määrä on niin vähäinen, ettei sitä palauteta. 13 luku Veroviranomaiset 71 § Verotuksen yleinen valvonta kuuluu verohallitukselle. Lääninveroviraston tehtävänä on veron määrääminen, veron suorittamisen ja maksamisen valvonta sekä veronkanto. 72 § Verovelvollista koskevat asiat kuuluvat sen lääninveroviraston käsiteltäviin, jonka toimialueella verovelvollisen kotikunta on. Kotikuntana pidetään kuntaa, jossa verovelvolliselle verotuslain (482/58) mukaan on määrättävä valtionvero. 73 § Verohallitus määrää yhden tai useamman lääninveroviraston virkamiehen toimimaan valtion etua valvovana valtionasiamiehenä. 74 § Maahan tuotujen tavaroiden verotuksesta ja sen valvonnasta vastaa tullilaitos sen mukaan kuin siitä erikseen on säädetty. 14 luku Ilmoittamisvelvollisuus 75 § Sen, joka ryhtyy harjoittamaan verollista liiketoimintaa, on tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus lääninverovirastolle tai verotoimistolle. Verollisen liiketoiminnan päättymisestä on viipymättä tehtävä ilmoitus lääninverovirastolle tai verotoimistolle. 76 § Verovelvollisen on annettava kultakin kalenterikuukaudelta kuukausi-ilmoitus viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivänä. Ilmoitus siitä, että veroa ei ole maksettava, voidaan antaa etukäteen usealta kuukaudelta. Verovelvollisen on kultakin tilikaudelta annettava tilikausi-ilmoitus kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Lääninverovirasto voi erityisistä syistä verovelvollisen pyynnöstä pidentää tilikausi-ilmoituksen jättämiselle säädettyä aikaa enintään kahdella kuukaudella. 77 § Kuukausi- ja tilikausi-ilmoituksessa annettavista tiedoista säädetään asetuksella. Tiedot annetaan verohallituksen vahvistamilla lomakkeilla. Kuukausi- ja tilikausi-ilmoituksessa saadaan verojen raha-arvot ilmoittaa täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään ottamatta lukuun. Täysin markoin ilmoitettavia määriä laskettaessa otetaan suoritettavat ja vähennettävät verot sekä muut yksittäiset erät kuitenkin lukuun pennin tarkkuudella. 78 § Kuukausi-ilmoitus ja tilikausi-ilmoitus annetaan 72§:ssä tarkoitetulle lääninverovirastolle. Veron maksamisen yhteydessä annettu kuukausi-ilmoitus katsotaan annetuksi silloin, kun maksu on suoritettu rahalaitokseen. Postitse saapunut ilmoitus katsotaan annetuksi silloin, kun ilmoituksen sisältävä postilähetys on jätetty postiin lääninverovirastolle osoitettuna. 79 § Ilmoittamisvelvollisen on allekirjoitettava kuukausi-ilmoitus, tilikausi-ilmoitus ja muut veroviranomaisille annettavat asiakirjat. Yhteisön ilmoitusten ja asiakirjojen tulee olla toiminimen kirjoittamiseen oikeutetun henkilön tai henkilöiden allekirjoittamia. 80 § Yhteisön ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen kuuluu yhteisön hallitukselle tai hallinnolle. Avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön ja yhtymän ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen on sellaisen osakkaan velvollisuutena, joka 104§:n 2 momentin mukaan on verosta vastuussa. Ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä ulkomaalaisen puolesta vastaa myös Suomessa oleva edustaja. Edellä 9§:n 2 momentissa tarkoitetun ulkomaalaisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä vastaa Suomessa oleva 88§:ssä tarkoitettu edustaja. Ilmoittamisvelvollinen on holhottavan puolesta holhooja, poissa olevan puolesta hänelle määrätty uskottu mies ja kuolinpesän puolesta se, jolla on pesä hallussaan tai, jos pesä on jaettu, se, jonka hallussa pesä oli jaon aikana. Joka poissaolon tai muun laillisen esteen vuoksi on estynyt täyttämästä ilmoittamisvelvollisuuttaan, saa asettaa sijaansa soveliaan henkilön. Verovelvollinen vastaa kuitenkin siitä, mitä sijainen tekee tai jättää tekemättä. 81 § Lääninveroviraston on vaadittaessa annettava todistus asiakirjan vastaanottamisesta. 82 § Sen, joka on laiminlyönyt kuukausi-ilmoituksen tai tilikausi-ilmoituksen antamisen säädetyssä ajassa tai antanut ilmoituksen puutteellisena, tulee lääninveroviraston kehotuksesta asetetun määräajan kuluessa täyttää velvollisuutensa. Verovelvollisen on myös kehotuksesta annettava määräajassa ne täydentävät selvitykset, jotka ovat tarpeen veron määräämistä varten. 83 § Verovelvollisen on lääninveroviraston tai verohallituksen asianomaisen virkamiehen kehotuksesta esitettävä Suomessa sanotun viranomaisen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi liike- ja tilikirjansa, inventaarinsa ja tase-erittelynsä liitteineen samoin kuin tositeaineisto ja kaikki muu laskentatoimeen kuuluva aineisto, sopimus- ja velkakirjat, pöytäkirjat, kirjeenvaihto, koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus sekä muut asiakirjat, jotka saattavat olla tarpeen häntä verotettaessa, verotarkastusta toimitettaessa tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä, sekä näytettävä liiketoimintaan kuuluvat varastot ja muu omaisuus. Tarkastus voidaan toimeenpanna jo tilikauden aikana. Asiakirjan tarkastus on, mikäli mahdollista, toimitettava verovelvollisen liikehuoneistossa tai hänen käyttämässään kirjanpito- tai palvelutoimistossa. Jos tarkastus toimitetaan edellä mainitussa huoneistossa tai toimistossa, verovelvollisen on asetettava tarkastajan käytettäväksi tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset apuneuvot ja apulaiset. Jos tarkastusta ei voida haitatta toimittaa edellä tarkoitetussa paikassa, tarkastus voidaan toimittaa lääninverovirastossa. Asiakirjat on esitettävä tarkastettaviksi siellä tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Valokuvaamalla tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuina jäljennöksinä säilytettävistä asiakirjoista on 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön. Suoritetusta tarkastuksessa on laadittava kertomus. 84 § Jokaisen on annettava lääninveroviraston tai verohallituksen kehotuksesta sellaisia toisen verotusta, verotarkastusta tai verotusta koskevaa muutoksenhakuasiaa varten välttämättömiä muita tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, jos hänellä ei lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiasta. Toisen verotukseen vaikuttavia, hänen taloudellista asemaansa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta. Posti- ja telelaitoksen on 1 momentissa mainitun viranomaisen kirjallisesta kehotuksesta annettava tiedot asiakkaalle saapuneista postiosoituksista ja postiennakko-osoituksista sekä muusta postin välityksellä tapahtuneesta rahaliikkeestä. Edellä 1 momentissa mainituilla viranomaisilla on oikeus 83§:ssä mainituin tavoin tarkastaa tai tarkastuttaa ne liike- ja muut asiakirjat, joista 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tietoja voi olla saatavissa. 85 § Viranomaisen ja julkisen laitoksen tulee 84§:ssä tarkoitetun viranomaisen pyynnöstä antaa verotusta varten tarpeellisia tietoja taikka sallia sellaisen viranomaisen määräämän henkilön ottaa niistä selko, mikäli ne eivät koske sellaista asiaa, josta lain mukaan ei saa todistaa. Maistraatin ja nimismiehen on ennen tammikuun ja heinäkuun loppua maksutta toimitettava lääninverovirastolle luettelot niistä ilmoituksista, jotka edellisenä puolivuotiskautena on tehty liiketoiminnan aloittamisesta tai lopettamisesta. 15 luku Rekisteröinti 86 § Verovelvolliset merkitään liikevaihtoverovelvollisten rekisteriin. Lääninverovirasto antaa tarvittaessa tiedon siitä, onko henkilö, yhtymä tai yhteisö merkitty rekisteriin. 87 § Lääninverovirasto merkitsee verovelvollisen rekisteriin siitä lukien, kun verollinen liiketoiminta alkaa. Verovelvollinen voidaan kuitenkin merkitä rekisteriin jo siitä lukien, kun hän ryhtyy hankkimaan tavaroita ja palveluja verollista liiketoimintaa varten. Lääninverovirasto poistaa verovelvollisen rekisteristä siitä lukien, kun verollinen liiketoiminta on päättynyt. Edellä 9§:n 2 momentin tai 21§:n perusteella verovelvollinen merkitään rekisteriin ja poistetaan rekisteristä aikaisintaan hakemuksen tekemisestä lukien. 88 § Edellä 9§:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on, että ulkomaalaisella on Suomessa kotipaikan omaava lääninveroviraston hyväksymä edustaja. Lääninverovirasto voi lisäksi vaatia asetettavaksi vakuuden veron suorittamisesta. Edellä 1 momentissa tarkoitetun edustajan on pidettävä verovelvollisen liiketoiminnasta sellaista kirjanpitoa, että siitä luotettavasti saadaan selville veron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat. Kirjanpitoaineisto on säilytettävä Suomessa viisi vuotta sen tilikauden päättymisestä, jota aineisto koskee. Mitä 83§:ssä on säädetty verovelvollisen velvollisuuksista, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitettuun edustajaan. 89 § Lääninverovirasto ilmoittaa asianomaiselle rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta sekä siitä, ettei asianomaista ilmoituksesta tai hakemuksesta poiketen ole merkitty rekisteriin tai poistettu rekisteristä. Lääninverovirasto antaa asianomaisen tai valtionasiamiehen pyynnöstä päätöksen rekisteröintiasiassa. 16 luku Veron määrääminen 90 § Lääninverovirasto määrää saatujen ilmoitusten ja muun selvityksen perusteella maksamatta olevan veron verovelvollisen maksettavaksi. Veron määräämisessä on tunnollisesti sekä valtion että verovelvollisen etua silmällä pitäen harkittava, mitä verovelvollisen liiketoimista sekä muista asiaan vaikuttavista seikoista on ilmoituksista tai muutoin käynyt selville taikka muulla perusteella on katsottava oikeaksi. 91 § Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron maksamisen tai maksanut sitä ilmeisesti liian vähän eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten tarvittavia tietoja, lääninveroviraston on määrättävä maksamatta oleva vero arvioimalla. Maksamatta olevan veron määrä on pyrittävä selvittämään tavaraostojen, tavanomaisten myyntipalkkioiden, palkkojen tai muiden sellaisten kustannuserien perusteella laadittujen laskelmien avulla taikka muiden samalla alalla ja vastaavanlaisissa olosuhteissa toimivien verovelvollisten liiketoimintaan vertaamalla. Ennen veron määräämistä on verovelvolliselle varattava tilaisuus selvityksen antamiseen veron määräytymistä koskevasta laskelmasta sekä niistä seikoista, joiden vuoksi vero aiotaan määrätä arvion mukaan. Veron määräämistä koskevaan päätökseen on otettava veron määräytymistä koskeva laskelma sekä merkittävä ne syyt, joiden perusteella vero on määrätty arvion mukaan. 92 § Lääninverovirasto tarkistaa tilikausi-ilmoituksen perusteella tilikauden kalenterikuukausilta maksettavan veron määrän. Tilikausi-ilmoituksen tai muun saadun selvityksen perusteella lääninverovirasto määrää tilikauden kalenterikuukausilta maksamatta olevan veron verovelvollisen maksettavaksi tai maksaa verovelvolliselle tilikaudelta palautettavan veron. Tilikaudelta maksettava vero on määrättävä vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. 93 § Edellä 92§:n 3 momentissa säädetyn määräajan jälkeen voidaan toimittaa jälkiverotus. Jälkiverotuksin verovelvollisen maksettavaksi on määrättävä se vero, joka on jäänyt maksamatta tai on palautettu liikaa sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta ilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan. Jälkiverotus voidaan toimittaa kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, johon kuuluvalta kalenterikuukaudelta vero olisi tullut maksaa. Verovelvollisen kuoltua jälkiverotus kohdistetaan kuolinpesään. Jälkiverotus on toimitettava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona perukirja on annettu oikeuteen. Ennen jälkiverotuksen toimittamista verovelvolliselle tai verovelvollisen kuolinpesälle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen. 94 § Jos 93§:ssä tarkoitettu veron maksamatta jääminen tai liian suuri palautus johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen verovelvollisen maksettavaksi on tullut liikaa veroa, voidaan jälkiverotus jättää toimittamatta, jos verovelvollinen esittää palautukseen oikeutetun verovelvollisen antaman sitoumuksen siitä, että tämä luopuu oikeudestaan vaatia oman veronsa määrää alennettavaksi. Sitoumuksen antaneelle verovelvolliselle ei makseta veroa takaisin. Jälkiverotus voidaan jättää toimittamatta myös silloin, kun maksamatta jäänyttä tai liian suurena palautettua veroa on pidettävä vähäisenä eikä verotuksen tasapuolisuus tai muu syy vaadi veron määräämistä. Verohallitus antaa tarkemmat määräykset siitä, milloin jälkiverotus voidaan jättää toimittamatta. 95 § Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin tavaran tai palvelun myynnistä tuleva vastike on sovittu tai määrätty kohtuullisena pidettävää pienemmäksi tai muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksettavan veron määrä vähentyisi, voidaan arvion mukaan vahvistaa, mistä määrästä veroa on maksettava. 96 § Veroa voidaan korottaa, jos: 1) verovelvollinen on jättänyt kalenterikuukaudelta maksettavan veron säädetyssä ajassa kokonaan maksamatta tai maksanut sitä ilmeisesti liian vähän, enintään 30 prosentilla; 2) kuukausi-ilmoituksessa, tilikausi-ilmoituksessa tai muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus eikä verovelvollinen ole noudattanut saamaansa kehotusta sen korjaamiseen, enintään 10 prosentilla; 3) verovelvollinen ilman pätevää syytä on laiminlyönyt kuukausi-ilmoituksen, tilikausi-ilmoituksen tahi muun tiedon tai asiakirjan oikeassa ajassa antamisen taikka antanut sen olennaisesti vaillinaisena, enintään 20 prosentilla ja, jos hän säädetyn kehotuksen saatuaankin on ilman hyväksyttävää estettä jättänyt velvollisuutensa kokonaan tai osaksi täyttämättä, enintään kaksinkertaiseksi; 4) verovelvollinen on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut olennaisesti väärän kuukausi-ilmoituksen, tilikausi-ilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, enintään kaksinkertaiseksi. Jos 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu laiminlyönti tai väärän ilmoituksen, tiedon taikka asiakirjan antaminen on tapahtunut veron kavaltamisen tarkoituksessa, veroa on korotettava vähintään 50 prosentilla ja enintään kolminkertaiseksi. Veronkorotus määrätään vain siitä verosta, jota 1 ja 2 momentissa tarkoitettu puutteellisuus tai vaillinaisuus on koskenut. 97 § Jos kalenterikuukaudelta tilitettävää veroa ei ole maksettu 68§:ssä säädetyssä määräajassa, määrätään maksamatta jääneelle verolle veronlisäystä. Veronlisäystä määrätään yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut maksaa, verolle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun. Jos kalenterikuukaudelta tilitettävä vero on maksettu määräajan jälkeen, eikä verovelvollinen ole oma-aloitteisesti maksanut veronlisäystä 4 momentissa säädetyllä tavalla, veronlisäystä määrätään sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut maksaa, sen kuukauden loppuun, jona vero on maksettu. Jos vero on määrätty kokonaan tai osittain arvioimalla kalenterikuukautta pidemmältä ajalta taikka jos muutoin ilman kohtuutonta lisätyötä ei ole selvitettävissä, miltä kalenterikuukaudelta veroa on jäänyt maksamatta, voidaan veronlisäyksen laskemisen alkamisajankohta arvioida ottaen huomioon maksamatta jääneen veron todennäköinen jakautuminen eri kuukausille. Jos verovelvollinen maksaa kalenterikuukaudelta tilitettävää veroa ilman maksuunpanoa 68§:ssä säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä oma-aloitteisesti maksettava veronlisäystä yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut maksaa, sen kuukauden loppuun, jona vero on maksettu. Jos vero määrätään myöhemmin viranomaisen toimenpitein, veronlisäystä on maksettava 1-3 momentissa säädetyllä tavalla tällekin veromäärälle. Milloin veron määrääminen perustuu valtion puolesta tehtyyn valitukseen sekä milloin valtiolle on perittävä verovelvollisen jo maksama, mutta hänelle takaisin maksettu vero, veronlisäystä on määrättävä saman perusteen mukaan kuin palautukselle on maksettava korkoa. Erityisestä syystä viranomainen voi laskea veronlisäyksen myöhemmästä kuin 2 ja 3 momentissa säädetystä ajankohdasta. Veronkorotukselle ei maksuunpanna veronlisäystä. 98 § Kun verovelvollisen maksettavaksi määrätään veroa, veronlisäystä tai veronkorotusta, verovelvolliselle on annettava tiedoksi verolippu sekä päätös, johon on liitetty valitusosoitus. Vero on maksettava valtiovarainministeriön määräämänä aikana. Veron takaisin maksamista koskeva päätös on annettava verovelvolliselle tiedoksi. Päätökseen on liitettävä valitusosoitus. 99 § Jos valtionasiamies katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi määrättävä veroa, veronlisäystä tai veronkorotusta, lääninveroviraston on hänen pyynnöstään tehtävä asiassa päätös. 100 § Vero maksetaan, määrätään maksettavaksi ja maksetaan takaisin täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta. Sama koskee 96§:ssä mainittua veronkorotusta, 97§:ssä mainittua veronlisäystä ja 103§:ssä mainittua korkoa. 101 § Kun verotusta koskevia kehotuksia, päätöksiä ja verolippuja annetaan verovelvollisen tai muun henkilön tiedoksi, ne on lähetettävä postitse kirjatussa kirjeessä saantitodistusta vastaan taikka annettava muutoin todistettavasti. Samalla on ilmoitettava aika, jonka kuluessa kehotusta on noudatettava, ja seuraamus, jonka laiminlyönti aiheuttaa. Postitse toimitettu asiakirja katsotaan annetun tiedoksi saantitodistuksen osoittamana aikana. 102 § Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön tai luonnollisten henkilöiden muodostaman 104§:n 2 momentissa tarkoitetun yhtymän 12§:ssä tarkoitetulla tavalla laskettu tilikauden verollinen liikevaihto on enintään 75 000 markkaa, verovelvolliselle maksetaan takaisin tilikaudelta maksettu vero kokonaan. Jos tilikauden verollinen liikevaihto on yli 75 000 markkaa mutta alle 150 000 markkaa, tilikaudelta maksetusta verosta maksetaan takaisin määrä, joka saadaan, kun veroa pienennetään yhdellä prosentilla jokaisen täyden 750 markan määrän osalta, jolla tilikauden verollinen liikevaihto ylittää 75 000 markkaa. 103 § Verovelvolliselle takaisin maksettava vero on maksettava viivytyksettä. Takaisin maksettavalle verolle maksetaan asetuksella säädettävä korko. Korko lasketaan tilikautta seuraavan toisen kalenterikuukauden lopusta tai, jos kysymys on verosta, jonka verovelvollinen on maksanut vasta mainitun ajankohdan jälkeen, maksupäivästä. Korkoa ei makseta 102§:n mukaan takaisin maksettavalle verolle eikä verolle, joka on asetuksella säädettävää määrää pienempi. 104 § Vero määrätään verovelvollisen ja verosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvas …