Laki merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 26 päivänä tammikuuta 1956 annetun merimieseläkelain (72/1956)) 3 §:n 2 momentti,

§:n 1 momentin 3 kohta, 15 §:n 6―8 momentti, 15 d, 16 a―16 e, 20 ja 22 a §, sellaisina kuin ne ovat 3 §:n 2 momentti laissa 1046/1999,

§:n 1 momentin 3 kohta laissa 1595/1993, 15 §:n 6―8 momentti, 16 b ja 16 e § laissa 1745/1995, 15 d § laissa 493/1975, 16 a ja 16 d § viimeksi mainitussa laissa ja laissa 1174/2003, 16 e § mainitussa laissa 1745/1995 ja laeissa 1169/1996 sekä 655/2002, 20 § laissa 223/1998 sekä 22 a § mainituissa laeissa 1745/1995 ja 223/1998 sekä laissa 632/2002, muutetaan 1 §:n 4 momentin johdantokappaleen sekä 1, 3 ja 4 kohdan ruotsinkielinen sanamuoto, 1 §:n 4 momentin 2 kohta, 2 §:n 2 ja 6 momentti, 3 §:n 1 momentti, 3 a §:n 2 momentin 1―3 kohta, 3 luvun otsikko, 11, 12, 12 a―12 c, 14 ja 14 a §,

§:n 1 momentin johdantokappale, 1, 4 ja 8 kohta sekä 3 momentti, 14 c §:n 2 momentti, 15 §:n 1, 3 ja 5 momentti, 15 c §:n 1 momentti, 15 e §:n 1 momentin johdantokappale, 1 ja 2 kohta, 3 momentti, 4 momentin 2 kohta, 10 ja 11 momentti, 16 §, 16 f §:n 1 momentti, 16 g §:n 1―3 momentti, 17, 17 a, 18, 22, 23 ja 23 a §, 25 §:n 1 momentin 2 kohta, 28 §:n 4, 6 ja 10 momentti, 28 c §:n 1, 2 ja 6 momentti, 63 a §:n 4 momentti, 64 § ja 64 a §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 §:n 4 momentin 2 kohta, 1 §:n 4 momentin 3 kohdan ruotsinkielinen sanamuoto ja 17 a §:n 1 momentti mainitussa laissa 1169/1996, 1 §:n 4 momentin 4 kohdan ruotsinkielinen sanamuoto mainitussa laissa 655/2002, 2 §:n 2 momentti ja 28 §:n 4 momentti laissa 379/2001, 2 §:n 6 momentti ja 28 c §:n 6 momentti mainitussa laissa 1174/2003, 3 §:n 1 momentti mainitussa laissa 1046/1999, 3 a §:n 2 momentin 1 kohta ja 3 luvun otsikko laissa 1346/1990, 3 a §:n 2 momentin 2 kohta ja 15 §:n 5 momentti mainitussa laissa 632/2002, 3 a §:n 2 momentin 3 kohta laissa 1295/1996, 11 § laissa 151/2002, 12 § mainituissa laeissa 1346/1990 ja 1595/1993, 12 a § mainituissa laeissa 1595/1993 ja 655/2002, 12 b ja 12 c §,

§:n 1 momentin johdantokappale sekä 1 ja 4 kohta mainitussa laissa 1595/1993, 14 § laeissa 1038/1986 ja 253/1995 sekä mainitussa laissa 1346/1990, 14 a § mainitussa laissa 1038/1986 sekä laissa 567/1988,

§:n 1 momentin 8 kohta sekä 3 momentti mainitussa laissa 223/1998, 14 c §:n 2 momentti ja 15 §:n 1 momentti, 16 g §:n 1―3 momentti, 18 § ja 28 §:n 6 momentti mainitussa laissa 1745/1995, 15 §:n 3 momentti, 23 a §, 25 §:n 1 momentin 2 kohta ja 64 a §:n 2 momentti laissa 1336/2003, 15 c §:n 1 momentti laissa 768/1970, 15 e §:n 1 momentin johdantokappale, 1 ja 2 kohta sekä 4 momentin 2 kohta laissa 52/1985, 15 e §:n 3, 10 ja 11 momentti sekä 16 f §:n 1 momentti laissa 1268/1999, 16 § mainituissa laeissa 1745/1995, 223/1998 ja 632/2002, 17 § mainituissa laeissa 1038/1986, 1745/1995 ja 1174/2003, 17 a § mainituissa laeissa 1346/1990 ja 1169/1996, 22 § mainitussa laissa 1268/1999 ja laissa 1333/1999, 23 § mainituissa laeissa 1595/1993 ja 1745/1995, 28 §:n 10 momentti ja 28 c §:n 1 ja 2 momentti mainitussa laissa 1333/1999, 63 a §:n 4 momentti laissa 1285/2001 sekä 64 § mainitussa laissa 655/2002, sekä lisätään 3 a §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 1346/1990 ja 632/2002 sekä laissa 1295/1996, uusi 4 kohta, lakiin uusi 11 a ja 11 b §, uusi 13 § mainitulla lailla 1346/1990 kumotun 13 §:n tilalle, uusi 17 b § sekä 28 c §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 1333/1999 ja 1174/2003, uusi 6 momentti, jolloin muutettu 6 momentti siirtyy 7 momentiksi, seuraavasti: 1 § Tätä lakia ei sovelleta: 2) työntekijän työsuhteeseen ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 18 vuotta, eikä sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta; 2 § Eläkelaitos, jossa työntekijän työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentin 1, 2 tai 10―13 kohdassa mainitun lain (yksityisten alojen eläkelait) mukainen vähimmäisehdot täyttävä eläketurva oli järjestetty eläketapahtumahetkellä tai viimeksi ennen eläketapahtumaa, käsittelee ja ratkaisee eläkehakemuksen, joka koskee edellä tarkoitetun lain mukaista vähimmäisehdot täyttävää eläketurvaa. Tämä eläkelaitos (yksityisten alojen eläkelaitos) hoitaa myös kyseisten lakien mukaisen eläkkeen maksamisen ja eläkkeeseen liittyvät eläkelaitoksen muut tehtävät, jollei 4 momentissa tarkoitetun viimeisen eläkelaitoksen tehtävistä muuta seuraa. Tämä eläkelaitos käsittelee ja ratkaisee myös 11 b §:ssä mainitun etuuden perusteella karttuneen eläkkeen, jollei 4 momentissa tarkoitetun viimeisen eläkelaitoksen tehtävistä muuta seuraa. Jos julkisten alojen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena ratkaisee työntekijän oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen tai yksilölliseen varhaiseläkkeeseen valtion eläkelain (280/1966) 9 §:n 1 momentin a tai b kohdan tai 9 c §:n, kunnallisen eläkelain (549/2003) 24 §:n 1 momentin 1 kohdan tai 33 §:n, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/1966) 1 §:n tai Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 13 §:n nojalla ja jos yksityisten alojen eläkelaitoksen eläkkeen määrä kuukaudessa ylittää työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rahamäärän kolminkertaisena, tämän julkisten alojen eläkelaitoksen on ennen päätöstään pyydettävä yksityisten alojen eläkelaitoksen arvio työntekijän työkyvystä. Jos yksityisten alojen eläkelaitos ja viimeinen eläkelaitos ovat tällöin työntekijän työkyvyn arvioinnista eri mieltä, eläkkeeseen ei sovelleta, mitä säädetään 15 §:n 5 momentissa oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen ja yksilölliseen varhaiseläkkeeseen ja edellä 4 momentissa viimeisestä eläkelaitoksesta. 3 § Vakuutettu ja hänen työnantajansa ovat kumpikin velvolliset suorittamaan saman suuruisen vakuutusmaksun eläkekassalle. Vakuutusmaksu, jonka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa, on määrättävä tuhannesosissa vakuutetun 11 a §:ssä säädetystä työansiosta. 3 a § Tämän lain mukaisen eläkkeen työntekijäin eläkelain vähimmäiseläketurvaa vastaavasta osasta ja kuntoutusrahasta eläkekassa on vastuussa seuraavasti: 1) vanhuuseläkkeestä siltä osin kuin se perustuu palvelusaikaan ennen sitä kalenterivuotta, jona työntekijä täyttää 55 vuotta, eläkekassa on vastuussa määrästä, joka vastaa puolen prosentin vuotuista eläkkeen karttumaa käyttäen eläkeikänä 65 vuotta ja laskettuna sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien tai antamien perusteiden mukaisesti; lisäksi eläkekassa on vastuussa siitä eläkkeen määrästä, joka ministeriön vahvistamien tai antamien perusteiden mukaan on erikseen siirretty eläkekassan vastuulla olevaan eläkkeen osaan tämän osan arvon säilyvyyden tukemiseksi tai eläkekassan vastuun ulottamiseksi eläkkeeseen, myös siltä osin kuin se perustuu palvelusaikaan sen kalenterivuoden jälkeen, jona työntekijä täyttää 54 vuotta, taikka työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkeaikaan, taikka työntekijäin eläkelain 12 a §:n 5 momentin mukaisesti; 2) sellaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 12 ja 12 a §:ää soveltaen, näihin eläkkeisiin luettuna myös työntekijäin eläkelain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/1962) perusteella ehkä saatavat eläkkeen osat, mutta ei 25 b §:n mukaista korotusta eikä 18 §:n perusteella eläkkeen alkamisen jälkeen annettuja korotuksia eikä 12 c §:n mukaista korotusta eikä jäljempänä 4 kohdassa mainittua eläkkeen osaa, sekä siitä kuntoutusrahasta, joka vastaa 12 ja 12 a §:ää soveltaen myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä edellä mainitulla tavalla määräytyvää työntekijäin eläkelain vähimmäiseläketurvaa vastaavaa eläkkeen osaa, eläkekassa vastaa samassa suhteessa kuin mikä on eläkekassassa vakuutettujen tämän lain alaisten 12 §:n mukaisten työansioiden osuus vastaavien työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden sekä 11 b §:ssä ja 12 §:n 4 momentissa tarkoitettujen työ- ja ansiotulojen yhteismäärästä 12 §:ssä tarkoitetun tarkasteluajan kahtena viimeisenä kalenterivuotena, mikäli työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2, 12 ja 13 kohdissa mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden yhteismäärä on vähintään 12 566,70 euroa; lisäksi eläkekassa on vastuussa siitä työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutusrahan määrästä, joka ministeriön vahvistamien tai antamien perusteiden mukaan on erikseen siirretty eläkekassan vastuulla olevaan eläkkeen osaan työntekijäin eläkelain 12 a §:n 5 momentin mukaisesti; lisäksi sellaisesta työttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 12 ja 12 a §:ää soveltaen, näihin eläkkeisiin luettuna myös työntekijäin eläkelain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatavat eläkkeen osat, mutta ei 18 §:n perusteella eläkkeen alkamisen jälkeen annettuja korotuksia, vastaa yksin eläkekassa, jos työntekijä kuului eläkekassan toimintapiiriin 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleen merimieseläkelain 12 a §:ssä tarkoitetun työsuhteen perusteella soveltaen tuona ajankohtana voimassa olevaa lakia; 3) muista vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeistä, lukuun ottamatta työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, eläkkeiden ja kuntoutusrahan siitä määrästä, joka ylittää 1 ja 2 kohdan mukaiset määrät, perhe-eläkkeestä, osa-aikaeläkkeestä sekä eläkevastuun laskuperusteiden yleisestä muutoksesta sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista siirroista johtuvista kustannuksista vastaa eläkekassa yhdessä työntekijäin eläkelain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten kanssa siten kuin työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään; eläkkeen ja kuntoutusrahan määrässä ei kuitenkaan oteta huomioon jäljempänä 4 kohdassa tarkoitettua eläkkeen osaa; sekä 4) jäljempänä 11 b §:ssä mainittujen etuuksien perusteella karttuneesta eläkkeen osasta aiheutuvasta kustannuksesta vastaavat työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen eläkelakien ja eläkesäännön mukaista eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset yhteisesti eläkelaitoksessa vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa sosiaali- ja terveysministeriön Eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistamien perusteiden mukaisesti. 3 luku Eläkkeeseen oikeuttavat ansiot 11 § Eläkkeeseen oikeuttavat 1 §:n mukaan vakuutettavat työansiot, jotka työntekijä on ansainnut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä. Eläkkeeseen eivät kuitenkaan oikeuta työkyvyttömyyden alkamisvuoden työansiot, jos työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä tuleva aika on luettu eläkkeeseen oikeuttavaksi siten kuin 12 §:ssä säädetään. 11 a § Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaksi myös silloin, kun sen suorittaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, merimiesten palkkaturvalaissa (1108/2000) tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja). Jos työstä suoritettava vastike on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi 1) yleisöltä saatavilla palvelurahoilla tai vapaaehtoisilla lahjoilla, tai; 2) vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksamalla päivärahalla, jota työntekijä saa laissa säädetyn tai työehto- tai muussa sopimuksessa sovitun palkan sijasta, myös tällainen tulo luetaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon. Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa: 1) työnantajalta saatua henkilökuntaetua; 2) korkoetua työsuhteen perusteella saadusta lainasta; 3) etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä; 4) tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella; 5) työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta; 6) merimieslain 18 §:n 5 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa; 7) työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta; 8) henkilöstörahastolaissa (814/1989) tarkoitettuja voittopalkkioeriä, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai nostettu käteisenä tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta; 9) eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää, ja että käteisen voittopalkkion määräytymisperusteet ovat henkilöstörahastolain 2 §:n 2 momentin mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä; eikä 10) yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa. Edellä 3 momentin 9 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta ja että omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja että voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/ 1978) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla. 11 b § Eläkkeeseen oikeuttavat myös ne jäljempänä 1―9 kohdissa mainitut etuudet, jotka työntekijä on saanut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun mennessä. Edellytyksenä on, että työntekijällä on ennen eläketapahtumavuoden alkua työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitetun eläkelain tai eläkesäännön mukaan vakuutettuja työansioita vähintään 12 566,70 euroa. Etuudet eivät kuitenkaan oikeuta eläkkeeseen siltä ajalta, jolta työntekijä on saanut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaista muuta kuin perhe-eläkettä. Tässä pykälässä tarkoitettu eläkeoikeus määräytyy etuuksien perusteena olevien työ- ja ansiotulojen mukaan seuraavasti: 1) äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahan perusteena oleva sairausvakuutuslain (364/1963) mukainen työtulo; 2) vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaisen vuorottelukorvauksen perusteena oleva ansio; 3) työttömyysturvalain (1290/2002) mukaisen ansioon suhteutetun päivärahan perusteena oleva ansio edellyttäen, että päivärahaa on saatu joko työttömyysturvalaissa tarkoitettuna palkansaajana tai mainitun lain 1 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna yrittäjänä, siltä osin kuin päivärahaa on saatu ennen 63 vuoden iän täyttämistä; 4) julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaisen ansiotuen perusteena oleva ansio; 5) työttömyysturvalain 10 luvussa tarkoitetun koulutuspäivärahan perusteena oleva ansio; 6) aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena oleva ansio; 7) työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön taikka kuntoutusrahalain (611/1991) mukaisen kuntoutusrahan tai tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella myönnetyn ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva työansio siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle, ei kuitenkaan, jos kuntoutusraha on maksettu eläkkeen lisänä; 8) sairauspäivärahan ja erityishoitorahan perusteena oleva sairausvakuutuslaissa tarkoitettu työtulo siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle; 9) tapaturma-, liikenne- tai sotilastapaturmavakuutusta koskevien säännösten mukaisen ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva työansio siltä ajalta, jolta päiväraha on maksettu työntekijälle, jos työntekijälle ei makseta sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tämän ansionmenetyskorvauksen vuoksi. Siltä ajalta, jolta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu etuus on maksettu työntekijälle, eläkkeen perusteena on mainitun etuuden perusteena oleva työtulo korotettuna kertoimella 1,

1. Ajalta, jolta etuus on maksettu työnantajalle, eläkkeen perusteena on mainitun etuuden perusteena oleva työtulo muunnettuna kertoimella 0,
2. Jos kuitenkin etuus on ansiotulojen puuttumisen tai niiden vähäisyyden vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan suuruisena, eläkkeen perusteena on 523,61 euroa kuukaudessa. Jos etuus on työhön paluun vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan suuruisena, etuuden perusteena on työntekijälle maksetun vähimmäispäivärahan määrä. Eläkkeen perusteena on 75 prosenttia 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta ansiosta ja 65 prosenttia 4―9 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta ansiosta tai työtulosta. Jos työntekijällä on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaan, otetaan edellä 1 momentissa tarkoitettujen etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot huomioon vain kertaalleen. Niistä karttuneen eläkkeen osan maksaa 2 §:ssä tarkoitettu eläkelaitos. 12 § Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi myös aika sen kalenterivuoden alusta, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63 vuotta (tuleva aika). Eläkekassan ollessa 2 §:n mukaisesti toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, tuleva aika lasketaan kuitenkin sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä olisi saavuttanut 14 §:n 2 momentissa säädetyn alennetun eläkeiän ollessaan yhdenjaksoisesti tämän lain alaisessa työsuhteessa työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta mainitun eläkeiän saavuttamiseen saakka, jos näin laskettu eläkeikä on 63 vuotta alempi. Edellytyksenä on kuitenkin, että työntekijällä on työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneen kymmenen kalenterivuoden aikana työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön alaisia työansioita vähintään 12 566,70 euroa. Tulevan ajan eläkkeen perusteena oleva työansio (tulevan ajan ansio) määrätään niiden työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaisten työansioiden perusteella, jotka työntekijällä on ollut työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana (tarkasteluaika). Tulevan ajan ansiota määrättäessä vuosityöansiot tarkistetaan työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisesti. Tulevan ajan ansio on tarkasteluaikana saatujen, näin tarkistettujen työansioiden summa jaettuna kuudellakymmenellä. Tulevan ajan ansiota määrättäessä siihen luetaan myös tarkasteluaikaan kohdistuva 11 b §:ssä mainitun etuuden perusteena oleva ansio tai työtulo tarkistettuna palkkakertoimella. Jos työntekijä on tarkasteluaikana saanut työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea tai työttömyysturvalain peruspäivärahan suuruista työvoimapoliittista koulutustukea tai koulutuspäivärahaa tai julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaista perustukea, otetaan tulevan ajan ansiota määrättäessä työansiona huomioon 1 047,22 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta mainittua etuutta on suoritettu. Vastaavalla tavalla otetaan huomioon myös sairausvakuutuslain mukainen päiväraha, jos se on myönnetty työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan suuruisena. Jos tulevan ajan ansiota määrättäessä tarkasteluaikana työntekijällä ei ole 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen ansioiden lisäksi 2 momentissa tarkoitettuja työansioita, työntekijällä ei ole oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen. Jos työntekijän työansiot ovat tarkasteluaikana hänen vakiintunutta ansiotasoaan pienemmät alle kolmivuotiaan lapsen hoitamisen vuoksi ja tämän seikan johdosta hänen eläketurvansa olisi alentunut vähintään 20 prosenttia, käytetään sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, työntekijän hakemuksesta 12 §:n 1 momentin mukaisena ansiona sitä työansiota, jota lapsenhoitoaika ei ole pienentänyt. Tällöin työansioita otetaan kuitenkin huomioon enintään viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. 12 a § Sen estämättä, mitä 12 §:n 2 momentissa säädetään, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan huomioon myös työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot sen kalenterikuukauden loppuun asti, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi, jos: 1) työntekijällä ei ole tarkasteluaikana yhtenäkään vuonna sellaisia työansioita, jotka 12 §:n 2, 3 ja 6 momentin mukaan otetaan huomioon tulevan ajan ansiota määrättäessä; tai 2) työntekijällä on 1 kohdassa tarkoitettuja työansioita vain työkyvyttömyyden alkamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna. Jos työntekijä on tullut työkyvyttömäksi ennen sen kalenterivuoden päättymistä, jona hän täyttää 23 vuotta, tarkasteluaika on sen estämättä, mitä 12 §:n 2 momentissa säädetään, 18 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alkamisen ja sen kuukauden, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi, päättymisen välinen aika. Tällöin tulevan ajan ansio on tänä tarkasteluaikana saatujen, työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaan tarkistettujen työansioiden summa jaettuna samaan ajanjaksoon sisältyvien kuukausien lukumäärällä. Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus 12 §:n 2―4 ja 6 momentissa sekä edellä 1 ja 2 momentissa määritellystä tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin mikä tämän lain alaisten työansioiden osuus on työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien ja eläkesäännön mukaisten ansioiden yhteismäärästä 12 §:n 2 momentin sekä edellä 2 momentin mukaisena tarkasteluaikana. Eläketurvakeskus antaa eläkekassalle tarkemmat ohjeet 12 ja 12 a §:n soveltamisesta. 12 b § Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin on suoritettava vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden perusteella eläkettä, eläkkeeseen oikeuttavaksi lasketaan myös aika, jolta hänellä oli oikeus saada aikaisempaa eläkettä. Eläkkeeseen oikeuttavaksi ei kuitenkaan lasketa aikaa, jolta 23 §:n 5 momentin mukaan ei ole oikeutta eläkkeeseen. Määrättäessä tämän lain mukaista eläkettä työkyvyttömyyseläkkeen ajalta käytetään perusteena sitä suhteellista osuutta tulevan ajan ansiosta, joka vastaa tämän lain mukaan vakuutettujen työansioiden määrää työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien tai eläkesäännön mukaisten työansioiden yhteismäärästä. Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin on suoritettava eläkettä sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin aikaisemman eläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, tai jos eläke myönnetään saman sairauden, vian tai vamman perusteella kuin aikaisempi eläke, uusi eläke määrätään samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke. Jos vanhuuseläke alkaa ennen kuin työkyvyttömyyseläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, vanhuuseläke määrätään samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi työkyvyttömyyseläke. Jos tämän lain mukaista kuntoutusrahaa saaneelle työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, eläke määrätään niillä perusteilla, joiden mukaan se olisi määrätty, jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutusrahakauden alkaessa. 12 c § Työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea korotetaan jäljempänä mainitulla kertoimella sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä eläkettä tai kuntoutustukea on maksettu yhteensä viideltä täydeltä kalenterivuodelta. Tämä kertakorotus lasketaan työntekijälle myönnetyn työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2 tai 10―13 kohdassa mainittujen lakien mukaisten eläkkeiden yhteismäärän perusteella. Korotus määrätään sen mukaan, minkä ikäinen työntekijä on korotusvuoden alussa siten, että iän ollessa 24―26 vuotta korotusprosentti on
3. Korotusprosentti pienenee kutakin ikävuotta kohden 0,7 prosenttiyksiköllä. Iän ollessa yli 55 vuotta korotusta ei tehdä. Jos 1 momentissa tarkoitettu kertakorotus ei sisältynyt edunjättäjän eläkkeeseen tai jos edunjättäjä ei ollut eläkkeellä kuollessaan, lisätään perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeeseen se kertakorotus, jonka edunjättäjä olisi saanut, jos työkyvyttömyyseläke olisi jatkunut 1 momentissa tarkoitetun ajan. Kertakorotus lisätään perhe-eläkkeeseen sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä edunjättäjän työkyvyttömyyseläke tai kuntoutustuki olisi jatkunut yhteensä viisi täyttä kalenterivuotta. 13 § Eläketurva sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen vuoden 2009 jälkeen siten, että vanhuuseläkkeen alkaessa eläke muunnetaan työntekijän 62 vuoden iän täyttämisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Jos vanhuuseläke kuitenkin alkaa ennen 62 vuoden iän täyttämisvuotta, vanhuuseläke muunnetaan eläkkeen alkamisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Leskeneläke muunnetaan eläkesovitusta tehtäessä kyseiselle vuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 62 vuoden iässä tai sen jälkeen, eläke tarkistetaan työntekijän 62 vuoden iän täyttämisvuodeksi vahvistetulla elinaikakertoimella. Edellä 1 momentissa tarkoitetusta elinaikakertoimesta säädetään tarkemmin työntekijäin eläkelain 7 h §:ssä. 14 § Työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle 63 ja 68 vuoden iän täyttämisen välisenä aikana. Edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole siinä työsuhteessa, josta hän jää eläkkeelle. Työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vanhuuseläkettä alennetussa eläkeiässä, päällystöön kuuluva aikaisintaan 60 vuotta ja miehistöön kuuluva 55 vuotta täytettyään siten, että jokaista kuukautta kohden, jolla 6 momentissa säädetyllä tavalla laskettu aika ylittää 324 kuukautta, eläkeikä alenee 63 vuoden iästä yhdellä kuukaudella. Lisäksi edellytetään, että työntekijän työsuhde päättyy hänen saavuttaessaan sanotulla tavalla lasketun alennetun eläkeiän ja että hän on ollut kolmen vuoden aikana ennen eläkkeeseen oikeuttavan työsuhteen päättymistä tämän lain mukaisessa työsuhteessa vähintään 18 kuukauden ajan. Vanhuuseläke myönnetään hakemuksesta varhennettuna enintään yhdellä vuodella laskettuna 63 vuoden iästä tai työntekijän eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä saavuttamasta 2 momentin mukaisesta alennetusta eläkeiästä, kuitenkin aikaisintaan sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 55 vuotta. Tällöin eläke myönnetään siten vähennettynä kuin 22 §:n 2 momentissa säädetään. Vanhuuseläke myönnetään lykättynä 68 vuoden iän täyttämisen jälkeen siten korotettuna kuin 22 §:n 1 momentissa säädetään. Varhennettuun ja lykättyyn vanhuuseläkkeeseen sovelletaan muutoin, mitä vanhuuseläkkeestä säädetään. Vanhuuseläke myönnetään seuraavan kuukauden alusta sen jälkeen, kun oikeus eläkkeen saamiseen on syntynyt, kuitenkin aikaisintaan sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa eläkkeen hakemista. Jos vanhuuseläkettä on haettu kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä, eläke myönnetään kuitenkin työsuhteen päättymistä lähinnä seuraavan kuukauden alusta. Vanhuuseläkkeen aikaisista työansioista karttuneeseen eläkkeeseen on oikeus aikaisintaan 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Edellä 2 momentissa säädetyn alennetun eläkeiän laskemista varten palveluajaksi luetaan kunkin työsuhteen osalta erikseen aika työsuhteen alkamisesta työsuhteen päättymiseen. Palveluajaksi muunnetaan, siten kuin merityöaikalaissa (296/1976) säädetään ja työehtosopimuksissa on sovittu, lisäksi aika, jonka perusteella vastikkeena tai muuna vastaavana suoritettava ylityökorvaus maksetaan työsuhteen päättyessä. Palveluaikaa tämän momentin mukaan laskettaessa työsuhteen katsotaan päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista taikka 15 §:ssä tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista. Jos työnteko ja palkanmaksu ovat yhdenjaksoisesti keskeytyneinä enintään vuoden ajan, palveluajan katsotaan jatkuneen yhdenjaksoisesti. Jos työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneinä yhdenjaksoisesti kuitenkin yli vuoden ajan, työsuhteen katsotaan palveluaikaa laskettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta työntekijälle on viimeksi maksettu 11 a §:ssä tarkoitettuihin työansioihin luettavia eriä mainitun vuoden kuluessa työnteon ja palkanmaksun keskeytymisestä. 14 a § Jos työntekijän työsuhde on päättynyt ennen 14 §:n 2 momentissa säädetyn alennetun eläkeiän täyttämistä ja tämä on johtunut aluksen myymisestä, liikenteestä poistamisesta tai työvoiman supistamisesta taikka siitä, että työntekijä on irtisanonut työsopimuksensa tai purkanut sen merimieslain 46 tai 49 §:ssä säädetyllä perusteella, työntekijän oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle työsuhteen päättymiseen mennessä ansaitsemassaan 14 §:n 2 momentissa säädetyssä alennetussa eläkeiässä säilyy ja myönnettävä vanhuuseläke määräytyy 16 §:n mukaisesti edellyttäen, että työntekijä täyttää 14 §:n 2 momentissa säädetyn alennetun eläkeiän viiden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä ja että hänellä on tältä ajalta oikeus saada työttömyysturvalain mukaista päivärahaa tai työmarkkinatukea taikka 15 e §:n mukaista työttömyyseläkettä. Työttömyyspäivärahan, työmarkkinatuen tai eläkkeen maksamisen keskeytyminen jätetään kuitenkin huomioon ottamatta, jos keskeytyminen ei ole jatkunut yhdenjaksoisena 60 päivää pitempää aikaa. Jos työntekijä on ottanut vastaan työvoimaviranomaisen tarjoaman työttömyysturvalain 2 luvun 12 §:ssä tarkoitetun työn, josta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen taikka jos hän on siirtynyt työhön 1 §:ssä tarkoitettuun ulkomaiseen alukseen, oikeutta vanhuuseläkkeeseen määrättäessä noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään, edellyttäen, että vakuutettu on työvoimaviranomaisen välityksellä jatkuvasti hakenut 1 §:ssä tarkoitettua työtä.

§ Oikeus saada osa-aikaeläkettä on osa-aikatyöhön siirtyneellä 58―67-vuotiaalla työntekijällä edellyttäen, että: 1) hänellä ei ole oikeutta saada työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettua peruseläkettä tai muuta siihen verrattavaa työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa eläkettä eikä tämän lain mukaisen työsuhteen päättymisen jälkeen kunnallisen eläkelain 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa tai valtion eläkelain 9 d §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kokoaikaisen palvelun perusteella oikeutta mainittujen lakien mukaiseen osa-aikaeläkkeeseen; 4) hänelle on osa-aikaeläkkeen alkamista välittömästi edeltäneiden 15 kalenterivuoden aikana karttunut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettua peruseläkettä tai muuta siihen verrattavaa työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa eläkettä yhteensä viisi vuotta; ansioiden perusteella karttumisaikaa otetaan tällöin huomioon siten kuin lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 4 §:n 4 momentissa säädetään; 8) hänen työansionsa on vähentynyt siten, että hänen 5 tai 6 kohdassa tarkoitetusta osa-aikatyöstä saamansa työansiot ovat vähintään 35 ja enintään 70 prosenttia 3 momentissa tarkoitetusta vakiintuneesta ansiosta; työajan vähentyminen ei kuitenkaan saa olennaisesti poiketa työansioissa tapahtuneesta vähennyksestä. Vakiintuneena ansiotulona pidetään osa-aikaeläkettä määrättäessä sitä edellä 12 §:ssä tarkoitettua tulevan ajan ansiota, jonka perusteella työntekijän työkyvyttömyyseläke laskettaisiin, jos työntekijä osa-aikaeläkkeen alkamishetkellä olisi tullut työkyvyttömäksi. 14 c § Osa-aikaeläke lakkautetaan, jos työntekijä ei enää täytä

§:ssä säädettyjä eläkkeen saamisen edellytyksiä. Jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke myönnetään samalta ajalta, jolta on maksettu osa-aikaeläkettä, katsotaan osa-aikaeläke työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen osasuoritukseksi. Jos työntekijä täytettyään 68 vuotta edelleen jatkaa osa-aikatyötä, muutetaan osa-aikaeläke, sen estämättä, mitä muualla tässä laissa säädetään, saman suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Työntekijän lopettaessa osa-aikatyön maksetaan vanhuuseläkkeen lykkääntynyt osa siten korotettuna kuin 22 §:n 1 momentissa säädetään ja lisättynä 16 §:ssä tarkoitetulla määrällä. 15 § Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on työntekijällä, jonka työkyvyn voidaan sairauden, vian tai vamman johdosta arvioida, kun otetaan huomioon myös jo kulunut aika, olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut vähintään kahdella viidenneksellä. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja. Työkyvyn vaihdellessa otetaan huomioon vuotuinen ansio. Työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi tai 4 momentissa tarkoitettuna kuntoutustukena määräajaksi. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien. Tällöin osatyökyvyttömyyseläke muuttuu täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Jos kuitenkin työntekijä on täyttänyt 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 27 §:ssä tarkoitetun ensisijaisuusajan täyttymistä, työkyvyttömyyseläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Työkyvyttömyyseläkkeen aikana ansaittuun eläkkeeseen on oikeus hakemuksesta aikaisintaan 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien edellyttäen, ettei työntekijä ole enää siinä työsuhteessa, josta hän on siirtymässä eläkkeelle, tai siitä ajankohdasta, jona työkyvyttömyyseläkkeen päätyttyä myönnetään sellainen uusi eläke, johon ei sovelleta 12 b §:n 2 tai 3 momenttia. Työntekijällä on oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä ja ennen vuotta 1944 syntyneellä työntekijällä yksilöllistä varhaiseläkettä myös silloin, kun hänelle tämän lain alaisen työsuhteen päätyttyä on myönnetty myöhempään virka- tai työsuhteeseen perustuva eläke valtion eläkelain 9 tai 9 c §:n, kunnallisen eläkelain 24 tai 33 §:n, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 1 §:n tai Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n nojalla, jollei 2 §:n 6 momentista muuta johdu. 15 c § Jos edunjättäjä kuollessaan ei ollut täyttänyt 67 vuotta ja jos hänellä kuollessaan olisi ollut oikeus 16 §:n mukaisesti määräytyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän kuolinpäivänään olisi tullut työkyvyttömäksi, tai jos hän kuollessaan sai mainittua eläkettä tai 16 §:n mukaisesti määräytyvää vanhuuseläkettä, suoritetaan hänen leskelleen tai, mikäli hän kuollessaan ei ollut avioliitossa, hänen kuolinpesälleen jäljempänä säädetyin poikkeuksin hautausavustusta alla olevan taulukon mukaisesti: Edunjättäjän ikä Hautausavustuksen kuollessamäärä, euroa ―50 10 190 51―55 7 643 56―60 5 096 61―66 2 548 15 e § Ennen vuotta 1950 syntyneellä pitkäaikaisesti työttömällä työntekijällä on oikeus saada työttömyyseläkettä 60 vuotta täytettyään siihen saakka kunnes hän täyttää 63 vuotta edellyttäen, että: 1) hänelle on 3 momentissa tarkoitettua eläketapahtumapäivää välittömästi edeltäneiden 15 kalenterivuoden aikana karttunut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettua peruseläkettä tai muuta siihen verrattavaa työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa eläkettä yhteensä vähintään viideltä vuodelta; ansioiden perusteella karttumisaikaa otetaan tällöin huomioon siten kuin lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 4 §:n 4 momentissa säädetään; 2) hän esittää työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen todistuksen siitä, ettei hänellä ole enää oikeutta työttömyyspäivärahaan työttömyysturvalain 6 luvun 7 tai 9 §:n mukaan; ja että Työttömyyseläke on yhtä suuri kuin se tämän lain mukainen työkyvyttömyyseläke, joka työntekijälle olisi myönnetty, jos hänellä eläketapahtumahetkellä olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tulevan ajan eläkettä laskettaessa sovelletaan kuitenkin 12 a, 12 b ja 16 a―16 c §:ää sellaisena kuin mainitut lainkohdat ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2004. Työttömyyseläkkeeseen ei kuitenkaan lisätä tulevan ajan eläkettä. Eläketapahtuman katsotaan sattuneen sinä päivänä, jona työntekijä täyttää kaikki 1 momentissa tarkoitetut työttömyyseläkkeen saamisen edellytykset. Työttömyyseläke myönnetään toistaiseksi. Työttömyyseläkettä ei kuitenkaan makseta: 2) kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja on ansiotyössä ansaiten vähintään 523,61 euroa kuukaudessa; eikä Työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien. Työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi ei kuitenkaan sovelleta, mitä 13 §:ssä säädetään. Jos työttömyyseläkettä määrättäessä oli sovellettu 3 momentin toista virkettä, vanhuuseläkkeeseen lisätään tulevan ajan eläke. Vanhuuseläkkeeseen lisätään tulevan ajan eläke myös silloin, kun edellisessä virkkeessä tarkoitettu työttömyyseläke on 9 momentin nojalla muutettu työkyvyttömyyseläkkeeksi. Jos työntekijä täyttää edellä tässä pykälässä säädetyt edellytykset 62 vuotta täytettyään, hänelle myönnetään vanhuuseläke siten kuin 22 §:n 3 momentissa säädetään. 16 § Eläkettä karttuu siten kuin 2―7 momentissa säädetään edellyttäen, että: 1) työntekijä jää vanhuuseläkkeelle tämän lain alaisesta työsuhteesta, tai; 2) työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jota koskevan eläkehakemuksen eläkekassa on 2 §:n mukaisesti toimivaltainen käsittelemään ja työntekijän tämän lain mukaiset työansiot eläketapahtumakuukauden ja sitä edeltäneen kolmenkymmenenkuuden kalenterikuukauden aikana ovat yhteensä vähintään 16 800 euroa. Eläkettä karttuu vuodessa tämän lain alaisista kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista: 1) 1,6 prosenttia sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, ja niistä eläkkeen perusteena olevista työansioista, jotka eläkkeensaaja on saanut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaisen työkyvyttömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkkeen tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeen, luopumiskorvauksen tai luopumistuen taikka niitä vastaavan ulkomailta maksettavan eläkkeen aikana; 2) 2,0 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 53 vuotta sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63 vuotta; 3) 4,5 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta, ei kuitenkaan, jos työntekijä saa tänä aikana eläkettä muuna kuin osa-aikaeläkkeenä; 4) 1,5 prosenttia 11 b §:ssä tarkoitetusta eläkkeen perusteesta. Tulevan ajan eläke on 12 §:ssä tarkoitetusta tulevan ajan ansiosta: 1) 1,6 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin eläkkeeseen luetaan tuleva aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun; 2) 1,4 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin tuleva aika luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden lopun väliseltä ajalta. Ajalta, jolta työntekijä on saanut työkyvyttömyyseläkettä, eläkettä karttuu työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta eläkkeen päättymiskuukauden loppuun 12 §:ssä tarkoitetun tulevan ajan ansion perusteella siten kuin 12 b §:n 1 momentissa säädetään: 1) 1,6 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin eläkkeeseen luetaan aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun; 2) 1,4 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin eläkkeeseen luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden lopun välinen aika. Kun eläkekarttuma lasketaan kuukautta kohden, karttumisprosenttina käytetään 1/12 edellä 2―4 momentissa mainitusta määrästä. Osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuu eläkettä siten kuin 2 momentissa säädetään. Osa-aikaeläkettä saaneen työntekijän työkyvyttömyyseläkkeeseen lisätään 16/120 prosenttia ja vanhuuseläkkeeseen 1/16 prosenttia jäljempänä säädetystä ansion alenemasta jokaiselta kuukaudelta, jolta työntekijä on saanut osa-aikaeläkettä. Tällöin eläkettä määrättäessä ansion alenema on se 16 g §:n 1 momentin mukainen työansioiden erotus, jonka perusteella työntekijän osa-aikaeläke on ensimmäisen kerran laskettu. Jos osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuvaan eläkkeeseen luetaan mukaan tulevan ajan eläke, tulevalta ajalta eläke lasketaan 3 momentin 2 kohdan mukaisesti myös edellä tarkoitetusta ansion alenemasta. 16 f § Perhe-eläke määrätään edunjättäjän tämän lain vähimmäisehtojen mukaisen vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, jota hän sai kuollessaan. Tällöin edunjättäjän vanhuuseläkkeessä ei oteta huomioon 13 §:n mukaista eläkkeen muuntoa. Jos edunjättäjän saama eläke oli sellainen työttömyyseläke tai 15 e §:n 9 momentissa tarkoitettu työkyvyttömyyseläke, johon ei ollut lisätty 15 e §:n 3 momentissa tarkoitettua tulevan ajan eläkkeenosaa, tämä eläkkeenosa lisätään perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen. Niinikään perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen lisätään edunjättäjän eläkkeellä ollessa ansaitsema uusi eläke. Jollei edunjättäjä saanut ensimmäisessä virkkeessä mainittua eläkettä, edunjättäjän eläke lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, jollei edunsaaja muuta selvitä. 16 g § Osa-aikaeläkkeen määrä on, jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu, 50 prosenttia

§:n 3 momentin mukaan määritellyn vakiintuneen ansiotulon ja työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien tai eläkesäännön piiriin kuuluvasta osa-aikaisesta ansiotyöstä saadun ansiotulon erotuksesta. Jos työntekijällä on oikeus saada osa-aikaeläkettä myös muun työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitetun lain tai eläkesäännön perusteella, tämän lain mukainen osa-aikaeläke on sama suhteellinen osuus 1 momentissa tarkoitetusta määrästä kuin tämän lain mukaan vakuutettujen työansioiden osuus on vakiintuneessa ansiossa huomioon otetuista niiden lakien mukaisista työansioista, joiden perusteella osa-aikaeläke myönnetään. Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä on 75 prosenttia siitä työntekijäin eläkelain 8 §:n mukaisesti yhteensovitetusta eläkkeestä, joka työntekijälle on karttunut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien tai eläkesääntöjen sekä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaan osa-aikaeläkkeen alkamisajankohtaan mennessä. Jos työntekijällä on oikeus saada osa-aikaeläkettä myös muun lain tai eläkesäännön mukaan ja tässä tarkoitettu rajaus vähentää osa-aikaeläkettä, vähennys tehdään näiden lakien ja sääntöjen kesken vakiintuneessa ansiotulossa huomioon otettujen työansioiden suhteessa. 17 § Jos tämän lain alaisuuteen kuuluneella työntekijällä ei ole oikeutta 16 §:n mukaisesti määräytyvään vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen, eläkettä karttuu siten kuin 2―7 momentissa säädetään. Eläkettä karttuu vuodessa tämän lain alaisista kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista: 1) 1,5 prosenttia sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, ja niistä eläkkeen perusteena olevista työansioista, jotka eläkkeensaaja on saanut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaisen työkyvyttömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkkeen tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeen, luopumiskorvauksen tai luopumistuen taikka niitä vastaavan ulkomailta maksettavan eläkkeen aikana sekä 11 b §:ssä tarkoitetusta eläkkeen perusteesta; 2) 1,9 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 53 vuotta sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63 vuotta; 3) 4,5 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta, ei kuitenkaan, jos työntekijä saa tänä aikana eläkettä muuna kuin osa-aikaeläkkeenä. Tulevan ajan eläke on 12 §:ssä tarkoitetusta tulevan ajan ansiosta: 1) 1,5 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin eläkkeeseen luetaan tuleva aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun; 2) 1,3 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin tuleva aika luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden lopun väliseltä ajalta. Ajalta, jolta työntekijä on saanut työkyvyttömyyseläkettä, eläkettä karttuu työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta eläkkeen päättymiskuukauden loppuun 12 §:ssä tarkoitetun tulevan ajan ansion perusteella siten kuin 12 b §:n 1 momentissa säädetään: 1) 1,5 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin eläkkeeseen luetaan aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun; 2) 1,3 prosenttia vuotta kohden siltä osin kuin eläkkeeseen luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden lopun välinen aika. Kun eläkekarttuma lasketaan kuukautta kohden, karttumisprosenttina käytetään 1/12 edellä 2―4 momentissa mainitusta määrästä. Osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuu eläkettä siten kuin 2 momentissa säädetään. Osa-aikaeläkettä saaneen työntekijän työkyvyttömyyseläkkeeseen lisätään 1/8 prosenttia ja vanhuuseläkkeeseen 1/16 prosenttia edellä säädetystä ansion alenemasta jokaiselta kuukaudelta, jolta työntekijä on saanut osa-aikaeläkettä. Tällöin eläkettä määrättäessä ansion alenema on se 16 g §:n 1 momentin mukainen työansioiden erotus, jonka perusteella työntekijän osa-aikaeläke on ensimmäisen kerran laskettu. Jos osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuvaan eläkkeeseen luetaan mukaan tulevan ajan eläke, tulevalta ajalta eläke lasketaan 3 momentin 2 kohdan mukaisesti myös edellä tarkoitetusta ansion alenemasta. 17 a § Eläkekassan on asianomaisen työnantajan hakemuksesta annettava päätös siitä, onko työntekijälle maksettava palkka tai muu vastike sellaista 11 a §:ssä tarkoitettua, eläkettä kartuttavaa työansiota, joka on vakuutettava tämän lain mukaan. Lisäksi eläkekassan on työnantajan hakemuksesta annettava päätös siitä, miltä ajalta työntekijän työansiot on vakuutettava tämän lain mukaan. Tässä pykälässä tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta niin kuin 59 §:ssä säädetään. 17 b § Jos työntekijällä on oikeus saada eläkettä kahden tai useamman työsuhteen perusteella, hänen oikeutensa eläkkeeseen määräytyy kunkin työsuhteen osalta viimeiseen työsuhteeseen liittyvien ehtojen mukaisesti. Mikäli eläketurvan pääoma-arvo tällöin huomattavasti muuttuisi ja työntekijän viimeinen työsuhde on vakuutettu työntekijäin eläkelain, maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien eläkelain mukaisesti, muutetaan tämän lain mukaisen eläkkeen määrä siten, että alkuperäinen pääoma-arvo säilyy. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös sellaisen työntekijän, jonka viimeinen työ- tai virkasuhde on vakuutettu kunnallisen eläkelain tai valtion eläkelain mukaisesti, ansaittua vanhuuseläkettä, jos viimeisen työ- tai virkasuhteen eläkeikä on alempi kuin 62 vuotta ja sen pätevyysvaatimuksena on ollut tämän lain mukaisen meripalvelun edellyttävä tutkinto tai tietty määrä tämän lain mukaista meripalvelua. Eläkkeen ehdot ja sen laskemista varten tarvittavat perusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö eläkekassan esityksestä. 18 § Tässä laissa säädetyt rahamäärät ja ansiorajat sekä eläkettä laskettaessa kunkin vuoden työansioita tarkistetaan siten kuin työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä säädetään. Eläkkeeseen tehdään indeksitarkistus siten kuin työntekijäin eläkelain 9 §:ssä säädetään. 22 § Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 68 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, korotetaan eläkettä 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy. Jos vanhuuseläke myönnetään 14 §:n 3 momentin mukaisesti varhennettuna, eläkettä vähennetään 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkettä maksetaan ennen 14 §:ssä tarkoitetun eläkeiän täyttämiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden alkua. Vähennys lasketaan eläkkeestä, joka työntekijälle on karttunut eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä. Sen estämättä, mitä 14 §:n 3 momentissa ja edellä 2 momentissa säädetään, työntekijällä, joka saa työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n 2 momentin perusteella, on oikeus saada vanhuuseläke 62 vuoden iässä vähentämättömänä. 23 § Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko täytenä eläkkeenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään työntekijälle, jonka työkyvyn on 15 §:n 1 momentin mukaisesti arvioitu olevan ainakin vuoden ajan alentunut vähintään kolmella viidenneksellä. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruus määrätään 16 §:n 2―4 momentin tai 17 §:n 2―4 momentin mukaan. Osatyökyvyttömyyseläke on puolet täydestä eläkkeestä. Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyky muuttuu vähintään vuoden ajaksi siten, että muutoksella on 1 momentin mukaan vaikutusta eläkkeen suuruuteen, eläke tarkistetaan muutosta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jollei 28 §:stä muuta johdu. Jos eläkkeensaajan työkyky on siinä määrin palautunut, ettei hän enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä, työkyvyttömyyseläke lakkautetaan työkyvyn palautumista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää tai lakkauttaa, jos eläkkeensaaja on ansiotyössä. Kuntoutusraha lakkautetaan, jos sen saaja on ilman pätevää syytä kieltäytynyt ammatillisesta kuntoutuksesta tai hän ilman pätevää syytä on keskeyttänyt tällaisen kuntoutuksen. Eläkkeensaajan työkyvyn muuttumista tai palautumista arvioitaessa taikka työkyvyttömyyseläkkeen keskeyttämistä harkittaessa otetaan huomioon hänen työansioissaan tapahtuneet muutokset. Osatyökyvyttömyyseläkkeeseen ei ole oikeutta aikana, jolloin työansiot ovat enemmän kuin 60 prosenttia työkyvyttömyyden alkamista edeltävästä vakiintuneesta keskiansiosta eikä täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen aikana, jolloin työansiot ovat enemmän kuin 40 prosenttia mainitusta keskiansiosta eikä ansiorajan ylitys ole tilapäistä. Jos työansioita on vähintään 40 mutta enintään 60 prosenttia 5 momentissa mainitusta keskiansiosta, eläke tarkistetaan osatyökyvyttömyyseläkkeeksi. Jos työansioita on yli 60 prosenttia mainitusta keskiansiosta, työkyvyttömyyseläke lakkautetaan tai sen maksaminen keskeytetään. Työkyvyttömyyseläke tarkistetaan, keskeytetään tai lakkautetaan eläkkeensaajan hakemuksesta tai eläkekassan aloitteesta edellä 1 ja 3―6 momentissa säädetyin edellytyksin. Eläkettä ei kuitenkaan tarkisteta, keskeytetä tai lakkauteta pitemmältä ajalta kuin eläkkeensaajan tarkistushakemusta tai eläkekassan tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä lähinnä seuraavaa kalenterikuukautta edeltävän vuoden ajalta. Jos sellainen työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, jonka maksaminen on keskeytetty, eläke lakkautetaan keskeyttämisajankohdasta lukien. Jos työkyvyttömyyseläke lakkautetaan tai kuntoutustuki päättyy, eläkettä voidaan työhön paluun tukemiseksi jatkaa osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisena kuntoutustukena vuotta lyhyemmältäkin ajalta. Osatyökyvyttömyyseläke voidaan maksaa täytenä eläkkeenä 25 §:ssä tarkoitetun kuntoutuksen ajalta. 23 a § Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän: 1) osatyökyvyttömyyseläkkeen 15 §:n 1 momentissa ja 23 a §:n 1 momentissa mainitut; tai 2) ammatillisen kuntoutuksen 25 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut saamisen edellytykset. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu ennakkopäätös on eläkekassaa sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään yhdeksän kuukauden tai työnantajan ja työntekijän sopiman sitä pidemmän ajan kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Mainitun momentin 2 kohdassa tarkoitettu ennakkopäätös on eläkekassaa sitova, jos kuntoutussuunnitelma toimitetaan eläkekassaan yhdeksän kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Ennakkopäätökseen saa hakea muutosta niin kuin 59 §:ssä säädetään. 25 § Työntekijällä on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta, jos: 2) työntekijän eläkkeeseen sisältyvän 12 §:ssä tarkoitetun tulevan ajan ansiot ovat vähintään 25 133,40 euroa, jos hän olisi tullut työkyvyttömäksi ajankohtana (kuntoutustapahtumapäivä), jona hakemus tehtiin tai jona hakijan kuntoutustarve on viimeistään selvitettävä kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain (610/1991) 6 §:n mukaan; jos työntekijä jo saa työkyvyttömyyseläkettä, edellytetään, että tulevan ajan ansiot ovat vähintään edellä mainitun rajamäärän suuruiset tai että eläkkeessä on otettu huomioon 12 a ja 12 b §:n mukainen tuleva aika sellaisena kuin lainkohdat ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2004; kuntoutustapahtumapäivä on kuitenkin kuntoutustoimenpidettä edeltävä päivä, jos kuntoutusta haetaan kuntoutustoimenpiteen jo alettua, tai sairausloman ensimmäinen päivä, jos hakija on jäänyt sairauslomalle työsuhteessa ollessaan ja kuntoutustarve oli olemassa jo sairausloman alkaessa. 28 § Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, täyttä työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan 1 momentin mukaisesti, jos eläkehakemus on tehty ennen kuin sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa on maksettu 3 momentissa mainituilta 150 ensimmäiseltä suorituspäivältä. Tällöin kuitenkin täyden työkyvyttömyyseläkkeen suorittamisen edellytyksenä on, ettei eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä tai, jos tänä aikana on haettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, sen hakemista seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ole myönnetty vähintään kuukauden ajalta yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan tai, jos tähän aikaan kohdistuva päivärahahakemus on hylätty, sen hylkäämisen jälkeiseen aikaan. Jos päivärahan suorittaminen lakkaa ensisijaisuusaikana sairausvakuutuslain 15 a §:n perusteella sen vuoksi, että työntekijälle myönnetty työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitetun muun lain, eläkeohjesäännön tai eläkesäännön mukainen vanhuuseläke alkaa, työntekijälle suoritetaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä sanotun eläkkeen alkamisesta lukien, kuitenkin aikaisintaan 1 momentissa säädetystä ajankohdasta. Jos täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti 3 momentin mukaisesti, suoritetaan eläke sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Jos työkyvyttömyyseläke 28 b §:n 5 momentin mukaisesti suoritetaan kertasuorituksena, työkyvyttömyyseläkkeeseen ei sovelleta, mitä edellä tässä pykälässä säädetään. 28 c § Jos työntekijä on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai koulutuspäivärahaa taikka julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaista koulutustukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään eläkettä takautuvasti, eläkekassan on työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta suoritettava takautuvasti maksettava eläke työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua työttömyyspäivärahan, työmarkkinatuen, koulutustuen tai koulutuspäivärahan määrää. Jos työntekijä on väliaikaisesti saanut Kansaneläkelaitoksen maksamaa eläkettä kansaneläkelain 45 §:n 2 momentin mukaan samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään 59 §:ssä tarkoitetun valituksen johdosta eläkettä takautuvasti, eläkekassan on suoritettava takautuva eläke Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa Kansaneläkelaitoksen samalta ajalta liikaa maksaman eläkkeen määrää. Samoin voidaan menetellä, jos eläkekassa jatkaa 59 §:ssä tarkoitetun valituksen johdosta myönnettyä kuntoutustukea takautuvasti tai silloin, kun työntekijä on saanut kansaneläkelain mukaista eläkettä samalta ajalta, jolta eläkekassa 61 §:n 2 momentin mukaisesti oikaisee aikaisemman päätöksen tai muutoin tarkistaa myönnetyn eläkkeen määrän tai oikaisupäätöksen jälkeen myöntää kuntoutustuelle jatkoa takautuvasti. Jos henkilölle myönnetään vanhuuseläke takautuvasti samalle ajalle, jolta hän on saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, maksetaan eläke sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksetun päivärahan määrää. Eläke maksetaan 1―6 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa työttömyyskassalle, Kansaneläkelaitokselle, 3 momentissa tarkoitetulle toimielimelle, kunnalle, kuntayhtymälle tai sairausvakuutusrahastolle, kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että eläkkeen maksamista koskeva ilmoitus on tehty eläkekassalle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää. 63 a § Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 5,39 euroa, ei makseta. Edellä mainittua rahamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä säädetyllä palkkakertoimella. 64 § Jollei tästä laista muuta johdu, soveltuvin osin on lisäksi voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 12 d ja 17 §:ssä, 17 a §:n 1 momentissa, 17 b―17 e §:ssä, 17 f §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 17 h §:ssä, 17 i §:n 1 ja 3―5 momentissa sekä 17 j §:ssä säädetään. 64 a § Työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun eläkekassassa on osallistuttava yhden tai useamman laillistetun lääkärin. Eläkekassan lääkäri voi merkitä kannanottonsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan. Kuitenkin sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, taikka sellaiseen vanhuuseläkkeeseen, jossa työntekijä on täyttänyt merimieseläkelain 14 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn vanhuuseläkeiän ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevia säännöksiä. Jos kuitenkin työntekijä on täyttänyt 63 vuotta ennen työkyvyttömyyden alkamista, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke vähentämättömänä. Jos työntekijä täyttää 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 27 §:ssä säädetyn ensisijaisuusajan täyttymistä, työkyvyttömyyseläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta myös vuonna 2005. Jos työntekijä on 62-vuotias täyttäessään tämän lain 15 e §:ssä tarkoitetut työttömyyseläkkeen edellytykset vuonna 2005, hänelle myönnetään työttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke vähentämättömänä siten kuin tämän lain 22 §:n 3 momentissa säädetään, jollei 11 momentista muuta johdu. Tämän lain 1 §:n 4 momentin 2 kohtaa sovelletaan siten, että työnantajan velvollisuus järjestää tämän lain mukainen eläketurva alle 18-vuotiaalle työntekijälle päättyy 1 päivänä tammikuuta 2005. Tämän lain 11 b §:ssä mainitun etuuden perusteella eläkettä karttuu tämän lain voimaantulosta lähtien. Ennen tämän lain voimaantuloa alkanut ja lain voimaan tullessa jatkuva työsuhde päätetään 31 päivänä joulukuuta 2004 ja työsuhteesta karttunut eläkeoikeus lasketaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Samoin ennen tämän lain voimaantuloa merimieseläkelain 16 e §:n mukaan työeläkelisään oikeuttavien etuuksien perusteella karttunut eläkeoikeus lasketaan soveltuvin osin ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Eläketurvakeskus antaa tarkemmat ohjeet työeläkelisän laskemisesta. Eläkettä myönnettäessä karttunut eläkeoikeus korotetaan vastaamaan laskentahetkeä työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella. Tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määräytyessä 16 §:n mukaisesti, ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttunut eläkeoikeus määräytyy siten kuin tämän momentin 1―3 kohdassa säädetään soveltaen merimieseläkelain 16 §:n, 20 §:n 1 momentin ja 22 a §:n säännöksiä sellaisina kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa sekä merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 7 momenttia: 1) kunkin työsuhteen osalta erikseen määrätyt eläkkeet lasketaan yhteen; ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen enimmäismäärä on kuitenkin 50 prosenttia työntekijän kymmenen viimeisen meripalveluvuoden eri työsuhteiden yhteenlaskettujen palkkojen keskimääräisestä kuukausipalkasta; kymmentä viimeistä meripalveluvuotta laskettaessa otetaan huomioon vuosi 2004 ja sitä edeltäneet kalenterivuodet kuitenkin siten, että ajalta ennen vuotta 1996 otetaan huomioon enintään neljä kalenterivuotta; kymmentä viimeistä meripalveluvuotta laskettaessa jätetään kuitenkin huomioon ottamatta sellaiset meripalveluvuodet, joilta työntekijälle on maksettu

§:ssä tarkoitettua osa-aikaeläkettä; keskimääräinen kuukausipalkka määräytyy kuitenkin niiden kalenterivuosien ja niiden ansioiden perusteella kuin se olisi määräytynyt jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi 31 päivänä joulukuuta 2004; jos edellä mainittu keskimääräinen kuukausipalkka on olennaisesti alhaisempi tai korkeampi kuin se palkka, jota vakuutettu on saanut merimiestoimesta niin pitkänä aikana, että korkeampaa palkkaa tai alhaisempaa palkkaa on voitu pitää vakiintuneena, pidetään keskimääräisenä kuukausipalkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei muutosta olisi esiintynyt; 2) karttunut eläkeoikeus lasketaan kuten 1 kohdassa säädetään; näin laskettu eläkkeen määrä muunnetaan kertoimella, joka saadaan jakamalla tämän lain 16 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetyn eläkkeen karttumisprosentin osoittama luku 1,6 luvulla 2; 3) karttunut eläkeoikeus määräytyy soveltaen merimieseläkelain 22 a §:n säännöksiä sellaisina kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa. Tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määräytyessä 16 §:n mukaisesti tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrän ja edellä 5 momentissa säädetyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrän myönnettävä yhteismäärä määräytyy siten kuin 1, 2 tai 3 kohdassa säädetään soveltaen sitä 1, 2 tai 3 kohdan sääntöä, jonka mukaan eläkkeen määrä muodostuu suurimmaksi: 1) tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 5 momentin 1 kohdassa säädettyyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrään; näin laskettuna myönnettävän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen määrä voi kuitenkin ylittää edellä 5 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän ainoastaan siltä osin kuin tämän lain mukainen eläke on karttunut sen kalenterikuukauden päättymisen jälkeen, jonka aikana työntekijä on täyttänyt tämän lain 14 §:n 1 momentissa säädetyn 63 vuoden iän tai 14 §:n 2 momentissa säädetyn alennetun eläkeiän; 2) tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 5 momentin 2 kohdassa säädettyyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrään; 3) tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 5 momentin 3 kohdassa säädettyyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrään. Tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määräytyessä 17 §:n mukaisesti ennen tämän lain voimaantuloa karttunut eläkeoikeus määräytyy siten kuin tämän momentin 1 tai 2 kohdassa säädetään soveltaen merimieseläkelain 17 §:n ja 20 §:n 1 momentin säännöksiä sellaisina kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa sekä merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 7 momenttia: 1) karttunut eläkeoikeus määräytyy siten kuin edellä 5 momentin 1 kohdassa säädetään; 2) karttunut eläkeoikeus määräytyy soveltaen merimieseläkelain 17 §:n säännöksiä sellaisina kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa siltä osin kuin eläkkeeseen oikeuttava aika kohdistuu 31 päivän joulukuuta 1990 jälkeiseen aikaan; ennen 1 päivää tammikuuta 1991 ansaitulta eläkkeeseen oikeuttavalta maksukuukaudelta eläkkeen määrä on 1/8 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määräytyessä 17 §:n mukaisesti tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrän ja edellä 7 momentissa säädetyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrän myönnettävä yhteismäärä määräytyy siten kuin 1 tai 2 kohdassa säädetään soveltaen sitä 1 tai 2 kohdan sääntöä, jonka mukaan eläkkeen määrä muodostuu suuremmaksi: 1) tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 7 momentin 1 kohdassa säädettyyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrään; näin laskettuna myönnettävän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen määrä voi kuitenkin olla enintään edellä 5 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän suuruinen; 2) tämän lain mukaan karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 7 momentin 2 kohdassa säädettyyn ajalta ennen tämän lain voimaantuloa karttuneen eläkkeen määrään. Jos 6 momentin 1 kohdassa tai 8 momentin 1 kohdassa säädetyllä tavalla lasketun vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen sekä tämän lain 11 b §:n mukaan karttuneen eläkkeen ja valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaan karttuneen eläkkeen yhteismäärä ylittää 5 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän, vähennetään merimieseläkelain mukaisesta vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä määrä, joka vastaa edellä mainitun enimmäismäärän ylittävän määrän. Eläkkeiden yhteismäärää laskettaessa ei kuitenkaan huomioida sitä 6 momentin 1 kohdassa säädettyä tämän lain mukaan karttunutta eläkettä, joka on karttunut sen kalenterikuukauden päättymisen jälkeen, jonka aikana työntekijä on täyttänyt tämän lain 14 §:n 1 momentissa säädetyn 63 vuoden iän tai 14 §:n 2 momentissa säädetyn alennetun eläkeiän. Ennen vuotta 1950 syntyneellä työntekijällä on oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan 62 vuoden iän täyttämiseen asti. Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, ennen vuotta 1944 syntyneellä työntekijällä on oikeus saada yksilöllistä varhaiseläkettä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen merimieseläkelain 15 ja 23 a §:n mukaan, kuitenkin siten, että hänelle myönnetään 63 vuotta täytettyään vanhuuseläke. Yksilöllisen varhaiseläkkeen edellytyksenä oleva tulevan ajan oikeus määritellään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevan merimieseläkelain 12 a ja 12 b §:n mukaan. Eläkettä laskettaessa noudatetaan kuitenkin 12 ja 12 a §:n työkyvyttömyyseläkettä koskevia säännöksiä. Yksilöllinen varhaiseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä. Tällöin vanhuuseläkkeeseen ei kuitenkaan sovelleta 13 §:ää. Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 3 momentissa tarkoitettuun henkilöön merimieseläkelain 16 §:n 1 momenttia, 17 §:n 3 momenttia ja 22 a §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne ovat voimassa mainitun lain voimaan tullessa. Mainittuun henkilöön ja merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1268/1999) voimaantulosäännöksen 6 ja 7 momentissa tarkoitettuun henkilöön sovelletaan merimieseläkelain 15 e §:n 3 momenttia sellaisena kuin se on voimassa viimeksi mainitun lain voimaan tullessa sekä merimieseläkelain 3 a §:n 2 momentin 2 kohtaa, 11, 12, 12 a―12 c, 16, 16 a―16 d, 17, 20 ja 22 a §:ää sekä työntekijäin eläkelain 8 §:ää sellaisina kuin ne ovat voimassa ennen tämän lain voimaantuloa. Sen estämättä, mitä tämän lain

§:n 3 momentissa säädetään, jos osa-aikaeläkkeen eläketapahtuma on vuonna 2005, vakiintunut ansio määrätään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten mukaan. Lisäksi ennen vuotta 1947 syntyneen työntekijän osa-aikaeläkkeeseen ja sen jälkeen myönnettävään vanhuuseläkkeeseen sovelletaan, mitä merimieseläkelain 14 §:ssä,

§:n 1 momentin johdantokappaleessa sekä 14 c §:n 2 momentissa, sellaisena kuin ne ovat voimassa ennen tämän lain voimaantuloa, sekä 16 §:n 4 momentissa ja 17 §:n 7 momentissa sellaisena kuin ne ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2002, säädetään. Tällaisella työntekijällä on oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan, kuitenkin siten, että työntekijällä on oikeus saada vanhuuseläke vähentämättömänä 63 vuotta täytettyään. Jos työntekijä kuitenkin jatkaa osa-aikatyössä 65 vuotta täytettyään, osa-aikaeläke muuttuu saman suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Sen estämättä, mitä tämän lain 16 §:n 2 momentin 3 kohdassa ja 17 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetään, eläkettä karttuu työansioista 2 prosenttia vuodessa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 65 vuotta, ja 1,6 prosenttia vuodessa 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alun ja 68 vuoden iän täyttämiskuukauden lopun välisenä aikana työntekijän jatkaessa osa-aikatyössä 63 vuotta täytettyään. Jos osa-aikatyöstä karttunut vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 68 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, lykättyä eläkkeen osaa korotetaan siten kuin tämän lain 22 §:n 1 momentissa säädetään. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaisen osa-aikaeläkkeen, jonka eläketapahtuma on ennen tämän lain voimaantuloa, jälkeen myönnettävään eläkkeeseen. Jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke on määrätty ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten mukaan, eläkkeen aikana saaduista ansioista karttuu uutta eläkettä sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, tämän lain 16 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti tai 17 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti, ja näin karttunut eläke myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iässä. Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, vanhuuseläkkeen aikana saaduista ansioista karttuu uutta eläkettä tämän lain 16 §:n 2 momentin 1 kohdan tai 17 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti tämän lain voimaantulosta lukien ja näin karttunut eläke myönnetään tämän lain 14 §:n 5 momentin mukaan, vaikka työntekijä on täyttänyt merimieseläkelain 14 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn vanhuuseläkeiän ennen tämän lain voimaantuloa. Tämän lain 11 §:n 1 momentissa säädettyä 18 vuoden alaikärajaa sovelletaan vuoden 1986 jälkeen syntyneen työntekijän työansioihin, jotka on ansaittu tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen. Samassa lainkohdassa tarkoitettua 68 vuoden ikärajaa sovelletaan työntekijän työansioihin, jotka on ansaittu tämän lain voimaantullessa tai sen jälkeen. Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, ennen vuotta 1933 syntyneellä työntekijällä on oikeus lapsikorotukseen edelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Tämän lain 12, 12 a ja 12 b §:ää sovelletaan eläketapahtumaan, joka sattuu 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen. Jos eläketapahtuma sattuu vuosina 2006―2009, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan vuoden 2004 työansiona huomioon vuosiansioksi muutettuna se eläkepalkka, jonka perusteella tulevan ajan eläkeosuus olisi laskettu, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi 31 päivänä joulukuuta 2004, ja vuoden 2005 työansiot otetaan huomioon siten kuin tämän lain 12 ja 12 a §:ssä säädetään. Tällöin myös tarkasteluaikana käytetään vastaavasti tulevan ajan ansion perusteena huomioon otettavien vuosien määrää. Jos eläketapahtuma sattuu vuonna 2010, otetaan vuoden 2005 työansiot huomion siten kuin tämän lain 12, 12 a ja 12 b §:ssä säädetään ja tarkasteluaika määrätään vastaavasti vuosien 2005―2010 perusteella. Kuitenkin tämän lain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ansioedellytystä määrättäessä otetaan huomioon työansioita kuntoutustapahtumapäivää edeltävän viiden kalenterivuoden ajalta. Tämän lain 12 c §:n mukainen korotus myönnetään myös työkyvyttömyyseläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa. Jos perhe-eläke määrätään edellä tarkoitetun työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, korotus lisätään myös perhe-eläkkeen perusteena olevaan työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tällöin korotus myönnetään sen tämän lain 12 c §:ssä tarkoitetun korotusprosentin mukaisesti, joka vastaa työntekijän ikää vuoden 2010 alussa. Korotus myönnetään työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain (634/2003) 8 tai 8 a §:n mukaan yhteensovitettuun eläkkeeseen. Jos perhe-eläke määrätään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten mukaan, korotus myönnetään työntekijäin eläkelain 8 tai 8 a §:n mukaan yhteensovitettuun perhe-eläkkeeseen, sellaisina kuin mainitut lainkohdat ovat voimassa ennen tämän lain voimaantuloa. Sen estämättä, mitä tämän lain 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, ennen vuotta 1950 syntyneellä työntekijällä on oikeus tämän lain 16 §:n 2―7 momentin mukaisesti määräytyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen tai työttömyyseläkkeeseen edellyttäen, että eläkekassa on merimieseläkelain 2 §:n mukaisesti toimivaltainen käsittelemään eläkettä koskevan hakemuksen ja työntekijällä olisi eläketapahtumahetkellä oikeus tulevaan aikaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevan merimieseläkelain 12 a―12 c §:n mukaan. Työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain (634/2003) 9 §:ää sovelletaan myös eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa. Edellä 12 momentissa tarkoitettuja eläkkeitä vuoteen 2011 saakka laskettaessa sovelletaan indeksiä, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,5 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,5 ja siten kuin työntekijäin eläkeasetuksen 9 §:ssä säädetään, sellaisena kuin se on voimassa ennen tämän lain voimaantuloa. Mitä tämän lain 11 a §:ssä säädetään eläkkeen perusteena olevista työansioista, sovelletaan myös eläkkeeseen, joka tämän lain voimaantulosäännöksen 2, 12 tai 13 momentin nojalla määrätään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten mukaan. Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, lain voimaan tullessa tai sen jälkeen sattuneen eläketapahtuman yhteydessä voidaan harkinnanvaraisesti tarkistaa ennen tämän lain voimaantuloa päättyneen työsuhteen eläkepalkka ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevan 16 d §:n mukaan ja ennen vuotta 1996 päättyneen työsuhteen eläkepalkka merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 8 momentin mukaan. Tämän lain 3 a §:n 2 momentin 2 kohdassa, 11 b §:n 1 ja 2 momentissa, 12 §:n 1 ja 4 momentissa, 15 c §:n 1 momentissa, 15 e §:n 4 momentin 2 kohdassa, 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa, 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 63 a §:n 4 momentissa säädetyt rahamäärät vastaavat työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004. Sen estämättä, mitä 3 a §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään, 12 §:ssä tarkoitetun tarkasteluajan kahden viimeisen kalenterivuoden asemesta tarkasteluaikana on vuosi 2005, jos työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuma on vuonna 2006. Sellaisen työkyvyttömyyseläkkeen, jonka eläketapahtuma on ennen tämän lain voimaantuloa tai vuonna 2005, tarkistamiseen osatyökyvyttömyyseläkkeestä täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi tai täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä osatyökyvyttömyyseläkkeeksi taikka eläkkeen lakkauttamiseen tai keskeyttämiseen sovelletaan merimieseläkelain 15 §:n 1 ja 3 momentin, 17 §:n 1 momentin sekä 23 §:n 1 ja 3 momentin säännöksiä sellaisina, kuin ne ovat voimassa ennen tämän lain voimaantuloa. Sen estämättä, mitä tämän lain 2 §:n 2―6 momentissa säädetään, viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä ei sovelleta, jos järjestelyn piiriin kuuluvat eläkelaitokset soveltavat, toinen eläkelaitos ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevia säännöksiä ja toinen eläkelaitos vuoden 2005 alusta voimaan tulevia säännöksiä, elleivät eläkelaitokset sovi viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn noudattamisesta. Sama koskee tilannetta, jossa yksityisten alojen eläkelaitos olisi viimeinen eläkelaitos ja työntekijä hakee työkyvyttömyyseläkettä, joka myönnetään tämän lain 15 §:n 3 momentin perusteella työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vähentämättömänä vanhuuseläkkeenä. HE 39/2004 StVM 11/2004 EV 86/2004 Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2004 Tasavallan Presidentti TARJA HALONEN Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre