Laki suurten konsernien vähimmäisverosta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Soveltamisala ja sovellettavat määritelmät Lain tarkoitus ja soveltamisala 1 § Lain tarkoitus Tämän lain tark

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. Aikaisemman tilikauden tosiasiallinen veroaste ja mahdollinen täydennysvero on laskettava uudelleen siten kuin 5 luvun 8 §:ssä säädetään. 9 § Konserninsisäiset rahoitusjärjestelyt Aliverotetun yksikön määriteltyyn tulokseen tai tappioon ei lueta kuluja, jotka liittyvät sellaiseen konserninsisäiseen rahoitusjärjestelyyn, jonka kuluessa seuraavien tunnusmerkkien voidaan kohtuudella odottaa täyttyvän: 1) aliverotetun yksikön kulut, jotka otettaisiin huomioon kyseisen yksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa, kasvavat; 2) ilman, että järjestelyssä osallisena olevan korkeasti verotetun osapuolen verotettava tulo lisääntyy vastaavasti. Tässä pykälässä tarkoitetaan: 1) aliverotetulla yksiköllä konserniyksikköä, joka sijaitsee matalan verotuksen lainkäyttöalueella tai lainkäyttöalueella, joka olisi matalan verotuksen lainkäyttöalue, jos sille laskettu tosiasiallinen veroaste olisi määritetty ilman tuloa tai kuluja, jotka kertyvät yksikölle konserninsisäisen rahoitusjärjestelyn tuloksena; 2) korkeasti verotetulla osapuolella konserniyksikköä, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, joka ei ole matalan verotuksen lainkäyttöalue, tai ei olisi matalan verotuksen lainkäyttöalue, jos sille laskettu tosiasiallinen veroaste olisi määritelty ilman tuloa tai kuluja, jotka kertyvät yksikölle konserninsisäisen rahoitusjärjestelyn tuloksena. 10 § Lainkäyttöalueen sisäistä konserniverojärjestelmää koskeva valinta Konsernin ylin emoyksikkö voi valitessaan soveltaa keskenään samalla lainkäyttöalueella sijaitseviin ja samaan konserniverotusryhmään kuuluviin konserniyksiköihin yhdistellyssä kirjanpidossaan sovellettua kohtelua, jonka myötä näiden yksiköiden välisistä liiketoimista johtuvat tulot, kulut, voitot ja tappiot eliminoidaan laskettaessa tällaisen konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota. Edellä 1 momentissa tarkoitettu valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta. Kun valinta tehdään tai perutaan, konserniyksiköiden määritellyn tulon tai tappion laskennassa on tehtävä oikaisut, jotka varmistavat, ettei määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa huomioitavia eriä oteta laskennassa huomioon kahdesti, tai ettei niitä jätetä kokonaan huomioimatta tässä pykälässä tarkoitetun valinnan tekemisen tai peruuttamisen seurauksena. 11 § Eräitä vakuutussopimuksiin liittyviä veloituksia koskeva oikaisu Vakuutusyhtiö ei saa sisällyttää määritellyn tulon tai tappion laskelmaansa määrää, joka vastaa sen maksamaa vakuutuksenottajien tuottoihin liittyvää veroa, jonka määrän se on veloittanut vakuutuksenottajilta. Vakuutusyhtiön tulee sisällyttää määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan ne vakuutuksenottajille maksetut tuotot, joita ei ole sisällytetty sen kirjanpidon tulokseen tai tappioon siihen määrään saakka, johon vastaavien vakuutuksenottajille olevien velvoitteiden suurentuminen tai pienentyminen on sisällytetty sen kirjanpidon tulokseen tai tappioon. 12 § Ensisijaista lisäpääomaa koskeva oikaisu Määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman vähennykseksi ja johtuvat konserniyksikön liikkeeseen laskemalle ensisijaiselle lisäpääomalle maksetusta tai maksettavasta varojenjaosta, katsotaan kuluksi laskettaessa kyseisen konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota. Määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman lisäykseksi ja johtuvat konserniyksikön hallussaan pitämälle ensisijaiselle lisäpääomalle maksetusta tai maksettavasta varojenjaosta, sisällytetään tulona konserniyksikön määritellyn tulon tai tappion laskelmaan. Ensisijaisella lisäpääomalla tarkoitetaan tässä pykälässä kyseisen konserniyksikön pankkisektorin tai vakuutussektorin vakavaraisuutta koskevien sääntelyvaatimusten mukaisesti liikkeeseen laskemaa rahoitusvälinettä. 13 § Muista luvuista johtuvat muutokset Konserniyksikön kirjanpidon tulosta tai tappiota on oikaistava vastaamaan 6 ja 7 luvun säännöksistä johtuvaa lopputulosta. Kansainvälisen merenkulun tulot 14 § Kansainvälisen merenkulun tulojen poissulkeminen Konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tulo ja määritelty kansainvälisen merenkulun liitännäistulo rajataan pois laskettaessa sen määriteltyä tulosta tai tappiota sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, jos konserniyksikkö osoittaa, että kaikkien asianomaisten alusten strateginen tai kaupallinen johtaminen tapahtuu tosiasiallisesti siltä lainkäyttöalueelta käsin, jolla konserniyksikkö sijaitsee. 15 § Kansainvälisen merenkulun tuloa koskevat määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan kansainvälisen merenkulun tuloilla nettotuloja, jotka konserniyksikkö saa: 1) matkustajien tai rahdin kuljettamisesta aluksella, jota liikennöidään kansainvälisessä liikenteessä, riippumatta siitä, onko alus konserniyksikön omistama, vuokraama tai muulla perusteella sen käytettävissä; 2) matkustajien tai rahdin kuljettamisesta aluksella, jota liikennöidään kansainvälisessä liikenteessä, jos kuljettaminen perustuu paikanvuokrausta koskevaan järjestelyyn; 3) aluksen vuokraamisesta toiselle konserniyksikölle täysin varusteltuna, miehitettynä ja huollettuna matkustajien tai rahdin kuljettamiseen kansainvälisessä liikenteessä; 4) aluksen vuokraamisesta sellaisenaan ilman miehistöä käytettäväksi matkustajien tai rahdin kuljettamiseen kansainvälisessä liikenteessä; 5) osallistumisesta jakoryhmään, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen meriliikenneyritykseen matkustajien tai rahdin kuljettamiseksi aluksilla kansainvälisessä liikenteessä; 6) aluksen myymisestä edellyttäen, että alusta on käytetty matkustajien tai rahdin kuljettamiseen kansainvälisessä liikenteessä ja laivan luovuttanut konserniyksikkö on pitänyt alusta käytössään vähintään vuoden ajan. Edellä 1 momentissa tarkoitettuna kansainvälisen merenkulun tulona ei pidetä tuloa, jonka konserniyksikkö saa matkustajien tai rahdin kuljettamisesta sisämaan vesireiteillä saman lainkäyttöalueen sisällä. 16 § Kansainvälisen merenkulun liitännäistulot Tässä laissa määritellyllä kansainvälisen merenkulun liitännäistulolla tarkoitetaan nettotuloja, jotka konserniyksikkö saa toiminnoista, jotka suoritetaan pääsääntöisesti matkustajien tai rahdin kuljettamisesta kansainvälisessä liikenteessä: 1) vuokraamalla alusta ilman miehistöä toiselle varustamolle, joka ei ole konserniyksikkö edellyttäen, että vuokraus ei ylitä kolmea vuotta; 2) myymällä toisen varustamon myöntämiä lippuja, jotka liittyvät kansainvälisen matkan kotimaan osuuteen; 3) vuokraamalla ja lyhytaikaisesti säilyttämällä kontteja, sekä keräämällä haltuunottomaksuja myöhässä palautetuista konteista; 4) tarjoamalla insinöörien, huoltohenkilökunnan, lastinkäsittelijöiden, ravintolahenkilöstön ja asiakaspalveluhenkilöstön palveluita toisille varustamoille; sekä 5) saamalla sijoitustoiminnan tuloja, jos tulon tuottava sijoitus on tehty olennaisena osana liiketoimintaa, joka koskee alusten liikennöintiä kansainvälisessä liikenteessä. 17 § Kansainvälisen merenkulun tappio Jos konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tulojen ja määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen laskelma johtaa tappioon, tätä tappiota ei huomioida laskettaessa konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota. 18 § Kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen enimmäismäärä Edellä 14 §:ssä tarkoitetussa tulon poisrajaamisessa otetaan huomioon samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen yhteenlaskettu kokonaismäärä siltä osin kuin se ei ylitä 50:tä prosenttia kyseisten yksiköiden kansainvälisen merenkulun tuloista. Ylimenevä osuus otetaan huomioon kyseisten konserninyksiköiden määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa. 19 § Kansainvälisen merenkulun tulon ja liitännäistulon määrän laskeminen Kulut, jotka kertyvät konserniyksikölle ja jotka liittyvät suoraan sen harjoittamaan 15 §:ssä tarkoitettuun kansainväliseen merenkulkuun ja 16 §:ssä tarkoitettuun kansainvälisen merenkulun liitännäistoimintaan, vähennetään konserniyksikön näistä toiminnoista saamista tuotoista laskettaessa konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tuloa ja määriteltyä kansainvälisen merenkulun liitännäistuloa. Muut kulut, jotka konserniyksikölle kertyvät välillisesti sen kansainvälisen merenkulun toiminnasta tai määritellyn kansainvälisen merenkulun liitännäistoiminnasta kohdennetaan näiden toimintojen ja konserniyksikön muun toiminnan suhteessa. Konserniyksikön kansainväliseen merenkulkuun ja määriteltyyn kansainvälisen merenkulun liitännäistoimintaan kohdistuvia suoria ja välillisiä kuluja ei oteta huomioon sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa. Määritellyn tuloksen tai tappion kohdentaminen pääyksikön ja kiinteän toimipaikan välillä 20 § Kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulos tai tappio Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 1–3 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulos tai tappio on kiinteän toimipaikan erillisen kirjanpidon osoittama tulos tai tappio. Jos kiinteällä toimipaikalla ei ole erillistä kirjanpitoa, sen kirjanpidon tuloksi tai tappioksi katsotaan määrä, jota olisi pidetty sen kirjanpidon tuloksena tai tappiona, jos yksikölle olisi laadittu erillinen kirjanpito käyttäen konsernin ylimmän emoyksikön tilinpäätösstandardia. 21 § Kiinteän toimipaikan tuloksen oikaiseminen Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulosta tai tappiota oikaistaan siten, että siinä huomioidaan vain ne tulot ja kulut, jotka liittyvät kiinteään toimipaikkaan verosopimuksen tai lainkäyttöalueen lain mukaan riippumatta tulon veronalaisuudesta tai kulujen vähennyskelpoisuudesta kyseisellä lainkäyttöalueella. Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 3 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulosta tai tappiota oikaistaan siten, että siinä huomioidaan vain ne tulot ja kulut, joiden olisi katsottu liittyvän kiinteään toimipaikkaan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tulo- ja varallisuusveroja koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisesti. Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 4 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tuloksen tai tappion laskennassa huomioitavaksi tuloksi katsotaan se määrä, joka on vapautettu verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla pääyksikkö sijaitsee ja joka liittyy toimintaan, jota harjoitetaan pääyksikön lainkäyttöalueen ulkopuolella. Laskennassa käytettäviksi kuluiksi katsotaan ne kulut, jotka eivät ole vähennyskelpoisia pääyksikön lainkäyttöalueella ja liittyvät kiinteän toimipaikan pääyksikön lainkäyttöalueen ulkopuolella harjoittamaan toimintaan. Lukuun ottamatta tilanteita, joista säädetään tämän pykälän 5 ja 6 momentissa, kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulosta tai tappiota ei oteta huomioon määritettäessä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota. Kiinteän toimipaikan määriteltyä tappiota käsitellään pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa sen kuluna siltä osin kuin kiinteän toimipaikan tappio on vähennyskelpoinen laskettaessa tällaisen pääyksikön kotimaista verotettavaa tuloa, eikä sitä vähennetä sellaisesta tulosta, joka on veronalaista sekä pääyksikön lainkäyttöalueen että kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen lakien nojalla. Kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta seuraavilta vuosilta käsitellään pääyksikön määriteltynä tuloksena siihen määritellyn tappion määrään asti, jota aiemmin käsiteltiin pääyksikön kuluna 5 momentin mukaisesti. Läpivirtaavan yksikön määritelty tulos tai tappio 22 § Läpivirtaavan yksikön määritellyn tuloksen tai tappion kohdentaminen Ennen läpivirtaavan yksikön määritellyn tuloksen tai tappion kohdentamista tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla, läpivirtaavan yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta vähennetään määrä, joka voidaan kohdistaa sellaisille omistajille, jotka eivät ole samaan konserniin kuuluvia yksiköitä ja jotka omistavat osuutensa läpivirtaavassa yksikössä suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvistä yksiköistä koostuvan ketjun kautta. Mitä edellä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta kuitenkaan tilanteessa, jossa: 1) läpivirtaava yksikkö on konsernin ylin emoyksikkö; tai 2) läpivirtaava yksikkö on konsernin ylimmän emoyksikön omistama joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta. Läpivirtaavan yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta vähennetään se osa, joka kohdistetaan toiselle konserniyksikölle. Jos läpivirtaava yksikkö harjoittaa liiketoimintaa kokonaan tai osittain kiinteän toimipaikan kautta, sen kirjanpidon tulos tai tappio, joka jää jäljelle 1 momentissa kuvatun oikaisun jälkeen, kohdistetaan kyseiselle kiinteälle toimipaikalle 21 §:n mukaisesti. Jos verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö ei ole konsernin ylin emoyksikkö, sen kirjanpidon tulos tai tappio, joka jää jäljelle 1, 2 ja 4 momentin soveltamisen jälkeen, kohdennetaan omistaville konserniyksiköille sen mukaan, mikä on niiden omistusosuus läpivirtaavassa yksikössä. Jos läpivirtaava yksikkö on joko verotuksessa läpinäkyvä yksikkö, joka on konsernin ylin emoyksikkö tai tässä laissa tarkoitettu käänteinen hybridiyksikkö, se osuus läpivirtaavan yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta, joka jää jäljelle 1, 2 ja 4 momentin soveltamisen jälkeen, kohdennetaan läpivirtaavalle yksikölle itselleen. Edellä 4–6 momenttia sovelletaan erikseen kuhunkin läpivirtaavan yksikön omistusosuuteen. 4 luku Oikaistut huomioitavat verot Oikaistujen huomioitavien verojen laskenta 1 § Huomioitavat verot Konserniyksikön huomioitavia veroja ovat: 1) verot, jotka on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon sen tuloista tai voitoista tai sen osuudesta sellaisen konserniyksikön tuloista tai voitoista, jossa sillä on omistusosuus; 2) verot voitonjaoista, oletetuista voitonjaoista ja muista kuin yritystoiminnan kuluista ehdot täyttävässä voitonjaon verotukseen perustuvassa verojärjestelmässä; 3) yleisesti sovellettavan yhteisöveron sijasta kannettavat verot; ja 4) kertyneiden voittovarojen ja yrityksen oman pääoman perusteella kannetut verot, mukaan lukien verot, jotka määräytyvät useiden tulo- ja varallisuuserien perusteella. Huomioitavia veroja eivät ole: 1) täydennysvero, joka emoyksikölle kertyy ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti; 2) täydennysvero, joka konserniyksikölle kertyy ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron mukaisesti; 3) verot, jotka johtuvat oikaisusta, jonka konserniyksikkö on tehnyt ehdot täyttävän aliverotettujen voittojen säännön soveltamisen vuoksi; 4) ehtoja täyttämätön palautukseen oikeuttava yhtiöveron hyvitys; ja 5) verot, jotka vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottajien tuottojen osalta. Huomioitaviin veroihin ei lasketa 3 luvun 8 §:n 2 momentin 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin nettoluovutusvoittoon ja nettoluovutustappioon liittyviä huomioitavia veroja tilikautena, jolloin 3 luvun 8 §:ssä tarkoitettu valinta tehdään. 2 § Tilikauden oikaistut huomioitavat verot Konserniyksikön tilikauden oikaistujen huomioitavien verojen määrä on kirjanpidon tulokseen kirjattu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrä oikaistuna seuraavilla erillä: 1) huomioitavien verojen 3 ja 4 §:n mukaiset lisäykset ja vähennykset tilikaudelta; 2) laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä 6 §:n mukaisesti; ja 3) omaan pääomaan tai muihin laajan tuloksen eriin kirjattujen huomioitavien verojen muutos, jos se liittyy 3 luvun määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan sisältyviin eriin, joita verotetaan konserniyksikön sijaintilainkäyttöalueen paikallisen verolainsäädännön perusteella. Kaikki huomioitavien verojen erät voidaan ottaa oikaistujen huomioitavien verojen laskelmassa huomioon vain kerran. 3 § Huomioitavien verojen lisäykset Konserniyksikön tilikauden huomioitavan veron määrään lisätään: 1) kirjanpidon tuloksesta ennen veroja kuluina kertyneiden huomioitavien verojen määrät; 2) verovuonna käytetyn 15 §:n 2 momentissa tarkoitetun määritellystä tappiosta muodostetun laskennallisen verosaamisen määrä; 3) tilikautena suoritettu huomioitavan veron määrä, joka liittyy liiketoimen epävarmaan verokohteluun ja joka ei ole aikaisempana vuonna sisältynyt oikaistuihin huomioitaviin veroihin 4 §:n 4 kohdan perusteella; ja 4) ehdot täyttävän palautukseen oikeuttavan veronhyvityksen määrä, joka on vähennetty huomioitavan veron määrästä. 4 § Huomioitavien verojen vähennykset Konserniyksikön tilikauden huomioitavan veron määrästä vähennetään: 1) tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan veron määrä, kun vastaava tulo on rajattu 3 luvun määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle; 2) sellaisen ehtoja täyttämättömän palautukseen oikeuttavan veronhyvityksen määrä, jota ei ole vähennetty tilikauden verotettavaan tuloon perustuvasta veron määrästä; 3) huomioitavasta verosta saatu hyvitys tai palautus, joka ei ole ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys, jos hyvitystä tai palautusta ei ole vähennetty tilikauden veron määrästä; 4) tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan veron määrä, joka liittyy liiketoimen epävarmaan verokohteluun; ja 5) tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan veron määrä, jonka ei odoteta tulevan suoritetuksi kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. 5 § Eräiden pysyvien erojen käsittely Jos lainkäyttöalueella ei ole tilikautena määriteltyä nettotulosta ja lainkäyttöalueen oikaistut huomioitavat verot ovat negatiiviset ja pienemmät kuin odotetut oikaistut huomioitavat verot, lainkäyttöalueelle katsotaan muodostuvan 5 luvun 8 §:ssä tarkoitettua tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, joka on suuruudeltaan oikaistujen huomioitavien verojen ja odotettujen oikaistujen huomioitavien verojen välistä erotusta vastaava määrä. Tilikauden ylimääräisen täydennysveron määrä kohdennetaan konserniyksiköille 5 luvun 8 §:n 4 momentin mukaisesti. Odotettujen oikaistujen huomioitavien verojen määrällä tarkoitetaan määritellyn tappion määrää kerrottuna vähimmäisverokannalla. Ilmoittava konserniyksikkö voi valita 5 luvun 4 §:n 3 momentin mukaisen ylimääräisen negatiivisen verokulun muodostamisen 1 momentin tilanteissa tilikauden ylimääräisen täydennysveron sijasta. Näin muodostettavaan ylimääräiseen negatiiviseen verokuluun sovelletaan 5 luvun 4 §:n 2 momentin menettelyä.

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. Ajallisten erojen käsittely 6 § Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä Konserniyksikön tilikauden huomioitavia veroja oikaistaan määrällä, joka vastaa huomioitavien verojen osalta kirjanpidon tulokseen kirjattua tilikauden laskennallisen veron muutosta, mikäli laskennallisen veron määrittämisessä sovellettava verokanta on alempi kuin vähimmäisverokanta, tai muissa tilanteissa vähimmäisverokannalla uudelleen laskettuna, lisättynä ja vähennettynä 7–12 §:n mukaisten oikaisujen määrällä (laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä). 7 § Lisäykset laskennallisten verojen määrään Huomioitavien verojen osalta kirjanpidon tulokseen kirjattuun laskennallisen veron muutokseen lisätään tilikauden aikana: 1) 10 §:ssä tarkoitetun vähennyskelvottoman kertymän määrä tilikautena, jonka aikana sitä vastaava vero on maksettu tai tilikauden aikana maksettu 11 §:ssä tarkoitetun vähentämättä jätetyn kertymän määrä; sekä 2) tilikauden aikana maksettu 13 §:ssä tarkoitettu oikaistu määrä. 8 § Vähennykset laskennallisten verojen määrään Jos jonakin tilikautena tappiosta muodostettavaa laskennallista verosaamista ei kirjata kirjanpitoon, koska kirjaamisedellytykset eivät täyty, laskennallisten verojen 6 §:n määrää vähennetään samoin kuin, jos tilikaudelle olisi kirjattu tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen. 9 § Laskennallisten verojen määrään sisältymättömät erät Laskennallisten verojen määrään ei sisällytetä seuraavia eriä: 1) laskennallisen veron määrä sellaisten erien osalta, jotka on rajattu 3 luvussa tarkoitetun määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle; 2) laskennallisen veron määrä, joka liittyy 10 §:n vähennyskelvottomaan kertymään tai 11 §:n vähentämättä jätettyyn kertymään; 3) laskennallisen veron muutos, joka johtuu laskennallisen verosaamisen alaskirjauksesta tai sen kirjaamisesta myöhempänä vuonna; 4) laskennallinen vero, joka johtuu sovellettavan kotimaisen verokannan muutokseen liittyvästä uudelleenlaskennasta; ja 5) veronhyvitysten syntymiseen ja käyttöön liittyvä laskennallinen verokulu. Edellä 1 momentin 5 kohdasta poiketen, väliyhteisön omistavan konserniyksikön, jolla on tilikaudelta sijaintilainkäyttöalueensa verotuksessa vähennyskelpoinen tappio, väliyhteisön tulosta muualla maksetusta ja omistavan konserniyksikön verosta hyvityskelpoisesta verosta kirjattu laskennallinen verosaaminen huomioidaan laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 1) pääyksikön kotimaiset tappiot käytetään ulkomaantuloa vastaan ennen mahdollista ulkomaisen veron hyvittämistä; 2) konserniyksiköllä on kotimaan verotappio, joka on kokonaan tai osittain vähennetty ulkomaisesta tulosta; ja 3) paikallinen verolainsäädäntö sallii ulkomaisen veron hyvittämisen myöhempänä vuonna määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan sisältyvää tuloa vastaan. Edellä 2 momentissa tarkoitettu huomioitava laskennallinen verosaaminen on pienempi seuraavista: 1) kyseiseen ulkomaantuloon liittyvä ulkomaisen veron hyvityksen määrä, joka voidaan paikallisen verolainsäädännön mukaan hyvittää tappiollista vuotta seuraavina tilikausina; 2) konserniyksikön verotappion määrä ennen ulkomaan tulojen huomioimista kerrottuna sovellettavalla verokannalla. 10 § Vähennyskelvoton kertymä Vähennyskelvottomalla kertymällä tarkoitetaan: 1) liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvän laskennallisen verokulun muutosta konserniyksikön kirjanpidossa; ja 2) konserniyksikön voitonjakoon liittyvän laskennallisen verokulun muutosta konserniyksikön kirjanpidossa. 11 § Vähentämättä jätetty kertymä Mikäli laskennallisen verovelan ei voida olettaa tulevan maksetuksi 13 §:ssä tarkoitetussa ajassa, ilmoittava konserniyksikkö voi valita olla sisällyttämättä kyseistä laskennallisen verovelan lisäystä tilikauden laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään (vähentämättä jätetty kertymä).

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. 12 § Määritellystä tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen Jos laskennallinen verosaaminen, joka johtuu konserniyksikön määritellystä tappiosta, on kirjattu tilikautena vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, se voidaan laskea uudelleen saman tilikauden vähimmäisverokannan mukaisesti edellyttäen, että verovelvollinen pystyy osoittamaan, että laskennallinen verosaaminen johtuu määritellystä tappiosta. 13 § Laskennallisen verovelan oikaisu Laskennallinen verovelka, joka ei purkaudu viiden seuraavan tilikauden aikana, on oikaistava siltä osin kuin se on huomioitu konserniyksikön laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä. Kuluvalle tilikaudelle määritetyn oikaistun laskennallisen verovelan määrää on tehtävä sille tilikaudelle, jolloin se on sisältynyt huomioitaviin veroihin, ja kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 kohdan mukaisesti. 14 § Laskennallisen verovelan oikaisua koskeva poikkeus Edellä 13 §:ssä säädettyä ei sovelleta, mikäli laskennallinen verovelka liittyy seuraaviin eriin: 1) aineellisen omaisuuden hankintameno; 2) menot, jotka aiheutuvat valtion myöntämästä luvasta tai vastaavasta järjestelystä, joka koskee kiinteän omaisuuden käyttöä tai luonnonvarojen hyödyntämistä ja johon liittyy merkittäviä investointeja aineelliseen omaisuuteen; 3) tutkimus- ja kehittämiskulut; 4) ennallistamiskustannukset; 5) käypään arvoon arvostamisesta syntyneet realisoitumattomat nettovoitot; 6) valuuttakurssimuutoksista syntyneet nettovoitot; 7) vakuutusvaraukset ja vakuutussopimusten lykätyt aktivoidut hankintamenot; 8) konserniyksikön kanssa samalla lainkäyttöalueella sijaitsevan aineellisen omaisuuden myynnistä saatavat voitot, jotka sijoitetaan uudelleen aineelliseen omaisuuteen samalla lainkäyttöalueella; tai 9) kirjanpitoperiaatteiden muutoksista johtuvat lisäykset 1–8 kohdassa lueteltujen erien osalta. 15 § Määriteltyä tappiota koskeva valinta Ilmoittava konserniyksikkö saa valita poikkeavansa 6 §:ssä säädetystä ja muodostaa lainkäyttöalueelle laskennallisen verosaamisen 3 luvussa tarkoitetun määritellyn tappion perusteella. Tällöin määritellystä tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen on määritettävä jokaiselle tilikaudelle, jona lainkäyttöalueelle muodostuu määriteltyä nettotappiota. Määritellystä tappiosta muodostetun laskennallisen verosaamisen määrä vastaa määritellyn nettotappion määrää kerrottuna vähimmäisverokannalla. Määritellystä tappiosta muodostettua laskennallista verosaamista on käytettävä myöhempänä tilikautena, jona lainkäyttöalueella on määriteltyä nettotulosta, määrä, joka vastaa vähimmäisverokannalla kerrottua määriteltyä nettotulosta tai, jos tämä määrä on pienempi, käytettävissä olevan määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrää. Määriteltyä tappiota koskeva valinta on tehtävä ensimmäisenä vuonna, jona lainkäyttöalue sisältyy konsernin täydennysveron tietoilmoitukseen. Valintaa ei saa tehdä lainkäyttöalueelle, jolla on 7 luvun 8 §:n mukainen ehdot täyttävä voitonjaon verotukseen perustuva verojärjestelmä. Mikäli määriteltyä tappiota koskeva valinta peruutetaan, jäljelle jäävä määritellystä tappiosta muodostettu verosaaminen lakkaa sen tilikauden ensimmäisestä päivästä lukien, jona määriteltyä tappiota koskeva valinta ei ole enää sovellettavissa. Jos emoyksikkö, joka on läpivirtaava yksikkö, tekee määriteltyä tappiota koskevan valinnan, määritellystä tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen on laskettava huomioimalla läpivirtaavan yksikön määritelty tappio 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vähennyksen jälkeen. Huomioitavien verojen kohdentaminen erityistilanteissa 16 § Verojen kohdentaminen kiinteälle toimipaikalle Kiinteälle toimipaikalle kohdennetaan huomioitavat verot, jotka sisältyvät konserniyksikön kirjanpitoon ja liittyvät kiinteän toimipaikan 3 luvussa tarkoitettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon. Jos kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta käsitellään pääyksikön määriteltynä tuloksena 3 luvun 21 §:n mukaisesti, kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueella syntyvät ja pääyksikön määriteltyyn tulokseen liittyvät huomioitavat verot käsitellään pääyksikön huomioitavina veroina siihen määrän asti, joka vastaa tällaista tuloa kerrottuna pääyksikön lainkäyttöalueen tavanomaista tuloa koskevalla korkeimmalla verokannalla. 17 § Verojen kohdentaminen verotuksellisesti läpinäkyvälle yksikölle Omistavalle konserniyksikölle kohdennetaan huomioitavat verot, jotka sisältyvät verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät 3 luvun 22 §:n 5 momentin mukaisesti omistavalle konserniyksikölle kohdennettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon. 18 § Verojen kohdentaminen väliyhteisölle ja hybridiyksikölle Konserniyksikölle, joka on väliyhteisö, kohdennetaan mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät sen suoraan tai välillisesti omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon ja jotka koskevat niiden osuutta ulkomaisen väliyhteisön tuloksesta. Konserniyksikölle, joka on hybridiyksikkö, kohdennetaan mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät omistavan konserniyksikön kirjanpitoon ja liittyvät hybridiyksikön määriteltyyn tulokseen. Mikäli yksikölle kohdennetaan 1 tai 2 momentin perusteella huomioitavaa veroa, joka on aiheutunut yksikön kerryttämästä passiivitulosta, yksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisällytetään tällaiset verot: 1) kohdennettavan, passiivitulosta maksettavan huomioitavan veron määräisinä; tai 2) määrästä, joka saadaan kertomalla väliyhteisön tai hybridiyksikön lainkäyttöalueen täydennysveroprosentti, joka tätä varten määritetään ilman passiivitulosta omistavan konserniyksikön lainkäyttöalueella kannettuja huomioitavia veroja, konserniyksikön sellaisen passiivitulon, johon on sovellettu väliyhteisöverotusta tai läpivirtaavuusperiaatetta, määrällä, sen mukaan, kumpi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista määristä on pienempi. Jäljelle jäävät passiivisista tuloista aiheutuneet huomioitavat verot jäävät omistavalle konserniyksikölle. Edellä 3 momentissa passiivituloilla tarkoitetaan seuraavia määriteltyyn tulokseen sisältyviä tuloeriä siltä osin kuin omistavaa konserniyksikköä on verotettu ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti tai johtuen omistusosuudesta hybridiyksikössä: 1) osinko ja vastaavat; 2) korko ja vastaavat; 3) vuokra; 4) rojalti; 5) elinkorko; tai 6) nettovoitot sellaisista omaisuuslajeista, jotka tuottavat 1–5 kohdassa tarkoitettuja tuloja. 19 § Voitonjakoon liittyvien verojen kohdentaminen Konserniyksikölle, joka on jakanut voittoa tilikauden aikana, kohdistetaan voitonjaosta sen suoraan omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon kertyneet huomioitavat verot. Mitä tässä säädetään voitonjaosta, sovelletaan myös oletettuihin voitonjakoihin. Täydennysveron tietoilmoituksen jälkeiset oikaisut ja verokannan muutokset 20 § Täydennysveron tietoilmoituksen jälkeiset oikaisut Konserniyksikön huomioitaviin veroihin aikaisemman tilikauden osalta tehtävä lisäys käsitellään sen tilikauden huomioitavien verojen oikaisuna, jonka aikana oikaisu tehdään. Jos kuitenkin aikaisemman tilikauden huomioitavien verojen määrä vähenee, kyseisen tilikauden huomioitavia veroja on oikaistava. Tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti. Tilikausien määriteltyä tulosta on oikaistava vastaavasti. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueen huomioitavien verojen yhteenlaskettu vähennys, joka alittaa 1 000 000 euroa tilikaudelta, voidaan käsitellä sen tilikauden vähennyksenä, jona oikaisu tehdään.

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. 21 § Verokantamuutokset Mikäli sovellettava verokanta alennetaan alle vähimmäisverokannan ja vähennys pienentää aikaisempana vuonna huomioitavasta verosta kirjattua laskennallista verokulua, konserniyksikön aikaisemman tilikauden huomioitavia veroja oikaistaan 20 §:n 2 momentin mukaisesti. Laskennallisen verokulun määrä joka, kun se maksetaan, on aiheutunut sovellettavan kotimaisen verokannan kasvusta sen jälkeen, kun laskennallinen vero on kirjattu, on 20 §:ssä tarkoitettu oikaisu konserniyksikön huomioitaviin veroihin, jos kyseinen laskennallinen verokulu on alun perin kirjattu vähimmäisverokantaa pienemmällä verokannalla. Tässä lainkohdassa tarkoitetun oikaisun määrä on kuitenkin enintään verokulun kasvanut määrä arvostettuna vähimmäisverokantaan. 22 § Oikaistujen huomioitavien verojen maksamaton määrä Mikäli yli 1 000 000:aa euroa konserniyksikön tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa veroa, joka sisältyy tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin, ei makseta kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti jättämällä maksamaton määrä oikaistujen huomioitavien verojen ulkopuolelle. 5 luku Tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron laskenta 1 § Tosiasiallinen veroaste Konsernin tosiasiallinen veroaste lainkäyttöalueella, jolla on 2 momentissa tarkoitettu määritelty nettotulos, lasketaan tilikausittain jakamalla lainkäyttöalueen konserniyksiköiden 4 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen oikaistujen huomioitavien verojen yhteenlaskettu määrä lainkäyttöalueen määritellyllä nettotuloksella. Lainkäyttöalueen tilikauden määritelty nettotulos on positiivinen luku, joka saadaan vähentämällä kaikkien lainkäyttöalueen konserniyksiköiden 3 luvussa tarkoitetusta määritellystä tuloksesta niiden mainitussa luvussa tarkoitetut määritellyt tappiot. Jos konserniyksikkö on sijoitusyksikkö, sen oikaistuihin huomioitaviin veroihin ja määriteltyyn tulokseen tai tappioon ei sovelleta tätä pykälää. 2 § Täydennysvero Lainkäyttöalueelle lasketaan täydennysvero, jos sen tilikauden tosiasiallinen veroaste on alempi kuin vähimmäisverokanta. Lainkäyttöalueen täydennysvero kohdennetaan konserniyksikölle 5 ja 8 §:n mukaisesti. 3 § Täydennysveron laskeminen Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero on positiivinen määrä, joka saadaan kertomalla 2 momentissa tarkoitettu täydennysveroprosentti 3 momentissa tarkoitetun ylijäämävoiton määrällä ja johon on lisätty mahdollinen 8 §:n mukaisesti laskettu tilikauden ylimääräinen täydennysvero ja josta on vähennetty ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero. Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveroprosentti lasketaan vähentämällä vähimmäisverokannasta 1 §:n 1 momentin mukaisesti laskettu tosiasiallinen veroaste. Tilikauden ylijäämävoitto lasketaan vähentämällä lainkäyttöalueen määritellystä nettotuloksesta 7 §:ssä tarkoitettu substanssiperusteinen vähennys. Tilikauden ylijäämävoittona ei kuitenkaan pidetä laskelman tuloksena saatavaa negatiivista määrää. 4 § Ylimääräinen negatiivinen verokulu Jos lainkäyttöalueella on määritelty nettotulos ja täydennysveroprosentti ylittää vähimmäisverokannan, konsernille muodostuu ylimääräinen negatiivinen verokulu. Ylimääräinen negatiivinen verokulu poistetaan tilikauden oikaistuista huomioitavista veroista ja siirretään vähennettäväksi tulevina tilikausina, joilta lainkäyttöalueelle muodostuu määritelty tulos. Ylimääräisen negatiivisen verokulun vähentämättä oleva määrä vähennetään tällaisen tilikauden lainkäyttöalueen oikaistujen huomioitavien verojen positiivisesta määrästä. Ylimääräinen negatiivinen verokulu voi muodostua myös 4 luvun 5 §:ää sovellettaessa, jos ilmoittava konserniyksikkö valitsee ylimääräisen negatiivisen verokulun muodostamisen tilikauden ylimääräisen täydennysveron sijasta. Näin muodostuvaan negatiiviseen verokuluun sovelletaan 2 momentissa tarkoitettua menettelyä.

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. 5 § Konserniyksikön täydennysvero Lainkäyttöalueen täydennysvero, lukuun ottamatta 8 §:n 4 momentin mukaisesti kohdennettavaa tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, kohdennetaan lainkäyttöalueen konserniyksiköille, joiden tilikauden määritelty tulos sisältyy lainkäyttöalueen määritellyn nettotuloksen laskelmaan. Konserniyksikön tilikauden täydennysvero on lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero kerrottuna suhdeluvulla, joka saadaan jakamalla konserniyksikön 3 luvussa tarkoitettu määritelty tulos saman lainkäyttöalueen kaikkien konserniyksiköiden yhteenlasketulla määritellyllä tuloksella. Jos lainkäyttöalueella on tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, se kohdennetaan konserniyksiköille 8 §:n mukaisesti. Jos lainkäyttöalueen täydennysvero johtuu 8 §:n 1 momentin mukaisesta uudelleenlaskennasta ja lainkäyttöalueella ei ole määriteltyä nettotulosta, ylimääräinen täydennysvero on kohdennettava kullekin konserniyksikölle käyttäen 2 momentissa säädettyä laskutapaa perustuen konserniyksiköiden määriteltyihin tuloksiin niiltä tilikausilta, joilta ylimääräinen täydennysvero määrätään. 6 § Sijaintipaikattoman konserniyksikön kohtelu Tätä lukua sovellettaessa kutakin sijaintipaikatonta konserniyksikköä kohdellaan kuin se olisi lainkäyttöalueensa ainoa konserniyksikkö. 7 § Substanssiperusteinen vähennys Lainkäyttöalueen täydennysveron määrää laskettaessa määritellystä nettotulosta tehdään vähennys, joka on suuruudeltaan 2 momentissa säädetyn henkilöstömenojen vähennyserän ja 4 momentissa säädetyn aineellisen omaisuuden vähennyserän summa. Henkilöstömenojen vähennyserä on viisi prosenttia huomioon otettavista henkilöstömenoista. Huomioon otettavilla henkilöstömenoilla tarkoitetaan lainkäyttöalueella maksettuja palkkoja ja muita korvauksia, jotka maksetaan lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön työntekijöille ja riippumattomille toimeksisaajille, jotka osallistuvat konsernin tavanomaiseen toimintaan sen ohjauksessa ja valvonnassa kyseisellä lainkäyttöalueella, tai jotka muuten tulevat tällaisten työntekijöiden tai toimeksisaajien hyväksi. Huomioon otettavina henkilöstömenoina ei kuitenkaan pidetä aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoon aktivoituja ja sisällytettyjä henkilöstömenoja eikä 3 luvun 14–19 §:ssä tarkoitettuihin kansainvälisen merenkulun tuloihin liittyviä henkilöstömenoja. Aineellisen omaisuuden vähennyserä on viisi prosenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvosta. Huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan lainkäyttöalueella sijaitsevia aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä ja luonnonvaroja, vuokralleottajan oikeutta käyttää lainkäyttöalueella sijaitsevaa aineellista omaisuutta sekä kiinteän omaisuuden käyttöä tai luonnonvarojen hyödyntämistä koskevaa julkishallinnon myöntämää lupaa tai vastaavaa järjestelyä, johon liittyy merkittäviä investointeja aineelliseen omaisuuteen. Huomioon otettavana aineellisena omaisuutena ei kuitenkaan pidetä myytävänä, vuokrattavana tai sijoitustarkoituksessa pidettävää omaisuutta eikä sellaista aineellista omaisuutta, jota käytetään 3 luvun 14–19 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisen merenkulun tulojen saamiseksi. Sovellettaessa 4 ja 5 momenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo on konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laatimista varten tilikauden alussa ja lopussa kirjatun huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon keskiarvo vähennettynä kertyneillä poistoilla, varauksilla ja arvonalennuksilla ja lisättynä henkilöstömenojen aktivoinnista johtuvalla määrällä. Kiinteän toimipaikan osalta huomioon otettavilla henkilöstömenoilla ja huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan niitä menoja ja varoja, jotka sisältyvät sen 3 luvun 20 ja 21 §:n mukaiseen erilliseen kirjanpitoon, edellyttäen, että huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin kiinteä toimipaikka. Pääyksikön huomioon otettavissa henkilöstömenoissa ja huomioon otettavassa aineellisessa omaisuudessa ei tule ottaa huomioon kiinteän toimipaikan huomioon otettavia henkilöstömenoja eikä huomioon otettavaa aineellista omaisuutta. Jos kiinteän toimipaikan tulot on kokonaan tai osittain rajattu laskennan ulkopuolelle 3 luvun 22 §:n 1 ja 2 momentin ja 7 luvun 3 §:n nojalla, tällaisen kiinteän toimipaikan huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan samassa suhteessa tämän pykälän mukaisen laskennan ulkopuolelle. Läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja sen omistama huomioon otettava aineellinen omaisuus, joita ei ole kohdennettu 7–9 momentin mukaisesti, kohdennetaan seuraavasti: 1) läpivirtaavan yksikön omistavat konserniyksiköt suhteessa niille mahdollisesti 3 luvun 22 §:n 5 momentin mukaisesti kohdennettuun määrään edellyttäen, että huomioon otettavat työntekijät ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat omistavien konserniyksiköiden lainkäyttöalueella; ja 2) jos läpivirtaava yksikkö on konsernin ylin emoyksikkö, huomioitavat henkilöstömenot ja aineellinen omaisuus, jotka sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella, kohdennetaan sille vähennettynä suhteessa tuloon, joka rajataan 7 luvun 1 §:n mukaisesti läpivirtaavan yksikön määritellyn tuloksen laskennan ulkopuolelle. Muut kuin 10 momentissa tarkoitetut läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan substanssiperusteista vähennystä koskevan laskennan ulkopuolelle. Tämän pykälän mukaista substanssiperusteista vähennystä laskettaessa ei oteta huomioon lainkäyttöalueen sijoitusyksiköiden henkilöstömenoja eikä aineellista omaisuutta. Ilmoittavan konserniyksikön vaatimuksesta substanssiperusteinen vähennys voidaan jättää tekemättä täydennysveron määrää laskettaessa.

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. 8 § Tilikauden ylimääräinen täydennysvero Jos 2 luvun 12 §:n, 3 luvun 8 §:n, 4 luvun 12, 20 ja 22 §:n ja 7 luvun 9 §:n 4 momentin soveltaminen johtaa aikaisempien tilikausien tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron uudelleen laskemiseen, tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan 1–7 §:n mukaan ottaen laskelmissa huomioon ne oikaisut, jotka uudelleen laskentaan johtaneen oikaisupykälän soveltamisesta aiheutuu. Uudelleen laskemisessa mahdollisesti syntyvä täydennysvero (tilikauden ylimääräinen täydennysvero) on sen vuoden täydennysveroa, jonka aikana uudelleenlaskenta tehdään. Jos tilikauden osalta lainkäyttöalueella on 1 momentista johtuen tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, mutta ei 1 §:n 2 momentin mukaista määriteltyä nettotulosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määritelty tulos 2 luvun 6 §:n 2 momentin soveltamista varten on määrä, joka vastaa tällaisille konserniyksiköille 5 §:n mukaisesti määritettyä täydennysveroa jaettuna vähimmäisverokannalla. Konserniyksikköä, jolle kohdennetaan tämän pykälän ja 5 §:n mukaisesti ylimääräistä täydennysveroa, kohdellaan 2 lukua sovellettaessa aliverotettuna konserniyksikkönä. Jos tilikauden ylimääräistä täydennysveroa on suoritettava 4 luvun 5 §:n 1 momentin johdosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määriteltynä tuloksena 2 luvun 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa pidetään määrää, joka saadaan jakamalla kyseisen konserniyksikön osuus tässä momentissa tarkoitetusta tilikauden ylimääräisestä täydennysverosta vähimmäisverokannalla. Poiketen siitä, mitä edellä pykälässä säädetään, konserniyksikön osuus tilikauden ylimääräisestä täydennysverosta lasketaan tätä momenttia sovellettaessa kertomalla konserniyksikön tilikauden määritelty tulos tai tappio vähimmäisverokannalla ja vähentämällä näin saadusta tulosta konserniyksikön tilikauden huomioitavat verot. Edellä 4 momentissa tarkoitettu tilikauden ylimääräinen täydennysvero kohdennetaan ainoastaan sellaisille konserniyksiköille, joiden kirjaama oikaistujen huomioitavien verojen määrä on pienempi kuin nolla ja pienempi kuin tällaisten konserniyksiköiden määritelty tulos tai tappio kerrottuna vähimmäisverokannalla. 9 § Vähäisen toiminnan poikkeus Jos toiminta lainkäyttöalueella on vähäistä, ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueen konserniyksiköiden täydennysveron katsotaan olevan nolla (vähäisen toiminnan poikkeus).

§:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta. Valinnan edellytyksenä on, että: 1) kaikkien kyseisen lainkäyttöalueen konserniyksiköiden keskimääräinen määritelty tuotto on vähemmän kuin 10 000 000 euroa; ja 2) kaikkien kyseisen lainkäyttöalueen konserniyksiköiden keskimääräinen määritelty tulos tai tappio on vähemmän kuin 1 000 000 euroa. Edellä 2 momenttia sovellettaessa lainkäyttöalueen keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio on lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden ja kahden sitä edeltäneen tilikauden keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio. Mikäli 3 momentissa tarkoitettuina kahtena edeltäneenä tilikautena lainkäyttöalueella ei ole ollut konserniyksiköitä, tai lainkäyttöalueella on ollut vain konserniyksiköitä, joilla ei ole määriteltyä tuottoa tai määriteltyä tappiota, tällainen tilikausi tai tilikaudet rajataan 2 momentin mukaisen laskennan ulkopuolelle. Tätä pykälää sovellettaessa konserniyksiköiden tilikauden määriteltyinä tuottoina pidetään kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kaikkien tuottojen summaa, josta on vähennetty tai johon on lisätty 3 luvun mukaisesti tehdyt oikaisut. Konserniyksiköiden tilikauden määritelty tulos tai tappio on tätä pykälää sovellettaessa 1 §:n 2 momentin mukaisesti laskettu määritelty nettotulos tai -tappio Tämän pykälän mukaista vähäisen toiminnan poikkeusta ei sovelleta sijaintipaikattomiin konserniyksiköihin eikä sijoitusyksiköihin. Tällaisten yksiköiden tuotot ja määritelty tulos tai tappio rajataan vähäisen toiminnan poikkeuksen laskennan ulkopuolelle. 10 § Vähemmistöomisteiset konserniyksiköt Lainkäyttöalueen tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan vähemmistöomisteisen alakonsernin konserniyksiköiden osalta ikään kuin kukin vähemmistöomisteinen alakonserni olisi erillinen monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni. Vähemmistöomisteisen alakonsernin jäsenten oikaistut huomioitavat verot ja määritellyt tulokset tai tappiot rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä muun konsernin 1 §:n 1 momentin mukaisesti laskettavaa tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää ja määritettäessä 1 §:n 2 momentin mukaisesti laskettavaa määriteltyä nettotulosta. Tässä pykälässä tarkoitetaan: 1) vähemmistöomisteisella konserniyksiköllä konserniyksikköä, jossa konsernin ylimmän emoyksikön suora tai välillinen omistusosuus on enintään 30 prosenttia; 2) vähemmistöomisteisella emoyksiköllä vähemmistöomisteista konserniyksikköä, jolla on suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottava osuus toisessa vähemmistöomisteisessa konserniyksikössä, paitsi jos ensin mainitun vähemmistöomisteisen konserniyksikön määräysvallan tuottava osuus on suoraan tai välillisesti toisen vähemmistöomisteisen konserniyksikön hallussa; 3) vähemmistöomisteisella alakonsernilla vähemmistöomistuksessa olevaa emoyksikköä ja sen vähemmistöomisteisia tytäryrityksiä; ja 4) vähemmistöomistuksessa olevalla tytäryrityksellä vähemmistöomistuksessa olevaa konserniyksikköä, jonka määräysvallan tuottava osuus on suoraan tai välillisesti vähemmistöomistuksessa olevan emoyksikön hallussa. Vähemmistöomisteiseen konserniin kuulumattoman vähemmistöomisteisen konserniyksikön tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan yksikkökohtaisesti. Tällaisen vähemmistöomisteisen konserniyksikön oikaistut huomioitavat verot ja määritelty tulos tai tappio rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä konsernin 1 §:n 1 momentin mukaisesti laskettavaa tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää ja määritettäessä 1 §:n 2 momentin mukaisesti laskettavaa määriteltyä nettotulosta. Edellä 3 momentissa sanottua ei sovelleta vähemmistöomisteiseen konserniyksikköön, joka on sijoitusyksikkö. 6 luku Yritysten uudelleenjärjestelyä ja holdingrakenteita koskevat erityissäännökset Eräiden konsernirakenteiden muutosten vaikutus tuottojen kynnysarvon laskentaan 1 § Konsernien yhdistyminen Jos kahden tai useamman konsernin kaikki tai lähes kaikki konserniyksiköt ovat yhdistyneet yhdeksi konserniksi testitilikauden aikana tai testitilikautta välittömästi edeltävän neljän tilikauden aikana, katsotaan yhdistyneen konsernin täyttävän 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun tuottojen kynnysarvon yhdistymisvuodelta tai miltä tahansa yhdistymistä edeltäneeltä tilikaudelta, jos kunkin yhdistyneen konsernin konsernitilinpäätöksiin sisältyvien tuottojen yhteenlaskettu summa kyseiseltä tilikaudelta on vähintään 750 000 000 euroa. Mitä 1 momentissa säädetään kahden tai useamman konsernin yhdistymisestä, sovelletaan myös tilanteessa, jossa yksikkö, joka ei kuulu konserniin, yhdistyy konserniin tai muodostaa konsernin toisen sellaisen yksikön kanssa, joka ei kuulu konserniin. Tällöin yksikön, joka ei kuulu konserniin ja jolla ei ole konsernitilinpäätöstä, tuottoina otetaan huomioon sen tilinpäätökseen sisältyvät tuotot. 2 § Konsernin eriytyminen Jos konserni eriytyy kahdeksi tai useammaksi uudeksi konserniksi, katsotaan uuden konsernin täyttävän 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun tuottojen kynnysarvon eriytymisen jälkeen päättyneeltä ensimmäiseltä testitilikaudelta, jos uuden konsernin kyseisen tilikauden tuotot ovat vähintään 750 000 000 euroa. Uuden konsernin katsotaan täyttävän tuottojen kynnysarvon eriytymisen jälkeen päättyneiltä toiselta, kolmannelta tai neljänneltä testitilikaudelta, jos uuden konsernin tuotot ovat vähintään 750 000 000 euroa vähintään kahtena eriytymisen jälkeen päättyneenä tilikautena. Konserniin liittyvät ja siitä eroavat yksiköt 3 § Omistusosuuksien siirron vaikutus tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron laskentaan Jos yksiköstä (kohdeyksikkö) tulee monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva konserniyksikkö tai se lakkaa olemasta sellainen tilikauden aikana sen seurauksena, että yksikön suoria tai välillisiä omistusosuuksia siirretään tai yksiköstä tulee uuden konsernin emoyksikkö, käsitellään yksikköä osana monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia, jos osa sen varoista, veloista, tuloista, kuluista ja kassavirroista sisällytetään kyseiseltä tilikaudelta (siirtovuosi) rivi riviltä konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen. Kohdeyksikön tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan 2 ja 3 momentin sekä 4–6 §:n mukaisesti. Siirtovuonna huomioidaan vain konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen sisältyvä osuus kohdeyksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta sekä oikaistuista huomioitavista veroista. Laskettaessa kohdeyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota ja oikaistujen huomioitujen verojen määrää siirtovuonna ja sitä seuraavina tilikausina otetaan kohdeyksikön varojen ja velkojen arvona huomioon niiden kirjanpitoarvo välittömästi ennen siirtoa. 4 § Substanssiperusteinen vähennys siirtovuonna Laskettaessa kohdeyksikön huomioon otettavia henkilöstömenoja 5 luvun 7 §:n mukaisesti otetaan huomioon vain ne menot, jotka sisältyvät konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen. Kohdeyksikön 5 luvun 7 §:n mukaisesti laskettua huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoa oikaistaan suhteellisesti vastaamaan sitä ajanjaksoa, jona kohdeyksikkö oli monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen. 5 § Laskennallisten verosaamisten ja -velkojen käsittely siirron yhteydessä Hankkiva konserni ottaa konsernien välillä siirtyvät kohdeyksikölle kuuluvat laskennalliset verovelat ja -saamiset huomioon samalla tavalla ja samassa laajuudessa kuin jos hankkivalla konsernilla olisi ollut määräysvalta kohdeyksikössä siirtyvien verovelkojen ja -saamisten syntyhetkellä. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta 4 luvun 15 §:ssä tarkoitettuun määritellystä tappiosta muodostettuun laskennalliseen verosaamiseen. Kohdeyksikön laskennallisia verovelkoja, jotka on aiemmin sisällytetty sen laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään, käsitellään 4 luvun 13 §:ää sovellettaessa seuraavasti: 1) luovuttavan konsernin katsotaan purkaneen laskennallisen verovelan siirtovuonna; 2) laskennallisen verovelan katsotaan muodostuneen hankkivalle konsernille siirtovuonna kuitenkin siten, että mahdollinen myöhempi 4 luvun 13 §:n mukainen huomioitavien verojen vähennys huomioidaan tilikautena, jona määrä oikaistaan. 6 § Tuloksilukemissäännön soveltaminen siirtovuonna Jos siirron kohteena on emoyksikkö, joka on siirtovuoden aikana konserniyksikkö kahdessa tai useammassa konsernissa, sovelletaan tuloksilukemissääntöä erikseen emoyksikön osuuteen kunkin konsernin osalta määritettyjen matalasti verotettujen konserniyksiköiden täydennysverosta. 7 § Omistusosuuksien siirron käsittely varojen ja velkojen siirtona Poiketen siitä, mitä 3–6 §:ssä säädetään, kohdeyksikössä määräysvallan tuottavaa osuuden siirtoa käsitellään varojen ja velkojen siirtona, jos: 1) siirtoa käsitellään kohdeyksikön lainkäyttöalueella samalla tai vastaavalla tavalla varojen ja velkojen siirtona; ja 2) luovuttavalle yksikölle määrätään kohdeyksikön lainkäyttöalueella siirrosta huomioitava vero, jonka suuruus perustuu varojen verotuksessa poistamatta olevan hankintamenon ja kauppahinnan tai varojen ja velkojen käyvän arvon erotukselle. Jos siirron kohteena on verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö, tarkoitetaan yksikön lainkäyttöalueella 1 momenttia sovellettaessa sitä lainkäyttöaluetta, jolla yksikön varat sijaitsevat. Varojen ja velkojen siirto 8 § Varojen ja velkojen siirtoa koskevat yleiset säännökset Konserniyksikön, joka luovuttaa varoja ja velkoja (luovuttava konserniyksikkö), on sisällytettävä luovutuksesta syntyvä voitto tai tappio määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan. Konserniyksikön, joka hankkii varoja ja velkoja (vastaanottava konserniyksikkö), on laskettava määritelty tuloksensa tai tappionsa perustuen niihin kirjanpitoarvoihin, jotka varoilla ja veloilla on konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laatimiseksi käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti. 9 § Varojen ja velkojen siirto uudelleenjärjestelyssä Jos varoja ja velkoja siirretään uudelleenjärjestelyssä, sovelletaan 8 §:n sijasta seuraavaa: 1) siirrosta syntynyttä voittoa tai tappiota ei oteta huomioon luovuttavan konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa; ja 2) vastaanottavan konserniyksikön määritelty tulos tai tappio lasketaan perustuen niihin kirjanpitoarvoihin, jotka hankituilla varoilla ja veloilla oli luovuttavan konserniyksikön kirjanpidossa. Uudelleenjärjestelyllä tarkoitetaan yritysmuodon muutosta tai varojen ja velkojen siirtoa sulautumisen, jakautumisen, purkautumisen tai vastaavan liiketoimen yhteydessä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 1) vastike siirrosta määräytyy seuraavin perustein: a) vastike muodostuu kokonaisuudessaan tai olennaisilta osin vastaanottavan konserniyksikön tai siihen yhteydessä olevan yksikön oman pääoman ehtoisista osuuksista; b) yksikön purkautuessa vastikkeen on oltava kohdeyksikön oman pääoman ehtoisia osuuksia; c) vastiketta ei tarvitse antaa, jos oman pääoman ehtoisten osuuksien antamisella ei ole taloudellista merkitystä; 2) luovuttavan konserniyksikön siirretyistä varoista saama voitto tai tappio on kokonaan tai osittain vapautettu verosta; ja 3) sen lainkäyttöalueen verolainsäädännössä, jossa vastaanottava konserniyksikkö sijaitsee, edellytetään, että vastaanottava konserniyksikkö laskee veronalaiset tulonsa hankinnan jälkeen käyttäen varojen osalta luovuttavan konserniyksikön verotuksessa poistamatonta hankintamenoa oikaistuna luovutuksesta mahdollisesti syntyvällä 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ehtoja täyttämättömällä voitolla tai tappiolla. 10 § Varojen ja velkojen siirto ehtoja täyttämättömän voiton tai tappion synnyttävässä uudelleenjärjestelyssä Poiketen siitä mitä 8 ja 9 §:ssä säädetään, jos varojen ja velkojen siirto tapahtuu sellaisessa uudelleenjärjestelyssä, jossa luovuttavalle konserniyksikölle syntyy 2 momentissa tarkoitettu ehtoja täyttämätön voitto tai tappio: 1) luovuttavan konserniyksikön on sisällytettävä siirrosta syntyvä voitto tai tappio määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan ehtoja täyttämättömän voiton tai tappion määrään asti; 2) vastaanottavan konserniyksikön on laskettava määritelty tuloksensa tai tappionsa perustuen niihin kirjanpitoarvoihin, jotka hankituilla varoilla ja veloilla oli luovuttavan konserniyksikön kirjanpidossa kuitenkin niin, että arvoissa otetaan huomioon mahdollinen vastaanottavan konserniyksikön paikallisten verosääntöjen mukaisesti ehtoja täyttämättömän voiton tai tappion huomioimiseksi tehtävä oikaisu. Ehtoja täyttämättömällä voitolla tai tappiolla tarkoitetaan pienempää luovuttavan konserniyksikön uudelleenjärjestelyn yhteydessä syntyvästä voitosta tai tappiosta, joka on veronalainen luovuttavan konserniyksikön lainkäyttöalueella, ja uudelleenjärjestelyn yhteydessä syntyvästä kirjanpidollisesta voitosta tai tappiosta. 11 § Varojen ja velkojen käypään arvoon arvostamiseen liittyvä valinta Ilmoittaman konserniyksikön niin valitessa, jos konserniyksikkö saa tai on velvollinen oikaisemaan varojensa ja velkojensa arvoa verotusta varten käypään arvoon, tämä konserniyksikk