Lyhyesti

Tämä laki säätelee pakkokeinojen käyttöä ja niiden edellytyksiä rikosten selvittämisessä ja syytetoimissa. Se sisältää säännöksiä kiinniottamisesta, pidättämisestä ja vangitsemisesta.

Mitä se säätelee

• Pakkokeinojen käytön yleisiä periaatteita, kuten suhteellisuus-, vähimmän haitan ja hienotunteisuusperiaatteet.
• Oikeutta ottaa kiinni rikoksesta epäiltyjä sekä poliisin että yleisen kiinniotto-oikeuden nojalla.
• Edellytyksiä ja menettelytapoja rikoksesta epäillyn pidättämiselle.
• Edellytyksiä ja menettelytapoja rikoksesta epäillyn tai tuomitun vangitsemiselle.

Keitä se koskee

• Rikoksesta epäiltyjä henkilöitä.
• Viranomaisia, kuten poliiseja, tullivirkamiehiä, rajavartijoita ja syyttäjiä, jotka käyttävät pakkokeinoja.

Tärkeimmät kohdat

• Pakkokeinoja saa käyttää vain, jos käyttö on puolustettavaa rikoksen törkeyden ja selvittämisen tärkeyden huomioiden, eikä kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä.
• Poliisimies saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn tai pidätettäväksi/vangittavaksi määrätyn.
• Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai kyseessä on tietyt lievemmät rikokset (esim. lievä pahoinpitely, näpistys).
• Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos rikoksesta on säädetty vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus, tai jos on syytä epäillä pakoa, todistusaineiston vaikeuttamista tai rikollisen toiminnan jatkamista, tai jos epäilty on tuntematon tai hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistuu maasta. Alle 15-vuotiaana tehdystä rikoksesta epäiltyä ei saa pidättää.