Lyhyesti

Tämä laki säätelee julkisilla aloilla työskentelevien henkilöiden eläketurvaa, mukaan lukien valtion, kirkon ja Kansaneläkelaitoksen palveluksessa olevat, sekä Kevan jäsenyhteisöjen työntekijät. Se määrittelee eläketurvan lajit, sen toimeenpanon ja vanhuuseläkkeen ehdot.

Mitä se säätelee

• Eläketurvan järjestämistä ja toimeenpanoa julkisilla aloilla.
• Eläketurvan lajeja, kuten peruseläketurva ja kuntoutusetuudet, sekä lisäeläketurvan mahdollisuutta.
• Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksiä, ikärajoja ja määräytymistä.
• Määritelmiä, kuten palvelussuhde, työntekijä, julkinen työnantaja ja palkaton aika, jotka vaikuttavat eläketurvaan.

Ketä se koskee

• Julkiseen työnantajaan (Kevan jäsenyhteisö, valtio, evankelis-luterilainen kirkko, Kansaneläkelaitos) palvelussuhteessa olevia henkilöitä.
• Eduskunnan palveluksessa olevia henkilöitä, eduskunnan oikeusasiamiestä ja apulaisoikeusasiamiestä.
• Tietyissä tapauksissa myös perhehoitajia, omaishoitajia, julkisen työnantajan luottamushenkilöitä ja toimeksiantosopimuksella työskenteleviä luonnollisia henkilöitä.

Keskeiset kohdat

• Eläketurvasta huolehtii julkisoikeudellinen eläkelaitos Keva.
• Eläkettä ei kartu ennen 17 vuoden ikää tai tiettyjen ikärajojen (esim. 68–70 vuotta syntymävuodesta riippuen) jälkeen.
• Alin vanhuuseläkeikä vaihtelee syntymävuoden mukaan, esimerkiksi vuonna 1954 syntyneillä 63 vuotta ja vuonna 1962–1964 syntyneillä 65 vuotta.
• Vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on palvelussuhteen päättyminen, josta eläkkeelle jäädään.