Tämä laki säätelee kunnallista eläketurvaa, joka perustuu työansioihin, ja sen järjestää julkisoikeudellinen kunnallinen eläkelaitos.
2003 549/2003 Kunnallinen eläkelaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Lain tarkoitus ja soveltamisala 1 § Lain tarkoitus Tässä laissa säädetään työansioiden perusteella määräytyvästä kunnallisesta eläketurvasta. Eläketurvasta huolehtii julkisoikeudellinen kunnallinen eläkelaitos. 2 § Jäsenyhteisöt Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöjä suoraan tämän lain nojalla ovat kunnat ja kuntayhtymät sekä kunnallinen eläkelaitos ja Kuntien takauskeskus. Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi voi liittyä: 1) sellainen yhdistys, jossa on jäseninä vain 1 momentissa mainittuja jäsenyhteisöjä tai niiden muodostamia yhdistyksiä; 2) sellainen osakeyhtiö, jonka kaikki osakkeet ovat 1 momentissa mainittujen jäsenyhteisöjen taikka eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi liittyneiden yhdistysten tai tässä kohdassa mainittujen osakeyhtiöiden omistuksessa ja jonka osakkeita yhtiöjärjestyksen mukaan saadaan luovuttaa vain 1 momentissa sekä tässä ja 1 kohdassa tarkoitetuille jäsenyhteisöille; sekä 3) sellainen osakeyhtiö, jonka osakkeista vähintään 90 prosenttia on 1 momentissa tarkoitettujen jäsenyhteisöjen ja eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi liittyneiden yhdistysten omistuksessa ja jonka kaikista osakkeista osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan saadaan luovuttaa enintään 10 prosenttia muille kuin 1 momentissa ja 1 kohdassa tarkoitetuille jäsenyhteisöille. Mitä tässä laissa säädetään jäsenyhteisöstä, sovelletaan myös jäsenyhteisöksi liittyneeseen yhdistykseen ja osakeyhtiöön. 3 § Lain soveltamisala Tämän lain mukaisen eläketurvan piiriin kuuluu jäsenyhteisöön virka- tai työsuhteessa oleva henkilö, jollei hänen virka- tai työsuhteeseensa perustuvasta eläketurvasta säädetä erikseen. Eläketurvan piiriin kuuluu myös: 1) perhehoitaja, joka on tehnyt jäsenyhteisön kanssa perhehoitajalain (312/1992) 1 §:ssä tarkoitetun toimeksiantosopimuksen (perhehoitaja); 2) hoitaja, joka on tehnyt jäsenyhteisön kanssa sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen omaishoidon tuesta (omaishoitaja); sekä 3) jäsenyhteisön luottamushenkilö. 4 § Yleiset määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) palvelussuhteella tämän lain piiriin kuuluvaa virka- tai työsuhdetta sekä perhe- ja omaishoitajan sopimussuhdetta jäsenyhteisöön; 2) työntekijällä kaikkia lain soveltamisen piiriin kuuluvia henkilöitä lukuun ottamatta luottamushenkilöä; 3) työeläkelailla työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentissa mainittuja lakeja ja eläkesääntöjä sekä muita niihin verrattavia säädöksiä, joissa määritellään työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuva eläke; 4) työeläkkeellä työeläkelain mukaisia eläkkeitä; 5) täysitehoisella eläkkeellä eläkettä, jota määrättäessä on otettu huomioon vanhuus-eläkeiän täyttämiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio; 6) tulevalla ajalla eläketapahtuman ja vanhuuseläkeiän täyttämisen välistä aikaa; 7) eläkepalkalla jokaisesta palvelussuhteesta määrättävää eläkkeen perusteena olevaa palkkaa; 8) indeksilukua vastaavilla rahamäärillä summia, jotka tarkistetaan vuosittain tammi-kuun alusta työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen soveltamista varten vahvistettavan indeksiluvun mukaan; 9) edunjättäjällä henkilöä, jonka jälkeen suoritetaan tämän lain mukaista perhe-eläkettä; sekä 10) edunsaajalla henkilöä, jolla on oikeus saada tämän lain mukaista perhe-eläkettä. 5 § Soveltamisen rajoitukset Jäsenyhteisön palvelussuhteesta sekä luottamustoimesta karttuu eläkettä tämän lain mukaisesti. Laki ei kuitenkaan koske palvelussuhdetta eikä luottamustointa: 1) siltä osin kuin palvelussuhde on ollut voimassa ennen sitä vuotta, jona työntekijä täyttää 14 vuotta; 2) joka on alkanut työntekijän tai luottamushenkilön täytettyä 65 vuotta; tai 3) työeläkelain mukaisen täysitehoisen eläkkeen eläketapahtuman ja eläkkeen päättymisen välisenä aikana. 2 luku Eläketurva 6 § Eläketurvan lajit Eläketurvaan kuuluvat peruseläketurva ja kuntoutusetuudet. Eläketurvaan voi kuulua myös lisäeläketurva. 7 § Peruseläketurva ja kuntoutusetuudet Peruseläketurvasta ja kuntoutusetuuksista säädetään tässä laissa. Jäsenyhteisö ei voi järjestää eikä pitää voimassa palvelussuhteeseen perustuvaa peruseläketurvaa työntekijöilleen tai luottamustoimeen perustuvaa peruseläketurvaa luottamushenkilöilleen muutoin kuin tässä laissa säädetyllä tavalla. 8 § Lisäeläketurva Kunnallinen eläkelaitos voi järjestää työn-tekijöille ja luottamushenkilöille peruseläketurvan lisäksi myös lisäeläketurvaa. Lisäeläketurvan järjestäminen on jäsenyhteisölle vapaaehtoista. Lisäeläketurvasta määrätään kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännössä. Lisäeläke-säännössä määrätään kunnallisen eläkelaitoksen oikeudesta myöntää ylimääräinen eläke sekä työntekijän kuoltua suoritettava taloudellinen tuki. Lisäeläkesäännössä voidaan määrätä, että taloudellista tukea suoritetaan myös jäsenyhteisön palveluksessa olevan muun työeläkelain piiriin kuuluvan työntekijän jälkeen. 9 § Muualta järjestettävä lisäeläketurva Sen lisäksi, mitä 8 §:ssä säädetään, jäsenyhteisö voi ottaa työntekijälleen ja luottamushenkilölleen tämän lain mukaisen eläketurvan lisäksi vapaamuotoisen eläkevakuutuksen tai myöntää hänelle yksittäistapauksessa ylimääräisen eläkkeen. 3 luku Eläkeoikeus 10 § Eläke ja muut etuudet Työntekijällä on oikeus eläkkeeseen ja kuntoutukseen tämän lain mukaisesti. Eläkkeitä ovat vanhuuseläke, varhennettu vanhuuseläke, osa-aikaeläke, työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki, yksilöllinen varhaiseläke ja työttömyyseläke. Työntekijän edunsaajilla on oikeus tämän lain mukaiseen perhe-eläkkeeseen siten kuin 5 luvussa säädetään. Kuntoutukseen liittyvien etuuksien osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään eläkkeestä ja eläkkeensaajasta. Luottamushenkilöllä on oikeus vanhuus-eläkkeeseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen ja kuntoutustukeen jäsenyhteisön hänelle maksamista ansionmenetyksen korvauksista ja määräajalta maksetuista erillisistä palkkioista. Eläkkeeseen oikeuttavilta määräajalta maksetuilta palkkioilta edellytetään, että nämä palkkiot ovat yhteensä vähintään 12 kertaa 15,14 euroa kalenterivuodessa. Rahamäärä vastaa vuoden 1966 indeksilukua 142. Mainitun rajamäärän täyttymistä tarkasteltaessa otetaan huomioon kunkin jäsenyhteisön maksamat palkkiot erikseen. Luottamushenkilön jälkeen ei ole oikeutta perhe-eläkkeeseen. 11 § Vanhuuseläke Työntekijällä ja luottamushenkilöllä on oikeus saada vanhuuseläkettä täytettyään 65 vuoden vanhuuseläkeiän. Työntekijällä, jonka kunnallinen palvelussuhde jatkuu keskeytymättömänä hänen täytettyään vanhuuseläkeiän, ei kuitenkaan palvelussuhteen kestäessä ole oikeutta saada vanhuuseläkettä. Jos työntekijä on vanhuuseläkeiän täyttäessään kahdessa tai useammassa palvelussuhteessa ja jokin niistä jatkuu keskeytymättä vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen, hänellä on 1 momentin estämättä oikeus vanhuuseläkkeeseen päättyvästä ja aikaisemmin päättyneistä palvelussuhteista. Jatkuvaa palvelussuhdetta ei oteta huomioon määrättäessä eläkettä päättyneistä palvelussuhteista. 12 § Erityinen vanhuuseläkeikä Työntekijällä on oikeus tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen, jos hän ennen 65 vuoden iän täyttämistä on saanut vanhuus-eläkkeen, joka ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1995 on määrätty valtion eläkelain (280/1966) 10 §:n 2 momenttia tai sitä vastaavia säännöksiä soveltaen: 1) tämän lain voimaanpanolain (550/2003) nojalla; 2) valtion eläkelain tai siihen liittyvän lainsäädännön nojalla; 3) Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 7 §:n 1 momentin 8 kohdan tai 9 kohdassa tarkoitetun eläkesäännön nojalla; 4) Suomen Pankin eläkesäännön nojalla; 5) evankelisluterilaisen kirkon eläkelain (298/1966) nojalla; 6) ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/1969) nojalla; tai 7) Ahvenanmaan maakunnan varoista soveltuvin osin valtion eläkesäännösten mukaisesti suoritettavaa eläketurvaa koskevan lainsäädännön nojalla. Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä 1 momentin perusteella on, että hänen kunnallinen palvelussuhteensa on päättynyt. Tällöin vanhuuseläkeikänä pidetään 1 momentissa mainittujen säännösten mukaista eläkeikää. 13 § Varhennettu vanhuuseläke Työntekijällä on oikeus saada vanhuus-eläkkeensä varhennettuna vanhuuseläkkeenä aikaisintaan viisi vuotta ennen vanhuuseläke-iän täyttämistä. Varhennuksen vuoksi eläkettä vähennetään varhennusvähennyksellä. Varhennettuun vanhuuseläkkeeseen sovelletaan muutoin, mitä vanhuuseläkkeestä tässä laissa säädetään. 14 § Osa-aikaeläke Työntekijällä, joka on täyttänyt 58 vuotta, on oikeus saada osa-aikaeläkettä edellyttäen, että: 1) hän ei saa työeläkettä; 2) hänellä on ennen osa-aikaeläkkeen alkamista tämän lain piiriin kuuluvaa palvelua yhdenjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta ja hän on ollut ennen osa-aikaeläkkeen alkamista välittömästi edeltäneiden viiden vuoden aikana yhdessä tai useammassa eläkkeeseen oikeuttavassa palvelussuhteessa yhteensä vähintään kolme vuotta ja on ollut tänä aikana sellaisessa kokoaikaisessa palvelussuhteessa, jossa hänen tässä laissa tarkoitettu työansionsa tai työansio tässä laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa ja jonkin muun työeläkelain piiriin kuuluvassa palvelussuhteessa tai yritystoiminnassa yhteensä on vähintään 4 kertaa 15,14 euroa kuukaudessa; 3) hänen palvelussuhteensa perusteella otettaisiin huomioon eläkeaikana tuleva aika, jos hän osa-aikaeläkkeen alkamishetkellä olisi tullut työkyvyttömäksi; 4) hänen palvelussuhteensa työaika ja ansiotulo on vähentynyt osa-aikatyössä niin, että ansiotulo työeläkelakien piiriin kuuluvassa työssä on yhteensä vähintään 35 prosenttia ja enintään 70 prosenttia 43 §:ssä tarkoitetusta vakiintuneesta ansiotulosta, kuitenkin vähintään 15,14 euroa kuukaudessa; työajan vähentäminen ei saa merkittävästi poiketa ansiotulojen vähentämisestä; ja 5) hän ei ole yhdenjaksoisesti poissa työstä kuutta viikkoa pitempää aikaa; tähän kuuden viikon jaksoon ei lueta vuosilomaa tai muuta siihen verrattavaa aikaa eikä aikaa, jolta hän saa sairausvakuutuslain (364/1963) mukaista päivärahaa. Perhepäivähoitajan katsotaan kuitenkin olevan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa kokoaikaisessa palvelussuhteessa, jos hänen keskimääräinen työansionsa työeläkelakien piiriin kuuluvassa toiminnassa on yhteensä vähintään 3,5 kertaa 15,14 euroa kuukaudessa. Työajan vähentymistä ei edellytetä. Jos työntekijä on siirtynyt toiminnan kunnallistamisen yhteydessä valtion palveluksesta jäsenyhteisön palvelukseen, otetaan 1 momentin 2 kohdassa mainittua kuuden kuukauden ja kolmen vuoden määräaikaa laskettaessa huomioon kunnallistamista edeltänyt valtion palvelus. Tässä pykälässä mainitut rahamäärät vastaavat vuoden 1966 indeksilukua 142. 15 § Osa-aikaeläkkeen lakkauttaminen ja uudelleen alkaminen Osa-aikaeläke lakkautetaan, jos työntekijä ei täytä enää osa-aikaeläkkeen saamisen edellytyksiä. Jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke myönnetään samalta ajalta, jolta on maksettu osa-aikaeläkettä, katsotaan osa-aikaeläke työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen osasuoritukseksi. Jos osa-aikaeläke on 1 momentin mukaisesti lakkautettu, työntekijällä on oikeus saada uudelleen osa-aikaeläkettä hänen täyttäessään sen saamisen edellytykset. Jos osa-aikaeläke alkaa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa aikaisemman osa-aikaeläkkeen päättymisestä, eläke myönnetään entisin perustein, jollei 44 §:stä muuta johdu. 16 § Siirtyminen osa-aikaeläkkeeltä vanhuus- eläkkeelle Osa-aikaeläkettä saavan työntekijän vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että osa-aikatyö on päättynyt ja että hän ennen osa-aikaeläkkeen lakkaamista ja osa-aikatyön päättymistä on saavuttanut vanhuuseläkeikänsä. 17 § Ammatillinen kuntoutus Työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi voidaan työntekijälle antaa ammatillista kuntoutusta. Ammatillisena kuntoutuksena voidaan: 1) antaa neuvontaa; 2) tehdä kuntoutustutkimuksia; 3) antaa työhön ja ammattiin johtavaa koulutusta; 4) järjestää työhön valmennusta; 5) myöntää elinkeinotukea; sekä 6) järjestää ammatillista kuntoutusta tukevaa lääkinnällistä kuntoutusta. Ammatillista kuntoutusta voidaan antaa työntekijälle, jonka eläkettä tämän lain mukaan määrättäessä olisi eläkkeeseen oikeuttavana aikana otettu huomioon myös tuleva aika, jos työkyvyttömyys olisi alkanut ajankohtana, jona kuntoutuspäätös tehtiin. Ammatillista kuntoutusta voidaan antaa myös työntekijälle, joka päätöstä tehtäessä saa tämän lain mukaista täysitehoista eläkettä. 18 § Kuntoutusraha Työntekijällä, joka ei saa eläkettä, on oikeus kuntoutusrahaan niiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on estynyt tekemästä ansiotyötään ammatillisen kuntoutuksen johdosta. Kuntoutusrahaa voidaan maksaa myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta, kuitenkin enintään kolmelta kuukaudelta kalenterivuodessa. Sama koskee kuntoutusjaksojen välistä aikaa. Kuntoutusrahaa voidaan maksaa 2 momentissa mainittua aikaa pitemmältäkin ajalta, jos sen maksaminen on kuntoutuksen etenemisen turvaamiseksi perusteltua. 19 § Kuntoutusavustus Kuntoutusrahaa saaneelle voidaan maksaa harkinnanvaraista kuntoutusavustusta, jos tämä on hänen työllistymisensä kannalta erityisen tarpeellista. 20 § Kuntoutuskorotus Jos työntekijälle kunnallisen eläkelaitoksen päätöksellä annetaan 17 §:n 2 momentin 2―4 tai 6 kohdassa tarkoitettua kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkkeeseen ja 25 §:ssä tarkoitettuun kuntoutustukeen maksetaan kuntoutuskorotus. Kuntoutuskorotus maksetaan myös, jos vastaavan päätöksen on antanut jokin muu työeläkettä maksava eläkelaitos. 21 § Erityiskustannukset Työntekijälle voidaan maksaa korvausta kuntoutuksen aiheuttamista välttämättömistä ja tarpeellisista kustannuksista. 22 § Kuntoutusmahdollisuuksien varmistaminen Ennen kuin kunnallinen eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on tarvittaessa varmistettava, että hakijan mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. Jos eläkehakemus hylätään, hakija ohjataan tarpeen mukaan hänen kuntoutustarvettaan vastaavan kuntoutuksen tai muiden palvelujen piiriin. Eläkelaitoksen on lisäksi noudatettava, mitä kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä annetussa laissa (604/1991) säädetään. 23 § Työkyvyttömyysetuudet Työntekijällä ja luottamushenkilöllä on oikeus alentuneen työkyvyn perusteella työkyvyttömyyseläkkeeseen tai 25 §:ssä tarkoitettuun kuntoutustukeen ja työntekijällä yksilölliseen varhaiseläkkeeseen siten kuin tässä laissa säädetään. Työkyvyttömyyseläke ja yksilöllinen varhaiseläke myönnetään toistaiseksi ja kuntoutustuki määräajaksi. 24 § Työkyvyttömyyseläke Työntekijällä ja luottamushenkilöllä on oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä: 1) jos hän tämän lain alaisen palvelussuhteensa jatkuessa on tullut sairauden, vian tai vamman takia kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä; jos hän jatkaa työntekoa, oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen arvioidaan kuitenkin 2 kohdan mukaisesti; tai 2) jos hänen työkykynsä voidaan sairauden, vian tai vamman johdosta arvioida alentuneen vähintään kahdella viidesosalla ja työkyvyn alentumisen tai 1 kohdan mukaisen työkyvyttömyyden, sen alkamisesta kulunut aika mukaan luettuna, voidaan arvioida jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan; taikka 3) jos hänelle on tämän lain alaisen palvelussuhteen päätyttyä myönnetty myöhempään virka- tai työsuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuva työeläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke. Edellä 1 momentin 2 kohdan mukaista työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän tai luottamushenkilön jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja. Työkyvyn vaihdellessa otetaan huomioon vuotuinen ansio. Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään työkyvyn alenemisen arvioinnissa huomioon otettavista tekijöistä, 60 vuotta täyttäneen työntekijän ja luottamushenkilön, jonka ansiotyöura on pitkä, työkyvyttömyys-eläkeoikeutta arvioitaessa otetaan huomioon myös työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työn vaativuus ja vastuullisuus, jos nämä seikat yhdistyneenä sairauteen, vikaan tai vammaan tekevät työnteon jatkamisen kohtuuttomaksi. Jos työkyvyttömyys aiheutuu sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka työn-tekijällä oli tämän lain alaisen palvelussuhteen alkaessa, hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän palvelussuhteen perusteella vain, jos hän on tullut työkyvyttömäksi aikaisintaan vuoden kuluttua palvelussuhteen alkamisesta. Luottamushenkilön oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen edellyttää luottamustoimiin perustuvan eläkkeen osalta lisäksi luottamus-toimien päättymistä. 25 § Kuntoutustuki Kuntoutustuki myönnetään työntekijälle tai luottamushenkilölle hänen kuntoutumisensa edistämiseksi niin pitkäksi määräajaksi kuin hänen arvioidaan olevan 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvytön. Kuntoutustukea myönnettäessä kunnallisen eläkelaitoksen on varmistettava, että työntekijälle tai luottamushenkilölle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuki voidaan myöntää työkyvyttömälle työntekijälle tai luottamushenkilölle myös siksi ajaksi, jonka hoito- tai kuntoutus-suunnitelman valmistelu kestää. Mitä muualla tässä tai muussa työeläkelaissa säädetään työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta, sovelletaan kuntoutustukeen ja sen saajaan. 26 § Täysi- ja osatyökyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä tai osatyö-kyvyttömyyseläkkeenä. Täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään työntekijälle ja luottamushenkilölle, joka on tullut kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä tai jonka työkyky on alentunut 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähintään kolmella viidesosalla. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä. 27 § Työkyvyttömyyseläkkeen evääminen tai vähentäminen Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä tai sen määrää vähennetään, jos työntekijä tai luottamushenkilö on aiheuttanut työkyvyttömyyden tahallaan. Työkyvyttömyyseläkettä voidaan vähentää myös, jos työntekijä tai luottamushenkilö on aiheuttanut työkyvyttömyyden törkeällä tuottamuksella tai saanut sairautensa, vikansa tai vammansa rikollisella teolla taikka jos hän ei ole ilman hyväksyttävää syytä suostunut kunnallisen eläkelaitoksen määräämään ja kustantamaan tutkimukseen tai lääkärin määräämään hoitoon, hengenvaaralliseksi katsottavaa tutkimusta ja hoitotoimenpidettä lukuun ottamatta. Samoin voidaan eläkettä vähentää, jos työkyvyttömyys aiheutuu alkoholin tai muiden päihdyttävien aineiden väärinkäyttämisestä ja työntekijä tai luottamushenkilö kieltäytyy hakeutumasta hoitoon, jonka eläkelaitos kustantaa. 28 § Työkyvyn muutoksen vaikutus Eläkkeen määrä tarkistetaan hakemuksesta tai kunnallisen eläkelaitoksen aloitteesta, jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyky muuttuu siten, että muutoksella 26 §:n mukaan on vaikutusta eläkkeen suuruuteen ja jos muutoksen, kun otetaan huomioon myös jo kulunut aika, arvioidaan kestävän vähintään vuoden. Tarkistus tehdään muutosta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jollei 112 §:n säännöksistä muuta johdu. Eläkettä ei kuitenkaan alenneta ajalta, jolta sitä on jo maksettu, eikä koroteta pitemmältä ajalta kuin tarkistushakemusta tai eläkelaitoksen tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä lähinnä seuraavaa kuukautta edeltäneeltä kuudelta kuukaudelta. Jos työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, se voidaan maksaa osatyökyvyttömyyseläkkeenä vuotta lyhyemmältäkin ajalta. Osatyökyvyttömyyseläke voidaan maksaa täytenä eläkkeenä 20 §:ssä tarkoitetun kuntoutuksen ajalta. 29 § Työkyvyttömyyseläkkeen lakkauttaminen tai keskeyttäminen Työkyvyttömyyseläke lakkautetaan tai sen maksaminen keskeytetään: 1) jos eläkkeensaaja todetaan ansiotyöhön kykeneväksi ja jos hänelle on tarjolla sellaista työtä, jota ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana; tai 2) jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy kuntoutuksesta tai koulutuksesta. 30 § Työhönsijoittumisraha Työntekijälle, jolle myönnetty täysitehoinen kuntoutustuki on lakannut, voidaan myöntää työhönsijoittumista varten eläkkeen määräistä työhönsijoittumisrahaa enintään kolmen kuukauden ajaksi. Jos hänelle myönnetään myöhemmin eläkettä samalta ajalta, työhönsijoittumisraha vähennetään eläkkeestä. 31 § Osatyökyvyttömyyseläkkeen muuttuminen yksilölliseksi varhaiseläkkeeksi tai työttömyyseläkkeeksi Osatyökyvyttömyyseläke muutetaan eläkkeensaajan hakemuksesta yksilölliseksi varhaiseläkkeeksi sitä kuukautta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jona eläkkeensaaja on täyttänyt yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen edellytykset. Muutosta ei kuitenkaan tehdä takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta ennen yksilöllisen varhaiseläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta. Jos osatyökyvyttömyyseläkettä saava työn-tekijä täyttää työttömyyseläkkeen saamisen edellytykset, eläke muutetaan hakemuksesta työttömyyseläkkeeksi. Tällöin eläkkeen määrä on yhtä suuri kuin se työkyvyttömyyseläke, jonka hän olisi saanut, jos osatyökyvyttömyyseläke olisi muutettu täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Työttömyyseläkkeeseen ei kuitenkaan lisätä 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua tulevan ajan eläkkeenosaa, mutta työttömyyseläke määrätään vähintään mainitun osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruiseksi. Jos työttömyyseläke myönnetään samalta ajalta, jolta on maksettu osatyökyvyttömyyseläkettä, katsotaan osatyökyvyttömyyseläke työttömyyseläkkeen osasuoritukseksi. Muutoin sanotusta työttömyyseläkkeestä on voimassa, mitä 109 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään. 32 § Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuminen vanhuuseläkkeeksi Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkeiän työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi. 33 § Yksilöllinen varhaiseläke Ennen vuotta 1944 syntyneellä työntekijällä, joka on täyttänyt 58 vuotta, on oikeus saada yksilöllistä varhaiseläkettä, jos hänen työkykynsä, huomioon ottaen sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammatissa olon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään. Edellä 1 momentissa tarkoitettuja työ-olosuhteita arvioitaessa on myös otettava huomioon julkisen hallinnon erityisluonteesta johtuvat tietyille tehtäville asetettavat erityiset vaatimukset, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen, työntekijän omaan turvallisuuteen taikka työn vastuullisuuteen yleisen edun kannalta. Yksilöllisen varhaiseläkkeen edellytyksenä on, että työntekijä on lopettanut työeläkelaissa tarkoitetun ansiotyön tai että hänen ansiotulonsa näistä töistä voidaan arvioida kuukaudessa pienemmiksi kuin 15,14 euroa. Rahamäärä vastaa vuoden 1966 indeksilukua 142. Lisäksi edellytetään, että yksilöllistä varhaiseläkettä määrättäessä voidaan ottaa huomioon tuleva aika. Jos työntekijä saa vanhuuseläkettä jonkin muun työeläkelain perusteella, tulevan ajan huomioon ottamista ei edellytetä. Työntekijällä on oikeus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen myös, jos hänelle palvelussuhteen päätyttyä on myönnetty myöhempään virka- tai työsuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuva työeläkelain mukainen yksilöllinen varhaiseläke. Yksilöllisestä varhaiseläkkeestä ja sen saajasta on jäljempänä mainituin poikkeuksin voimassa, mitä työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta säädetään. 34 § Ansiotyön vaikutus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen Kun yksilöllisen varhaiseläkkeen saaja menee ansiotyöhön, jonka vuoksi 48 §:n 2 momentin mukaan eläke olisi maksettava osaeläkkeenä tai sitä ei tulisi maksaa lainkaan, kunnallinen eläkelaitos muuttaa eläkkeen määrän tai keskeyttää eläkkeen maksamisen seuraavasta mahdollisesta maksujaksosta alkaen. Näissä tapauksissa eläkelaitos voi periä aiheettomasti maksetut eläke-erät takaisin eläkkeensaajalta ansiotyöhön ryhtymisestä alkaen. Työnteon lakatessa tai vähentyessä siten, että työntekijällä on oikeus saada yksilöllistä varhaiseläkettä täytenä tai osaeläkkeenä, lepäävänä olevaa yksilöllistä varhaiseläkettä ryhdytään maksamaan hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta. Poikkeuksellisesta syystä eläke voidaan maksaa takautuvasti enintään vuoden ajalta ennen hakemista seuraavaa kuukautta. Lepäävänä oleva yksilöllinen varhaiseläke voidaan eläkkeensaajan hakemuksesta lakkauttaa hakemista seuraavan kuukauden alusta. Jollei lepäävänä olevaa yksilöllistä varhaiseläkettä ole vaadittu maksettavaksi uudelleen viiden vuoden kuluessa keskeyttämisestä, se katsotaan ilman eri päätöstä lakanneeksi sanotun ajan kuluttua. 35 § Yksilöllisen varhaiseläkkeen lakkauttaminen Yksilöllinen varhaiseläke lakkautetaan, jollei eläkkeensaaja enää täytä yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen edellytyksiä. Niin ikään yksilöllinen varhaiseläke lakkautetaan, jos se on myönnetty 33 §:n 5 momentin mukaan ja jos sen myöntämisen perusteena oleva eläke lakkautetaan. 36 § Työttömyyseläke Pitkäaikaisesti työttömällä työntekijällä on oikeus saada työttömyyseläkettä 60 vuotta täytettyään edellyttäen, että: 1) hän on ennen eläketapahtumapäivää välittömästi edeltäneiden 15 kalenterivuoden aikana ansainnut työeläkelain mukaista eläkettä yhteensä vähintään viisi vuotta; lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/1962) alaisissa työsuhteissa saatujen ansioiden perusteella ansainta-aika otetaan tällöin huomioon niin kuin mainitun lain 4 §:n 6 momentissa säädetään; 2) hän esittää työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen todistuksen siitä, ettei hänellä työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 7 tai 9 §:n mukaan enää ole oikeutta työttömyyspäivärahaan; ja 3) hän esittää työvoimaviranomaisen todistuksen siitä, että hän on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja ettei hänelle voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysturvalain mukaiseen työttömyyspäivärahaan. Eläketapahtuman katsotaan sattuneen sinä päivänä, jona työntekijä täyttää kaikki 1 momentissa tarkoitetut työttömyyseläkkeen saamisen edellytykset. Työttömyyseläke myönnetään toistaiseksi. Työttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkeiän työttömyyseläke muutetaan vanhuuseläkkeeksi. Työttömyyseläkkeestä ja sen saajasta on jäljempänä mainituin poikkeuksin soveltuvin osin voimassa, mitä työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta säädetään. 37 § Työttömyyseläkkeen maksamisen keskeytys Työttömyyseläkettä ei makseta: 1) kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja ei voi vastaanottaa työtä ulkomailla oleskelun tai muun vastaavan syyn vuoksi; 2) kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja ansaitsee ansiotyössä vähintään kaksi kertaa 15,14 euroa kuukaudessa; raha-määrä vastaa vuoden 1966 indeksilukua 142; eikä 3) sitä seuraavalta kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja on kieltäytynyt vastaanottamasta työvoimaviranomaisen hänelle osoittamaa työeläkelain alaista, vähintään kuukauden jatkuvaa työtä. 38 § Työttömyyseläkkeen maksamisen keskeyttämisajankohta ja uudelleen maksamisen aloittaminen Saatuaan tietää seikasta, jonka perusteella työttömyyseläkettä ei 37 §:n mukaan saisi maksaa, kunnallinen eläkelaitos keskeyttää eläkkeen maksamisen seuraavasta mahdollisesta maksujaksosta alkaen, jos syy eläkkeen keskeyttämiseen on edelleen olemassa. Keskeytettyä työttömyyseläkettä ryhdytään maksamaan uudelleen hakemuksesta siitä lukien, kun työntekijällä on oikeus saada eläkettä. Eläkettä ei kuitenkaan makseta takautuvasti pitemmältä kuin hakemiskuukautta edeltävältä kuudelta kuukaudelta eikä 37 §:n 3 kohdassa tarkoitettua kieltäytymistä seuranneelta kalenterikuukaudelta. Hakemukseen on liitettävä 36 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu työvoimaviranomaisen todistus. Jos kuitenkaan keskeytetyn eläkkeen uudelleen maksamista ei ole haettu vuoden kuluessa keskeyttämisestä, eläke katsotaan ilman eri päätöstä lakanneeksi keskeyttämisajankohdasta lukien. 39 § Työttömyyseläkkeen muuttuminen työkyvyttömyyseläkkeeksi tai vanhuuseläkkeeksi Jos työttömyyseläkkeen saaja täyttää työ-kyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset, eläke muutetaan hakemuksesta työkyvyttömyyseläkkeeksi lähinnä seuraavan mahdollisen erääntymiskuukauden alusta lukien. Täysi työkyvyttömyyseläke määrätään tällöin maksetun työttömyyseläkkeen suuruiseksi. Jos vanhuuseläkkeeksi muuttuva työttömyyseläke oli 49 §:n 2 momentin mukainen täysitehoinen eläke, vanhuuseläkkeeseen lisätään tulevan ajan eläkkeenosa. Samoin menetellään, kun työttömyyseläke on 1 momentin nojalla muutettu työkyvyttömyyseläkkeeksi, joka myöhemmin muuttuu vanhuuseläkkeeksi. 4 luku Eläkkeiden määräytyminen 40 § Karttumisprosentit Eläkkeen määrä on 1/8 prosenttia eläkepalkasta kuukautta kohti: 1) eläkkeeseen oikeuttavalta palvelusajalta; 2) siltä osin kuin eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan tuleva aika; sekä 3) siltä osin kuin eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan aika, jolta työntekijä on saanut täysi-tehoista eläkettä. Edellä 1 momentin 1 kohdan mukaan laskettavan eläkkeen määrä on kuitenkin 1/6 prosenttia kuukautta kohti sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 55 vuotta. Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan laskettavan eläkkeen määrä on kuitenkin: 1) 1/10 prosenttia kuukautta kohti siltä osin kuin tuleva aika koskee 50 vuoden täyttämisen jälkeistä aikaa 60 vuoden täyttämiseen asti tai eläkettä on saatu 50 vuoden täyttämisen jälkeiseltä ajalta 60 vuoden täyttämiseen asti; ja 2) 1/15 prosenttia kuukautta kohti siltä osin kuin tuleva aika koskee 60 vuoden täyttämisen jälkeistä aikaa tai eläkettä on saatu 60 vuoden täyttämisen jälkeiseltä ajalta. 41 § Eläkkeen karttuminen luottamustoimista Luottamushenkilölle karttuu eläkettä 1,5 prosenttia jokaiselta kalenterivuodelta ansionmenetyksen korvauksista ja määräajalta maksetuista erillisistä palkkioista, joita jäsenyhteisö on hänelle kunakin kalenterivuonna maksanut. Eläke määrätään kultakin täydeltä kalenterivuodelta, jolta ansionmenetyksen korvauksia ja erillispalkkioita on maksettu. Luottamushenkilön työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä ei oteta huomioon tulevaa aikaa. 42 § Varhennusvähennys Jos eläke myönnetään varhennettuna vanhuuseläkkeenä, eläkettä vähennetään 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkettä maksetaan ennen vanhuuseläkeiän täyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alkua. Vähennys lasketaan työntekijälle eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä karttuneesta 76 §:n mukaisesti yhteensovitetusta eläkkeestä. 43 § Osa-aikaeläkkeen määrä Osa-aikaeläkkeen määrä on, jollei 3 tai 4 momentista muuta johdu, 50 prosenttia vakiintuneen ansiotulon ja osa-aikatyöstä saadun ansiotulon erotuksesta. Osa-aikaeläkettä määrättäessä vakiintuneena ansiotulona pidetään eläkepalkkaa palvelussuhteessa, jonka perusteella eläkettä määrättäessä otettaisiin huomioon tuleva aika, jos työntekijä osa-aikaeläkkeen alkamishetkellä olisi tullut työkyvyttömäksi. Jos palvelussuhde on päätetty 66 §:n nojalla, katsotaan sen kuitenkin tätä pykälää sovellettaessa jatkuneen yhdenjaksoisesti. Jos työntekijä on ennen osa-aikatyötä ollut samanaikaisesti kahdessa tai useammassa 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa työeläkelain alaisessa ansiotyössä, osa-aikaeläkkeen määrä lasketaan erotuksesta, joka saadaan vähentämällä näistä töistä saatujen 1 momentin mukaisten ansiotulojen yhteismäärästä osa-aikatyön aikaisten ansiotulojen yhteismäärä. Erotus jaetaan ansion alenemien suhteessa niiden työeläkelakien mukaisiin osiin, joiden perusteella työntekijällä on oikeus osa-aikaeläkkeeseen, kuitenkin enintään siihen määrään asti, joka vastaa kunkin työeläkelain piirissä tapahtunutta ansion alenemaa. Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä on 75 prosenttia työntekijälle osa-aikaeläkkeen alkamisajankohtaan mennessä karttuneista ja yhteensovitetuista työeläkkeistä. Jos työntekijällä on oikeus saada osa-aikaeläkettä myös muun työeläkelain perusteella ja mainittu rajaus vähentää osa-aikaeläkettä, tehdään vähennys näiden lakien kesken niiden mukaan ansaittujen eläkeoikeuksien suhteessa. Tällaiseen eläkkeeseen voidaan rinnastaa vieraassa valtiossa tai kansainvälisen järjestön palveluksessa karttunut vastaava etuus. Jollei mainitusta etuudesta saada tietoa, enimmäismäärää laskettaessa huomioon otettavana eläkkeenä voidaan käyttää sellaista teoreettista eläkettä, joka viranhaltijalle tai työntekijälle olisi karttunut, jos hänen vieraassa valtiossa työskentelyyn perustuva vakuutusaikansa olisi ollut tämän lain alaista palvelusta. 44 § Osa-aikaeläkkeen uudelleen laskeminen Osa-aikaeläkkeen määrä lasketaan uudelleen, jos osa-aikaeläkkeen saajan osa-aikatyön aikaisissa ansiotuloissa on tapahtunut muutos, joka merkittävästi poikkeaa yleisestä palkkakehityksestä. 45 § Kuntoutusrahan määrä Kuntoutusrahan suuruus määrätään niiden työeläkelakien mukaisten eläkkeiden perusteella, joihin työntekijällä olisi oikeus, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi kuntoutuspäätöksen tekohetkellä. Kuntoutusraha on edellä tarkoitettujen eläkkeiden yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla. 46 § Kuntoutuskorotuksen määrä Kuntoutuskorotus on 33 prosenttia 76 §:n mukaisesti yhteensovitetun kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen määrästä. Se maksetaan niiltä kalenterikuukausilta, joiden ajan kuntoutus kestää. 47 § Harkinnanvaraisen kuntoutusavustuksen määrä Edellä 19 §:ssä tarkoitettu harkinnanvarainen kuntoutusavustus on enintään kuudelta kuukaudelta lasketun kuntoutusrahan suuruinen. Harkinnanvarainen kuntoutusavustus määritellään kertasuorituksena ja maksetaan yhdessä tai useammassa erässä. Sitä ei makseta ajalta, jolta työntekijällä on oikeus saada työttömyysturvalain mukaista työttömyys-päivärahaa tai työmarkkinatukea. 48 § Osatyökyvyttömyyseläkkeen ja yksilöllisen varhaiseläkkeen määrä Osatyökyvyttömyyseläke on puolet 40 §:n mukaan karttuneesta eläkkeestä. Yksilöllinen varhaiseläke myönnetään täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruisena. Jos yksilöllisen varhaiseläkkeen saaja menee ansiotyöhön ja ansaitsee vähintään 15,14 euroa kuukaudessa, yksilöllinen varhaiseläke voidaan maksaa osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisena osaeläkkeenä. Rahamäärä vastaa vuoden 1966 indeksilukua 142. Jos eläkkeen-saajan ansiotulot ylittävät 3/5 eläkepalkasta, eläkettä ei makseta ja se jätetään lepäämään. 49 § Työttömyyseläkkeen määrä Työttömyyseläke on yhtä suuri kuin se tämän lain mukainen työkyvyttömyyseläke, joka työntekijälle olisi myönnetty, jos hänellä eläketapahtumahetkellä olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Työttömyyseläkkeeseen ei kuitenkaan lisätä sitä eläkkeenosaa, joka perustuu tulevaan aikaan eikä eläkkeeseen tältä osin laskettavaa 50 §:ssä tarkoitettua työeläkelisää (tulevan ajan eläkkeenosa). Jos työntekijällä 1 momentin mukaisella eläketapahtumahetkellä olisi oikeus 53―56 §:n mukaisesti tulevaan aikaan, hänelle myönnettyä työttömyyseläkettä pidetään täysitehoisena eläkkeenä. Jos edellä tarkoitettu työttömyyseläke muuttuu 39 §:n nojalla työkyvyttömyyseläkkeeksi, myös tällainen työkyvyttömyyseläke katsotaan täysitehoiseksi eläkkeeksi. 50 § Työeläkelisä Muuta eläkettä kuin osa-aikaeläkettä korotetaan työeläkelisällä, jos työntekijä on saanut: 1) työttömyysturvalain mukaista ansiopäivärahaa joko laissa tarkoitettuna palkansaajana tai 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna yritystoimintaa harjoittavana henkilönä, ei kuitenkaan mainitun lain 5 luvun 12 §:ssä tarkoitettua lisävakuutukseen perustuvaa päivärahaa; 2) julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaista ansiotukea; 3) työttömyysturvalain 10 luvussa tarkoitettua koulutuspäivärahaa; 4) aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukaista aikuiskoulutustukea; tai 5) työeläkelain tai kuntoutusrahalain (611/1991) mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella, ei kuitenkaan, jos kuntoutusrahaa on maksettu eläkkeen lisänä. Edellä 1 momentissa mainittu etuus ei oikeuta työeläkelisään, jos etuus on maksettu: 1) ajalta ennen sen kalenterivuoden alkua, jona työntekijä on täyttänyt 23 vuotta; 2) ajalta ennen sitä kalenterivuotta, jona työntekijällä on ollut ensimmäinen työeläke-lain mukainen virka- tai työsuhde taikka yrittäjätoiminta, tai sanotulta kalenterivuodelta; 3) kalenterivuodelta, jonka ajan työntekijä on ollut työeläkelain alaisessa virka- tai työsuhteessa taikka yrittäjätoiminnassa, jollei työntekijä ole samana kalenterivuonna ansainnut lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaista palkkaa vähintään lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua rajamäärää; eikä 4) eläketapahtuman sattumisvuodelta. Työeläkelisä lasketaan kertomalla 80 prosenttia eläkkeen määrästä niiden kuukausien lukumäärällä, joilta 1 momentissa mainittua etuutta on maksettu (etuuskuukaudet) ja jakamalla tulo luvulla, joka saadaan vähentämällä etuuskuukausien lukumäärä niiden täysien kuukausien lukumäärästä, jotka sisältyvät aikaan työntekijän 23 vuoden iän täyttämisestä, kuitenkin aikaisintaan 1 päivästä heinäkuuta 1962, 65 vuoden iän saavuttamiseen. Etuuskuukaudet määrätään etuuslajeittain täysinä kuukausina niiden päivien yhteenlasketun lukumäärän perusteella, joilta työntekijä on saanut 1 momentin mukaan työeläkelisään oikeuttavaa etuutta. Etuuskuukausia määrättäessä päivien jakajana käytetään kunkin etuuslajin osalta niiden päivien lukumäärää, joilta etuutta voidaan keskimäärin kuukaudessa enintään maksaa. Työttömyysturvalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettua soviteltua työttömyyspäivärahaa saaneen työntekijän työttömyyspäivien lukumääränä käytetään saatuja päivärahoja vastaavien täysien päivien lukumäärää. Samoin menetellään, jos muuta 1 momentissa mainittua etuutta on maksettu muutoin kuin täyttä päivärahaa vastaavana. 51 § Eläkkeeseen oikeuttava palvelus ja eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeellä oloajalta Eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luetaan palvelusaika 23 vuoden iästä lukien. Osa-aikaeläkettä saaneen työntekijän vanhuuseläkkeeseen lisätään osa-aikaeläkkeellä olon ajalta 1/16 prosenttia ja työkyvyttömyyseläkkeeseen 40 §:n 1 momentin mukainen määrä eläkepalkasta jokaiselta kuukaudelta, jolta työntekijä on saanut osa-aikaeläkettä. Tällöin eläkepalkkana pidetään sitä ansiotulojen erotusta, jonka perusteella osa-aikaeläke on määrätty. 52 § Palvelussuhteen keskeytykset Eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi ei lueta: 1) aikaa, jolloin työntekijä on ollut vakinaisessa palveluksessa asevelvollisuuttaan suorittamassa; 2) koko keskeytysaikaa, jos palvelussuhde ja palkanmaksu ovat keskeytyneinä yhden-jaksoisesti yli vuoden ajan; 3) koko keskeytysaikaa, jos palvelussuhde ja palkanmaksu ovat keskeytyneenä vähintään kuukauden ja työntekijä on keskeytysaikana ollut jonkin työeläkelain tai vastaavan ulkomaisen eläketurvan piiriin kuuluvassa työssä; ja 4) aikaa, jonka työntekijä välittömästi ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä on vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen ollut muun syyn kuin vuosiloman tai sairausloman vuoksi poissa palvelussuhteesta. Sen estämättä, mitä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetään, eläkeajaksi luetaan aika, jona palvelussuhde on ollut palkattomasti keskeytyneenä, jos keskeytysaikaan kohdistuu erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainloma ja työntekijälle on maksettu tai hänellä olisi ollut oikeus keskeytysajalta sairausvakuutuslain mukaiseen erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaan. Samoin oikeuttaa eläkkeeseen aika, jona palvelussuhde on ollut palkattomasti keskeytyneenä ja jolta työntekijä on saanut työeläkelain, valtiokonttorin ohjeisiin perustuvan varhaiskuntoutuksen tai kuntoutusrahalain mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella, ei kuitenkaan, jos kuntoutusrahaa on maksettu eläkkeen lisänä. Sovellettaessa 1 ja 2 momenttia katsotaan palkaksi myös päiväraha, jonka jäsenyhteisön sairauskassa on maksanut sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien lisäksi. 53 § Tuleva aika Eläkeajaksi työkyvyttömyyseläkettä varten luetaan myös tuleva aika edellyttäen, että: 1) työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin palvelussuhteen tai tämän lain mukaisen osa-aikaeläkkeen päättymisestä on kulunut 360 päivää (jälkikarenssiaika); 2) työntekijä on ollut työkyvyttömyyden alkamisvuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kuukautta työeläkelaissa tarkoitetussa Suomessa järjestetyn työeläketurvan piiriin kuuluvassa ansiotyössä; ja 3) työntekijä on ennen työkyvyttömyyden alkamista asunut Suomessa vähintään viisi vuotta. Kunnallinen eläkelaitos voi erityisestä syystä päättää, että 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua asumista koskevaa edellytystä ei sovelleta. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua 12 kuukauden aikaa laskettaessa katsotaan eläkkeeseen oikeuttavaksi myös sellainen kalenterikuukausi, jolta työntekijä on saanut lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaissa tarkoitettuja ansioita edellyttäen kuitenkin, että ansiot koko kalenterivuodelta ovat vähintään yhtä suuret kuin mainitun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu rahamäärä. Kalenterikuukausi, jolta työntekijä on saanut taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaissa (662/1985) tarkoitettuja ansioita, otetaan vastaavasti huomioon, jos ansiot koko kalenterivuodelta ovat vähintään mainitun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun rahamäärän suuruiset. 54 § Jälkikarenssiajan pidennys Edellä 53 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua jälkikarenssiaikaa laskettaessa jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta työntekijä on saanut: 1) opintovapaalaissa (273/1979) tarkoitettua opintovapaata; 2) työttömyysturvalain 10 luvussa tarkoitettua koulutuspäivärahaa; 3) julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaista ansiotukea; 4) työttömyysturvalain mukaista päivärahaa tai enintään 180 päivältä maksettua työmarkkinatukea, yhteensä kuitenkin enintään työttömyysturvalain 6 luvun 7 §:ssä säädettyä enimmäismäärää vastaavilta päiviltä; 5) työeläkelain tai kuntoutusrahalain mukaista kuntoutusrahaa tai ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella; tai 6) sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa kolmen viimeisen vuoden aikana välittömästi ennen tämän lain mukaisen työkyvyttömyyden alkamista; näihin päiviin rinnastetaan päivät, joilta päivärahaa olisi suoritettu, jollei työntekijä olisi saanut sairausvakuutuslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi maksettavaa vastaavaa korvausta jonkin muun lain nojalla. 55 § Työttömyysturvalain mukaiset lisäpäivät Jos työntekijä on saanut työttömyyspäivä-rahaa työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n 1 momentin perusteella ennen kuin palvelus-suhteen päättymisestä on kulunut 53 ja 54 §:ssä tarkoitettu jälkikarenssiaika, luetaan tämän palvelussuhteen perusteella myönnettävää työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä tuleva aika eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi. 56 § Lastenhoitoaika Tuleva aika luetaan työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi myös sellaisen palvelussuhteen perusteella, jonka päätyttyä työntekijällä on 53―55 §:ssä tarkoitetun jälkikarenssiajan täyttymisen ja työkyvyttömyyden alkamisen välisen ajan ollut 83 §:ssä tarkoitettu kolmea vuotta nuorempi lapsi. Edellä mainittu aikaväli ei kuitenkaan saa olla yhdeksää vuotta pidempi. Työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi lukemisen edellytyksenä on kuitenkin, että: 1) työntekijä on saanut tämän lapsen perusteella sairausvakuutuslain mukaista äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa taikka lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaista kotihoidon tukea; ja 2) tulevaa aikaa ei lueta eläkkeeseen oikeuttavaksi 53―55 §:n perusteella. 57 § Tulevan ajan liittäminen palvelussuhteeseen Tuleva aika luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi vähintään kuusi kuukautta jatkuneen palvelussuhteen perusteella. Tuleva aika luetaan kuitenkin eläkkeeseen oikeuttavaksi kuusi kuukautta lyhyemmän palvelussuhteen perusteella silloin, kun työn-tekijällä ei ole ennen tätä palvelussuhdetta alkaneen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjä-toiminnan perusteella oikeutta täysitehoiseen eläkkeeseen. Jos työntekijä tulevaan aikaan oikeuttavan palvelussuhteen päätyttyä on myöhemmin toisen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjä-toiminnan perusteella saavuttanut oikeuden täysitehoiseen eläkkeeseen, ei 53―56 §:n säännöksiä sovelleta aikaisempaan palvelus-suhteeseen. Työntekijän katsotaan tällöin saavuttaneen edellä tarkoitetun oikeuden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaiseen eläketurvaan sinä ajankohtana, jona hänen mainitussa laissa tarkoitetuissa työsuhteissa saamansa ansio yhteensä on ennen työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista noussut lain 7 §:n 1 momentissa edellytettyyn vähintään 134,55 euron rajamäärään. Rahamäärä vastaa vuoden 1962 indeksilukua 100. 58 § Tuleva aika ja toimeksiantosopimus sekä lyhyet palvelussuhteet Tulevaa aikaa ei liitetä 3 §:ssä mainittuihin sopimussuhteisiin, jos perhehoitajalla tai omaishoitajalla on oikeus täysitehoiseen eläkkeeseen jonkin virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella ja josta laskettava eläkepalkka on suurempi kuin 3 §:n mukaisen sopimussuhteen eläkepalkka. Tulevaa aikaa ei liitetä myöskään palvelus-suhteisiin, jotka ovat jatkuneet alle kuukauden tai joista tuleva keskimääräinen kuukausiansio on pienempi kuin 15,14 euroa. Jos työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta tulevaan aikaan minkään työeläkelain mukaan ja hänen tässä momentissa tarkoitetuista palvelussuhteista saamansa ansiot ovat yhteensä vähintään 12 kertaa 15,14 euroa eläketapahtumaa edeltävältä 360 päivältä, tuleva aika otetaan huomioon tämän lain mukaisessa eläkkeessä. Tulevan ajan eläkepalkka on 360 päivän ajalta edellä mainituista palvelussuhteista saadut työansiot vähennettynä palkansaajan eläkemaksulla ja jaettuna 12:lla. Rahamäärät vastaavat vuoden 1966 indeksilukua 142. 59 § Eläkkeelläoloajan lukeminen eläkeajaksi Kun täysitehoisen eläkkeen päättymisen jälkeen työntekijälle myöhemmin myönnetään eläke uuden eläketapahtuman perusteella, lasketaan siihen palvelussuhteeseen, johon tuleva aika liittyi, eläkkeeseen oikeuttavaksi myös aika, jolta hänellä oli oikeus aikaisempaan eläkkeeseen 23 vuotta täytettyään. 60 § Eläke entisin perustein Eläke määrätään samoin perustein kuin aikaisempi eläke, jos täysitehoista eläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin myönnetään eläke sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin aikaisemman eläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Samoin menetellään, jos eläke myönnetään saman sairauden, vian tai vamman perusteella kuin aikaisempi eläke. Jos työeläkelain mukainen täysitehoinen eläke myönnetään uuden työkyvyttömyyden perusteella samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke, ei aikaisemman eläkkeen päättymisen jälkeen jatkunutta palvelussuhdetta oteta eläkkeeseen oikeuttavana huomioon. Jos tämän lain mukaista kuntoutusrahaa saaneelle työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, eläke määrätään niillä perusteilla, joiden mukaan se olisi määrätty, jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutuspäätöstä tehtäessä. 61 § Palvelussuhteen alkaminen ja päättyminen Tätä lakia sovellettaessa katsotaan palvelussuhde alkaneeksi silloin, kun työntekijä on ryhtynyt tekemään työtään. Palvelussuhteen katsotaan päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen palvelussuhteen katkeamista tai työkyvyttömyyden, osa-aikaeläkkeen taikka yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Eläkkeeseen oikeuttavan palvelussuhteen alkamispäivästä ja palvelussuhteen keston laskemisesta päivinä säädetään tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella. 62 § Palvelussuhteen jatkuvuus Palvelussuhteen ei katsota keskeytyvän työntekijän siirtyessä saman jäsenyhteisön toiseen palvelussuhteeseen, jos siirtyminen on välitöntä. Palvelussuhteen ei katsota keskeytyvän myöskään kunnallisen jaotuksen muuttumisen, jäsenyhteisön laitoksen, liikkeen tai kiinteistön toisen jäsenyhteisön omistukseen siirtymisen taikka jäsenyhteisön tietyn toiminnan toisen jäsenyhteisön toiminnaksi siirtymisen johdosta. Tämän lain 3 §:n mukaiseen sopimussuhteeseen tai luottamustoimeen perustuvaa aikaa ei kuitenkaan liitetä sitä välittömästi edeltävään tai välittömästi sen jälkeen alkavaan saman jäsenyhteisön virka- tai työsuhteeseen. 63 § Rinnakkaiset palvelussuhteet Jos työntekijä on samanaikaisesti kahdessa tai useammassa virka- tai työsuhteessa samaan jäsenyhteisöön, katsotaan hänen kuitenkin eläkettä määrättäessä olevan yhdessä palvelussuhteessa lukuun ottamatta 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua tilannetta. Jos työntekijä on samanaikaisesti jäsenyhteisöön sekä virka- tai työsuhteessa että 3 §:ssä tarkoitetussa toimeksiantosopimussuhteessa, sopimussuhteessa tai luottamustoimessa, eläke määräytyy erikseen virka- tai työsuhteista ja erikseen toimeksiantosopimussuhteista, sopimussuhteista ja luottamustoimista. 64 § Jäsenyhteisöjen yhteinen virka- tai työsuhde Kahden tai useamman jäsenyhteisön yhteinen virka- tai työsuhde on tässä laissa tarkoitettu palvelussuhde. 65 § Palvelussuhteen tekninen katkaisu Jos työntekijän säännöllisenä pidettävä työaika tai työaikajärjestely palvelussuhteen jatkuttua vähintään kolme vuotta muuttuu ja hänen työansionsa samalla alenee vähintään yhdellä neljänneksellä tai nousee vähintään yhdellä kolmanneksella, eikä työajan tai työaikajärjestelyn muutosta ole tarkoitettu tilapäiseksi, palvelussuhdetta pidetään eri palvelussuhteena työajan tai työaikajärjestelyn muutosta seuraavan kuukauden alusta (tekninen katkaisu). Palvelussuhdetta ei kuitenkaan päätetä, jos edellä tarkoitetun uuden palvelussuhteen alkamisesta ei eläketapahtuman sattuessa ole kulunut kahta vuotta. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos työajan muutos on tapahtunut asteittain ja työansiot ovat sen takia muuttuneet 1 momentissa tarkoitetulla tavalla enintään kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä muutoksesta lukien. Verrattaessa toisiinsa eri ajankohtien työansioita ne tarkistetaan 78 §:n mukaisesti. 66 § Palvelussuhteen automaattinen katkaisu Vähintään kymmenen vuotta jatkunut palvelussuhde päätetään sen vuoden lopussa, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 54 vuoden iän (automaattinen katkaisu). Jos palvelussuhde ei ole edellä mainittuna ajan-kohtana jatkunut kymmentä vuotta, se päätetään sen vuoden lopussa, jona kymmenen vuotta täyttyy. Palvelussuhdetta ei kuitenkaan päätetä enää sen vuoden jälkeen, jonka päättymisestä on kaksi täyttä kalenterivuotta työntekijän vanhuuseläkeikään, eikä myöskään, jos palvelussuhde päättyy tai eläketapahtuma sattuu päättämistä seuraavan kalenterivuoden aikana. Palvelussuhdetta ei myöskään päätetä, jos työntekijän palkka on katkaisun jälkeisessä palvelussuhteessa alentunut sellaisen poikkeuksellisen syyn johdosta, joka on ilmaantunut ennen palvelussuhteen päättämistä, jos harkinnanvaraisen eläkepalkan soveltamisen edellytykset täyttyvät. Edellä 1 momentissa mainitun palvelussuhteen päättämisen jälkeen työntekijän jatkaessa palvelussuhdettaan hänen katsotaan olevan uudessa palvelussuhteessa. 67 § Teknisen ja automaattisen katkaisun soveltamisen rajoituksia Sen estämättä, mitä 65 ja 66 §:ssä säädetään palvelussuhteen päättämisestä, katsotaan sanotun palvelussuhteen jatkuneen yhdenjaksoisesti sovellettaessa 24 §:n 3 momenttia sekä työntekijäin eläkelain 8 §:n 3 momenttia. Sovellettaessa 65 §:ää katsotaan palvelussuhteen jatkuneen yhdenjaksoisesti sen estämättä, mitä 66 §:ssä säädetään palvelussuhteen päättämisestä. 68 § Eläkepalkassa huomioon otettavat ansiot Eläkepalkkaa laskettaessa työansio määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa pidätettäessä. Kokouspalkkioita, kertaluontoisista luennoista ja esitelmistä suoritettavia palkkioita ja palvelussuhteen päättyessä maksettavaa vuosiloman korvausta ei kuitenkaan oteta huomioon. Jos työntekijä saa korvauksen työstään joko kokonaan tai osaksi yksityisiltä ja muilta maksuvelvollisilta periminään maksuina ja lunastuksina ja hänen jäsenyhteisöltä saamansa palkkaus on sen johdosta pienempi kuin se tehtävän laadun perusteella tai muutoin olisi, eläkepalkkaa määrättäessä nämä maksut ja lunastukset otetaan huomioon jäsenyhteisön vahvistamien perusteiden mukaisesti. 69 § Palkansaajien eläkemaksun vähentäminen Eläkepalkkaa laskettaessa kunkin vuoden työansioista vähennetään määrä, joka vastaa sanotulle kalenterivuodelle vahvistettua 133 §:ssä tarkoitettua palkansaajien eläkemaksuprosenttia. Palkansaajien eläkemaksua vähennettäessä sovelletaan soveltuvin osin, mitä työntekijäin eläkelain 7 a §:ssä säädetään. Vastaava vähennys tehdään myös luottamushenkilöiden ansionmenetyksen korvauksista ja palkkioista, eläinlääkärien muilta kuin jäsenyhteisöiltä saamista eläinlääkintähuoltolain (685/1990) 14 §:n 1 momentin mukaan eläkepalkassa huomioon otettavista palkkioista ja edellä 68 §:n 2 momentissa tarkoitetuista maksuista ja lunastuksista. 70 § Eläkepalkan määräytyminen Eläkepalkka määrätään jokaisesta palvelus-suhteesta erikseen. Eläkepalkka lasketaan palvelussuhteen päättymisvuotta edeltäneiden enintään 10 viimeisen kalenterivuoden työansioista (valintavuodet). Jos palvelussuhde on jatkunut enintään kolmen kalenterivuoden aikana, palvelussuhteen päättymisvuosi otetaan yhtenä valintavuotena huomioon. Eläkepalkkaa laskettaessa valintavuosien työansiot tarkistetaan 78 §:n mukaisesti. Eläkepalkkaa laskettaessa jätetään huomioon ottamatta sellaiset valintavuodet ja vastaavat ansiot, joina vuosina ansioiden keskimäärä on vähemmän kuin 50 prosenttia kaikkien valintavuosien työansioiden keski-määrästä. Vuosia, jotka näin jätetään huomioon ottamatta, voi kuitenkin olla enintään kolmannes valintavuosista. Eläkepalkka on huomioon otettavien valin-tavuosien työansioiden keskimäärä kuukautta kohden. Keskimäärää kuukautta kohden laskettaessa jaetaan ansioiden yhteismäärä valintavuosiin sisältyvien päivien lukumäärällä ja osamäärä kerrotaan kolmellakymmenellä. Keskimäärää laskettaessa palvelussuhteesta vähennetään ne keskeytykset, jotka eivät oikeuta eläkkeeseen. 71 § Eläkepalkan laskeminen eräissä erityistilanteissa Eläkepalkkaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona työntekijä on saanut täysitehoista eläkettä. Jos palvelussuhde päättyy kesken kalenterivuotta teknisen katkaisun tai osa-aikaeläkkeelle siirtymisen vuoksi, palvelussuhteen päättymisvuotta ei lueta valintavuosiin. Jos palvelussuhde alkaa teknisen katkaisun tai osa-aikaeläkkeelle siirtymisen vuoksi kesken kalenterivuoden, ei palvelussuhteen alkamisvuotta lueta valintavuosiin. Jos palvelussuhde kuitenkin on edellä mainituissa tilanteissa jatkunut vain alkamis- tai päättymisvuonna, eläkepalkka määrätään sen ansioista. Jos palvelussuhde on katkaistu automaattisesti, katsotaan sen kuitenkin 70 §:ää sovellettaessa jatkuneen yhdenjaksoisesti, jos eläkkeen määrä on siten laskettuna suurempi. Jos palvelussuhde on katkaistu automaattisesti, eläkepalkan valintavuosiin ei lueta katkaisun jälkeisen palvelussuhteen päättymisvuotta. Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä palvelussuhteen katsotaan eläkepalkkaa määrättäessä päättyneen työkyvyttömyyden alkamista edeltäneen kalenterikuukauden lopussa. Tällöin kuitenkin työkyvyttömyyden alkamista edeltänyt kalenterivuosi otetaan valintavuotena huomioon. 72 § Eläkepalkan laskeminen lastenhoidon ja kuntoutusetuuksien ajalta Jos 70 §:ssä tarkoitettuihin kalenterivuosiin sisältyy työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 1 tai 3 §:ssä tarkoitettua palkatonta erityisäitiys-, äitiys- tai vanhempainlomaa tai hoitovapaata taikka edellä 52 §:n 2 momentissa mainittua yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden jatkunutta kuntoutusetuusaikaa, eläkepalkka lasketaan 70 §:stä poiketen siten, että valintavuosina otetaan huomioon enintään kymmenen sellaista viimeistä kalenterivuotta, joihin ei sisälly mainittua palkatonta aikaa. Jos 1 momentissa tarkoitettua palkatonta aikaa sisältyy palvelussuhteen kaikkiin kalenterivuosiin tai valintavuosista mikään ei sisälly palvelussuhteen kymmeneen viimeiseen kalenterivuoteen, eläkepalkkana pidetään sitä palveluksessaoloaikaista keskimääräistä ansiota, joka vastaa vakiintunutta ansiotasoa ennen palvelussuhteen päättymistä. Eläkepalkka määrätään 70 ja 73 §:n mukaisesti, jos se niin laskien on suurempi. 73 § Harkinnanvarainen eläkepalkka Jos työntekijän taikka edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että eläkepalkka on työntekijän tai edunjättäjän palvelussuhteessa jonkin enintään kymmenen vuotta ennen eläketapahtumaa ilmaantuneen poikkeuksellisen syyn vuoksi alempi kuin hänen 70 §:n mukaisesti tarkistettu eläkepalkkansa samassa palvelussuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa palkkaa voidaan pitää vakiintuneena, pidetään palvelussuhteen eläkepalkkana sitä keskimääräistä ansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Edellytyksenä on, että mainitulla seikalla on vähintään 20 prosentin vaikutus eläketurvaan. Jos työntekijä tai edunsaaja esittää riittäväksi katsottavan selvityksen, noudatetaan 1 momenttia, vaikka poikkeuksellinen syy olisi ilmaantunut aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen eläketapahtumaa. Jos tulee selvitetyksi, että eläkepalkka on poikkeuksellisesta syystä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla korkeampi kuin vakiintunut työansio, voidaan eläkepalkkaa samalla tavoin alentaa. Sen estämättä, mitä 65 §:ssä säädetään palvelussuhteen päättymisestä, katsotaan mainitun palvelussuhteen jatkuneen yhdenjaksoisesti tätä pykälää sovellettaessa. 74 § Lyhyistä palvelussuhteista karttuneen eläkkeen vähimmäismäärä Jos työntekijän 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuista palvelussuhteista sekä luottamushenkilön 10 §:n 2 momentin mukaisista ansionmenetyksen korvauksista, jotka jäävät vuodessa alle 12 kertaa 15,14 euroa, karttunut eläke on yhteismäärältään ennen 76 §:n mukaista yhteensovitusta pienempi kuin 1,68 euroa kuukaudessa, näistä palvelussuhteista ja ansionmenetyksen korvauksista ei ole oikeutta eläkkeeseen. Rahamäärä 15,14 euroa vastaa vuoden 1966 indeksilukua 142 ja rahamäärä 1,68 euroa vuoden 1997 indeksilukua 1791. 75 § Eläkkeen rajaus Eläke lasketaan jokaisesta palvelussuhteesta erikseen. Eri palvelussuhteista määrätyt eläkkeet lasketaan yhteen. Eläkkeiden enimmäismäärä saa olla enintään 60 prosenttia suurimmasta eläkepalkasta sellaisessa palvelussuhteessa, jossa on eläkeaikaa vähintään kaksi vuotta. Jos sellaista palvelussuhdetta ei ole, yhteismäärä saa olla enintään 60 prosenttia suurimmasta tämän lain mukaisesta eläkepalkasta. Jos työntekijällä on tämän lain mukaan eläkkeeseen oikeuttavia rinnakkaisia palvelussuhteita, otetaan eläkkeiden enimmäismäärää määrättäessä huomioon rinnakkaisuusajalta karttunut eläke vain siitä palvelussuhteesta, jonka eläkepalkka on suurin. Edellä 1 momentissa tarkoitettua yhteis-määrää laskettaessa ja eläkepalkkaa valittaessa ei oteta huomioon työntekijän 58 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palvelussuhteita. 76 § Yhteensovitus Eläkkeiden yhteensovituksessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä työntekijäin eläkelain 8 ja 8 a §:ssä säädetään. Uusi yhteensovitus tehdään samoin edellytyksin kuin työntekijäin eläkelain mukainen uusi yhteensovitus. Työeläkelain mukainen varhennettu vanhuuseläke otetaan yhteensovituksessa huomioon sellaisena kuin se on ennen varhennusvähennyksen tekemistä. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, ei kertasuorituksena maksettu suoritus, josta eläkelaitos on saanut tiedon eläkepäätöksen antamisen jälkeen, aiheuta eläkkeen uutta yhteensovitusta eikä sitä oteta huomioon muusta syystä tapahtuvassa uudessa yhteensovituksessa. 77 § Luottamushenkilön eläkkeen yhteensovitus Yhteensovitettaessa luottamushenkilölle karttunutta eläkettä pidetään palvelussuhteena kutakin kalenterivuotta, jolta ansionmenetyksen korvauksia ja erillisiä palkkioita on maksettu ja eläkepalkkana 1/12 vuotuisista ansionmenetyksen korvauksista ja erillispalkkioista. 78 § Indeksikorotus Eläkepalkka tarkistetaan eläkettä myönnettäessä ja 76 §:ää sovellettaessa niiden indeksilukujen mukaan, jotka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamista varten. Eläkkeen määrä tarkistetaan samalla tavoin kuin työntekijäin eläkelain mukaisten eläkkeiden tarkistuksesta säädetään. 5 luku Perhe-eläke 79 § Oikeus perhe-eläkkeeseen Jos työntekijällä kuollessaan oli oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen tai jos hän sai tällaista eläkettä, hänen edunsaajillaan on oikeus saada perhe-eläkettä hänen jälkeensä siten kuin tässä luvussa säädetään. 80 § Edunsaajat Edunsaajia ovat leski, entinen puoliso ja lapset. Perhe-eläkkeenä maksetaan leskeneläkettä ja lapseneläkettä. Perhe-eläkkeeseen ei ole oikeutta henkilöllä, joka on rikoksella tahallisesti aiheuttanut edunjättäjän kuoleman. 81 § Leski Leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos: 1) hän oli solminut avioliiton edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä oli täyttänyt 65 vuotta; ja 2) jos hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa. Leskeneläkkeeseen on oikeus myös sellaisella leskellä, jonka avioliitto oli solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65 vuotta, ja jos avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta edellyttäen, että: 1) leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta; tai 2) leski sai työeläkelain tai kansaneläkelain (347/1956) mukaista työkyvyttömyyseläkettä, joka oli jatkunut vähintään kolmen vuoden ajan. Leskellä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen, jos 1 momentissa tarkoitettu lapsi on annettu ottolapseksi ennen edunjättäjän kuolemaa tai jos siinä tarkoitettu lapsi on edunjättäjän lapsi, jonka leski on edunjättäjän kuoltua ottanut ottolapsekseen. Jos leskellä on aikaisemman avioliiton nojalla oikeus saada työeläkelain mukaista eläkettä vastaavaa perhe-eläkettä, ei hänellä ole oikeutta uuteen perhe-eläkkeeseen. 82 § Entinen puoliso Edunjättäjän entisellä puolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos edunjättäjä kuolinhetkellään oli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella tai muutoin luotettavasti avioeron yhteydessä laaditulla kirjallisella sopimuksella velvollinen määrä-ajoin suorittamaan hänelle elatusapua. Entisestä puolisosta ja hänen oikeudestaan perhe-eläkkeeseen on soveltuvin osin voimassa, mitä leskestä ja lesken oikeudesta perhe-eläkkeeseen säädetään. 83 § Lapsi Lapseneläkkeeseen on oikeus edunjättäjän kuollessa alle 18-vuotiaalla: 1) edunjättäjän lapsella; ja 2) lesken lapsella, joka asui edunjättäjän kuollessa tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa. Lapseneläkkeeseen ei ole oikeutta useamman kuin kahden edunjättäjän jälkeen samanaikaisesti. Lapseneläkettä maksetaan aina lapsen oman vanhemman jälkeen. 84 § Perhe-eläkkeen peruste Perhe-eläkkeen perusteena on se edunjättäjän vanhuuseläke tai täysi työkyvyttömyyseläke, jota hän sai kuollessaan. Jos edunjättäjä sai työttömyyseläkettä tai 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä, johon ei oltu lisätty tulevan ajan eläkkeenosaa, tämä eläkkeenosa lisätään perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen. Jollei edunjättäjä saanut 1 momentissa mainittua eläkettä, edunjättäjän eläkkeen määrä lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, jollei edunsaaja muuta selvitä. Perhe-eläkkeen perusteessa ei oteta huomioon 76 §:n mukaista edunjättäjän eläkkeen yhteensovituksesta johtuvaa vähennystä. 85 § Leskeneläkkeen määrä Leskeneläkkeen määrä perhe-eläkkeen perusteesta on, jollei 2 momentista tai 87―90 §:stä muuta johdu:
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.