2021 76/2021 Eläintautilaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Soveltamisala Tässä laissa säädetään seuraavien eläintautien vastustamista koskevien Euroopan unionin säädösten ja niiden nojalla annettujen säädösten täytäntöönpanosta siltä osin kuin niiden täytäntöönpanosta ei säädetä muun lain nojalla: 1)  tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429 (" eläinterveyssäännöstö "), jäljempänä eläinterveyssäännöstö; 2)  virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625 (virallista valvontaa koskeva asetus), jäljempänä valvonta-asetus; 3)  tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, jäljempänä TSE-asetus; 4)  salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, jäljempänä zoonoosiasetus; 5)  tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY, jäljempänä zoonoosidirektiivi; 6)  lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, jäljempänä lemmikkieläinasetus; 7)  muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus. Tässä laissa säädetään lisäksi 1 momentissa mainittujen asetusten sallimista kansallisista toimenpiteistä, lisätoimenpiteistä ja tiukemmista toimenpiteistä eläintautien vastustamiseksi. 2 § Suhde muuhun lainsäädäntöön Elintarviketurvallisuuteen vaikuttavasta eläintautien vastustamisesta säädetään myös elintarvikelaissa (23/2006). Väestön suojaamisesta eläimistä ihmisiin tarttuvilta taudeilta säädetään myös tartuntatautilaissa (1227/2016). 3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1)  eläinterveyttä koskevalla säädöksellä tätä lakia, tämän lain nojalla annettua säädöstä sekä tällä lailla täytäntöön pantavaa Euroopan unionin säädöstä; 2)  eläintaudilla eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 16 kohdassa määriteltyä tautia; 3)  a-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tautia; 4)  b-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tautia; 5)  c-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tautia; 6)  d-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tautia; 7)  e-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua tautia; 8)  toimijalla eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 24 kohdassa tarkoitettua toimijaa; 9) taudille alttiilla lajilla eläinlajia, johon muun eläintaudin kuin eläinterveyssäännöstössä tarkoitetun luetteloidun taudin tieteellisen selvityksen perusteella tiedetään tai oletetaan voivan tarttua; 10)  eläinlääkärillä henkilöä, jolla on eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) nojalla oikeus harjoittaa eläinlääkärinammattia Suomessa; 11)  eläinterveysviranomaisella Ruokavirastoa, aluehallintovirastoa ja kunnaneläinlääkäriä; 12)  jäsenvaltiolla Euroopan unionin jäsenvaltiota sekä valtiota, joka Euroopan unionin sisämarkkinoiden toimintaa koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä sovellettaessa rinnastetaan Euroopan unionin jäsenvaltioon Euroopan unionin ja kyseisen valtion välillä tehdyn sopimuksen perusteella. Muista kuin 1 momentissa mainituista tässä laissa käytettävistä määritelmistä säädetään eläinterveyssäännöstön 4 artiklassa ja valvonta-asetuksen 3 artiklassa. 4 § Eläintautien luokitus Eläinterveyssäännöstössä ja sen nojalla säädetään luetteloiduista taudeista ja luetteloiduista lajeista sekä luetteloitujen tautien jakautumisesta a–e-luokan taudeiksi. Eläinterveyssäännöstön 6 artiklassa säädetään uusista taudeista. Muu eläintauti kuin a–c-luokan tauti voidaan nimetä: 1)  muuhun kuin a–c luokkaan kuuluvaksi torjuttavaksi eläintaudiksi, jäljempänä muu torjuttava eläintauti, jos eläintauti merkittävästi vaikeuttaa eläintuotannon toimintaedellytyksiä, merkittävästi vahingoittaa luonnonvaraisia eläinkantoja, merkittävästi estää tai haittaa eläinten tai tuotteiden vientiä ja kauppaa taikka voi tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden; tai 2)  valvottavaksi eläintaudiksi, jos eläintauti ei täytä 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä, mutta aiheuttaa sellaista taloudellista vahinkoa eläintenpidolle, vahinkoa luonnonvaraisille eläinkannoille, vaaraa ihmisten terveydelle taikka vahinkoa eläinten tai tavaroiden viennille ja kaupalle, että eläintaudin leviämisen estäminen on näiden suojaamiseksi perusteltua. Eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi, jos sen esiintymiseen voidaan vaikuttaa eläintautien vastustamisella. Jos eläintaudin aiheuttamien haittojen taikka eläintaudin vastustamistoimenpiteiden tehokkuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella taikka tiettyjen eläinlajien tai tuotantomuotojen osalta. Eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttuvuudesta, leviävyydestä tai eläintaudin aiheuttamista haitoista ei ole varmuutta, jos eläintaudin katsotaan aiheuttavan välitöntä uhkaa eläinten tai ihmisten terveydelle. Lisäksi muu eläintauti kuin e-luokan tauti voidaan nimetä muuhun kuin e luokkaan kuuluvaksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi, jäljempänä muu ilmoitettava eläintauti, jos eläintaudin esiintymisen seuranta on tarpeen ihmisten tai eläinten terveyden suojaamiseksi taikka eläinten tai tuotteiden kaupan tai viennin turvaamiseksi. Eläintauti voidaan nimetä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttuvuudesta ei ole täyttä varmuutta, jos eläintaudin seuranta katsotaan tarpeelliseksi. Muihin ilmoitettaviin eläintauteihin nimetään myös e-luokkaan kuulumattomat muut torjuttavat ja valvottavat eläintaudit. Muut torjuttavat eläintaudit, valvottavat eläintaudit ja muut ilmoitettavat eläintaudit nimetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 5 § Virallinen vahvistus eläintaudin esiintymistä Luetteloidun ja uuden taudin esiintymisen vahvistaa eläinterveysviranomainen eläinterveyssäännöstön mukaisesti. Muun torjuttavan tai valvottavan eläintaudin esiintyminen on todettu, kun eläinterveysviranomainen yleisesti hyväksytyin eläinlääketieteellisin perustein havaitsee eläimellä olevan mainittu eläintauti. 2 luku Taudista vapaa asema, hävittämisohjelmat ja lokerot 6 § Taudista vapaat alueet Maa- ja metsätalousministeriö päättää eläinterveyssäännöstön II osan 4 luvun mukaisesti koko maan tai vyöhykkeen a–c-luokan taudista vapaasta asemasta tai sen hakemisesta Euroopan komissiolta. 7 § Lokerot Ruokavirasto  päättää  lokeron  hyväksymisestä  eläinten  ja  tuotteiden  siirtoja  varten  eläinterveyssäännöstön 37 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan d alakohdan mukaisesti. Lokero hyväksytään hakemuksesta. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, maa- ja metsätalousministeriö päättää sellaisen lokeron perustamisesta, jossa pidetään vesieläimiä ja niistä saatuja tuotteita. Maa- ja metsätalousministeriö päättää lokeron a–c-luokan taudista vapaasta asemasta tai sen hakemisesta Euroopan komissiolta eläinterveyssäännöstön 37 artiklan mukaisesti. 8 § Hävittämisohjelmat Maa- ja metsätalousministeriö päättää eläinterveyssäännöstön II osan 3 luvun mukaisesti b- tai c-luokan tautia koskevan hävittämisohjelman perustamisesta koko maata taikka vyöhykettä tai lokeroa koskien sekä ohjelman toimittamisesta komissiolle hyväksyttäväksi. 9 § C-luokan tauteja koskevien säännösten soveltaminen C-luokan taudista vapaasta asemasta päättäminen tai sen hakeminen sekä mainittua eläintautia koskevan hävittämisohjelman perustaminen edellyttää, että eläintauti on Suomen kannalta merkityksellinen ja että siitä vapaa asema on eläintaudin aiheuttamien haittojen ja torjuntatoimenpiteiden tehokkuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Mitä jäljempänä tässä laissa säädetään c-luokan tautien vastustamisesta, sovelletaan vain niihin alueisiin ja lokeroihin, joilla on c-luokan taudista vapaa asema tai joilla toteutetaan mainitun eläintaudin vastustamiseksi hävittämisohjelmaa, elleivät Euroopan unionin säädökset muuta edellytä. 10 § Alueiden ja lokeroiden asemaa koskevan tiedon julkaiseminen Alueista ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuista lokeroista, joilla on taudista vapaa asema tai joilla toteutetaan hävittämisohjelmaa, säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ruokavirasto julkaisee internet-sivuillaan luettelon 1 momentissa tarkoitetuista alueista ja lokeroista sekä niistä hyväksymistään lokeroista, joilla on taudista vapaa asema. 3 luku Eläinten terveyttä koskevat vastuut 11 § Pakollinen zoonoosivalvonta Toimijan tulee valvoa muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi nimetyn ihmisiin tarttuvan eläintaudin (zoonoosi) esiintymistä, jos pitopaikkaan liittyy erityistä kyseisen eläintaudin esiintymisen tai leviämisen vaaraa ja jos eläintaudin esiintymisen säännöllinen valvonta on välttämätöntä vastustamista koskevien Euroopan unionin säädösten täytäntöön panemiseksi taikka eläintaudin leviämisvaaran hallitsemiseksi (pakollinen zoonoosivalvonta). Pakollisessa zoonoosivalvonnassa tulee seurata eläinten terveydentilaa, ottaa tai otattaa eläimistä tarvittavat näytteet eläintaudin varalta, lähettää näytteet laboratorioon tutkittaviksi sekä pitää kirjaa näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä. Tarvittaessa toimijan tulee lähettää eläinterveysviranomaiselle näytteiden tutkimustuloksia koskevat tiedot ja tehdä ilmoitus eläintaudin esiintymisestä pitopaikassa, pitopaikan eläinmäärästä sekä uusien eläinten ottamisesta pitopaikkaan. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, mitä pitopaikkoja ja minkä eläintautien valvontaa pakollinen zoonoosivalvonta koskee, sekä annetaan tarkemmat säännökset valvontaan sisältyvistä velvoitteista ja näytteiden tutkimisesta laboratoriossa. 12 § Vapaaehtoinen terveysvalvonta ja pitopaikkojen terveysluokitus Toimijalla on oikeus saada pitopaikalleen terveysluokka pitopaikasta aiheutuvaa eläintaudin leviämisvaaraa kuvaavan luokittelun mukaisesti, jos hän sitoutuu valvomaan kyseessä olevaa eläintautia pitopaikassa ja täyttää eläintaudin valvontaa koskevat edellytykset (vapaaehtoinen terveysvalvonta). Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sitoutuneen toimijan tulee teettää eläimille säännöllisiä terveystarkastuksia, ottaa tai otattaa eläimistä tarvittavat näytteet eläintaudin varalta, lähettää näytteet laboratorioon tutkittaviksi, pitää kirjaa näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä sekä tarvittaessa tehdä viranomaiselle ilmoitus eläintaudin esiintymisestä pitopaikassa. Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan voi myös sisältyä kieltoja, ehtoja ja rajoituksia, jotka koskevat luetteloituihin tai taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten taikka niiden sukusolujen tai alkioiden hankintaa pitopaikasta, jota terveysvalvonta ei koske, tai alempaan terveysluokkaan kuuluvasta pitopaikasta tai luonnosta, sekä eläinten merkitsemiseen ja eläimiä, sukusoluja ja alkioita koskevaan kirjanpitoon liittyviä velvoitteita. Pitopaikat, joita vapaaehtoinen terveysvalvonta koskee, jaetaan terveysluokkiin sen mukaan, kuinka suurella todennäköisyydellä niissä ei esiinny eläintautia, jota valvotaan. Luokittelussa otetaan huomioon pitopaikassa pidettävillä ja niiden kanssa kosketuksessa olleilla eläimillä epäillyt ja todetut eläintaudit, 2 momentissa tarkoitettujen tutkimusten tulokset sekä se, kuinka kauan pitopaikassa on toteutettu vapaaehtoista terveysvalvontaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, minkälaisia pitopaikkoja ja minkä eläintautien valvontaa vapaaehtoinen terveysvalvonta koskee. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella myös annetaan tarkemmat säännökset vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sisältyvistä velvoitteista, kielloista, ehdoista ja rajoituksista sekä siitä, kuinka pitopaikat jaetaan 3 momentissa tarkoitettuihin terveysluokkiin. 13 § Sitoutuminen vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sekä päätös terveysluokasta Toimijan, joka haluaa sitoutua vapaaehtoiseen terveysvalvontaan, tulee ilmoittaa asiasta aluehallintovirastolle. Aluehallintovirasto tekee päätöksen pitopaikan terveysluokasta. Aluehallintovirasto saa peruuttaa terveysluokkaa koskevan päätöksensä, jos pitopaikassa ei noudateta 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja velvoitteita. Aluehallintoviraston tulee peruuttaa terveysluokkaa koskeva päätös, jos toimija ilmoittaa lopettavansa terveysvalvonnan kyseisen pitopaikan osalta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä. 14 § B- tai c-luokan taudin hävittämisohjelmaan sisältyvä pitopaikkojen luokittelu Luetteloituja lajeja pitäviä pitopaikkoja voidaan luokitella eläinterveyssäännöstön 31 ja 32 artiklan nojalla säädetyllä tavalla pitopaikan taudista vapaan aseman tai vektoreilta suojatun aseman perusteella alueella, jolla toteutetaan 8 §:ssä tarkoitettua hävittämisohjelmaa b- tai c-luokan taudin vastustamiseksi. Aluehallintovirasto tekee pitopaikan asemaa koskevat päätökset. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset hävittämisohjelmaan sisältyvästä pitopaikkojen luokittelusta ja sitä koskevasta päätöksenteosta. 15 § Rokotukset ja muut käsittelyt A–c-luokan taudin, muun torjuttavan eläintaudin tai valvottavan eläintaudin vastustamiseksi saadaan eläimet määrätä rokotettaviksi tai muuten käsiteltäviksi, jos eläintaudin esiintymistä ei voida ilman kohtuuttomia kustannuksia tai menetyksiä estää tai rajoittaa ja eläintaudin esiintyminen aiheuttaa vakavaa haittaa eläintenpidolle tai ihmisten terveydelle tai jos eläinterveyssäännöstössä tai sen nojalla annetussa säädöksessä sitä edellytetään. Rokottamis- tai käsittelyvelvollisuus saadaan ulottaa koskemaan kaikkia niitä luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvia eläimiä, joille rokote on saatavissa tai käsittely toteutettavissa, taikka vain sellaisia eläimiä tai pitopaikkoja, joihin liittyy erityinen riski eläintaudin esiintymisestä ja leviämisestä tai joissa esiintyvä tauti on omiaan aiheuttamaan erityistä haittaa eläintenpidolle tai ihmisten terveydelle. Toimija tai lemmikkieläinten pitäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että rokottamis- tai käsittelyvelvollisuuden piiriin kuuluvat eläimet rokotetaan tai käsitellään vaaditulla tavalla. Toimija tai lemmikkieläinten pitäjä on myös velvollinen merkitsemään rokotetut ja käsitellyt eläimet ja pitämään kirjaa rokotuksista ja käsittelyistä, jos eläintaudin vastustaminen sitä edellyttää, sekä tekemään eläinterveysviranomaiselle tarvittavat rokotuksia ja käsittelyitä koskevat ilmoitukset. Eläinterveysviranomaisten tulee toteuttaa tarvittavat tutkimukset rokotusten ja käsittelyjen vaikutusten seuraamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään pakollisten rokotusten ja käsittelyjen toteuttamisesta, siitä mitä eläimiä ja pitopaikkoja rokottamis- tai käsittelyvelvollisuus koskee, käytettävistä rokotteista ja käsittelyistä, rokotus- ja käsittelytavasta, rokotusten ja käsittelyjen tiheydestä sekä rokotuksiin ja käsittelyihin liittyvästä merkitsemis-, kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuudesta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan myös antaa tarkempia säännöksiä rokotuksiin ja käsittelyihin liittyvistä viranomaistutkimuksista. Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään, Ruokavirasto saa a–c-luokan taudin, muun torjuttavan eläintaudin tai valvottavan eläintaudin vastustamiseksi toteuttaa luonnonvaraisten eläinten syöttirokotuksia. 16 § Eläinnäyttelyiden ja muiden vastaavien tilaisuuksien järjestäminen Sen, joka järjestää nautaeläinten, lampaiden, vuohien, sikojen tai siipikarjan eläinnäyttelyn tai muun vastaavan tilaisuuden, johon kootaan mainittuja eläimiä väliaikaisesti useasta eri pitopaikasta, on pyrittävä varmistamaan, ettei tilaisuudesta aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa tai vaaraa ihmisten terveydelle sekä huolehdittava siitä, että tilaisuuteen ei tuoda eläimiä, joiden tiedetään tai epäillään voivan levittää eläintautia. Nautaeläimiä, lampaita, vuohia, sikoja ja siipikarjaa on pidettävä tilaisuudessa siten, ettei eläinten pitopaikan terveysluokka taikka 14 §:ssä tarkoitettu taudista vapaa asema tai vektoreilta suojattu asema vaarannu, sekä erillään sellaisista muista eläinlajeista, joilla saattaa olla mainittuihin eläimiin tarttuvia eläintauteja. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettuihin tilaisuuksiin tuotavien nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan terveydelle asetettavista vaatimuksista. 17 § Varotoimenpiteet kasvaneen taudin leviämisuhkan vuoksi Jos a–c-luokan tautia tai uutta tautia taikka muuta torjuttavaa eläintautia esiintyy Suomessa taikka jos sitä epäillään esiintyvän luonnonvaraisissa eläimissä tai leviävän Suomeen luonnonvaraisten eläinten tai vektoreiden välityksellä tai muulla vastaavalla tavalla, saadaan koko maan tai sen tietyn riskialueen osalta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin eläintaudin leviämisen estämiseksi. Tässä tarkoituksessa voidaan: 1)  velvoittaa toimijoita seuraamaan luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvien eläinten terveydentilaa; 2)  velvoittaa toimijoita pitämään luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvia eläimiä sisätiloissa; 3)  velvoittaa toimijoita pitämään eri lajeihin kuuluvia eläimiä pitopaikassa toisistaan erillään; 4)  kieltää luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvien eläinten vapauttaminen luontoon tai ottaminen luonnosta pitopaikkaan; 5)  kieltää eläintaudin leviämisen vaaraa aiheuttava luonnonvaraisten eläinten ruokinta; 6)  velvoittaa toimijoita suojaamaan ulkona pidettävien eläinten ruokintapaikat ja toteuttamaan muita toimenpiteitä sen estämiseksi, etteivät pitopaikoissa pidettävät eläimet saa tartuntaa luonnonvaraisista eläimistä; 7)  velvoittaa toimijoita huolehtimaan pitopaikan eläinsuojissa käytettävien vaatteiden ja jalkineiden puhdistuksesta ja desinfioimisesta; 8)  velvoittaa eläinterveysviranomaisia torjumaan ja seuraamaan vektorien esiintymistä; 9)  velvoittaa toimijoita ja pitopaikoissa vierailevia henkilöitä toteuttamaan toimenpiteitä tartunnan leviämisen estämiseksi pitopaikoissa käyvien ajoneuvojen välityksellä; 10)  kieltää luetteloituihin tai taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten vieminen eläinnäyttelyihin, eläinkilpailuihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitetuista velvoitteista ja kielloista annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 18 § Valmiussuunnitelma Elintarvikelaissa tarkoitetun teurastamon, eläinsuojelulaissa (247/1996) tarkoitetun eläintarhan sekä eläinterveyssäännöstön tai tämän lain mukaista hyväksymistä edellyttävän sukusolujen pitopaikan on laadittava valmiussuunnitelma a-luokan tautien varalle, jos niissä käsitellään luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä. Suunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus epäillyn tai todetun eläintaudin johdosta suoritettavista toimenpiteistä. Suunnitelmassa tulee myös kuvata eläintautien vastustamista koskevaa henkilökunnan koulutusta sekä sisäistä tiedotusta ja viestintää. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset niistä eläintaudeista, joiden varalta valmiussuunnitelma on laadittava. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan myös antaa tarkempia säännöksiä valmiussuunnitelman sisällöstä. 4 luku Eläintaudeista ilmoittaminen ja eläintautitilanteen seuranta 19 § Velvollisuus ilmoittaa eläintaudeista Jos toimija tai lemmikkieläinten pitäjä epäilee tai toteaa eläimellä olevan luetteloitu tai uusi tauti taikka muu torjuttava tai valvottava eläintauti, hänen on ilmoitettava asiasta kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle. Sama ilmoitusvelvollisuus on muulla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, joka osallistuu eläimen tutkimiseen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lopetukseen, teurastukseen, metsästykseen, pyyntiin tai tarkkailuun. Epäilyä koskeva ilmoitus on tehtävä myös epätavallisesta kuolleisuudesta ja muista vakavan eläintaudin merkeistä, eläimen lähiympäristöstä otetusta näytteestä todetusta eläintaudista sekä tuotantomäärien merkittävästä vähentymisestä määrittämättömästä syystä. Ilmoitus on tehtävä välittömästi, jos se koskee a-luokan tautia tai jos merkit viittaavat tällaisen taudin esiintymiseen. Ilmoitus on tehtävä heti kun se on käytännössä mahdollista, jos se koskee muuta luetteloitua tautia, uutta tautia tai muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia tai jos merkit viittaavat tällaisen eläintaudin esiintymiseen. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja ilmoituksen tekemisessä noudatettavasta menettelystä sekä muiden torjuttavien eläintautien ja valvottavien eläintautien osalta sellaisista eläintaudin merkeistä, joista ilmoitus on tehtävä. 20 § Eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitusvelvollisuus Jos eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimellä olevan luetteloitu tai uusi tauti taikka muu ilmoitettava eläintauti, hänen on salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitettava asiasta kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle. Ilmoitus on tehtävä välittömästi, jos se koskee a-luokan tautia, ja heti kun se on käytännössä mahdollista, jos se koskee muuta luetteloitua tautia, uutta tautia tai muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia. Mitä 1 momentissa säädetään eläinlääkäristä, koskee myös laboratoriota riippumatta siitä, onko näyte lähetetty tutkittavaksi kyseessä olevan eläintaudin varalta tehtävää vai muuta tutkimusta varten. Eläinterveyssäännöstön 17 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu laboratorion ilmoitus toisessa jäsenvaltiossa tutkitun näytteen tuloksista tehdään Ruokavirastolle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan myös antaa tarkempia säännöksiä määräajoista, joita sovelletaan ilmoitusten tekemiseen muista ilmoitettavista eläintaudeista, joita ei ole luokiteltu muiksi torjuttaviksi tai valvottaviksi eläintaudeiksi. 21 § Ensisijaiset toimenpiteet Toimijan tai lemmikkieläimen pitäjän, joka epäilee eläimellä a–c-luokan tautia, uutta tautia taikka muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia, on pyrittävä pitämään eläin erillään pitopaikan tai kotitalouden muista eläimistä sekä vältettävä tartuntaa mahdollisesti levittävien eläinten, tuotteiden, tavaroiden ja aineiden siirtämistä siihen saakka, kunnes eläinterveysviranomainen on päättänyt jatkotoimenpiteistä. Eläinlääkärin, joka epäilee eläimellä 1 momentissa mainittua eläintautia, on annettava toimijalle tai lemmikkieläimen pitäjälle viipymättä 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevia neuvoja. 22 § Eläinterveysviranomaisen ilmoitusvelvollisuus Jos kunnaneläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimellä olevan luetteloitu tauti, uusi tauti tai muu ilmoitettava eläintauti taikka jos hän vastaanottaa 19 tai 20 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, hänen on ilmoitettava asiasta aluehallintovirastolle. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on kuukausittain toimitettava aluehallintovirastolle yhteenveto kaikista virka-alueellaan todetuista luetteloiduista taudeista, uusista taudeista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista. Yhteenvetoon ei kuitenkaan tarvitse merkitä tietoja, jotka on talletettu Ruokaviraston käytössä olevaan tietojärjestelmään. Aluehallintoviraston on saatettava vastaanottamansa 1 momentissa sekä 19 ja 20 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset Ruokaviraston tietoon, ellei eläintautia ole todettu Ruokavirastossa tutkitusta näytteestä. Lisäksi aluehallintoviraston on toimitettava Ruokavirastoon kuukausittain kooste 1 momentissa tarkoitetuista yhteenvedoista. Ruokaviraston on ilmoitettava luetteloitujen tautien, uusien tautien sekä muiden torjuttavien ja valvottavien eläintautien esiintymisestä maa- ja metsätalousministeriölle. Kunnaneläinlääkärin ja aluehallintoviraston on ilmoitettava asianomaiselle kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille sellaisista eläintaudeista, joista voi aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitettujen ilmoitusten ja yhteenvetojen sisällöstä, niiden tekemiseen sovellettavasta määräajasta sekä niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä. 23 § Eläintautien seuranta Ruokavirasto on eläinterveyssäännöstön 26 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen suorittamaan seurantaa eläintautien esiintymisen havaitsemiseksi. Ruokaviraston tulee 1 momentissa tarkoitetun seurannan lisäksi seurata eläinten yleistä terveydentilaa ja muiden ilmoitettavien eläintautien esiintymistä tässä luvussa tarkoitettujen ilmoitusten, suorittamiensa laboratoriotutkimusten, muiden laboratorioiden lähettämien tietojen ja mikrobi- ja loiskantojen sekä eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettujen, eläinlääkäreiden hoitamia tautitapauksia koskevien tilastotietojen perusteella. Ruokavirasto voi eläinten terveydentilan ja eläintautien esiintymisen seuraamiseksi toteuttaa pakollisen eläinten joukkotutkimuksen (seurantatutkimus), jonka yhteydessä voidaan tutkia eläimiä niiden terveydentilan selvittämiseksi sekä ottaa eläimistä ja niistä saaduista tuotteista sekä pitopaikasta tarvittavat näytteet. Toimijoilla, lemmikkieläimen pitäjillä sekä luonnonvaraisia eläimiä metsästävillä tai pyytävillä on velvollisuus sallia seurantatutkimukseen liittyvä eläinten tutkiminen ja näytteenotto. Ruokavirasto voi toteuttaa seurantatutkimuksen itse tai määrätä sen muun eläinterveysviranomaisen tehtäväksi. Tutkimukseen liittyvä näytteenotto ja näytteiden tutkittavaksi lähettäminen voidaan määrätä myös toimijan tai lemmikkieläimen pitäjän taikka a–c-luokan tautia tai muuta torjuttavaa eläintautia koskevan Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämän tutkimuksen kyseessä ollen luonnonvaraisia eläimiä metsästävän tai pyytävän tehtäväksi, jos se on mahdollista ottaen huomioon näytteiden laatu ja tehtävässä vaadittavat tiedot ja taidot. Tutkimukseen liittyvää näytteenottoa voidaan suorittaa eläinterveyssäännöstön 25 artiklassa tarkoitettujen eläinterveyskäyntien yhteydessä siltä osin kuin tutkimuksen toteuttava viranomainen sen sallii. Ruokavirasto voi tehdä seurantatutkimuksia myös luonnonvaraisista eläimistä sekä virastoon muita tutkimuksia varten lähetyistä näytteistä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetyn eläintaudin seurannan toteuttamisesta. 24 § Seurantasuunnitelma Ruokaviraston on laadittava suunnitelma eläinten yleisen terveydentilan ja eläintautien esiintymisen seurannasta. Suunnitelman tulee eläinterveyssäännöstössä säädetyn seurannan osalta täyttää mainitun asetuksen II osan 2 ja 3 luvussa säädetyt suunnittelua koskevat vaatimukset. Suunnitelmasta on lisäksi käytävä ilmi, mitä 23 §:ssä tarkoitettuja seurantatutkimuksia aiotaan toteuttaa sekä miten ja missä määrin Ruokavirastoon muita kuin seurantatutkimuksia varten lähetettyjä näytteitä aiotaan hyödyntää eläinten yleisen terveydentilan ja eläintautien esiintymisen seurannassa. 5 luku Toimenpiteet epäiltäessä tai todettaessa a–c-luokan tautia 25 § A–c-luokan tautia koskevat toimenpiteet Aluehallintovirasto huolehtii eläinterveyssäännöstön III osan II osastossa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetystä epidemiologisesta selvityksestä ja sellaisista mainitussa osastossa ja mainituissa säännöksissä säädetyistä alustavista taudintorjuntatoimenpiteistä ja muista taudintorjuntatoimenpiteistä, jotka koskevat a–c-luokan taudin leviämisen estämistä. Aluehallintoviraston on saatettava luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle annettu taudin leviämisen estämistä koskeva päätös välittömästi Ruokaviraston tietoon. Jos eläintaudin epäilyä ei voida sulkea pois tai eläintaudin esiintymistä vahvistaa eläintä lopettamatta, aluehallintovirasto voi määrätä pidettävän eläimen lopetettavaksi. Aluehallintovirasto voi myöntää sille, jolle taudin leviämisen estämistä koskeva päätös on osoitettu, luvan poiketa päätöksestä joltakin osin, jos eläinterveyssäännöstö ja sen nojalla annetut säännökset tämän mahdollistavat, poikkeamiseen on perusteltu tarve eikä poikkeaminen aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Luvassa voidaan asettaa eläintaudin leviämisen estämiseksi tarpeellisia ehtoja. Ruokavirasto päättää eläinterveyssäännöstön III osan II osastossa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyistä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista a–c-luokan taudin vuoksi toteutettavista taudintorjuntatoimenpiteistä, ellei tässä laissa toisin säädetä. Ruokaviraston on saatettava luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön kohdistamansa taudintorjuntatoimenpiteitä koskeva päätös välittömästi aluehallintoviraston tietoon. Poiketen siitä, mitä 1 ja 4 momentissa säädetään, vyöhykkeitä koskevasta toimivallasta säädetään jäljempänä tässä luvussa. 26 § Vyöhykkeet a-luokan taudin vastustamiseksi Ruokavirasto päättää seuraavien vyöhykkeiden perustamista, lakkauttamista sekä niillä noudatettavien välttämättömien kieltojen, ehtojen, rajoitusten ja toimenpiteiden määräämisestä: 1)  eläinterveyssäännöstön III osan II osaston 1 luvun 4 jaksossa tarkoitettu rajoitusvyöhyke; 2)  eläinterveyssäännöstön III osan II osaston 1 luvun 5 jakson mukaisena toimenpiteenä toteutettava, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63 ja 103 artiklassa tarkoitettu tartuntavyöhyke; 3)  2 kohdassa mainitun asetuksen 9 ja 75 artiklassa tarkoitettu väliaikainen rajoitusvyöhyke. Poiketen siitä, mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, maa- ja metsätalousministeriö päättää 1 momentin 2 kohdassa mainitun asetuksen 21 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 85 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun muun rajoitusvyöhykkeen perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä vyöhykkeellä noudatettavien välttämättömien kieltojen, ehtojen, rajoitusten ja toimenpiteiden määräämisestä. Maa- ja metsätalousministeriö saa lisäksi hätärokotusten toteuttamiseksi päätöksellään perustaa eläinterveyssäännöstön 69 artiklassa tarkoitetun rokotusvyöhykkeen. Se saa määrätä vyöhykkeellä rokotusten toteuttamisesta, siitä, mitä eläimiä ja pitopaikkoja rokotukset koskevat, käytettävistä rokotteista, rokotustavasta ja rokotusten tiheydestä, suoja-alueesta, jolla rokottaminen on kiellettyä sekä välttämättömien eläinterveyssäännöstön 47 artiklan nojalla säädettyjen kieltojen, ehtojen, rajoitusten ja toimenpiteiden noudattamisesta. Lisäksi se saa määrätä vyöhykkeellä eläintaudin leviämisen estämiseksi välttämättömiä eläinterveyssäännöstön 65 artiklassa tarkoitettuja kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja toimenpiteitä. Maa- ja metsätalousministeriön on lakkautettava rokotusvyöhyke, kun sen perustamiselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole. 27 § Rajoitusvyöhyke b- tai c-luokan taudin vastustamiseksi Ruokavirasto saa päätöksellään perustaa rajoitusvyöhykkeen b- tai c-luokan taudin esiintymispaikan ympärille sekä määrätä vyöhykkeellä noudatettavaksi eläintaudin leviämisen estämiseksi välttämättömiä eläinterveyssäännöstön 65 artiklassa ja 32 artiklan nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettuja kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja toimenpiteitä. Rajoitusvyöhykettä perustettaessa sekä vyöhykkeen rajoja määritettäessä on otettava huomioon eläinterveyssäännöstön 64 artiklassa ja 32 artiklan nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt seikat. Ruokavirasto päättää rajoitusvyöhykkeen lakkauttamisesta noudattaen, mitä a-luokan taudin vuoksi perustetun vyöhykkeen lakkauttamisesta säädetään eläinterveyssäännöstön 68 artiklassa. 28 § Vyöhykettä koskevan päätöksen julkaiseminen ja päätöksestä tiedottaminen Päätökseen, joka koskee 25 tai 26 §:ssä tarkoitetun vyöhykkeen perustamista, lakkauttamista tai vyöhykkeellä noudatettavia kieltoja, ehtoja, rajoituksia tai toteutettavia toimenpiteitä, ei sovelleta, mitä hallintolain (434/2003) 9 ja 10 luvussa säädetään hallintopäätöksen tiedoksiannosta. Päätös on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Eläinterveysviranomaisen on asianmukaisesti ja riittävällä tavalla tiedotettava päätöksestä vyöhykkeen sijaintikunnissa. Päätöksestä on lisäksi erikseen tiedotettava niitä toimijoita, jotka ovat eläinterveysviranomaisen tiedossa ja joita päätös koskee. 29 § Vyöhykettä koskevasta päätöksestä poikkeaminen Aluehallintovirasto saa myöntää Euroopan unionin säädösten sallimia yksittäistapauksia koskevia ja tapauskohtaista riskinarviointia edellyttäviä poikkeuksia Ruokaviraston perustamalla vyöhykkeellä noudatettavista kielloista, ehdoista, rajoituksista tai toteutettavista toimenpiteistä, jos poikkeaminen ei aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Lupa poikkeamiseen myönnetään hakemuksesta. Luvassa asetetaan eläintaudin vastustamiseksi välttämättömät ehdot. Aluehallintovirasto voi hakemuksesta myöntää yksittäistapauksessa luvan poiketa 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla muulla rajoitusvyöhykkeellä tai rokotusvyöhykkeellä noudatettavista kielloista, ehdoista, rajoituksista tai toteutettavista toimenpiteistä, jos poikkeaminen sallitaan vyöhykettä koskevassa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä eikä se aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Luvassa asetetaan eläintaudin vastustamiseksi välttämättömät ehdot. 30 § Eläinten lopettaminen a-luokan taudin vuoksi perustetulla vyöhykkeellä Ruokavirasto saa päätöksellään määrätä a-luokan taudin vuoksi perustetulla väliaikaisella rajoitusvyöhykkeellä, rajoitusvyöhykkeellä tai muulla rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa pidettäviä, luetteloituun lajiin kuuluvia eläimiä lopetettaviksi tai teurastettaviksi, jos eläintauti uhkaa levitä muualle maahan tässä luvussa tarkoitetuista toimenpiteistä huolimatta, vyöhykkeellä on paljon luetteloituun lajiin kuuluvia eläimiä, joita ei voida suojata tartunnalta, ja eläinten lopettaminen tai teurastaminen on välttämätöntä eläintaudin leviämisen estämiseksi. Ruokavirasto saa myös määrätä, että eläimet on ennen lopettamista tai teurastamista rokotettava, jos eläimiä ei voida lopettaa riittävän nopeasti eläintaudin leviämisen estämiseksi. 31 § A–c-luokan tautien vastustamista koskevat tarkemmat säännökset Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan eläinterveyssäännöstöä ja sen nojalla annettuja säännöksiä noudattaen eläintaudin vastustamiseksi välttämättömät tarkemmat säännökset b- ja c-luokan tautien torjuntatoimenpiteistä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan lisäksi antaa eläinterveyssäännöstön 71 artiklaa noudattaen eläintaudin vastustamiseksi välttämättömiä eläinterveyssäännöstöä ja sen nojalla annettuja säännöksiä täydentäviä säännöksiä: 1)  tutkimuksesta, alustavista taudintorjuntatoimenpiteistä ja epidemiologisesta selvityksestä, jotka suoritetaan a–c-luokan tautia koskevan epäilyn vuoksi; 2)  a-luokan taudin torjuntatoimenpiteistä; 3)  26 ja 27 §:ssä tarkoitetun vyöhykkeen perustamisesta ja lakkauttamisesta, vyöhykkeiden rajojen ja osien määrittämisestä sekä vyöhykkeillä noudatettavista kielloista, ehdoista, rajoituksista ja toimenpiteistä ja niistä poikkeamisesta; 4)  30 §:ssä tarkoitetuista eläinten lopettamiseen liittyvistä toimenpiteistä ja siitä, millä edellytyksillä ja missä laajuudessa niitä voidaan soveltaa kunkin a-luokan taudin osalta. 6 luku Toimenpiteet epäiltäessä tai todettaessa muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia 32 § Tautitilanteen selvittäminen ja taudin leviämisen estäminen Jos eläimellä epäillään muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia 19 tai 20 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella tai muusta syystä, eläinterveysviranomaisten tulee viipymättä pyrkiä selvittämään tautitilanne. Tässä tarkoituksessa eläinterveysviranomaiset voivat toteuttaa niitä tutkimuksia, joista a-luokan taudin osalta säädetään eläinterveyssäännöstön 54 artiklassa. Jos aluehallintovirasto tutkimusten perusteella tai muusta syystä epäilee eläimellä muuta torjuttavaa eläintautia tai valvottavaa eläintautia tai mainittu eläintauti on todettu, aluehallintovirasto voi toteuttaa välttämättömiä epidemiologista selvitystä sekä eläintaudin leviämisen estämistä koskevia toimenpiteitä, joista eläinterveyssäännöstön 55–57 ja 70 artiklassa säädetään a-luokan taudin osalta. Aluehallintoviraston on saatettava luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön kohdistamansa taudin leviämisen estämiseksi tehty päätös välittömästi Ruokaviraston tietoon. Jos muun torjuttavan eläintaudin epäilyä ei voida sulkea pois tai eläintaudin esiintymistä vahvistaa eläintä lopettamatta, aluehallintovirasto voi määrätä pidettävän eläimen lopetettavaksi. Jos luonnonvaraisia eläimiä koskeviin toimenpiteisiin ryhtyminen edellyttää luonnonsuojelulaissa (1096/1996), metsästyslaissa (615/1993) tai kalastuslaissa (379/2015) tarkoitettua lupaa, aluehallintovirasto vastaa luvan hakemisesta. Aluehallintovirasto voi myöntää sille, jolle taudin leviämisen estämiseksi tehty päätös on osoitettu, luvan poiketa päätöksestä joltakin osin, jos poikkeamiseen on perusteltu tarve eikä poikkeaminen aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Luvassa voidaan asettaa eläintaudin leviämisen estämiseksi tarpeellisia ehtoja. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä toimenpiteistä, joihin tautitilanteen selvittämiseksi ja taudin leviämisen estämiseksi on ryhdyttävä kunkin muun torjuttavan tai valvottavan eläintaudin osalta, toimenpiteistä, joista voidaan poiketa 3 momentissa tarkoitetulla poikkeusluvalla, sekä poikkeusluvan myöntämisen edellytyksistä. 33 § Muun torjuttavan eläintaudin torjuntatoimenpiteet Muun torjuttavan eläintaudin esiintymisen tultua vahvistetuksi Ruokavirasto saa ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin eläintaudin hävittämiseksi pitopaikasta tai muusta paikasta, jossa eläimiä pidetään. Tässä tarkoituksessa saadaan toteuttaa niitä toimenpiteitä, joista a-luokan taudin osalta säädetään eläinterveyssäännöstön 60–62 ja 70 artiklassa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä kunkin muun torjuttavan eläintaudin hävittämiseksi. 34 § Taudin leviämisen estämistä koskevan päätöksen voimassaolo Aluehallintoviraston on kumottava 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös välittömästi, kun se ei enää epäile eläintautia. Päätös on kumottava välittömästi myös, kun on voitu laboratoriotutkimuksin tai muulla riittävällä tavalla varmistua siitä, ettei eläintautia enää esiinny pitopaikassa tai muussa paikassa, tai ettei eläintaudista enää aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tehtyjen taudintorjuntatoimenpiteiden seurauksena. Sen, joka ryhtyy toimenpiteisiin valvottavan eläintaudin hävittämiseksi, tulee tehdä toimenpiteistä ennakolta ilmoitus kunnaneläinlääkärille, jos se on eläintaudista vapautumisen varmistamiseksi välttämätöntä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mikä on kunkin eläintaudin osalta riittävä tapa varmistaa, ettei eläintautia enää esiinny pitopaikassa tai muussa paikassa tai ettei eläintaudista enää aiheudu vaaraa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään valvottavista eläintaudeista, joiden hävittämistä koskevista toimenpiteistä on tehtävä 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä. 35 § Päätös valvottavan eläintaudin hävittämiseksi eläimen omistajan hakemuksesta Epäiltäessä valvottavaa eläintautia tai kun tällaisen eläintaudin esiintyminen on vahvistettu, Ruokavirasto saa eläimen omistajan hakemuksesta tehdä päätöksen yhden tai useamman pitopaikassa pidettävän eläimen lopettamisesta tai teurastamisesta. Päätös saadaan tehdä vain tapauksessa, jossa eläintaudin leviämisen estämiseksi tehty päätös huomattavasti vaikeuttaa eläinten pitoa taloudellisista tai eläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä ja jossa eläinten lopettaminen tai teurastaminen on välttämätöntä eläintaudin hävittämiseksi pitopaikasta. Päätöksen tekeminen edellyttää, että toimija sitoutuu suorittamaan pitopaikassa taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen kumoamisen edellyttämät puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteet. Eläimen omistaja vastaa päätöksen täytäntöönpanosta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään eläintaudeista, joiden esiintyessä tai joita epäiltäessä päätöstä eläimen lopettamisesta tai teurastamisesta ei kuitenkaan voida tehdä. 36 § TSE-asetuksen nojalla suoritettava taudintorjunta Mitä 32–34 §:ssä säädetään, ei sovelleta nautaeläimissä esiintyvän BSE-taudin eikä lampaissa tai vuohissa esiintyvän scrapien leviämisen estämiseen ja hävittämiseen, joista säädetään TSE-asetuksessa. Aluehallintovirasto huolehtii TSE-asetuksen 12 ja 13 artiklassa säädetyistä toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä. Ruokavirasto päättää kuitenkin 13 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyistä taudintorjuntatoimenpiteistä. Aluehallintovirasto voi myöntää hakemuksesta yksittäistapauksessa luvan poiketa siirtorajoituksia sisältävästä taudin leviämisen estämiseksi tehdystä päätöksestä, jos TSE-asetuksessa niin säädetään ja poikkeamiseen on perusteltu tarve eikä poikkeaminen aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Luvassa voidaan asettaa eläintaudin leviämisen estämiseksi tarpeellisia ehtoja. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa välttämättömiä TSE-asetusta täydentäviä säännöksiä 2 momentissa tarkoitetuista viranomaistehtävistä sekä 3 momentissa säädetyn luvan myöntämisestä. 37 § Rajoitusalue Rajoitusalue saadaan perustaa alueelle, jolla: 1)  esiintyy muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia, jota ei voida hävittää nopeasti johtuen maantieteellisistä, ekologisista tai epidemiologisista tekijöistä tai eläintaudin laajan levinneisyyden vuoksi; tai 2)  esiintyy eläintautia, joka on muu torjuttava tai valvottava eläintauti maan muilla alueilla, mutta ei kyseisellä alueella, ja rajoitusalueen perustaminen on perusteltua muiden alueiden hyvän eläintautitilanteen turvaamiseksi. Päätöksen rajoitusalueen perustamisesta ja lakkauttamisesta tekee maa- ja metsätalousministeriö. Rajoitusaluetta perustettaessa sekä alueen rajoja määritettäessä on otettava huomioon maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät ja valvontamahdollisuudet. Rajoitusalue on lakkautettava, kun sen perustamiselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole. Siltä osin kuin se on eläintaudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä, rajoitusaluetta koskevassa päätöksessä voidaan eläinterveyssäännöstöä noudattaen: 1)  kieltää eläinten, tuotteiden, eläinten kuljetusvälineiden sekä eläintautia mahdollisesti levittävien aineiden ja tavaroiden kuljetus tai muu siirtäminen rajoitusalueella ja sieltä pois, rajoittaa sitä tai asettaa sille ehtoja; 2)  määrätä, ettei eläimiä tai tuotteita saa siirtää pois rajoitusalueelta, ellei niitä ole käsitelty mahdollisen tartunnan poistamiseksi tai ellei eläimiä ole pidetty karanteenissa sekä määrätä eläinten tai tuotteiden sallituista käyttötavoista; 3)  määrätä toimijoita ja lemmikkieläimen pitäjiä toimittamaan eläinterveysviranomaiselle tietoja rajoitusalueella sijaitsevaan pitopaikkaan tai muuhun paikkaan tuotujen ja sieltä pois siirrettyjen eläinten lajeista, määristä ja tunnistusmerkinnöistä; 4)  määrätä eläinten kuljettajia ja välittäjiä toimittamaan eläinterveysviranomaiselle tietoja rajoitusalueella, -alueelta tai -alueelle kuljettamistaan tai välittämistään eläimistä, niiden kuljetuksesta sekä välitettyjen eläinten osto- ja myyntitapahtumista; 5)  määrätä toimijoiden velvollisuudesta merkitä rajoitusalueelta peräisin olevat eläimet ja eläimistä saadut tuotteet merkinnällä, joka kuvaa niiden alkuperää, vapautta eläintaudeista ja käsittelyä, taikka lisäämään merkintä eläinten ja tuotteiden mukana seuraaviin asiakirjoihin; 6)  määrätä, että sen, joka siirtää eläimiä tai eläimistä saatuja tuotteita pois rajoitusalueelta, on todistettava eläinten ja tuotteiden alkuperä ja vapaus eläintaudista kunnaneläinlääkärin antamalla eläinterveystodistuksella; 7)  määrätä rajoitusalueella sijaitsevissa pitopaikoissa pidettävien eläinten joukkolopetuksista tai -teurastuksista noudattaen niitä edellytyksiä, joista 30 §:ssä säädetään rajoitusvyöhykettä koskien. Mitä 28 ja 29 §:ssä säädetään muusta rajoitusvyöhykkeestä, koskee myös rajoitusaluetta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rajoitusalueen perustamisen edellytyksistä sekä 3 momentissa tarkoitetuista kielloista, ehdoista, rajoituksista ja toimenpiteistä ja siitä, miltä osin niitä on määrättävä sovellettavaksi muun torjuttavan eläintaudin tai valvottavan eläintaudin osalta. 38 § Toimenpiteet eräiden zoonoosien leviämisen estämiseksi Jos vain d- tai e-luokkaan taikka muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi luokiteltua zoonoosia epäillään tai todetaan esiintyvän pitopaikassa, jossa ammattimaisesti harjoitetaan eläinten näytteille asettamista tai eläimiin liittyvää harrastustoimintaa, toimija on velvollinen tiedottamaan asiasta pitopaikassa vieraileville henkilöille sekä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin heidän suojaamiseksi tartunnalta. Jos ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaran torjumiseksi on välttämätöntä, aluehallintovirasto voi 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa toteuttaa tai määrätä kunnaneläinlääkärin toteuttamaan pitopaikassa tutkimuksen tautitilanteen selvittämiseksi sekä toimijalle osoitettavalla päätöksellään määrätä: 1)  pitopaikassa käytettävien varusteiden ja välineiden puhdistuksesta ja desinfioinnista; 2)  sellaisten pitopaikassa pidettävien tuotteiden, aineiden ja tavaroiden säilyttämisestä ja käytöstä, joissa voi olla tartuntaa; 3)  eläinsuojien ja eläinten kanssa kosketuksissa olevien pintojen puhdistuksesta ja desinfioinnista; 4)  haittaeläinten torjunnasta ja seurannasta; 5)  tavasta, jolla pitopaikassa vierailevia henkilöitä ohjataan suojautumaan tartunnalta; sekä 6)  pitopaikassa pidettävien eläinten lääkitsemisestä. 7 luku Eräiden pitopaikkojen hyväksyminen 39 § Pitopaikkojen hyväksyminen maaeläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirtoja varten Aluehallintovirasto päättää eläinterveyssäännöstön 94 ja 95 artiklassa tarkoitetusta pitopaikkojen hyväksymisestä. Aluehallintovirasto päättää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/686 säädetyistä hyväksytyn sukusolujen ja alkioiden pitopaikan toimintaa koskevista kotijäsenvaltion viranomaisen poikkeusluvista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa eläinterveyssäännöstön täytäntöönpanon edellyttämiä välttämättömiä säännöksiä tässä pykälässä tarkoitettuun hyväksymiseen tai lupaan liittyvistä menettelyistä. 40 § Sperman keräysaseman hyväksyminen kotimaankauppaa varten Jos nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten sperman kerääminen ei eläinterveyssäännöstön mukaan edellytä eläinterveyssäännöstön 94 artiklassa tarkoitettua hyväksymistä eikä tällaista hyväksymistä ole, saadaan mainittua spermaa kerätä vain tämän pykälän mukaisesti hyväksytyllä sperman keräysasemalla. Vaatimus ei kuitenkaan koske sellaisen sperman keräämistä, jota käytetään ainoastaan omien eläinten siementämiseen siinä pitopaikassa, jossa se kerätään. Aluehallintovirasto hyväksyy sperman keräysaseman hakemuksesta. Hyväksymisen edellytyksenä on, että: 1)  aseman tilat soveltuvat eläinten pitämiseen ja eristämiseen, sperman keräykseen, käsittelyyn ja säilytykseen sekä välineiden huoltamiseen; 2)  aseman tilat on siten suunniteltu, rakennettu ja huollettavissa, että eläintautien leviäminen voidaan tehokkaasti estää; 3)  eläintautien leviämisen estämisestä asemalla vastaa nimetty eläinlääkäri; 4)  aseman henkilöstöllä on tehtäviensä hoitamisen kannalta riittävät tiedot ja taidot. Hyväksymistä koskevasta hakemuksesta tulee käydä ilmi toimijan sekä sperman keräysaseman yhteystiedot, ja hakemukseen on liitettävä kuvaus keräysasemalla harjoitettavasta toiminnasta sekä selvitys 2 momentissa tarkoitetuista seikoista. Hyväksymistä koskevassa päätöksessä voidaan asettaa eläintautien leviämisen estämiseksi välttämättömiä ehtoja. Ruokavirasto antaa hyväksytylle keräysasemalle kansallisen hyväksymistunnuksen. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä. 41 § Alkioiden keräysryhmän hyväksyminen kotimaankauppaa varten Jos nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten alkioiden kerääminen luovuttajaeläimistä tai tuottaminen kerätyistä munasoluista koeputkihedelmöityksellä ei eläinterveyssäännöstön mukaan edellytä eläinterveyssäännöstön 94 artiklassa tarkoitettua hyväksymistä eikä tällaista hyväksymistä ole, saa mainittua toimintaa harjoittaa vain tämän pykälän mukaisesti hyväksytty alkioiden keräysryhmä. Aluehallintovirasto hyväksyy alkioiden keräysryhmän hakemuksesta. Hyväksymisen edellytyksenä on, että: 1)  keräysryhmän käytettävissä on asianmukaisesti varustetut tilat alkioiden tutkimiseen, käsittelyyn, säilyttämiseen, pakkaamiseen ja välineiden huoltamiseen; 2)  keräysryhmän toiminnasta vastaa ryhmään kuuluva nimetty eläinlääkäri; 3)  keräysryhmän jäsenillä on tehtävän hoitamisen kannalta riittävät tiedot ja taidot. Jos alkioiden keräysryhmä harjoittaa alkioiden tuotantotoimintaa, ryhmän jäsenillä on lisäksi oltava riittävät alkioiden tuotantoon käytettäviä menetelmiä sekä tuotantoon liittyviä hygieniavaatimuksia ja eläintautien vastustamista koskevat tiedot ja taidot. Ryhmän käytettävissä on lisäksi oltava asianmukaisesti varustellut kiinteät tilat munasolujen keräykseen, alkioiden tuotannossa käytettävien sukusolujen säilytykseen ja käsittelyyn sekä alkioiden tuotantoon ja säilytykseen. Alkioiden keräysryhmän hyväksymistä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava ryhmän jäsenten yhteystiedot ja, jos ryhmällä on kiinteät tilat toimintaansa varten, toimitilojen yhteystiedot. Hakemukseen on liitettävä kuvaus ryhmän toiminnasta sekä selvitys hyväksymiselle säädettyjen edellytysten täyttymisestä. Hyväksymistä koskevassa päätöksessä voidaan asettaa eläintautien leviämisen estämiseksi välttämättömiä ehtoja. Ruokavirasto antaa hyväksytylle alkioiden keräysryhmälle kansallisen hyväksymistunnuksen. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä. 42 § Kotimaankauppaa varten hyväksytyn sperman keräysaseman ja alkioiden keräysryhmän toiminta Edellä 40 §:n mukaisesti hyväksytyllä sperman keräysasemalla saadaan kerätä spermaa vain terveistä eläimistä, joiden pitopaikan vapaus sperman välityksellä leviävistä eläintaudeista on voitu riittävällä tavalla varmistaa. Asemalla pidettävien eläinten terveydentilaa on seurattava jatkuvasti eläimissä mahdollisesti esiintyvien eläintautien varalta. Sperman kerääminen, käsittely ja säilytys sperman keräysasemalla on järjestettävä siten, että sperman hyvä hygieeninen laatu ja vapaus eläintaudeista voidaan turvata ja etteivät eläintaudit pääse leviämään asemalle. Edellä 41 §:n mukaisesti hyväksytyn alkioiden keräysryhmän keräämien alkioiden ja alkioiden tuotantoon käyttämien munasolujen on oltava peräisin terveistä eläimistä, joiden pitopaikan vapaus eläintaudeista on voitu riittävällä tavalla varmistaa. Keräysryhmän on suoritettava alkioiden ja munasolujen keräys, munasarjojen irrotus, alkioiden tutkiminen ja tuottaminen sekä alkioiden ja niiden tuotannossa käytettävien sukusolujen käsittely ja säilytys siten, että alkioiden hyvä hygieeninen laatu ja vapaus eläintaudeista voidaan turvata. Toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on ilmoitettava viipymättä aluehallintovirastolle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 40 §:n mukaisesti hyväksytylle sperman keräysasemalle tuotavien ja asemalla pidettävien eläinten sekä 41 §:n mukaisesti hyväksytyn keräysryhmän keräämien alkioiden ja alkioiden tuotannossa käyttämien sukusolujen luovuttajaeläinten terveydentilaa koskevista vaatimuksista sekä aseman tai keräysryhmän toiminnan järjestämisestä eläintautien leviämisen estämiseksi. 43 § Vesiviljelypitopaikkojen sekä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien laitosten hyväksyminen Ruokavirasto päättää eläinterveyssäännöstön 176–179 artiklassa tarkoitetusta vesiviljelypitopaikkojen ja vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien laitosten hyväksymisestä. Hyväksymistä ei kuitenkaan tarvitse hakea: 1)  sellaisen hautomon toimintaa varten, joka yksinomaan tuottaa istukkaita lähialueen luonnonvaraisista emokaloista istutettaviksi vastakuoriutuneina samalle alueelle; 2)  eläinterveyssäännöstön 176 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetun pitopaikkatyypin toimintaa varten, ellei pitopaikkaan liity mainitussa artiklassa tarkoitettua riskiä; 3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä vesiviljelypitopaikkoja ja vesieläinten kuljettajia koskevien sääntöjen osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/691 3 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetun pitopaikkatyypin toimintaa varten, ellei pitopaikkaan liity mainitussa artiklassa tarkoitettua riskiä. Ruokavirasto suorittaa riskinarvioinnin kuukauden kuluessa siitä, kun toimija on tehnyt eläinterveyssäännöstön 172 artiklassa tarkoitetun rekisteröinti-ilmoituksen tai mainitussa artiklassa tarkoitetun ilmoituksen pitopaikkaa koskevista merkittävistä muutoksista. Riskinarvioinnin perustana käytetään ilmoitettuja tietoja sekä mahdollisia muita toimintaa koskevia tämän lain nojalla saatuja tietoja. Riskiä arvioitaessa otetaan huomioon eläinten siirtokäytännöt sekä muun kuin koristevesieläinten pitopaikan osalta pitopaikan sijainti. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa eläinterveyssäännöstön täytäntöönpanon edellyttämiä tarkempia säännöksiä hyväksymiseen liittyvistä menettelyistä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan lisäksi antaa tarkempia säännöksiä riskinarvioinnissa huomioon otettavista seikoista sekä eläinterveyssäännöstön 176 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista vähäisistä määristä. 8 luku Eläinten ja tuotteiden siirrot 44 § Eläinterveystodistukset Kunnaneläinlääkäri antaa eläinterveyssäännöstön IV osan I ja II osastossa tarkoitetun eläinterveystodistuksen sekä allekirjoittaa kiertävän sirkuksen tai eläinnäyttelyn reittisuunnitelman. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan säätää niiden eläinterveyssäännöstössä tai sen nojalla säädettyjen, muiden kuin eläinterveyssäännöstön 209 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamisesta, joiden mukaan jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen voivat sallia eläinten ja tuotteiden siirrot ilman mukana seuraavaa eläinterveystodistusta. 45 § Siirtoihin liittyvät toimijoiden ja viranomaisten ilmoitukset Kunnaneläinlääkäri ottaa vastaan eläinterveyssäännöstön IV osan I ja II osastossa tarkoitetut tai eläinterveyssäännöstön nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt ilmoitukset, jotka toimijan on tehtävä alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle eläinten tai tuotteiden suunnitelluista siirroista toisiin jäsenvaltioihin. Kunnaneläinlääkäri ottaa vastaan myös eläinterveyssäännöstön IV osan I ja II osastossa tarkoitetut ilmoitukset, jotka toimijan on tehtävä toimivaltaiselle viranomaiselle, jos havaitaan, että vastaanotettu lähetys ei täytä kaikilta osin siirtoja koskevia vaatimuksia. Kunnaneläinlääkäri tai aluehallintovirasto tekee ne suunniteltuja eläinten ja tuotteiden siirtoja koskevat ilmoitukset määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jotka eläinterveyssäännöstön tai sen nojalla annettujen säädösten mukaan ovat alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vastuulla. Kunnaneläinlääkäri tai aluehallintovirasto voi kuitenkin antaa toimijan huolehtia ilmoitusta varten tarvittavien perustietojen kirjaamisesta valvonta-asetuksessa tarkoitettuun virallisen valvonnan sähköiseen tiedonhallintajärjestelmään sekä silloin, kun siirrossa ei vaadita eläinterveystodistusta, myös ilmoituksen laatimisesta ja lähettämisestä järjestelmän kautta. Toimijalla, joka tallettaa tietoja sähköiseen tiedonhallintajärjestelmään, tai hänen edustajallaan on oikeus saada valvontaviranomaiselta maksutta tarvittavat järjestelmää koskevat käyttöoikeudet. 46 § Velvollisuus jakaa tietoa jäsenvaltioiden välisen matkustajaliikenteen ja postipalvelun asiakkaille  Jäsenvaltioiden välisen matkustajaliikenteen harjoittajan, tällaiseen liikenteeseen käytettävän sataman tai lentoaseman pitäjän sekä ulkomaanmatkoja myyvän matkanjärjestäjän tulee jakaa matkustajille ja jäsenvaltioiden välisen postitoiminnan harjoittajan asiakkailleen tietoa eläinten ja tuotteiden maan rajat ylittäviä siirtoja koskevista kielloista ja muista suojatoimenpiteistä, jotka johtuvat Suomessa tai toisessa jäsenvaltiossa todetusta a tai b-luokan taudin tai uuden taudin taudinpurkauksesta. Velvollisuus jakaa tietoa on kuitenkin vain, jos kyseessä oleva eläintauti uhkaa levitä matkustajaliikenteen tai postin välityksellä. Ruokavirasto vastaa jaettavan tiedon sisällön tuottamisesta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitä taudinpurkauksia ja toimijoita 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös antaa tarkempia säännöksiä tiedonjakamisen tapoja koskevista vähimmäisvaatimuksista. 47 § Maan sisäisiä siirtoja koskevat rajoitukset taudista vapaan aseman tai hävittämisohjelman toteuttamisen turvaamiseksi Alueelle tai lokeroon, jolla on taudista vapaa asema tai jolla toteutetaan hävittämisohjelmaa, tai sen kautta, ei saa siirtää Suomen alueelta maaeläimiä tai niistä saatuja tuotteita siten, että aseman säilyminen tai hävittämisohjelman toteutuminen vaarantuu. Vesieläinten maan sisäisiä siirtoja koske …