KKO/2009/90

2009 false KKO:2009:90 Käytetyn auton ostamista suunnitellut kuluttaja oli elinkeinonharjoittajan kotisivuilla internetissä täyttänyt yksilöintitietolomakkeen, jonka perusteella elinkeinonharjoittaja oli ottanut kuluttajaan yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välille oli viestien vaihdon perusteella syntynyt auton ja hevoskuljetusvaunun välitystoimeksiantoa koskenut sopimus. Sopimus katsottiin kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetuksi sopimukseksi, joka oli peruutettavissa luvun 15 §:n nojalla. Elinkeinonharjoittajan kanne, jolla kuluttajalta vaadittiin korvausta sopimuksen täyttämiseen kuuluneiden toimenpiteiden suorittamisesta ja toimeksiannon peruuntumisesta aiheutuneista kuluista, hylättiin.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne ja vastaus Espoon käräjäoikeudessa West-Silber Oy (yhtiö) vaati kanteessaan, että B velvoitetaan suorittamaan sille välittäjäsopimuksen purkautumisesta aiheutuneiden kulujen korvauksena 2 470,95 euroa korkoineen 31.8.2006 lukien.

Kanteensa perusteena yhtiö vetosi siihen, että B oli 21.2.2006 yhtiön verkkosivujen kautta jättänyt toimeksiantopyynnön, jonka perusteella yhtiö oli Saksasta etsinyt ja löytänyt B:lle ajoneuvon ja kuljetusvaunun. B oli 29.3.2006 ilmoittanut yhtiölle ostavansa auton ja tilaavansa kuljetusvaunun. Yhtiö ja B olivat 31.3.2006 sopineet yksityiskohtaisesti auton ja kuljetusvaunun ostamisesta B:n nimiin ja siitä, että B suorittaa niiden kauppahinnan yhtiön tilille. Yhtiö ei ollut sitoutunut rahoittamaan kauppaa. Yhtiön edustaja oli käynyt Saksassa tutustumassa autoon ja siellä varannut sen käsirahan maksua vastaan sekä vielä tilannut kuljetusvaunun B:n kanssa sovitulla tavalla. B oli kuitenkin myöhemmin kieltäytynyt kauppahinnan maksamisesta. B oli siten tehnyt mahdottomaksi kauppojen toteutumisen ja välittäjäsopimuksen täyttämisen. Sopimuksen täyttämisestä ja peruuntumisesta yhtiölle oli jo syntynyt seuraavat kulut: auton käsiraha 200 euroa, matka- ja majoituskulut yhteensä 245,95 euroa, toimisto-, puhelin- ja telefaksikulut 200 euroa, rahtikulut 665 euroa sekä kuljetusvaunun tilauksen peruutuksesta johtunut sakko 1 160 euroa eli yhteensä kuluja 2 470,95 euroa. Tämän määrän B oli velvollinen korvaamaan yhtiölle välittäjäsopimuksen purkauduttua hänestä johtuneesta syystä.

B vaati kanteen hylkäämistä.

Kannetta vastustaessaan B esitti, että osapuolten välillä oli suullisesti sovittu käytetyn auton ja perävaunun kaupasta, mutta kysymys ei ollut ollut välitystoimeksiannosta. Yhtiö oli esiintynyt autojen välittäjänä ja B:n käsityksen mukaan yhtiö oli edustanut myyjää. B ei ollut valtuuttanut yhtiötä edustamaan itseään. Kauppahinnan maksamisesta ei ollut sovittu mitään. Yhtiön internetsivustolla ei ollut ollut sopimusehtoja eikä B ollut nähnyt etukäteen laadittuja sopimusehtoja eikä sellaisiin ollut viitattu. B ei ollut peruuttanut auton ja perävaunun tilausta, vaan yhtiö oli kieltäytynyt kaupasta sen jälkeen, kun B oli kieltäytynyt maksamasta koko kauppahintaa etukäteen. B oli ollut valmis maksamaan kauppahinnan auton ja perävaunun luovutusta vastaan. B:llä oli kuluttajansuojalain nojalla ollut oikeus kieltäytyä maksusta ennen tavaran luovuttamista. Yhtiön esittämä kauppahinnan maksuehto olisi ollut hänen kannaltaan kohtuuton.

Käräjäoikeuden tuomio 30.5.2007 Käräjäoikeus totesi, että yhtiöllä oli ollut internetissä ilmoitus, jossa se oli kertonut olevansa laatuautoihin keskittynyt suomalainen yritys, joka toimi sekä Saksassa että Suomessa. Yhtiö oli kertonut sivustollaan, ettei se myynyt autoja, vaan etsi asiakkaalle auton Saksasta ja välitti saksalaisten merkkiliikkeiden myymiä autoja. B oli 21.2.2006 täyttänyt yhtiön sivustolla yksilöintilomakkeen, jonka johdosta neuvottelut olivat lähteneet käyntiin. Asianosaiset olivat neuvotelleet auton ja kuljetusvaunun hankinnasta useaan kertaan sähköpostin ja puhelimien välityksellä. B oli 29.3.2006 sähköpostiviestillä ilmoittanut, että hän oli päättänyt ostaa auton ja kuljetusvaunun sekä siinä yhteydessä pyytänyt yhtiötä tilaamaan kuljetusvaunun. Käräjäoikeus katsoi, että B:n ilmoitus oli tulkittavissa selkeäksi toimeksiannoksi. Näin ollen asiassa oli näytetty B:n tietoisuus siitä, että kysymyksessä oli välitystoimeksianto.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 1 §:n nojalla yhtiön ja B:n välisessä suhteessa sovellettiin kuluttajansuojalakia. Toimeksiannosta ei ollut tehty kirjallista sopimusta. Siitä, oliko maksu sovittu suoritettavaksi etukäteen, ei ollut muuta selvitystä kuin asianosaisten vastakkaiset kertomukset. Kuluttajansuojalain 5 luvun 24 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan ostajan on maksettava kauppahinta myyjän sitä vaatiessa, ei kuitenkaan ennen kuin tavara on ollut hänen saatavillaan. Kun muusta ei ollut näytetty sovitun, B ei ollut ollut velvollinen maksamaan kauppahintaa etukäteen, vaan vasta, kun tavara olisi ollut hänen saatavillaan. Kuluttajansuojalain 5 luvun 25 §:n ja 28 §:n mukaisesti yhtiön oikeus vaatimaansa kulukorvaukseen olisi edellyttänyt, että B olisi peruuttanut tilauksensa tai aiheuttanut maksuviivästyksen. B:n kieltäytymisessä suorittamasta yhtiön vaatimaa maksua etukäteen kysymys ei ollut tilauksen peruuttamisesta eikä B:n menettelyä ollut myöskään pidettävä sopimusrikkomuksena tai maksuviivästyksenä. Tämän vuoksi yhtiöllä ei ollut oikeutta saada korvausta sille aiheutuneista kuluista. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Uoti.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.6.2008 Yhtiön valituksen johdosta hovioikeus totesi asiassa olleen riidatonta, että yhtiö oli toiminut Saksasta toimitettavien autojen välittäjänä. Yhtiön tarkoituksena oli ollut löytää B:lle auto ja kuljetusvaunu tämän ilmoittamien tietojen perusteella. B:n yhtiön internetsivustolla täyttämää, 21.2.2006 päivättyä yksilöintilomaketta ei kuitenkaan voitu pitää osoituksena B:n sitoumuksesta ostaa välittäjän tarjoama ajoneuvo tai sopimuksen syntymisestä B:n ja yhtiön välillä. Todisteena esitetty sähköpostiviesti 29.3.2006 kuitenkin osoitti, että B oli tuolloin sitoutunut ostamaan yhtiön välityksellä yksilöidyn auton ja kuljetusvaunun. Hovioikeus katsoi B:n sitoutuneen sanottuna päivänä ostajana kauppaan, jossa yhtiö toimi välittäjänä. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että yhtiö olisi toiminut Saksassa toimineen myyjän lukuun. B:n ja yhtiön välisessä suhteessa ei ollut ollut käsillä tilanne, jossa elinkeinoharjoittaja välitti hyödykkeitä kuluttajalle kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.

Yhtiön mukaan auto ja kuljetusvaunu olisivat olleet B:n saatavilla Saksassa kauppahinnan suoritusta vastaan. Myös B:n mukaan hänen olisi tullut maksaa kauppahinta etukäteen. Hovioikeus totesi, että kun kauppahinta on maksettava myyjän sitä vaatiessa ja kun B oli kieltäytynyt sen maksamisesta, oli asiassa ratkaistava, oliko B rikkonut sopimuksen.

Hovioikeuden mukaan asiassa oli riidatonta, että B oli kuluttajan asemassa, kaupan kohteena oli kulutushyödyke ja myyjänä olisi ollut saksalainen elinkeinonharjoittaja. Näin ollen B:n oikeudet eivät voineet olla heikommat kuin ne olisivat olleet, mikäli kaupassa ei olisi ollut välittäjää. Asiassa tulivat sovellettaviksi kuluttajansuojalain 5 luvun säännöksistä ilmenevät periaatteet. Hovioikeus katsoi, ettei B:llä ollut ollut velvollisuutta maksaa kauppahintaa yhtiölle, auton myyjälle tai kuljetusvaunun valmistajalle ennen kuin tavara olisi luovutettu hänelle. Näin ollen B ei ollut rikkonut yhtiön kanssa tekemäänsä sopimusta eikä yhtiöllä ollut oikeutta saada vaatimaansa korvausta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Veli Hokkanen ja Outi Holmström, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Yhtiölle myönnettiin valituslupa.

Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että B velvoitetaan suorittamaan kanteessa vaadittu kulukorvaus 2 470,95 euroa korkoineen.

B vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Välitoimi Yhtiö ja B antoivat heiltä pyydetyt lausumat kuluttajansuojalain 6 luvun (1072/2000) etämyyntiä koskevien säännösten soveltumisesta asianosaisten välisen oikeussuhteen arviointiin. Yhtiö toimitti vastauksen B:n lausuman johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa 1. Yhtiö on kanteensa perusteena esittänyt, että yhtiön ja B:n välille on yhtiön verkkosivujen kautta sekä yhtiön ja B:n välisten sähköpostiviestien perusteella viimeistään 29.3.2006 syntynyt sopimus välitystoimeksiannosta, jossa tarkoituksena on ollut etsiä ja noutaa B:lle auto ja hevoskuljetusvaunu Saksasta. Osapuolet ovat 31.3.2006 keskinäisessä tapaamisessaan sopineet tavaroiden kauppahinnan ja yhtiölle sopimuksen mukaan kuuluvan välityspalkkion suorittamisesta etukäteen ennen kuin yhtiö puolestaan luovuttaisi Suomeen toimittamansa auton ja kuljetusvaunun B:lle. Sen jälkeen B on kuitenkin kieltäytynyt sovitusta maksujen etukäteisestä suorittamisesta, minkä vuoksi toimeksiantosopimusta ei ole voitu noudattaa ja se on siten B:stä johtuvista syistä rauennut. Yhtiölle on aiheutunut toimeksiannon täyttämiseen kuuluneiden toimenpiteiden suorittamisesta ja toimeksiannon peruuntumisesta tai raukeamisesta kanteessa ilmoitetut kulut ja kustannukset, jotka B on velvollinen korvaamaan yhtiölle.

2.B on kiistänyt, että hänen ja yhtiön välille olisi syntynyt kanteessa väitetty sopimus välitystoimeksiannosta, ja puolestaan väittänyt, etteivät kanteessa ilmoitetut sopimusehdot ole missään vaiheessa tulleet hänen tietoonsa. B on myöntänyt, että hän on tosin omastakin mielestään tullut sidotuksi yhtiölle sähköpostitse 29.3.2006 ilmoittamaansa lupaukseen siitä, että hän ostaa osapuolten välisissä sähköpostiviesteissä yksilöidyt auton ja hevoskuljetusvaunun. Tuolloin B on kuitenkin ollut siinä käsityksessä, että yhtiö toimii saksalaisten myyjien lukuun. B:n mukaan sopimusehto, joka olisi edellyttänyt kauppahinnan ja välityspalkkion suorittamista etukäteen, olisi ollut kuluttajan asemassa olevaa B:tä kohtaan kohtuuton eikä ehto olisi siitäkään syystä sitonut häntä. B on viitannut myös siihen, että hänellä on joka tapauksessa ollut oikeus kuluitta peruuttaa yhtiön hänen tekemäkseen väittämä sopimus.

3.Asiassa on kysymys siitä, onko osapuolten välille syntynyt välitystoimeksiantosopimus ja siitä, onko B velvollinen korvaamaan yhtiölle sen kanteessa vaaditut sopimuksen peruuntumisesta aiheutuneet kulut ja kustannukset.

Sopimuksen syntyminen 4. B on helmikuussa 2006 täyttänyt yhtiön verkkosivuilla yksilöintitietolomakkeen, jossa hän on ilmoittanut yhtiölle tietoja häntä kiinnostavista automerkeistä ja -malleista. Sen jälkeen B ja yhtiön edustaja ovat puolin ja toisin lähetetyillä sähköposteilla sekä puhelimitse selvitelleet mahdollisuuksia löytää yhtiön toimenpiteiden kautta Saksasta B:lle sopiva auto ja, yhtiön selvittelyjen edettyä, sen lisäksi myös hevoskuljetusvaunu.

5.B on 29.3.2006 sähköpostitse ilmoittanut yhtiölle päätöksestään ostaa auto ja hevoskuljetusvaunu. B on kertonut viestissään, paitsi olevansa halukas ostamaan yhtiön ilmoittaman Saksassa myynnissä olevan käytetyn auton, myös haluavansa yhtiön välityksellä tilata Saksasta yhtiön ehdottaman uuden hevoskuljetusvaunun. Päätös auton ja kuljetusvaunun ostamisesta on B:n omankin näkemyksen mukaan tullut häntä tuossa vaiheessa sitovaksi.

6.Yhtiön verkkosivuilla on yhtiön toimintaa kuvattaessa ilmoitettu yhtiön harjoittavan autojen myynnin sijasta ainoastaan niiden välittämistä Saksasta. Sivustoille on järjestetty palvelusta kiinnostuneille yhteydenottomahdollisuus yksilöintitietolomakkeen avulla. Kuten edeltä ilmenee, yhtiön edustaja on B:n yhteydenoton johdosta ottanut sähköpostitse yhteyttä B:hen ja sen jälkeen tämän pyynnöstä etsinyt eri merkkisiä ja mallisia käytettyjä autoja saksalaisista autoliikkeistä sekä lisäksi selvittänyt mahdollisuuksia uuden hevoskuljetusvaunun tilaamiseen Saksasta. Osapuolten välisen viestien vaihdon perusteella on päädytty lopulta siihen autoon ja kuljetusvaunuun, jotka B on edellä kerrotuin tavoin päättänyt ostaa. Tuossa vaiheessa yhtiön edustaja on myös tehnyt tilauksen B:n toivomusten mukaisen hevoskuljetusvaunun valmistamisesta.

7.Kysymys sopimuksen syntymisestä tulee ratkaista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) ja sopimusoikeudellisten periaatteiden pohjalta. Niiden mukaan sopimuksen katsotaan syntyneen, kun sopimuksen solmimista koskevaan tarjoukseen on annettu myönteinen vastaus tai kun osapuolten voidaan todeta saavuttaneen yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen sisällöstä.

8.Korkein oikeus toteaa, että olosuhteiden perusteella B:lle on täytynyt olla selvää, ettei yhtiö toimi myyjänä tai myyjän lukuun, vaan vain B:n lukuun. Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat Korkein oikeus katsoo, että yhtiön ja B:n välille on 29.3.2006 syntynyt sopimus, jossa on ollut kysymys yhtiön välityksellä tapahtuvasta käytetyn auton ja uuden hevoskuljetusvaunun hankkimisesta Saksasta ja niiden toimittamisesta B:lle Suomeen. Sopimus on siten käsittänyt välitystoimeksiannon, jossa yhtiö on toimeksisaajana. Sopimus on syntynyt, vaikka yhtiön ja B:n välillä ei vielä tuossa vaiheessa ole sovittu yhtiölle suoritettavan välityspalkkion ja kauppahintojen maksuehdoista.

Sopimuksen arvioinnista kuluttajansuojalain kannalta 9. Kuluttajansuojalain kuluttajalle tarjoamaan suojaan vaikuttaa se, minkätyyppisestä kuluttajasopimuksesta riidanalaisessa asiassa on kysymys. Kuluttajansuojalain säännökset ovat lisäksi eräiltä osin pakottavia. Tässä tapauksessa sopimukseen johtanut yhteydenpito yhtiön ja B:n välillä on alkanut tietoverkon, sähköpostin ja puhelimen välityksellä, minkä vuoksi on tarpeen arvioida sitä, onko kysymyksessä ollut kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun etämyyntiin perustuva sopimus. Säännöksen mukaan etämyynnillä tarkoitetaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle elinkeinonharjoittajan järjestämän sellaisen etätarjontamenetelmän avulla, jossa sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä. Etätarjontamenetelmällä tarkoitetaan markkinointi- tai myyntitapaa, joka on järjestetty niin, että sen pääasiallisena tarkoituksena voidaan katsoa olevan sopimusten tekeminen etäviestimen avulla. Etäviestimellä tarkoitetaan puhelinta, postia, televisiota, tietoverkkoa tai muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtäaikaa läsnä.

10.Säännöksen esitöiden (HE 79/2000 vp s. 27 ss.) mukaan etämyynnille on ominaista ensinnäkin se, että elinkeinonharjoittaja on järjestänyt toimintansa tai osan siitä etäsopimusten tekemistä silmällä pitäen. Tällaisesta järjestelystä on kysymys, jos elinkeinonharjoittaja on varautunut vastaanottamaan etäviestimellä markkinoituja tuotteiden tilauksia niin ikään etäviestimellä ja toimittamaan tilatut tuotteet kuluttajalle. Sopimuksen tekemiseen käytetään yhtä tai useampaa etäviestintä ja osapuolten on saavutettava yksimielisyys sekä sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen sisällöstä tapaamatta toisiaan henkilökohtaisesti. Myös sopimuksen tekemistä edeltävät toimenpiteet, kuten hyödykkeiden tarjonta ja muu markkinointi, tulee tehdä etäviestimillä, jotka voivat markkinoinnin ja sopimuksentekoprosessin aikana eri vaiheissa vaihdella ja joita ovat esimerkiksi internetin kotisivut sekä puhelin ja sähköposti. Etämyynnissä ei ole merkitystä sillä, kumpi osapuolista tekee aloitteen yksittäisen sopimuksen tekemiseksi.

11.Korkein oikeus toteaa, että yhtiön toiminnan järjestely on mahdollistanut etäsopimusten tekemisen, kun sen verkkosivut ovat sisältäneet kuluttajia varten yhteydenottolomakkeen, jota käyttäen tehtyyn yhteydenottopyyntöön yhtiö on puolestaan vastannut sähköpostin välityksellä taikka puhelimitse. Yhtiön tarjoamia toimeksiantopalveluja on markkinoitu yhtiön kotisivuilla ja toimintatapa sopimuksenteossa on painottunut sähköpostin välityksellä tapahtuviin yhteydenottoihin. Tosin yhtiön kotisivuilta ovat kokonaan puuttuneet kuluttajansuojalain 6 luvun 13 §:ssä yksilöidyt kuluttajalle ennen sopimuksentekoa annettavat perustiedot, kuten esimerkiksi tieto luvun 15 §:ssä säädetystä peruuttamisoikeudesta taikka sen rajoituksista luvun 16 §:n nojalla. Nämä seikat eivät kuitenkaan vaikuta ratkaisevasti arvioitaessa yhtiön toimintaa kuluttajasuojalain 6 luvussa säännellyn etämyyntitoiminnan kannalta.

12.Tässä tapauksessa välitystoimeksiantosopimus B:n ja yhtiön välillä on 29.3.2006 syntynyt yksinomaan kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:n mukaisia etäviestimiä käyttäen. Tässä suhteessa on vailla merkitystä se, että yhtiö on ilmoittanut säännönmukaiseen toimintaansa kuuluvan myös sen, että yhtiön edustaja tapaa kuluttaja-asiakkaan jossain vaiheessa ennen toimeksiannon täyttämistä, kuten tässäkin tapauksessa on tapahtunut yhtiön edustajan ja B:n tavatessa toisensa 31.3.2006. Korkein oikeus katsoo, että B:n ja yhtiön välille 29.3.2006 syntynyt välitystoimeksiantosopimus on kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:ssä tarkoitettu etäsopimus.

Kulujen korvausvelvollisuus 13. Yhtiön edustajan ja B:n tapaamisessa 31.3.2006 on keskusteltu auton ja kuljetusvaunun kauppahinnan ja yhtiön palkkion suorittamisesta, mutta yhteisymmärrystä maksuajankohdasta ei ole saavutettu. B ei ole suostunut maksun suorittamiseen etukäteen ennen auton ja kuljetusvaunun luovuttamista hänelle Suomessa. Yhtiön edustaja on tapaamisen jälkeen varannut Saksassa olevalta myyjältä B:n aikaisemmin hyväksymän käytetyn auton. Auton ja valmistajalta jo aikaisemmin tilatun kuljetusvaunun toimittaminen Suomeen B:lle on kuitenkin jäänyt lopulta yhtiöltä suorittamatta. Osapuolet ovat sittemmin kumpikin erikseen esittämillään perusteilla katsoneet sopimuksen jääneen toteutumatta ja rauenneen. Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, onko B velvollinen korvaamaan toimitusten valmistelusta yhtiölle aiheutuneet kulut ja kustannukset.

14.Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan myös kuluttaja voi joutua korvausvastuuseen sopimuksen peruuttamisesta tai raukeamisesta. Kun kysymys on kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetusta etäsopimuksesta, kuluttajan korvausvastuu määräytyy kuitenkin toisin. Sanotun luvun 15 §:n nojalla kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle 14 päivän kuluessa siitä lukien, kun hän on saanut elinkeinonharjoittajalta saman luvun 14 §:ssä tarkoitetun sopimusta koskevan vahvistuksen. Jos vahvistus ei täytä 14 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, peruuttamisaika on kolme kuukautta. Jos vahvistusta ei lainkaan anneta, sopimus ei luvun 20 §:n mukaan sido kuluttajaa, jonka on halutessaan vedota sopimuksen sitomattomuuteen ilmoitettava siitä elinkeinonharjoittajalle vuoden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Korkein oikeus toteaa, että kuluttajan käyttäessä kuluttajansuojalain 6 luvun 15 §:n mukaista peruuttamisoikeuttaan elinkeinonharjoittajalla ei yleensä ole oikeutta minkäänlaiseen hyvitykseen tai korvaukseen.

15.Kuluttajansuojalain 6 luvun 16 §:n 1 kohdan mukaan kuluttajan peruuttamisoikeutta on rajoitettu, kun palveluksen suorittaminen on jo aloitettu, jos kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta luvun 14 §:ssä tarkoitetussa vahvistuksessa. Samoin kuluttajalta puuttuu peruuttamisoikeus luvun 16 §:n 3 kohdan mukaan, kun kysymys on tavarasta, joka on tilauksesta valmistettu kuluttajan toivomusten mukaisesti, ja tavaraa ei voida siitä syystä lainkaan taikka ilman huomattavia tappioita myydä edelleen. Saman luvun 23 §:n 3 momentin mukaan, jos kuluttaja sopimuksen peruuntuessa tai rauetessa saa hyväkseen suorituksen, joka ei ole palautettavissa, kuluttajan on maksettava saamastaan hyödystä kohtuullinen korvaus elinkeinonharjoittajalle.

16.Käsillä olevassa asiassa on selvää, ettei yhtiö ole toimittanut B:lle kuluttajansuojalain 6 luvun 14 §:ssä tarkoitettua vahvistusta sopimuksen ehdoista. B:n ja yhtiön lausumista voidaan päätellä, että toimeksiantosopimus on peruuntunut viimeistään 10.4.2006. Tässä tapauksessa ei ole ollut kyse sellaisesta tilanteesta, jossa kuluttajan peruuttamisoikeutta on rajoitettu edellä esitetyin tavoin kuluttajansuojalain 6 luvun 16 §:n nojalla. B:llä on siten ollut kuluttajansuojalain 6 luvun 15 §:n nojalla oikeus sopimuksen peruuttamiseen kuluitta. Asiassa ei myöskään ole ollut kysymys sellaisesta hyödystä, jonka korvaamisesta säädetään sanotun luvun 23 §:ssä.

Johtopäätös 17. Edellä esitetyillä perusteilla B ei ole velvollinen korvaamaan yhtiölle kanteessa mainittuja kuluja ja kustannuksia.

Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kirsti Uusitalo.

Oikeudellinen opas

Peruuttamisoikeus verkkokaupassa: 14 päivää ja palautus

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.