KKO/2009/91

2009 false KKO:2009:91 Kuolinpesän osakkailla ensin ja sittemmin oikeudenkäynnin aikana kuolinpesään määrätyllä pesänselvittäjällä (sekä leskellä) oli oikeus ajaa yhtä kuolinpesän osakasta vastaan kannetta, jossa vaadittiin perittävän ja lesken omistaman kiinteistön luovuttamista kuolinpesän ja lesken yhteishallintaan sekä mainitun osakkaan muuttamista pois kiinteistöltä. Kysymys myös kanteen hyväksymisen edellytyksistä. Ks. KKO:1979-II-130 KKO:1987:46 KKO:2005:45 KKO:2008:108 Vrt. KKO:1973-II-22 PK 18 luku 2 § PK 19 luku 12 § 1 mom PK 19 luku 13 § PL 10 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa A:n kuolinpesän osakkaat, leski B sekä rintaperilliset D, E ja F vaativat kanteessaan, että kuolinpesän osakas C velvoitetaan muuttamaan välittömästi kuolinpesän ja lesken yhteisessä omistuksessa olevalta, Kiimingissä sijaitsevalta tilalta ja luovuttamaan tila kuolinpesän ja lesken yhteishallintaan. Kiinteistö muodosti kuolinpesän pääasiallisen omaisuuden ja kiinteistöllä oli säilytettävänä kaikki kuolinpesän irtaimisto. C oli omavaltaisesti ottanut kuolinpesän omaisuuden yksinomaiseen käyttöönsä ja rikkonut siten kuolinpesän yhteishallintoa. C:n hallintaoikeus ei perustunut myöskään mihinkään vuokrasopimukseen. C oli suostunut vastaamaan vain käyttämästään vedestä ja sähköstä, eivätkä kuolinpesän rahavarat riittäneet kiinteistön hoito- ja ylläpitokustannusten kattamiseen. Lisäksi C oli käytöksellään antanut aiheen uskoa, että kuolinpesän omaisuuden arvon säilyminen oli vaarassa.

Vastauksessaan C katsoi, että kuolinpesän muut osakkaat eivät voineet ajaa kyseisen kaltaista kannetta yhtä osakasta vastaan. C vaati kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että hän oli loukkaamatta yhteishallintaa jatkanut asumista tilan pihapiirissä, joka oli vain murto-osa kuolinpesän ja lesken omistaman kiinteistön koko pinta-alasta. Hän oli asunut tilalla jo vuodesta 1961 lukien. Kysymys oli tosiasiassa vuokrasopimuksesta, koska A oli suullisesti ilmoittanut halustaan hyvittää asumisoikeudella C:n tilalla tekemä työ.

Käräjäoikeuden tuomio 2.4.2008 Käräjäoikeus katsoi, että kuolinpesän muut osakkaat olivat voineet ajaa kannetta kuolinpesän hyväksi C:tä vastaan. Käräjäoikeus totesi asiassa olleen kysymys siitä, oliko C:llä oikeus pitää hallussaan tilaa, jonka omistivat toisaalta A:n kuolinpesä ja toisaalta leski B. Perusteena hallinnalle oli esitetty A:n suullinen ilmoitus, että hän olisi vastaisuudessakin sallinut C:n asumisoikeuden. Riippumatta siitä, oliko tällainen lausuma annettu, C:n puolelta oli myönnetty, että kysymys oli toistaiseksi voimassa olevasta eli irtisanottavissa olevasta oikeudesta. Kun asiassa oli nostettu kanne, jossa oli vaadittu tilan luovuttamista, oli tällaisen irtisanomisen katsottava tapahtuneen.

C:n puolelta ei ollut vedottu eikä asiassa ollut muutoinkaan viitteitä siitä, että jokin muu oikeusjärjestyksen hyväksymä peruste oikeuttaisi C:n pitämään yksin hallussaan kuolinpesälle ja B:lle kuuluvaa kiinteistöä.

Käräjäoikeus velvoitti C:n välittömästi muuttamaan tilalta ja luovuttamaan omaisuus kuolinpesän ja B:n yhteishallintaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Louhelainen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio ja päätös 26.11.2008 C haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon. A:n kuolinpesään 1.7.2008 määrätty pesänselvittäjä ja -jakaja asianajaja Y ilmoitti hovioikeudessa ottavansa kanteen kuolinpesän osalta ajaakseen.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että C oli asunut vanhempiensa yhdessä omistamalla tilalla vuodesta 1961 lukien. Kanne oli perustunut siihen, että kuolinpesän osakkaiden tuli yhteisesti hallita kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta, sekä siihen, että C oli estänyt toimillaan muita osakkaita käyttämästä ja hallitsemasta kiinteistöä ja että hänen toimiensa seurauksena kuolinpesän omaisuuden arvo aleni.

Perintökaaren 18 luvun 2 §:n mukaan osakasten tuli pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. Jaottomasta yhteisomistuksesta seurasi, että kenelläkään ei ollut oikeutta yksin hallita ja käyttää kuolinpesän omaisuutta. Yhteishallinnon tavoitteena oli pesän selvittäminen ja jakokuntoon saattaminen. Kuolinpesän yhteishallinto oli yksimielisyyshallintoa. Mikäli kuolinpesän osakkaat eivät päässeet yksimielisyyteen, jäämistöomaisuutta hoitamaan voitiin määrätä pesänselvittäjä ja omaisuudesta voitiin määrätä turvaamistoimin.

Laissa ei tarkemmin säännelty kuolinpesän omaisuuden tosiasiallisen käytön järjestämisestä erimielisyyksien syntyessä. Toisin kuin esimerkiksi avioliittolaissa, missä säädettiin mahdollisuudesta velvoittaa toinen puoliso muuttamaan puolisoiden yhteisestä kodista, kuolinpesän osakkaiden osalta laissa ei säädetty mahdollisuudesta velvoittaa yhtä kuolinpesän osakasta muuttamaan kuolinpesään kuuluvalta kiinteistöltä.

Myös C:llä oli kuolinpesän osakkuuteen perustuva oikeus käyttää kuolinpesän omaisuutta yhdessä muiden osakkaiden kanssa. Tähän nähden hänellä oli lähtökohtaisesti oikeus edelleen asua tilalla, jossa hänen kotinsa oli ollut yli 45 vuoden ajan. Joka tapauksessa häätö kodista merkitsi puuttumista perusoikeuksiin ja edellytti riidattoman tai näytetyn laillisen häätöperusteen.

Kun kuolinpesä oli luovutettu pesänselvittäjän hallintoon, yhteishallintasuhteen palauttaminen ei enää ollut mahdollista. Käräjäoikeus ei ollut ottanut asiassa näyttöä vastaan siltä osin kuin oli väitetty C:n estävän B:tä ja muita osakkaita käyttämästä kuolinpesän ja B:n vielä osittamatonta omaisuutta tai aiheuttavan vakavan vaaran omaisuudelle tai sen arvon säilymiselle. Mainitut seikat olivat asiassa riidanalaisia eikä käräjäoikeus ollut käsitellyt häätövaatimuksen asiallisia edellytyksiä mainituilta osin. Asia oli tämän vuoksi palautettava käräjäoikeuteen.

Hovioikeus hylkäsi kanteen yhteishallintasuhteen palauttamista koskeneen vaatimuksen osalta ja palautti asian häätövaatimuksen edellytysten tutkimiseksi käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Helinä Haataja, Virve Salo ja Pasi Oikkonen. Esittelijä Suvi Hannula.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin.

A:n kuolinpesän pesänselvittäjä, asianajaja Y ja B vaativat, että hovioikeuden ratkaisu kumotaan ja C velvoitetaan välittömästi muuttamaan tilalta ja luovuttamaan tila pesänselvittäjän ja lesken yhteishallintaan.

C vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. A:n kuolinpesän osakkaita ovat leski B sekä rintaperilliset D, E, F ja C. Kuolinpesän varoihin kuuluu puolet Kiimingissä sijaitsevasta tilasta. Toisen puolen omistaa B. B omasta puolestaan ja A:n kuolinpesän osakkaana sekä kuolinpesän muut osakkaat C:tä lukuun ottamatta ovat käräjäoikeudessa vaatineet C:n velvoittamista muuttamaan mainitulta kiinteistöltä ja luovuttamaan se kuolinpesän ja B:n yhteishallintaan. Kuolinpesään on asian hovioikeudessa vireillä ollessa määrätty pesänselvittäjäksi asianajaja Y, joka on ilmoittanut ottavansa kanteen kuolinpesän puolesta ajettavakseen. B on jatkanut omalta osaltaan kanteen ajamista.

2.Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi kuolinpesän osakkaiden oikeudesta ajaa kysymyksessä olevaa kannetta kuolinpesän yhtä osakasta vastaan ja kuolinpesän puhevallan käyttämisestä pesänselvittäjän määräämisen jälkeen sekä toiseksi kanteen hyväksymisen edellytyksistä.

Kanneoikeus 3. Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kuolinpesän osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Säännöksestä ei ilmene, tarkoitetaanko siinä vain muuta kuin kuolinpesän osakasta vastaan ajettavaa kannetta vai koskeeko säännös myös tilannetta, jossa kuolinpesän osakas ajaa kannetta toista osakasta vastaan.

4.Mainittu säännös on poikkeus perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevästä periaatteesta, jonka mukaan kuolinpesä kuuluu ennen perinnönjakoa osakkaiden yhteishallintoon. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1973 II 22 katsonut, että kuolinpesän muut osakkaat eivät voineet ajaa osakkaana myös ollutta leskeä vastaan kannetta, jossa vaadittiin tämän velvoittamista muuttamaan kuolinpesään kuuluvasta rakennuksesta. Myöhemmässä ratkaisussaan KKO 1987:46 Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että kuolinpesän osakkaalla oli perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla oikeus ajaa vahingonkorvauskannetta pesän hyväksi toista osakasta vastaan.

5.Kun kuolinpesän omaisuus luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon, pesän selvittämistä koskeva päätöksenteko siirtyy pesänselvittäjälle. Pesänselvittäjän tehtävänä on perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Pesänselvittäjällä on mainitun luvun 13 §:stä ilmenevä kanneoikeus pesää koskevissa asioissa. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pesänselvittäjällä on oikeus ajaa esimerkiksi velkomus- tai häätökannetta myös kuolinpesän osakasta vastaan (KKO 1979 II 130, KKO 2005:45 ja KKO 2008:108).

6.Korkein oikeus katsoo, että kuolinpesän osakkaan ja pesänselvittäjän oikeutta ajaa kannetta pesän hyväksi on perusteltua arvioida samalla tavoin. Näin ollen pesän osakkaalla on kuolinpesän yhteishallinnon kestäessä samanlainen oikeus ajaa kannetta omissa nimissään pesän hyväksi kuin pesänselvittäjälläkin on sen jälkeen, kun pesän omaisuus on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Mahdollisuutta esittää hallinnan palauttamista koskeva vaatimus myös yksittäistä kuolinpesän osakasta vastaan puoltaa sekin, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukainen turvaamistoimikin voidaan vastaavassa tilanteessa antaa tällaista osakasta vastaan.

7.Kuolinpesän osakkailla on siten ollut oikeus esittää yhtä osakasta kohtaan vaatimus tämän velvoittamisesta muuttamaan kuolinpesään osaksi kuuluvalta kiinteistöltä. Pesänselvittäjällä on oikeus jatkaa mainitun kanteen ajamista kuolinpesän puolesta. B:llä on kanneoikeus myös kiinteistön osaomistajana.

Esitetyt kanne- ja vastausperusteet 8. Asiassa on riidatonta, että vuonna 1959 syntynyt C on asunut kiinteistöllä vuodesta 1961 lähtien ensin yhdessä vanhempiensa kanssa sekä sittemmin yksin B:n muutettua palvelutaloon ja A:n kuoltua vuonna 2007.

9.Kantajina alun perin olleet leski ja kuolinpesän osakkaat ovat esittämänsä vaatimuksen tueksi vedonneet ensinnäkin siihen, että C oli rikkonut kuolinpesän omaisuuteen kohdistuvaa osakkaiden yhteishallintaa ottamalla kuolinpesään kuuluvat rakennukset ja niissä olevan irtaimiston yksinomaiseen käyttöönsä sekä estämällä B:tä ja kuolinpesän muita osakkaita käyttämästä pesän omaisuutta tai edes tarkastamasta sen tilaa. Lisäksi kanteessa on vedottu siihen, että kuolinpesän omaisuuden ja sen arvon säilymiselle oli C:n käyttäytymisen johdosta aiheutunut vakavaa vaaraa.

10.C on vedonnut kanteen hylkäämisen perusteena ensinnäkin siihen, että hänen ja A:n välille oli syntynyt huoneenvuokrasopimus kiinteistöllä olevien rakennusten ja niihin liittyvän pihapiirin käyttämisestä, kun hänen oli pitkään sallittu asua tuossa kodissaan kiinteistön kunnossapitoa vastaan. C:n mukaan vuokrasopimuksen olemassaolo oli vahvistettu A:n ennen kuolemaansa antamalla toteamuksella siitä, että C:n oikeudesta asua kiinteistöllä "tulisi tehdä jokin lappu".

11.Edelleen C on vastustanut kannetta kiistämällä väitteet siitä, että hänen asumisensa kiinteistöllä tai muukaan menettelynsä olisi aiheuttanut vaaraa kiinteistölle tai sen arvon säilymiselle tai että hän olisi estänyt muita osakkaita vierailemasta kiinteistöllä. Hän on lisäksi katsonut, että perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kodin suojaa koskevat säännökset ovat esteenä kanteen hyväksymiselle.

Kanteen hyväksymisen edellytyksistä 12. Korkein oikeus toteaa, että kuolinpesän osakkaalla ei ole pesän ollessa osakkaiden yhteishallinnossa oikeutta yksin omaksi edukseen käyttää kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta, elleivät muut osakkaat ole tätä nimenomaisesti tai tosiasiallisesti hyväksyneet. Osakkaiden yhteisomistus on luonteeltaan jaotonta ja yhteishallinnossa osakkaat päättävät yhdessä pesän omaisuuden käyttämisestä.

13.Jos kuolinpesän omaisuus luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon, pesänselvittäjälle siirtyy oikeus päättää kuolinpesään kuuluvan omaisuuden käyttämisestä. Pesänselvittäjä voi myös tarvittaessa ajaa häätökannetta jäämistöön kuuluvan rakennuksen tai huoneiston saamiseksi kuolinpesän hallintaan henkilöltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, mikäli pesänselvittäjä katsoo pesän selvittämisen sitä edellyttävän (KKO 2008:108, kohta 3). Toisaalta pesänselvittäjä voi sopia tai sallia, että joku osakkaista voi perinnönjakoon saakka käyttää kiinteistöä tai kuolinpesän muuta omaisuutta. Kuolinpesään kuuluvan rakennuksen tai huoneiston käyttö ei yleensä olekaan esteenä pesän selvittämiselle ja jäämistön jakokuntoon saattamiselle.

14.Kotia ja kotirauhaa perus- ja ihmisoikeutena turvataan perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojaa koskevalla säännöksellä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla, jonka 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia muun muassa kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä esimerkiksi muiden henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi. Toisaalta myös omistusoikeus on turvattu perustuslain 15 §:n säännöksen ja ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti.

15.Kodin suojaa koskevista säännöksistä ja määräyksistä johtuu, että kodissa asumiseen voidaan puuttua vain lailla säädetyin perustein silloin, kun se on välttämätöntä esimerkiksi toisen omistus- tai muun oikeuden suojelemiseksi. Lisäksi kodin suojaan kohdistuvan päätöksentekomenettelyn täytyy turvata suojaan kohdistuvien vaatimusten perusteiden asianmukainen selvittäminen. Korkein oikeus katsoo, ottaen huomioon myös kodin suojasta johtuvat rajoitukset, kanteen hyväksymisen edellyttävän joko selvitystä kanteen perusteeksi esitetyistä seikoista tai pesänselvittäjän perusteltua ilmoitusta, jonka mukaan C:n häätäminen on tarpeen pesän selvittämiseksi.

16.Tässä tapauksessa pesänselvittäjä on ainoastaan ilmoittanut jatkavansa kanteen ajamista kantajina alun perin olleiden osakkaiden esittämillä perusteilla. Pesänselvittäjä ei ole vedonnut siihen, että C:n asuminen kiinteistöllä olisi esteenä pesän selvittämiselle.

17.Asia on käräjäoikeudessa ollut riitainen siltä osin, onko C estänyt B:tä ja kuolinpesän muita osakkaita käyttämästä kiinteistöä tai onko C:n menettely ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa kuolinpesän omaisuudelle tai sen arvon säilymiselle. Näistä riitaisista seikoista esitettäväksi tarjottua näyttöä ei ole käräjäoikeudessa otettu vastaan.

18.Asian käsittelyä on näin ollen hovioikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin jatkettava käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma Hovioikeuden ratkaisu sekä käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Oulun käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Kirsti Uusitalo.

Oikeudellinen opas

Kuolinpesä ja perunkirjoitus: näin toimit

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.