KKO/2009/93

2009 false KKO:2009:93 Avioeroasian vireillä ollessa puoliso A haki pesänjakajan määräämistä toimittamaan omaisuuden erottelu ja yhteisen omaisuuden jako puolisoiden välillä. A nimesi eroteltavaksi ja jaettavaksi yhteiseksi omaisuudeksi muun muassa puoliso B:n omistamalle maapohjalle puolisoiden yhteiseksi kodiksi avioliiton aikana rakennetun ja siihen tarkoitukseen käytetyn asuinrakennuksen.

B vastusti A:n hakemusta lausuen, että puolisot olivat jo kirjallisesti sopineet yhteisen omaisuutensa erottelusta ja että koska asuinrakennus kuului B:n kiinteistöön sen ainesosana ja siten B:n omistukseen, sen omistussuhteiden ratkaiseminen ei kuulunut pesänjakajan toimivaltaan.

Se seikka, että puolisot olivat jo sopineet eräiden yhteisten irtainten esineiden jakamisesta, ei ollut merkinnyt lopullisen omaisuuden erottelun toimittamista.

Kysymys asuinrakennuksen omistusoikeudesta oli riitainen ja kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Pesänjakaja määrättiin. Ks. KKO:2001:56 Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta B ja A oli 16.3.2007 vireille tulleesta hakemuksesta tuomittu avioeroon 15.10.2007.

Puolisoilla oli 30.1.2005 tehty avioehto, jonka mukaan kummallakaan ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen.

Avioliiton aikana A oli saanut perintönä yhdessä sisarensa kanssa erään tilan Nurmijärven kunnan Lepsämän kylässä. Tila oli ollut tuolloin rakentamaton. Lainhuuto tilaan oli A:lla ja hänen sisarellaan puoliksi kummallakin.

Avioliiton aikana puolisot olivat yhdessä rakentaneet mainitulle A:n hallinnanjakosopimuksin omistamalle tilalle omakotitalon puolisoiden yhteiseksi kodiksi.

Hakemus Hyvinkään käräjäoikeudessa B vaati käräjäoikeuteen 6.7.2007 saapuneessa hakemuksessaan, että käräjäoikeus määrää pesänjakajan toimittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon hänen ja A:n välillä. Erottelun ja jaon kohteeksi hakemuksessa oli mainittu muun ohella kiinteistön osa ja omakotitalo.

Puolisot olivat 9.7.2007 allekirjoittaneet sopimuksen, jolla he olivat keskenään jakaneet eräitä omaisuusesineitä. B on, luovuttuaan hakemuksestaan käräjäoikeuden istunnossa 15.8.2007, käräjäoikeuteen 11.9.2007 saapuneessa hakemuksessaan uudelleen vaatinut pesänjakajan määräämistä lausuen, että avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi kodiksi yhdessä rakennettu asuinrakennus ja sen pihapiiri olivat puolisoiden yhteistä omaisuutta.

Vastaus A vastusti hakemusta. A lausui, että puolisot olivat jo 9.7.2007 tehneet yhteisen omaisuutensa erottelua koskevan sopimuksen. Mainittu asuinrakennus pihapiireineen kuului kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin A:n omistukseen. Mitään jaettavaa puolisoiden välillä ei enää ollut.

Käräjäoikeuden päätös 4.12.2007 Käräjäoikeus totesi, että puolisot eivät olleet päässeet sopimukseen omaisuutensa erottelusta ja yhteisen omaisuutensa jaosta. Esineiden ja kiinteistön omistusoikeuden ratkaiseminen ei tässä vaiheessa kuulunut tuomioistuimen toimivaltaan, vaan se oli pesänjakajan tehtävänä. Käräjäoikeus määräsi pesänjakajan suorittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon B:n ja A:n välillä.

Asian on ratkaissut notaari Toni Läspä.

Kouvolan hovioikeuden päätös 9.10.2008 A valitti hovioikeuteen vaatien B:n hakemuksen hylkäämistä. A lausui muun ohella, että kyseinen hänen omistamalleen maapohjalle rakennettu asuinrakennus kuului kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin hänen omistukseensa. Asuinrakennuksen omistuksen ratkaiseminen ei siksi kuulunut pesänjakajan toimivaltaan.

Hovioikeus totesi, että asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että muuta yhteiseksi väitettyä omaisuutta ei enää ollut kuin A:n yhdessä sisarensa kanssa omistamalle tilalle rakennettu omakotitalo ja sen pihapiiri, jotka nyt olivat A:n hallinnassa. Koska puolisot olivat tehneet avio-oikeuden kokonaan poissulkevan avioehdon, jako määräytyi yleisten siviilioikeudellisten sääntöjen mukaan.

Hovioikeus katsoi, että B:n esille tuomat seikat eli rakennushankkeen rahoitus, työvoiman ja rakennustarvikkeiden tilaamiseksi tehdyt toimenpiteet, verotusratkaisut tai muut sen kaltaiset seikat eivät osoittaneet, että puolisot olivat tarkoittaneet omakotitalon omistuksen tulevan heille yhteiseksi. Hovioikeus totesi olevan tavanomaista, että sopimukset ja laskut kirjoitettiin sen nimiin, joka oli tavaran tai palvelun tilannut. Tavaran tilaaminen tai esimerkiksi rakennusta koskevien tilaussopimusten sopijakumppanina oleminen eivät osoittaneet sitä, kenen omistukseen itse rakennuskohde oli tarkoitettu. Hovioikeus piti selvänä, ettei B:lle voinut syntyä omistusoikeutta maapohjaan sillä perusteella, että hän oli tehnyt työtä ja mahdollisesti sijoittanut rahaa pihapiirin rakentamiseen.

Hovioikeus totesi vielä, että koska maapohja kuului A:lle ja hänen sisarelleen, B:llä ei olisi mitään keinoa itsenäisesti hyödyntää omistustaan rakennukseen. Pesänjakajalla ei olisi mitään keinoa saada väitettyä yhteisomistusta puretuksi ja erottelua tehdyksi, jos A ja hänen sisarensa vastustaisivat kiinteistön myymistä. Mahdollisen perusteetonta etua koskevan korvauksen määrääminen ei kuulunut pesänjakajan toimivaltaan.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut edellytyksiä määrätä pesänjakajaa ja hylkäsi B:n hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila (eri mieltä), Raija Peltonen ja Pirjo Peura-Vasama. Esittelijä Taru Alanaatu (mietintö).

Esittelijä Alanaatun mietintö: B:n väite, että puolisot omistavat asuinrakennuksen yhdessä, kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Koska puolisoiden 9.7.2007 allekirjoittamasta erottelukirjasta ei ilmennyt, että heidän välillään olisi toimitettu lopullinen omaisuuden erottelu, tilanne oli lähtökohtaisesti erilainen kuin ratkaisussa KKO 2008:23. B:n pesänjakajan määräämistä koskevista hakemuksista ilmeni, että hän oli mieltänyt eroteltavan omaisuuden käsittävän myös puolisoiden yhteisenä kotina käyttämän asuinrakennuksen. Siitä, että puolisot olivat sen jälkeen, kun B oli toimittanut käräjäoikeudelle pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen, allekirjoittaneet 9.7.2007 omaisuuden erottelua koskevan sopimuksen, jossa ei mainittu kyseistä asuinrakennusta, ei voitu päätellä, että B olisi luopunut erotteluvaatimuksestaan asuinrakennuksen osalta. Asiassa oli edellytykset määrätä pesänjakaja. Mietinnön mukaan käräjäoikeuden päätöksen lopputulos oli pysytettävä.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Pasila hyväksyi mietinnön.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

A vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu 1. B:n ja A:n avioeroasia on tullut vireille käräjäoikeudessa 16.3.2007. Puolisoilla on ollut avioehto, jonka mukaan kummallakaan puolisoista ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Avioehtosopimus on tehty 30.1.2005.

2.B on käräjäoikeuteen 6.7.2007 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että käräjäoikeus määrää pesänjakajan toimittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon puolisoiden välillä. Erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon kohteeksi hakemuksessa on mainittu muun ohella kiinteistön osa ja omakotitalo, mikä on tarkoittanut avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi kodiksi rakennettua asuinrakennusta pihapiireineen.

3.Hakemuksen tultua vireille puolisot ovat 9.7.2007 allekirjoittaneet omaisuuden erottelu -nimisen asiakirjan. Asiakirjassa todetaan: "Tällä sopimuksella A ja B jakavat yhteistä omaisuutta seuraavasti." Sen jälkeen asiakirjassa on lueteltu moottorivene, veneenkuljetusperävaunu, peräkärry ja kaksi henkilöautoa. Muuta omaisuutta ei ole mainittu. Mainintaa ei ole myöskään siitä, että mahdollisen muun omaisuuden erottelu ja jako olisi jätetty myöhemmän täydennyksen varaan, eikä siitä, että asianosaiset hyväksyisivät sopimuksen lopulliseksi erotteluksi ja yhteisen omaisuuden jaoksi välillään.

4.B on luopunut pesänjakajan määräämistä koskevasta hakemuksestaan käräjäoikeuden istunnossa 15.8.2007, mutta hän on käräjäoikeuteen 11.9.2007 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut uudelleen pesänjakajan määräämistä ja nimennyt erottelun ja jaon kohteeksi edelleen puolisoiden yhteiseksi kodiksi avioliiton aikana rakennetun asuinrakennuksen pihapiireineen.

5.Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että muuta yhteiseksi väitettyä omaisuutta ei enää ole kuin mainittu asuinrakennus pihapiireineen. Asuinrakennus sijaitsee A:n avioliiton aikana perintönä yhdessä sisarensa kanssa saamalla tilalla. Tila on ollut tuolloin rakentamaton. Lainhuuto tilaan on A:lla ja hänen sisarellaan puoliksi kummallakin. Asuinrakennus ja sen pihapiiri ovat nyt A:n hallinnassa.

6.Asiassa on kysymys siitä, kuuluuko omistussuhteiden ratkaiseminen pesänjakajan toimivaltaan ja onko tässä tilanteessa muutoinkin edellytykset määrätä pesänjakaja.

Korkeimman oikeuden kannanotto 7. Pääperiaatteen mukaan puolisoiden välisiä taloudellisia asioita ei avioliiton purkauduttua selvitetä ja ratkaista tuomioistuimessa, vaan osituksessa tai erottelussa, jota toimittamaan määrätään vaadittaessa pesänjakaja. Pesänjakajan tehtävänä on ratkaista myös aviovarallisuussuhteen purkamiseen liittyvät riitaiset kysymykset, kuten se, kumman puolison omaisuutta tietty esine on tai onko se yhteistä omaisuutta. Mainitunlaisia riitaisia kysymyksiä ei pääsääntöisesti tule tutkia tuomioistuimessa pesänjakajan määräämistä haettaessa.

8.Ratkaisusta KKO 2001:56 ilmenevin tavoin käytännössä voi kuitenkin esiintyä tilanteita, joissa on selvää, ettei hakijalla ole enää ositusvaadetta tai että hän toimii ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa. Tällöin on mainitun ratkaisun sisältämän oikeusohjeen mukaisesti aiheellista poiketa yllä mainitusta pääsäännöstä.

9.Korkein oikeus on ratkaisussaan 2008:23 todennut, että kun toinen puoliso oli vedonnut sopimusosituskirjaan, jonka mukaan lopullinen ositus oli jo toimitettu, eikä osituskirjaa ollut pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana on, että sopimus on koskenut kaikkea puolisoiden omaisuutta ja että sopimus sitoo puolisoita. Vasta sitten, jos eri oikeudenkäynnissä on vahvistettu, että sopimus ei koske kaikkea puolisoiden omaisuutta, toimitus voidaan aloittaa uudelleen. Toimitusta ei siis voida käynnistää uudelleen pesänjakajan määräämistä hakemalla siinä tarkoituksessa, että kysymys siitä, mitä omaisuutta toimitettu ositus on koskenut, tutkittaisiin jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä tai että jakaja tutkisi sen toimituksessa.

10.Esillä olevassa tapauksessa B:n väite, että puolisot omistavat A:n omistamalle maapohjalle yhdessä yhteiseksi kodiksi rakennetun ja siihen tarkoitukseen avioliiton aikana käytetyn asuinrakennuksen yhdessä, on riitainen ja kuuluu pesänjakajan ratkaistavaksi. A on väittänyt, että asuinrakennus kuuluu kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin hänen omistukseensa. Lisäksi A on lausunut, että vaikkakaan hän ei kiistä alkuperäistä yhteisomistustarkoitusta, puolisot ovat useita vuosia asuinrakennuksen valmistumisen jälkeen sopineet avio-oikeuden poissulkemisesta avioehtosopimuksella 30.1.2005. Näiden A:n vetoamien seikkojen merkityksen arvioiminen kuuluu edellä sanotun mukaisesti pesänjakajalle.

11.B:n pesänjakajan määräämistä koskevista hakemuksista on pääteltävissä, että hän on alusta alkaen mieltänyt eroteltavan ja jaettavan yhteisen omaisuuden käsittävän myös asuinrakennuksen. Puolisoiden 9.7.2007 allekirjoittamasta erottelukirjasta ei ilmene, että heidän välillään olisi toimitettu lopullinen omaisuuden erottelu tai että kaikki yhteinen omaisuus olisi tullut jaetuksi. Tilanne on siten lähtökohtaisesti erilainen kuin ratkaisussa KKO 2008:23. Asiassa ei ole aihetta päätellä, että allekirjoittaessaan mainitun erottelukirjan, joka on sanamuotonsakin mukaan koskenut vain henkilöautoja, peräkärryjä ja moottorivenettä eli asuinrakennukseen verrattuna huomattavasti vähempiarvoista omaisuutta, B olisi luopunut erotteluvaatimuksestaan asuinrakennuksen osalta.

12.Mikään asiassa ei ole viitannut siihen, että B olisi toiminut asiassa oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa.

13.Edellä sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, että asiassa on edellytykset määrätä pesänjakaja.

Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Anne Moilanen.

Oikeudellinen opas

Ositus avioeron jälkeen: näin omaisuus jaetaan

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.