KKO/2013/79

2013 false KKO:2013:79 A:n tulot olivat lisääntyneet hänelle vahvistetun maksuohjelman aikana. Toisaalta A:n asumis- ja terveydenhoitomenot olivat samaan aikaan kasvaneet. Kysymys siitä, miten lisäsuoritusvelvollisuuden määrä oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 35 a §:n 3 momentin mukaan laskettava.

VJL 35 a § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian käsittely Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa I Oy vaati käräjäoikeuteen toimittamassaan yksityishenkilön velkajärjestelyn lisäsuoritusten vahvistamishakemuksessaan, että käräjäoikeus vahvistaa A:n (velallinen) maksuohjelmaan perustuvan lisäsuorituksen määrän ja velvoittaa hänet maksamaan hakijan valvonnassa oleville maksuohjelman mukaisille saataville C1, C6, C11 ja C12 kuuluvat osuudet lisäsuorituksesta.

Hakemuksen mukaan A:lle oli vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelma ajalla 1.4.2005 - 31.7.2010. A:n tulot olivat lisääntyneet maksuohjelman aikana maksuohjelmaan merkittyihin tuloihin verrattuna. I Oy katsoi, että lisäsuorituksen määrä vuosilta 2006 - 2009 oli yhteensä 4 316,06 euroa, josta hakijan osuus oli 1 722,54 euroa.

A kiisti vaatimukset, koska hänen kulunsa olivat nousseet maksuohjelman aikana enemmän kuin tulot. Hänellä ei siten ollut lisäsuoritusvelvollisuutta.

Käräjäoikeuden päätös 29.12.2011 Käräjäoikeus katsoi, että A:n tulotaso oli parantunut hakemuksessa esitetyllä tavalla. Vaikka tulot olivat kasvaneet, ei tuloja tarvinnut käyttää velkojen suoritukseksi siltä osin kuin velallinen on tarvinnut tuloja välttämättömiin menoihinsa. Tällaisia menoja olivat muun muassa vuokrakulut ja sairauskulut. Käräjäoikeus katsoi, että lisääntyneiden kulujen kokonaismäärä oli 2 091,72 euroa vuonna 2006, 2 691,72 euroa vuosina 2007 - 2008 ja 3 735,72 euroa vuonna 2009. Kun lisääntyneet kulut vähennettiin parantuneista tuloista, niin vuodelta 2006 olisi kertynyt tilitettävää 484,58 euroa, mutta vastaavasti vuodelta 2007 lisääntyneiden kulujen määrä oli ollut suurempi kuin parantuneiden tulojen. Tämän vuoksi vuodelta 2006 ei ollut kertynyt tilitettävää velkojille. Kun lisääntyneet kulut vähennettiin vuosien 2008 - 2009 parantuneista tuloista, velalliselle ei syntynyt tilitettävää kyseisiltä vuosilta. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tero Uitto.

Turun hovioikeuden päätös 11.6.2012 I Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:n lisäsuorituksen määräksi vahvistetaan 1 386,10 euroa, josta A velvoitetaan suorittamaan veloille C1, C6, C11 ja C12 kuuluvat osuudet.

A vaati valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi olevan riidatonta, että A:n tulot olivat kalenterivuodelta 2006 kasvaneet 3 407,30 euroa ja kulut vastaavasti lisääntyneet 2 091,72 euroa. A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määräksi saatiin siten käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti 484,58 euroa, josta puolet eli 242,29 euroa oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 35 a §:n mukaan käytettävä hänen velkojensa suoritukseksi. Hovioikeus viittasi velkajärjestelylakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 30/2006 vp s. 14) sanotun lainkohdan osalta todettuun, josta ilmeni, että lisäsuoritusten määrät lasketaan velallisen lisätulojen osalta kalenterivuotta kohden. Hovioikeus katsoi, että lisäsuoritusvelvollisuus määrättiin kalenterivuosi kerrallaan, eikä yhden kalenterivuoden aikaista maksuohjelmassa vahvistettua nettotuloa alhaisempaa nettotuloa voitu vähentää toisen kalenterivuoden korkeammasta nettotulosta. Vuosien 2007 - 2009 osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja lopputuloksen.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua siten, että A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määräksi vahvistettiin vuodelta 2006 242,29 euroa, josta A velvoitettiin suorittamaan velkojen C1, C6, C11 ja C12 osuutena yhteensä 96,70 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Leena Virtanen-Salonen ja Elise Mäki sekä viskaali Mika Herhi, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa I Oy:lle myönnettiin valituslupa.

I Oy vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että Korkein oikeus vahvistaa A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määräksi maksuohjelman keston ajalta 1 386,10 euroa, sekä A velvoitetaan maksamaan tästä määrästä maksuohjelman veloille C1, C6, C11 ja C12 niille kuuluvat osuudet yhteensä 553,19 euroa.

A antoi pyydetyn vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. A:lle on vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelma ajalle 1.4.2005 - 31.7.2010. I Oy on vaatinut Korkeimmassa oikeudessa, että Korkein oikeus vahvistaa A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määräksi maksuohjelman keston ajalta 1 386,10 euroa ja että A velvoitetaan maksamaan tästä määrästä maksuohjelman mukaisille saataville C1, C6, C11 ja C12 niille kuuluvat osuudet, yhteensä 553,19 euroa. Perusteenaan I Oy on esittänyt, että A:n tulot olivat kasvaneet maksuohjelmaan merkittyihin tuloihin verrattuna 3 407,30 euroa vuonna 2006 ja 3 833,67 euroa vuonna 2009. Vastaavasti A:n asumis- ja terveydenhoitomenot olivat nousseet siten, että näiden menojen kasvu oli vuonna 2006 ollut yhteensä 2 091,72 euroa ja vuonna 2009 yhteensä 3 735,72 euroa.

2.Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, miten A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määrä velkojilleen on mainituilta kahdelta vuodelta laskettava.

Lisäsuoritusvelvollisuuden määrän laskeminen 3. Velkajärjestelylain 35 a §:n 3 momentin mukaan jos velallisen tulot vähennettyinä lisääntyneillä työmatkakustannuksilla ja muilla tulojen hankkimisesta velalliselle aiheutuneilla välittömillä lisämenoilla kasvavat maksuohjelmaan verrattuna kalenterivuoden aikana vähintään 831 euroa, velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi puolet 831 euroa ylittävästä osasta. Näin laskettua määrää ei kuitenkaan tarvitse käyttää velkojen suoritukseksi siltä osin kuin velallinen on tarvinnut sitä muihin välttämättömiin menoihinsa. Pykälän 7 momentin mukaan 3 momentissa tarkoitettua rahamäärää tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään. Velallisen maksukyvyn arvioinnista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetun oikeusministeriön asetuksen 648/2008 6 a §:n mukaan edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu rahamäärä on vuonna 2009 ollut 892 euroa.

4.Mainittu sääntely merkitsee sitä, että velkojille maksettavan lisäsuorituksen määräämiseksi velallisen saamasta lisätulosta vähennetään päältä päin tulojen hankkimisesta aiheutuneet välittömät lisämenot. Sanotut menot siten vähentävät täysimääräisesti myös velkojille tulevaa osuutta. Sitä vastoin velallisen muita välttämättömiä menoja vähennetään edellä kerrotuin tavoin laskettavasta velkojalle maksettavasta lisätulojen puoliosuudesta vain siinä tapauksessa, että velallinen on tarvinnut myös velkojan osuutta tällaisten menojen kattamiseen.

5.Korkein oikeus toteaa, että velallinen ei velkajärjestelylain 35 a §:n 3 momentin jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla tarvitse velkojalle tulevaa osuutta välttämättömiin menoihinsa, jos hänen käyttöönsä jäävät lisätulot - siis lisätuloista päältä päin vähennettävä osuus ja velalliselle sen jälkeen jäävä lisätulojen puoliosuus - ovat riittäneet ne kattamaan. Velallisen muut välttämättömät menot kuin välittömät tulonhankkimismenot vähentävät siten velkojalle tulevaa osuutta lisätuloista vain siltä osin kuin ne ylittävät velallisen käyttöön jääneet edellä mainitut lisätulot. Se, että velkajärjestelylain 35 a §:n 3 momentin säännöksellä on tätä tarkoitettu, ilmenee myös sääntelyn esitöistä (HE 98/2002 vp s. 37 ja HE 30/2006 vp s. 6 - 7). Tällainen tulkinta on johdonmukainen myös sen velkajärjestelylain 5 §:stä ilmenevän peruslähtökohdan kanssa, jonka mukaan velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta johtuviin menoihin.

6.Esillä olevassa tapauksessa A:n tulot ovat vuonna 2006 lisääntyneet 3 407,30 eurolla. Tulonhankkimiskuluja ei ole ollut. A:n on siten vuodelta 2006 maksettava lisäsuorituksina velkojilleen 831 euroa ylittävästä lisätulojensa osuudesta eli 2 576,30 eurosta puolet eli 1 288,15 euroa siltä osin, kuin hän ei ole tarvinnut tätä määrää muihin välttämättömiin menoihinsa. Kun nuo menot ovat vuonna 2006 lisääntyneet 2 091,72 eurolla, ja A:lle on tuona vuonna jäänyt lisätuloistaan laskennallisesti yhteensä 2 119,15 euroa (lisätuloista vähennettävä 831 euroa lisättynä 1 288,15 eurolla eli A:lle jääneellä puoliosuudella 831 euroa ylittäneestä lisätulosta), vuonna 2006 hänen lisääntyneet tulonsa ovat riittäneet hänen lisääntyneiden välttämättömien menojensa kattamiseen. A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määrä velkojilleen tuolta vuodelta on siten edellä mainittu 1 288,15 euroa.

7.A:n tulot ovat vuonna 2009 lisääntyneet 3 833,67 eurolla, eikä tulonhankkimiskuluja ole ollut. A:n on siten vuodelta 2009 maksettava lisäsuorituksina velkojilleen 892 euroa ylittävästä osuudesta puolet eli 2 941,67 eurosta 1 470,83 euroa siltä osin, kuin hän ei ole tarvinnut tätä määrää muihin välttämättömiin menoihinsa. Nuo menot ovat vuonna 2009 lisääntyneet 3 735,72 eurolla, ja A:lle on tuona vuonna jäänyt lisätuloistaan laskennallisesti yhteensä 2 362,84 euroa (lisätuloista vähennettävä 892 euroa lisättynä 1 470,84 eurolla eli A:lle jääneellä puoliosuudella 892 euroa ylittäneestä lisätulosta). A:n välttämättömät menot ovat siten vuonna 2009 ylittäneet hänen käyttöönsä laskennallisesti jääneet lisätulot 1 372,88 eurolla. Sen vuoksi velkojille tulevaa osuutta A:n lisätuloista on velkajärjestelylain 35 a §:n 3 momentin jälkimmäisen virkkeen nojalla vähennettävä sanotulla määrällä. A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määrä velkojilleen vuodelta 2009 on siten 97,95 euroa.

8.Valituksessa tarkoitettujen velkojen osuus A:n kokonaisveloista on 39,91 prosenttia. Niiden osuus A:n vuoden 2006 lisäsuoritusvelvollisuudesta on 514,10 euroa ja vuoden 2009 lisäsuoritusvelvollisuudesta 39,09 euroa eli yhteensä 553,19 euroa.

Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan.

Korkein oikeus vahvistaa A:n velkojilleen maksettavan lisäsuorituksen määräksi maksuohjelman keston ajalta 1 386,10 euroa.

A velvoitetaan suorittamaan tästä määrästä maksuohjelman veloille C1, C6, C11 ja C12 yhteensä 553,19 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Jukka Sippo ja Jarmo Littunen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.

Oikeudellinen opas

Velkajärjestely: edellytykset, hakemus ja maksuohjelma

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.