KKO/2014/84

2014 false KKO:2014:84 A:n lomautuksen 200. päivä täyttyi perjantaina 5.11. Hän irtisanoi työsopimuksensa seuraavana maanantaina 8.11. lomautuksen keston perusteella. Työnantajayhtiö oli asetettu tiistaina 2.11. konkurssiin, mutta yhtiö ei ollut irtisanonut A:n työsopimusta. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n nojalla A:lle maksettava irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus määräytyi yleisen irtisanomisajan eikä yhtiön konkurssin johdosta työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetyn 14 päivän irtisanomisajan perusteella.

TSL 5 luku 7 § 3 mom TSL 7 luku 8 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta Toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa X Oy:n (yhtiö) ja sen edeltäjän palveluksessa yli 12 vuoden ajan työskennellyt A oli lomautettu toistaiseksi 20.4.2010 lukien. Lomautuksen 200. päivä täyttyi perjantaina 5.11.2010. A oli maanantaina 8.11.2010 irtisanonut työsopimuksensa lomautuksen perusteella. Yhtiö oli jo tätä ennen tiistaina 2.11.2010 asetettu konkurssiin. Konkurssi oli peruuntunut 24.11.2010.

A:lle ei ollut maksettu työsuhteen päättyessä irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta. Hän oli vaatinut tätä korvausta palkkaturvana Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (jäljempänä ELY-keskus) hakemuksella 1.2.2011. ELY-keskus oli päätöksellään 11.5.2011 hylännyt A:n vaatimuksen 14 päivän irtisanomisaikaa vastaavaa korvausta ylittävältä osin sillä perusteella, että työnantajan ollessa konkurssissa sovellettiin erityistä 14 päivän irtisanomisaikaa.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa A vaati kanteessaan, että hänelle palkkaturvana maksettava irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus vahvistetaan määrältään kuuden kuukauden palkkaa vastaavaksi 18 800,22 euroksi.

Perusteinaan A esitti, että irtisanoutuessaan hän ei ollut ollut tietoinen yhtiön konkurssiin asettamisesta. Työnantajan konkurssin peruuntuminen oli saanut aikaan sen, että kaikki konkurssin oikeusvaikutukset, kuten konkurssin vaikutus työsopimuksen irtisanomisaikaan, olivat peruuntuneet. A:lla oli siten oikeus hänen työsuhteensa pituuden perusteella määräytyvään kuuden kuukauden irtisanomisajan palkkaan.

ELY-keskus vaati, että kanne hylätään. Perusteluinaan ELY-keskus lausui, että A:n työsuhde oli päättynyt 8.11.2010. Hänellä oli oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa sen mukaisesti laskettuna, mitä irtisanomisaikaa irtisanomishetkellä oli tullut noudattaa. Kun A oli irtisanonut työsuhteensa työnantajan ollessa konkurssissa, noudatettava irtisanomisaika oli 14 päivää. Tätä suurempaan korvaukseen A ei ollut oikeutettu.

Käräjäoikeuden tuomio 3.11.2011 Käräjäoikeus lausui perusteluinaan, että työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaista 14 päivän irtisanomisaikaa sovelletaan vain silloin, kun työsopimus päätetään nimenomaisesti konkurssin perusteella. Irtisanoutuessaan A ei ollut tiennyt X Oy:n konkurssitilasta. Kun A ei ollut irtisanonut työsopimustaan konkurssin vaan yli 200 päivän lomautuksen perusteella, hänellä oli oikeus vaatimaansa kuuden kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Käräjäoikeus vahvisti, että A:lle palkkaturvana maksettavan korvauksen määrä oli kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 18 800,22 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Savolainen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.11.2012 ELY-keskus valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.

A vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus katsoi, että konkurssiin liittyvän 14 päivän irtisanomisajan soveltamista asiassa puolsi ensinnäkin se yleinen lähtökohta, että konkurssiin liittyvä irtisanomisperuste oli itsenäinen. Konkurssissa voitiin puuttua myös sellaisiin työsuhteisiin, jotka oli jo irtisanottu päättymään. Myös lomautettujen ja lomauttamatta olevien työntekijöiden tasapuolinen kohtelu tuki sitä, että konkurssin alettua kaikkien työntekijöiden irtisanomisaika oli 14 päivää. Muussa tapauksessa korvauksen perusteena oleva irtisanomisaika riippuisi siitä lähinnä sattumanvaraisesta seikasta, kumpi työsopimuksen irtisanoo ensin, työnantaja vai vähintään 200 päivää lomautettuna ollut työntekijä.

Asiassa ei myöskään ollut kysymys työnantajan suorittamasta irtisanomisesta, kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1991:144. Työntekijän irtisanoessa työsopimuksen edellytykseksi ei voitu asettaa sitä, että irtisanomisen perusteena vedottaisiin nimenomaisesti konkurssiin. A ei ollut myöskään väittänyt, että yhtiö olisi hakeutunut konkurssiin välttyäkseen korvauksen maksamiselta vähintään 200 päivän ajaksi lomautetulle työntekijälleen.

Mainituilla perusteilla asiassa sovellettava irtisanomisaika oli työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu 14 päivää.

Konkurssin oikeusvaikutusten lakkaaminen konkurssin peruuntuessa ei merkinnyt sitä, että konkurssin aikana tehdyt oikeustoimet tulisivat vaikutuksettomiksi. Näin ollen se seikka, että konkurssi oli peruuntunut sen jälkeen kun A oli irtisanoutunut, ei vaikuttanut asian ratkaisemiseen.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Jukka Kontio ja Åsa Nordlund. Esittelijä Wilhelm Norrman.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

ELY-keskus vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. Yli 12 vuotta X Oy:n ja sen edeltäjän palveluksessa työskennellyt A on lomautettu toistaiseksi 20.4.2010 lukien. Lomautuksen kestettyä yhtäjaksoisesti 200 päivää A on 8.11.2010 irtisanonut työsopimuksensa lomautuksen keston perusteella. Yhtiö oli jo tätä ennen 2.11.2010 asetettu konkurssiin, joka on myöhemmin 24.11.2010 peruuntunut.

2.A on vaatinut irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta palkkaturvaviranomaiselta. A on katsonut, että korvauksen perusteena oleva irtisanomisaika on hänen työsuhteensa keston perusteella kuusi kuukautta. Palkkaturvaviranomainen, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), on päätöksellään 11.5.2011 hylännyt A:n vaatimuksen 14 päivän irtisanomisaikaa vastaavaa korvausta ylittävältä osin sillä perusteella, että konkurssitilanteissa noudatetaan erityistä 14 päivän irtisanomisaikaa.

3.Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa sen kestosta riippumatta ilman irtisanomisaikaa. Jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on saman pykälän 3 momentin mukaan oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa pykälän 2 momentin mukaisesti, samalla tavoin kuin jos työnantaja olisi irtisanonut työsopimuksen.

4.Työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan työsopimus saadaan sen kestosta riippumatta molemmin puolin irtisanoa päättymään, kun työnantaja asetetaan konkurssiin. Irtisanomisaika on tällöin 14 päivää.

5.Asiassa on riidatonta, että A:n työsopimus on päättynyt ilman irtisanomisaikaa hänen irtisanottuaan työsopimuksensa lomautuksen aikana. Kysymys on siitä, määräytyykö A:lle työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla maksettava korvaus työsopimuslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti yleisen 6 kuukauden irtisanomisajan perusteella vai työnantajan konkurssissa sovellettavan työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti erityisen 14 päivän irtisanomisajan perusteella. Mikäli katsotaan, että korvaus määräytyy viimeksi mainitun lainkohdan perusteella, arvioitavaksi tulee myös se, mikä merkitys yhtiön konkurssin peruuntumisella on asiassa.

Korkeimman oikeuden arviointi 6. Työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun 14 päivän irtisanomisajan soveltaminen edellyttää lainkohdan sanamuodon mukaan, että työnantaja on asetettu konkurssiin kun työsopimus irtisanotaan. Oikeuskäytännössä lainkohtaa on tulkittu suppeasti siten, että sen soveltaminen edellyttää lisäksi työsopimuksen irtisanomisen kiinteää asiallista ja ajallista yhteyttä konkurssiin asettamiseen. Korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 1991:144 ja 1993:117 perusteluista ilmenee, että voidakseen perustaa työsopimuksen irtisanomisen tähän lainkohtaan konkurssipesän on nimenomaisesti vedottava työnantajan konkurssiin irtisanomisen perusteena tai ainakin työntekijän on tiedettävä konkurssista, minkä lisäksi olosuhteista on voitava päätellä irtisanomisen perustuvan nimenomaan työnantajan konkurssiin.

7.Hovioikeus on tuomionsa perusteluissa katsonut, ettei työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentin soveltamiselle voida asettaa edellytykseksi nimenomaista vetoamista konkurssiin. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että lainkohdan sanamuodon mukaan työsopimus voidaan irtisanoa puolin ja toisin eikä lainkohdassa siten ole tehty eroa työnantajan ja työntekijän suorittamien irtisanomisten välillä. Myös työntekijällä, jonka irtisanomisaika on pidempi kuin 14 päivää, voi olla tarve vedota myös sitä lyhyempään konkurssiperusteiseen irtisanomisaikaan, esimerkiksi kun työntekijällä on mahdollisuus saada työtä muualta. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevalla säännöksellä heikennetään merkittävästi työntekijälle muutoin kuuluvia oikeuksia työnantajan irtisanoessa työsopimuksen. Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteltua hovioikeuden tavoin vielä tulkinnalla työntekijän vahingoksi luopua irtisanomisen ja konkurssin välisen yhteyden vaatimuksesta silloin, kun irtisanojana on työntekijä.

8.Työnantajan konkurssiin asettamisella ei sinänsä ole vaikutusta työsuhteiden pysyvyyteen. Toistaiseksi voimassa oleva työsuhde jatkuu konkurssista riippumatta entisin ehdoin, kunnes jompikumpi työsuhteen osapuolista päättää työsopimuksen. Työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentti on poikkeussäännös, joka ainoastaan mahdollistaa työsopimuksen irtisanomisen siinä säädettyä lyhyttä irtisanomisaikaa noudattaen ja jonka soveltaminen edellyttää irtisanomisen perustamista työnantajan konkurssiin asettamiseen (KKO 1991:144). Työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa työnantajan ollessa konkurssissa lähtökohtana voidaan sen vuoksi pitää, että työsopimuksen irtisanomisen katsotaan tapahtuneen yleisellä perusteella silloin, kun työntekijä ei ole vedonnut konkurssiin.

9.Edellä lausutusta seuraa, että 200 päivää yhtäjaksoisesti lomautetun työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n nojalla irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus määräytyy yleisen irtisanomisajan eikä työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentin poikkeussäännöksen mukaisen erityisen irtisanomisajan perusteella.

10.Hovioikeus on lisäksi perustellut erityisen 14 päivän irtisanomisajan soveltamista lomautettujen ja lomauttamatta olevien työntekijöiden tasapuolisella kohtelulla ja sillä, että yleisen irtisanomisajan soveltaminen johtaisi sattumanvaraiseen lopputulokseen riippuen siitä, irtisanooko työsopimuksen konkurssipesä vai työntekijä. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

11.Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin tavoitteena on turvata työntekijän asemaa sellaisissa pitkään jatkuneissa lomautustilanteissa, joissa lomautuksen päättymisajankohtaa ei ole sidottu kalenteriaikaan tai muutoin määriteltyyn ajankohtaan, antamalla työntekijälle mahdollisuus irtisanoa työsopimus ilman, että hän menettää oikeutensa irtisanomisajan palkkaan (HE 203/1995 vp s. 5 - 6). Lainkohta koskee vain kaikkein pisimpään lomautettuina olleita, epävarmassa tilanteessa pitkään eläneitä työntekijöitä.

12.Työsopimuslain 7 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetty irtisanomisperuste on erityisesti työnantajan velkojien suojaksi säädetty työsopimuksen päättämisperuste, jota voidaan käyttää laajasti, kun irtisanotaan eri tilanteissa ja asemissa olevia työntekijöitä. Konkurssipesä voi sen nojalla irtisanoa lomautetun työntekijän työsopimuksen lomautuksen kestosta riippumatta ja myös aikaisemmin muulla perusteella irtisanotun tai irtisanoutuneen työntekijän työsopimuksen, jolloin noudatettavaksi tulee lainkohdassa säädetty lyhyt irtisanomisaika uudesta irtisanomisesta (ks. KKO 1995:104).

13.On sinänsä mahdollista, että lomautettuna 200 päivää ollut työntekijä irtisanoessaan työsopimuksensa saa merkittävästi suuremman irtisanomisajan palkan kuin konkurssipesän irtisanomat muut työntekijät tai hän itse saisi konkurssipesän irtisanoessa hänet, jos hänen irtisanoutuessaan irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus määräytyy yleisen irtisanomisajan perusteella. Näin voi tapahtua esimerkiksi siitä ELY-keskuksen Korkeimmalle oikeudelle antamassa vastauksessa mainitsemasta syystä, etteivät pitkään lomautettuna olleiden työntekijöiden yhteystiedot ole aina pesänhoitajan tiedossa. Tämän vuoksi pesänhoitaja ei aina pysty irtisanomaan lomautettua työntekijää yhtä aikaa muiden työntekijöiden kanssa.

14.Korkein oikeus katsoo, ettei konkurssiperusteisen irtisanomisajan soveltamista 200 päivää lomautettuna olleelle työntekijälle voida hovioikeuden tavoin perustella lomautettujen ja lomauttamatta olevien työntekijöiden tasapuolisella kohtelulla. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin tarkoitus turvata tällaisessa heikossa asemassa olevaa työntekijää pikemminkin puoltaa korvauksen määräämistä yleisen irtisanomisajan perusteella. Edellisessä kohdassa todettu mahdollinen sattumanvaraisuus irtisanomisajan ja sen perusteella maksettavan korvauksen määräytymisessä ei muutoinkaan ole riittävä peruste soveltaa lakia työntekijän vahingoksi.

Korkeimman oikeuden johtopäätös 15. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla kuuluva korvaus määräytyy työsopimuslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti yleisen 6 kuukauden irtisanomisajan perusteella.

Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Korkein oikeus vahvistaa, että A:lle maksettavan korvauksen perusteena olevan irtisanomisajan palkan määrä on kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 18 800,22 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Samuli Sillanpää.

Oikeudellinen opas

Työntekijän irtisanoutuminen: irtisanomisaika ja ilmoitus

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.