KKO/2015/24
2015 false KKO:2015:24 A oli ostanut internet-verkkokaupasta ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan omakotitalonsa lämmitysjärjestelmäksi. Tuote-esitteessä oli annettu tietoja laitteen soveltuvuudesta päälämmönlähteeksi erilaisiin rakennuksiin. Ennen tilauksen tekemistä A oli sähköpostitse ilmoittanut myyjälle tiedot talonsa pinta-alasta, lattialämmityksestä ja vedenkulutuksesta, minkä jälkeen myyjä oli suositellut A:lle tämän valitsemaa laitetta.
A vaati kanteessaan kaupan purkamista sillä perusteella, että laite ei ilman varajärjestelmäksi asennettua sähkövastusta riittänyt kaikissa olosuhteissa lämmittämään rakennusta ja käyttövettä tuote-esitteessä ilmoitetulla tavalla. Kysymys siitä, oliko laitteessa kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kaupan purkuun oikeuttava virhe.
KSL 5 luku 12 § KSL 5 luku 13 § KSL 5 luku 19 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa A vaati, että hänen ja B Oy:n välinen ilma-vesilämpöpumppua ja energiavaraajaa koskeva kauppa vahvistetaan puretuksi ja B Oy velvoitetaan palauttamaan kauppahinta 4 912 euroa ja suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena laitteiston asennus- ja purkutöistä sekä lisälämmityskustannuksista yhteensä 1 015,90 euroa.
A perusti vaatimuksensa siihen, että laite ei ollut vastannut sitä, mitä osapuolet olivat kaupan yhteydessä sopineet. Järjestelmän teho ei riittänyt lämmittämään vettä tuote-esitteessä ilmoitettuun alimmaislämpöön ulkolämpötilan laskiessa alle nollaan asteeseen. Riittävään lämmitystehoon päästiin vain varajärjestelmäksi kytketyn lämpövastuksen avulla.
Tuote-esitteen mukaan järjestelmä lämmitti veden 33 - 65 -asteiseksi. Tehokkaimmillaan laitteen oli ilmoitettu olevan silloin, kun lämpötila oli -15 astetta tai tätä korkeampi. Lämpövastusta oli markkinoitu varajärjestelmänä, joka oli saatavilla pakkaspiikkien tasaajaksi ja varajärjestelmäksi. Tuoteselosteen mukaan lämmitysala oli 200 neliömetriä ja energiavaraaja oli riittävä 120 - 400 neliömetrin kohteisiin.
A oli ilmoittanut, minkälaiseen kohteeseen lämmitysjärjestelmä tuli ja miten suuri käyttöveden tarve oli. A:lle oli tämän perusteella suositeltu järjestelmää, jonka A oli hankkinut.
Vastaus B Oy kiisti kanteen.
B Oy lausui, että A oli tehnyt tilauksen internet-verkkokaupan välityksellä. A oli antanut B Oy:lle ennen tilaustaan sähköpostitse vain vähäiset tiedot. B Oy ei ollut antanut lämmitystehoon liittyvää sitoumusta.
B Oy kiisti, että järjestelmä ei olisi tuottanut riittävästi lämmitystehoa. Asiassa ei ollut pidetty tavarantarkastusta tai esitetty muuta luotettavana pidettävää selvitystä lämmitystehon riittämättömyydestä. Koska A oli jo purkanut järjestelmän, ei uutta selvitystä ollut enää saatavissa. Mikäli järjestelmä ei olisi tuottanut riittävää lämmitystehoa, se oli johtunut B Oy:stä riippumattomista syistä.
B Oy:n myymä lämmitysjärjestelmä ei koskaan tuottanut 100 prosenttia minkään rakennuksen lämmöntarpeesta. Järjestelmän ideana oli tuottaa lämpöä suoraa sähkölämmitystä paremmalla hyötysuhteella niin pitkälle kuin olosuhteet kulloinkin sallivat. Laite oli vastannut niitä tietoja, joita B Oy oli sen ominaisuuksista ja käytöstä ennen kaupantekoa antanut. Laitteessa ei siten ollut ollut virhettä. Joka tapauksessa virhe oli ollut vähäinen.
Käräjäoikeuden tuomio 2.4.2012 Asiassa oli riidatonta, että kauppaan sovellettiin kuluttajansuojalain säännöksiä.
A oli vedonnut muun muassa B Oy:n tuote-esitteeseen, jonka mukaan ilma-vesilämpöpumppu oli "vähintään yhtä tehokas kuin parhaat maalämpöjärjestelmät eli 1 kW antaa keskimäärin 3 kW lämpötehoa lukuun ottamatta kaikkein kylmimpiä yli -20 asteen pakkasia, jolloin järjestelmään saatava lämpövastus huolehtii kodin lämmittämisestä". Lisäksi esitteessä todettiin, että laitetta "voidaan käyttää -20 asteeseen asti, mutta tehokkaimmillaan se on -15 ja sitä korkeammissa lämpötiloissa. Järjestelmään on saatavilla uusiin rakennuksiin 9 kW lämpövastus varajärjestelmäksi ja pakkaspiikkien tasaajaksi".
Käräjäoikeus totesi, että esite oli monipuolisempi kuin A oli esittänyt. Siinä oli useassa kohdassa viitattu muun muassa siihen, että muita lämmönlähteitä käytettiin ilma-vesilämpöpumpun ohessa. Mitään erityistä esitteessä ei B Oy:n taholta ollut taattu.
A oli ollut B Oy:hyn yhteydessä vain sähköpostin välityksellä. Sähköpostiviestintä oli ollut suppeahko. A oli kertonut tutustuneensa lämmitysjärjestelmiin lähinnä internetin ja kavereiden avulla. Hän ei ollut käyttänyt puolueetonta asiantuntijaa apuna vertailussa eri järjestelmien välillä ja esitteen tietojen tulkinnassa.
Käräjäoikeus totesi edelleen, että mikään ulkopuolinen ja puolueeton taho ei ollut tutkinut laitteiston toimivuutta ja kapasiteettia sinä aikana, kun se oli ollut toiminnassa. A ei ollut väittänyt, että ilma-vesilämpöpumppu olisi ollut teknisesti viallinen. Asiassa oli myös jäänyt selvittämättä, oliko väitetty toimimattomuus mahdollisesti johtunut esimerkiksi alimitoituksesta, liian suuresta energiavaraajasta suhteessa lämpöpumppuun, muusta mitoitusvirheestä tai jostakin muusta syystä. Toisaalta A oli väittänyt, että B Oy:n markkinoinnissa oli virhe, koska yhtiö ei ollut ilmoittanut, että sähkövastuksen käyttö oli tarpeen aina kun ulkolämpötila oli 0-asteinen tai sitä kylmempi. Tältä osin ei ollut esitetty muuta näyttöä kuin A:n oma kertomus ja sitä jossain määrin tukenut todistajan kertomus. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että esitteen tiedoissa ja taulukoissa olisi ollut kuluttajansuojalain tarkoittama virhe markkinoinnissa.
Käräjäoikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt riittävää näyttöä laitteen toimimattomuudesta eikä vähäistä suuremman virheen olemassaolosta. Siten A:lla ei ollut oikeutta kaupan purkuun eikä vahingonkorvaukseen.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Lisbeth Karén.
Turun hovioikeuden tuomio 15.3.2013 A valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus totesi, että A oli sähköpostitse tiedustellut B Oy:ltä, oliko järjestelmä riittävä vai olisiko hänen tullut valita tehokkaampi ilma-vesilämpöpumppu ja suurempi energiavaraaja. A oli ilmoittanut, minkä kokoiseen kohteeseen järjestelmä tultiin asentamaan ja kuinka suuri käyttöveden tarve kohteessa oli. A:lle oli suositeltu hänen sittemmin hankkimaansa järjestelmää. A:lla oli ollut tämän johdosta perusteltu syy olettaa, että järjestelmällä saavutettiin esitteessä ilmoitettu lämmitysteho. Siinä tapauksessa, ettei yhtiön tarkoituksena ollut ollut antaa vastauksessaan minkäänlaista sitoumusta järjestelmän lämmitystehosta, yhtiön olisi tullut ilmoittaa tästä vastauksessaan A:lle.
Oli selvää, että energiankulutusta ei ollut mahdollista ennakoida varmuudella millään laitteistolla. Asiasta kuluttajille esitettävissä laskelmissa ja markkinointitiedoissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon kaikki keskeiset tiedossa olevat seikat, jotka todellisuudessa vaikuttivat laitteiston tehokkuuteen.
A ja hänen nimeämänsä todistaja olivat kertoneet, että järjestelmän teho ei ollut riittänyt lämmittämään vettä ilmoitettuun alimpaan lämpötilaan (+33 astetta) ulkolämpötilan laskiessa alle nollan asteen. Riittävään lämmitystehoon oli päästy ainoastaan lämpövastuksen avulla. Lämmitystehon suhteen tuote-esitteen tietoja oli muutettu myöhemmin siten, että uuden esitteen mukaan lämmitysala oli 125 neliömetriä aikaisemmassa esitteessä olleen 200 neliömetrin sijasta, mikä tuki A:n ja todistajan kertomuksia. Näillä kertomuksilla oli osoitettu, että järjestelmän lämmitysteho ei ollut ollut riittävä.
Asiassa oli riidatonta, että A oli 27.10.2009 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut B Oy:lle, että laitteessa oli virhe ja että hänellä oli sen vuoksi oikeus purkaa kauppa. Yhtiöllä oli ollut viimeistään tuossa vaiheessa mahdollisuus halutessaan todentaa mainitun ilmoituksen yhteydessä saamansa tiedon perusteella laitteen kunto. Yhtiö ei ollut kuitenkaan käyttänyt hyväkseen tilaisuutta tarkastaa laite. Vastuuta siitä, että yhtiö oli laiminlyönyt tarkastaa laitteen, ei voitu asettaa A:lle.
Hovioikeus piti laitteen markkinointitietoja harhaanjohtavina ja katsoi, ettei A:n voitu edellyttää ennen kaupantekoa varautuneen näin merkittävään poikkeamaan ilmoitetun ja todellisen lämmöntuoton ja hyötysuhteen välillä. Vesi-ilmalämpöpumppu ei ollut vastannut ominaisuuksiltaan sitä, mitä voitiin katsoa sovitun. Tavarassa oli siten ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe, jota ei ollut pidettävä merkitykseltään vähäisenä. Sen vuoksi A:lla oli oikeus purkaa kauppa.
Hovioikeus katsoi, että lämmityskustannusten nousun aiheuttaman vahingon osalta kysymyksessä oli välillinen vahinko. B Oy oli suosittaessaan ostajalle sähköpostiviestistä ilmenevää järjestelmää antanut sitoumuksen tietyn tehoisesta laitteesta. Näin ollen yhtiö vastasi myös välillisestä vahingosta.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, vahvisti kaupan puretuksi sekä velvoitti B Oy:n palauttamaan kauppahinnan ja suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena hänen hovioikeudessa vaatimansa määrän 915,90 euroa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Salla-Maaret Keränen ja Elina Paasivirta (eri mieltä).
Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Paasivirta lausui, että esitteessä ei mainittu, missä olosuhteissa siinä ilmoitettu hyötysuhde saavutettiin. Siitä kuitenkin ilmeni, että hyötysuhde oli keskimääräinen ja riippuvainen olosuhteista. Koska laite toimi esitteen mukaan päälämmönlähteenä, se ei voinut toimia yksinomaisena lämmönlähteenä. Esitteessä viitattiinkin useissa kohdissa vara- ja lisälämpölähteisiin.
Oikea lämmöntarve ei ollut määriteltävissä ainoastaan A:n sähköpostiviestissä ilmoittamien asuinpinta-alan ja asukkaiden lukumäärän perusteella, vaan se vaati erityisasiantuntemusta eikä sitä ollut mahdollista suorittaa käymättä kohteessa. A:n oli täytynyt tämä ymmärtää. Yhtiön vastuulla ei ollut ollut lämmöntarpeen määrittely. Paasivirta katsoi, että A ei ollut näyttänyt, että järjestelmä ei olisi tuottanut lämpöä esitteessä kuvatulla tavalla. Asiassa ei ollut ilmennyt aihetta arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B Oy:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan B Oy vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan.
A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. A on ostanut internet-verkkokaupan välityksellä B Oy:ltä ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan 4 912 euron kauppahinnalla. Laiteyhdistelmä on asennettu lämmitysjärjestelmäksi A:n omakotitaloon, johon oli samaan aikaan tehdyn peruskorjauksen yhteydessä asennettu vesikiertoinen lattialämmitys. Lisälämmönlähteenä on toiminut järjestelmään kytketty sähkövastus.
Sovellettavat tavaran ominaisuuksia ja virhettä koskevat säännökset 5. Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on ominaisuuksiltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan tavaran tulee olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin. Jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, siinä on pykälän 4 momentin mukaan virhe.
Virheestä esitetty näyttö 7. A on tilauksen tekemistä harkitessaan tutustunut B Oy:n internetsivun kautta yhtiön myymiin ilma-vesilämpöpumppuja ja niihin liitettäviä energiavaraajia koskevaan tuote-esitteeseen. Esitteen mukaan laite sopi päälämmönlähteeksi muun muassa vesikiertoisiin öljy- ja suorasähkörakennuksiin ja sillä voitiin lämmittää myös käyttövesi. Laitteen on ilmoitettu olevan vähintään yhtä tehokas kuin parhaat maalämpöjärjestelmät ja toimivan tehokkaasti lukuun ottamatta kaikkein kylmimpiä yli -20 asteen pakkasia, jolloin järjestelmään saatava lämpövastus huolehti lämmittämisestä. Tehokkaimmillaan laitteen on kerrottu olevan -15 asteen ja sitä korkeammissa lämpötiloissa. Esitteeseen sisältyneessä taulukossa lämpöpumpun lämmitystehoksi on ilmoitettu 1 300 - 5 500 wattia (W) ja veden lämpötilaksi 33 - 65 astetta. Laitteen lämmitysalan on vesikiertoisella lattialämmityksellä varustetun rakennuksen osalta ilmoitettu ulottuvan 200 neliömetriin asti. Ilma-vesilämpöpumppua on suositeltu uusiin rakennuksiin siten, että varajärjestelmäksi otettiin lämpövastus. Vanhoissa rakennuksissa ennestään oleva lämmitysjärjestelmä on suositeltu jätettäväksi varajärjestelmäksi. Esitteessä on vielä todettu, että siihen on koottu lämmönlähteen valintaan vaikuttavat olennaiset tekijät. Esite on kehotettu käymään läpi oman tarpeen pohjalta vertaillen eri lämmönlähteitä.
Virhettä koskevan näytön arviointi 12. Korkein oikeus toteaa, että A:n ostamaa ilma-vesilämpöpumppua on markkinoitu verkkokaupassa. Tällöin laitteesta internetsivustolta saatavissa olevien tietojen merkitys korostuu, koska ne ovat monesti kuluttajan ostopäätöksen pääasiallisena ja joskus yksinomaisenakin perustana.
Johtopäätös virheen olemassaolosta 20. Korkein oikeus katsoo A:n esittäneen riittävän selvityksen siitä, että B Oy:n hänelle myymä laitteisto ei ole tuote-esitteessä ilmoitetulla tavalla kyennyt pitämään yllä veden lämpötilaa ilman varajärjestelmän käyttämistä edes ilmoitettua selvästi korkeammissakaan lämpötiloissa. B Oy puolestaan ei ole esittänyt kanteen kiistämiseksi esittämiensä väitteiden tueksi mitään näyttöä. Näin ollen Korkein oikeus päätyy johtopäätöksenään siihen, että lämmitysjärjestelmä ei ole olennaisilta osin vastannut niitä tietoja, joita B Oy ennen kaupantekoa on antanut. Laitteistossa on siten ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:ssä tarkoitettu virhe.
Virheen seuraamukset 21. Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan ostaja saa purkaa kaupan, jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen tai jollei oikaisua suoriteta saman luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Purkuoikeutta ei kuitenkaan ole, jos virhe on vähäinen.
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B Oy:n A:lle maksettavaksi määrätyn vahingonkorvauksen määrä alennetaan 615,90 euroon.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Ari Kantor. Esittelijä Juha Mäkelä.