KKO/2021/47
2021 false KKO:2021:47 Taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotulle työntekijälle ei ollut tarjottu työtehtäviä, joihin työnantaja oli työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädetyn takaisinottoajan päätyttyä ottanut uusia työntekijöitä. Työntekijän mukaan työnantaja oli rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan, koska työnantaja oli jo takaisinottoaikana tiennyt tarvitsevansa uusia työntekijöitä.
Korkein oikeus katsoi, että työnantaja ei ollut rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan, koska työnantaja oli vasta takaisinottoajan päättymisen jälkeen päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin uusien työntekijöiden ottamiseksi eikä päätöksentekoa ollut siirretty takaisinottoajan päättymisen jälkeiseen aikaan takaisinottovelvollisuuden kiertämiseksi.
TSL 6 luku 6 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Kainuun käräjäoikeudessa A vaati kanteessaan, että B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaisena korvauksena työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädetyn takaisinottovelvollisuuden rikkomisesta 63 784,34 euroa viivästyskorkoineen.
A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa H Oy:n palveluksessa 1.1.1990 lukien 4.3.2015 saakka. B Oy (jäljempänä myös yhtiö) oli 4.3.2015 ostanut H Oy:ltä maakuntalehti L:n Sanomat, kaupunkilehti M:n sekä paikallislehdet Y:n, O:n ja P:n. Kaupan yhteydessä A ja 73 muuta työntekijää olivat siirtyneet yhtiön palvelukseen vanhoina työntekijöinä. A:n pääasiallinen toimenkuva oli ollut toimittajan työ L:n Sanomien uutisvuoron vuorokierrossa.
Yhtiö oli 16.3.-27.4.2015 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen päätteeksi irtisanonut yhteensä 13 työntekijää. A:n työsopimus oli 27.4.2015 irtisanottu taloudellisista, tuotannollisista ja toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä siten, että työsuhde oli päättynyt 27.10.2015. A oli työskennellyt vakituisen työsuhteensa päättymisen jälkeen yhtiön palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa 7.3.-13.3.2016, 17.3.2016 sekä 29.3.-30.9.2016 tehden samankaltaisia työtehtäviä kuin ennen irtisanomistaan.
A katsoi, että yhtiö ei ollut tarjonnut hänelle työtä työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä edellytetyllä tavalla, vaikka se oli A:n takaisinottoaikana eli 27.10.2015-27.7.2016 tiennyt tarvitsevansa uusia työntekijöitä.
Kaupunkilehti M:stä siirtyneen toimittaja U:n sairauslomien sijaisuuksia olivat L:n Sanomien uutisvuoron vuorokierrossa tehneet A sekä paikallislehti P:stä irtisanottu toimittaja Q. Koska Q oli irtisanottu paikallislehti P:stä, A:lla olisi tullut olla etusija L:n Sanomien uutisvuoron vuorokierrossa olleisiin sijaisuuksiin.
Yhtiö oli palkannut toimittajat N:n ja R:n toistuviin määräaikaisiin työsopimussuhteisiin A:n irtisanomisen jälkeen.
N oli aloittanut osa-aikaisena ja määräaikaisena toimittajana kaupunkilehti M:ssä 1.9.2016. Yhtiö oli tiennyt työntekijän tarpeesta jo kesäkuussa 2016.
R oli työskennellyt määräaikaisena kesätoimittajana paikallislehti P:ssä 1.6.-30.9.2016, ja hänen työsopimuksensa oli muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi 30.9.2016 lukien.
Yhtiön olisi tullut uusien työntekijöiden palkkaamisen sijasta siirtää A kyseisiin työtehtäviin tai ainakin tarjota kyseisiä työtehtäviä A:lle. Yhtiö oli tiennyt viimeistään elokuussa 2016, että U ei enää palaa töihin. Koska A oli toiminut U:n sairausloman sijaisena 1.9.-30.9.2016, R:n määräaikaista työsopimusta ei olisi tullut vakinaistaa 30.9.2016 lukien, vaan vakituista työtä olisi tullut tarjota ensisijaisesti A:lle.
W oli 30.9.2016 siirtynyt paikallislehti P:stä toimittajaksi L:n Sanomien uutisvuoron vuorokiertoon. Yhtiö oli tiennyt W:n siirtymisestä jo A:n takaisinottoaikana.
J oli kesäkuussa 2016 kertonut irtisanoutuvansa paikallislehti Y:n toimittajan tehtävästä. J:n tilalle oli uutena työntekijänä palkattu K. Yhtiö oli tiennyt uuden työntekijän tarpeesta jo A:n takaisinottoaikana.
Vastaus B Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö lausui, että se ei ollut tarjonnut A:lle muita työtehtäviä työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla, koska yhtiö ei ollut A:n takaisinottoaikana 27.10.2015-27.7.2016 tiennyt tarvitsevansa uusia työntekijöitä.
U:n sairausloman sijaisuus oli ollut työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä tarkoitettua samaa tai samankaltaista työtä kuin Q:n aikaisemmin tekemä työ, minkä vuoksi yhtiön oli tullut tarjota U:n sairausloman sijaisuutta A:n lisäksi myös Q:lle. A:lla ei ollut etusijaa tällaiseen työhön. Yhtiö oli vasta 24.8.2016 tullut tietoiseksi siitä, että U:lla ei enää ollut edellytyksiä palata töihin.
N oli aloittanut osa-aikaisena ja määräaikaisena toimittajana kaupunkilehti M:ssä 1.9.2016. Yhtiö ei ollut tiennyt työntekijän tarpeesta vielä kesäkuussa 2016. Yhtiö oli käsitellyt työntekijän tarvetta johtoryhmän kokouksessa 10.8.2016, jolloin yhtiö oli tehnyt päätöksen osa-aikaisen toimittajan palkkaamisesta.
R oli työskennellyt paikallislehti P:ssä määräaikaisena kesätoimittajana 1.6.-30.9.2016. R:n työsopimus oli muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi 30.9.2016 vasta 24.8.2016 jälkeen, kun yhtiö oli saanut tiedon siitä, että U ei enää palaa töihin. Tähän liittyen W oli 30.9.2016 siirretty paikallislehti P:stä L:n Sanomien uutisryhmään.
Yhtiö oli käsitellyt paikallislehti Y:n toimittajan tehtävästä irtisanoutuneen J:n tilanteesta syntynyttä työvoiman tarvetta johtoryhmän kokouksessa 10.8.2016 ja tehnyt päätöksen uuden työntekijän eli K:n palkkaamisesta J:n tilalle vasta myöhemmin.
Käräjäoikeuden tuomio 18.1.2019 nro 19/239 Käräjäoikeus arvioi ensin sitä, oliko yhtiö palkannut uusia työntekijöitä A:n takaisinottoaikana. Yhtiö oli tehnyt N:n kanssa määräaikaiset työsopimukset 7.3.-13.3.2016, 1.4.2016 ja 25.5.2016. Yhtiö oli tehnyt A:n kanssa määräaikaiset työsopimukset vastaaville ajoille. Koska yhtiö oli samanaikaisesti työllistänyt A:n, käräjäoikeus katsoi, että yhtiö ei ollut näitä työsopimuksia N:n kanssa tehdessään rikkonut työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädettyä takaisinottovelvollisuutta.
Yhtiö oli tehnyt R:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen ajalle 1.6.-30.9.2016. Yhtiö oli tehnyt A:n kanssa määräaikaiset työsopimukset vastaavalle ajalle. Koska yhtiö oli samanaikaisesti työllistänyt A:n, käräjäoikeus katsoi, että yhtiö ei ollut R:n kanssa tehdyn määräaikaisen työsopimuksen perusteella rikkonut takaisinottovelvollisuutta.
Yhtiö oli tehnyt samojen yhteistoimintaneuvotteluiden yhteydessä irtisanotuksi tulleen Q:n kanssa määräaikaiset työsopimukset 2.11.2015 ja 3.4.2016 väliselle ajalle U:n sairauslomien sijaisuuksien perusteella. Yhtiö oli tarjonnut U:n sairauslomien sijaisuuksia tasapuolisesti sekä A:lle että Q:lle, koska molemmat oli irtisanottu samojen yhteistoimintaneuvotteluiden yhteydessä ja koska molemmat olivat siten olleet saman takaisinottovelvollisuuden piirissä. Mikäli yhtiö olisi tarjonnut U:n sairauslomien sijaisuuksia yksinomaan A:lle, yhtiö olisi rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatetta takaisinottotilanteessa Q:n kohdalla. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että yhtiö ei ollut rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan, kun se oli tarjonnut U:n sairauslomien sijaisuuksia myös Q:lle.
Arvioidessaan kysymystä siitä, oliko yhtiö tiennyt uusien työntekijöiden tarpeesta A:n takaisinottoaikana, käräjäoikeus totesi oikeuskirjallisuuteen viitaten, että työnantajan tietoisuutta arvioitaessa ratkaisevaksi ajankohdaksi oli katsottava se, milloin työnantaja ryhtyy etsimään uusia työntekijöitä.
Yhtiö oli tehnyt N:n kanssa määräaikaisen ja osa-aikaisen työsopimuksen 12.9. ja 31.12.2016 väliseksi ajaksi. Käräjäoikeus katsoi yhtiön esittäneen uskottavan selvityksen siitä, että päätös N:n palkkaamisesta oli tehty vasta johtoryhmän kokouksessa 10.8.2016 eli A:n takaisinottoajan päättymisen 27.7.2016 jälkeen. Näin ollen yhtiö ei ollut rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan N:n kanssa tehdyn määräaikaisen työsopimuksen perusteella.
Yhtiö oli tehnyt R:n kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 1.10.2016 lukien. Käräjäoikeus katsoi yhtiön esittäneen uskottavan selvityksen siitä, että se oli tehnyt alustavan päätöksen R:n palkkaamisesta toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen vasta johtoryhmän kokouksessa 10.8.2016. Yhtiön alustava päätös oli edellyttänyt lisäksi sitä, että U:lla ei ollut enää edellytyksiä palata töihin. Yhtiö oli tehnyt varsinaisen päätöksen vasta U:ta koskevan työterveyspalaverin jälkeen eli 24.8.2016. Koska yhtiö siten oli näyttänyt tehneensä päätöksen R:n palkkaamisesta vasta A:n takaisinottoajan päättymisen eli 27.7.2016 jälkeen, yhtiö ei ollut rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan R:n 1.10.2016 lukien toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella.
W oli siirtynyt paikallislehti P:stä L:n Sanomien uutisvuoron vuorokiertoon 1.10.2016 lukien. W oli vuoden 2015 yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä siirretty L:n Sanomien uutisvuoron vuorokierrosta paikallislehti P:hen. W:n työsopimus oli ollut koko ajan voimassa toistaiseksi voimassa olevana. Näin ollen yhtiö ei ollut palkannut uutta työntekijää vaan siirtänyt työntekijän yksiköstä toiseen. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että W:n siirtymistä paikallislehti P:stä L:n Sanomiin 1.10.2016 lukien ei ollut pidettävä takaisinottovelvollisuuden rikkomisena.
J oli lähettänyt yhtiön edustajalle V:lle kesäkuussa 2016 sähköpostiviestin, jossa hän oli ilmoittanut irtisanoutuvansa paikallislehti Y:n toimittajan tehtävästä. Esitetyn selvityksen mukaan V oli yhtiön johtoryhmän kokouksessa 10.8.2016 kertonut muille johtoryhmän jäsenille J:n irtisanoutumisesta. Johtoryhmän kokouksessa oli tuolloin päätetty, että ennen uuden toimittajan palkkaamista paikallislehti Y:hyn yhtiö selvittää sen kaikkien paikallislehtien rekrytointitarpeen ja ohjaa tarvittaessa vapautuvan toimittajan resurssit yksikköön, jossa resurssia eniten tarvittiin. Tämä oli ollut tarpeen erityisesti paikallislehti Y:n kohdalla, koska se oli vuoden 2015 yhteistoimintaneuvotteluissa jäänyt resursseiltaan suhteellisesti vahvemmaksi kuin yhtiön muut lehdet. Paikallislehtien rekrytointitarvetta oli käsitelty päätoimittajien kokouksessa 12.8.2016, minkä jälkeen yhtiö oli tehnyt päätöksen siitä, että resurssi ohjataan paikallislehti Y:hyn. Y:n päätoimittaja oli elo-syyskuussa julkaissut toimittajan tehtävää koskevan rekrytointi-ilmoituksen ja syyskuussa 2016 haastatellut hakijaehdokkaat. Y:n päätoimittaja oli 28.9.2016 tehnyt yhtiön johtoryhmän kokouksessa esityksen tehtävään valittavasta henkilöstä, ja yhtiö oli 29.9.2016 tehnyt K:n kanssa työsopimuksen.
Käräjäoikeus totesi yhtiön esittäneen uskottavan selvityksen siitä, että se oli tehnyt päätöksen uuden toimittajan palkkaamisen alustavasta selvittämisestä vasta johtoryhmän kokouksessa 10.8.2016. Tämän jälkeen paikallislehtien päätoimittajat olivat kokoontuneet ja arvioineet, mihin yksikköön resurssia tarvittiin, minkä jälkeen yhtiö oli vasta tehnyt itse rekrytointipäätöksen. Rekrytointiprosessi oli alkanut vasta elo-syyskuussa 2016. Pelkästään se seikka, että työntekijä ilmoitti toisten, irtisanottujen työntekijöiden takaisinottoaikana irtisanoutumisestaan, ei muodostanut työnantajalle velvollisuutta solmia uutta työsopimusta kenenkään kanssa. Työnantaja voi tällaisissa tilanteissa joko palkata irtisanoutuneen työntekijän tilalle uuden työntekijän tai olla palkkaamatta ketään. Takaisinottovelvollisuuttaan työnantaja rikkoo silloin, kun se päättää palkata työntekijän ja ryhtyessään rekrytointitoimiin takaisinottoaikana laiminlyö tarjota työtä irtisanomilleen työntekijöille.
Käräjäoikeus katsoi yhtiön näyttäneen, että se oli tehnyt päätöksen uuden työntekijän palkkaamisesta paikallislehti Y:n toimittajan tehtävästä irtisanoutuneen J:n tilalle vasta 10.8.2016 pidetyn johtoryhmän kokouksen ja sitä 12.8.2016 seuranneen päätoimittajien kokouksen jälkeen. Näin ollen päätös oli tehty vasta A:n takaisinottoajan päättymisen 27.7.2016 jälkeen, minkä vuoksi yhtiö ei ollut rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan palkatessaan K:n toistaiseksi voimassa olevaan työsopimussuhteeseen 29.9.2016 lukien. J oli työskennellyt paikallislehti Y:n toimittajan tehtävässä A:n takaisinottoajan loppuun saakka.
Yhteenvetona käräjäoikeus totesi, että yhtiö ei ollut palkannut uusia työntekijöitä A:n takaisinottoaikana siten, että A ei olisi itse työllistynyt samanaikaisesti. Yhtiö ei myöskään ollut tehnyt päätöksiä A:n takaisinottoajan jälkeen palkattujen työntekijöiden palkkaamisesta A:n takaisinottoaikana. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö ei ollut rikkonut takaisinottovelvollisuutta, ja hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Jarkko Pekkala.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 20.12.2019 nro 451 A valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui, että työntekijän irtisanoutuminen toisen irtisanotun työntekijän takaisinottoajalla ei sinällään velvoita työnantajaa palkkaamaan tämän tilalle uutta työntekijää. Mikäli työnantaja kuitenkin tekee päätöksen uuden työntekijän ottamisesta takaisinottoajalla tarjoamatta työtä aikaisemmin irtisanomalleen työntekijälle, kyse on takaisinottovelvollisuuden rikkomisesta.
Hovioikeus totesi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiöllä oli ollut jo ennen A:n takaisinottoajan päättymistä 27.7.2016 käytettävissään ne samat tiedot, joiden pohjalta yhtiö oli elokuussa 2016 tehnyt uusien työntekijöiden tarpeeseen liittyneet päätökset. Yhtiön tiedossa oli ollut U:n ja J:n poissaolo työstään. Yhtiön edustajan S:n kertomuksesta oli ilmennyt, että toimenpiteisiin uusien työntekijöiden järjestelemiseksi oli ryhdytty välittömästi kesälomien päättymisen jälkeen. Hovioikeus katsoi, ettei yhtiön päätöksenteon siirtymistä A:n takaisinottoajan päättymisen jälkeiseen ajankohtaan pelkästään siitä syystä, että asioista päättäneet henkilöt olivat olleet kesälomillaan, voitu tulkita työntekijän asemassa olleen A:n vahingoksi. A:n takaisinottoajan päättyminen yhtiön johdon kesälomien ajankohtaan ei ollut peruste sivuuttaa A:n etuun kohdistuvaa takaisinottovelvoitetta.
Vaikka työnantajalla ei lähtökohtaisesti ollut velvollisuutta tarjota työtä irtisanotulle työntekijälleen takaisinottovelvollisuuden päättymisen jälkeen, hovioikeus katsoi edellä lausutut seikat huomioon ottaen, että yhtiön olisi tässä tilanteessa tullut tarjota J:ltä jäänyttä toimittajan tehtävää ensin A:lle. Kun yhtiö ei ollut näin tehnyt, yhtiö oli rikkonut työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin (55/2001) mukaista takaisinottovelvoitettaan.
J:n irtisanoutuminen ja U:n poissaolo olivat johtaneet yhtiössä järjestelyyn, jossa W oli palannut paikallislehti P:stä L:n Sanomiin, R oli vakinaistettu paikallislehti P:hen 1.10.2016 ja uusi työntekijä K oli palkattu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 29.9.2016. Hovioikeus katsoi, että A:lle oli siten aiheutunut vahinkoa takaisinottovelvoitteen laiminlyönnistä 1.10.2016 alkaen ainakin siihen saakka, kun A oli jäänyt eläkkeelle 1.9.2018 lukien.
Lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoi, että A:lle aiheutuneen vahingon määrä oli ainakin vaaditut 63 784,34 euroa.
Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että B Oy velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi takaisinottovelvollisuuden laiminlyönnistä 63 784,34 euroa viivästyskorkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Seppo Hyartt ja Teemu Saukkoriipi.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B Oy:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisen takaisinottovelvollisuuden täyttämisestä.
B Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään kokonaisuudessaan.
A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa H Oy:n palveluksessa 1.1.1990 lukien 4.3.2015 saakka. B Oy on 4.3.2015 ostanut H Oy:ltä maakuntalehti L:n Sanomat, kaupunkilehti M:n sekä paikallislehdet Y:n, O:n ja P:n. Kaupan yhteydessä A ja 73 muuta työntekijää ovat siirtyneet yhtiön palvelukseen vanhoina työntekijöinä. A:n pääasiallinen toimenkuva on ollut toimittajan työ L:n Sanomien uutisvuoron vuorokierrossa.
Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys 7. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko B Oy laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n (55/2001) mukaisen takaisinottovelvollisuutensa, kun se ei ole tarjonnut edellä kohdassa 5 mainittuja tehtäviä A:lle.
Takaisinottovelvollisuutta koskeva säännös ja sen tulkinnan lähtökohdat 8. Tässä asiassa sovellettavan työsopimuslain 6 luvun 6 §:n (55/2001) mukaan työnantajan on tarjottava työtä lain 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädetyillä perusteilla irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos hän tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.
Takaisinottovelvollisuuden arviointi tässä asiassa Yhtiön päätökset ja toimenpiteet uuden työvoiman palkkaamisesta 15. Yhtiön tiedossa on kesäkuussa 2016 ollut J:n irtisanoutuminen ja U:n jo varsin pitkään kestänyt sairausloma ja sen mahdollinen jatkuminen. Hovioikeus on näytön vastaanotettuaan katsonut, että yhtiö oli tehnyt uusien työntekijöiden tarpeeseen liittyvät päätökset elokuussa 2016 yhtiön johtoon kuuluvien palattua kesälomiltaan. Näiden seikkojen edellyttämiä toimenpiteitä oli hovioikeuden tuomiossa kuvatuin tavoin käsitelty yhtiön johtoryhmän kokouksessa vasta A:n takaisinottoajan päättymisen jälkeen. Uuden työntekijän (K) palkkaamista, uutta määräaikaista työsuhdetta (N) ja yhden määräaikaisen työsuhteen vakinaistamista (R) koskeva yhtiön päätöksenteko ja sitä seuraavat toimenpiteet ovat niin ikään ajoittuneet takaisinottoajan jälkeiseen aikaan. Tämän perusteella yhtiön päätökset ja niitä seuranneet toimenpiteet, jotka olivat johtaneet kohdissa 3 ja 4 kuvattuihin uusien työntekijöiden palkkaamiseen ja työntekijän siirtoon, oli tehty takaisinottoajan päättymisen jälkeen.
Takaisinottoaikana tapahtunut työn tarjoaminen 21. A on perustanut kanteensa myös siihen, että yhtiö oli rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan tarjoamalla U:n sairauslomasijaisuuksia L:n Sanomien uutisvuoron vuorokierrossa 2.11.2015 ja 3.4.2016 välisenä aikana A:n sijasta toiselle työntekijälle (Q). A:n mukaan hän oli aikaisemmin hoitanut kyseistä toimittajan tehtävää ja hänellä oli siten yhtiön palkkaamaan, A:n kanssa samaan aikaan irtisanottuun ja takaisinottovelvollisuuden piiriin myös kuuluneeseen Q:hun nähden etuoikeus kyseisiin määräaikaisiin työsopimuksiin.
Johtopäätös 24. B Oy ei ole rikkonut työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä (55/2001) tarkoitettua takaisinottovelvollisuuttaan missään niissä työtehtävien tarjoamatta jättämisissä, jotka A on esittänyt kannevaatimuksensa perusteeksi. Asiassa ei ole siten perustetta velvoittaa yhtiötä suorittamaan A:lle vahingonkorvausta työsopimuslain 12 luvun 1 §:n nojalla.
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.