KKO/2023/83
2023 false KKO:2023:83 A:n työsopimuksessa oli kilpailukieltoehto. A oli irtisanonut työsopimuksensa ja irtisanomisajan päättymisen jälkeen aloittanut välittömästi toisen yhtiön palveluksessa. A:n entinen työnantaja B Oy vaati oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla, että A:ta kielletään sakon uhalla toimimasta toisen yhtiön palveluksessa.
Korkein oikeus katsoi, että B Oy:llä oli A:ta vastaan sellainen oikeus, joka voitiin vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdissa tarkoitetulla ratkaisulla. Turvaamistointa koskevan vaatimuksen tutkimiselle ei siten ollut estettä. (Ään.) OK 7 luku 3 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta A ja B Oy (yhtiö) olivat solmineet työsopimuksen, jossa oli kilpailukieltoa koskeva ehto. Ehdon mukaan A sitoutui työsuhteen aikana ja kahdentoista kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä olemaan ottamatta tai harjoittamatta välittömästi tai välillisesti B Oy:n ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhtiön kanssa kilpailevaa toimintaa, jos työsuhde päättyi tai päätettiin työntekijästä johtuvasta syystä.
A irtisanoi työsopimuksensa 1.12.2022 yhden kuukauden irtisanomisajalla päättymään 1.1.2023. A siirtyi työsuhteensa päättymisen jälkeen X Oy:n toimitusjohtajaksi.
Turvaamistoimihakemus ja Helsingin käräjäoikeuden päätös 28.3.2023 nro 1009 3827 Yhtiö vaati turvaamistoimihakemuksessaan, että käräjäoikeus kieltää sakon uhalla A:ta rikkomasta työsopimuksessa sovittua kilpailukieltositoumusta ja toimimasta X Oy:n palveluksessa.
A vastusti hakemusta.
Käräjäoikeus totesi, että kilpailukieltoa ja työsopimuslakia koskevissa säännöksissä ei ollut oikeusohjetta, jonka perusteella työnantajalla olisi oikeus kieltää työntekijää rikkomasta kilpailukieltositoumusta kieltämällä työntekijää toimimasta työsuhteen päättymisen jälkeen toisen työnantajan palveluksessa. Työntekoa toisen työnantajan palveluksessa koskevaa kieltotuomiota ei ollut mahdollista antaa käräjäoikeudessa eikä muussakaan menettelyssä.
Pääasiaa ei siten voitu vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdassa kerrotulla ratkaisulla. Näin ollen yhtiöllä ei ollut oikeudellista perustetta kieltää A:ta toimimasta X Oy:n tai minkään muunkaan työnantajan palveluksessa.
Käräjäoikeus jätti turvaamistoimihakemuksen tutkimatta.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Kiiski.
Helsingin hovioikeuden päätös 12.5.2023 nro 758 Yhtiö valitti hovioikeuteen uudistaen turvaamistoimihakemuksensa.
Hovioikeus totesi, että Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä ei ollut löydettävissä tapauksia, joissa olisi ollut kysymys turvaamistoimen määräämisestä työsopimuksessa olevan kilpailukieltoehdon suojaksi. Oikeuskäytännössä oli kuitenkin katsottu, että työtaistelutoimenpiteenä pidettävä menettely voitiin sinänsä kieltää turvaamistoimenpiteenä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla. Oikeuskirjallisuudessa oli esitetty eriäviä näkökantoja siitä, voitiinko tuomioistuimessa kieltää työntekijän kilpailukieltosopimuksen vastainen toiminta.
Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n mukaan kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta voi seurata vahingonkorvausvelvollisuus. Vaikka työsopimuslaissa ei ollut nimenomaista säännöstä tuomioistuimen mahdollisuudesta antaa kieltotuomio, ei toisaalta ollut mitään estettä sille, etteikö tuomioistuin voinut kieltää sopimukseen sitoutunutta osapuolta rikkomasta sopimusta. Turvaamistoimen hakija voi saattaa tuomioistuimessa vireille turvaamistoimeen liittyvän pääasian esimerkiksi kieltokanteen muodossa.
Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeus ei ollut voinut lausumillaan perusteilla jättää turvaamistoimihakemusta tutkimatta. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heli Sankari, Tiina Nurmimäki ja Eero Nikkarinen. Esittelijä Jenny Fredrikson.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
B Oy vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. B Oy (jatkossa yhtiö) on vaatinut turvaamistoimihakemuksessaan, että A:ta kielletään 200 000 euron sakon uhalla rikkomasta osapuolten väliseen työsopimukseen sisältynyttä kilpailukieltoehtoa ja toimimasta muun ohella X Oy:n palveluksessa.
Kysymyksenasettelu 4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko yhtiöllä sellainen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa edellytetty oikeus, jonka turvaksi on mahdollista määrätä turvaamistoimi.
Sovellettava säännös ja oikeusohjeet 5. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä, tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin.
KKO 2020:50, kohta 6). Turvaamistoimella ei voida edes tilapäisesti perustaa sellaista oikeutta, jota ei voida vahvistaa myöhemmässä pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä (KKO 2016:14, kohta 46).
Korkeimman oikeuden arviointi 12. Korkein oikeus toteaa, että edellä esitetyn mukaisesti turvaamistoimi voidaan määrätä ainoastaan sellaisen oikeuden turvaksi, joka voidaan vahvistaa pääasian yhteydessä ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Toisin sanoen turvaamistoimen määräämisen edellytyksenä tässä asiassa on, että kilpailukieltosopimusta koskevassa pääasiassa A:ta voitaisiin ylipäätään kieltää rikkomasta työsopimuksessa olevaa kilpailukieltoehtoa.
Johtopäätökset 22. Edellä mainituilla perusteilla yhtiön turvaamistoimihakemus voidaan tutkia, eikä syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asian käsittely on hovioikeuden katsomin tavoin palautettava käräjäoikeuteen.
Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Ilveskero, Jussi Tapani, Timo Ojala (eri mieltä) ja Pasi Pölönen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Ojala : Olen eri mieltä ratkaisun lopputuloksesta ja lausun perustelujen kohtien 1-15 jälkeen seuraavan.
Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta.
Työsopimuslain säätämiseen johtaneissa perusteluissa (HE 157/2000 vp s. 83) on todettu, että kilpailukieltosopimuksen rikkomisen normaali seuraamus on vahingonkorvaus. Sopimussakon määrän rajoitus koskee vain niitä tapauksia, joissa sopimussakosta on sovittu. Jos tällaista sopimusta ei ole, sopimuksen rikkomisesta työntekijän maksettavaksi tuleva korvaus määräytyy työsopimuslain vahingonkorvausta koskevien säännösten mukaisesti.
Kilpailukieltosopimuksen lisäksi työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä säädetään työsuhteen aikaisesta kilpailevasta toiminnasta. Tämän osalta aikaisemmin voimassa olleen työsopimuslain (320/1970) 16 §:ssä oli nimenomaisesti säädetty, että tuomioistuin voi kieltää työntekijältä kilpailevan toiminnan. Nyttemmin tällaisesta ei ole säädetty työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä ja lain perusteluissa (HE 157/2000 vp s. 79) on todettu, että säännöksestä on poistettu aikaisemman lain 16 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan tuomioistuin voi työnantajan vaatimuksesta julistaa kilpailevan työsopimuksen puretuksi ja kieltää työntekijältä kilpailevan toiminnan. Kieltokanne voidaan kuitenkin kohdistaa uuteen työnantajaan tai hänen palveluksessaan olevaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annetun lain perusteella. Tällä lausumalla viitataan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluviin kanteisiin tilanteissa, joissa kanne voidaan perustaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksiin.
Kilpailukieltosopimus liittyy läheisesti työnantajan liikesalaisuuden suojaan (ks.
KKO 2022:16, kohta 18). Työnantajan ja työntekijän välillä voidaan kuitenkin tehdä kilpailukieltosopimuksen lisäksi salassapitosopimus (KKO 2022:16, kohta 22). Liikesalaisuuden käyttämisen kieltämisestä on säädetty liikesalaisuuslaissa (8 ja 9 §). Mainitun lain mukaan kielto voidaan määrätä muun muassa, jos henkilö on ilmaissut liikesalaisuuden häntä sitovan liikesalaisuuden käyttämistä tai ilmaisemista rajoittavan sopimuksen tai velvoitteen vastaisesti. Liikesalaisuuslain perusteluissa (HE 49/2018 vp s. 100) on todettu, että jos asia koskee myös muuta kuin liikesalaisuuden loukkauksen kieltämistä, esimerkiksi vahingonkorvausvaatimusta, tai hakija pyytää määrättäväksi muuta turvaamistoimea kuin kieltoa, turvaamistoimen määrääminen on mahdollista oikeudenkäymiskaaren 7 luvun perusteella. Kun liikesalaisuuksien suojaamisen osalta annettavasta kiellosta on nimenomaisesti erikseen säädetty, kilpailukieltoehdon ja liikesalaisuuksien välisellä yhteydellä ei ole tässä asiassa merkitystä.
Kysymyksessä olevassa asiassa turvaamistointa koskeva vaatimus on perustunut kilpailukieltoehdon rikkomiseen. Kilpailukieltoa koskevan sopimuksen rikkomista koskevien seuraamusten tulkinnassa on otettava huomioon myös oikeutta työhön ja elinkeinonvapautta koskeva perustuslain 18 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Kilpailevan toiminnan kielto rajoittaa tätä perusoikeutta ja tästä johtuen työsopimuslain kysymyksessä olevaa säännöstä on tulkittava suppeasti. Katson, että työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä on säädetty niistä seuraamuksista, joita kilpailukiellon rikkomisesta voi seurata. Näitä ovat vahingonkorvaus tai sopimussakko, jos viimeksi mainitusta on sovittu. Näistä seuraamuksista erillisestä kieltovaatimuksesta olisi nimenomaisesti säädettävä siihenkin nähden, että kieltovaatimusta tehostava sakon uhka voi olla huomattavasti suurempi kuin työsopimuslain perusteella sovittavissa oleva sopimussakko.
Edellä mainituilla perusteilla katson, että työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää on tulkittava siten, että siinä on tyhjentävästi säädetty kilpailukieltosopimuksen rikkomisen seuraamuksista. Koska nyt yhtiön turvaamistoimihakemuksessa vaadittua kieltovaatimusta ei voitaisi vahvistaa pääasiaa koskevassa prosessissa, tällaista vaatimusta ei ole mahdollista esittää myöskään turvaamistoimiasiassa ja turvaamistoimihakemus tulee jättää tutkimatta. Kumoan hovioikeuden päätöksen ja jätän asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.