KKO/2023/91

2023 false KKO:2023:91 A:lle oli jäänyt työtapaturmassa aiheutuneesta vammasta pysyvä haitta. Hänelle maksettiin työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla haittarahaa jatkuvana korvauksena. A vaati työnantajaltaan ja tämän edustajilta lisäkorvausta hänelle aiheutuneesta pysyvästä haitasta.

Korkein oikeus katsoi, että A:n oikeutta lisäkorvaukseen oli arvioitava vertaamalla hänelle maksettavan haittarahan pääoma-arvoa siihen pysyvän haitan kertakorvaukseen, joka vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti olisi tullut määrätä. Kun vertailun tuloksena haittaraha katsottiin riittäväksi korvaukseksi pysyvästä haitasta, A:n vaatimus hylättiin.

VahL 1 luku 1 § VahL 5 luku 2 § 4 kohta Työtapaturma- ja ammattitautiL 87 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta A oli työskennellyt B Oy:n palveluksessa offset-painajana yhtiön tuotantotiloissa olevan painolinjan lakkakoneella. A oli loukkaantunut 27.1.2016 tapahtuneessa työtapaturmassa, jossa hänen oikean kätensä sormet olivat joutuneet lakkakoneen telojen muodostamaan vetävään nieluun. A oli työtapaturman sattuessa 47-vuotias. A:n oikean käden II-V-sormien ihon pehmytkudosrakenteet olivat täysin kuoriutuneet rystystasolta sormien kärkeen saakka. Sormien hermo- ja verisuonirakenteet olivat nyhtäytyneet. Vammautuneet sormet oli jouduttu typistämään keskijäsenten alueeseen saakka.

Käräjäoikeus oli tuominnut yhtiön toimitusjohtajan C:n ja tuotantopäällikön D:n työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen sekä velvoittanut yhtiön suorittamaan yhteisösakkoa.

A:lle maksetaan kyseisen vamman johdosta työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella haittarahaa toistuvaissuorituksina. Vuonna 2017 haittarahan määrä oli 166,53 euroa kuukaudessa. Määrään tehdään indeksikorotukset.

Kanne ja vastaus Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa A vaati kanteessaan, että B Oy, C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvausta pysyvästä haitasta 15 000 euroa viivästyskorkoineen.

A esitti, että tapaturmavakuutuksesta maksettavaa haittarahaa ei voida pitää täytenä korvauksena hänelle aiheutuneesta pysyvästä haitasta. Haittarahan vähentävä vaikutus huomioon ottaen kohtuullisena korvausmääränä oli pidettävä 15 000 euroa.

B Oy, C ja D vaativat kanteen hylkäämistä. Tapaturmavakuutuksesta maksettava haittaraha oli täysi korvaus vamman aiheuttamasta pysyvästä haitasta.

Käräjäoikeuden tuomio 15.11.2019 nro 19/14487 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A:lle oli jäänyt pysyvänä haittana oikean käden II-IV-sormien ruhjoutuminen ja ihon repeytymä, murskavammat II-V-sormissa (osa-amputaatiot), hermo-oireita, sormien ruhjevamman ja amputaation jälkitilat sekä masennus ja unettomuus. Mainittuihin jälkitiloihin kuului myös murskavamman ja sen leikkausten tuottama pysyvään haittaan liittyvä kiputila.

Käräjäoikeus totesi, että tapaturma-asiain korvauslautakunta oli käsitellyt A:n asian ja todennut hänen vammoistaan aiheutuvan pysyvän haitan kokonaismääräksi haittaluokkaa 12 vastaavan määrän, minkä perusteella tapaturmavakuutusyhtiö maksaa haittarahaa kuukausittain. Käräjäoikeus piti tapaturma-asiain korvauslautakunnan arviota haittaluokituksen perusteesta sekä haittaluokituksesta oikeana. Siten käräjäoikeus piti jo maksettavaksi määrättyä kuukausittaista haittarahaa täytenä korvauksena pysyvästä haitasta.

Käräjäoikeus hylkäsi pysyvän haitan korvaamista koskevan vaatimuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juhana Ritola.

Turun hovioikeuden tuomio 25.8.2021 nro 594 A valitti hovioikeuteen ja toisti pysyvän haitan korvaamista koskevan vaatimuksensa.

Hovioikeus katsoi, että vakuutuksesta maksettava työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen pysyvää haittaa korvaava haittaraha ei sinänsä estä korvauksen tuomitsemista vahingonkorvauslain nojalla. A:n oli kuitenkin näytettävä, että hänelle aiheutunut pysyvä haitta on laadultaan sellainen, että siitä suoritettava täysi korvaus ylittää hänelle maksettavan haittarahan määrän.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden arvion siitä, että A:n vammat vastaavat kokonaisuutena työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaista yhdistettyä haittaluokkaa 12.

Hovioikeus totesi, että henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan vuoden 2020 suositusten mukaan pysyvän haitan mediaanikorvaus haittaluokassa 12 oli vuonna 2011 ollut liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisena 40 800 euroa ja neuvottelukunnan aineiston perusteella 40 088 euroa. Vuonna 2018 vastaavat mediaanit olivat olleet 48 240 euroa ja 42 164 euroa.

Haittaraha oli vuonna 2017 ollut 166,53 euroa kuukaudessa. Jos haittarahaa maksetaan esimerkiksi 20 vuoden ajalta, sen määräksi ennen indeksikorotusten huomioon ottamista tulisi noin 39 900 euroa. Jos haittarahaa maksetaan 25 vuoden ajalta, määräksi tulisi noin 49 900 euroa.

Hovioikeus katsoi, että toistuvaissuorituksena maksettava haittaraha on täysi korvaus pysyvästä haitasta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota pysyvän haitan korvausta koskevalta osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Juha Laaksonen, hovioikeudenneuvos Anne Laine ja asessori Hanna-Kaisa Heinonen. Esittelijä Päivi Kyllönen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, mikä merkitys pysyvän haitan korvausta vahingonkorvauslain nojalla määrättäessä on sillä, että vahinkoa kärsineellä on oikeus saada saman vamman perusteella työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla haittarahaa, joka maksetaan toistuvaissuorituksina.

A toisti valituksessaan vaatimuksensa pysyvän haitan korvaamisesta vahingonkorvauslain nojalla, sillä työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen jatkuvana maksettu haittaraha ei ole täysi korvaus hänelle sattuneen työtapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta.

B Oy, C ja D vaativat valituksen hylkäämistä.

Välitoimet Korkein oikeus pyysi Tapaturmavakuutuskeskukselta lausunnon siitä, mikä on työtapaturma- ja ammattitautilain 87 §:n 3 momentissa tarkoitetun A:lle jatkuvana maksettavaa haittarahaa vastaavan kertakaikkisen korvauksen määrä.

Tapaturmavakuutuskeskus antoi pyydetyn lausunnon.

Asianosaiset antoivat pyydetyt lausumat Tapaturmavakuutuskeskuksen lausunnosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. A:lle on jäänyt 27.1.2016 sattuneessa työtapaturmassa aiheutuneesta vammasta pysyvä haitta. A on ollut työtapaturman sattuessa 47-vuotias. Pysyvän haitan on työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisessa korvauskäsittelyssä sekä työnantajaan ja tämän edustajiin kohdistettua korvausvaatimusta koskevassa hovioikeuden tuomiossa arvioitu vastaavan työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaista yhdistettyä haittaluokkaa 12. Vamman perusteella A:lle maksetaan työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla haittarahaa jatkuvana korvauksena. Vuonna 2017 haittarahan suuruus on ollut 166,53 euroa kuukaudessa.

2.Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:n oikeudesta kertakaikkiseen korvaukseen pysyvästä haitasta. Tätä harkittaessa on ratkaistava ensinnä, voiko hänellä ylipäätään olla oikeus saada korvausta vahingonkorvauslaissa tarkoitetusta pysyvästä haitasta hänelle työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella myönnetyn haittarahan lisäksi. Mikäli vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, on ratkaistava, millä tavoin jatkuvana korvauksena maksettava haittaraha tulee ottaa huomioon harkittaessa oikeutta korvaukseen pysyvästä haitasta. Valitusluvan rajauksesta johtuen ratkaisun lähtökohtana ovat ne hovioikeuden tuomiossa todetut seikat, että A:lle jäänyt pysyvä haitta vastaa haittaluokkaa 12 ja että vammasta ei ole aiheutunut hänelle vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 2 momentissa tarkoitettua elämänlaadun erityistä heikentymistä.

Sovellettavat säännökset 3. Korkein oikeus toteaa, että A:n työnantajan B Oy:n velvollisuus korvata työturvallisuutta koskevien velvollisuuksien rikkomisesta A:lle aiheutunut vahinko perustuu työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momenttiin. D:n ja C:n korvausvelvollisuus perustuu puolestaan vahingonkorvauslakiin. Työsopimuslaissa ei säädetä vahingonkorvauksen suuruuden määrittämisestä. Korkein oikeus katsoo, että korvaus henkilövahingosta on perusteltua määrätä vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti riippumatta siitä, perustuuko korvausvelvollisuus työsopimus- vai vahingonkorvauslakiin (ks. vastaavasti KKO 2017:17, kohta 18).

4.Vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvauslaki ei koske sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen pysyvästä haitasta. Saman luvun 2 c §:n 2 momentin mukaan korvaus pysyvästä haitasta määrätään ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

5.Vahingonkorvauslain 5 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan pysyvästä haitasta määrätään maksettavaksi kertakorvaus. Korvaus voidaan kuitenkin määrätä maksettavaksi kokonaan tai osittain toistuvina suorituksina, jos se on aiheellista ottaen huomioon vahinkoa kärsineen olosuhteet, korvauksen määrä ja korvausvelvollisen varallisuusolot.

6.Työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuneen pysyvän haitan korvaamisesta säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain 11 luvussa. Lain 83 §:n 1 momentin mukaan haittarahaa maksetaan vahingoittuneelle vahinkotapahtuman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta johtuvasta pysyvästä yleisestä haitasta. Saman pykälän 2 momentin mukaan yleisellä haitalla tarkoitetaan vahinkotapahtumasta aiheutuvaa toimintakyvyn heikentymistä (toiminnanvajaus). Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. Tällöin otetaan huomioon rajoitukset, joita vammasta tai sairaudesta huomioon ottaen sen laatu ja vaikeusaste yleensä aiheutuu jokapäiväisessä elämässä. Toimintakykyä arvioitaessa ei oteta huomioon ammattia, elin- ja asuinoloja eikä vahingoittuneen muita yksilöllisiä olosuhteita. Pykälän 3 momentin mukaan yleisen haitan suuruuden arvioimiseksi erilaisten vammojen ja sairauksien aiheuttamat haitat suhteutetaan toisiinsa jakamalla vammat ja sairaudet niiden lääketieteellisen laadun ja vaikeusasteen perusteella 20 haittaluokkaan.

7.Työtapaturma- ja ammattitautilain 84 §:ssä säädetään haittaluokan määrittämisestä. Lain 85 §:ssä annetaan valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella haittaluokituksesta, jossa annetaan tarkemmat säännökset vammojen ja sairauksien haitan arvioinnista ja haittaluokista. Lain 86 §:ssä säädetään haittarahan määrän laskemisesta haittaluokan perusteella.

8.Työtapaturma- ja ammattitautilain 87 §:n 1 momentin mukaan haittaluokkiin 1-5 kuuluvista vammoista ja sairauksista maksetaan haittaraha kertakaikkisena. Haittaluokkiin 6-20 kuuluvista vammoista ja sairauksista haittaraha maksetaan jatkuvana. Saman pykälän 3 momentin mukaan kertakaikkinen haittaraha lasketaan haittarahan pääoma-arvoa vastaavaksi pääomaksi huomioon ottaen vahingoittuneen tilastollisin perustein arvioitu keskimääräinen jäljellä oleva elinikä vahinkotapahtuman sattuessa. Momentissa säädetään lisäksi tarkemmin muista pääoma-arvon laskentaperusteista.

Arvioinnin lähtökohdat Oikeus vahingonkorvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen korvauksen ohella 9. Vahingonkorvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua korvauksesta (ns. rikastumiskielto, ks. esim. KKO 2021:87, kohta 10). Osittain tätä periaatetta toteuttaa vahingonkorvauslain soveltamisalaa koskeva sääntely (edellä kohta 4). Silloin, kun vahingosta voi saada korvausta sekä vahingonkorvauslain että muun lain perusteella, vahingonkorvauslakia ei sovelleta siltä osin kuin oikeus korvaukseen on järjestetty muun lain nojalla. Tätä rikastumiskiellon mukaista soveltamisjärjestystä noudatti myös vuonna 2016 kumotun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 61 §:n 1 momentti, jonka mukaan sillä, joka oli saanut korvausta kyseisen lain mukaan, oli oikeus muun lain nojalla saada vamman seurauksista korvausta sen tuottajalta tai muulta korvausvelvolliselta. Maksettavaksi ei kuitenkaan saanut määrätä enempää kuin minkä verran täysi korvaus oli tapaturmavakuutuslain mukaan myönnettyä korvausta suurempi. Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöiden mukaan tapaturmavakuutuslain 61 §:n 1 momenttia vastaavaa säännöstä ei tarpeettomana otettu uuteen lakiin, koska pykälässä säädetty toteutuu vahingonkorvauslain ja -periaatteiden mukaan ilman lain säännöstäkin (HE 277/2014 vp s. 175).

10.Vahingonkorvauslain mukaisella korvauksella pysyvästä haitasta sekä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisella pysyvästä haitasta maksettavalla haittarahalla korvataan samoja henkilövahingon seurauksia. Molemmat ovat korvausta vain niin sanotusta aineettomasta vahingosta. Kummallakin pyritään hyvittämään sitä elämänlaadun heikentymistä, jota pysyvästä haitasta voidaan korvausta määrättäessä arvioida aiheutuvan vahinkoa kärsineelle hänen loppuelämänsä ajan.

11.Vahingonkorvauslaissa ei ole vastaavalla tavalla yksityiskohtaisesti säädetty pysyvän haitan korvauksen suuruuden määrittämisestä kuin työtapaturma- ja ammattitautilaissa. Vahingonkorvauslain mukaisen pysyvän haitan korvauksen määrittäminen on tämän vuoksi harkinnanvaraisempaa. Erona korvausten suuruuden määrittämisessä on myös se, että vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta ottaa korvausta korottavana tekijänä huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen, kun taas työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan vahingoittuneen yksilöllisiä olosuhteita ei oteta haittarahaa määrättäessä huomioon.

12.Kohdassa 11 todetusta seuraa, että samasta pysyvästä haitasta vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti määrättävän oikeudenmukaisen korvauksen määrä voidaan joissakin tapauksissa harkita suuremmaksi kuin mikä on työtapaturma- ja ammattitautilain säännösten nojalla määrättävä kertakaikkisen haittarahan määrä. Jos edellytykset määrätä korvausta kummankin lain mukaisesti ovat käsillä, vahinkoa kärsineen oikeus saada haittarahaa työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla ei ole esteenä tällaisen vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla mahdollisesti suuremmaksi harkittavan korvauksen määräämiselle. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että vahinkoa kärsineen oikeus saada haittarahaa työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla ei sulje pois sitä, että vahinkoa kärsineellä on oikeus saada saman haitan perusteella korvausta myös vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti.

Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen korvauksen vähentäminen vahingonkorvauksesta 13. Ottaen huomioon edellä todetut seikat Korkein oikeus katsoo, että korvausta pysyvästä haitasta vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti määrättäessä on otettava vähennyksenä huomioon työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla maksettava haittaraha. Korvausta pysyvästä haitasta voidaan siis vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla tuomita vain siltä osin kuin tämä korvaus harkitaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan maksettavaa haittarahaa suuremmaksi.

Vähennyksen määrä 14. Jos vamma kuuluu haittaluokkiin 6-20, haittaraha maksetaan edellä todetuin tavoin jatkuvana korvauksena. Toisin kuin ennen nykyisen lain voimaantuloa voimassa olleessa tapaturmavakuutuslain 18 e §:ssä (1639/2009) oli säädetty, työtapaturma- ja ammattitautilaissa ei oikeuteta vahinkoa kärsinyttä valitsemaan, suoritetaanko haittaraha jatkuvana vai kertakaikkisena korvauksena. Tämän johdosta on vielä harkittava, mikä merkitys työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla maksettavan korvauksen määrää vahingonkorvauslain mukaisesta korvauksesta vähennettäessä on sillä, että vahingonkorvauslain 5 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan korvaus pysyvästä haitasta tulee pääsääntöisesti määrätä kertakorvauksena.

15.Vahinkoa kärsinyt saattaa pitää kertakaikkista korvausta omalta kannaltaan edullisempana ja jatkuvana korvauksena maksettavaa haittarahaa siten korvaussuojansa heikentymisenä kertakorvaukseen verrattuna. Korkein oikeus katsoo, että yksittäisen vahinkoa kärsineen henkilön käsitystä siitä, kummalla tavalla maksettava korvaus olisi hänelle edullisempi, ei kuitenkaan ole perusteltua ottaa huomioon eri lakien nojalla maksettavia korvauksia yhteen sovitettaessa. Eri laeissa olevia säännöksiä samasta korvausaiheesta suoritettavan korvauksen maksamistavasta on siten pidettävä periaatteessa samanarvoisina.

16.Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että vahinkoa kärsineen oikeutta saada lisäkorvausta pysyvästä haitasta on arvioitava vertaamalla hänelle työtapaturma- ja ammattitautilain 87 §:n 3 momentin nojalla jatkuvana korvauksena maksettavan haittarahan pääoma-arvoa siihen pysyvän haitan kertakorvaukseen, joka hänelle olisi vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla tullut määrätä.

17.Vahingonkorvauslain soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä on korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi vakiintuneesti käytetty pysyvän haitan korvausta määrättäessä suuntaa antavasti ohjeena liikennevahinkolautakunnan (nykyisin liikenne- ja potilasvahinkolautakunta) vahvistamia normeja ja ohjeita (ks. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, 5. painos, 2020, s. 105). Myös Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisussa KKO 2016:77 käyttänyt harkinnan lähtökohtana liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita, mutta otettuaan huomioon muiden aineettomien vahinkojen korvaustasossa tapahtuneet muutokset harkinnut oikeudenmukaiseksi korvaukseksi pysyvästä haitasta jonkin verran suuremman määrän kuin mihin niitä suoraan soveltamalla olisi päädytty (ks. ratkaisun kohdat 22-24). Liikennevahinkolautakunnan mainitun Korkeimman oikeuden ratkaisun antamisen jälkeen vahvistamiin vuoden 2017 normeihin ja ohjeisiin on tehty pysyvän haitan korvauksiin lähes 12 prosentin tasokorotus (ks. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, 4. painos, 2017, s. 112). Korkein oikeus katsoo, että tasokorotus edistää normien ja ohjeiden käyttämistä harkinnan apuvälineenä pysyvän haitan korvauksen määrää tuomioistuimissa harkittaessa. On kuitenkin selvää, että ne eivät sido tuomioistuimia.

Arviointi tässä tapauksessa 18. Korkeimman oikeuden Tapaturmavakuutuskeskukselta saamassa lausunnossa on todettu, että A on ollut vuonna 2016 vahingon sattumishetkellä 47-vuotias ja näin ollen haittaluokkaa 12 vastaava tapaturma- ja ammattitautilain mukainen kertakorvauksen määrä on vuonna 2016 ollut 52 610,24 euroa. Kertakorvauksen määrä on lausunnossa laskettu työtapaturma- ja ammattitautilain 87 §:n 3 momentin mukaisesti ja vuoden 2016 tasoisena. Korvauksen määrässä ei ole otettu huomioon jo maksettua jatkuvaa haittarahaa eikä indeksikorotuksia. Asianosaiset ovat lausunnosta antamissaan lausumissa hyväksyneet siinä todetun kertakorvauksen määrän.

19.Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan vuodelle 2023 vahvistamissa korvausnormeissa haittaluokkaa 12 vastaava pysyvän haitan korvaus 18-vuotiaalle olisi 52 800 euroa. Tätä määrää olisi A:n kohdalla vielä tuntuvasti alennettava hänen ikänsä perusteella. Jo näiden seikkojen perusteella Korkein oikeus pitää selvänä, että vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti määrättävä korvaus pysyvästä haitasta ei olisi suurempi kuin kohdassa 16 todettu jatkuvan korvauksen pääoma-arvo. Kun jatkuva haittaraha siten on riittävä korvaus vammasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta, A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa lisäkorvaukseen.

Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Tuomo Antila (eri mieltä), Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Heino.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Antila : Olen eri mieltä ratkaisun perusteluista kohdissa 4 ja 9. Näiltä osin perustelen ratkaisun seuraavasti:

4.Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen pysyvästä haitasta. Saman luvun 2 c §:n 2 momentin mukaan korvaus pysyvästä haitasta määrätään ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

9.Vahingonkorvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua korvauksesta (ns. rikastumiskielto, ks. esim. KKO 2021:87, kohta 10). Rikastumiskielto ilmeni myös vuonna 2016 kumotun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 61 §:n 1 momentista, jonka mukaan sillä, joka oli saanut korvausta kyseisen lain mukaan, oli oikeus muun lain nojalla saada vamman seurauksista korvausta sen tuottajalta tai muulta korvausvelvolliselta. Maksettavaksi ei kuitenkaan saanut määrätä enempää kuin minkä verran täysi korvaus oli tapaturmavakuutuslain mukaan myönnettyä korvausta suurempi. Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöiden mukaan tapaturmavakuutuslain 61 §:n 1 momenttia vastaavaa säännöstä ei tarpeettomana otettu uuteen lakiin, koska pykälässä säädetty toteutuu vahingonkorvauslain ja -periaatteiden mukaan ilman lain säännöstäkin (HE 277/2014 vp s. 175).

Muilta osin olen samaa mieltä kuin Korkein oikeus.

Oikeudellinen opas

Työtapaturma ja korvaukset: näin haet korvausta

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.