KKO/2024/3
2024 false KKO:2024:3 A:lle vaadittiin rangaistusta kunnianloukkauksesta sillä perusteella, että hän oli Facebook-kirjoituksessaan sekä siihen liittyvässä keskustelussa esittänyt B:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen taikka muutoin halventanut B:tä. Kirjoitus ja sen keskusteluosio olivat olleet luettavissa syytteen nostamiseen saakka.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että syyteoikeuden vanhentumisaika oli laskettava kirjoitusten julkaisemispäivästä. (Ään.) RL 8 luku 2 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati 19.9.2019 vireille tulleessa rikosasiassa A:lle rangaistusta 15.10.2016-17.9.2019 tehdystä kunnianloukkauksesta. Syytteen mukaan A oli 15.10.2016 julkaissut omalla Facebook-sivustollaan B:tä ja tämän harjoittamaa toimintaa käsittelevän kirjoituksen. Kirjoituksessa ja siihen liittyvässä keskustelussa A oli esittänyt B:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai muutoin halventanut B:tä. Kirjoitus ja sen alla oleva keskusteluosio olivat edelleen julkisesti luettavissa.
B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
A kiisti syytteen ja vaati, että se hylätään vanhentuneena. A:n mukaan tekoajankohdaksi oli katsottava kirjoituksen julkaisemispäivä 15.10.2016, joten syyteoikeus oli vanhentunut 15.10.2018. Haaste oli annettu A:lle tiedoksi vasta 11.3.2020.
Käräjäoikeuden tuomio 26.11.2020 nro 20/146399 Käräjäoikeus katsoi, että B:n kunniaa loukkaavaksi väitetty teko oli jatkunut niin kauan kuin kirjoitus oli ollut internetissä yleisön saatavissa sillä sivustolla, jossa se oli alun perin julkaistu. Näin ollen tekoajaksi oli katsottava 15.10.2016-17.9.2019 eikä syyteoikeus kunnianloukkauksesta ollut vanhentunut.
Käräjäoikeus hylkäsi kuitenkin syytteen kunnianloukkauksesta A:n tahallisuuden puutteen takia ja sillä perusteella, että julkaisujen ei katsottu halventaneen B:tä.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Taina Niinivirta.
Helsingin hovioikeuden tuomio 27.6.2022 nro 22/126656 Syyttäjä ja B valittivat hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti.
Hovioikeus totesi, että kunnianloukkauksen tunnusmerkistö täyttyy jo sillä toimella, jolla kirjoittaja julkaisee toista loukkaavan kirjoituksen internetissä. Tämä puolsi pelkän julkaisupäivän rajaamista tekoajaksi.
Hovioikeus kuitenkin katsoi, että viestin ollessa jatkuvasti yleisön saatavissa siihen liittyy vaara, että loukkaava viesti leviää edelleen taikka se aiheuttaa muutoin loukkauksen kohteelle haittaa ja kärsimystä. Sen vuoksi ainakin niissä tilanteissa, joissa loukkaavan internetissä julkaistun viestin laatineella henkilöllä on mahdollisuus julkaisijana omin toimin poistaa kyseinen viesti yleisön saatavilta, kyse on laittoman asiaintilan ylläpitämisestä niin kauan kuin tällaista internetissä julkaistua viestiä ei poisteta. Tällaisen jatkuvan rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa vasta lainvastaisen asiaintilan päättymisestä.
A ei ollut poistanut kirjoitusta ja siihen liittyviä kommenttejaan 17.9.2019 mennessä, vaikka se olisi ollut mahdollista. A:n menettelyä oli pidettävä jatkuvana rikoksena, jonka tekoaika oli alkanut 15.10.2016 ja päättynyt syytteessä mainittuna ajankohtana 17.9.2019. Kun A oli saanut haasteen tiedoksi 11.3.2020, syyteoikeus kunnianloukkauksesta ei ollut vanhentunut.
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi A:n menettelyn täyttävän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön ja tuomitsi hänet 15.10.2016-17.9.2019 tehdystä kunnianloukkauksesta sakkoon.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ari Siltama ja Kaarlo Hakamies.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko syyteoikeus asiassa vanhentunut.
A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.
Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. Hovioikeus on tuominnut A:n 15.10.2016-17.9.2019 tehdystä kunnianloukkauksesta. Hovioikeuden mukaan tunnusmerkistön täyttävä menettely oli alkanut 15.10.2016 A:n julkaistua omalla Facebook-sivustollaan B:tä ja tämän harjoittamaa toimintaa käsittelevän kirjoituksen. Koska kirjoitus ja A:n siihen liittyvässä keskusteluosiossa esittämät kommentit olivat olleet julkisesti luettavissa ainakin 17.9.2019 saakka, hovioikeus on pitänyt A:n menettelyä jatkuvana rikoksena, jonka vanhentumisaika on alkanut vasta 17.9.2019. Kun haaste oli annettu A:lle tiedoksi 11.3.2020, syyteoikeus ei ollut vanhentunut.
Sovellettavat oikeusohjeet 3. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko. Ankarin rangaistus rikoslain 24 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädetystä kunnianloukkauksesta on sakkoa, joten kunnianloukkauksen syyteoikeuden vanhentumisaika on kaksi vuotta.
Kunnianloukkausrikoksen vanhentumisarvioinnin lähtökohdat 8. Rikoslain 24 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädetyssä kunnianloukkauksessa on kaksi tekotapaa. Tunnusmerkistö täyttyy pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan, kun tekijä esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Pykälän 1 momentin 2 kohdan perusteella tunnusmerkistö täyttyy puolestaan silloin, kun tekijä muuten halventaa toista.
Arviointi tässä asiassa 12. A:ta on syytetty siitä, että hän oli omalla Facebook-sivustollaan julkaistussa kirjoituksessa ja siihen liittyvässä keskustelussa esittänyt valheellisia tai halventavia väitteitä B:stä. Rangaistusvastuun edellytysten täyttymisen näkökulmasta keskeistä on siten ollut syytteessä kuvattujen valheellisten tai halventavien väitteiden esittäminen, ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkitykselliset täytäntöönpanotoimet ovat päättyneet A:n julkaistua syytteessä tarkoitetut kirjoitukset. A:n ei ole väitetty julkaisseen kirjoituksiaan uudelleen taikka tehneen mitään muitakaan aktiivisia toimia, joilla hän olisi pyrkinyt saamaan niille uusia lukijoita tai pitämään niitä esillä niiden julkaisemisen jälkeen. Mikään ei myöskään osoita, että kirjoitusten sisältö olisi ollut palvelua käyttävien jatkuvasti havaittavissa, vaan sen sijaan on mahdollista, että palvelua käyttävän olisi täytynyt saadakseen kirjoitukset luettavakseen varta vasten etsiä niitä A:n Facebook-sivuston arkistosta.
Tuomiolauselma Muutos hovioikeuden tuomioon:
A:han kohdistettu syyte kunnianloukkauksesta hylätään vanhentuneena.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen (eri mieltä), Tuomo Antila, Jussi Tapani, Tuija Turpeinen (eri mieltä) ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Saara Ingström.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Turpeinen:
Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdista 12-15 ja asian lopputuloksesta. Perustelen kantaani seuraavasti:
Rikoslain 8 luvun 2 §:n 2 momentin säännös ei määrittele, miten aktiivisia toimia tekijältä edellytetään rikolliseen tekoon sisältyvän lainvastaisen asiaintilan ylläpitämiseksi, jotta kyseessä olisi jatkuva rikos. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä rikolliseen tekoon sisältyvän lainvastaisen asiaintilan ylläpitämiseksi on tapauskohtaisesti pidetty riittävänä myös sitä, että tekijä ei ollut ryhtynyt aktiivisiin toimiin kielletyn asiantilan korjaamiseksi, vaikka hänellä oli siihen mahdollisuus (ks. KKO 1980 II 127 ja KKO 1986 II 88). Näiden ratkaisujen on katsottava olevan luonteeltaan olennaisesti lähempänä nyt käsiteltävänä olevaa tapausta kuin perustelujen kohdassa 6 mainitut varastetun tavaran kätkemistä, rahanpesua ja lahjuksen antamista koskevat ratkaisut.
Julkaistun viestin sisältöön perustuvan kunnianloukkauksen jatkuvuutta on arvioitava tapauskohtaisesti. Tämä tapauskohtaisuus koskee niin sosiaalisessa mediassa julkaistuja viestejä suhteessa muihin julkaisutapoihin kuin myös erilaisilla sosiaalisen median alustoilla tehtyjä julkaisuja niiden teknisen toteuttamistavan erojen vuoksi. Rangaistusvastuun ei voida katsoa lähtökohtaisesti edellyttävän, että loukkaava viesti on välittömästi ja jatkuvasti havaittavissa, ja tällaisen jatkuvan havaittavuuden määrittäminen olisi hyvin tulkinnanvaraista. Yleisellä tasolla ei voida myöskään rajata sitä, etteikö vastaanottajaltaan jonkinlaisia toimia edellyttävien viestien katsottaisi olevan jatkuvasti yleisön saatavilla. Sanotussa tapauskohtaisessa arvioinnissa on samoin asian olosuhteiden nojalla harkittava myös loukkaavan viestin julkaisseen henkilön mahdollisuuksia jatkuvan loukkauksen torjumiseen.
Tässä asiassa A:ta on syytetty siitä, että hän on omalla Facebook-sivustollaan julkaistussa kirjoituksessa ja siihen liitetyssä keskustelussa esittänyt valheellisia tai halventavia väitteitä B:stä. A on julkaissut B:tä koskevan kirjoituksen 15.10.2016. Kirjoituksen julkaisun jälkeen samalle sosiaalisen median alustalle on saapunut muilta henkilöiltä kymmeniä A:n kirjoitusta koskevia kommentteja, joita A on puolestaan kommentoinut. A:n ei kuitenkaan ole väitetty aktiivisesti pitäneen esillä kirjoitustaan tai siihen liitettyä keskustelua niiden julkaisemisen jälkeen.
Kunnianloukkauksen kriminalisoinnilla suojataan yksityisiä henkilöitä häpäisemiseltä ja niiltä vahingoilta, joita kunnianloukkauksesta aiheutuu. Toisin kuin esimerkiksi suullisesti ja välittömästi kohdeyleisölle esitetyissä väitteissä, sosiaalisessa mediassa julkaistujen väitteiden julkaisuhetki ei rajaa tiedon vastaanottavaa henkilöpiiriä. Julkisella Facebook-sivustolla julkaistu kirjoitus on lähtökohtaisesti rajoittamattoman yleisön löydettävissä ja luettavissa sen poistamiseen saakka. Viestin ollessa jatkuvasti yleisön saatavilla sen aiheuttaman rangaistussäännöksellä suojattavan oikeushyvän loukkauksen sekä siitä aiheutuvan haitan ja kärsimyksen ei siten voida tällaisessa tilanteessa katsoa päättyvän viestin julkaisuhetkeen.
Omalla Facebook-sivustollaan loukkaavan viestin julkaisseella A:lla on ollut mahdollisuus omin toimin poistaa viesti tililtään yleisön saatavilta internetistä. Näin toimimalla hän olisi osaltaan voinut estää sen, että loukkaava viesti ei jatkuvasti päädy laajuudeltaan määrittämättömän kohdeyleisön tietoon. Hän ei kuitenkaan ollut poistanut kirjoitusta ja siihen liittyviä syytteessä tarkoitettuja kommentteja ainakaan 17.9.2019 mennessä. A on siten menettelyllään tietoisesti jatkanut asianomistajaa loukkaavan asiaintilan ylläpitämistä.
Mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituani katson, että A on jatkanut loukkaavien viestien julkaisemista teonkuvauksen mukaisena ajanjaksona. A:n menettelyn tekoaika on siten alkanut 15.10.2016 ja päättynyt syytteessä mainittuna ajankohtana 17.9.2019. Kun A on saanut haasteen tiedoksi 11.3.2020, syyteoikeus kunnianloukkauksesta ei ole vanhentunut.
Edellä mainituilla perusteilla hylkään valituksen. Katson, että aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen syyteoikeuden vanhentumisen osalta ei ole.
Oikeusneuvos Koponen : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Turpeinen.