KKO/2024/33

2024 false KKO:2024:33 Suomen kansalainen X oli tehnyt asuinpaikkavaltiossaan Espanjassa testamentin, jossa hän oli määrännyt, että perimykseen sovelletaan Suomen lakia. Julkinen notaari oli vahvistanut testamentin ja rekisteröinyt sen Espanjan oikeusministeriön alaiseen rekisteriin. X:n kuoltua testamentinsaajien saatavilla ei Espanjassa noudatetun käytännön mukaisesti ollut alkuperäistä testamenttia vaan julkisen notaarin leimoin vahvistettu jäljennös siitä.

Korkein oikeus katsoi, ettei perunkirjoitustilaisuudessa tapahtunutta testamentin tiedoksiantoa X:n perilliselle B:lle voitu pitää puutteellisena yksinomaan sen vuoksi, että Espanjan lain mukaisen testamenttikäytännön perusteella B:lle ei ollut ollut mahdollista antaa oikeaksi todistettua jäljennöstä alkuperäisestä testamenttiasiakirjasta. Testamenttia ei kuitenkaan ollut annettu tiedoksi B:lle perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla, kun B:tä edustaneelle valtuutetulle ei ollut annettu oikeaksi todistettua jäljennöstä notaarin leimoin vahvistetusta testamentin jäljennöksestä.

PK 14 luku 4 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta Suomen kansalainen X oli kuollut 25.1.2011 asuinpaikkavaltiossaan Espanjassa. Hän oli vuonna 2007 tehnyt Espanjassa Espanjan lain muotomääräyksiä noudattaen testamentin, jonka edunsaajana oli muiden ohella rintaperillinen A ja jonka mukaan rintaperillinen B ei saisi omaisuutta X:n jäämistöstä. Testamenttiin sisältyi määräys, jonka mukaan perimykseen sovelletaan Suomen lakia.

Kanne ja vastaus Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa A vaati kanteessaan vahvistettavaksi, että B oli saanut testamentin tiedokseen viimeistään perunkirjoitustilaisuudessa 10.10.2013. A vaati niin ikään vahvistettavaksi, ettei B ollut tehnyt määräajassa lakiosailmoitusta, minkä johdosta B ei ollut kuolinpesän osakas ja testamentti oli tehokas.

B vaati vastauksessaan kanteen hylkäämistä. Testamenttia ei ollut perunkirjoitustilaisuudessa annettu B:lle tiedoksi perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Testamentin todisteellinen tiedoksianto oli tapahtunut vasta 28.2.2014. B oli esittänyt todisteellisen lakiosavaatimuksen A:lle 22.4.2014. Toissijaisesti B lausui, että mikäli testamentti katsottaisiin annetun hänelle tiedoksi aiemmin, hänen oli tulkittava vaatineen lakiosaansa tiedoksiannon yhteydessä.

Käräjäoikeuden tuomio 8.7.2020 nro 20/44215 Käräjäoikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että B oli 10.10.2013 pidetyssä perunkirjoitustilaisuudessa, jossa häntä oli edustanut valtakirjalla hänen äitinsä, saanut testamentista tiedon perintökaaren 14 luvun 4 §:n mukaisesti.

B oli perunkirjoituksen jälkeen A:lle lähettämässään sähköpostiviestissä todennut, että hän ei ole moittimassa testamenttia. B oli ilmoittanut lakiosan vaatimisen selviävän, kun hän saa lakimieheltä apua. B oli tämän jälkeen tehnyt lakiosailmoituksen, joka oli 22.4.2014 annettu tiedoksi A:lle. Lakiosailmoitus oli siten tehty yli kuuden kuukauden kuluttua testamentin tiedoksisaannista.

Näillä perusteilla käräjäoikeus vahvisti, että B oli 10.10.2013 saanut testamentin tiedokseen ja että hän ei ollut tehnyt lakiosailmoitusta kuuden kuukauden kuluessa tiedoksisaannista, minkä johdosta testamentti oli tehokas.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Paula Korhonen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.8.2022 nro 1144 A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että X:n Espanjassa tekemän testamentin perintökaaren mukaisena oikeaksi todistettuna jäljennöksenä voitiin pitää julkisen notaarin leimoin vahvistettua testamenttijäljennöstä, johon oli liitetty Espanjan oikeusministeriön todistus testamentista.

A:n toimittamassa testamenttijäljennöksessä ei ollut ollut nähtävissä testamentintekijän allekirjoitusta. Koska jäljennöksen liitteenä ollut todistus oli ollut espanjankielinen, B ei ollut voinut todentaa testamentin aitoutta ymmärtämällään suomen kielellä.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että testamentti oli luettu perunkirjoitustilaisuudessa 10.10.2013 ja läsnäolijoille oli annettu julkisen notaarin vahvistama jäljennös testamentista sekä Espanjan oikeusministeriön todistus tehdystä testamentista.

Asiassa oli kuitenkin tullut selvitetyksi, että oikeusministeriön todistus testamentista oli käännetty suomen kielelle vasta 4.3.2020. Kirjalliset todisteet tai muiden hovioikeudessa kuultujen kertomukset eivät tukeneet X:n rintaperillisen C:n kertomusta siitä, että testamentin jäljennös olisi esitetty suomen kielellä oikeaksi todistettuna perunkirjoitustilaisuudessa. Oikeusministeriön todistuksen sisältöä ei ollut myöskään selvitetty tilaisuudessa enemmälti. Kun lisäksi perukirjaan oli kirjattu B:n käsityksenä, ettei testamenttia ollut annettu hänelle laillisesti tiedoksi, testamentinsaajien olisi aktiivisin toimin tullut varmistua siitä, ettei oikeusministeriön todistuksen sisältö sekä testamenttijäljennöksen aitous ja lainmukaisuus voinut jäädä B:lle epäselväksi.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei testamenttia ollut annettu tiedoksi B:lle perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä edellytetyllä tavalla ennen kuin B oli allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa testamentista tiedon 28.2.2014. B:n lakiosailmoitus A:lle 22.4.2014 oli siten tehty perintökaaren 7 luvun 5 §:n 3 momentin mukaisessa määräajassa.

Hovioikeus hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jaana Helander, Jaakko Hirsto ja Mirja Salonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko X:n testamentti annettu perunkirjoitustilaisuudessa tiedoksi B:lle perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla, vaikka testamentin rekisteröimistä koskevasta Espanjan oikeusministeriön todistuksesta ei ollut annettu hänelle suomenkielistä käännöstä.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen kanteessaan esittämät vahvistusvaatimukset hyväksytään.

B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. X on kuollut 25.1.2011. Hän oli 25.10.2007 tehnyt asuinpaikkavaltiossaan Espanjassa testamentin, joka oli laadittu siten, että siinä ovat rinnakkain espanjan- ja suomenkieliset tekstit. Testamentti oli laadittu Espanjan lain mukaisesti julkisen notaarin luona. Testamentissa X oli määrännyt edunsaajakseen muiden ohella A:n. B:lle ei ollut testamentissa määrätty omaisuutta. X on ollut Suomen kansalainen, ja hän on testamentissaan määrännyt, että perimykseen sovelletaan Suomen lakia.

2.Perunkirjoitus X:n jälkeen on pidetty 10.10.2013. Tilaisuudessa B:tä on edustanut hänen valtuuttamanaan hänen äitinsä. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että testamentti oli luettu perunkirjoitustilaisuudessa ja läsnä olleille oli annettu julkisen notaarin vahvistama jäljennös testamentista sekä espanjankielinen Espanjan oikeusministeriön todistus tehdystä testamentista.

3.Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys, oliko testamentti annettu perunkirjoitustilaisuudessa tiedoksi perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Vastauksesta tähän kysymykseen riippuu se, oliko B esittänyt lakiosaa koskevan vaatimuksensa perintökaaren 7 luvun 5 §:n 3 momentissa säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa testamentin tiedoksiannosta.

Asiassa sovellettava laki 4. Perimykseen sovellettavasta laista säädetään perintökaaren 26 luvussa. Luvun 20 §:n mukaan kyseisen luvun säännöksiä noudatetaan ainoastaan, jollei toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) N:o 650/2012 (perintöasetus), toisesta laista tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu.

5.Perintöasetuksen 83 artiklan 1 kohdan siirtymäsäännöksen mukaan asetusta sovelletaan 17.8.2015 tai sen jälkeen kuolleiden henkilöiden perimykseen. X on kuollut 25.1.2011, joten asetus ei tule tässä asiassa sovellettavaksi.

6.Perintökaaren 26 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaan perittävä voi määrätä perimykseen sovellettavasta laista muun ohella siten, että sovellettavaksi tulee sen valtion laki, jonka kansalainen perittävä on määräystä antaessaan tai kuollessaan. Kun X on ollut Suomen kansalainen, hän on voinut määrätä, että perimykseen sovelletaan Suomen lakia.

7.Luvun 7 §:n mukaan perimykseen sovellettavan lain nojalla on ratkaistava muun ohella kysymykset, jotka koskevat perintöoikeuden menettämistä ja perinnöttömäksi tekemistä sekä perintöoikeuden lakkaamista vanhentumisen, perinnöstä luopumisen tai vastaavan perusteen nojalla (kohta 5), sekä kysymykset, jotka koskevat testamentin ja muun kuoleman varalta annetun määräyksen sallittavuutta, aineellista pätevyyttä ja oikeusvaikutuksia sekä tällaisen oikeustoimen peruuttamista ja purkamista (kohta 6).

8.Asiassa on kysymys ensinnäkin testamentin tiedoksiannosta, joka liittyy keskeisesti testamentin aineellisen pätevyyden selvittämiseen ja testamenttiin perustuvien oikeuksien voimaansaattamiseen. Toiseksi kyse on lakiosavaatimuksesta, joka on edellytys rintaperillisen lakiosaoikeuden toteuttamiselle. Näin ollen arvioitavana oleva asia on perintöoikeudellinen ja siinä tulee testamentissa olevan määräyksen perusteella sovellettavaksi Suomen laki.

9.Perintökaaren 26 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan testamentin muotoon on sovellettava, mitä testamenttimääräysten muotoa koskevien lakiristiriitojen ratkaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta annetussa laissa säädetään. Mainitulla lailla Suomessa kansallisesti voimaan saatetun yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen mukaan testamenttimääräys katsotaan muodoltaan päteväksi muun ohella silloin, kun se muotonsa osalta täyttää sisäisen lain määräykset sillä paikkakunnalla, jolla testamentin tekijä teki testamenttimääräyksen.

10.Asiassa on riidatonta, että X:n Espanjassa laatima testamentti täyttää Espanjan lain muotomääräykset. Se on siten kohdassa 9 selostetun sääntelyn mukaisesti muodoltaan pätevä. Korkein oikeus katsoo testamentin muotoa koskevasta sääntelystä seuraavan, että Espanjan lain mukaisesti laaditun testamentin tiedoksiannon lainmukaisuutta Suomen lain mukaisesti harkittaessa on kiinnitettävä huomiota Espanjan lain mukaiseen testamenttikäytäntöön siltä osin kuin arvioidaan sitä, millainen testamentin sisällön osoittava asiakirja on voinut olla tiedoksiannon kohteena.

Testamentin tiedoksiantoa koskevan arvioinnin lähtökohdat 11. Perintökaaren 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille on annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista.

12.Testamentin tiedoksianto käynnistää testamentin pätevyyden selvittämisen. Selvityksen tarkoituksena on, että perillinen voi pyrkiä turvaamaan lakisääteisen asemansa nostamalla perintökaaren 13 luvussa säädetyllä perusteella moitekanteen tai vaatimalla lakiosaansa perintökaaren 7 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla. Koska määräaika moitekanteen nostamiselle ja lakiosailmoituksen tekemiselle alkaa kulua testamentin tiedoksi antamisesta, oikeusvarmuuden kannalta on tärkeää, että tiedoksi antaminen on pääteltävissä selkeistä ulkoisesti havaittavista tunnusmerkeistä ja tiedoksiannon ajankohta on mahdollisimman yksiselitteinen. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että tiedoksiannosta huolehtiminen on yleensä yksityishenkilöiden tehtävänä.

13.Korkein oikeus toteaa, että testamentin saajalla on todistustaakka siitä, että tiedoksi antaminen on tapahtunut laissa tarkoitetulla tavalla. Hän on näyttövelvollinen myös tiedoksi antamisen ajankohdasta. Tiedoksianto edellyttää testamentin saajalta aktiivisia toimenpiteitä, jotka ilmentävät selvää tiedoksiantotarkoitusta. Riittävää tältä osin ei ole esimerkiksi muulla tavoin osoitettu perillisen tosiasiallinen tietoisuus testamentista ja sen sisällöstä.

14.Käytännössä on tavallista, että testamentti annetaan perillisille tiedoksi perunkirjoituksen yhteydessä. Korkein oikeus katsoo, että testamentti on tullut perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä säädetyin tavoin niiden tietoon, jotka ovat olleet perunkirjoitustilaisuudessa läsnä itse tai asianmukaisesti edustettuina, kun testamentin sisällöstä on tehty tilaisuudessa selko ja läsnä olleille on annettu oikeaksi todistettu jäljennös testamentista.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa 15. Korkein oikeus voi valitusluparatkaisun huomioon ottaen perustaa ratkaisunsa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla hovioikeuden selvitetyksi katsomaan tosiseikastoon. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että Espanjassa testamentti tulee tehdä julkisen notaarin luona, joka vahvistaa testamentin ja rekisteröi sen oikeusministeriön alaiseen rekisteriin. Allekirjoitettu alkuperäinen testamentti jää notaarille, ja testamentista on mahdollista saada ainoastaan notaarin leimoin vahvistettu jäljennös, jossa ei näy testamentintekijän allekirjoitusta. Lisäksi oikeusministeriön rekisteristä voi tilata todistuksen, jossa viranomainen vahvistaa vainajan rekisteröidyt testamentit Espanjassa, viimeisimmän testamentin ja sen allekirjoituspäivän sekä notaarin, jonka luona kyseinen testamentti on tehty.

16.Arvioitavana olevassa tapauksessa alkuperäistä testamenttia ei ole ollut saatavilla sen takia, että Espanjan lain mukaisesti menetellyllä tavalla alkuperäinen testamentti oli viranomaisen hallussa. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että perunkirjoitustilaisuudessa läsnäolijoille oli annettu notaarin leimoin vahvistettu jäljennös testamentista ja edellä mainittu oikeusministeriön espanjankielinen todistus.

17.Perintökaaren 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kirjallinen testamentti on annettava perillisille tiedoksi antamalla heille oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Kun X:n testamentti on pätevä Espanjan lain muotovaatimusten mukaisesti laadittuna, perunkirjoitustilaisuudessa tapahtunutta tiedoksiantoa ei voida pitää puutteellisena sen vuoksi, että Espanjan lain mukaisen testamenttikäytännön seurauksena B:lle ei ole ollut mahdollista antaa oikeaksi todistettua jäljennöstä alkuperäisestä testamenttiasiakirjasta. Jotta tiedoksiantoa voitaisiin pitää lainmukaisena, hänelle olisi pitänyt antaa oikeaksi todistettu jäljennös siitä julkisen notaarin leimoin vahvistetusta testamentin jäljennöksestä, joka on ollut testamentin saajien hallussa ja josta testamentin sisältö ilmenee. Kun tiedoksiannolle asetetut vaatimukset koskevat vain testamenttia, espanjankielisellä oikeusministeriön todistuksella ei ole tiedoksiannon lainmukaisuutta arvioitaessa merkitystä.

18.Hovioikeus on perunkirjoitustilaisuuden kulusta esitettyä näyttöä selostettuaan todennut, että kirjalliset todisteet tai muiden hovioikeudessa kuultujen kertomukset eivät tukeneet X:n rintaperillisen C:n kertomusta siitä, että testamentin jäljennös olisi esitetty suomen kielellä oikeaksi todistettuna perunkirjoitustilaisuudessa. Hovioikeus on toisin sanoen katsonut jääneen näyttämättä, että B:tä perunkirjoitustilaisuudessa edustaneelle valtuutetulle olisi annettu oikeaksi todistettu jäljennös edellä kuvatusta julkisen notaarin leimoin vahvistetusta testamentin jäljennöksestä. Tiedoksianto on siten ollut tältä osin puutteellinen.

19.Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että X:n testamenttia ei ole annettu tiedoksi B:lle perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä edellytetyllä tavalla vielä perunkirjoitustilaisuudessa vaan vasta 28.2.2014. B:n lakiosailmoitus on siten tehty ajoissa. Aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Tuomo Antila, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.

Oikeudellinen opas

Lakiosa ja perinnöttömäksi tekeminen: oikeutesi ja määräajat

Testamentti: malli ja ohje testamentin tekemiseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.