KKO/2024/81

2024 false KKO:2024:81 Osittain moottoriliikennetien ajoradalle pysäytetyn henkilöauton matkustajat olivat poistuneet autosta ja joutuneet sen välittömässä läheisyydessä ajoneuvoyhdistelmän yliajamiksi. Matkustajille aiheutuneiden vahinkojen ei katsottu aiheutuneen henkilöauton liikenteeseen käyttämisestä.

LiikVakL 1 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta Neljän hengen seurue oli ollut 21.7.2019 yöaikaan liikkeellä moottoriliikennetiellä henkilöautolla, jolle liikennevakuutuksen oli antanut vakuutusyhtiö A. Henkilöauton kuljettaja oli syntyneen riidan seurauksena liikennesääntöjen vastaisesti pysäyttänyt auton siten, että se oli ollut osittain ajoradalla. Tämän jälkeen kolme autossa matkustajina ollutta henkilöä oli poistunut autosta. Tapahtumapaikkaa oli muutaman minuutin kuluttua lähestynyt ulkomainen ajoneuvoyhdistelmä, jolle liikennevakuutuksen oli antanut vakuutusyhtiö B. Ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja oli yrittänyt väistää vasemmalle, mutta yhdistelmä oli törmännyt henkilöauton peräosaan ja ajoradalla olleisiin henkilöihin sillä seurauksella, että henkilöistä kaksi oli kuollut ja yksi loukkaantunut.

Liikennevakuutuskeskus oli korvannut asiassa aiheutuneet henkilövahingot. Vakuutusyhtiö B oli korvannut Liikennevakuutuskeskukselle sen maksamat korvaukset.

Kanne ja vastaus Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa Vakuutusyhtiö B vaati kanteessaan, että vakuutusyhtiö A velvoitetaan suorittamaan sille sen Liikennevakuutuskeskukselle maksama määrä, yhteensä 106 217,23 euroa korkoineen. A vastusti kannetta.

Käräjäoikeuden tuomio 19.8.2022 nro 1005 0771 Käräjäoikeus totesi, että sekä liikkeellä ollutta ajoneuvoyhdistelmää että lainvastaisesti ajoradalle pysäköityä henkilöautoa oli liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla käytetty liikenteeseen.

Henkilövahingot olivat välittömästi aiheutuneet ajoneuvoyhdistelmän ajaessa henkilöautoa väistäessään henkilöiden päälle. Henkilövahingot olivat siten syy-yhteydessä ajoneuvoyhdistelmän liikenteeseen käyttämiseen, ja aiheutuneista henkilövahingoista oli vastuussa B.

Ajoneuvoyhdistelmä oli aiheuttanut henkilövahingot sen kuljettajan väistäessä ajoradalle lainvastaisesti pysäköityä henkilöautoa. Henkilövahingot olivat siten syy-yhteydessä myös henkilöauton liikenteeseen käyttämiseen, ja aiheutuneista henkilövahingoista oli vastuussa myös A.

Kun liikennevahingon ei voitu katsoa johtuneen yksinomaan toisen ajoneuvon puolella olevasta tuottamuksesta, käräjäoikeus katsoi liikennevakuutuslain 51 §:n mukaan kohtuulliseksi, että vakuutusyhtiöt vastasivat korvauksista puoliksi.

Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle 53 108,62 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Honka.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 1.8.2023 nro 441 A ja B valittivat hovioikeuteen. B toisti kanteensa ja A vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Hovioikeus totesi riidattomaksi, että henkilövahingot olivat aiheutuneet ainakin ajoneuvoyhdistelmän liikenteeseen käyttämisestä. Myös henkilöauton oli katsottava olleen onnettomuuden hetkellä liikennevakuutuslain mukaisessa liikennekäytössä, koska tätä ei ollut riitautettu ja koska moottoriajoneuvoa voidaan katsoa käytetyn liikenteeseen myös silloin, kun se on pysähtyneenä.

Henkilövahinkojen ja henkilöauton liikenteeseen käyttämisen välisen syy-yhteyden arvioinnissa keskeistä oli se, olisiko vahinko sattunut ilman henkilöauton pysäyttämistä pimeällä osaksi moottoriliikennetien ajoradalle ilman valoja. Vertailun kohteena olevana hypoteettisena tapahtumainkulkuna oli pidettävä tieliikennelainsäädännön mukaista toimintaa eli sitä, ettei henkilöautoa olisi pysäytetty tapahtumapaikalle. Hovioikeus katsoi olevan selvää, ettei vahinkoa olisi tällöin tapahtunut. Tämän vuoksi henkilöauton kuljettajan liikennesääntöjen vastaista menettelyä voitiin pitää henkilövahinkojen välttämättömänä syynä.

Arvioidessaan vahinkoteon ja vahingon välistä etäisyyttä hovioikeus totesi, että henkilöauton kuljettaja oli pysäyttänyt ajoneuvon matkustajien ulospäästämistä varten ja jäänyt odottamaan matkan jatkumista. Matkustajat olivat olleet onnettomuuden tapahtuessa ajoradalla henkilöauton välittömässä läheisyydessä. Henkilöauton sijainti osittain ajoradalla oli osaltaan vaikuttanut onnettomuuden tapahtumiseen, koska ajoradalla olleiden henkilöiden lisäksi myös se oli ollut ajoneuvoyhdistelmän kuljettajalle ennalta-arvaamatonta ja hän oli joutunut väistämään henkilöautoa. Tässä tilanteessa henkilöauton kuljettajan liikennesääntöjen vastaisen menettelyn oli katsottava olevan riittävän läheisessä syy-yhteydessä aiheutuneisiin henkilövahinkoihin nähden.

Vakuutusyhtiöiden välisen vastuunjaon osalta hovioikeus totesi, että vastuu jakautuu eri tavoin riippuen siitä, onko korvausvastuu ankaraa vai perustuuko se ajoneuvon puolella olevaan liikennevakuutuslain 33 §:n mukaiseen vastuuperusteeseen.

Asiassa ei ollut väitettykään, että ajoneuvoyhdistelmän puolella olisi täyttynyt jokin liikennevakuutuslain 33 §:n mukainen vastuuperuste, joten B:n osalta vastuuperusteena oli yksinomaan ankara vastuu.

A:n vastuuperusteen osalta hovioikeus totesi, että henkilöauton kuljettaja oli rikkonut häneltä edellytettävää huolellisuusvelvollisuutta, koska hän oli pysäyttänyt henkilöauton tieliikennelainsäädännön vastaisesti. Vahinko olisi ollut normin mukaisella toiminnalla vältettävissä, eikä asiassa ollut väitettykään, että henkilöauton kuljettaja ei olisi voinut toimia normin mukaisesti. Hengenvaarallisiin henkilövahinkoihin johtavaa törmäystä voitiin pitää menettelyn ennalta arvattavana seurauksena. Henkilövahinkojen voitiin siten katsoa aiheutuneen henkilöauton puolella olevasta tuottamuksesta.

Liikennevakuutuslain 33 §:n mukainen vastuuperuste oli siten osoitettavissa ainoastaan A:n vakuuttaman henkilöauton puolella, kun taas ajoneuvoyhdistelmän vakuuttaneen B:n vastuu suhteessa henkilövahinkoja kärsineisiin oli perustunut yksinomaan ankaraan vastuuseen. B:llä oli siten oikeus periä Liikennevakuutuskeskukselle maksamansa korvaus kokonaisuudessaan A:lta. Hovioikeus hyväksyi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Eero Antikainen, Minna Huttunen ja Harri Tuhkanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Vastauksessaan B vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. Henkilöauto, jolle liikennevakuutuksen oli antanut A, on matkustajien ulos päästämiseksi liikennesääntöjen vastaisesti pysäytetty valot sammutettuina yöaikaan valaisemattomalle moottoriliikennetien osalle siten, että ajoneuvo on ollut osittain ajoradalla. Autossa olleet kolme matkustajaa ovat nousseet autosta selvittämään erimielisyyksiään ja autosta noustuaan oleskelleet ja liikkuneet ajoneuvon läheisyydessä ajoradalla sekä mahdollisesti myös pientareella.

2.Tapahtumapaikkaa on muutaman minuutin kuluttua lähestynyt ulkomainen ajoneuvoyhdistelmä, jolle liikennevakuutuksen oli antanut B. Havaittuaan, että kaksi henkilöä on seissyt ajoradalla henkilöauton vieressä noin 70 senttimetrin päässä siitä ja kolmas henkilö auton takana, ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja on yrittänyt väistää vasemmalle, mutta väistöliikkeen seurauksena ajoneuvoyhdistelmän perävaunu on osunut henkilöauton peräosaan. Ajoneuvoyhdistelmän vetoauto on törmännyt henkilöauton läheisyydessä ajoradalla olleisiin henkilöihin sillä seurauksella, että heistä kaksi on kuollut ja yksi loukkaantunut.

3.Liikennevakuutuskeskus on korvannut asiassa aiheutuneet henkilövahingot. B on korvannut Liikennevakuutuskeskukselle sen maksamat korvaukset.

4.Hovioikeus on B:n kanteesta velvoittanut A:n suorittamaan B:lle edellä mainitut korvaukset korkoineen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa 5. Asiassa on riidatonta, että henkilövahingot ovat aiheutuneet siitä, että ajoneuvoyhdistelmä on törmännyt pysäytetystä henkilöautosta hieman aikaisemmin nousseisiin ja tapahtumahetkellä ajoradalla olleisiin henkilöihin. Ajoneuvoyhdistelmälle vakuutuksen antanut B on sen vuoksi liikennevakuutuslain nojalla vastuussa niiden korvaamisesta. Käsillä olevassa asiassa kysymys on siitä, ovatko vahingot seurausta myös A:n vakuuttaman henkilöauton liikenteeseen käyttämisestä, ja tähän liittyen vastuunjaosta vakuutusyhtiöiden kesken.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat 6. Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta. Kuten laista ilmenee, liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon tulee olla syy-yhteydessä moottoriajoneuvon käyttämiseen liikenteeseen.

7.Liikennevahinkojen korvaaminen liikennevakuutuslain nojalla perustuu niin sanotun ankaran vastuun periaatteeseen. Ankarassa vastuussa vahingon korvaaminen on tuottamuksesta riippumatonta ja vastuuperusteena on vahingon syy-yhteys riskialttiiseen toimintaan. Kun korvausvastuu ankarassa vastuussa perustuu tietyntyyppisen toiminnan aiheuttamaan erityiseen riskiin, korvausvastuuta ei kuitenkaan synny vahingoista, jotka eivät lainkaan ole lain tarkoittaman riskin piirissä vaan sattumanvaraisessa yhteydessä siihen.

8.Korkein oikeus on arvioinut liikennevakuutuslain mukaista syy-yhteyttä esimerkiksi ratkaisussaan KKO 2015:53, jonka perusteluissa (kohta 7) on todettu, että liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon tulee olla tosiasiallisessa seuraussuhteessa ajoneuvon käyttämiseen liikenteessä. Syy-yhteys voi kuitenkin katketa, jos vahingon syynä arvioidaan olleen jonkin muun seikan kuin ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen. Syy-yhteyden katkeamisen kannalta merkityksellinen väliin tuleva tekijä voi olla myös vahinkoa kärsineen oma käyttäytyminen tai passiivisuus esimerkiksi tilanteessa, jossa hän pystyisi omilla toimillaan estämään vahingon syntymisen. Pelkästään ajan kuluminen ei katkaise syy-yhteyttä.

9.Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä edellä tarkoitetun kaltaisesta muusta syystä aiheutuneesta vahingosta on katsottu olleen kysymys esimerkiksi ratkaisussa KKO 1983 II 89, jossa autossa matkustajana ollut henkilö oli vahingoittunut, kun tien vieressä sijainneelta metsätyömaalta puu oli kaatunut auton päälle. Korkeimman oikeuden mukaan vahinko oli aiheutunut tapahtumasta, joka ei ollut seurausta auton käyttämisestä liikenteeseen, eikä vahinkoa sen vuoksi korvattu liikennevakuutuksesta.

10.Oikeuskäytännössä on arvioitu myös tilanteita, joissa moottoriajoneuvo on saanut aikaan tapahtuman tai tapahtumaketjun, josta melko pian on aiheutunut uusi vahinko.

11.Ratkaisun KKO 1967 II 111 kohteena olleessa tapauksessa moottoriajoneuvo oli pimeässä törmännyt hevosajoneuvon perään seurauksin, että hevonen oli irtautunut valjaistaan ja juostuaan jonkin matkaa maantietä pitkin törmännyt vastaan tulleeseen autoon, joka oli vaurioitunut. Autolle aiheutuneet vahingot katsottiin ensin mainitun moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta korvattaviksi.

12.Edellä mainitun ratkaisun KKO 2015:53 kohteena olleessa tapauksessa henkilöauto oli törmännyt moottoritiellä valopylvääseen siten, että pylväs oli kaatunut osin vastaan tulevien ajokaistalle. Tämän jälkeen sanottua vastakkaista kaistaa ajanut henkilöauto oli törmännyt tiellä olleeseen pylvääseen. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että syy-yhteys törmäysten välillä ei ollut katkennut. Jälkimmäisen auton omistajalla oli oikeus korvaukseen ensin mainitun auton liikennevakuutuksesta.

13.Korkein oikeus on viimeksi mainitun ratkaisunsa perusteluissa (kohta 12) todennut, että kun vahinko on selvästi aiheutunut ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen ja kun muuta tähän kuulumatonta seikkaa ei ole osoitettavissa vahingon syyksi, ei liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin tarkoitusta vastaa tulkinta, jonka mukaan korvattaviksi katsotaan ainoastaan liikennevahingot, joissa ajoneuvo itse käytöllään, sijainnillaan tai laadullaan on välittömästi vahingon syy.

14.Edellä selostetusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että myös sellaiset vahingot, joiden yhteys ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen ei ole välitön, voivat olla liikennevakuutuksesta korvattavia. Se, onko ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen ja vahingon välillä liikennevakuutuslain mukaisen korvausvastuun perustava syy-yhteys, on arvioitava tapauskohtaisesti pitäen silmällä edellä kohdassa 7 todettuja liikennevakuutusjärjestelmän taustalla olevia näkökohtia.

Henkilöautosta nousseiden henkilöiden oman toiminnan merkitys syy-yhteyden arvioinnissa 15. Henkilöauton pysäyttämistä matkustajien ulos päästämiseksi voidaan pitää näille hieman myöhemmin aiheutuneiden henkilövahinkojen välttämättömänä syynä siinä mielessä, että ilman auton pysäyttämistä kyseiset henkilöt eivät olisi voineet olla ajoradalla eivätkä siten tulla ajoneuvoyhdistelmän päälleajamiksi. Arvioitavana on, ovatko aiheutuneet henkilövahingot riittävän läheisessä yhteydessä henkilöauton liikenteeseen käyttämiseen vai onko mainittujen henkilöiden oman toiminnan perusteella syy-yhteys henkilövahinkojen ja henkilöauton liikenteeseen käyttämisen välillä katkennut.

16.Henkilöauto on pysäytetty, ja sen matkustajat ovat poistuneet ajoneuvosta tarkoituksenaan sen ulkopuolella selvitellä erimielisyyksiään. Kuljettaja on jäänyt autoon odottamaan matkan jatkumista. Esitetyn selvityksen perusteella autosta nousseet henkilöt ovat muutaman minuutin ajan oleskelleet ja liikkuneet ajoneuvon läheisyydessä ja ajoradalla. Vahingon tapahtumisaikaan he ovat olleet ajoradalla henkilöauton välittömässä läheisyydessä. Esitetyn selvityksen perusteella ei kuitenkaan ole aihetta otaksua, että he olisivat tällöin olleet välittömästi nousemassa takaisin henkilöautoon.

17.Edellä kuvattu henkilöauton pysäyttäminen moottoriliikennetiellä ja matkustajien poistuminen ajoneuvosta on aiheuttanut vaaran muiden tienkäyttäjien törmäämisestä henkilöautoon tai henkilöautosta nousseisiin henkilöihin. Henkilöautosta nousseille henkilöille tässä tapauksessa aiheutuneet vahingot eivät kuitenkaan ole syntyneet heti ajoneuvosta nousemisen yhteydessä, ja ne olisi voitu välttää, jos he olisivat siirtyneet ajoneuvosta nousemisen jälkeen viipymättä pois ajoradalta.

18.Liikenteellinen riski, jolle henkilöautosta nousseet henkilöt ovat altistuneet, on tässä tapauksessa perustunut keskeisesti muiden tiellä liikkuvien ajoneuvojen liikenteeseen käyttämiseen. Korkein oikeus katsoo, että onnettomuuden uhrien joutuminen vaaraan ja ajoneuvoyhdistelmän päälleajamiksi on ollut seurausta heidän omasta menettelystään henkilöautosta nousemisen jälkeen. Henkilövahinkojen ei sen vuoksi voida yksin sillä perusteella, että ajoradalla oleskelleet henkilöt ovat vähän ennen onnettomuutta nousseet henkilöautosta, katsoa olevan riittävässä syy-yhteydessä henkilöauton liikenteeseen käyttämiseen.

Henkilöauton sijainnin merkitys henkilövahinkojen aiheutumisen kannalta 19. Asiassa on lisäksi arvioitava, onko henkilövahinkojen aiheutumisen itsenäisenä ja henkilöautosta nousseiden henkilöiden omasta toiminnasta riippumattomana syynä ollut se, että ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja oli osittain ajoradalle pysäytetyn henkilöauton sijainnin takia joutunut tekemään tilanteessa väistöliikkeen.

20.Ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja oli yrittänyt väistää sekä ajoradalla olleita henkilöitä että ajoradalle osittain pysäytettyä henkilöautoa. Korkein oikeus toteaa, että henkilöauton sijaintia osittain ajoradalla voitaisiin pitää henkilövahinkojen kannalta merkityksellisenä, mikäli vahinkojen katsottaisiin aiheutuneen nimenomaan tästä väistöliikkeestä. Jos henkilövahingot olisivat aiheutuneet riippumatta siitä, onko ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja tehnyt väistöliikkeen vai ei, pelkästään henkilöauton sijainti osittain ajoradalla ei ole syy-yhteydessä henkilövahinkojen tapahtumiseen.

21.Henkilövahingon kärsineet henkilöt ovat törmäyshetkellä olleet henkilöauton välittömässä läheisyydessä sen sivulla ja takaosan kohdalla. Riidatonta on, että ajoneuvoyhdistelmän vetoauto on väistöliikkeen takia välttynyt osumasta henkilöautoon, mutta perävaunu on osunut henkilöauton vasempaan kylkeen sen takaosan kohdalle. Ottaen huomioon henkilöiden sijainti tiellä ei voida otaksua, että kysymyksessä olevia henkilövahinkoja ei olisi tapahtunut tai että ne olisivat olleet lievempiä, vaikka ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja ei olisi tehnyt väistöliikettä vaan olisi jatkanut ajoaan suoraan. Korkein oikeus katsoo, ettei ajoneuvoyhdistelmän väistöliike ole ollut henkilövahinkojen syynä. Henkilövahinkojen ei siten voida katsoa aiheutuneen henkilöauton liikenteeseen käyttämisestä sillä perusteella, että henkilöauto on ollut pysäytettynä osittain ajoradalle.

Johtopäätös 22. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa korvattaviksi vaaditut henkilövahingot eivät ole liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin aiheutuneet henkilöauton liikenteeseen käyttämisestä. Liikennevakuutuksen henkilöautolle antanut A ei siten ole vastuussa niiden korvaamisesta. Perustetta velvoittaa A suorittamaan B:lle sen Liikennevakuutuskeskukselle suorittamaa korvausta ei ole.

Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Oikeudellinen opas

Liikennevahinko: ilmoitus ja korvaus vakuutusyhtiöltä

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.