KKO/2025/1
2025 false KKO:2025:1 A oli ollut B:n asunnolla, jolloin B oli menettänyt äkillisesti tajuntansa käytettyään huumausaineita ja jäänyt makaamaan asuntonsa lattialle. A oli poistunut B:n asunnolta, mutta palannut sinne noin kahden tunnin päästä ja havainnut B:n makaavan edelleen tiedottomana lattialla. A oli tässä yhteydessä siirtänyt B:n rintakehälleen laittamat huumausainetta sisältäneet laastarit tämän kaulalle. A oli B:n omaisuutta anastettuaan poistunut asunnosta B:n jäädessä edelleen makaamaan tajuttomana osittain jalkansa päälle. B:n sääreen oli aiheutunut lihaskuolio. Alaraaja oli jouduttu amputoimaan säären tasolta.
Korkein oikeus katsoi, että B:n avun tarve oli liittynyt äkillisestä tajunnanmenetyksestä ja pitkään jatkuneesta tiedottomuudesta johtuneeseen vakavaan terveyden vaaraan. A:n B:hen kohdistama tajunnanmenetykseen liittymätön pahoinpitelynä syyksi luettu huumausainelaastareiden siirtäminen B:n kaulalle ei muodostanut estettä tuomita pelastustoimen laiminlyönnistä. A:lta edellytetyt toimenpiteet eivät myöskään olisi edellyttäneet sellaista menettelyä, että hän olisi joutunut ilmiantamaan itsensä B:hen kohdistamastaan pahoinpitelystä. A:n syyksi luettiin pelastustoimen laiminlyönti. (Ään.) Pelastustoimen laiminlyöntinä arvioitava yleinen velvollisuus antaa tai hankkia apua ei muodostanut sellaista vastuuasemaa, josta syntyisi myös velvollisuus estää ruumiinvamman syntyminen. Syyte törkeästä vammantuottamuksesta hylättiin.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A ei ollut pelastustoimen laiminlyöntinä syyksi luetulla menettelyllään loukannut B:n ihmisarvoa vakavasti. Kärsimyskorvausta koskeva vaatimus hylättiin. (Ään.) RL 21 luku 11 § RL 21 luku 15 § VahL 5 luku 6 § 1 mom 4 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 23.7.2021 nro 21/131331 A ja eräät muut henkilöt olivat olleet B:n asunnolla. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli käyttänyt asunnollaan huumaus- ja lääkeaineita sekä laittanut kaksi buprenorfiinia sisältänyttä laastaria rintakehälleen. A oli lyönyt asunnolla ollessaan B:tä pään alueelle. Myöhemmin B oli menettänyt äkillisesti tajuntansa ja kaatunut tiedottomana asunnon lattialle. A ja muut henkilöt olivat poistuneet asunnolta. Kun A oli myöhemmin palannut asunnolle, B oli ollut edelleen tajuttomana asunnon lattialla. A oli tässä vaiheessa siirtänyt laastarit B:n kaulalle ja anastanut asunnosta B:n omaisuutta. A oli poistunut uudelleen asunnolta, jolloin B oli edelleen jäänyt tajuttomana makaamaan osittain jalkansa päälle noin vuorokauden ajaksi. B:n sääreen oli aiheutunut lihaskuolio ja alaraaja oli jouduttu amputoimaan säären tasolta.
Käräjäoikeus katsoi syytekohdassa 8 A:n syyllistyneen B:hen kohdistuneeseen pahoinpitelyyn, kun A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa lyömällä B:tä tämän pään alueelle ja vahingoittanut tämän terveyttä ruumiillista väkivaltaa tekemättä teippaamalla B:n kaulalle kaksi buprenorfiinia sisältänyttä laastaria.
Syytekohdassa 18 käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen pelastustoimen laiminlyöntiin, kun A oli tultuaan asuntoon uudelleen ja havaittuaan B:n makaavan tiedottomassa tilassa asunnon lattialla poistunut asunnosta jättäen hankkimatta apua B:lle.
Syytekohdassa 19 käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään vammantuottamukseen. A, joka oli ollut velvollinen auttamaan avuttomassa tilassa ollutta B:tä, oli jättämällä hankkimatta apua tajuttomana olleelle B:lle törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut tälle vakavan, jalan amputoimiseen johtaneen vamman. Vamma ei ollut ollut yllättävä ja epätodennäköinen huomioon ottaen asento, johon A oli B:n jättänyt. A oli suhtautunut täysin välinpitämättömästi B:n terveydentilaan ja mahdolliseen hengenvaaraan. Tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvioiden törkeänä.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä, pelastustoimen laiminlyönnistä ja törkeästä vammantuottamuksesta sekä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvausta muun ohella pelastustoimen laiminlyöntiin perustuen ihmisarvoon kohdistuneen vakavan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 000 euroa.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kerttu Leppänen ja lautamiehet.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 22.6.2022 nro 22/126114 A, B ja syyttäjä valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus totesi, että pelastustoimen laiminlyöntiä ja törkeää vammantuottamusta koskeva syyte oli perustunut siihen, että B:lle sääreen tullut lihaskuolio oli ollut seurausta syytekohdan 8 pahoinpitelyn jatkamisesta ja pelastustoimen laiminlyöntiä koskeneessa syytekohdassa tarkoitetusta avun hankkimisen laiminlyönnistä asuntoon uudelleen menemisen yhteydessä.
Hovioikeus katsoi jääneen epäselväksi, mistä B:n tajuttomuus oli alun perin aiheutunut. Lisäksi hovioikeus katsoi, ettei ole poikkeuksellista, että runsaasti päihteitä käyttänyt henkilö niin sanotusti sammuu ilman, että siitä aiheutuu hänen terveydelleen erityistä vaaraa. Palattuaan asunnolle toistamiseen vajaan kahden tunnin kuluttua A:n ei ollut ollut vielä perusteltua syytä olettaa B:n olevan avun tarpeessa. Myöskään lihaskuolion vaara ei ollut ollut tuolloin vielä ennalta-arvattavissa.
Hovioikeus katsoi, ettei A:lla siten ollut ollut asuntoon uudelleen mentyään velvollisuutta hankkia B:lle apua. Asiassa oli jäänyt lisäksi epäselväksi laastareiden siirtämisen merkitys B:n tajuttomuuden kestoon. Hovioikeus hylkäsi syytteet pelastustoimen laiminlyönnistä ja törkeästä vammantuottamuksesta sekä niihin perustuvat korvausvaatimukset.
Hovioikeus tuomitsi A:n muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Merja Lahti, Jukka Soininen ja Eeva Kaisa Kääriäinen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla kysymyksiin siitä, oliko A syyllistynyt hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä syytekohdassa 18 pelastustoimen laiminlyöntiin ja syytekohdassa 19 törkeään vammantuottamukseen. B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla myös syytekohtaan 18 liittyvän vahingonkorvausvelvollisuuden osalta.
B vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan syytekohdissa 18 ja 19 käräjäoikeuden hänen syykseen lukemat pelastustoimen laiminlyönti ja törkeä vammantuottamus ja että asia jätetään syytekohtaa 18 koskevan vahingonkorvausvelvollisuuden osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet riidattomaksi, että A ja eräät muut henkilöt olivat olleet 8.10.2019 B:n asunnolla. B oli käyttänyt asunnolla huumaus- ja lääkeaineita sekä laittanut kaksi buprenorfiinia sisältänyttä laastaria rintakehälleen.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset 6. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko A syyllistynyt pelastustoimen laiminlyöntiin ja törkeään vammantuottamukseen. Arvioitavana on myös, voidaanko A:lle lukea pahoinpitelyn ohella syyksi pelastustoimen laiminlyönti. Kysymys on lisäksi siitä, onko B oikeutettu kärsimyskorvaukseen.
Pelastustoimen laiminlyönti Sovellettavat oikeusohjeet 7. Rikoslain 21 luvun 15 §:n mukaan pelastustoimen laiminlyöntiin syyllistyy se, joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää.
Pahoinpitelyä ja pelastustoimen laiminlyöntiä koskevien rangaistussäännösten suhde 10. Asiassa on ensin arvioitava, sisältyykö pelastustoimen laiminlyöntiin liittyvä avun hankkimisen laiminlyönti lainkonkurrenssin perusteella ankarammin rangaistavaan lainvoimaisesti syyksi luettuun pahoinpitelyyn, mikä estäisi pelastustoimen laiminlyönnin syyksilukemisen.
Laiminlyöntivastuu tässä asiassa 14. Laiminlyöntivastuun kannalta on ensin arvioitava sitä, mistä seikoista tekijän tulee olla selvillä, jotta säännöksen edellytys tietoisuudesta täyttyy ("tietäen toisen olevan -- vakavassa terveyden vaarassa”).
Itsekriminointisuojasta 20. Valituksessa on katsottu, että A olisi voinut soittaa nimettömän puhelun hätänumeroon ja ilmoittaa asunnossa olevan henkilön tarvitsevan apua. Asiassa tulee vielä arvioitavaksi, mikä merkitys itsekriminointisuojan periaatteella on pelastustoimen laiminlyöntiä koskevan syytteen arvioinnissa.
Johtopäätös 23. Jättäessään hankkimatta apua B:lle A on siten syyllistynyt pelastustoimen laiminlyöntiin.
Törkeä vammantuottamus Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet 24. Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan vammantuottamuksesta tuomitaan se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen. Edelleen rikoslain 21 luvun 11 §:n mukaan törkeästä vammantuottamuksesta on kyse silloin, jos vammantuottamuksessa ruumiinvamma tai sairaus aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Arviointi tässä asiassa 29. Syytteen mukaan A oli pelastustoimen laiminlyöntiä koskevassa syytekohdassa kuvatulla menettelyllään ja pahoinpitelyä koskevassa syytekohdassa kuvatulla tavalla törkeällä huolimattomudella aiheuttanut B:lle ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen.
Rangaistusseuraamus 33. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettavalla pelastustoimen laiminlyönnillä ei ole vaikutusta hovioikeuden hänelle tuomitsemaan yhteiseen vankeusrangaistukseen. Aihetta yhteisen vankeusrangaistuksen korottamiseen ei siten ole.
Vahingonkorvaus Kärsimyskorvauksen arvioinnin lähtökohdat 34. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1-3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.
Arviointi tässä asiassa 41. Käräjäoikeus on pelastustoimen laiminlyönnin perusteella tuominnut A:n suorittamaan B:lle korvausta ihmisarvoon kohdistuneen vakavan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 000 euroa. Hovioikeus on syytteen hylätessään vapauttanut A:n korvausvelvollisuudesta.
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:n syyksi luetaan kohdassa 18 käräjäoikeuden hänen syykseen lukema pelastustoimen laiminlyönti (tekoaika 9.10.2019).
A tuomitaan kohdan 18 pelastustoimen laiminlyönnistä sekä muista hänen syykseen kohdissa 2-15, 17 ja 25-26 luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand (eri mieltä), Mika Ilveskero (eri mieltä), Timo Ojala (eri mieltä) ja Pasi Pölönen (eri mieltä). Esittelijä Pauliina Ratilainen (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Ratilainen:
Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen perustelujen kohtien 1-41 osalta. Kärsimyskorvauksen osalta esittelijä ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan ja lopputuloksenaan kohdan 41 jälkeen seuraavaa:
Edellä todetuin tavoin lain perustelujen mukaan kärsimyksen korvaamista koskevan vahingonkorvauslain säännöksen soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi. Toisaalta säännös ei sanamuotonsa mukaan edellytä, että loukkaus olisi aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, mikä itsessään mahdollistaa säännöksen soveltamisen joustavasti erilaisissa tilanteissa. Korvaukseen oikeuttavan loukkauksen tulisi kohdistua nimenomaan loukatun ihmisarvoon eli hänelle ihmisenä ja yksilönä kuuluvaan arvoon ja koskemattomuuden suojaan. Kärsimyksen korvauksen perusteena ja tavoitteena on loukatun ihmisarvolle ja itsetunnolle aiheutuneen loukkauksen hyvittäminen. Lailla turvattu oikeus kärsimyskorvaukseen ilmentää myös yleisemmin tekoon kohdistettavaa yhteiskunnan moite-elementtiä ja sen vahvistamista, että loukatulla on oikeus moraalisen hyvityksen saamiseen (ks. HE 167/2003 vp s. 21 ja 58-60.) Teko on tapahtunut B:n kotona, jonne A on saapunut uudelleen sen jälkeen, kun B oli menettänyt tajuntansa. A on havainnut B:n makaavan edelleen tajuttomana lattialla, jolloin hän oli jättänyt hankkimatta tälle apua. Vaikka A:ta ei ole asiassa tuomittu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamasta vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää loukkaavasta teosta, voidaan A:n saapuminen B:n asuntoon ottaa erityispiirteenä huomioon arvioitaessa, onko A:n menettely ollut vakavaa ja tosiasialliselta merkitykseltään rinnastettavissa momentin 1-3 kohdassa mainittuihin henkilöön kohdistuviin loukkauksiin. A on palannut B:n asuntoon tarkoituksenaan B:n omaisuuden anastaminen. Tälle teon vaikuttimelle on annettava merkitystä kokonaisarviossa.
B on ollut tiedottomana yksin kotonaan, joten A on ollut käytännössä ainoa henkilö, joka on voinut hankkia B:lle tämän tarvitsemaa apua.
Korkein oikeus katsonee, että edellä todetut seikat korostavat A:n laiminlyönnin vakavuutta ja ilmeisen välinpitämätöntä suhtautumista B:n ihmisarvoa kohtaan. Pelastustoimen laiminlyönti on loukannut avun tarpeessa olleen B:n ihmisarvoa vakavasti. Perusteet kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle ovat siten olemassa.
Korkein oikeus hyväksynee käräjäoikeuden ratkaisun A:n B:lle syytekohdan 18 syyksilukemisen perusteella maksettavan korvauksen määrän osalta. Näin ollen A:n vahingonkorvausvelvollisuus B:lle syytekohdan 18 rikoksen osalta ihmisarvoon kohdistuneen vakavan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä tuomitusta 1 000 euron korvauksesta jätettäneen käräjäoikeuden tuomion varaan.
Oikeusneuvos Pölönen:
Hyväksyn esittelijän mietinnön.
Oikeusneuvos Ojala:
Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksesta pelastustoimen laiminlyöntiä koskevan syytteen osalta. Lausun tältä osin perustelujen kohtien 10-23 sijasta seuraavan.
Pelastustoimen laiminlyönnin ja pahoinpitelyn välinen suhde A:n syyksi on syytekohdassa 8 luettu tältä osin pysyväksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla B:hen kohdistunut pahoinpitely. Syyksilukemisen mukaan A oli lyönyt B:tä pään alueelle ja vahingoittanut B:n terveyttä teippaamalla tämän kaulalle kaksi buprenorfiinia sisältänyttä laastaria.
Asiassa on selvää, että B oli jäänyt tajuttomana makaamaan asuntonsa lattialle ja maannut oikean alaraajansa päällä ennen avun saamista niin kauan, että alaraajaan oli tullut lihaskuolio ja alaraaja oli jouduttu amputoimaan säären tasolta. A on pahoinpitelynä syyksi luettuna menettelynä B:n tajuttomuuden aikana vahingoittanut tämän terveyttä laittamalla B:n kaulalle kaksi buprenorfiinia sisältänyttä laastaria. Tästä osin pahoinpitelyn kanssa samanaikaisesta tapahtumainkulusta A:lle on vaadittu rangaistusta myös pelastustoimen laiminlyöntiä koskevassa syytekohdassa 18.
Pelastustoimen laiminlyöntiä koskeva rikoslain 21 luvun 15 §:n rangaistussäännös asettaa yleiseksi kansalaisvelvollisuudeksi luonnehditun auttamisvelvollisuuden jokaiselle, joka tietää toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2024:55 (kohta 13 ja siinä viitatut ratkaisut) ilmenevällä tavalla jälkiteon mahdollisen rankaisemattomuuden arvioinnissa huomiota tulee kiinnittää erityisesti siihen, eroavatko asianomaisilla rangaistussäännöksillä suojattavat edut toisistaan, liittyykö jälkiteko päärikokseen säännönmukaisesti tai elimellisesti, peittävätkö tunnusmerkistöt ainakin osittain toisensa ja täyttyvätkö rikokset eri toimilla ja eri ajankohtina sekä tuleeko jälkitekoon sisältyvä oikeudenloukkaus riittävästi huomioiduksi päätekoa koskevan rangaistussäännöksen yhteydessä.
Yleisenä rikosoikeudellisena lähtökohtana on, että esimerkiksi tahalliseen henki- tai pahoinpitelyrikokseen syyllistynyttä ei tuomita erikseen pelastustoimen laiminlyönnistä. Tämä perustuu siihen, että pelastustoimen laiminlyönti niin sanottuna jälkitekona sisältyy vakavammin rangaistavaan päärikokseen.
Kuten perustelujen kohdassa 13 on todettu, B:n avun tarve on johtunut äkillisestä tajunnanmenetyksestä ja pitkään jatkuneesta tiedottomuudesta johtuneesta vakavasta terveyden vaarasta. Kuten hovioikeuden ratkaisusta ilmenee, asiassa on jäänyt epäselväksi, mistä tajuttomuus on alun perin aiheutunut. Selvänä voidaan kuitenkin pitää, että tajuttomuus ei ole aiheutunut A:n B:n päähän kohdistamasta lyönnistä. Tajuttomuus ei ole ollut seurausta myöskään siitä, että A oli siirtänyt buprenorfiini-laastareita B:n kaulalle, koska tämä oli tapahtunut sen jälkeen, kun B oli ollut jo jonkin aikaa tajuttomana. Kuitenkin asiassa on katsottu selvitetyksi, että A oli laastareiden siirtämisellä B:n kaulalle pyrkinyt jatkamaan B:n tajuttomuutta. Kun tässä tapauksessa A:n on katsottu laastareiden kaulalle siirtämisellä syyllistyneen pahoinpitelyyn ja todettu pyrkineen jatkamaan B:n tajuttomuutta ja kun A oli suorittanut tämän pahoinpitelyteon siinä vaiheessa, jolloin B oli ollut jo jonkin aikaa tajuttomana ja avun tarpeessa, A:n teon moitittavuus on tullut kokonaisuudessaan arvioiduksi pahoinpitelyn yhteydessä ja pelastustoimen laiminlyönnissä on kysymys tähän menettelyyn nähden sellaisesta jälkiteosta, josta ei tule erikseen rangaista.
Itsekriminointisuoja ja oman rikoksen ilmiantaminen Korkeimman oikeuden tuomiossa on katsottu A:n menettelyn tulevan rangaistavaksi pelastustoimen laiminlyöntinä. Tähän nähden totean itsekriminointisuojan osalta seuraavan.
Korkein oikeus on katsonut, että kun syytetyllä on itsekriminointisuojan tarkoittama oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen, jo johdonmukaisuus edellyttää, ettei kenelläkään ole velvollisuutta ilmiantaa itseään tekemästään rikoksesta. Oikeutta olla ilmiantamatta itseään rikoksesta on pidettävä niin keskeisesti oikeusjärjestykseemme kuuluvana periaatteena, että sen on katsottava sisältyvän itsekriminointisuojan osana myös perustuslain 21 §:ssä taatun oikeusturvan piiriin. (KKO 2014:67, kohta 9 ja KKO 2024:39, kohta 14.) Katson, että vakavan terveyden vaaran välttäminen pitkään jatkuneen tajuttomuuden vuoksi olisi nyt käsillä olevassa tilanteessa edellyttänyt lähtökohtaisesti terveydenhuollon ammattilaisen antamaa apua ja siten soittamista hätäkeskukseen. Tähän nähden on selvää, että A olisi ainakin itse hätäkeskukseen ilmoittamalla ja tällä tavoin pelastustointa koskevan velvollisuutensa täyttäessään tosiasiallisesti tullut samalla esittäneeksi hätäkeskukselle selvityksen syyllistymisestään B:hen kohdistamaansa pahoinpitelyrikokseen. Näistä syistä katson, että A:n laiminlyöntiä hankkia apua ei kysymyksessä olevan tapauksen olosuhteissa voida myöskään itsekriminointisuojaa koskevista syistä lukea hänen syykseen pelastustoimen laiminlyöntinä.
Lopputulos Edellä lausumillani perusteilla katson, että syyte pelastustoimen laiminlyönnistä tulee hylätä eikä asiassa siten tältä osin ole aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen. Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan rangaistuksesta ja kärsimyskorvauksesta ilmoitan olevani näiltä osin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.
Oikeusneuvos Ilveskero:
Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pölönen.
Oikeusneuvos Engstrand:
Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ojala muilta kuin itsekriminointisuojaa koskevilta osin. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla katson, ettei itsekriminointisuoja olisi estänyt lukemasta pelastustoimen laiminlyöntiä A:n syyksi.