Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Mistä säädöksessä on kyse?

Tämä asetus muuttaa aiempaa asetusta vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista, tarkentaen määritelmiä, päästörajoja ja tarkkailuvelvoitteita. Sen tavoitteena on suojella vesiympäristöä haitallisten aineiden päästöiltä.

Kenelle: Toiminnanharjoittajia, jotka päästävät tai joista huuhtoutuu vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita; Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, jotka vastaavat vesienhoidon järjestämisestä ja tarkkailusta.

Keskeiset tiedot

Maa: Suomi
Oikeudenala: Ympäristö- ja maatalousoikeus
Pykälät: 10
Lähde: opendata.finlex.fi
Teksti haettu: 2026-06-17
Selitys päivitetty: 2026-07-07

Mitä säädös sääntelee?

Määritelmiä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista, ympäristönlaatunormeista ja sekoittumisvyöhykkeistä.
Päästökieltoja ja päästöraja-arvoja tietyille aineille pintaveteen ja vesihuoltolaitoksen viemäriin.
Ympäristönlaatunormeja ja niistä poikkeamisen mahdollisuuksia tietyissä tilanteissa.
Pintaveden tarkkailua ja tietojen keräämistä haitallisten aineiden osalta.

Ketä säädös koskee?

Toiminnanharjoittajia, jotka päästävät tai joista huuhtoutuu vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, jotka vastaavat vesienhoidon järjestämisestä ja tarkkailusta.

Mitkä ovat keskeiset kohdat?

Liitteen 1 A kohdassa mainittuja aineita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin.
Liitteen 1 B kohdassa mainittujen aineiden päästöt eivät saa ylittää asetettuja päästöraja-arvoja, jotka perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.
Liitteen 1 C ja D kohdassa mainittujen aineiden pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää ympäristönlaatunormeja.
Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuhtoutuu tiettyjä aineita, vähintään 4–12 kertaa vuodessa riippuen aineesta.

Ympäristö- ja maatalousoikeus

Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön asetus täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön…

Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027

Öljyvahinkojen torjuntalaki

Jäteasetus

Laki merensuojelulain muuttamisesta

Ympäristö- ja maatalousoikeus

Lakiteksti

Sisällys (10)

3 § ään uusi 5 kohta, uusi 6 a, 6 b ja 9 a § sekä liite 3, seuraavasti
4 § Päästökielto pintaveteen ja vesihuoltolaitoksen viemäriin
5 § Päästöraja-arvo
6 § Ympäristönlaatunormi
7 § Pintaveden tarkkailu
8 § Tarkkailupaikat
9 § Tarkkailutiheys
10 § Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen
11 § Näytteenotto- ja analyysimenetelmät
12 § Suunnitelma

2010 868/2010 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, muutetaan vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen (1022/2006) 3 §, 4 §:n 1 momentti, 5 §, 6 §:n 1 ja 2 momentti, 7 §, 8 §:n 2 momentti, 9 §:n 2 momentti, 10 §, 11 §, 12 §:n 1 momentti ja liite 1, sellaisina kuin niistä ovat 3 ja 4 § osaksi asetuksessa 342/2009, 6 § osaksi asetuksissa 342/2009 ja 1818/2009 sekä 10 § osaksi asetuksessa 1818/2009, ja lisätään

3 §ään uusi 5 kohta, uusi 6 a, 6 b ja 9 a § sekä liite 3, seuraavasti

3 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)vesiympäristölle vaarallisella aineella liitteen 1 A, B ja C kohdassa lueteltuja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY, jäljempänä vesipuitedirektiivi, mukaisesti vahvistettuja vaarallisia prioriteettiaineita;

2)vesiympäristölle haitallisella aineella liitteen 1 C ja D kohdassa lueteltuja muita kuin vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja vaarallisia aineita, jotka voivat aiheuttaa pintaveden pilaantumista;

3)pohjavedelle vaarallisella aineella liitteen 1 E kohdassa lueteltuja vesipuitedirektiivin liitteessä VIII 1―6 tarkoitettuja vaarallisia aineita ja ainetta, joka tällä asetuksella vahvistetaan pohjavedelle tai ihmisen terveydelle vaaralliseksi aineeksi sekä ainetta, joka joutuessaan pohjaveteen tekee vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta;

4)ympäristönlaatunormilla sellaista vesiympäristölle vaarallisen ja haitallisen aineen pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää;

5)sekoittumisvyöhykkeellä sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen.

4 §Päästökielto pintaveteen ja vesihuoltolaitoksen viemäriin

Liitteen 1 A kohdassa tarkoitettua ainetta ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin.

5 §Päästöraja-arvo

Liitteen 1 B kohdassa tarkoitetun aineen päästö kohdassa, jossa päästö johdetaan pintaveteen, ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä päästöraja-arvoa. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset tiukemmista päästöraja-arvoista kuin liitteen 1 B kohdassa esitetyt siten kuin ympäristönsuojelulain 43 ja 51 §:ssä säädetään.

6 §Ympäristönlaatunormi

Liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate.

6 a § Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena Ympäristönlaatunormin ylitystä ei pidetä 6 §:n 1 momentin vastaisena, jos ylittyminen johtuu Suomen rajojen ulkopuolella sijaitsevasta pilaavien aineiden lähteestä eikä ympäristönlaatunormien täyttämiseksi ole voitu toteuttaa tehokkaita kansallisia toimenpiteitä. Ympäristönlaatunormin ylitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 14 §:ssä säädetään yhteistyöstä valtakunnan rajan ylittävillä vesienhoitoalueilla ja mainitun lain 23 – 25 §:ssä säädetään ympäristötavoitteista vesienhoitosuunnitelmassa.

6 b § Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä Ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen.

Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaisia yleisiä periaatteita.

7 §Pintaveden tarkkailu

Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuhtoutuu liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita. Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään taikka johon huuhtoutuu merkittävässä määrin liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita. Pintavettä tarkkaillaan pitoisuutena vedessä, sedimentissä tai eliöstössä siten kuin jäljempänä säädetään.

8 §Tarkkailupaikat

Tarkkailupaikat ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi sijoitetaan siten, että päästö tai huuhtoutuma on sekoittunut riittävässä määrin pintaveteen. Tarkkailupaikkojen sijoittamisessa on tarpeen mukaan otettava huomioon, mitä 6 b §:ssä säädetään sekoittumisvyöhykkeen määrittämisestä.

9 §Tarkkailutiheys

Liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kerran kuukaudessa, vähintään 12 kertaa vuodessa. Niitä liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita, joille on esitetty laatunormi eliöstössä tai sedimentissä, on tarkkailtava sedimentissä tai eliössä vähintään kerran vuodessa. Näitä aineita ei ole tällöin tarpeen tarkkailla pitoisuutena vedessä ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi. Liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kolmen kuukauden välein, vähintään neljä kertaa vuodessa.

9 a § Pitkäaikaisten muutossuuntien arviointi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarkastelee vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 15 §:ssä tarkoitetun seurantaohjelman tulosten perusteella pitoisuuksien pitkäaikaisia muutossuuntia sellaisten liitteen 1 C kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta, joita yleensä kerääntyy sedimenttiin tai eliöstöön. Tällaisia edellä tarkoitettuja aineita, joihin tulee tarpeen mukaan kiinnittää huomiota, ovat erityisesti liitteen 1 C kohdan aineet 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28 ja 30.

Edellä 1 momentissa mainittujen aineiden pitkäaikaisten muutossuuntien seuranta sedimentissä tai eliöstössä on toteutettava siten, että saadaan riittävästi tietoja luotettavaa pitkän aikavälin arviointia varten. Seurantaa sedimentissä ja eliöstössä tehdään ohjeellisesti kolmen vuoden välein, ellei olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella ole syytä poiketa tästä aikataulusta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tarvittaessa esitettävä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa toimenpiteet, joilla estetään 1 momentissa tarkoitettujen pitoisuuksien merkittävä nousu.

10 §Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen

Toiminnasta, jossa toiminnanharjoittaja käyttää sellaista liitteen 1 C kohdassa mainittua ainetta 1, 3, 8, 9, 13, 14, 19, 29 tai 33 taikka D kohdassa mainittua ainetta 10–15, joka on torjunta-ainelain (327/1969) nojalla käyttöön hyväksytty torjunta-aine, on pyydettäessä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ympäristönsuojelulain 27 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten. Tietoja voidaan pyytää pintaveden valuma-alueella toimivalta toiminnanharjoittajalta, jos viranomaisen seurantatietojen mukaan ympäristönlaatunormi kyseisessä pintavedessä on vaarassa ylittyä tai jos kyseistä pintavettä otetaan käytettäväksi talousvetenä.

Tietoja torjunta-aineiden käytöstä kerätään 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnittelemista varten sekä terveydensuojelulain (763/1994) mukaisten viranomaistehtävien hoitamista varten.

11 §Näytteenotto- ja analyysimenetelmät

Veden, sedimentin ja eliöstön tilaa seurattaessa on sovellettava liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle.

12 §Suunnitelma

Suomen ympäristökeskus laatii vähintään kuuden vuoden välein suunnitelman liitteen 1 D kohdassa mainitun aineen poistamiseksi luettelosta tai uuden aineen lisäämiseksi aineluetteloon. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimet.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY (32008L0105); EYVL N:o L 348, 24.12.2008, s. 84–97 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (32000L0060); EYVL N:o L 327, 22.12.2000, s. 1–73 Komission direktiivi 2009/90/EY (32009L0090); EUVL N:o L 201, 1.8.2009, s. 36–38 Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 2010 Ympäristöministeri Paula Lehtomäki Neuvotteleva virkamies Airi Karvonen Liite 1 A) Aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin Nimi CAS-numero yksilöity vaaralliseksi aineeksi 1.

1,2- dikloorietaani (1,2-etyleenikloridi) 107-06-2 2. aldriini 309-00-2 3. dieldriini 60-57-1 4. endriini 72-20-8 5. isodriini 465-73-6 6.

DDT ei ole (para-para-DDT) 50-29-3 7. heksaklooribentseeni 118-74-1 X 8. heksaklooributadieeni 87-68-3 X 9. heksakloorisykloheksaani (gamma-isomeeri, lindaani) 608-73-1 X 58-89-9 10. hiilitetrakloridi 56-23-5 11. pentakloorifenoli 87-86-5 12. tetrakloorieteeni 127-18-4 (tetrakloorietyleeni) 13. triklooribentseeni (1,2,4-triklooribentseeni) 12002-48-1 120-82-1 14. trikloorieteeni (trikloorietyleeni) 79-01-6 15. trikloorimetaani (kloroformi) 67-66-3 B) Suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuus- ja ominaiskuormitusraja-arvoina Aine CAS-numero Toimiala Pitoisuusraja 1 Ominaiskuormitus-raja 1 yksilöity vaaralliseksi aineeksi 1. elohopea ja sen yhdisteet 7439-97-6 kloorialkaliteollisuus 50 μg/l elohopeakennomenetelmä: 0,2 g/kapasiteettitonni klooria X elohopea ja sen yhdisteet 7439-97-6 muu kuin kloorialkaliteollisuus 5 μg/l - X 2. kadmium ja sen yhdisteet 7440-43-9 - 10 μg/l galvanointi: 0,3 g/kg käsiteltyä kadmiumia X 1 pitoisuus liukoisessa muodossa kuukausikeskiarvona laskettuna C) Yhteisön tasolla määritetyt vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä niiden ympäristönlaatunormit 1 2 3 4 5 6 7 8 9 N:o Aineen nimi CAS-numero [1] Ympäristönlaatunormi AA-EQS [2[ [3] Sisämaan pintavedet μg/l Ympäristönlaatunormi AA-EQS [2] [3] Muut pintavedet μg/l Ympäristönlaatunormi MAC-EQS [3] [4] Sisämaan pintavedet μg/l Ympäristönlaatunormi MAC-EQS [3] [4] Muut pintavedet μg/l Ympäristönlaatunormi EQS ahven mg/kg tuorepainoa kohti Yksilöity vaaralliseksi aineeksi

(1)alakloori 15972-60-8 0,3 0,3 0,7 0,7 ei sovelleta

(2)antraseeni 120-12-7 0,1 0,1 0,4 0,4 ei sovelleta X

(3)atratsiini 1912-24-9 0,6 0,6 2,0 2,0 ei sovelleta

(4)bentseeni 71-43-2 10 8 50 50 ei sovelleta

(5)bromatut difenyyli-eetterit [5] 32534-81-9 0,0005 0,0002 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta X

(6)kadmium ja kadmium-yhdisteet (veden kovuus-luokasta riippuen) [6] 7440-43-9 ≤0,08 (luokka 1) 0,08 (luokka 2) 0,09 (luokka 3) 0,15 (luokka 4) 0,25 (luokka 5) 0,2 ≤0,45 (luokka 1) 0,45 (luokka 2) 0,6 (luokka 3) 0,9 (luokka 4) 1,5 (luokka 5) ≤0,45 (luokka 1) 0,45 (luokka 2) 0,6 (luokka 3) 0,9 (luokka 4) 1,5 (luokka 5) ei sovelleta X

(6a)hiilitetra-kloridi 56-23-5 12 12 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(7)C10-13-kloorialkaanit 85535-84-8 0,4 0,4 1,4 1,4 ei sovelleta X

(8)klorfenvinfossi 470-90-6 0,1 0,1 0,3 0,3 ei sovelleta

(9)klorpyrifossi (klorpyrifossi-etyyli) 2921-88-2 0,03 0,03 0,1 0,1 ei sovelleta

(9a)syklodieeni-torjunta-aineet: aldriini dieldriini endriini isodriini 309-00-2 60-57-1 72-20-8 465-73-6 ∑ = 0,01 ∑ = 0,005 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(9b)kokonais- DDT [7] ei sovelleta 0,025 0,025 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta para-para-DDT [7] 50-29-3 0,01 0,01 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(10)1,2-dikloori-etaani 107-06-2 10 10 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(11)dikloorimetaani 75-09-2 20 20 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(12)di(2-etyyliheksyyli) ftalaatti (DEHP) 117-81-7 1,3 1,3 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(13)diuroni 330-54-1 0,2 0,2 1,8 1,8 ei sovelleta

(14)endosulfaani 115-29-7 0,005 0,0005 0,01 0,004 ei sovelleta X

(15)fluoranteeni 206-44-0 0,1 0,1 1 1 ei sovelleta

(16)heksaklooribentseeni 118-74-1 0,01 0,01 0,05 0,05 0,010 X

(17)heksaklooributadieeni 87-68-3 0,1 0,1 0,6 0,6 0,055 X

(18)heksakloorisykloheksaani 608-73-1 0,02 0,002 0,04 0,02 ei sovelleta X

(19)isoproturoni 34123-59-6 0,3 0,3 1,0 1,0 ei sovelleta

(20)lyijy ja lyijy-yhdisteet 7439-92-1 7,2 7,2 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(21)elohopea ja elohopea-yhdisteet 7439-97-6 0,05 0,05 ei sovelleta ei sovelleta 0,020 X

(22)naftaleeni 91-20-3 2,4 1,2 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(23)nikkeli ja nikkeliyhdisteet 7440-02-0 20 20 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(24)nonyylifenoli (4-nonyyli-fenoli) [8] 104-40-5 0,3 0,3 2,0 2,0 ei sovelleta X

(25)oktyylifenoli ((4-(1,1,3,3-tetrametyyli-butyyli)-fenoli)) 140-66-9 0,1 0,01 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(26)pentakloori-bentseeni 608-93-5 0,007 0,0007 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta X

(27)pentakloori-fenoli 87-86-5 0,4 0,4 1 1 ei sovelleta

(28)polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta X bentso(a)pyreeni 50-32-8 0,05 0,05 0,1 0,1 ei sovelleta X bentso(b)-fluoranteeni 205-99-2 ∑ = 0,03 ∑ = 0,03 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta X bentso(k)-fluoranteeni 207-08-9 ei sovelleta X bentso(g,h,i)-peryleeni 191-24-2 ∑ = 0,002 ∑ = 0,002 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta X Indeno (1,2,3-cd)pyreeni 193-39-5 ei sovelleta X

(29)simatsiini 122-34-9 1 1 4 4 ei sovelleta

(29a)tetrakloorieteeni (tetrakloori-etyleeni) 127-18-4 10 10 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(29b)trikloorieteeni (trikloori-etyleeni) 79-01-6 10 10 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(30)tributyyli-tinayhdisteet (tributyylitina-kationi 36643-28-4 0,0002 0,0002 0,0015 0,0015 ei sovelleta X

(31)trikloori-bentseenit 12002-48-1 0,4 0,4 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(32)trikloori-metaani (kloroformi) 67-66-3 2,5 2,5 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta

(33)trifluraliini 1582-09-8 0,03 0,03 ei sovelleta ei sovelleta ei sovelleta [1] CAS: Chemical Abstracts Service. [2] Tämä parametri on aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Se koskee aineen kaikkien isomeerien pitoisuuksien summaa, jollei toisin säädetä. Keskiarvo lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapisteessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. [3] Kadmiumia, lyijyä, elohopeaa ja nikkeliä (jäljempänä 'metalleja') lukuun ottamatta tässä liitteessä määritetyt ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä. Metallien ympäristönlaatunormi viittaa liukoiseen pitoisuuteen eli liuosfaasiin vesinäytteessä, joka on saatu suodattamalla 0,45 μm:n suodattimella tai jonkin muun vastaavan esikäsittelyn avulla. Arvioitaessa seurantatuloksia suhteessa ympäristönlaatunormeihin voidaan ottaa huomioon:

a)metallien ja metalliyhdisteiden luonnolliset taustapitoisuudet, lisäämällä ympäristönlaatunormiin arvio luontaisesta taustapitoisuudesta alla olevan taulukon mukaisesti,

b)veden kovuus, pH tai muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen.

Luontaisen taustapitoisuuden arvion sekä ympäristönlaatunormin summa. Kohteissa, joissa pitoisuudet ovat geologisista syistä korkeita, voidaan asiantuntija-arviolla poiketa taustapitoisuuden arvoista. kadmium nikkeli lyijy elohopea μg/l (vesi) tausta + EQS μg/l (vesi) tausta + EQS μg/l (vesi) tausta + EQS mg/kg (ahven) tausta + EQS Järvet vähähumuksiset (väriluku Pt mg/l < 30) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 1 + 20 = 21 0,1 + 7,2 = 7,3 0,18 + 0,02 = 0,20 humuksiset (väriluku Pt mg/l 30―90) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 1 + 20 = 21 0,2 + 7,2 = 7,4 0,2 + 0,02 = 0,22 runsashumuksiset (väriluku Pt mg/l > 90) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 1 + 20 = 21 0,7 + 7,2 = 7,9 0,23 + 0,02 = 0,25 Joet kangas- ja savimaat (väriluku Pt mg/l < 90, valuma-alueen suo-% < 25) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 1 + 20 = 21 0,3 + 7,2 = 7,5 0,18 + 0,02 = 0,20 turvemaat (väriluku Pt mg/l > 90, valuma-alueen suo-&percnt > 25) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 1 + 20 = 21 0,5 + 7,2 = 7,7 0,23 + 0,02 = 0,25 Rannikko 0,02 + 0,2 = 0,22 1 + 20 = 21 0,03 + 7,2 = 7,23 0,18 + 0,02 = 0,20 [4] Tämä parametri on sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi (MAC-EQS). Kun parametrin MAC-EQS kohdalle on merkitty "ei sovelleta", AA-EQS-arvojen katsotaan tarjoavan suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin akuutin myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot. Ympäristönlaatunormin suurimman sallitun pitoisuuden soveltaminen tarkoittaa, että mitattu pitoisuus ei ylitä normia missään seurantapisteessä. Arviossa voidaan kuitenkin käyttää tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteitä, jotta MAC-EQS-arvon noudattamiselle voidaan määrittää hyväksyttävä luotettavuuden ja tarkkuuden taso. [5] Ympäristönlaatunormi koskee yhdisteiden nro 28, 47, 99, 100, 153 ja 154 summaa. Ainoastaan pentabromidifenyylieetteri (CAS 32534-81-9) on yksilöity vaaralliseksi prioriteettiaineeksi. [6] Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1 <40 mg CaCO 3 /l, luokka 2: 40 ― <50 mg CaCO 3 /l, luokka 3: 50 ― <100 mg CaCO 3 /l, luokka 4: 100 ― <200 mg CaCO 3 /l ja luokka 5: ≥200 mg CaCO 3 /l). [7] Kokonais-DDT on isomeerien 1,1,1-trikloori-2, 2-bis (p-kloorifenyyli)etaanin (CAS-numero 50-29-3), EU-numero 200-024-3), 1,1,1-trikloori-2 (o-kloorifenyyli)-2-(p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 789-02-6), EU-numero 212-332-5), 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etyleenin (CAS-numero 72-55-9, EU-numero 200-784-6), ja 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 7254-8, EU-numero 200-783-0) summa.

[8] Nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien kokonaistoksisuus ei saa ylittää ympäristönlaatunormia. Kokonaistoksisuus lasketaan kaavalla : ∑ (Cxx TEF), TEF = toksisuusekvivalenttikerroin Cx = kunkin nonyylifenolisen yhdisteen pitoisuus toksisuusekvivalenttikerroin (TEF) nonyylifenoli 1 nonyylifenolimono- ja dietoksylaatit 0,5 D) Kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet Nimi CAS-numero [1] Ympäristönlaatunormi AA-EQS [2] [3] sisämaan pintavedet, μg/l Ympäristönlaatunormi AA-EQS [2] [3] muut pintavedet, μg/l Ympäristönlaatunormi AA-EQS [2] [3] talousveden ottoon tarkoitetut pintavedet, μg/l 1. klooribentseeni 108-90-7 9,3 3,2 3 2.

1,2-diklooribentseeni 95-50-1 7,4 0,74 0,3 3.

1,4-diklooribentseeni 106-46-7 20 2 0,1 4. bentsyylibutyyliftalaatti (BBP) 2 85-68-7 10 1,4 10 5. dibutyyliftalaatti (DBP) 84-74-2 10 1 10 6. resorsinoli (1,3-bentseenidioli) 108-46-3 7. (bentsotiatsoli-2-yylitio) metyylitiosyanaatti (TCMTB) 21564-17-0 8. bentsotiatsoli-2-tioli (di(bentsotiatsoli-2-yyli)disulfidin (CAS 120-78-5) hajoamistuote) 149-30-4 9. bronopoli (2-bromi-2-nitropropaani-1,3-diol) 52-51-7 4 0,4 4 10. dimetoaatti 60-51-5 0,7 0,07 11.

MCPA (4-kloori-2-metyylifenoksietikka-happo) 94-74-6 1,6 0,16 12. metamitroni (4-amino-3-metyyli-6-fenyyli-1,2,4-triarsiini-5-oni) 41394-05-2 32 3,2 13. prokloratsi (N-propyyli-N-[2-(2,4,6-trikloorifenoksi)etyyli]-1H-imidatsoli-1-karboksamidi) 67747-09-5 1 0,1 14. etyleenitiourea (mankotsebin (CAS 8018-01-7) hajoamistuote) 96-45-7 200 20 15. tribenuroni-metyyli (metyyli-2-(3-(4-metoksi-6-metyyli-1,3,5-triatsiini-2-yyli)3-metyyliureidosulfonyyli)bentsoaatti) 101200-48-0 0.1 0.01 [1] CAS: Chemical Abstracts Service. [2] Tämä parametri on aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Se koskee aineen kaikkien isomeerien pitoisuuksien summaa, jollei toisin säädetä. Keskiarvo lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapisteessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. [3] Ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä.

Liite 3 Analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevat vaatimukset 1. Tässä liitteessä tarkoitetaan a) mittausepävarmuudella ei-negatiivista muuttujaa, joka kuvaa niiden määrällisten arvojen hajontaa, jotka mittasuureelle on osoitettu käytettyjen tietojen perusteella; b) määritysrajalla ilmoitettua toteamisrajan monikertaa sellaisella määritettävän yhdisteen pitoisuudella, joka voidaan kohtuullisesti määrittää hyväksyttävällä tarkkuudella ja täsmällisyydellä; c) toteamisrajalla ulostulosignaalia tai pitoisuutta, jonka ylittyessä voidaan vahvistaa tietyllä luottamustasolla, että näyte eroaa nollanäytteestä, joka ei sisällä tutkittavaa yhdistettä.

Edellä b alakohdassa tarkoitettu määritysraja voidaan laskea käyttämällä sopivaa normia tai näytettä, ja määritysrajaksi voidaan ottaa kalibrointikäyrän alhaisin kalibrointipiste. Tällöin nollanäytettä ei oteta huomioon.

2.Kaikki analyysimenetelmät, mukaan luettuina laboratorio-, kenttä- ja online-menetelmät, joita käytetään vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 9 §:ssä tarkoitetuissa kemiallisen seurannan ohjelmissa, validoidaan ja dokumentoidaan EN ISO/IEC-17025 -standardin tai muiden kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen vastaavien standardien mukaisesti.

3.Pintaveden tarkkailussa ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuden määrityksessä päästöissä ja huuhtoutumissa tulee käyttää SFS-, EN- tai ISO- standardien mukaisia menetelmiä tai niitä tarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavia menetelmiä. Aineen pitoisuus voidaan arvioida myös laskennallisesti, jos edellä tarkoitettuja menetelmiä ei ole käytettävissä.

4.Kaikkien käytettävien analyysimenetelmien suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten perustana on mittausepävarmuus, joka on enintään 50 prosenttia (k = 2) arvioituna aineen ympäristönlaatunormin tasolla, sekä määritysraja, jonka arvo on enintään 30 prosenttia kyseisen ympäristönlaatunormin arvosta. Jos tiettyä parametria varten ei ole sopivaa ympäristölaatunormia tai jos käytettävissä ei ole analyysimenetelmää, joka täyttää edellä määritetyt suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset, seuranta suoritetaan käyttäen parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia.

5.Jos fysikaalis-kemiallisten tai kemiallisten mittaussuureiden määrät tietyssä näytteessä ovat alle määritysrajan, käytetään keskiarvojen laskemisessa mittaustuloksena puolta määritysrajan arvosta. Jos laskettu keskiarvo edellä tarkoitetuista mittaustuloksista on alle määritysrajan, arvon ilmoitetaan olevan alle määritysrajan. Tulokset, jotka jäävät alle yksittäisten aineiden määritysrajan, merkitään kuitenkin nollaksi niissä tapauksissa, joissa mittaussuureet ovat tietyn fysikaalis-kemiallisten parametrien tai kemiallisten mittasuureiden ryhmän kokonaissummia, mukaan luettuina niiden aineenvaihduntatuotteet ja hajoamis- ja muuntumistuotteet.

6.Laboratoriot tai niiden alihankkijat osoittavat pätevyytensä fysikaalis-kemiallisten tai kemiallisten mittaussuureiden analysoinnissa seuraavin tavoin:

a)osallistumalla pätevyyden testausohjelmaan, joka kattaa 2 kohdassa tarkoitetut mittaussuureiden analyysimenetelmät pitoisuustasoilla, jotka ovat edustavia vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 9 §:n mukaisesti toteutettujen kemiallisten seurantaohjelmien suhteen; ja

b)analysoimalla käytettävissä olevia vertailumateriaaleja, jotka ovat edustavia sellaisten kerättyjen näytteiden suhteen, jotka sisältävät asianmukaisia pitoisuustasoja suhteessa 4 kohdassa tarkoitettuihin ympäristönlaatunormeihin. Edellä a alakohdassa tarkoitettuja pätevyyden testausohjelmia saavat järjestää akkreditoidut organisaatiot tai kansainvälisesti tai kansallisesti tunnustetut organisaatiot, jotka täyttävät ISO/IEC guide 43―1 -julkaisun tai muiden kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen vastaavien standardien vaatimukset. Tulokset, jotka saadaan osallistumisesta näihin ohjelmiin, arvioidaan ISO/IEC guide 43―1 -julkaisussa, ISO-13528 -standardissa taikka muissa kansainvälisellä tasolla hyväksytyissä vastaavissa standardeissa esitettyjen arviointijärjestelmien perusteella.

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.