Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa

Mistä säädöksessä on kyse?

Tämä asetus edistää jätteiden hyödyntämistä maarakentamisessa määrittelemällä ehdot, joiden täyttyessä tiettyjen jätteiden käyttöön ei tarvita ympäristölupaa. Se pyrkii varmistamaan, että jätteiden käyttö maarakentamisessa on ympäristön kannalta turvallista.

Kenelle: Hyödyntämispaikan haltijoita, eli kiinteistön omistajia tai vuokraajia, jotka hyödyntävät jätettä maarakentamiseen; Jätteen luovuttajia, eli jätteen tuottajia tai muita elinkeinonharjoittajia, jotka luovuttavat jätettä maarakentamiseen.

Määräajat:

Väliaikaisen varastoinnin saa aloittaa aikaisintaan neljä viikkoa tai suojattuna 12 kuukautta ennen hyödyntämistä.

Keskeiset tiedot

Maa: Suomi
Oikeudenala: Ympäristö- ja maatalousoikeus
Pykälät: 8
Lähde: opendata.finlex.fi
Teksti haettu: 2026-06-17
Selitys päivitetty: 2026-07-07

Mitä säädös sääntelee?

Jätteiden ammattimaista tai laitosmaista hyödyntämistä tietyissä maarakentamiskohteissa.
Jätteiden väliaikaista varastointia ennen maarakentamista.
Vaatimuksia jätteiden laadulle, haitallisten aineiden pitoisuuksille ja kerrospaksuuksille.
Menettelyä, jolla jätteiden hyödyntäminen voidaan toteuttaa ilman ympäristölupaa.

Ketä säädös koskee?

Hyödyntämispaikan haltijoita, eli kiinteistön omistajia tai vuokraajia, jotka hyödyntävät jätettä maarakentamiseen.
Jätteen luovuttajia, eli jätteen tuottajia tai muita elinkeinonharjoittajia, jotka luovuttavat jätettä maarakentamiseen.

Mitkä ovat keskeiset kohdat?

Jätteiden hyödyntämiseen maarakentamisessa ei tarvita ympäristölupaa, jos asetuksen ehdot täyttyvät.
Hyödyntämispaikan haltijan on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle.
Jätteen kerrospaksuus ei saa ylittää liitteessä 2 säädettyä enimmäismäärää.
Jätteen haitallisten aineiden liukoisuus ja pitoisuus eivät saa ylittää liitteessä 2 säädettyjä raja-arvoja.
Jätettä sisältävä rakenne on peitettävä vähintään 10 cm:n tai 50 cm:n kerroksella pilaantumatonta luonnon maa- tai kiviainesta tai päällystettävä asfaltilla tai muulla materiaalilla, joka estää sadeveden imeytymisen.
Jätteen sisältävän rakennekerroksen etäisyyden pohjaveden enimmäiskorkeudesta on oltava vähintään yksi metri ja etäisyyden vesistöstä, kaivosta tai lähteestä vähintään 30 metriä.
Väliaikaisen varastoinnin saa aloittaa aikaisintaan neljä viikkoa tai suojattuna 12 kuukautta ennen hyödyntämistä.

Ympäristö- ja maatalousoikeus

Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön asetus täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön…

Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027

Öljyvahinkojen torjuntalaki

Jäteasetus

Laki merensuojelulain muuttamisesta

Ympäristö- ja maatalousoikeus

Lakiteksti

Sisällys (8)

10 § n, 32 §:n 2 momentin ja 117 §:n sekä jätelain
1 § Tarkoitus
2 § Soveltamisala
3 § Määritelmät
4 § Jätteen hyödyntämistä ja väliaikaista varastointia koskevat vaatimukse
5 §
6 § Jätteen luovuttaminen ja hyödyntämisen aloittaminen
7 § Voimaantulo

2017 843/2017 Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014)

10 §n, 32 §:n 2 momentin ja 117 §:n sekä jätelain

(646/2011) 14 ja 15 §:n nojalla:

1 §Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää jätteiden hyödyntämistä määrittelemällä edellytykset, joiden täyttyessä asetuksessa tarkoitettujen jätteiden käyttöön maarakentamisessa ei tarvita ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa.

2 §Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan liitteessä 1 tarkoitettujen jätteiden ammattimaiseen tai laitosmaiseen hyödyntämiseen 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetuissa maarakentamiskohteissa ja siihen liittyvään väliaikaiseen varastointiin silloin, kun rakentaminen ja väliaikainen varastointi perustuvat lakisääteiseen suunnitelmaan, lupaan, ilmoitusmenettelyyn tai kunnan rakennusjärjestykseen.

Asetusta ei sovelleta vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 10 b §:ssä tarkoitetulla 1- ja 2-luokan pohjavesialueella, asumiseen tai lasten leikkipaikaksi tarkoitetulla alueella, luonnonsuojelutarkoitukseen osoitetulla alueella, ravintokasvien viljelyyn tarkoitetulla alueella eikä sisämaan tulvavaara-alueella.

3 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)hyödyntämispaikan haltijalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hallitsee omistus- tai vuokraoikeuden perusteella kiinteistöä tai sen osaa, jossa jätettä hyödynnetään maarakentamistarkoituksessa;

2)maarakentamiskohteella väyliä, kenttiä, valleja ja näiden rakennekerroksia sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteita;

3)teollisuus- ja varastorakennuksella rakennusta, jota käytetään teolliseen toimintaan tai esineiden tai aineiden varastointiin ja jota ei käytetä asumiseen;

4)peittämisellä jätettä sisältävän rakenteen suojaamista jätteen leviämisen ja sille altistumisen estämiseksi väylä- ja kenttärakenteissa vähintään 10 senttimetrin ja vallirakenteissa vähintään 50 senttimetrin paksuisella kerroksella pilaantumatonta luonnon maa- tai kiviainesta;

5)päällystämisellä jätettä sisältävän rakenteen suojaamista asfaltilla, jonka tyhjätila on enintään 5 prosenttia, tai muulla materiaalilla siten, että enintään 5 prosenttia sadevedestä imeytyy rakenteeseen;

6)tuhkamursketiellä metsäautotienä käytettävää väylää, jonka pintakerros on rakennettu tuhkan ja kiviaineksen seoksesta;

7)väliaikaisella varastoinnilla maarakentamisessa hyödynnettäväksi tarkoitetun jätteen varastointia ennen maarakentamisen aloittamista maarakentamiskohteessa tai sille erikseen osoitetulla varastointipaikalla;

8)jätteen luovuttajalla jätelain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista jätteen tuottajaa tai muuta elinkeinonharjoittajaa, joka luovuttaa jätettä tässä asetuksessa tarkoitettuun hyödyntämiseen.

4 §Jätteen hyödyntämistä ja väliaikaista varastointia koskevat vaatimukset

Sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa (646/2011) säädetään, jätteen hyödyntäminen maarakentamisessa ilman ympäristölupaa edellyttää, että:

1)maarakentamiskohteen sisältämän jätteen kerrospaksuus ei ylitä liitteessä 2 säädettyä enimmäiskerrospaksuutta;

2)jätteen haitallisten aineiden liukoisuus ja pitoisuus eivät ylitä liitteessä 2 säädettyjä raja-arvoja ja jäte täyttää liitteessä 2 säädetyt muut vaatimukset;

3)jätteen laadunhallinnassa noudatetaan, mitä liitteessä 3 säädetään, ja haitallisten aineiden liukoisuus ja pitoisuus määritetään liitteen 3 mukaisesti;

4)jätettä sisältävä rakenne peitetään tai päällystetään lukuun ottamatta tuhkamursketietä taikka väylää tai kenttää, jonka pintakerroksessa käytetään asfalttimursketta tai -rouhetta;

5)jätettä sisältävän rakennekerroksen etäisyys pohjaveden enimmäiskorkeudesta on vähintään yksi metri ja maarakentamiskohteen etäisyys vesilain (587/2011) 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta vesistöstä, talousvesikäyttöön tarkoitetusta kaivosta tai lähteestä on vähintään 30 metriä;

6)sekoitettaessa liitteessä 1 tarkoitettuja jätteitä keskenään teknisten ominaisuuksien parantamiseksi myös lopullinen seos täyttää liitteessä 2 säädetyt raja-arvot.

Jätteen väliaikaisessa varastoinnissa on noudatettava parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Väliaikaisen varastoinnin saa aloittaa aikaisintaan neljä viikkoa tai, jos jäte varastoidaan suojattuna, 12 kuukautta ennen hyödyntämistä.

5 §

Poikkeus ympäristönluvanvaraisuudesta ja ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten Jos jätteen hyödyntäminen järjestetään tämän asetuksen mukaisesti, ympäristönluvanvaraiseen toimintaan ei tarvita ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 32 §:n 2 momentin mukaisesti. Hyödyntämispaikan haltijan on tehtävä toiminnasta ympäristönsuojelulain 116 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten (rekisteröinti-ilmoitus). Rekisteröinti-ilmoituksessa on oltava:

1)hyödyntämispaikan ja väliaikaiseen varastointiin tarkoitetun paikan haltijan nimi ja yhteystiedot sekä laskutusosoite;

2)tiedot hyödyntämispaikan sijainnista koordinaatteineen merkittynä asemapiirrokseen tai karttaan, johon rakenne on rajattu, sekä sen läheisyydessä sijaitsevista pohjavesialueista ja niiden luokista sekä vedenottopaikoista ja vesistöistä;

3)tiedot hyödyntämispaikan käyttötarkoituksesta ja maarakentamista koskevasta 2 §:n 1 momentissa tarkoitetusta suunnitelmasta, luvasta tai ilmoituksesta taikka kunnan rakennusjärjestyksestä;

4)jätteen luovuttajan nimi ja yhteystiedot;

5)jätteen nimike ja selvitys jätteen sisältämien haitallisten aineiden liukoisuuksista, pitoisuuksista ja muista ominaisuuksista liitteen 2 mukaisesti sekä näiden tietojen tuottamiseen liittyvä laadunhallintaraportti;

6)tiedot jätteen luovuttajan liitteen 3 mukaisesta laadunvarmistusjärjestelmästä;

7)selvitys jätteen määrästä;

8)selvitys jätettä sisältävästä rakenteesta periaatepoikkileikkauksineen, jätteen teknisestä kelpoisuudesta kohteessa, peittämiseen tai päällystämiseen käytettävästä materiaalista, varastoinnista ja muusta toiminnasta hyödyntämispaikalla sekä näihin liittyvistä tarpeellisista ympäristönsuojelutoimista;

9)ajankohta, jolloin hyödyntäminen maarakentamisen aikana alkaa ja päättyy.

Jos rekisteröinti-ilmoitus tehdään hyödyntämispaikan haltijan puolesta, tältä saatu kirjallinen hyväksyntä on liitettävä ilmoitukseen.

Jos maarakentamiseen ryhtyvä ei ole hyödyntämispaikan omistaja, tulee tämän hankkia hyödyntämispaikan omistajalta suostumus jätteiden hyödyntämiseen maarakentamisessa.

Jos jätteen väliaikainen varastointi tapahtuu muualla kuin maarakentamiskohteen välittömässä läheisyydessä, tulee tästä olla tieto rekisteröinti-ilmoituksessa.

Hyödyntämispaikan haltijan on maarakentamisen päätyttyä annettava selvitys 1 momentissa tarkoitetun rekisteröinti-ilmoituksen vastaanottaneelle viranomaiselle siitä, miten rekisteröinti-ilmoituksen mukainen jätteiden hyödyntäminen on toteutunut.

6 §Jätteen luovuttaminen ja hyödyntämisen aloittaminen

Jätteen hyödyntämisen tai välivarastoinnin saa aloittaa, kun jäte on luovutettu hyödyntämispaikan tai välivarastointipaikan haltijalle jätelain 29 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti.

7 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018.

Tällä asetuksella kumotaan eräiden jätteiden käytöstä maarakentamisessa annettu valtioneuvoston asetus (591/2006).

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten perusteella rekisteröity jätteen hyödyntäminen ja jätteen uudelleen hyödyntäminen maarakentamisessa saa jatkua rekisteröinti-ilmoituksessa esitettyyn toiminnan päättymisaikaan asti ilman tämän asetuksen mukaista rekisteröintiä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY (32008L0098); EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3 Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2017 Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Neuvotteleva virkamies Else Peuranen Liite 1 ASETUKSEN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT JÄTTEET JA NIIDEN KÄYTTÖKOHTEET Betonimurske sekä kevytbetoni- ja kevytsorajätteet (jätenimikkeet 10 13 14, 17 01 01, 17 01 07 ja 19 12 12) Betonimurskeella tarkoitetaan jätettä, joka on valmistettu puretuista betonirakenteista tai uudisrakentamisen tai betoniteollisuuden betonijätteistä murskaamalla. Kevytbetoni- ja kevytsorajätteellä tarkoitetaan vastaavilla tavoilla syntynyttä mursketta. Betonimurskeen ja kevytbetoni- ja sorajätteiden käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteissa.

Kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhkat (jätenimikkeet 10 01 02, 10 01 03, 10 01 17 ja 19 01 14), pohjatuhkat (jätenimikkeet 10 01 01, 10 01 15 ja 19 01 12) ja leijupetihiekka (jätenimikkeet 10 01 24 ja 19 01 19) Kivihiilen polton lento- ja pohjatuhkalla tarkoitetaan jätettä, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti kivihiilen poltossa syntyvistä savukaasuista tai joka on poistettu kivihiilen polttolaitoksen polttokammion pohjalta.

Turpeen ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkalla tarkoitetaan jätettä, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti turpeen, puuhakkeen, kuorijätteen, ensiömassan tuotannon tai massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvän kuituainetta sisältävän kasviperäisen jätteen, käsittelemättömän puujätteen tai muun näihin rinnastettavan puuperäisen aineksen taikka niiden seoksen poltossa syntyvistä savukaasuista tai poistettu polttolaitoksen polttokammion pohjalta.

Kivihiilen, turpeen ja edellä tarkoitetun puuperäisen aineksen polton leijupetihiekalla tarkoitetaan leijukerroslaitoksen polttoprosessista poistettavaa hiekkapetimateriaalia tai poltossa hienontunutta hiekkapetimateriaalia, joka erottuu savukaasusta joko kattilassa tai savukaasujen puhdistuksessa.

Kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkan ja leijupetihiekan käyttö on sallittua väylä-, ja kenttärakenteissa, tuhkamursketeissä sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteissa ja stabilointiaineena edellä mainituissa maarakentamiskohteissa.

Tiilimurske (jätenimikkeet 10 12 08 (vain tiilijäte) ja 17 01 02) Tiilimurskeella tarkoitetaan jätettä, joka on valmistettu puretuista tiilirakenteista, tiiliteollisuudessa syntyvistä tiilijätteistä, tai muista käytöstä poistetuista tiilistä murskaamalla. Tiilimurskeen käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa, vallirakenteissa sekä teollisuus ja varastorakennusten pohjarakenteissa.

Asfalttimurske ja -rouhe (jätenimike 17 03 02) Asfalttimurskeella ja -rouheella tarkoitetaan jätteitä, jotka on valmistettu käytöstä poistetusta asfalttipäällysteestä murskaamalla tai rouhimalla. Asfalttimurskeen ja -rouheen raaka-aineena käytettävä asfalttijäte ei saa olla peräisin alueelta, jolla käsitellään tai varastoidaan vaarallisia aineita. Asfalttimurskeen ja -rouheen käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa.

Käsitelty jätteenpolton kuona (jätenimikkeisiin 19 01 12, 19 12 09 tai 19 12 12 kuuluvat käsitellyt jätteenpolton kuonat) Käsitellyllä jätteenpolton kuonalla tarkoitetaan yhdyskuntajätteen polttolaitoksella syntyvää käsiteltyä kuonaa. Käsittelyssä jätteenpolton raakakuona on käsitelty rauta- ja muiden metallien poistamiseksi. Käsitellyn jätteenpolton kuonan käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteissa.

Valimohiekat (jätenimikkeisiin 10 09 08, 10 09 12, 10 10 08, 10 10 12 kuuluvat valimohiekat pois lukien valimopölyt) Valimohiekoilla tarkoitetaan valutuoteteollisuudessa syntyviä käytöstä poistettuja ylijäämähiekkoja. Valimohiekkojen käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteissa.

Kalkit (jätenimikkeet 10 13 04, 10 13 01, 10 13 13, 03 03 09) Kalkeilla tarkoitetaan teollisuudessa syntyviä osittain tai kokonaan palaneita kalkkijätteitä. Kalkin käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteissa.

Kokonaiset renkaat ja rengasrouhe (jätenimike 16 01 03) Rengasrouheella tarkoitetaan käytöstä poistetuista renkaista valmistettua rengasrouhetta. Rengasrouheen käyttö on sallittua väylä- ja kenttärakenteissa, vallirakenteissa sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteissa. Kokonaisia käytöstä poistettuja renkaita voidaan käyttää edellä mainituissa rakenteissa niitä sitovana, tukevana tai keventävänä rakenneosana.

Rakenteesta poistettu jäte Asetusta sovelletaan myös asetuksen mukaisesti hyödynnetyn ja rakenteesta poistetun jätteen hyödyntämiseen uudelleen 2 §:n mukaisessa maarakentamisessa.

Liite 2 HAITALLISTEN AINEIDEN RAJA-ARVOT JA MUUT LAATUVAATIMUKSET SEKÄ JÄTTEEN ENIMMÄISKERROSPAKSUUS MAARAKENTAMISKOHTEESSA Taulukko 1.

Hyödynnettävän jätteen suurin sallittu haitallisten aineiden liukoisuus (mg/kg L/S-suhteessa 10 l/kg) ja pitoisuus (mg/kg kuiva-ainetta) sekä kerrospaksuus maarakentamiskohteessa. Jätemateriaalikohtaiset määritysvaatimukset on annettu liitteessä 3 (jätteen laadunhallinta).

Haitallinen aine Maarakentamiskohde Väylä

1)Kenttä

1)Valli Teollisuus- ja varastorakennuksen pohjarakenne Tuhkamursketie

2)jätteen kerrospaksuus ≤ 1,5 m jätteen kerrospaksuus≤ 1,5 m jätteen kerrospaksuus ≤ 5,0 m jätteen kerrospaksuus ≤ 1,5 m jätteen kerrospaksuus ≤ 0,2 m Peitetty Päällystetty Peitetty Päällystetty Peitetty Liukoisuus (mg/kg LS = 10 l/kg) Antimoni (Sb) 0,7 0,7 0,3 0,7 0,7 0,7 0,7 Arseeni (As) 1 2 0,5 1,5 0,5 2 2 Barium (Ba) 40 100 20 60 20 100 80 Kadmium (Cd) 0,04 0,06 0,04 0,06 0,04 0,06 0,06 Kromi (Cr) 2 10 0,5 5 1 10 5 Kupari (Cu) 10 10 2 10 10 10 10 Lyijy (Pb) 0,5 2 0,5 2 0,5 2 1 Molybdeeni (Mo) 1,5 6 0,5 6 1 6 2 Nikkeli (Ni) 2 2 0,4 1,2 1,2 2 2 Seleeni (Se) 1 1 0,4 1 1 1 1 Sinkki (Zn) 15 15 4 12 15 15 15 Vanadiini (V) 2 3 2 3 2 3 3 Elohopea (Hg) 0,03 0,03 0,01 0,03 0,03 0,03 0,03 Kloridi (Cl -)

3)3 200 11 000 800 2 400 1 800 11 000 4 700 Sulfaatti (SO 4 2-)

3)5 900 18 000 1 200 10 000 3 400 18 000 6 500 Fluoridi(F -)

3)50 150 10 50 30 150 100 Liuennut orgaaninen hiili (DOC) 500 500 500 500 500 500 500 Pitoisuus (mg/kg kuiva-ainetta) Bentseeni 0,2 0,2 0,02 0,2 0,06 0,02 0,2 TEX

4)25 25 25 25 25 10 25 Naftaleeni 5 5 5 5 5 5 5 PAH-yhdisteet

5)30 30 30 30 30 30 30 Fenoliset yhdis- teet

6)10 10 5 10 10 10 10 PCB-yhdis- teet

7)1 1 1 1 1 1 1 Öljyhiilivedyt C10–C40 500 500 500 500 500 300 500

1)Hyödynnettävän asfalttimurskeen ja -rouheen enimmäismäärä maarakentamiskohteessa on 1 000 tonnia

2)Tuhkamursketien kerrospaksuus on asetettu täytekerroksen laskennalliselle paksuudelle

3)Taulukossa 1 kloridille, sulfaatille ja fluoridille asetettuja raja-arvoja ei sovelleta rakenteeseen, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset: sijaitsee enintään 500 m etäisyydellä merestä, rakenteen läpi suotautuvan veden purkautumissuunta on mereen sekä rakenteen ja meren välillä ei ole talousvedenottoon käytettäviä kaivoja

4)Tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleeni (summapitoisuus)

5)Polyaromaattiset hiilivedyt: antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni,bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, kryseeni, naftaleeni ja pyreeni (summapitoisuus)

6)Fenoli, o-kresoli, m-kresoli, p-kresoli ja bisfenoli-A (summapitoisuus)

7)Polyklooratut bifenyylit kongeneerit 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 (summapitoisuus) Poikkeukset taulukon 1 raja-arvoista, jos toteutettavan rakenteen enimmäispaksuus on 0,5 m (mg/kg L/S-suhteessa 10 l/kg)

–peitetty väylä: barium (Ba) 80; vanadiini (V) 3; kloridi (Cl -) 3 600; sulfaatti (SO 4 2-) 6 000;

–päällystetty väylä: kloridi (Cl -) 14 000; sulfaatti (SO 4 2-) 20 000;

–peitetty kenttä: antimoni (Sb) 0,4.

Muut laatuvaatimukset Haitta-aineiden raja-arvojen lisäksi hyödynnettävää jätettä koskevat seuraavat laatuvaatimukset:

–hyödynnettävän jätteen on täytettävä maarakentamiskohteen rakennusosien tekniset ja toiminnalliset vaatimukset, jotka on annettu säädöksissä, niitä täydentävissä määräyksissä ja ohjeissa sekä hankkeen rakennuttajan edellyttämissä kohdekohtaisissa suunnitelmissa;

–betoni- tai tiilimurske saa sisältää enintään yhden painoprosentin siihen kuulumatonta vedessä kellumatonta ainesta, kuten puuta, kumia tai metallia. Lisäksi betoni- tai tiilimurskeessa saa olla enintään 10 cm 3 /kg vettä kevyempiä materiaaleja, kuten muovia ja eristemateriaaleja. Betonijäte saa sisältää lisäksi enintään 30 painoprosenttia tiili- ja kaakelijätettä;

–tiilijäte saa sisältää enintään 40 painoprosenttia laastia ja 30 painoprosenttia betonia;

–turpeen- ja puuperäisen aineksen polton tuhkien hyödyntämisessä on huomioitava rakennusmateriaalien ja tuhkien radioaktiivisuuteen liittyvät rajoitukset, jotka on annettu voimassa olevassa Säteilyturvakeskuksen ohjeessa;

–tuhkamursketiehen käytettävän tuhkan määrä ei saa ylittää 30 painoprosenttia käytetyn tuhkan ja kiviainesmurskeen seoksessa;

–käsitellyn jätteenpolton kuonan suurin sallittu raekoko on 50 mm, betoni-, kevytbetoni- ja asfalttijätteiden suurin sallittu palakoko on 90 mm ja tiilijätteen suurin sallittu palakoko on 150 mm.

Liite 3 JÄTTEEN LAADUNHALLINTA Tässä liitteessä esitetään yleiset periaatteet ja vaatimukset laadunhallinnalle asetuksen mukaisessa jätteen hyödyntämisessä. Laadunhallinnalla tarkoitetaan tässä toimenpiteitä, joita hyödyntämispaikan haltijan on edellytettävä jätteenluovuttajalta sen varmistamiseksi, että jäte soveltuu asetuksen mukaiseen käyttöön.

1.Laadunvarmistusjärjestelmä Jätteen luovuttajalla on oltava laadunvarmistusjärjestelmä, jota noudattamalla tuotetaan yksilöitävissä ja jäljitettävissä olevat tiedot siitä, että jäte kuuluu asetuksen soveltamisalaan ja että hyödynnettäväksi luovutettu jäte täyttää sille liitteessä 2 asetetut vaatimukset, jäljempänä ympäristökelpoisuus. Laadunvarmistusjärjestelmän avulla on varmistettava, että hyödynnettävän jätteen laadun valvonta on säännöllistä ja suunnitelmallista toimintaa ja siihen liittyvät laadunvalvontatutkimukset on järjestetty tässä liitteessä esitetyt vaatimukset täyttävällä tavalla. Lisäksi laadunvarmistusjärjestelmällä tulee varmistaa, että syntyvät erilaiset jätejakeet pidetään erillään niiden synty- ja varastointipaikalla.

Laadunvarmistusjärjestelmän tulee sisältää ainakin seuraavat asiat:

1)jätteet ja niiden nimikkeet sekä arvio niiden vuosittain syntyvästä määrästä, kun kyse on laitosmaisesta tuotannosta

2)laadunvalvontatutkimukset, jossa on määritelty näytteenottopaikat ja -ajankohdat, näytteenottomenetelmät, kokooma- ja osanäytteiden määrät ja koot sekä näytteenoton laadunvarmennus;

3)ohjeet jätteen varastoinnista ja käsittelystä sekä vastaanotosta, jos laitoksella käsitellään useista kohteista toimitettavan jätettä;

4)vastuuhenkilöt ja näiden pätevyys;

5)arviointi- ja auditointisuunnitelma;

6)seuranta ja raportointi, mukaan lukien tutkimustulosten dokumentointi.

2.Laadunvalvontatutkimukset 2.1 Näytteenotto Jätteen ympäristökelpoisuus tutkitaan edustavista kokoomanäytteistä, jotka on muodostettu osanäytteistä taulukon 1 vaatimusten mukaisesti. Osanäytteiden raekokoa voidaan tarvittaessa pienentää jätettä murskaamalla tai jauhamalla.

Näytteenoton suunnittelussa ja toteutuksessa sovelletaan jätteiden karakterisointia koskevan standardin SFS-EN 14899 ja Euroopan standardoimisjärjestön (CEN) teknisten raporttien periaatteita sekä maarakentamistoimialan omia standardeja. a) Laitosmaisessa tuotannossa syntyvät jätteet Laitosmaisessa tuotannossa syntyvien jätteiden ympäristökelpoisuus tutkitaan säännöllisesti. Laadunvalvontatutkimukset kohdennetaan joko laitoksella syntyvään jatkuvaan jätevirtaan tai käsiteltyyn, hyödynnettäväksi toimitettavaan jätteeseen. Jätteen sisältämien haitta-aineiden liukoisuudet ja pitoisuudet tulee määrittää vähintään yhdestä kokoomanäytteestä ennen jätteen luovuttamista hyödynnettäväksi.

Mikäli laitoksella syntyvä jäte ei täytä liitteen 2 vaatimuksia, voi toiminnanharjoittaja käsitellä jätettä eri tavoin, ikäännyttäminen mukaan lukien, sen ympäristökelpoisuuden parantamiseksi. Tällöin jätteen ympäristökelpoisuus tulee tutkia uudelleen edustavista kokoomanäytteistä, jotka on muodostettu käsitellystä jätteestä otetuista osanäytteistä. Kokoomanäytteen osanäytteiden lukumäärän tulee vastata taulukossa 1 annettuja vaatimuksia ja muita edustavan näytteenoton suosituksia. Osanäytteet otetaan siten, että ne edustavat koko tutkittavaa jäte-erää. b) Rakentamisen ja purkamisen yhteydessä syntyvä betoni- ja tiilimurske Rakennus- ja purkukohteissa syntyvän ja käsiteltävän betoni- ja tiilimurskeen ympäristökelpoisuus tutkitaan purkukohdekohtaisesti. Purkamattomista rakenteista on tunnistettava hyödynnettäväksi kelpaamattomat betoni- ja tiilirakenteet, jotta ne voidaan purkaa erilleen. Purku tulee tehdä lajittelevana. Purkutyömaalla tuotetun valmiin betoni- tai tiilimurskeen haitta-aineiden liukoisuudet ja pitoisuudet, materiaalijakauma ja epäpuhtauksien määrät tutkitaan valmiista betoni- tai tiilimurskeesta. Jätteen sisältämien haitta-aineiden liukoisuudet ja kokonaispitoisuudet, materiaalijakauma ja epäpuhtaudet pitää määrittää vähintään yhdestä kokoomanäytteestä luovutettaessa jätettä hyötykäyttöön yksittäisestä purku- tai rakentamiskohteesta. c) Asfalttimurske ja -rouhe Asfalttimurskeen ja -rouheen ympäristökelpoisuutta ei pääsääntöisesti tarvitse osoittaa erikseen. Mikäli asfalttimurskeen tai -rouheen raaka-aineena käytettävä asfalttijäte on peräisin kiinteistön sellaiselta osalta, jolla on käsitelty tai varastoitu polttoaineita, tulee hyödynnettävästä asfalttijätteestä määrittää polttoaineperäisten öljyhiilivetyjen pitoisuudet.

Taulukko 1. Kokoomanäytteiden muodostaminen osanäytteistä jätenimikkeittäin.

Jäte Jätenimike Suurin massamäärä (tn), joka voidaan tutkia yhdellä kokoomanäytteellä Osanäytteiden vähimmäismäärä yhdessä kokoomanäytteessä Jätteenpolton kuona 19 01 12, 19 12 09, 19 12 12 5 000 50 Kivihiilen-, turpeen- ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkat; leijupetihiekka 10 01 01, 10 01 02,10 01 03, 10 01 15,10 01 24, 19 01 14, 19 01 12, 19 01 19 5 000 50 Kalkit 10 13 04, 10 13 01, 10 13 13, 03 03 09 5 000 50 Valimohiekat 10 09 08, 10 09 12,10 10 08, 10 10 12 5 000 50 Betoni- ja kevytbetonimurske ja kevytsora 10 13 14, 17 01 01,17 01 07 ja 19 12 12 10 000 20 Tiilimurske 10 12 08, 17 01 02 10 000 20 Rengasrouhe käytetyistä renkaista 16 03 01 15 000 20 2.2 Jätteistä tehtävät määritykset Jäte, joka luovutetaan hyödynnettäväksi tämän asetuksen nojalla, tulee olla karakterisoitu siten, että sen koostumus ja ominaisuudet tunnetaan. Jätteiden laadunvalvonnassa kokoomanäytteistä tehtävät määritykset on lueteltu jätenimikekohtaisesti taulukossa 2.

Haitta-ainemääritykset on teetettävä akkreditoidussa laboratoriossa, jonka akkreditoitu pätevyysalue kattaa käytettävät analyysimenetelmät. Laboratorion tulee olla sellaisen akkreditointielimen akkreditoima, jonka pätevyys on todettu kansainvälisten tunnustamissopimusten mukaisissa vertaisarvioinneissa yhdenmukaisten kansainvälisten arviointiperusteiden mukaisesti.

Jätteen sisältämien ja siitä liukenevien haitta-aineiden määrityksissä on käytettävä ensisijaisesti standardoituja ja toissijaisesti muita määritysherkkyydeltään, tarkkuudeltaan ja toistettavuudeltaan riittäviksi todettuja muita menetelmiä.

Haitallisten aineiden liukoisuuksien määrityksessä on käytettävä joko standardin CEN/TS 14405 mukaista läpivirtaustestiä tai standardin SFS-EN 12457-3 mukaista kaksivaiheista ravistelutestiä tai vastaavaa menetelmää. Liukoisuustestien uuttoliuokset on määritettävä standardien SFS-EN 12506, SFS-EN 13370 ja SFS-EN 16192 mukaisin menetelmin. Liukoinen orgaaninen hiili (DOC) on määritettävä teknisen spesifikaation CEN/TS 14429 tai CEN/TS 14997 mukaisesti.

Öljyhiilivetyjen (hiilivetyjakeet ≥ C10–C40) määrityksessä on käytettävä ensisijaisesti standardin SFS-EN 14039 mukaista menetelmää tai muuta vastaavaa menetelmää, jolla voidaan määrittää sekä öljyhiilivetyjen määrä että laatu.

Polykloorattujen bifenyylien (PCB) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 15308 mukaista menetelmää tai muuta vastaavaa menetelmää.

Polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 15527 tai standardin SFS-ISO 18287 mukaista menetelmää tai muuta vastaavaa menetelmää.

Bentseenin, tolueenin, etyylibentseenin ja ksyleenien (BTEX) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN ISO 22155 tai standardin SFS-EN ISO 15009 mukaista menetelmää tai muuta vastaavaa menetelmää.

Fenolisten yhdisteiden määrityksessä on sovellettava standardin ISO/TS 17182:2014, standardin ISO 13907, standardin SFS-EN ISO 18857 tai standardin SFS-EN 12673 mukaista menetelmää tai muuta vastaavaa menetelmää.

Rakennus- ja purkutoiminnasta peräisin olevan laitosmaisesti tai purkukohteessa tuotetun betoni- tai tiilijätteen materiaalijakauma (betonin, laastin, tiilen ja luonnonkiven osuudet), epäpuhtaudet ja kelluvat epäpuhtaudet tulee tutkia EN-standardin EN 933-11 mukaisesti. Tutkimisvelvoite ei koske betoni- tai tiiliteollisuudessa syntyviä puhtaita betoni- ja tiilijätteitä.

Määritysmenetelmien mittausepävarmuutta ei huomioida verrattaessa saatuja tuloksia liitteessä 2 annettuihin raja-arvoihin.

Taulukko 2. Kokoomanäytteistä jätteiden laadunvalvonnan yhteydessä tehtävät määritykset. BTEX-yhdisteet ja fenoliset yhdisteet määritetään yksittäisistä näytteistä.

Jäte Laadunvalvonta Liukoisuusmääritykset Kokonaispitoisuudet Muut määritykset Jätteenpolton kuona Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se, F -, SO 4 2-, Cl -, DOC Kivihiilen-, turpeen- ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkat; leijupetihiekka Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se, F -, SO 4 2-, Cl -, DOC PAH-yhdisteet Kalkit Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se, F -, SO 4 2-, Cl -, DOC Valimohiekat Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se, F -, SO 4 2-, Cl -, DOC PAH-yhdisteet, BTEX-yhdisteet, fenoliset yhdisteet Betonimurske Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se, F -, SO 4 2-, Cl -, DOC PAH-yhdisteet, PCB-yhdisteet, öljyhiilivedyt ≥C10–C40 Materiaalijakauma, epäpuhtaudet, kelluvat epäpuhtaudet Tiilimurske Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se, F -, SO 4 2-, Cl -, DOC PAH-yhdisteet, PCB-yhdisteet, öljyhiilivedyt ≥C10–C40 Materiaalijakauma, epäpuhtaudet, kelluvat epäpuhtaudet Asfalttirouhe ja -murske - Öljyhiilivedyt ≥C10–C40, BTEX-yhdisteet Rengasrouhe käytetyistä renkaista - PAH-yhdisteet

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.