Laki energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta

Mistä säädöksessä on kyse?

Tämä laki koskee tukea, joka korvaa päästökaupasta aiheutuvia välillisiä kustannuksia energiaintensiiviselle teollisuudelle, joka on alttiina merkittävälle hiilivuodon riskille. Lain tavoitteena on ohjata toiminnanharjoittajia kehittämään tuotantoaan hiilineutraalimmaksi.

Kenelle: Toiminnanharjoittajia, jotka ovat luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä ja joilla on määräysvalta tukeen oikeutetun laitoksen toiminnasta; Laitoksia, jotka toimivat lain liitteessä 1 mainituilla toimialoilla ja sijaitsevat Suomessa.

Keskeiset tiedot

Maa: Suomi
Oikeudenala: Energia- ja verkkotoimialaoikeus
Pykälät: 30
Lähde: opendata.finlex.fi
Teksti haettu: 2026-06-17
Selitys päivitetty: 2026-07-07

Mitä säädös sääntelee?

Tuen myöntämistä toiminnanharjoittajille päästökaupan välillisten kustannusten korvaamiseksi.
Tuen myöntämisen edellytyksiä, kuten energiakatselmuksen tekemistä tai hiilettömien sähkölähteiden käyttöä.
Tuen määrän laskemista ja enimmäismäärää.
Tuen hakemista, myöntämistä, maksamista ja käyttöä.

Ketä säädös koskee?

Toiminnanharjoittajia, jotka ovat luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä ja joilla on määräysvalta tukeen oikeutetun laitoksen toiminnasta.
Laitoksia, jotka toimivat lain liitteessä 1 mainituilla toimialoilla ja sijaitsevat Suomessa.

Mitkä ovat keskeiset kohdat?

Tukea myönnetään tarkasteluvuosien 2021–2025 tietojen perusteella.
Tuen osuus tukikelpoisista kustannuksista (tuki-intensiteetti) on 25 prosenttia, jos vuosittain haetun tuen kokonaismäärä on enintään 150 miljoonaa euroa.
Toiminnanharjoittajan tulee käyttää vähintään 50 prosenttia myönnetystä tuesta kehittämistoimiin Suomessa viimeistään 31. joulukuuta 2028.
Tukea ei myönnetä, jos laitos lopettaa toimintansa ennen tuen myöntämistä tai jos yritys on vaikeuksissa.

Energia- ja verkkotoimialaoikeus

Ympäristöministeriön asetus vaarallisten aineiden käytön rajoituksista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun…

Ydinenergia-asetus

Laki jätelain muuttamisesta

Asetus ydinenergia-asetuksen muuttamisesta

Päästökauppalaki

Ympäristöministeriön asetus vaarallisten aineiden käytön rajoituksista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun…

Laki sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetun lain muuttamisesta

Valtioneuvoston asetus energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista

Energia- ja verkkotoimialaoikeus

Lakiteksti

Sisällys (30)

1 § Lain tavoite ja soveltamisala
2 § Suhde muuhun lainsäädäntöön
3 § Määritelmät
4 § Tuen myöntämisen edellytykset
5 § Viranomaistehtävät
6 § Tuen määräytymisvuodet
7 § Tuen enimmäismäärä
8 § Päästöoikeuksien termiinihinnan määrittäminen
9 § Tuen määrän laskeminen sovellettaessa sähkönkulutuksen tehokkuuden ver
10 § Tuen määrän laskeminen sovellettaessa toissijaista sähkönkulutuksen te
11 § Tuen hakeminen
12 § Tuen myöntäminen
13 § Tuen maksaminen
14 § Tuen käyttö
15 § Tiedonsaantioikeus
16 § Tietojen luovuttaminen
17 § Viranomaisen tarkastusoikeus
18 § Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
19 § Virka-apu
20 § Viittaus rikoslakiin
21 § Palauttaminen
22 § Takaisinperintä
23 § Korko ja viivästyskorko
24 § Takaisinperinnän ja palauttamisen määräaika sekä vanhentumisaika
25 § Kuittaus
26 § Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku
27 § Päätöksen täytäntöönpano
28 § Maksut
29 § Tietojen säilyttäminen
30 § Voimaantulo

2022 493/2022 Laki energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säädökset

1 §Lain tavoite ja soveltamisala

Tässä laissa säädetään tuesta, joka korvaa päästökaupasta aiheutuvia välillisiä kustannuksia lain soveltamisalaan kuuluville toiminnanharjoittajille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille. Lain tavoite on ohjata toiminnanharjoittajia kehittämään teollista tuotantoaan hiilineutraalimmaksi.

Tätä lakia sovelletaan liitteessä 1 mainittuihin toimialoihin.

2 §Suhde muuhun lainsäädäntöön

Tämän lain nojalla maksettavaa tukea ei pidetä valtionavustuslaissa (688/2001) tarkoitettuna valtionavustuksena.

3 §Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1)toiminnanharjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on tosiasiallinen määräysvalta tukeen oikeutetun laitoksen toiminnasta ja tämän lain mukaisesti myönnetyn tuen käytöstä;

2)laitoksella toiminnanharjoittajan määräysvallassa olevaa kiinteää, Suomessa sijaitsevaa, toiminnallista kokonaisuutta, joka toimii lain liitteessä 1 mainitulla toimialalla ja jonka tietojen perusteella tukea haetaan;

3)tarkasteluvuodella kalenterivuotta, jonka tietojen perusteella tukea haetaan;

4)hiilidioksidin päästökertoimella fossiilisista polttoaineista tuotetun sähkön hiilidioksidi-intensiteetin painotettua keskiarvoa maantieteellisellä alueella, joka ilmaistaan tonneina hiilidioksidia megawattituntia kohti (tCO2/MWh);

5)toteutuneella tuotoksella laitoksen tukeen oikeutettua toteutunutta tuotantoa tarkasteluvuonna ilmaistuna tonneina vuodessa;

6)toteutuneella sähkönkulutuksella laitoksen tukeen oikeutettua toteutunutta sähkönkulutusta tarkasteluvuonna megawattitunteina ilmaistuna;

7)kehittämistoimella toiminnanharjoittajalle suoria kustannuksia aiheuttavaa investointia tai muuta toimenpidettä, jonka avulla toiminnanharjoittaja kehittää tuotantoaan hiilineutraalimmaksi.

4 §Tuen myöntämisen edellytykset

Tukea voidaan myöntää, jos:

1)toiminnanharjoittaja on tehnyt energiatehokkuuslain (1429/2014) 2 luvun mukaisen energiakatselmuksen, tai se on vapautettu energiakatselmuksen tekemisestä mainitun lain 7 §:n nojalla; ja

2)niiden laitosten osalta, joiden tietojen perusteella tukea haetaan: a) toiminnanharjoittaja kattaa vähintään 30 prosenttia yhteenlasketusta sähkönkulutuksestaan hiilettömistä lähteistä tuotetulla sähköllä; tai b) toiminnanharjoittajan kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi alle tarkistettujen vertailuarvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta kaudella 2021–2025 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 tarkoitetun maksutta jaettavia päästöoikeuksia varten sovellettavan vertailuarvon.

Muun kuin energiatehokkuuslain 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetun suuren yrityksen tulee täyttää tämän pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu velvoite viimeistään tuen myöntämistä seuraavana vuonna tukea ensimmäisen kerran haettaessa.

Tukea ei myönnetä, jos laitos, jonka tietojen perusteella tukea haetaan, lopettaa toimintansa ennen tuen myöntämistä. Laitoksen katsotaan lopettaneen toimintansa, jos:

1)toiminnan uudelleen aloittaminen ei ole teknisesti mahdollista; taikka

2)toiminnanharjoittaja ei voi osoittaa, että laitos aloittaa toimintansa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa toiminnan lopettamisesta.

Tukea ei myönnetä vaikeuksissa olevalle yritykselle, sellaisena kuin se määritellään valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen komission suuntaviivojen (2014/C 249/01) 20 kohdassa.

5 §Viranomaistehtävät

Energiavirasto valvoo tämän lain noudattamista ja vastaa tässä laissa säädetyistä viranomaistehtävistä.

2 luku

Tuen määrä

6 §Tuen määräytymisvuodet

Tukea myönnetään toiminnanharjoittajalle tarkasteluvuosien 2021–2025 tietojen perusteella.

7 §Tuen enimmäismäärä

Vuosittain haetun tuen kokonaismäärän ollessa 150 miljoonaa euroa tai sen alle tuen osuus tukikelpoisista kustannuksista (tuki-intensiteetti) on 25 prosenttia.

Jos vuosittain haetun tuen kokonaismäärä, kun tuki-intensiteetti on 25 prosenttia, ylittää 150 miljoonaa euroa, määrittää Energiavirasto sovellettavan tuki-intensiteetin siten, että myönnettävän tuen kokonaismäärä ei kyseisenä vuonna ylitä 150 miljoonaa euroa.

8 §Päästöoikeuksien termiinihinnan määrittäminen

Energiavirasto määrittelee vuosittain tuen määrän laskennassa käytettävän Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinnan, jolla tarkoitetaan Euroopan unionin päästöoikeuden joulukuussa erääntyvän yhden vuoden johdannaissopimuksen päivittäisten päätöshintojen keskiarvoa euroina kaupankäyntivolyymiltaan merkittävässä Euroopan talousalueella toimivassa päästökauppapörssissä tarkasteluvuotta edeltävänä kalenterivuonna.

9 §Tuen määrän laskeminen sovellettaessa sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo, vuosittaisen tuen määrä lasketaan kertomalla keskenään:

1)tuki-intensiteetti;

2)hiilidioksidin päästökerroin, jonka arvo on 0,58;

3)Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta;

4)sovellettava sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo; ja

5)toteutunut tuotos.

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitetaan tuotekohtaista sähkönkulutusta megawattitunteina tuotostonnia kohti liitteen 2 mukaisesti. Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot laskevat vuosittain tarkasteluvuodesta 2022 alkaen liitteessä 2 ilmoitetusti.

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 (jäljempänä komission ilmaisjakoasetus) vahvistettu sähkön ja polttoaineen vaihdettavuus, sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo määritetään liitteen 3 mukaisesti. Määritetyt sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot laskevat vuosittain tarkasteluvuodesta 2022 alkaen 1,09 prosenttia.

Energiavirasto vastaa tuen määrän laskennasta.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

10 §Tuen määrän laskeminen sovellettaessa toissijaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille ei ole käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, vuosittaisen tuen määrä lasketaan kertomalla keskenään:

1)tuki-intensiteetti;

2)hiilidioksidin päästökerroin, jonka arvo on 0.58;

3)Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta;

4)toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo; ja

5)toteutunut sähkönkulutus.

Toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitetaan prosenttiosuutta toteutuneesta sähkönkulutuksesta. Prosenttiosuus on 80 ja se laskee vuosittain 1,09 prosentilla tarkasteluvuodesta 2022 alkaen.

Energiavirasto vastaa tuen määrän laskennasta.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

3 luku

Tuen hakeminen ja käyttö

11 §Tuen hakeminen

Tukea haetaan toimittamalla hakemus Energiavirastolle. Hakemusten toimittamista varten Energiavirasto ylläpitää sähköistä asiointijärjestelmää.

Tarkempia säännöksiä tukihakemuksen toimittamisen tavasta, määräajasta ja sisällöstä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

12 §Tuen myöntäminen

Energiaviraston tulee ennen tuen myöntämistä tarkastaa toiminnanharjoittajan 11 §:n mukaisessa hakemuksessa ilmoittamien tietojen kattavuus, luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus.

Energiavirasto myöntää tuen, jos hakemuksessa on osoitettu, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja hyväksymiselle ei ole tässä laissa säädettyä estettä.

Tarkempia säännöksiä tuen myöntämistä koskevasta päätöksestä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

13 §Tuen maksaminen

Energiavirasto maksaa tuen 12 §:n päätöksen mukaisesti viimeistään sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona tukea on haettu.

Tukea ei makseta, jos Euroopan unionin komissio on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 mukaisesti keskeyttänyt tukea hakeneen toiminnanharjoittajan osalta tuen maksamisen.

14 §Tuen käyttö

Toiminnanharjoittajan tulee käyttää 12 §:n mukaisesti myönnetystä tuesta vähintään 50 prosenttia yhteen tai useampaan kehittämistoimeen, jolla edistetään 1 §:n mukaisten tavoitteiden toteutumista Suomessa. Tuki tulee käyttää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028.

Tuen käytön tulee kohdistua toiminnanharjoittajan kehittämistoimista syntyviin kustannuksiin, joihin ei kohdistu valtiontuiksi katsottavia tukia.

Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa Energiavirastolle hyväksyttäväksi suunnitelma myönnetyn tuen käytöstä.

Toiminnanharjoittajan tulee tukikauden päätyttyä toimittaa Energiavirastolle tiedot tuen käytöstä.

Tarkempia säännöksiä kehittämistoimista, niiden edellytyksistä ja hyväksyttävistä kustannuksista sekä kehittämistoimia ja niiden kustannuksia koskevien tietojen toimittamisesta ja käsittelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

4 luku

Valvonta

15 §Tiedonsaantioikeus

Energiavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajalta, sähkön tuottajalta, joka toimittaa sähköä toiminnanharjoittajalle, sekä verkonhaltijalta.

Energiavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada viranomaisilta tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot:

1)toiminnanharjoittajan sähkönkulutuksesta, tuotannosta ja tuen käytöstä;

2)toiminnanharjoittajan saamista investointituista ja muista valtiontuista; sekä

3)toiminnanharjoittajaa koskevista muista kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista, joilla on olennaista merkitystä tässä laissa tarkoitetun tuen myöntämisen, tuen määräytymisen, maksamisen, tuensaajaan kohdistuvien ehtojen tai takaisinperinnän kannalta.

16 §Tietojen luovuttaminen

Energiavirastolla on, milloin se on välttämätöntä, salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan saamiaan tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle sekä toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään.

17 §Viranomaisen tarkastusoikeus

Energiavirastolla on oikeus päästä toiminnanharjoittajan hallinnassa oleviin laitoksiin, tiloihin ja alueille, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta välttämätöntä, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä taikka 29 luvun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnanharjoittajan, sähkön tuottajan ja verkonhaltijan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

18 §Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

Energiavirasto voi määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia, täyttämään velvollisuutensa.

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla.

19 §Virka-apu

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä. Tulliviranomaiset ovat toimialallaan tarvittaessa velvollisia antamaan virka-apua tämän lain sekä valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi.

20 §Viittaus rikoslakiin

Rangaistus väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle säädetään rikoslain 16 luvun 8 §:ssä ja rangaistus avustuspetoksesta rikoslain 29 luvun 5 ja 6 §:ssä.

5 luku

Tuen palauttaminen ja takaisinperintä

21 §Palauttaminen

Toiminnanharjoittajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa tässä laissa tarkoitettu tuki tai sen osa. Jos palautettava määrä on enintään 100 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.

22 §Takaisinperintä

Energiaviraston on päätöksellään määrättävä jo maksettu tässä laissa tarkoitettu tuki tai sen osa perittäväksi takaisin, jos toiminnanharjoittaja on jättänyt palauttamatta sellaisen tässä laissa tarkoitetun tuen tai sen osan, joka 21 §:n mukaan on palautettava.

Energiavirasto voi määrätä maksetun tuen osan perittäväksi takaisin, jos toiminnanharjoittaja on menetellyt 14 §:n vastaisesti.

Takaisinperintään sovelletaan lisäksi, mitä valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa säädetään valtionavustuksen perimisestä takaisin.

23 §Korko ja viivästyskorko

Palautettavalle ja takaisinperittävälle määrälle maksettavaan korkoon ja viivästyskorkoon sovelletaan, mitä valtionavustuslain 24 §:ssä säädetään palautettavalle ja takaisin perittävälle valtionavustuksen määrälle maksettavasta korosta ja 25 §:ssä viivästyskorosta.

24 §Takaisinperinnän ja palauttamisen määräaika sekä vanhentumisaika

Energiaviraston on tehtävä tuen takaisinperintää koskeva päätös viipymättä sen jälkeen, kun Energiaviraston tietoon on tullut 22 §:ssä tarkoitettu seikka.

Tuen taikka sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä. Vastaavasti velvollisuus tuen palauttamiseen 21 §:n nojalla raukeaa, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä.

25 §Kuittaus

Energiavirasto voi päättää, että 21 §:n mukaisesti palautettava tai 22 §:n mukaisesti takaisin perittävä määrä kuitataan Energiaviraston myöntämästä tuesta. Toiminnanharjoittajaa kuullaan hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti ennen päätöksen tekemistä.

Palautettavan tai takaisin perittävän määrän kuittauspäivä on päivä, jona päätös on tehty. Palautuskorko sekä viivästysseuraamukset lasketaan kuittauspäivään.

Muilta osin menettelyssä noudatetaan hallintolakia.

6 luku

Erinäiset säännökset

26 §Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku

Edellä 12 §:ssä, 14 §:ssä, 22 §:ssä ja 25 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

27 §Päätöksen täytäntöönpano

Edellä 12 §:ssä, 14 §:ssä ja 25 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Edellä 18 §:n 1 momentissa ja 22 §:ssä tarkoitettua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

28 §Maksut

Tämän lain mukaisten Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettua lakia (706/2007).

29 §Tietojen säilyttäminen

Toiminnanharjoittaja on velvollinen säilyttämään tukeen liittyvän aineiston kymmenen vuotta tuen myöntämisajankohdasta.

Energiavirasto on velvollinen pitämään tuen myöntämisen kaikista toimenpiteistä yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen sallittua enimmäisintensiteettiä koskevia ehtoja on noudatettu. Tiedot on säilytettävä kymmenen vuoden ajan tuen myöntämisajankohdasta ja ne on toimitettava Euroopan komissiolle pyynnöstä.

30 §Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2022.

Tätä lakia sovelletaan kehittämistoimiin, joista aiheutuu toiminnanharjoittajalle kustannuksia lain voimaantulon jälkeen. Myönnetty tuki tulee 14 §:n mukaisesti kohdistaa kustannuksiin, jotka ovat muodostuneet lain voimaantulon jälkeen.

Tällä lailla kumotaan päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensoimisesta annettu laki (138/2017).

HE 36/2022 TaVM 11/2020 EV 75/2022 KOMISSION TIEDONANTO Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen (2020/C 317/04), 25.9.2020 Turussa ja Helsingissä 22.6.2022 Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö Elinkeinoministeri Mika Lintilä Liite 1 Tukeen oikeutetut merkittävälle hiilivuodon riskille alttiit toimialat ja toimialan osat NACE -koodi Toimialan nimike 14.11 Nahkavaatteiden valmistus 24.42 Alumiinin valmistus 20.13 Muiden epäorgaanisten peruskemikaalien valmistus 24.43 Lyijyn, sinkin ja tinan tuotanto 24.10 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus 17.12 Paperin, kartongin ja pahvin valmistus 17.11 Massan valmistus 19.20 Jalostettujen öljytuotteiden valmistus 24.44 Kuparin tuotanto 24.45 Muiden värimetallien tuotanto 20.16.40.15 Polyetyleeniglykolit ja muut polyeetterialkoholit alkumuodossa 24.51 Raudan valu 23.14.12.10 Lasikuitumatot 23.14.12.30 Lasikuituohutlevyt 20.11.11.50 Vety 20.11.12.90 Epäorgaaniset epämetallien happiyhdisteet Liite 2: Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot tietyille tuotteille, jotka kuuluvat liitteessä 1 esitettyihin NACE-koodeihin Liite 3 Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvojen määrittäminen tuotteille, joille on vahvistettu sähkön ja polttoaineen vaihdettavuus Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo johdetaan vertailuarvoasetuksen (EU) 2021/447 mukaisesta tuotteen vertailuarvosta seuraavasti:

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo = Tuotteen vertailuarvo (tCO2 /t) x osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä viiteajanjakson 2014–2018 aikana (%) / keskimääräinen eurooppalainen päästötasokerroin (tCO2 /MWh).

Keskimääräisen eurooppalaisen päästötasokerroin on 0,376 tCO2 /MWh.

Osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä viiteajanjakson aikana määritetään seuraavasti:

Osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä = asianmukaiset välilliset päästöt / (suorat kokonaispäästöt + asianmukaiset välilliset päästöt) Asianmukaiset välilliset päästöt ja suorat kokonaispäästöt määritetään ilmaisjakoasetuksen mukaisesti.

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.