2007 366/2007 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esitt

§:n 3 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

§:n 4 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

§:n 5 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 3, 4 tai 7 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

§:n 7 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 1, 2 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide. 35 § Muut rajaukset lisätoimenpiteitä valittaessa

§:n 1 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voida valita maatilalla, jolle on haettu tai jolla on voimassa 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus tai jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus. Kyseisen lisätoimenpiteen tukea ei makseta lohkosta, jolla on voimassa 42 §:ssä tarkoitettu sopimus tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 27 §:ssä tarkoitettu sopimus. Lisätoimenpide ei koske puutarhakasvien aloja.

§:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voida valita kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla kasvatetaan nautoja, hevosia, lampaita tai vuohia yhteensä enemmän kuin 2 eläinyksikköä. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

§:n 7 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita vain kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla on nautoja, lampaita, vuohia tai hevosia vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai jolla on mainittuja eläimiä vähintään 25 eläinyksikköä. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

§:n 8 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita vain kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla tuotantoeläinten määrä täyttää 30 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti. 36 § Rajaukset puutarhatilan lisätoimenpiteitä valittaessa

§:n 12 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa vain ryhmän 1 puutarhakasvialoilla.

§:n 13 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa vain ryhmän 2 puutarhakasvialoilla.

§:n 14 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa puutarhakasvialoilla. 37 § Lisätoimenpiteen muuttaminen ja siitä luopuminen Lisätoimenpide voidaan muuttaa, jos: 1) viljelijä lopettaa puutarhakasvien viljelyn tai aloittaa tai lisää niiden vuosittaisen viljelyn vähintään 0,5 hehtaarin tasolle; aloittaessaan tai lisätessään puutarhakasvien viljelyalan viljelijä voi valita puutarhatilan lisätoimenpiteen; 2) viljelijä lopettaa kotieläintuotannon tai vähentää eläinmäärää siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt, eläinmäärää koskevat edellytykset eivät enää täyty; tällöin viljelijä voi valita muun kuin kotieläintilalle tarkoitetun lisätoimenpiteen; 3) viljelijä aloittaa maatilalla kotieläintuotannon tai lisää sitä siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt eläinmäärää koskevat edellytykset täyttyvät jäljellä olevan sitoumuskauden ajan; tällöin viljelijä voi valita kotieläintilalle tarkoitetun lisätoimenpiteen; 4) kesken sitoumuskauden tapahtuu sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan hallinnansiirto ja sitoumus siirretään 11 §:n mukaisesti; 5) maatilalla harjoitettu kasvinviljely muuttuu pääasiallisesti peltoenergiatuotantoon suuntautuvaksi ja lisätoimenpiteen muuttamiseen on erityisen perusteltuja syitä. Lisätoimenpide voidaan muuttaa jäljellä olevaksi sitoumuskaudeksi kerran sitoumuskauden aikana. Muuttamisen edellytyksenä on, että lisätoimenpiteen valinnalle säädetyt edellytykset täyttyvät. Lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos maatilan kotieläintuotannosta luovutaan tai eläinmäärä vähenee muutoin kuin tilapäisesti siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt, eläinmäärää koskevat edellytykset eivät täyty, ja lisätoimenpiteeksi on valittu 32 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide. Puutarhatilan lisätoimenpiteestä voi luopua silloin, jos puutarhakasvien viljelyala vähenee alle 0,5 hehtaarin. A- ja B-tukialueille kohdistuvista 32 §:n 4―7 ja 11 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä luopuu kaikista kyseisillä alueilla sijaitsevista peltoaloistaan. Muutos annetun sitoumuksen ja tukihakemuksen tietoihin perustuvan tuen maksamisessa voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa muutoksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Myöhemmin ilmoitettavien muutosten osalta tuki maksetaan seuraavan sitoumusvuoden alusta alkaen muutoksen mukaisena. 38 § Siirtyminen ohjelmakauden 2007―2013 ympäristötukijärjestelmään Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu ympäristötukea koskeva sitoumus, voi vuonna 2007 antaa aiemman sitoumuksen tilalle uuden sitoumuksen ohjelmakauden 2007―2013 mukaisessa ympäristötukijärjestelmässä. Viljelijän on tällöin sitouduttava toimintalinjan 2 lain 5 §:n mukaisesti. Ohjelmakauden 2007―2013 mukaiseen ympäristötukijärjestelmään sitoutumista haetaan siten kuin toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädetään. 6 luku Sopimusten yksityiskohtaiset edellytykset ja ehdot 39 § Sopimustyypit TE-keskus voi tehdä viljelijän kanssa seuraavia sopimuksia: 1) suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito; 2) monivaikutteisen kosteikon hoito; 3) pohjavesialueiden peltoviljely; 4) valumavesien käsittelymenetelmät; - säätösalaojitus - säätökastelu - kuivatusvesien kierrätys 5) luonnonmukainen tuotanto; 6) luonnonmukainen kotieläintuotanto; 7) lannan käytön tehostaminen; 8) perinnebiotooppien hoito; 9) luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen; 10) alkuperäisrotujen kasvattaminen; 11) alkuperäiskasvien viljely. 40 § Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Sopimuksessa suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen nurmikasvuston ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti. Suojavyöhykkeen on oltava vähintään keskimäärin 15 metriä leveä. Leveys määräytyy maaston ja tulvarajojen mukaan. Sopimukseen voidaan sisällyttää myös rajoitetusti suojavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä oleva, suojavyöhykkeen ja valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman taikka lammen, järven tai meren väliin jäävä luonnontilainen ranta-alue edellyttäen, että sitä hoidetaan sopimusehtojen mukaisesti. Sopimus voidaan A- ja B-tukialueilla tehdä valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman varrella sijaitsevalle pellolle, lammen, järven tai meren rannalla sijaitsevalle pellolle tai luokitellulla pohjavesialueella sijaitsevalle pellolle perustettavasta suojavyöhykkeestä. C-tukialueella sopimus voidaan tehdä suojavyöhykkeen perustamisesta kohteelle, jolla ympäristötukipäätöksen mukaisen sopimuksen voimassaolo päättyy TE-keskuksen tekemän päätöksen perusteella ennen tässä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamista tai jolla päättyy tässä tarkoitetun uuden sopimuksen sopimuskauden alussa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen vastaava erityistukisopimus taikka jolla suojavyöhykkeen perustamisen tarve on todettu esimerkiksi suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa tai vastaavassa useita viljelijöitä koskevien yhtenäisten suojavyöhykkeiden toteuttamiseen tähtäävässä selvityksessä tai pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa. Samoin sopimus voidaan tehdä suojavyöhykkeen perustamisesta kohteelle, joka sijaitsee kaltevalla rantapellolla, tulva-alueella taikka yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisessa hoitosuunnitelmassa esitetylle kohteelle. 41 § Monivaikutteisen kosteikon hoito Sopimuksessa monivaikutteisen kosteikon hoidosta tuen saaja sitoutuu hoitamaan ympäristötukipäätöksessä tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti perustettua tai vesiensuojelullisesti muutoin hyväksytysti perustettua kosteikkoa suunnitelman mukaisesti. Sopimus voidaan tehdä vain sellaisilla alueilla, joilla peltoja on yli 20 prosenttia vesistön tai valtaojan valuma-alueesta. Sopimus voidaan tehdä vain Suomenlahteen, Saaristomereen tai Selkämereen laskevien jokivesistöjen sekä sellaisten järvien valuma-alueilla, joilla sopimuksella voidaan merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- tai raputaloutta. Sopimus voidaan tehdä myös kohteista, jotka on perustettu toimintalinjan 2 laissa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella sekä kohteista, joilla ympäristötukipäätöksen mukaisen sopimuksen voimassaolo päättyy TE-keskuksen tekemän päätöksen perusteella ennen tässä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamista tai joilla päättyy tässä tarkoitetun uuden sopimuksen sopimuskauden alussa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus. 42 § Pohjavesialueiden peltoviljely Sopimuksessa pohjavesialueiden peltoviljelystä viljelijä sitoutuu toteuttamaan pohjavesialueella sijaitsevan peltoalueen viljelyksessä sopimukseen sisällytettävää suunnitelmaa, jossa määritellään toteutettavat toimenpiteet. Viljelyä koskevat rajoitukset ja tehtävät toimenpiteet määritellään erikseen sopimuksessa pohjavesialueen ja sopimukseen haetun alueen olosuhteiden mukaisesti. Jos peruslohkosta vähäinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen. Sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tai rajoitukset voivat koskea: 1) pellon muokkauksen vähentämistä tai lopettamista; 2) lannoituksen tai karjanlannan käytön vähentämistä tai lopettamista; 3) kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämistä tai lopettamista; 4) kesannoinnin toteuttamista vesiensuojelu huomioon ottaen; 5) laiduntamisen lopettamista tai vähentämistä; tai 6) heinäkasvien viljelyä aluskasveina. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain I- ja II -luokan pohjavesialueilla sijaitsevia peltoaloja. Etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava sopimus tai joilla on vedenottamoita tai muu erityinen pohjaveden suojelun tarve. Ravinteiden käytöstä ja muista viljelytoimenpiteistä sopimusalalla on sopimuslohkoittain tehtävä maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteen mukaisia muistiinpanoja. 43 § Valumavesien käsittelymenetelmät Sopimuksessa valumavesien käsittelymenetelmästä viljelijä sitoutuu toteuttamaan viljelyksessä olevalla peltoalueellaan suunnitelman mukaisesti säätösalaojituksen, säätökastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen. Säätösalaojitus voidaan tehdä hyvin vettä läpäisevillä hiekka- ja hietapitoisilla peltomailla sekä urpasavimailla, joiden pellon pinnan kaltevuus on enintään 2 prosenttia. Säätökastelussa ja kuivatusvesien kierrätyksessä maalajin on oltava hienoa tai karkeaa hietaa, hienoa tai karkeaa hiekkaa taikka urpasavea ja pellon pinnan kaltevuuden on oltava alle 1 prosentti. Samalla sopimusalalla voidaan toteuttaa vain yksi 1 momentissa tarkoitettu toimenpide ja erityistukea voidaan maksaa vain tästä toimenpiteestä. 44 § Luonnonmukainen tuotantotapa ja viljelijää koskevat edellytykset Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä on hyväksytty luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (336/2005) tarkoitettuun valvontajärjestelmään. Hakemus valvontajärjestelmään liittymisestä on sopimuksen hakuvuonna tehtävä pinta-alatukien viimeiseen hakupäivään mennessä. Viljelijän maatilalla on tullut tehdä valvontajärjestelmän mukainen TE-keskuksen toimeenpanema alkutarkastus ja viljelijällä on oltava valvontajärjestelmään kuulumisesta hyväksyntä ensimmäisenä sopimusvuonna viimeistään 15 päivänä syyskuuta. Viljelijän on kuuluttava valvontajärjestelmään peltokasvi- ja kasvihuonetuotannon osalta. Jos kysymys on 46 §:ssä tarkoitetusta sopimuksesta, sopimuksen tekemisen edellytyksenä on lisäksi, että viljelijä on hyväksytty valvontajärjestelmään 46 §:n 5 momentissa tarkoitetun eläinlajin osalta. Tuotantosuunnan voi vaihtaa sopimuskaudella eläintuotantosuunnasta toiseen tai eläintuotantosuunnasta kasvinviljelytuotantoon siten kuin 47 §:ssä säädetään. Myös tuotantosuunnan vaihtamistilanteissa valvontajärjestelmän on koskettava toteutettavaa tuotantosuuntaa. Viljelijän on kuuluttava valvontajärjestelmään koko sopimuskauden ajan. Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijän tai tilanhoidosta vastaavan henkilön on tullut suorittaa vähintään viiden päivän pituinen luonnonmukaisen viljelyn peruskurssi tai hänellä on muu vastaava koulutus luonnonmukaisen maataloustuotannon harjoittamisesta. Jos kyseessä on yhteisömuodossa harjoitettava maatalous, on maatilan hoidosta vastaavan henkilön täytettävä kyseinen koulutusvaatimus. Todistus koulutusvaatimuksen täyttämisestä on toimitettava sopimuksen hakuvuonna pinta-alatukien viimeiseen hakupäivään mennessä TE-keskukseen. Jos viljelijällä on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, todistusta ei edellytetä. Maatilalla, jolla on 45 tai 46 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa sitouduttu siirtämään pellot luonnonmukaiseen tuotantoon, on neljäntenä ja viidentenä sopimusvuotena oltava viljelyksessä viljaa, hernettä, härkäpapua, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, siementuotantonurmia, vihanneksia mukaan lukien yrtit, marjoja taikka hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia sopimusalasta. Poikkeustapauksissa voidaan kuitenkin hyväksyä neljännen ja viidennen sopimusvuoden vuosittaiseksi edellä mainittujen kasvien viljelyalaksi keskimäärin 30 prosenttia sopimusalasta, jos se maatilan yksittäisten lohkojen pinta-alojen ja viljelykierron tarkoituksenmukaisuuden kannalta on perusteltavissa. Maatilalla, jolla pellot jo ovat luonnonmukaisessa tuotannossa, on oltava viljelykierrossa sopimuskauden aikana viljaa, hernettä, härkäpapua, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, siementuotantonurmia, vihanneksia mukaan luettuna yrtit, marjoja taikka hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia sopimusalasta. Koko sopimusala voi olla nurmea vain maatilalla, jolla sato käytetään pääosin oman karjan rehuksi. Viherlannoitusalana, velvoitekesantona ja hoidettuna viljelemättömänä peltoalana ilmoitettuja lohkoja voidaan hyväksyä pinta-alaltaan vuosittain yhteensä enintään puolet sopimusalasta. Viherlannoitusalan perustamisessa ja hoidossa on noudatettava 59 §:n 2 momentissa säädettyä. 45 § Luonnonmukainen tuotanto Sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisessa peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa luomuasetuksessa säädettyjä ehtoja. Sopimuksen ulkopuolelle voidaan jättää maatilan peltoaloja, joilla 44 §:n 3 momentissa edellytettyjen kasvien tuotanto on vaikeaa lohkojen laadun tai sijainnin vuoksi. Tällaisina peltoalueina voidaan pitää muun muassa talouskeskuksesta kaukana sijaitsevia suopeltoja tai kivisyyden vuoksi vaikeasti uudistettavia peltoja. Lohkot, joilla ensimmäisen sopimusvuoden alussa aloitetaan ruokohelven viljely tai sen viljelyä jatketaan, on sopimusta tehtäessä jätettävä luonnonmukaisesta viljelystä tehtävän sopimuksen ulkopuolelle. Jos sopimuskauden aikana sopimusalalla aloitetaan ruokohelven viljely, sopimusalalle ei makseta erityistukea. Kyseinen muutos ei vaikuta maksettuihin erityistukiin. Koko maatilan peltoalan viljeleminen luonnonmukaisesti on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden alusta siten, että kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään toisesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään kolmannesta sopimusvuodesta alkaen. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon voi tapahtua myös kasvulohkoittain. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla tarkoitetaan sellaisia maatiloja, joilla kasvatetaan kyseisiä eläimiä vähintään yhtä eläinyksikköä vastaava määrä. Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen maatilalla voi olla muuta kuin luonnonmukaista tuotantoa kasvihuonetuotannossa, jos kasvihuoneissa viljellään eri kasvilajeja tai -lajikkeita kuin avomaalla, ja ruokohelven viljelyssä silloin, kun tuotanto on järjestetty tuotantoyksiköihin luomuasetuksen mukaisesti eikä ala kuulu sopimukseen. Kasvihuonetuotannolle ja ruokohelpialoille ei makseta luonnonmukaisen tuotannon erityistukea, vaikka tuotanto on luonnonmukaista. 46 § Luonnonmukainen kotieläintuotanto Sopimus luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisessa peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa sekä eläintuotannossa valitsemansa vähintään yhden 5 momentissa tarkoitetun eläinlajin osalta luomuasetuksessa säädettyjä ehtoja. Luomuasetuksen ehtoja on noudatettava ensimmäisen sopimusvuoden alusta koko maatilalla lukuun ottamatta puutarhakasvien monivuotisia viljelyaloja ja monivuotisten nurmikasvien siemensopimusaloja, jotka voidaan siirtää luonnonmukaiseen tuotantoon kahden ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon voi tapahtua myös kasvulohkoittain. Sopimuksessa ja sopimuksen teossa on lisäksi noudatettava 45 §:n 2 ja 4 momentissa säädettyä. Viljelijän on sitouduttava pitämään omalla maatilallaan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa ensimmäisen sopimusvuoden alusta vähintään yhtä eläinyksikköä vastaavan määrän 5 momentissa tarkoitettuja tuotantoeläimiä koko sopimuskauden ajan siten, että maatilan kyseinen eläintuotanto on jatkuvaa. Viljelijän maatilalla luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat, viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa eläinyksikkömäärää. Tuotantorakennusten on oltava viljelijän hallinnassa. Viljelijällä voi olla myös muuta kuin luonnonmukaista eläintuotantoa, jos eläimet ovat eri eläinlajia kuin luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat eläimet ja kun niiden hoito on järjestetty tuotantoyksiköihin luomuasetuksen mukaisesti. Erityistukeen oikeuttavia eläinlajeja ovat lypsylehmät, emolehmät, muut naudat, lampaat, vuohet, emakot, lihasiat, karjut, kanat, broilerit, kalkkunat, hanhet, ankat ja siipikarjan emolinnut. Mainitut eläinlajit voivat vaihdella sopimuskaudella. Eläinlajit muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti: Eläinlaji Eläinyksikköä (

1. ey)Sonnit, lehmät ja muut yli 2-vuotiaat nautaeläimet 1,0 Vähintään 6 kuukauden ja enintään 2 vuoden ikäiset nautaeläimet 0,6 Alle 6 kuukauden ikäiset nautaeläimet 0,4 Lampaat ja vuohet (yli 1
2. v)0,15 Emakot (porsaineen tai joutilaana) 0,5 Muut siat 0,3 Munivat kanat 0,014 Muu siipikarja 0,003 Jos viljelijällä on voimassa oleva vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 §:ssä tarkoitettu sopimus tai tämän asetuksen 45 §:ssä tarkoitettu sopimus, TE-keskuksen on tehtävä päätös sen voimassaolon päättymisestä ennen luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sopimuksen tekemistä. Kyseisen sopimuksen voimassaolon päättyminen ei vaikuta maksettuihin erityistukiin. 47 § Luonnonmukainen tuotanto sekä kotieläintuotanto ja muutokset olosuhteissa Jos maatilan keskimääräinen luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinlajien eläinyksikkömäärä vähenee alle yhden eläinyksikön tai jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinten osalta, 46 §:ssä tarkoitettu sopimus on muutettava TE-keskuksen päätöksellä 45 §:ssä tarkoitetuksi sopimukseksi. Muuttamista koskevassa päätöksessä sopimuskausi säilyy aiemman sopimuksen mukaisena. Sopimuksen muuttamisen johdosta erityistukea maksetaan vain kasvintuotannosta sopimuksen jäljellä olevana sopimuskautena. Viljelijän on palautettava luonnonmukaisen kotieläintuotannon perusteella maksettu erityistuki. Jos luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta luopuminen johtuu toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä, erityistukea ei tarvitse palauttaa. Kaksi viljelijää, joilla kummallakin on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, voivat vaihtaa sopimuskauden aikana keskenään sopimuksiin sisältyviä lohkoja. Vaihtaminen edellyttää sopimuksen muuttamista. Vaihtamista on haettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. 48 § Lannan käytön tehostaminen Lannan käytön tehostamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu ottamaan vastaan, käsittelemään ja hyödyntämään viljelyssä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla toiselta maatilalta, hevostallilta, turkistarhalta taikka viljelijöiden tai turkistarhaajien yhteislantalasta peräisin olevaa eläinten lantaa. Sopimuksen tehnyt viljelijä ei saa luovuttaa omalla maatilallaan syntyvää lantaa käytettäväksi maatilan ulkopuolella. Lannan käytössä on noudatettava muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1774/2002. Vastaanotettu lanta on levitettävä pelloille kasvien lannoitteeksi ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Lantaa luovuttava viljelijä ei voi tehdä lannan käytön tehostamista koskevaa sopimusta. Jos viljelijä itse toimittaa lantaa yhteislantalaan tai biokaasulaitokseen, viljelijä ei voi tehdä sopimusta kyseisen lantalan lannan tai biokaasulaitoksen lopputuotteen vastaanotosta. Sopimuksen tehneen osakeyhtiön, muun yhtiön tai muun vastaavan yhteisön osakas tai yhtiömies ei saa luovuttaa omalta maatilaltaan lantaa kyseiselle sopimuksen tehneelle yhteisölle. Jos viljelijä on osakas osakeyhtiössä, muussa yhtiössä tai muussa vastaavassa yhteisössä, hän ei voi tehdä sopimusta lannan käytön tehostamisesta kyseisen yhteisön luovuttamasta lannasta. Sopimus voidaan tehdä kaikkien tuotantoeläinten lantaa koskevaksi. Biokaasulaitoksista peräisin olevan lannan vastaanottamisesta voidaan tehdä sopimus, jos biokaasulaitoksen käyttämä raaka-aine on vähintään 50 prosenttia kotieläinten lantaa ja enintään 25 prosenttia muuta kuin lantaa, kuivikkeita ja kasvijätettä. Turkiseläinten lanta on kompostoitava tai käsiteltävä hygienisointivaikutuksiltaan kompostointia vastaavalla biokaasuprosessilla. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että kuljetusmatka luovuttavalta tilalta lantaa vastaanottavalle maatilalle on kohtuullinen. Sopimukseen sisältyviä lohkoja voidaan vaihtaa sopimuksen tehneen viljelijän ja toisen ympäristötukijärjestelmään sitoutuneen viljelijän kanssa, jos sopimukseen sisältyvien lohkojen ja toisen viljelijän lohkojen osalta voidaan esittää viljelykierto näiden viljelijöiden maatilojen välillä. Vaihtaminen edellyttää sopimuksen muuttamista. Vaihtamista on haettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. 49 § Perinnebiotooppien hoito Perinnebiotooppien hoitoa koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että tuensaaja on laatinut perinnebiotooppien hoitoa koskevan suunnitelman ja sitoutuu hoitamaan perinnebiotooppeja suunnitelman ja sopimusehtojen mukaisesti sopimusalueella. Metsälaitumelle voidaan tehdä sopimus, jos sopimukseen haetulla metsälaitumella on lehti- ja havupuulajien eri-ikäisiä puita sekä laho- ja kolopuita ja lisäksi metsälaidun täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä: 1) metsälaitumella on valoisia aukkokohtia ja niittyaukkoja; 2) metsälaitumella on ruohoja ja heiniä enemmän kuin vastaavalla metsätyypillä on yleensä; tai 3) laidunnuksen loppumisesta on kulunut enintään 20 vuotta. Sopimuksia tehtäessä etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus, arvokkaiksi luokitelluille perinnebiotoopeille ja niille perinnebiotoopeille, jotka kuuluvat luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitettuun Natura 2000 -verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa sekä kohteille, jotka on kunnostettu toimintalinjan 2 laissa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella. Sopimuksen tekeminen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle perinnebiotoopille, luonnonsuojelualueelle tai muun lain perusteella suojellulle alueelle edellyttää, että sopimuksen perusteella tehtävät toimenpiteet ylittävät muualla laissa edellytetyt hoitotoimet ja että sopimukseen kuuluvista toimenpiteistä ei makseta eikä ole maksettu korvausta muun lain perusteella. 50 § Pienet perinnebiotoopit Jos 49 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimusalueeksi haetaan pientä 5―30 aarin suuruista perinnebiotooppia, se voidaan hyväksyä sopimusalueeksi vain, jos se on valtakunnallisessa perinneympäristöjen hoito- ja inventointiprojektissa määritetty valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi tai alueellinen ympäristökeskus on todennut sen 15 §:n 2 momentissa tarkoitetussa hakemuksesta antamassaan lausunnossaan luontoarvoiltaan näitä vastaavaksi. 51 § Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä on laatinut luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevan suunnitelman ja sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti. Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta pellon välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa aluetta. Tämän lisäksi viljely- ja laidunkäytön ulkopuolelle jääneet alueet voivat sisältyä sopimusalueeseen, jos viljelyn tai laidunnuksen loppumisesta on kulunut enintään 20 vuotta tai niillä on aikaisempaan asutukseen ja maanviljelyyn liittyviä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Jos sopimus koskee pellon ja metsän, pellon ja tien tai pellon ja vesiuoman välisen reunavyöhykkeen hoitoa, tällainen alue voi olla enintään 20 metriä leveä. Peltoalueilla sijaitsevat metsäsaarekkeet saavat olla enintään hehtaarin kokoisia. Maiseman monipuolistamiseksi tukea ei voida maksaa tavanomaisten peltoviljelykasvien viljelystä. Sopimuksia tehtäessä etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa ympäristötukipäätöksessä tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus, niille alueille, jotka ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti arvokkaiksi todettuja maatalousmaisemia tai niille maatalousalueiden luontokohteille, jotka kuuluvat Natura-verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa. 52 § Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytykset Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu kasvattamaan lisäystarkoituksessa alkuperäisrotua maatilallaan ja käyttämään alkuperäisrodun lisäämisessä vain samaan rotuun kuuluvaa puhdasrotuista eläinainesta. Sopimus voidaan tehdä vain puhdasrotuisista eläimistä. Sopimus voidaan tehdä sekä uros- että naaraspuolisista eläimistä. Niiden on oltava identifioituja ja niiden on kuuluttava luotettavaan tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään, josta ilmenee eläinten polveutuminen. Sopimus voidaan tehdä seuraavista roduista siten, että eri alkuperäisroduista tehdään aina erilliset sopimukset: 1) itä-, länsi- tai pohjoissuomenkarja; 2) suomenlampaat; 3) kainuunharmaslampaat tai ahvenanmaanlampaat; 4) suomenvuohet; 5) suomenhevoset; tai 6) maatiaiskanat. Sopimukseen hyväksyttävien kanojen on oltava sopimuskauden alkaessa vähintään puolen vuoden ikäisiä. Nautojen, lampaiden ja vuohien on oltava vähintään yhden vuoden ikäisiä sopimuskauden alkaessa. Sopimukseen hyväksyttävän suomenhevosen on oltava sopimuskauden alkaessa suomenhevosen rekisteriin merkitty siitostamma, joka on sopimuksen hakuvuotta edeltävänä vuonna varsonut, astutettu tai keinosiemennetty, tai kantakirjattu ori. Eläimet muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti: Eläinlaji Eläinyksikköä (
3. ey)Sonnit, lehmät ja muut yli 2-vuotiaat nautaeläimet, hevoseläimet 1,0 Vähintään 1-vuotiaat ja enintään 2 vuoden ikäiset nautaeläimet 0,6 Lampaat ja vuohet (yli 1
4. v)0,15 Sopimus voidaan tehdä hakijan tai hänen perheenjäsenensä omistamista tai hallinnassa olevista alkuperäisrodun eläimistä. 53 § Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen yleiset ehdot Viljelijän on sitouduttava pitämään maatilallaan vähintään sopimuksessa määritetty eläinmäärä koko sopimuskauden. Sopimukseen sisältyvien eläinten on kuuluttava koko sopimuskauden 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään. Sopimukseen sisältyvät eläimet voivat olla myös toisen hallinnassa olevalla alalla, kun ne ovat laidunkäytössä taikka lyhytaikaisesti astutuksessa tai kilpailussa ja viljelijä voi tarvittaessa osoittaa nautojen, lampaiden ja vuohien pitopaikan sekä hevosten olinpaikan. Sopimukseen sisältyviä eläimiä on sopimuskaudella käytettävä siitokseen sekä kanoja poikasten tuottamiseen. Viljelijän on toimitettava ennen sopimuskauden päättymistä TE-keskukselle selvitys siitä, että sopimukseen sisältyviä eläimiä on käytetty kyseisen rodun lisäämiseen. Jos eläin kuolee tai se poistetaan sopimuskauden aikana, se on korvattava viivytyksettä toisella tukiehdot täyttävällä eläimellä. Eläin on korvattava myös, jos se ei pysty tuottamaan jälkeläisiä. Sopimukseen sisältyvien eläinten lukumäärä voi vähentyä sopimuskauden aikana vain toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun syyn tai tuotannollisesti kohtuuttomaksi katsottavan syyn vuoksi tällöin ei kuitenkaan viimeksi mainitussa tilanteessa säädettyä vähimmäiseläinmäärää pienemmäksi. Sopimusta voidaan viljelijän hakemuksen perusteella tarkistaa eläinmäärän osalta sopimusvuoden alusta lukien, jona ajankohtana sopimukseen lisättävien eläinten on täytettävä sopimukseen sisällytettävälle eläimelle säädetyt edellytykset. 54 § Alkuperäiskasvien viljely Alkuperäiskasvien viljelyä koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu tutkittujen, rekisteröityjen palkoviljojen, viljojen ja nurmikasvien maatiaislajikkeiden ja uhanalaisten vanhojen kauppalajikkeiden ja niiden muuntuneiden kantojen ylläpitoviljelyyn. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että lajike on rekisteröity ja viljelijä on tehnyt ylläpitosopimuksen Elintarviketurvallisuusviraston kanssa. Sopimus ylläpidosta tehdään lajikkeen alkuperäiselle viljelyalueelle. Sopimus tehdään ja erityistukea maksetaan yhden peltohehtaarin alalle tietyn lajikkeen ylläpitoviljelystä. Viljelijällä saa yhden hehtaarin sopimusalan lisäksi olla saman lajikkeen markkinointikelpoisen siemenen tuotantoa sopimustilalla vuosittain enintään 15 hehtaaria. Muuhun käyttöön viljeltävää alaa ei rajoiteta. 55 § Rajoitukset sopimuksia tehtäessä Viljelijä ei voi tehdä 43 §:ssä tarkoitettua sopimusta säätösalaojituksesta, säätökastelusta tai kuivatusvesien kierrätyksestä, jos sopimukseen haetulla alalla on voimassa tai on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava sopimus tai alalla on ollut voimassa ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu vastaava säätösalaojitusta koskeva sopimus. Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus ja joka on valinnut kyseisen asetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen -lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta, jos lisätoimenpiteen voimassaolo jatkuu kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus ja joka on valinnut kyseisen asetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatilan monimuotoisuuskohteet -lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 45, 46 ja 51 §:ssä tarkoitettua sopimusta lisätoimenpiteen toteuttamisalueella, jos lisätoimenpidettä koskeva ehto jatkuu kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. Viljelijä, jolla on 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus tai joka on hakenut kyseistä sopimusta, ei voi tehdä samoista peltoaloista 40―42 ja 51 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, jolla on jokin viimeksi luetelluista sopimuksista tai joka on hakenut jotakin näistä sopimuksista, ei voi tehdä samoista peltoaloista 45 ja 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, jolla on voimassa ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen sopimus tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22, 23, 27, 29 taikka 30 §:ssä tarkoitettu sopimus, ei voi tehdä samoista peltoaloista 45 ja 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. 56 § Sopimusten pinta-alojen, eläinyksikköjen ja eläinten vähimmäismäärät Sopimus voidaan tehdä silloin, kun sopimuksen pinta-ala, 52 §:n 3 momentin vaatimukset täyttävien saman alkuperäisrodun eläinyksikkömäärä tai eläinmäärä on vähintään: Sopimus Vähimmäismäärät Pinta-ala (ha)/eläinyksikkö (ey)- tai eläinmäärä (kpl) Pohjavesialueiden peltoviljely 1,00 (
5. ha)Valumavesien käsittelymenetelmät - säätösalaojitus 1,00 (
6. ha)- säätökastelu 1,00 (
7. ha)- kuivatusvesien kierrätys 1,00 (
8. ha)Luonnonmukainen tuotanto 3,00 (
9. ha)Luonnonmukainen kotieläintuotanto, peltoala 3,00 (
10. ha)Luonnonmukainen puutarhaviljely 0,80 (
11. ha)Lannan käytön tehostaminen 1,1 (
12. ha)Alkuperäisrotujen kasvattaminen - lampaat/vuohet 0,45 (
13. ey)- naudat 0,6 (
14. ey)- hevoset 1 (
15. ey)- maatiaiskanat ja -kukot 20 (kpl) Alkuperäiskasvien viljely 1,00 (
16. ha)57 § Ympäristötukeen sitoutumaton hakija Toimintalinjan 2 lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen kanssa voidaan tehdä 41 ja 49 §:ssä tarkoitettu sopimus. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tukevat sen maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnoinnista annetun lain (532/2006) 6 §:ssä tarkoitetun paikallisen maaseudun kehittämissuunnitelman tavoitteita, jonka soveltamisalueella sopimusalue sijaitsee. Lisäksi edellytyksenä on, että sopimuksen tekeminen on tarkoituksenmukaista suunnitelman kannalta. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä ei ole ympäristötukea koskevan sitoumuksen voimassaolo. Ennen 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekemistä TE-keskuksen on pyydettävä toimintalinjan 2 lain 3 §:ssä tarkoitetun paikallisen toimintaryhmän lausunto sopimuksen tekemisestä. 7 luku Tukien maksaminen 58 § Luonnonhaittakorvausten ja ympäristötuen maksamisen yleiset edellytykset Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa kyseiseen tukeen sitoutuneelle viljelijälle tukikelpoiseksi hyväksytyistä peltoaloista, jotka on ilmoitettu vuosittain pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Ympäristötukea ei makseta 29 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle. Luonnonhaittakorvausten ja ympäristötuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen kohteena olevalta peltoalalta on sato korjattu tai peltoala on hoidettu 59―61 §:ssä säädetyllä tavalla. Peltoalan viljelyn ja hoidon on täytettävä suorien tukien täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (183/2006) säädetyt vaatimukset. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta peltoalasta. Viljelyksessä olevaksi peltoalaksi katsotaan myös peltoala, jolla kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa, mutta muodostavat maanpäällisen kasvuston. Mansikoita, mesimarjoja ja jalomaaraimia viljeltäessä edellytetään, että hehtaarilla on vähintään 15 000 kasvia. Jos mainittuja kasveja viljellään siten, että maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimitiheys voi ensimmäisenä kasvukautena olla pienempi kuin edellä säädetty, mutta kuitenkin vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla. Viljeltäessä herukoita ja karviaisia edellytetään 2 200 ja vadelmia 2 800, marjatuomipihlajia ja tyrniä 800, pensasmustikoita 2 250 sekä hedelmäpuita 400 kasvia hehtaarilla. Vuosittainen tukeen oikeuttava pinta-ala todetaan pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen sekä TE-keskuksen valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa vähintään 0,05 hehtaarin kokoisista kasvulohkoista. Viljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin pellon osalta tuen maksua ei haeta, jos toimintalinjan 2 lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy. 59 § Hoidetut peltoalat Hoidettuja peltoaloja, joista luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa, ovat viherlannoitusalat, hunajantuotantoon käytettävät alat, satovahinko- ja talvituhoalat, suojakaistat, pientareet sekä viljelytekniset päistealat. Luonnonhaittakorvauksia voidaan lisäksi maksaa 60 §:ssä tarkoitetuista peltoaloista ja ympäristötukea 61 §:ssä tarkoitetuista peltoaloista. Viherlannoitusalana voidaan ilmoittaa viherlannoitusta varten perustettava tai edellisenä vuonna suojaviljaan perustettu nurmilohko, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään kyseisenä vuonna korjaamatta ja hyödynnetään viljelykasvin lannoitteena seuraavana kasvukautena. Kyseisenä vuonna sadon voi myös korjata lohkolta. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava viherlannoitusnurmeksi ilmoitetun lohkon viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Viherlannoitusnurmeksi vuosittaisella tukihakemuksella ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Saman alan voi ilmoittaa tukihakemuksessa viherlannoitusnurmeksi korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuonna. Hunajantuotantoon käytettävien, siihen soveltuvien kasvien aloista, kuten hunajakukka tai puna-apila, voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava, että hän käyttää peltoalaa maatilalla harjoittamaansa hunajantuotantoon. Jos peltoalalta on jäänyt sato korjaamatta satovahingon tai vastaavan syyn vuoksi, luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa täydentävissä ehdoissa asetetut vaatimukset. Satovahingosta on tehtävä kirjallinen ilmoitus välittömästi vahingon ilmaannuttua maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ilmoituksessa on yksilöitävä satovahinko tai vastaava syy. Jos kasvulohkon osalla on talvehtimistuhoja, luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa täydentävissä ehdoissa asetetut vaatimukset ja että pääosalla lohkon pinta-alasta on korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottava kasvusto. Jollei pääosalla lohkoa ole mahdollista talvehtimistuhojen vuoksi tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa, lohkosta ei voida maksaa tukea, ellei talvehtimistuho-aluetta kylvetä keväällä uudelleen. Ympäristötuen ehtojen mukaisen pientareen ja suojakaistan ala voidaan laskea mukaan viljelyalaan. Jos suojakaista on yli kolme metriä leveä ja keskimäärin enintään 10 metriä leveä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Omaksi kasvulohkokseen erotetusta suojakaistasta voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea. Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos viljelyksellisistä syistä perustettu päistealue on leveämpi kuin kolme metriä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Jos päistealueella on nurmikasvusto, joka on erotettu omaksi kasvulohkokseen ja joka niitetään tai pidetään hoidettuna esimerkiksi laiduntamalla, siitä voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea. 60 § Luonnonhaittakorvaukset ja hoidetut peltoalat Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla määräytyneestä ja säännösten mukaisesti hoidetusta velvoitekesannosta. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa myös sellaisesta hoidetusta viljelemättömästä peltoalasta, josta maksetaan tilatukiasetuksen mukaista tilatukea ja jota on hoidettu täydentävien ehtojen mukaisesti. Pinta-alaltaan edellä mainituilla tavoilla yhteensä ilmoitettu peltoala tai, jos maatilalla ei ole velvoitekesantoa, hoidettu viljelemätön peltoala voi olla enintään 50 prosenttia koko maatilan luonnonhaittakorvauksessa vuosittain tukikelpoisesta alasta. Tämä ala ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin ala, joka on pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä tai hoidettuna 59 §:ssä tai tämän pykälän 2 tai 3 momentissa säädetyllä tavalla. Kaikesta velvoitekesannosta, joka on luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista, voidaan kuitenkin aina maksaa luonnonhaittakorvauksia. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa peltoalasta, joka on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpidekohde. Tässä tarkoitettuja monimuotoisuuspeltoja, joiden sato käytetään riistan ruokintaan tai joiden satoa ei korjata, voi kuitenkin olla enintään viisi prosenttia ensimmäisenä ympäristötuen sitoumusvuonna tukikelpoiseksi hyväksyttyjen peruslohkojen pinta-alasta, jotta niistä voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus. Tämä rajoitus ei koske velvoitekesantona ilmoitettua alaa. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa suojavyöhykenurmina ilmoitetuista peltoaloista silloin, kun kyseessä on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai tämän asetuksen 40 §:ssä tarkoitettu viisi- tai kymmenvuotinen sopimus ja sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 29 tai 30 §:ssä tai tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitettu sopimus silloin, kun sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan. 61 § Ympäristötuki ja hoidetut peltoalat Kasvipeitteisen kesannon tukea maksetaan niistä kasvulohkoista, jotka on ilmoitettu velvoitekesantona tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti ja jotka täyttävät kasvipeitteiselle kesannolle säädetyt ympäristötuen edellytykset. Ympäristötukea voidaan maksaa peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 29 tai 30 §:ssä tai tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitettu sopimus silloin, kun sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan. 62 § Peltoalat, joista luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta kasvimaasta, kasvihuonealoista, tilapäisesti viljelemättömästä peltoalasta eikä viljelemättömästä peltoalasta. Luonnonhaittakorvauksia voidaan kuitenkin maksaa, jos kyseessä on 60 §:n 1 momentissa tarkoitettu hoidettu viljelemätön peltoala. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta ympäristötukipäätöksessä tarkoitetusta 20-vuotisesta sopimusalasta. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä tai tämän asetuksen 41 §:ssä tarkoitettu sopimus. Ympäristötukea ei makseta vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai tämän asetuksen 40 §:ssä tarkoitetusta sopimusalasta. Metsäpuiden taimiaineiston tuottamisesta, puuvartisten energiakasvien alasta, joulupuiden kasvatuksesta ja muun hampun kuin EU:n kokonaan rahoittamaan tilatukeen oikeuttavan hampun alasta ei makseta luonnonhaittakorvauksia eikä ympäristötukea. Tukikelpoisista hamppulajikkeista säädetään tilatukiasetuksen 52 artiklassa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklan 4 kohdassa sekä liitteessä II. 63 § Erityistukien maksamisen yleiset edellytykset Erityistukea voidaan maksaa kasvulohkosta silloin, kun sen pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Erityistukea voidaan maksaa sopimukseen sisältyvästä tukikelpoisesta kasvulohkosta, jolle on sopimuksittain ilmoitettu kasvi liitteen 3 mukaisesti. Toimintalinjan 2 lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhdistyksen on haettava erityistuen maksua mainitun lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. Erityistuki voidaan maksaa sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä. Pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen, sopimuksen maksua haettaessa mahdollisesti edellytettävässä ilmoituksessa annettavien tietojen sekä TE-keskuksen valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella todetaan vuosittainen erityistukeen oikeutettu pinta-ala. Erityistuki voidaan maksaa vuosittain aikaisintaan 31 päivänä elokuuta sen jälkeen, kun maatilan mahdollinen valvonta on saatettu päätökseen ja sopimuksen ehtoja on noudatettu. Jos viljelijä on pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ottanut uuden digitoidun pinta-alan käyttöönsä, viljelijän katsotaan samalla hyväksyneen uuden pinta-alan käyttämisen myös sopimuksen mukaisen erityistuen maksatuksessa. TE-keskus voi maksaa kyseisen vuoden erityistuen hyväksytyn digitoidun pinta-alan perusteella ottaen kuitenkin huomioon 23 §:ssä säädetyn. TE-keskuksen on tällöin vahvistettava ja toimitettava viljelijälle erityistuen maksatuksen yhteydessä sopimus digitoinnin johdosta korjattuna. Jos sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta, erityistuki maksetaan ensimmäisen kerran aikaisintaan seuraavan vuoden syyskuussa. 64 § Lannan käytön tehostamista koskevan erityistuen maksaminen Jos lantaa levitetään vain sopimukseen kuuluvan peruslohkon jollekin osalle ja kyseiselle alalle haetaan erityistuen maksatusta, on kyseisestä peruslohkon osasta muodostettava oma kasvulohkonsa, jotta erityistuki voidaan maksaa. Erityistuki maksetaan niistä peltohehtaareista, joille lantaa on otettu vastaan. Erityistuki voidaan maksaa ensimmäisenä sopimusvuotena sellaisesta peltolohkosta, jolle lantaa on levitetty aikaisintaan 1 päivänä toukokuuta. Jos maatilalla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 26 §:ssä tarkoitettu sopimus ja tehdään tämän asetuksen 48 §:ssä tarkoitettu 1 päivänä toukokuuta alkava sopimus, joka korvaa kyseisen aiemman sopimuksen, erityistuki voidaan maksaa myös sellaisesta peltolohkosta, jolle on levitetty lantaa sanottuna kalenterivuonna ennen sopimuskauden alkamista. Jos 48 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta, tukea maksetaan ensimmäisen kerran seuraavana vuonna levitetystä lannasta. Jos maatilalla on tehty 48 §:n 5 momentissa tarkoitettu lohkojen vaihtaminen, erityistuki maksetaan uuden sopimusalan mukaisena. 65 § Luonnonmukaista tuotantoa ja kotieläintuotantoa koskevan erityistuen maksaminen Erityistuen vuosittainen maksatus tehdään riippumatta siitä, milloin maatilalla tehdään 44 §:ssä tarkoitettu luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmän mukainen tuotantotarkastus. Jos maatilalla on tehty 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu lohkojen vaihtaminen, erityistuki maksetaan uuden sopimusalan mukaisena. Edellä 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain 71 §:n mukaisesti erityistukea peltohehtaarilta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta 45 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta maksettavan erityistuen lisäksi, jos maatilalla on vähintään 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden. Viljelijälle, jonka maatilalla on vähemmän kuin 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden, luonnonmukaisen kotieläintuotannon erityistuki maksetaan maatilan niiltä sopimukseen sisältyviltä peltohehtaareilta, jotka saadaan, kun maatilan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa oleva eläinyksikkömäärä kerrotaan kahdella. 66 § Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan erityistuen maksaminen Muiden eläinten kuin nautojen perusteella maksettavan erityistuen maksamisen perusteena oleva eläinyksikkömäärä on sopimuksen hakuvuonna ilmoituspäivien toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän eläinyksikkömäärien keskiarvo. Seuraavina vuosina eläinyksikkömäärä on marraskuun 1 päivän, helmikuun 1 päivän, toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän eläinyksikkömäärien keskiarvo. Nautojen määrä lasketaan nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 tarkoitetun nautarekisterin tietojen perusteella. Eläinyksikkömäärä on nautojen osalta sopimuksen hakuvuonna toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän, nämä päivät mukaan lukien, eläinyksikkömäärien keskiarvo. Seuraavina vuosina eläinyksikkömäärä on elokuun 2 päivän ja elokuun 1 päivän välisten päivien, nämä päivät mukaan lukien, eläinyksikkömäärien keskiarvo. Viljelijän esittämän selvityksen perusteella keskiarvoa laskettaessa voidaan jättää ottamatta huomioon tiettyjen kotieläintuotantomuotojen edellyttämä taikka kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta tai laajennuksesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta taikka ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikaisen tuotantotauon aikainen lukuarvo. Jos viljelijällä on useampi kuin yksi luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskeva sopimus ja hän toimittaa vain yhden eläinmääräilmoituksen, hänen ilmoittamansa eläinyksikkömäärä sekä nautarekisteristä saatu nautojen määrä on jaettava kullekin sopimukselle sopimuspinta-alojen suhteessa ottaen huomioon, mitä toimintalinjan 2 lain 6 §:n 3 momentissa säädetään eläinten vähimmäismäärästä. 67 § Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan erityistuen maksaminen TE-keskukseen kirjallisesti ilmoitettavien eläinten osalta erityistuki voidaan maksaa edellyttäen, että ilmoitettujen eläinten eläintunnukset ovat samat kuin sopimuksessa vahvistetut sopimukseen sisältyvien eläinten eläintunnukset. 8 luku Tukien yksikkökohtaiset euromäärät ja enimmäismäärät 68 § Luonnonhaittakorvausten tukimäärät Luonnonhaittakorvausta koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain luonnonhaittakorvausta tukikelpoiseksi ilmoitetulta ja sellaiseksi hyväksytyltä peltohehtaarilta A―C4-tukialueilla A-alueella 150 euroa, B―C1-alueella 200 euroa ja C2―C4-alueella 210 euroa. 69 § Perustoimenpiteiden tukimäärät Perustoimenpiteiden tukea maksetaan vuosittain ympäristötukea koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle tukikelpoista peltohehtaaria kohden: Euroa Peltokasvit - kasvinviljelytilat 93 - kotieläintilat 107 Kasvipeitteinen kesanto 39 Puutarhakasvit - ryhmä 1 450 - ryhmä 2 438 - eräät siemenmaustekasvit 181 Kasvipeitteisen kesannon alasta ei makseta muuta ympäristötuen perustoimenpiteiden tukea kuin kasvipeitteisen kesannon tukea. Niistä velvoitekesannoista, jotka ovat ympäristötuen ehdot täyttäviä monivuotisia viherkesantoja, riistakesantoja tai maisemakesantoja, maksetaan kasvipeitteisen kesannon tukea. Niistä velvoitekesannoista, joiden on täydentävien ehtojen mukaan oltava kasvipeitteisiä taikka jotka ovat muokattuja tai muokkaamattomia avokesantoja, sänkikesantoja tai yksivuotisia viherkesantoja, ei makseta tukea. 70 § Lisätoimenpiteiden tukimäärät Lisätoimenpiteiden tukea maksetaan ympäristötukea koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle ja kyseisen lisätoimenpiteen valinneelle tukikelpoista peltohehtaaria kohden: Euroa/ Euroa/ A- ja B-tukialue C-tukialue Vähennetty lannoitus 10 10 Typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla 23 23 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus 11 11 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys 30 – Peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys 45 – Viljelyn monipuolistaminen 24 – Laajaperäinen nurmituotanto 55 – Lannan levitys kasvukaudella 27 27 Ravinnetaseet 18 18 Peltojen kasvukunnon parantaminen 19 19 Kerääjäkasvien viljely 13 – Puutarhatilan lisätoimenpiteet Typpilannoituksen tarkentaminen puutarhakasveilla 90 90 Katteen käyttö monivuotisilla puutarhakasveilla 256 256 Tuhoeläinten tarkkailumenetelmien käyttö 144 144 Lisätoimenpiteen tukea maksetaan niistä tukikelpoisista peltoaloista, joista maksetaan perustoimenpiteen tukea. Niistä peltoaloista, joista maksetaan kasvipeitteisen kesannon tukea, ei lisätoimenpiteen tukea kuitenkaan makseta. Lisätoimenpiteen tuki maksetaan pelto-alan sijainnin perusteella.

§:n 1, 2, 7 ja 9 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea ei makseta liitteen 1 mukaisista puutarhakasvialoista.

§:n 12 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea maksetaan liitteen 1 puutarhakasvien ryhmän 1 kasvialoista ja 13 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea ryhmän 2 kasvialoista.

§:n 14 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea maksetaan kaikista liitteen 1 puutarhakasviryhmien kasvialoista. 71 § Erityistukien tukimäärät Sopimuksen tehneelle viljelijälle tai muulle tuen saajalle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria, muun alueen hehtaaria, eläinyksikköä tai kanoista maatilaa kohti enintään: Sopimus Euroa Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito enintään 450/ha A- ja B-tukialueella enintään 350/ha C-tukialueella Monivaikutteisen kosteikon hoito enintään 450/ha Pohjavesialueiden peltoviljely enintään 156/ha Valumavesien käsittelymenetelmät - säätösalaojitus enintään 54/ha - säätökastelu enintään 108/ha - kuivatusvesien kierrätys enintään 140/ha Luonnonmukainen tuotanto 141/ha Luonnonmukainen kotieläintuotanto 126/ha Lannan käytön tehostaminen 99/ha Perinnebiotooppien hoito enintään 450/ha - arvokkaat pienialaiset kohteet 5―30 aaria 135/kohde Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen enintään 450/ha Alkuperäisrotujen kasvattaminen - suomenlammas, ahvenanmaanlammas ja kainuunharmas 270/ey - itäsuomen- ja pohjoissuomenkarja 500/ey - länsisuomenkarja 270/ey - suomenhevonen 270/ey - suomenvuohi 270/ey - maatiaiskanat ja -kukot - 20―39 kanaa ja kukkoa 100/maatila - 40―59 kanaa ja kukkoa 150/maatila - vähintään 60 kanaa ja kukkoa 250/maatila Alkuperäiskasvien viljely 450/ha 9 luku Erinäiset säännökset 72 § Sallittu sitoumuksesta ja sopimuksesta luopuminen Viljelijä voi luopua eläkkeelle jäädessään sitoumuksesta ja sopimuksesta ylivoimaisena esteenä, silloin kun kyseessä on siirtyminen täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle, osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Jos viljelijän sitoumus tai viisivuotinen sopimus on ollut voimassa vähintään kolme vuotta ja kymmenvuotinen sopimus vähintään kuusi vuotta, viljelijä voi luopua sitoumuksesta ja sopimuksesta myydessään koko maatilan tai lopettaessaan muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisen. Jos sitoumuksen antanut viljelijä myy tai vuokraa koko maatilansa sitoumuskauden aikana sellaiselle viljelijälle tai sellaisille viljelijöille, jotka ovat antaneet hallinnansiirtohetkellä voimassa olevan vastaavan sitoumuksen, viljelijä voi luopua sitoumuksesta. Jos viljelijä on toteuttanut 1 päivänä toukokuuta alkavan sopimuksen sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä ensimmäisenä sopimusvuotena alkavan kasvukauden alusta ja viljelijä luopuu sopimuksesta sopimuskauden viimeisen kasvukauden alusta lukien, tapaus katsotaan sallituksi sopimuksesta luopumiseksi, koska sopimuksen mukaisia toimenpiteitä on näissä tapauksissa toteutettu viiden vuoden ajan. Sitoumuksen antanut viljelijä voi jättää 1―3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kotitarveviljelyä varten 0,5 hehtaaria pienemmän peltoalan. Sama koskee tilannetta, jossa viljelijä luopuu toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä sitoumuksesta tai sopimuksesta. 73 § Tuen epääminen tietyissä tapauksissa Jos vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu sitoumus on peruttu, taikka mainitussa asetuksessa tarkoitetusta sopimuksesta on luovuttu tai se on purettu, viljelijän antamaa tämän asetuksen mukaista uutta sitoumusta ei voida hyväksyä eikä viljelijän kanssa voida tehdä uutta sopimusta, jos mainitun asetuksen mukainen sitoumuksesta tai sopimuksesta luopuminen tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemisen kautta on vielä voimassa. Jos viljelijällä on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus tai tämän asetuksen 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus ja hän alkaa sopimuksen päättymisen jälkeen viljellä maatilaansa muutoin kuin luonnonmukaisesti, hänen kanssaan voidaan tehdä 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus alkavaksi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua sen kasvukauden alusta, jona maatilaa on alettu viljellä muutoin kuin luonnonmukaisesti. 74 § Valvonta Luonnonhaittakorvauksien, ympäristötuen ja sopimusten valvonnasta säädetään erikseen. 75 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 11 päivänä huhtikuuta

1. Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Tässä asetuksessa tarkoitettuja luonnonhaittakorvauksia ja maatalouden ympäristötukia voidaan hyväksyä ja maksaa sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuosille 2007―2013 ja siihen sisältyvät tämän asetuksen mukaiset toimenpiteet EY:n maaseutuasetuksen mukaisesti. 76 § Siirtymäsäännökset Tukikelpoisuuden vaihtamista koskevaa 6 §:ää sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen. Vuonna 2007 sitoutunut viljelijä voi hakea peltoalan tukikelpoisuuden vaihtamista vuoden 2008 pinta-alatukea koskevalla hakemuksella. Vuonna 2008 tai sen jälkeen sitoutuva viljelijä voi hakea edellä mainittua tukikelpoisuuden vaihtamista tukijärjestelmään sitoutumisen yhteydessä. Jos maatilalla on vuonna 2006 ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus, kasvulohkojen lannoitus vuonna 2007 voidaan suunnitella ja toteuttaa vuonna 2006 voimassa olleen ympäristötukea koskevan sitoumuksen lannoitusehtojen mukaisesti. Ohjelmakauden 2007―2013 ympäristötuen lannoitukseen liittyviä ehtoja on noudatettava vuonna 2007 syysviljoja kylvettäessä tai perustettaessa nurmia tai istutettaessa puutarhakasveja 1 päivän elokuuta 2007 jälkeen. Jos fosforilannoituksessa on käytetty ennen tässä asetuksessa tarkoitetun ympäristötukea koskevan sitoumuksen antamista fosforintasausta ja lohkon tasausjakso kyseistä sitoumusta annettaessa on kesken, on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukaisen sitoumuksen sitoumuskaudelta siirtyvät fosforilannoituksen ylitykset otettava lannoituksessa huomioon. Myös fosforilannoituksen alitukset voidaan viljelijän niin halutessa ottaa huomioon. Jos enintään neljän vuoden pituinen fosforintasaus on lohkolla kesken tämän asetuksen mukaista ympäristötukea koskevaa sitoumusta annettaessa, lohkolla voidaan aloittaa uusi fosforintasaus vasta edellisen fosforintasauksen loputtua. Vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 15 §:ssä tarkoitettu kasvinsuojelukoulutus voidaan korvata vähimmäisvaatimuksena olevalla tämän asetuksen 28 §:ssä tarkoitetulla kasvinsuojeluasioiden koulutuksella 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2007 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Hallitussihteeri Maija Kaukonen Liite 1 Maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden puutarhakasviryhmät Puutarhakasvien ryhmä 1 Puutarhakasvien ryhmään 1 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan koristekasveja, vihanneksia, siemenmausteita, mauste- ja lääkekasveja. Koristekasveilla tarkoitetaan tässä yksi- ja monivuotisia avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltyjä koristekasveja. Vihanneksiin luetaan myös muun muassa tilli, persilja ja piparjuuri sekä monivuotiset vihannekset kuten maa-artisokka, raparperi ja parsa. Mauste- tai lääkekasveihin voidaan lukea muun muassa basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangasajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, korianteri, kultapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäkikuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen, ei kuitenkaan kuitunokkonen, punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti, rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruunamelissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko, öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki, yrtti-iiso ja lääkepaju. Lääkepajun viljelystä edellytetään sopimusta lääketehtaan kanssa. Puutarhakasvien ryhmä 2 Puutarhakasvien ryhmään 2 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan marja- ja hedelmäkasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma, mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Taimitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuotiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikkovihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kasvulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa. Eräät siemenmaustekasvit Eräiden siemenmaustekasvien ryhmään luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan kuminaa tai sinappia. Liite 2 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa alv 0 % Suunnitelman laatiminen 320 €/suunnitelma - vaativat perinnebiotooppi- ja monimuotoisuuskohteet 420 €/suunnitelma Alueen koko ja monimuotoisuudesta aiheutuva suunnittelutarve on otettava huomioon suunnittelukustannuksen arvioinnissa. Hoitopäiväkirjan pitäminen 4―8 h/v 24,6 €/h Rehun arvo otetaan huomioon kustannuksia vähentävänä hyötynä. Transaktiokustannus on 20 % hyväksyttävistä kustannuksista ja tulon- sekä tukienmenetyksistä, joista on vähennetty kohteelta saatava hyöty. Transaktiokustannus = 20 x (kustannukset + tulonmenetykset + tukimenetykset - hyöty): 100
2. Sopimus suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta Perustaminen 129 €/ha/sopimuskausi - Nurmisiemenkustannus 51 €/ha - Muokkaus 37 €/ha - Kylvö 41 €/ha Hoito - Niitto traktorikäyttöisellä niittokoneella 42 €/ha - Heinän korjuu (pöyhintä, paalaus ja kuljetus) 198 €/ha - Rikkaruohojen leviämisen estäminen 32 €/ha Jos suojavyöhyke hoidetaan laiduntamalla, laiduntamiseen liittyvät kustannukset katsotaan kohdasta
3. Perinnebiotoopin hoito. Kustannuksina voidaan ottaa huomioon myös pensas- tai puuryhmien istuttamisesta ja hoidosta aiheutuvat kustannukset. Tulonmenetys viljan- ja öljykasvien viljelyssä - A- ja B-tukialueet 122 €/ha - C-tukialue 107 €/ha Jos suojavyöhyke perustetaan erikoiskasviviljelyssä (esimerkiksi peruna, sokerijuurikas, avomaan vihannekset, muut puutarhakasvit) olleelle pellolle, voidaan hyväksyä korkeammat tulonmenetykset. Tulonmenetyksenä voidaan ottaa huomioon myös mahdolliset tukien menetykset. Rehun arvo, kun rehu korjataan tai aluetta laidunnetaan 70―150 €/ha
4. Sopimus monivaikutteisen kosteikon hoidosta Rakenteiden kunnon ja kertyneen lietteen määrän valvontakustannukset 65 €/ha Kosteikon ja sitä ympäröivän suoja-alueen kasvillisuuden niitto - Niitto traktorikäyttöisellä niittokoneella 42 €/ha Niittojätteen hyöty 0―40 €/ha Niittojätteen kuljetus 70 €/ha Lietteen poisto kosteikosta ja ojien suista - Traktorikaivurin tai kevyen maansiirtokoneen työveloitus 203 €/ha - Maa-aineksen kuormaus, ajo ja levitys 137 €/ha Kasvillisuuden poisto kosteikon vesialueelta ja pohjalta (kerran 10 vuodessa) - Telakaivurin työveloitus 600 €/ha - Kasvuston poiskuljetus 98 €/ha Kustannuksina voidaan lisäksi ottaa huomioon sopimusalueelle istutettujen pensas- tai puuryhmien tai vesikasvien hoitokustannukset. Tulonmenetys - A- ja B-tukialueet 122 €/ha - C-tukialue 107 €/ha Tulonmenetyksenä voidaan ottaa huomioon myös mahdolliset tukien menetykset.
5. Sopimus pohjavesialueiden peltoviljelystä Typen käyttömäärä enintään 60 % perustoimenpiteen määrästä (ohranviljelyssä) 54 €/ha Typen käyttömäärä enintään 60 % perustoimenpiteen määrästä (säilörehunviljelyssä) 96 €/ha Painotettu tulonmenetys (ohra 60 %, säilörehu 40 %) 71 €/ha Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisestä aiheutuva tulonmenetys (ohranviljelyssä) 22 €/ha Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisestä aiheutuva tulonmenetys (säilörehun viljelyssä) 65 €/ha Painotettu tulonmenetys (ohra 60 %, säilörehu 40 %) 39 €/ha Jos sopimusalue perustetaan erikoiskasviviljelyssä (esimerkiksi peruna, sokerijuurikas, avomaan vihannekset, muut puutarhakasvit) olleelle pellolle, voidaan hyväksyä korkeammat tulonmenetykset. Sopimusalueella sallitaan vain kevennetty syysmuokkaus 20 €/ha Sopimusalue pidetään kasvipeitteisenä talvikauden ajan 20 €/ha
6. Sopimus säätösalaojituksesta Suunnittelu 20 €/ha Säätökaivon hoito 10 h vuodessa ja pohjavesiputken säädön hoito 99 €/ha Hoitopäiväkirjan pitäminen 9 €/ha Sadonlisäyksenä saatu hyöty (5 %:n sadonlisä) - Rehuohran viljelyssä 21 €/ha - Perunan viljelyssä 170 €/ha - Keskimääräinen hyöty (ohraa 3 vuotta, perunaa 2 vuotta) 81 €/ha
7. Sopimus säätökastelusta Suunnittelu 20 €/ha Pumppaus 50 €/ha Hoitopäiväkirjan pitäminen 11 €/ha Säädön seuranta- ja hoito 99 €/ha Kastelun seuranta ja hoito 74 €/ha Sadonlisäyksenä saatu hyöty (10 %:n sadonlisä) - Rehuohran viljelyssä 41 €/ha - Perunan viljelyssä 341 €/ha - Keskimääräinen hyöty (ohraa 3 vuotta, perunaa 2 vuotta) 161 €/ha
8. Sopimus kuivatusvesien kierrätyksestä Suunnittelu 20 €/ha Pumppaus 50 €/ha Sadonlisäyksenä saatu hyöty (10 %:n sadonlisä) - Rehuohran viljelyssä 41 €/ha - Perunan viljelyssä 341 €/ha - Keskimääräinen hyöty (ohraa 3 vuotta, perunaa 2 vuotta) 161 €/ha Säädön seuranta ja hoito 202 €/ha Hoitopäiväkirjan pitäminen 8 €/ha
9. Sopimus perinnebiotooppien hoidosta sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä Traktorityö kuljettajineen 29 €/h Ihmistyö 14,8 €/h Kasvuston niitto ja korjuu Niitto traktorikäyttöisellä niittokoneella - pellot 42 €/ha - perinnebiotoopit 84 €/ha Niitto pienniittokoneella 275 €/ha Niitto raivaussahalla 19,6 €/h Pienniittokoneen tai raivaussahan kustannus niitossa hyväksytään, mikäli edullisempi menetelmä ei ole kohteella mahdollinen. Niittojätteen korjuu (paalaus, pöyhintä ja kuljetus) 198 €/ha Raivaus Hehtaarikohtaiset kustannukset: Peruskunnostusraivaus kohteen hoidon aloitusvuonna 421 €/ha Hoitoraivaus muina vuosina hoitokertaa kohden 98 €/ha Harvennus-/raivausjätteen korjuu/kasaus 211 €/ha Harvennus-/raivausjätteen poltto 226 €/ha Raivaustähteiden kuljetus 130 €/ha Tuntiperusteiset: Raivaus (raivaussahalla tehtävä raivaus tai niitto) 19,6 €/h Harvennus-/raivausjätteen kasaus käsityönä ja poltto 14,8 €/h Koneellinen kasaus 33,9 €/h Raivaustähteiden ajo traktoriperävaunulla 32,6 €/h Raivaus ja raivausjätteen poiskorjuun kustannukset voidaan hyväksyä kustannuksina vain niiltä osin kohdetta, joilta ei saada myyntikelpoista puuta. Raivauksella tarkoitetaan tässä vesakon poistoa. Aitaaminen - Naudoille sähköpaimen sisältäen paimenlaitteen (150 €) kustannuksen 1,5 €/m - Lampaille lammasverkko 3 €/m - Riukuaita 17―25 €/m Riukuaita voidaan hyväksyä vain maisemallisesti tärkeissä kohteissa. Aidan korjaus 10 % rakentamiskustannuksesta/v Eläinten kuljetus Oma auto/traktori ja kuljetusvaunu (työaika 4hx2hlöä, lastaus, purku, kuljetus) 120 €/kerta Eläinkuljetusauto (lastaus, purku ym. lähtötaksa) 200 €/kerta Edelliseen lisäksi km-korvaus – oma auto/traktori ja kuljetusvaunu 0,54 €/km – eläinkuljetusauto 1―1,5 €/km Vesitse tapahtuvissa kuljetuksissa voidaan hyväksyä korkeampi kustannus. Eläinten valvonnan lisäkustannus 75 €/ha Eläinten juoton lisäkustannus 50 €/ha Niittyseosten siemenkustannuksia päivänkakkara, kaunokit, valkoailakki, keltamatara ja kannusruoho (200―400 g/ha) 60―120 €/ha + rölli tai lampaannata (5―10 kg/ha) 6 €/kg Rehun arvo, kun rehu korjataan tai aluetta laidunnetaan - Niityt 70―150 €/ha - Metsälaitumet 25―40 €/ha Liite 3 Erityistuen maksaminen pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ilmoitettavien kasvien/kasvikoodien perusteella Viljelijälle voidaan maksaa erityistuki edellyttäen, että pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ilmoitetaan seuraavat kasvit/kasvikoodit sopimuksittain Suojavyöhyke (5v ja 10v) Suojavyöhykenurmi Suojakaista Erityistukisopimus, pysyvä laidun Erityistukisopimus, muu ala Kosteikko (5v ja 10v) Suojakaista Erityistukisopimus, pelto Erityistukisopimus, muu ala Säätösalaojitus, säätökastelu, kuivatusvesien kierrätys