2007 503/2007 Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuista Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisest

§:n mukaiset vaatimukset; 5) monivuotiset puutarhakasvit kuten monivuotiset marjakasvit ja hedelmäpuut, tyrni, marja-aronia, monivuotiset taimitarhakasvit, koristekasvit, maustekasvit, lääkekasvit, siemenmausteet ja leikkovihreä; 6) alus- ja pyydyskasvien viljely, jos lohko kynnetään tai muokataan vasta seuraavana keväänä; 7) sänkikesanto sekä viljan, öljykasvien, siemenmausteiden ja kuitupellavan sänki, ei kuitenkaan silloin, jos sänkeen on syksyllä kylvetty syysruis, ruisvehnä, syysvehnä tai spelttivehnä, syysrypsi tai syysrapsi, 8) keväällä korjattava pellava tai hamppu; ja 9) tilatukijärjestelmän mukainen hoidettu viljelemätön pelto, jos pelto säilytetään nurmipeitteisenä talven yli. Kasvipeitteiseksi ei hyväksytä kemiallisesti tuhottua nurmilohkoa tai monivuotista viherkesantolohkoa eikä vilja- ja öljykasvilohkoa, jonka olki ja sänki on poltettu. Kevennetty syyssänkimuokkaus vilja- ja öljykasvilohkoilla täyttää ehdon, jos muokkaus tehdään kultivaattorilla, lautasäkeellä, joustopiikkiäkeellä, lapiorullaäkeellä tai miniauralla yhteen kertaan ajaen. 27 § Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys Viljelijän on pidettävä vähintään 30 % maatilan ympäristötukikelpoisten peltolohkojen yhteismäärästä kasvukauden ulkopuolella kasvien tai sängen peittämänä. Kasvipeitteisyys on säilytettävä lohkolla kylvömuokkaukseen tai vastaavaan viljelytoimenpiteeseen asti. Kasvipeitteiset lohkot tulisi sijoittaa vesiensuojelun kannalta tärkeille lohkoille, erityisesti vesistöihin ja valtaojiin rajoittuville peltolohkoille. Tässä tarkoitettua kasvipeitteisyyttä täyttävät seuraavat lohkot: 1) monivuotiset viljellyt nurmet ja ruokohelpi sekä viherlannoitusnurmi, jota ei muokata syksyllä; 2) pellolle perustetut suojavyöhykesopimusalat; 3) monivuotinen viherkesanto, jonka kasvusto on perustettu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta; 4) riista- ja maisemakesanto,

§:n mukaiset vaatimukset; 5) monivuotiset puutarhakasvit kuten monivuotiset marjakasvit ja hedelmäpuut, tyrni, marja-aronia, monivuotiset taimitarhakasvit, koristekasvit, maustekasvit, lääkekasvit, siemenmausteet ja leikkovihreä; 6) sänkikesanto sekä viljan, öljykasvien, siemenmausteiden ja kuitupellavan sänki, ei kuitenkaan silloin, jos sänkeen on syksyllä kylvetty syysruis, ruisvehnä, syysvehnä tai spelttivehnä, syysrypsi tai syysrapsi; 7) keväällä korjattava pellava tai hamppu; ja 8) tilatukijärjestelmän mukainen hoidettu viljelemätön pelto, jos pelto säilytetään nurmipeitteisenä talven yli. Kasvipeitteiseksi ei hyväksytä kemiallisesti tuhottua nurmilohkoa tai monivuotista viherkesantolohkoa eikä vilja- ja öljykasvilohkoa, jonka olki ja sänki on poltettu. 28 § Peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys Viljelijän on pidettävä vähintään 50 % maatilan ympäristötukikelpoisten peltolohkojen yhteismäärästä kasvukauden ulkopuolella kasvien tai sängen peittämänä. Kasvipeitteisyys on säilytettävä lohkolla kylvömuokkaukseen tai vastaavaan viljelytoimenpiteeseen asti. Kasvipeitteiset lohkot tulisi sijoittaa vesiensuojelun kannalta tärkeille lohkoille, erityisesti vesistöihin ja valtaojiin rajoittuville peltolohkoille. Tässä tarkoitettua kasvipeitteisyyttä täyttävät seuraavat lohkot: 1) monivuotiset viljellyt nurmet ja ruokohelpi sekä viherlannoitusnurmi, jota ei muokata syksyllä; 2) pellolle perustetut suojavyöhykesopimusalat; 3) monivuotinen viherkesanto, jonka kasvusto on perustettu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta; 4) riista- ja maisemakesanto,

§:n mukaiset vaatimukset; 5) monivuotiset puutarhakasvit kuten monivuotiset marjakasvit ja hedelmäpuut, tyrni, marja-aronia, taimitarhakasvit, koristekasvit, maustekasvit, lääkekasvit, siemenmausteet ja leikkovihreä; 6) sänkikesanto sekä viljan, öljykasvien, siemenmausteiden ja kuitupellavan sänki, ei kuitenkaan silloin, jos sänkeen on syksyllä kylvetty syysruis, ruisvehnä, syysvehnä tai spelttivehnä, syysrypsi tai syysrapsi; 7) keväällä korjattava pellava tai hamppu; ja 8) tilatukijärjestelmän mukainen hoidettu viljelemätön pelto, jos pelto säilytetään nurmipeitteisenä talven yli. Kasvipeitteiseksi ei hyväksytä kemiallisesti tuhottua nurmilohkoa tai monivuotista viherkesantolohkoa eikä vilja- ja öljykasvilohkoa, jonka olki ja sänki on poltettu. 29 § Viljelyn monipuolistaminen Maatilan ympäristötukikelpoisesta peltolasta vähintään 10 % on oltava vuosittain nurmea tai nurmipeitteistä alaa. Näillä tarkoitetaan viljeltyjä nurmia, viherkesantoja, viherlannoitusnurmia, hoidettuja viljelemättömiä peltoja sekä suojavyöhykesopimusaloja. Kyseinen nurmiala voi sijaita samalla lohkolla koko sitoumuskauden ajan. Maatilalla vuosittain viljelyssä olevasta ympäristötukikelpoisesta peltoalasta saa vuosittain olla enintään 40 % saman kasvilajin viljelyssä. Samaa kasvilajia saa viljellä lohkolla enintään kahtena vuotena peräkkäin. Kuitenkin nurmea ja kuminaa saa viljellä samalla lohkolla enintään kolme vuotta. Samaa nurmea ei saa ilmoittaa eri kasvilajeina kolmea vuotta pidempään. Vuosittain on viljeltävä vähintään kolmea eri kasvilajia ja yhden kasvilajin on oltava muu kuin viljakasvi. Vähimmäisvaatimuksena oleva nurmi lasketaan yhdeksi kolmesta edellytetystä kasvilajista. Tässä lisätoimenpiteessä luetaan eri kasvilajiksi muun muassa syysvehnä, kevätvehnä, spelttivehnä, ruisvehnä, kevätruis, syysruis, ohra, kaura, tattari, maissi, sokerimaissi, kevätrypsi, syysrypsi, kevätrapsi, syysrapsi, auringonkukka, soijapapu, öljypellava, herne, härkäpapu, makea lupiini, virna, ruokohelpi, peruna, sokerijuurikas, rehukaali, pellava, hamppu, humala, tupakka, nokkonen, ruistankio, kumina, sinappi, kaikki yksi- ja monivuotiset nurmet sekä laitumet, velvoitekesanto, viherlannoitusnurmi ja hoidettu viljelemätön ala. Avomaan vihanneksista, marjakasveista, hedelmäkasveista, maustekasveista, koristekasveista ja lääkekasveista sekä leikkovihreästä kukin kasvitieteellinen laji luetaan omaksi kasvilajiksi. Tilan ympäristötukikelpoisille peltolohkoille suunniteltu kasvinvuorotus on esitettävä maatilalle viideksi vuodeksi laadittavassa kirjallisessa viljelykiertosuunnitelmassa. Suunnitelmassa on esitettävä peruslohkoittain jokaisella lohkolla viljeltäväksi suunniteltu kasvilaji viiden seuraavan vuoden aikana. Suunnitelma on ohjeellinen ja siitä voidaan tarvittaessa poiketa. Suunnitelma on tehtävä ensimmäisenä sitoumusvuonna kesäkuun loppuun mennessä. 30 § Laajaperäinen nurmituotanto Maatilan ympäristötukikelpoisista pelloista vähintään 50 %:n on oltava joka vuosi nurmikasvien viljelyssä. Maatilalla saadaan käyttää nurmien lannoittamiseen typpeä enintään 75 % typpimääristä, jotka on säädetty 12 §:ssä. Nurmilla tarkoitetaan liitteen 1 taulukossa 3 esitettyjä kasvilajeja eli monivuotisia nurmia, yksivuotista raiheinää, vihantaviljaa yhdessä raiheinän kanssa, moni- tai yksivuotista laidunnurmea, vihantaviljaa, kokoviljaa ja muita nurmikasvustoja. 31 § Lannan levitys kasvukaudella Maatila ei voi luovuttaa lantaa maatilalta pois lukuun ottamatta vähäistä enintään 100 m 3 määrää vuodessa eikä toimia lannan luovuttajana 45 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa, jos luovutettava määrä on tätä suurempi. Maatilalla syntyvä lanta on levitettävä pelloille kasvukauden aikana keväällä ja kesällä. Keväällä lantaa saa levittää aikaisintaan 15 päivänä huhtikuuta. Levitys voidaan aloittaa 1 päivänä huhtikuuta, jos maa on sula ja kuiva niin, että valumia vesistöön ei tapahdu eikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole. Kasvukauden aikana oraille tai nurmille tapahtuvassa kuivikelannan levityksessä on käytettävä kuivikelannan tarkkuuslevittimiä, lietelannan ja virtsan levityksessä on käytettävä sijoittavia laitteita tai letkulevittimiä hajuhaittojen vähentämiseksi. Kasvustoa perustettaessa lanta on aina mullattava. Lannanlevitys on sallittua 10 päivään syyskuuta asti, jos lohkolle kylvetään syysvilja, syysöljykasvi tai nurmi tai istutetaan monivuotinen puutarhakasvi. Muissa tapauksissa lannanlevitys on sallittu 15 päivään elokuuta asti. Lannalla tarkoitetaan tässä lisätoimenpiteessä kotieläinten tuottamaa lietelantaa, virtsaa ja kuivikelantaa kuivikkeineen. Levitysrajoitukset koskevat myös eläinten suppeilta jaloittelualueilta säiliöön kerättyjä lantavesiä. Kuivikelannan tarkkuuslevittimen on täytettävä standardin SFS-EN 13080 (Lannanlevittimien ympäristövaatimukset ja testit) kolmannen kohdan vaatimukset. Ehdot täyttävässä tarkkuuslevittimessä on oltava esimerkiksi vähintään kaksi murskaintelaa, joissa on hakkuriterät, sekä levitinlautaset, joissa on yhteensä vähintään kuusi säädettävää siivekettä. 32 § Ravinnetaseet Ravinnetaselaskenta on tehtävä peltoviljelykasveille. Velvoitekesannolle ja satoa tuottamattomalle pellolle ei ole laadittava vuosittaista ravinnetasetta. Viljelijän on laadittava maatilan kaikille peruslohkoille lohkokohtainen peltotase ja koko maatilalle tilakohtainen porttitase joka vuosi. Lisäksi maatilalle on laadittava "Ravinnetaseen tavoitesuunnitelma". Suunnitelmaan kuuluu ensimmäisen peltotaseen laskennan jälkeen tehtävä tavoitteellinen osio, jossa arvioidaan peltotaseen ja porttitaseen tuottamaa tulosta ja sen merkitystä maatilan tulevalle toiminnalle sekä asetetaan taseelle tavoite. Neljännen taselaskennan jälkeen tavoitesuunnitelmaan on kirjattava, miten tavoitteissa onnistuttiin ja miten maatilalla jatkossa toimitaan. Taseilla on seurattava typen ja fosforin määriä. Lohkokohtaisella peltotaseella tarkoitetaan peruslohkolle lannoitteissa ja karjanlannassa levitettyjen ravinteiden ja sadon mukana peruslohkolta poistettujen ravinteiden erotusta eli yli- tai alijäämää. Tilakohtaisella porttitaseella tarkoitetaan maatilalle hankittujen tuotantopanosten sisältämien ravinteiden ja maatilalta poisvietyjen tuotteiden sisältämien ravinteiden erotusta. Taselaskelmat on laadittava kultakin vuodelta (porttitase) tai kasvukaudelta (peltotase) kunkin sitoumusvuoden loppuun mennessä. "Ravinnetaseen tavoitesuunnitelma" on tehtävä toisen ja neljännen sitoumusvuoden loppuun mennessä. 33 § Peltojen kasvukunnon parantaminen Tilalla on arvioitava peltoviljelyn aiheuttama rasitus maan rakenteelle merkitsemällä 4 §:ssä säädettyihin tilan lohkokohtaisiin muistiinpanoihin havaittavissa olevat huomiot maan laadusta lohkoittain. Huomioon otettavia ja kaikilta lohkoilta lohkokohtaisiin muistiinpanoihin merkittäviä seikkoja ovat: 1) ojitustyyppi ja ojituksen toimivuus; 2) maan mururakenne; 3) lierojen määrä; 4) poutivuus; 5) peltojen kuivuminen muokkauskuntoon; 6) muokkauksen sujuvuus; 7) peltojen kuivuminen rankkojen sateiden jälkeen ja veden läpäisevyys pellolla; 8) liiallisesta märkyydestä ja kuivuudesta aiheutuvat kasvusto-oireet; 9) tiivistymisongelmat. Havainnot on merkittävä 4 §:ssä tarkoitettuihin lohkokohtaisiin muistiinpanoihin vuosittain viimeistään 31 päivänä joulukuuta. Maatilalla on tehtävä vuosittain maan laadun arviointi kahdelta eri peruslohkolta tätä tarkoitusta varten laaditun testisarjan avulla, joka sisältää sanallisen kyselytestin ja käytännön kuoppatestin. Testikuopan lisäksi toimenpiteessä on tehtävä havainnot ja muistiinpanot koko maaprofiilista, ruokamultakerroksesta ja pohjamaasta. Kaivamalla toteutettava kuoppatesti on tehtävä kahdesta havaintopisteestä peruslohkoa kohti, jos lohkon koko on enintään 10 ha. Tätä suuremmilla lohkoilla kuoppatesti on tehtävä aina kahdesta havaintopisteestä alkavaa 10 hehtaaria kohti. Kuoppatesti on tehtävä joka vuosi kahdelta peruslohkolta. Viljelijä voi itse tehdä testin tai käyttää asiantuntijan apua. Kuoppatestiosuutta voidaan täydentää käyttämällä maan tiivistymistä mittaavaa penetrometriä. Testisarja on toteutettava kasvukauden loppuun mennessä ja kuitenkin viimeistään 30 päivä syyskuuta. Lisäksi viljelijän on tehtävä vapaamuotoinen kirjallinen tavoitesuunnitelma tilan peltomaan rakenteesta tutkituilta lohkoilta. Tavoitesuunnitelmassa on kerrottava, millä toimenpiteillä viljelijä parantaa sellaisen 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tutkitun peruslohkon kasvukuntoa, jossa kasvukunto on todettu enintään välttäväksi. Toimenpide voi olla muun muassa tuotantopanosten käyttöön liittyvä tai viljelytekniikkaan liittyvä. Tavoitesuunnitelmassa on esitettävä myös valitun toimenpiteen toteutusaikataulu. Tavoitesuunnitelma on tehtävä toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Valittu toimenpide on toteutettava neljännen sitoumusvuoden loppuun mennessä. 34 § Kerääjäkasvien viljely Vähintään 25 %:lle maatilan ympäristötukikelpoisesta peltoalasta on vuosittain kylvettävä kerääjäkasveja. Kerääjäkasvilla tarkoitetaan varsinaisen viljelykasvin kylvön yhteydessä kylvettävää aluskasvia tai varsinaisen viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen kylvettävää pyydyskasvia. Kerääjäkasvia ei saa erikseen lannoittaa. Aluskasviksi voidaan kylvää raiheinää tai muita heinä- ja nurmikasveja, apiloita tai näiden siemenseoksia. Aluskasvin muokkaus tai kyntö voi tapahtua samanaikaisesti kuin varsinaisen viljelykasvin muokkaus tai kyntö tai se voidaan säilyttää lohkolla koko syksyn. Aluskasvi on sallittua tuhota kemiallisella käsittelyllä. Pyydyskasviksi voidaan kylvää ohraa, kauraa, raiheinää tai muita heinä- ja nurmikasveja, rehurapsia, rypsiä, hunajakukkaa tai apiloita tai näiden kasvien siemenseoksia. Pyydyskasvi on kylvettävä viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen ja viimeistään 15 päivänä elokuuta. Pyydyskasvi on säilytettävä lohkolla kasvukauden loppuun kuitenkin enintään 1 päivään lokakuuta asti, jonka jälkeen lohkon saa muokata tai kyntää. Aluskasvin tai pyydyskasvin avulla ei saa perustaa monivuotisia nurmia, viherkesantoja tai viherlannoitusnurmia. 8 luku Puutarhakasvit 35 § Typpilannoituksen tarkentaminen puutarhakasveilla Viljelijän on mitattava liukoisen typen määrä keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoituksia. Jokaiselta kasvulohkolta on tehtävä oma analyysi. Jos maassa olevan liukoisen typen määrä on yli 20 kg/ha, yli 20 kg:n menevä typpiosuus on vähennettävä lohkon vuosittaisesta typpilannoitusmäärästä. Viljelijä voi tehdä tai teettää analyysin liukoisen typen määrästä käyttämällä pikamääritysmenetelmää eli niin sanottua typpisalkkua, tai viljelijä voi teettää liukoisen typen määrästä laboratorioanalyysin. Laboratorioanalyysi on teetettävä Elintarviketurvallisuusviraston lannoitevalmistelain mukaisesti hyväksymässä laboratoriossa. Mittausten tulokset on merkittävä 4 §:ssä tarkoitettuihin lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. 36 § Katteen käyttö monivuotisilla puutarhakasveilla Maanpinta on katettava rivien kohdilta oljella, hakkeella tai muulla orgaanisella materiaalilla, muovikalvolla, -kankaalla, katepaperilla tai riviväleihin perustettavalla, leikattavalla nurmikatteella. Jos kasveilla käytetään katteena muovikalvoa, sen on oltava valmistettu polyeteenistä, joka voidaan tavanomaisen jätteenkäsittelyn lisäksi hävittää polttamalla. Katettujen viljelylohkojen pinta-alan on oltava vähintään 95 % viljelyalasta muilla 2-ryhmän puutarhakasveilla paitsi taimitarhakasveilla, joilla katettujen viljelylohkojen pinta-ala tulee olla vähintään 50 % näiden kasvien viljelyalasta. Monivuotisilla puutarhakasveilla 1 ja 2 momentin mukaiset katevaatimukset on täytettävä viimeistään kolmantena sitoumusvuonna. Tuki maksetaan siitä sitoumusvuodesta lähtien, jonka kesäkuun loppuun mennessä vaatimus täytetään. 37 § Tuhoeläinten tarkkailumenetelmien käyttö Ryhmän 1 ja 2 puutarhakasvien ja siemenmausteiden alasta on oltava vuosittain vähintään 50 % sellaisten kasvien viljelyksessä, joilla esiintyvien tuholaisten seurantaan on saatavilla tai käytettävissä liimapyydyksiä tai feromoniansoja. Tällaisia kasveja ovat kaalit, lanttu, nauris, sinappi, syötävät sipulikasvit, porkkana, selleri, persilja, palsternakka ja muut sarjakukkaiset kasvit, kumina, herne, omena, luumu, makea pihlaja, herukat, mansikka ja vadelma. Viljelijän on pidettävä havainto- ja toimenpidepäiväkirjaa tuhohyönteisten sekä niiden luontaisten vihollisten esiintymisestä maatilalla sekä havaintojen perusteella suoritetuista torjuntatoimista. Vastaavat merkinnät voi tehdä myös 4 §:ssä tarkoitettuihin lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Toimenpidettä on toteutettava peruslohkokohtaisesti. Maatilalla on viljeltävä 1 momentissa tarkoitettuja kasveja vähintään 0,5 hehtaarin peruslohkoilla. Käytettäviä tarkkailumenetelmiä ovat feromonipyydykset sekä eriväriset liima-ansat. Molemmissa menetelmissä tuholaismäärän muutoksia on seurattava laskemalla tietyin väliajoin liimaan tarttuneita hyönteisiä. Feromonipyydykset on hankittava omenalle, makealle pihlajalle, luumulle, herneelle, syötäville sipulikasveille ja herukoille. Muille kasveille voidaan hankkia liima-ansat. Pyydyksiä ja ansoja on oltava joka vuosi yksi kappale jokaista alkavaa hehtaaria kohti silloin, kun kasvulohko on vähintään puolen hehtaarin suuruinen. Jos kasvulohkon pinta-ala ylittää viisi hehtaaria, pyydyksiä on oltava edellisten lisäksi viisi hehtaaria ylittävällä alalla yksi kappale jokaista alkavaa viitta peltohehtaaria kohti. Pyydykset tulee sijoitella tasaisesti eri puolille kasvulohkoa. Alle puolen hehtaarin suuruisilla kasvulohkoilla on oltava yksi pyydys jokaista täyttä yhden peltohehtaarin alaa kohti. Viljelijän on huolehdittava pyydysten toimivuudesta ja havainnoinnista riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran viikossa. Vaihtoehtoisesti viljelijä voi hankkia tarkkailun ostopalveluna, joka täyttää yllämainitut ehdot. Tuholaisten tarkkailua on tehtävä seuraavilla kasveilla ja niiden tuholaisilla: 1) kaalikasvit: pikkukaalikärpänen, isokaalikärpänen, kirpat, rapsikuoriainen; 2) omena: omenakääriäinen, pihlajanmarjakoi; 3) luumu: luumukääriäinen; 4) makea pihlaja: pihlajanmarjakoi; 5) herukat: herukkakoi; 6) vadelma: vattukuoriainen; 7) mansikka: ripsiäiset, lehtikirvat, luteet; 8) herne: hernekääriäinen; 9) porkkana: porkkanakemppi, porkkanakärpänen; 10) sipulikasvit: sipulikoi; 11) kumina: kuminakoi. Torjuntamenetelmien käyttö on perustuttava havainnoinnista tehtyihin kirjauksiin. Seurantaa on tehtävä 1 päivästä toukokuuta 31 päivään elokuuta asti aina silloin, kun viljeltävälle kasville tuhoja aiheuttavia tuhohyönteisiä esiintyy. Viljelijän on hankittava Kasvinsuojeluseuran vuonna 2002 julkaisema opas "Avomaavihannesten taudit ja tuholaiset" tai "Aktuella växtskyddsanvisningar" -opas tai Kasvinsuojeluseuran vuonna 1997 julkaisema "Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet". III OSA ERITYISTUET 9 luku Sopimusten yksityiskohtainen toteuttaminen 38 § Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Suojavyöhyke on perustettava mieluiten suojaviljaan eikä aluetta saa perustamisen jälkeen muokata, lannoittaa tai käsitellä torjunta-aineella. Suojavyöhykkeen perustamiseen voidaan käyttää valmiita heinä- ja nurmikasvien siemenseoksia. Pohjavesialueella oleville peltoalueille suojavyöhykkeet voidaan perustaa peltolohkojakoa noudattaen. Suojavyöhykkeellä voi olla pieninä, luontaisina ryhminä kotimaisia, luonnonvaraisia pensaita tai lehtipuita. Suojavyöhykkeellä ei saa sulkea avointa viljelymaisemaa. Suojavyöhykkeen perustamisessa ja hoidossa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuus ja mahdollisuuksien mukaan suosittava luonnonvaraisten kasvien, eläinten ja muiden eliöiden kannalta suotuisia toimenpiteitä. Perustellut hoitotoimenpiteet voidaan rajoitetusti ja suunnitelman mukaisesti ulottaa myös vyöhykkeen välittömässä läheisyydessä olevalle ns. luonnontilaiselle ranta-alueelle. Suojavyöhykkeen kasvusto on niitettävä vuosittain tai suunnitelmassa määritellyillä aikaväleillä. Niiton ajankohdassa on otettava huomioon luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden elinolot, minkä vuoksi niittoa ei tule aloittaa ennen 1 päivä elokuuta, ellei kyse ole rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnasta, niiden leviämisen estämisestä tai vastaavasta syystä. Niitetty kasvimassa on korjattava pois suojavyöhykkeeltä ja sen saa käyttää maataloustuotannossa hyödyksi. Suojavyöhykettä voidaan myös laiduntaa, jos vesiensuojelulliset tai muut vastaavat syyt eivät ole esteenä. Tulva-alueille perustetut suojavyöhykkeet voidaan poikkeustapauksissa jättää niittämättä, mikäli se on vesiensuojelullisesti perusteltua. Sopimukseen hyväksyttyä suojavyöhykealaa ei saa muokata muutoin kuin perustamisen yhteydessä. Suojavyöhykkeeltä tai sopimukseen sisältyvältä luonnontilaiselta ranta-alueelta niitettyä kasvustoa ei saa varastoida tai kompostoida suojavyöhykkeellä, ranta-alueella tai tulvavyöhykkeellä. Suojavyöhykkeiden uusimisessa on pyrittävä mahdollisimman nopeaan kasvipeitteisyyden aikaansaamiseen. Vaikeiden rikkaruohojen poistamisessa on ensisijassa käytettävä mekaanisia keinoja. Erityisistä syistä voidaan sallia pesäkekäsittely. Pesäkekäsittelystä on ilmoitettava ennen toimenpidettä työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tällaisessa tapauksessa kasvillisuuden uusimisessa on pyrittävä mahdollisimman nopeaan kasvipeitteisyyden aikaansaamiseen. Sopimukseen sisällytettävä pellon ulkopuolinen ranta-alue voi olla enintään noin 20 metriä leveä, ellei ole erityisiä syitä leveämmän alueen hyväksymiseen. Hoitotoimenpiteinä voivat olla esimerkiksi niitto tai puuston taikka pensaikon harvennus tai raivaus. 39 § Monivaikutteisen kosteikon hoito Laskeutusaltaan, kosteikon ja tulvaniityn hoito on toteutettava erillisen suunnitelman mukaisesti. Sopimus on tehtävä kosteikon alle jääneestä peltoalasta tai muusta hoitotoimen kohteena olevasta maa-alasta riittävine reuna-alueineen. Vuotuisia hoitotoimenpiteitä ovat muun muassa lietteen poisto, padon hoitotoimet tai kosteikon ja sen reuna-alueiden kasvillisuuden niitto ja poiskuljetus. Hoitotoimien yhteydessä korjattu kasvimassa voidaan käyttää hyödyksi tai toteuttaa hoitotoimenpiteet esimerkiksi laiduntamalla, jos siihen ei ole vesiensuojelullista tai muuta estettä. 40 § Valumavesien käsittelymenetelmät Valumavesien käsittelymenetelmiä ovat säätösalaojitus, säätökastelu ja kuivatusvesien kierrätys. 41 § Viljelyedellytykset luonnonmukaisessa tuotannossa Hakemukseen, jolla haetaan luonnonmukaista tuotantoa koskevaa sopimusta, on liitettävä luomusuunnitelman viljelykiertosuunnitelma. Suunnitelman on täytettävä luomuasetuksen liitteen III yleisiä säännöksiä koskevan alakohdan 3 mukaiset edellytykset. Viljelykiertosuunnitelmaa voidaan muuttaa kesken sopimuskauden edellyttäen, että luomuasetusta noudatetaan. 42 § Kesannointiin ja lannoitukseen liittyvät rajoitukset luonnonmukaisessa tuotannossa Maatilalla, jolla on luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaista tuotantoa ja kotieläintuotantoa koskeva sopimus, avokesannointi on sallittua vain silloin, kun avokesannoinnin jälkeen alalle kylvetään kyseessä olevaa kasvukautta seuraavan talviaikaisen kasvipeitteisyyden varmistamiseksi syysvilja tai sellainen kasvi, joka muodostaa riittävän kasvuston ja käyttää tehokkaasti muokkauskerroksen liukoista fosforia ja typpeä kuten esimerkiksi nurmiheinä tai kevätvilja. Tämä koskee myös lohkoja, jotka on ilmoitettu hoidettuna viljelemättömänä peltona. 43 § Luonnonmukainen kotieläintuotanto Viljelijän on luonnonmukaisessa kotieläintuotannossaan noudatettava, mitä 41 ja 42 §:ssä on säädetty viljelyedellytyksistä sekä kesannoinnista ja lannoituksesta. 44 § Lannan käytön tehostaminen Vastaanotettu lanta on levitettävä pelloille kasvien 12 §:ssä säädettyjen maatalouden ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Lantaa on levitettävä vähintään 10 m 3, kuitenkin turkiseläinten ja siipikarjan lantaa 5 m 3, hehtaarille. Jos lantaa vastaanotetaan yhteislantalasta tai se on käsitelty biokaasulaitoksessa, on lannan sisältämät ravinteet laskettava mukaan lannoitukseen lanta-analyysin tai biokaasulaitoksen ravinneanalyysin perusteella. Lannan levitysmäärät ja -aika on merkittävä maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteiden mukaisiin muistiinpanoihin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. 45 § Perinnebiotooppien hoito Perinnebiotooppeja on hoidettava ja kunnostettava hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Hoitotoimia voivat olla muun muassa niittäminen, laidunnus, lehtipuiden lehdestys sekä pensaikon ja puuston raivaus. Kasvillisuuden hoitotoimenpiteiden lisäksi suunnitelmaan voidaan sisällyttää sopimusalueella sijaitsevien, perinteisten karjatalouteen liittyvien rakennelmien ja rakenteiden säilyttämistä ja kunnostamista sekä alueen aitaamista ja muita laiduntamiseen liittyviä toimenpiteitä. Perinteisiä karjatalouteen liittyviä rakennelmia ovat muun muassa aidat, portit, veräjät, erilaiset heinän kuivatustelineet kuten haasiat, suovat ja pielekset sekä karjasillat ja suoniittyjen patorakenteet. Perinnebiotooppia ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. TE-keskus voi tapauskohtaisesti hyväksyä vesakon kemiallisen torjunnan kantokäsittelynä. Laidunnus on toteutettava niin, ettei se aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai maaperän eroosiota. Laidunnettava perinnebiotooppi on yleensä erotettava aidalla muista laidunnurmista. Aluetta ei saa ojittaa tai metsittää. Niitetty kasvillisuus on korjattava pois, ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä. Eläinten lukumäärää tiettyä laidunalaa kohti on sovitettava niin, että eläimet pääsääntöisesti elävät laitumen tuoton varassa ilman lisärehua tai laidunkierto on järjestettävä niin, että laitumen ollessa loppuun syöty eläimet siirretään toiselle laitumelle. Perinnebiotooppeja ei tule käyttää pelkästään yölaitumina. 46 § Keskimääräiset eläintiheydet perinnebiotoopilla Jos perinnebiotooppien hoitoa koskevassa sopimuksessa on hoitotoimenpiteeksi valittu laidunnus, sopimusta tehtäessä on varmistettava sopiva laidunnuspaine. Sopiva laidunnuspaine eli laidunnuskauden aikainen eläinmäärä tiettyä pinta-alaa kohden on varmistettava tapauskohtaisesti. Koska laidunnuspaine on riippuvainen kulloisestakin laidunalueesta sekä laiduneläinlajista ja -rodusta, laidunnuspaine on pyrittävä sovittamaan sellaiseksi, että se vastaa mahdollisimman tarkoin laitumen tuottoa. Eläimille voidaan antaa kivennäisiä ja vitamiineja, jos ne sisältävät vähän fosforia ja niiden käytöstä ei aiheudu alueen rehevöitymistä. Kivennäisten ja vitamiinien syöttö on järjestettävä katetusti siten, ettei niitä pääse leviämään sateen tai eläinten mukana syöttöpaikan lähiympäristöön. Syöttöpaikka tulisi sijoittaa metsän laitaan tai lajistoltaan vähäarvoiseen kohtaan aluetta. Sijoituspaikan valinnassa tulisi välttää etenkin kallioketoja, ketoja ja monilajisia tuoreita niittykohtia. Keskimääräinen eläintiheys (eläimiä/ha) koko laidunkauden ajaksi eli noin 120 päivää erityyppisillä perinnebiotoopeilla on oltava seuraavan taulukon mukainen: Hieho Hieho Lihanauta Emolehmä Uuhi + 2,5 Hevoseläin < 1 v > 1 v < 1 v + vasikka karitsaa Keto 1,0―1,2 0,5―0,8 0,4―0,6 0,2―0,4 1,5―2,0 0,4―0,8 Tuore niitty 2,0―2,5 1,0―1,8 0,9―1,2 0,5―0,8 2,0―2,5 1,0―1,4 Rantaniitty 1,5―3,0 1,0―1,8 0,7―1,4 0,5―1,0 2,0―4,0 0,8―1,6 Hakamaa 1,2―2,0 0,7―1,3 0,5―1,0 0,4―0,8 1,5―2,5 0,6―1,2 Metsälaidun 0,2―0,8 0,05―0,5 0,05―0,4 0,04―0,3 0,2―1,0 0,05―0,4 Edellä 2 momentissa säädetyistä eläintiheyksistä voidaan kuitenkin poiketa, jos siihen on olemassa poikkeamista tukevat perustellut yksittäistapausta koskevat todelliset olosuhteet. Jos perinnebiotoopilla laidunnetaan useammassa lyhyemmässä jaksossa, on laidunvuorokausien kokonaismäärä otettava huomioon eläintiheyttä laskettaessa. 47 § Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Viljelijän on perustettava ja hoidettava tai hoidettava kasvi- ja eläinlajien säilymisen ja lisääntymisen sekä viljelymaiseman kannalta tärkeitä alueita tai kohteita. Tällaisia ovat esimerkiksi pellon ja tien tai pellon ja vesistön väliset reuna-alueet, peltojen metsäsaarekkeet, uhanalaisten lajien esiintymispaikat, pienet kosteikot ja tulvapellot, lintujen pesintä-, ruokailu- ja levähdysalueina toimivat pellot, perhosten elinympäristöt ja muut monimuotoisuuspellot sekä pelloille perustettavat luonnon monimuotoisuuskaistat. Toimenpiteinä voivat olla puiden ja pensaiden raivaus, laidunnus ja niitto. Lisäksi voidaan toteuttaa muita erityisiä hoitokeinoja, kuten kulotusta. Toimenpiteisiin voi kuulua myös kohteilla sijaitsevien perinteisten rakenteiden ja rakennelmien kuten esimerkiksi kiviaitojen, kivisiltojen, suovien, haasioiden, pieleksien, karjasiltojen, kivisaarekkeiden ja riukuaitojen ylläpitoa ja hoitoa sekä sopimusalueille vievien polkujen perustaminen tai lintutornin rakentaminen. Hoitotoimenpiteillä ei saa vaarantaa metsäsaarekkeella olevia luontotyyppejä. Toimenpiteiden on perustuttava suojelusuunnitelmiin, jotka alueelliset ympäristöviranomaiset ovat laatineet kaikkein uhanalaisimpia lajeja koskevia sopimuksia varten. Pellon reunavyöhykkeen ja metsäsaarekkeen hoitona on oltava vähintään joka toinen vuosi tapahtuva pensaiden ja taimien raivaus, niitto tai laidunnus ellei hyväksytyssä suunnitelmassa muuta esitetä. Sopimus tehdään yhden tai useamman 1 momentissa määritellyn toimenpiteen toteuttamisesta. Toimenpiteiden on perustuttava hyväksyttyyn suunnitelmaan. Suunnitelman on oltava koko maatilan tai merkittävän osan siitä kattava luonnonhoitosuunnitelma, jossa on selvitetty alueen arvokkaat ja kunnostamiskelpoiset kohteet sekä niiden hoitotavat. Suunnitelma voi myös koskea pelkästään yhtä erillisaluetta. Suunnitelman toimenpiteillä on säilytettävä tai edistettävä sopimusalueen tavanomaisesta poikkeavia luonto- tai maisema-arvoja. Toimenpiteiden on perustuttava paikallisiin luonnon edellytyksiin ja toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota alueellisiin erityispiirteisiin, maisemaan ja kulttuuriperinteeseen. Näiden toimenpiteiden ohella sopimukseen voidaan sisällyttää maatilan viljelyhistoriaan kuuluvien rakennelmien sekä niiden lähiympäristöjen hoito. Rakennelmia kunnostettaessa on säilytettävä paikalliset tyyppiratkaisut. Rakennelmat on kunnostettava mahdollisimman paljon alkuperäisiä materiaaleja ja työtapoja käyttäen. Sopimusaluetta ei saa metsittää, lannoittaa eikä käsitellä torjunta-aineilla. TE-keskus voi tapauskohtaisesti sallia lannoituksen luonnonvaraisten lintujen levähdys- ja ruokailualueilla sekä torjunta-aineen käytön esimerkiksi niitettävien alueiden kantokäsittelyssä. Tapauskohtaisesti sallittu laidunnus on toteutettava niin, että se ei aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai eroosiota. Eläimille voidaan antaa kivennäisiä ja vitamiineja, jos ne sisältävät vähän fosforia ja niiden käytöstä ei aiheudu alueen rehevöitymistä. Kivennäisten ja vitamiinien syöttö on järjestettävä katetusti siten, ettei niitä pääse leviämään sateen tai eläinten mukana syöttöpaikan lähiympäristöön. Syöttöpaikka tulisi sijoittaa metsän laitaan tai lajistoltaan vähäarvoiseen kohtaan aluetta. Toimenpiteiden toteutuksessa käytettävien kasvilajien on oltava alueelle tyypillisiä kasveja. 48 § Alkuperäisrotujen kasvattaminen Luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luotettavia tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmien ylläpitäjiä ovat itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan osalta Faba Jalostus, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan osalta Pro Agria Maaseutukeskukset, ahvenanamaanlampaan osalta Pro Agria Maaseutukeskukset ja Föreningen Ålandsfår rf, suomenhevosen osalta Suomen Hippos ja maatiaiskanan osalta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Vain edellä mainitut tahot voivat antaa kunkin alkuperäisrodun osalta asetuksen liitteessä 2 tarkoitettuja rotupuhtaustodistuksia. Suomenvuohen osalta hyväksytään viljelijän oma ilmoitus. 49 § Alkuperäiskasvien viljely Alkuperäiskasvien viljelystä tehtävän sopimuksen edellytyksenä on, että kysymyksessä on maatiaislajike tai -kanta, joka eroaa morfologisesti tai fenotyypiltään muista lajikkeista, tai on lajikeluettelosta poistunut kauppalajike tai on lajikeluettelosta poistuneen kauppalajikkeen muuntunut kanta. Maatiaislajikkeista, vanhoista kauppalajikkeista ja vanhojen kauppalajikkeiden muuntuneista kannoista on tehtävä lajiketutkimus tai lajikeaitouden määritys ja lajikkeen on oltava rekisteröity. Lajikkeen tutkimuksessa sovelletaan Kansainvälisen lajikesuojeluliiton (UPOV) ohjeisiin perustuvaa lajikekuvauskäytäntöä. Oikeus lajikkeen tuettuun sopimusylläpitoon on ensisijaisesti sillä maatilalla, jolla lajiketta on viljelty vuosikymmeniä. Viljelijän maatilalla on varastoitava ja säilytettävä ylläpidettävän alkuperäiskasvin kylvökelpoista siementä sopimuksessa erikseen ilmoitettava määrä. Maatilalla on kuitenkin varastoitava vähintään sellainen määrä sopimuslajikkeen siementä, että määrä on vähintään kaksi kertaa ylläpitoalan eli yhden hehtaarin kylvömäärä. Viljoja ja palkoviljoja on pääsääntöisesti lisättävä vuosittain. Nurmikasviviljelykset on perustettava ylläpitotarkoitusta varten. Ylläpitosiemenerä voidaan korjata maatilan normaalikäytännön mukaisesti esimerkiksi toisena tai kolmantena vuotena kasvuston perustamisesta. Ylläpitoviljelystä ei tarvitse perustaa joka vuosi. Nurmelta voidaan muina vuosina korjata joko nurmirehusato tai siemensato markkinointitarkoitusta varten. Nurmikasvien yksittäisen ylläpitoviljelyksen ikä voi olla korkeintaan kolme perustamisvuoden jälkeistä vuotta. Ylläpidon on tapahduttava viljelijän tavanomaisesti käyttämin menetelmin, jotka kirjataan ennen sopimuksen solmimista tehtävässä viljelmätarkastuksessa. Ylläpitotilalla on estettävä sopimukseen kuuluvien lajikkeiden sekoittuminen tai risteytyminen nykylajikkeiden kanssa. Sekoittuminen tai risteytymisen estämisen lisäksi viljelijän on kiinnitettävä huomiota esikasveihin sekä ristipölytteisten lajien osalta riittäviin eristysetäisyyksiin. Viljoilla ja heinäkasveilla on oltava kulunut kaksi vuotta sekä nurmipalkokasveilla ja palkoviljoilla kolme vuotta siitä, kun lohkolla on viimeksi viljelty saman kasvilajin eri lajiketta tai saman lajikkeen aitoudeltaan tuntematonta erää. Peltolohkoilla on noudatettava seuraavia eristysetäisyyksiä sellaisiin kasvustoihin nähden, joiden kanssa ei-toivottu risteytyminen on mahdollista: rukiilla 300 metriä sekä heinäkasveilla, nurmipalkokasveilla ja palkoviljoilla 200 metriä. Ohran, kauran ja vehnän siemenviljelys ei saa sijaita niin lähellä toista saman lajin viljelystä, että on olemassa sekoittumisvaara esimerkiksi korjuun yhteydessä. Kasvukauden aikana viljelijän on pidettävä maatiaislajikkeen, vanhan kauppalajikkeen tai vanhojen kauppalajikkeiden muuntuneiden kantojen viljelystä 4 §:ssä säädettyjä muistiinpanoja. Ylläpitoviljelyä seurataan viljelystarkastusten ja kenttäkoetarkastusten avulla. Sopimuskauden aikana Elintarviketurvallisuusvirasto tekee maatilalle vähintään yhden viljelystarkastuksen, nurmikasveilla pääsääntöisesti sinä vuonna, jona viljelijä aikoo korjata uuden ylläpitoerän. Viljelystarkastuksessa todetaan lajikkeen aitous tutkimalla, onko kasvusto kuvausta vastaava. Lisäksi tarkastetaan, esiintyykö viljelyksellä haitallisessa määrin vieraita lajikkeita tai muita haitallisia viljelykasveja sekä noudatetaanko eristysetäisyyksiä. Myös varastotilanne tarkastetaan. Viljelijän on itse pyydettävä viljelystarkastus maatilalleen Elintarviketurvallisuusviraston siementarkastus- ja luomuvalvontayksiköstä viimeistään 22 päivänä toukokuuta sinä vuonna, jona tarkastus halutaan tehtävän. Kerran sopimuskauden aikana tutkitaan kenttäkoetarkastuksen avulla kannan aitouden säilyminen ja mahdolliset kannan ilmiasussa tapahtuneet muutokset. Viljelijän on toimitettava uudesta ylläpitoerästä näyte Elintarviketurvallisuusviraston siementarkastus- ja luomuvalvontayksikköön viimeistään 15 päivänä huhtikuuta neljäntenä sopimusvuonna. Jos tämä ei ole nurmikasvien ylläpitoviljelyksillä mahdollista ja sopimusta aiotaan jatkaa, näytteen voi toimittaa myös viimeisenä sopimusvuotena viimeistään 15 päivänä huhtikuuta. IV OSA VOIMAANTULO 10 luku Voimaantulo 50 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 30 päivänä huhtikuuta 2007. Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2007 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Ylitarkastaja Suvi Ruuska Liitteet 1 ja 2