Maa- ja metsätalousministeriön päätös kolmansista maista tuotavasta lihasta ja lihatuotteista
Mistä säädöksessä on kyse?
Tämä päätös säätelee lihan ja lihatuotteiden tuontia Suomeen Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista. Sen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden hygieeninen laatu ja estää eläintautien leviäminen.
Kenelle: Maahantuojia, jotka tuovat lihaa ja lihatuotteita Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista Suomeen; Laitoksia, jotka teurastavat eläimiä tai käsittelevät lihaa ja lihatuotteita vientiä varten Suomeen.
Keskeiset tiedot
- Maa
- Suomi
- Oikeudenala
- Muu lainsäädäntö
- Lähde
- opendata.finlex.fi
- Teksti haettu
- Selitys päivitetty
Mitä säädös sääntelee?
- Lihan ja lihatuotteiden tuontiehdot kolmansista maista.
- Määritelmät erilaisille lihatuotteille, kuten punaiselle lihalle, siipikarjan lihalle ja raakalihavalmisteille.
- Tuontirajoitukset tietyille lihatuotteille ja eläimille, joille on annettu tiettyjä aineita.
- Vaatimukset tuotantolaitoksille ja tarvittaville todistuksille.
Ketä säädös koskee?
- Maahantuojia, jotka tuovat lihaa ja lihatuotteita Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista Suomeen.
- Laitoksia, jotka teurastavat eläimiä tai käsittelevät lihaa ja lihatuotteita vientiä varten Suomeen.
Mitkä ovat keskeiset kohdat?
- Lihaa ja lihatuotteita saa tuoda vain elintarvikekelpoisina ja tämän päätöksen vaatimukset täyttävinä.
- Kiellettyä on tuoda lihaa eläimistä, joille on annettu tyreostaattisia, estrogeenisia, androgeenisia tai gestageenisia aineita (poikkeuksena jälkeläisten tuotantoon käytetyt eläimet tietyin ehdoin).
- Kiellettyä on tuoda mm. karjun tai salakarjun lihaa, verta, jauhelihaa, luulihaa, paloiteltua lihaa, naudan pään lihaa, jäätynyttä, suolistamatonta pienriistaa nylkemättömänä tai kynimättömänä, eikä suurriistaa, jota ei ole nyljetty ja suolistettu.
- Punaisen lihan ja siipikarjan lihan tuonti edellyttää, että liha on peräisin komission hyväksymästä laitoksesta ja mukana on eläintautitodistus ja terveystodistus.
- Naudan ja sian lihaerien mukana on oltava todistus negatiivisesta salmonellatutkimustuloksesta (ISO 6579; 1993 tai muu hyväksytty menetelmä), ellei liha ole tarkoitettu vähintään +70 °C lämpötilaan kuumennettavien valmisteiden valmistukseen.
Muu lainsäädäntö
Lakiteksti
Lakiteksti
1995 1000/1995 Maa- ja metsätalousministeriön päätös kolmansista maista tuotavasta lihasta ja lihatuotteista Maa- ja metsätalousministeriö on 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun lihahygienialain (511/94) 42 f §:n, eläinten lääkitsemisestä 27 päivänä huhtikuuta 1990 annetun lain (402/90) 2 §:n 3 momentin ja eläintautien vastustamisesta eläinten ja eräiden muiden tavaroiden maahantuonnissa ja maastaviennissä 15 päivänä kesäkuuta 1994 annetun asetuksen (489/94) 2, 3 ja 12 §:n, sellaisena kuin näistä ovat lihahygienialain 42 f § 31 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa (1563/94) ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain 2 §:n 3 momentti 8 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa (1120/94), nojalla päättänyt:
1 luku
Yleiset määräykset 1 § Tarkoitus ja soveltamisala Tämän päätöksen tarkoituksena on turvata elintarvikkeeksi tarkoitetun lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu sekä estää eräiden eläintautien leviäminen maahan Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista (jäljempänä kolmannet maat) tapahtuvan maahantuonnin yhteydessä.
Päätöksessä annetaan ne ehdot, joilla lihaa ja lihatuotteita saadaan tuoda Suomeen kolmansista maista.
2 § Määritelmät Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
Milloin tässä päätöksessä viitataan Euroopan yhteisön säädökseen, tarkoitetaan kyseistä säädöstä itseään sellaisena kuin se on tämän päätöksen voimaan tullessa ja myös siihen mahdollisesti myöhemmin tehtäviä muutoksia.
2 luku
Tuonti Norjasta ja Liechtensteinista 3 § Norjasta ja Liechtensteinista saadaan tuoda lihaa ja lihatuotteita elintarvikehygieenisen laadun turvaamisesta ja eläintautien leviämisen ehkäisemisestä Suomen ja muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden välillä tapahtuvan lihan ja lihatuotteiden maahantuonnin ja maastaviennin yhteydessä 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (600/94) mukaisesti.
3 luku
Tuonti muista kolmansista maista kuin Norjasta ja Liechtensteinista 4 § Tuonnin yleiset edellytykset Maahan saadaan tuoda vain sellaista lihaa ja sellaisia lihatuotteita, jotka ovat lihahygienialain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan elintarvikkeeksi kelvollisia ja jotka täyttävät tässä päätöksessä asetetut vaatimukset.
5 § Tuonnin rajoitukset Maahan ei saa tuoda lihaa eikä lihatuotteita, jotka on saatu sellaisista eläimistä, joille on annettu tyreostaattisia, estrogeenisia, androgeenisia tai gestageenisia aineita. Maahan saadaan kuitenkin tuoda lihaa ja lihatuotteita, jotka on saatu sellaisista jälkeläisten tuotantoon käytetyistä eläimistä, joita on lisääntymiskautensa aikana käsitelty neuvoston direktiivissä 88/299/ETY sallitulla tavalla.
Maahan ei saa myöskään tuoda:
6 § Punainen liha Punaista lihaa saadaan tuoda maahan vain liitteessä 1 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti.
Tuonnin ehtona on lisäksi, että
Lihaerän mukana ei kuitenkaan tarvitse olla todistusta salmonellatutkimuksen suorittamisesta, jos lihaerä on erää seuraavien asiakirjojen mukaan tarkoitettu käytettäväksi vähintään +70 °C lämpötilaan kuumennettavien valmisteiden valmistukseen lihahygienialain tarkoittamassa lihavalmistelaitoksessa.
7 § Siipikarjan liha Siipikarjan lihaa saadaan tuoda maahan vain liitteessä 4 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti.
Tuonnin ehtona on lisäksi, että
8 § Tarhatun ja luonnonvaraisen riistan liha sekä poron ja kanin liha Riistan, poron ja kanin lihaa saadaan tuoda maahan vain liitteessä 5 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti.
Tuonnin ehtona on lisäksi, että
9 § Raakalihavalmisteet Punaisesta lihasta valmistettuja raakalihavalmisteita saadaan tuoda maahan vain liitteessä 1 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti. Siipikarjan lihasta valmistettuja raakalihavalmisteita saadaan puolestaan tuoda maahan vain liitteessä 4 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti.
Tuonnin ehtona on lisäksi, että
Tarhatun ja luonnonvaraisen riistan lihasta sekä poron ja kanin lihasta valmistettuja raakalihavalmisteita saadaan tuoda maahan vain liitteessä 5 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti vain, jos maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto (jäljempänä osasto) on myöntänyt siihen luvan. Tuontiehdot määrätään tuontiluvassa.
10 § Lihavalmisteet Punaisesta lihasta valmistettuja lihavalmisteita saadaan tuoda maahan vain liitteessä 6 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti.
Tuonnin ehtona on lisäksi, että
Muusta lihasta kuin punaisesta lihasta valmistettuja lihavalmisteita saadaan tuoda maahan vain, jos osasto on myöntänyt siihen luvan. Tuontiehdot määrätään tuontiluvassa.
11 § Elintarvikkeeksi käytettävät suolet Suolia saa tuoda kaikista maista.
Tuonnin ehtona on, että
12 § Sulatettu eläinrasva Sulatettua eläinrasvaa saadaan tuoda maahan vain liitteessä 7 mainituista maista.
Tuonnin ehtona on lisäksi, että
13 § Eräät teuraseläimistä saatavat muut elintarvikkeet paitsi suolet ja rasva Eräitä muita eläimistä saatavia elintarvikkeita, lukuun ottamatta elintarvikkeeksi käytettäviä suolia ja sulatettua eläinrasvaa, saadaan tuoda maahan vain, jos osasto on myöntänyt siihen luvan. Tuontiehdot määrätään tuontiluvassa.
4 luku
Muut tuontiehdot 14 § Tuonti omaan käyttöön ja lähetykset yksityishenkilöille Tämän päätöksen 4―13 §:ää ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka matkustaja tuo maahan omaan käyttöönsä enintään 1 kg suuruisena eränä liitteessä 7 mainituista maista kyseisessä liitteessä olevan taulukon mukaisesti. Samoin tämän päätöksen 4―13 §:ää ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka lähetetään Suomeen yksityishenkilölle enintään 1 kg suuruisena eränä liitteen 7 mukaisesti.
Lisäksi osasto voi myöntää yksityishenkilölle luvan tuoda metsästysretkellä pyydystämiensä riistaeläinten lihaa omaan käyttöönsä yli 1 kg suuruisena eränä liitteen 5 mukaisesti.
15 § Tuonti ulkomaanliikenteen muonitukseen Tämän päätöksen 4―13 §:ää ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka tuodaan maahan ulkomaanliikenteen muonitusta varten. Sellaista lihaa ei kuitenkaan saa tuoda maahan, jonka tuonti on Euroopan yhteisön komission antamassa suojapäätöksessä erikseen kielletty. Kyseiset Euroopan yhteisön komission tekemät suojapäätökset on lueteltu liitteessä 8.
Edellä mainittu ulkomaanliikenteen muonitukseen tarkoitettu liha ja lihatuotteet on varastoitava, käsiteltävä ja kuljetettava tullin valvonnassa. Liha ja lihatuotteet on säilytettävä alkuperäisissä pakkauksissaan.
Suomen tai Euroopan yhteisön markkinoille tarkoitettu tavara on säilytettävä erillään tavarasta, joka ei täytä yhteisön lainsäädännön tai Suomen lainsäädännön ehtoja. Ulkomaanliikenteen muonitukseen tarkoitettua lihaa ja lihatuotteita saadaan leikata, valmistaa ja muutoin käsitellä taikka niiden pakkauksia avata muualla kuin ulkomaanliikenteen kulkuneuvoissa vain, jos läänineläinlääkäri on hyväksynyt kyseiset tilat.
Lihasta ja lihatuotteista syntyvät jätteet on hävitettävä ulkomaanliikenteen ruokajätteiden ja eläintautivaarallisten jätteiden sekä kauttakulkuliikenteen eläintautivaarallisten jätteiden käsittelystä annetun osaston päätöksen (605/94) mukaisesti.
16 § Tuonti lähetystöjen ja kansainvälisten järjestöjen käyttöön Tämän päätöksen 4―13 §:ää ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka suurlähetystöt tai diplomaattisia oikeuksia nauttivat kansainväliset järjestöt tuovat omaan käyttöönsä liitteessä 7 mainituista maista.
Liha ja lihatuotteet, jotka eivät täytä 4―13 §:ssä asetettuja vaatimuksia, on käytettävä asianomaisen järjestön tiloissa eikä niistä syntyviä jätteitä saa luovuttaa rehuksi. Suurlähetystön tai järjestön, joka käyttää tässä pykälässä tarkoitettua oikeutta lihan tai lihatuotteiden tuontiin, on tehtävä ilmoitus läänineläinlääkärille siitä, miten lihasta tai lihatuotteista syntyneet jätteet hävitetään.
17 § Kauttakulku Tämän päätöksen 4―13 §:ää ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka kuljetetaan kolmansiin maihin tai toiseen Euroopan yhteisön jäsenmaahan Suomen alueen kautta tullin sinetöimässä kulkuneuvossa. Tavara saadaan purkaa ja lastata uudelleen toiseen ajoneuvoon tullin valvonnassa. Ennen kauttakuljetusta on tuojan varmistettava, että vastaanottava maa hyväksyy erän maahantuonnin. Toiseen jäsenmaahan ei kuitenkaan sallita sellaisen tavaran kauttakuljetusta, jonka tuonti yhteisön alueelle on yhteisön lainsäädännön mukaan kielletty.
18 § Tuonti tullivarastoon ja vapaa-alueelle tai vapaavarastoon Tämän päätöksen 4―13 §:ää ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka tuodaan tullivarastoon taikka vapaa-alueelle tai vapaavarastoon. Liha ja lihatuotteet saadaan luovuttaa Suomen markkinoille vain siinä tapauksessa, että ne täyttävät 4―13 §:n ehdot. Liha ja lihatuotteet on säilytettävä alkuperäisissä pakkauksissaan.
Suomen tai Euroopan yhteisön markkinoille tarkoitettu tavara on säilytettävä erillään tavarasta, joka ei täytä yhteisön lainsäädännön tai Suomen lainsäädännön ehtoja. Liha ja lihatuotteet saadaan luovuttaa 15―17 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin edellyttäen, että ne täyttävät mainituissa pykälissä määrätyt ehdot.
Lihasta ja lihatuotteista syntyvät jätteet on hävitettävä ulkomaanliikenteen ruokajätteiden ja eläintautivaarallisten jätteiden sekä kauttakulkuliikenteen eläintautivaarallisten jätteiden käsittelystä annetun osaston päätöksen (605/94) mukaisesti.
5 luku
Muut määräykset 19 § Tuontiasiakirjat Sen lisäksi, mitä muualla tässä päätöksessä on määrätty todistuksista ja asiakirjoista, on muuhun kuin tuojan omaan käyttöön tuotavan tai yksityishenkilölle lähetetyn lihan ja lihatuotteiden mukana oltava asiakirja, josta käy ilmi alkuperämaa. Maahantuojan on säilytettävä kaikki tässä päätöksessä määrätyt tuontiasiakirjat ja todistukset vähintään kahden vuoden ajan maahantuonnin jälkeen.
20 § Tarkastukset rajalla Kolmansista maista tuotavien sekä Suomen kautta kuljetettavien tai tullivarastoon, vapaa-alueelle ja vapaavarastoon tuotavien lihan ja lihatuotteiden tarkastuksista rajalla määrätään erikseen.
21 § Eläintauti- tai terveystilanteen muutos Sen estämättä, mitä tässä päätöksessä määrätään, on noudatettava niitä erillisiä suojapäätöksiä, jotka maa- ja metsätalousministeriö tai sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa vientimaan eläintauti- tai terveystilanteen muutoksen johdosta.
6 luku
Voimaantulo ja siirtymämääräykset 22 § Voimaantulo ja siirtymäajat Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
Suolia saadaan tuoda maahan ilman 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettua eläintautitodistusta 2 päivään helmikuuta 1996 saakka, jos suolien mukana on maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston hyväksymän mallin mukainen eläintautitodistus.
Neuvoston direktiivi 72/462/ETY; EYVL N:o L 302, 31.12.1972, s. 28, neuvoston direktiivi 77/96/ETY; EYVL N:o L 26, 31.01.1977, s. 67, neuvoston direktiivi 91/494/ETY; EYVL N:o L 268, 24.9.1991, s. 35, neuvoston direktiivi 91/495/ETY; EYVL N:o L 268, 24.9.1991, s. 41, neuvoston direktiivi 92/45/ETY; EYVL N:o L 268, 14.9.1992, s. 35, neuvoston direktiivi 71/118/ETY, muut. 92/116/ETY; EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s. 1 Helsingissä 28 päivänä heinäkuuta 1995 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Eläinlääkintöylitarkastaja Anna-Maija Grönlund Liite 1 Liite 2 NÄYTTEIDEN OTTO JA TUTKIMINEN I SIIPIKARJAN LIHA A. NÄYTTEENOTTO- JA TUTKIMUSMENETELMÄT 1.
Ruho (kaulanahkaa ei ole poistettu) Otantanäytteet otetaan tasaisesti jakautuen koko erästä. Näytteiden on oltava kaulanahasta otettuja noin 10 gramman painoisia paloja, jotka on otettava aseptisesti steriileillä pihdeillä ja leikkausveitsellä. Näytteet on säilytettävä viileässä 4 °C lämpötilassa analyysiin saakka. Analyysia varten näytteet laimennetaan kymmenkertaisesti puskuroidulla peptonivedellä ja niitä inkuboidaan 37 °C lämpötilassa 16―20 tuntia. Sen jälkeen esirikastusliuokset tutkitaan salmonellabakteerin varalta päätöksen 7 §:ssä määrättyä menetelmää käyttäen. Enintään 10 esirikastusliuoserää voidaan yhdistää rikastusta varten. Näytteet on merkittävä ja yksilöitävä asianmukaisesti.
2.
Ruho ilman kaulanahkaa, ruhon osat ja sisäelimet Kudoksesta otetaan noin 25 gramman painoisia paloja työntämällä lihan pintaan steriili näytteenottoholkki tai leikkaamalla viipale steriileillä välineillä. Näytteet on säilytettävä viileässä 4 °C lämpötilassa analyysiin saakka. Analyysia varten näytteet laimennetaan kymmenkertaisesti puskuroidulla peptonivedellä ja niitä inkuboidaan 37 °C lämpötilassa 16―20 tuntia. Sen jälkeen esirikastusliuokset tutkitaan salmonellabakteerien varalta päätöksen 7 §:ssä määrättyä menetelmää käyttäen. Enintään 10 esirikastusliuoserää voidaan yhdistää rikastusta varten. Näytteet on merkittävä ja yksilöitävä asianmukaisesti.
B. OTETTAVIEN NÄYTTEIDEN MÄÄRÄ Yksittäispakkausten kappalemäärä erässä, josta yksittäiset otantanäytteet otetaan, on seuraava:
Erä (pakkausten lukumäärä) Niiden pakkausten määrä, joista näyte on otettava 1― 24 sama kuin pakkausten määrä, enintään 20 25―29 20 30―39 25 40―49 30 50―59 35 60―89 40 90―199 50 200―499 55 500 tai enemmän 60 Pakkausyksiköiden painon perusteella niiden pakkausyksiköiden määrää, joista näyte on otettava, voidaan vähentää seuraavia kertoimia käyttäen:
Pakkausyksiköiden paino g 20 kg 10―20 kg h 10 kg Kerroin x 1 x 3/4 x 1/2 II NAUDAN JA SIAN LIHA A. NÄYTTEENOTTO- JA TUTKIMUSMENETELMÄT 1.
Suoraan teurastamosta tulevat ruhot, puoliruhot ja neljännesruhot(pintakäsittelytekniikka: swab-tekniikka) Näytteet otetaan pintasivelytekniikalla saastuneiksi epäiltyjen alueiden pinnalta. Tämä pintasively käsittää ruhojen avauskohdat ja leikkauspinnat. Lisäksi naudan ruhot sivellään ainakin kolmella alueella (reisi, kuve, kaula); sen sijaan sianruhot sivellään ainakin kahdella alueella (reisi ja rinta). Ristikontaminaation välttämiseksi näytteet otetaan koskematta lihaa ja käyttäen steriilejä näytemuotteja ja taitoksia. Näytteenottoalueet (20 x 20 cm) sivellään kahdella steriilillä puuvillataitoksella. Ensimmäinen taitos kostutetaan steriilillä peptonivedellä ja sillä sivellään voimakkaasti useita kertoja näytteenottoaluetta. Samaa näytteenottoaluetta hangataan toisella kuivalla taitoksella. Sen jälkeen taitokset laitetaan 100 ml:aan peptonivettä ja niitä inkuboidaan 37°C lämpötilassa 16―20 tuntia. Sen jälkeen esirikastusliuoserät tutkitaan salmonellabakteerin varalta tämän päätöksen 6 §:ssä määrättyä menetelmää käyttäen. Enintään 10 esirikastusliuoserää voidaan yhdistää rikastusta varten. Näytteeet on merkittävä ja yksilöitävä asianmukaisesti.
2.
Ruhoneljännekset, jotka on saatu muusta laitoksesta kuin siitä teurastamosta, josta ruho on peräisin, leikattu ja paloiteltu liha Kudoksesta otetaan noin 25 cm 2 :n kokoinen viipale työntämällä steriili näytteenottoholkki lihan pintaan tai leikkaamalla viipale steriileillä välineillä. Nämä näytteet siirretään steriilisti näyteastiaan tai muoviseen liuospussiin ja sitten homogenisoidaan Stomacher- tai Blender-tyyppisellä homogenisaattorilla. Analyysiä varten näytteet laimennetaan kymmenkertaiseksi puskuroidulla peptonivedellä ja niitä inkuboidaan 37°C lämpötilassa 16―20 tuntia. Sen jälkeen esirikastusliuokset tutkitaan salmonellabakteerin varalta tämän päätöksen 6 §:ssä määrättyä menetelmää käyttäen. Enintään 10 esirikastusliuoserää voidaan yhdistää rikastusta varten. Näytteet on merkittävä ja yksilöitävä asianmukaisesti.
Pakastetut lihanäytteet pidetään pakastettuina laboratorioon kuljetuksen aikana. Jäähdytettyjä lihanäytteitä ei pakasteta vaan ne säilytetään jäähdytettyinä. Saman erän eri näytteet voidaan koota yhteen.
B. OTETTAVIEN NÄYTTEIDEN MÄÄRÄ 1.
A-jakson 1. kohdassa tarkoitetut ruhot, puoliruhot, enintään kolmeen palaan paloitellut puoliruhot ja neljännesruhot Ruhojen tai puoliruhojen (yksiköt) määrä erässä, josta yksittäiset otantanäytteet otetaan, on seuraava:
Erä (yksiköiden määrä) Yksiköiden määrä, joista on otettava näyte 1― 24 sama kuin yksiköiden määrä, enintään 20 25―29 20 30―39 25 40―49 30 50―59 35 60―89 40 90―199 50 200―499 55 500 tai enemmän 60 2.
A-jakson 2. kohdassa tarkoitetut neljännesruhot, leikattu ja paloiteltu liha Pakkausyksiköiden määrä erässä, josta yksittäiset otantanäytteet otetaan, on seuraava:
Erä (pakkausyksiköiden määrä) Pakkausyksiköiden määrä, joista on otettava näyte 1― 24 sama kuin pakkausten määrä, enintään 20 25―29 20 30―39 25 40―49 30 50―59 35 60―89 40 90―199 50 200―499 55 500 tai enemmän 60 Pakkausyksiköiden painon mukaan pakkausyksiköiden määrää, josta näyte on otettava, voidaan vähentää seuraavia kertoimia käyttäen:
Pakkausyksiköiden paino g 20 kg 10―20 kg h 10 kg Kerroin x 1 x 3/4 x 1/2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 6(2) Liite 7 Liite 7(2) Liite 8 LIITTEET PUUTTUVAT