Rehulaki

Mistä säädöksessä on kyse?

Tämä laki pyrkii varmistamaan laadukkaiden, turvallisten ja Suomen kotieläintuotantoon sopivien rehuvalmisteiden saatavuuden ja käytön sekä riittävän tiedon antamisen niistä ostajille ja käyttäjille.

Kenelle: Elinkeinonharjoittajia, jotka valmistavat, markkinoivat tai maahantuovat rehuvalmisteita; Maatiloja, jotka käyttävät tai valmistavat rehuvalmisteita.

Keskeiset tiedot

Maa: Suomi
Oikeudenala: Muu lainsäädäntö
Pykälät: 29
Lähde: opendata.finlex.fi
Teksti haettu: 2026-06-17
Selitys päivitetty: 2026-07-07

Mitä säädös sääntelee?

Rehujen, tiettyjen eläinten ruokintaan käytettävien tuotteiden, rehun lisäaineiden ja rehuseosten markkinointia, maahantuontia ja markkinointia varten tapahtuvaa valmistusta.
Rehun lisäaineiden ja tiettyjen eläinten ruokintaan käytettävien tuotteiden käyttöä ja valmistusta maatiloilla, lukuun ottamatta merkintä- ja pakkausvaatimuksia.
Haitallisia aineita ja eliöitä koskevia säännöksiä rehuvalmisteissa.
Rehuvalmisteiden valmistuksen valvontaa ja valmistus- ja säilytystiloja.

Ketä säädös koskee?

Elinkeinonharjoittajia, jotka valmistavat, markkinoivat tai maahantuovat rehuvalmisteita.
Maatiloja, jotka käyttävät tai valmistavat rehuvalmisteita.

Mitkä ovat keskeiset kohdat?

Vain maa- ja metsätalousministeriön rehuluetteloon merkittyjä rehuja saa maahantuoda, markkinoida ja valmistaa markkinointia varten, tai muita rehuja, jos niistä on tehty ilmoitus kasvintuotannon tarkastuskeskukselle ja ne ovat terveellisiä, aitoja ja laadultaan kauppakelpoisia.
Vain maa- ja metsätalousministeriön luetteloon merkittyjä tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita ja rehun lisäaineita saa maahantuoda, markkinoida, valmistaa markkinointia varten ja lisätä rehuvalmisteisiin.
Rehuvalmisteet eivät saa sisältää haitallisia aineita tai eliöitä sellaisia määriä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa ihmisille, eläimille tai muulle luonnolle.
Rehuvalmisteista on annettava ostajalle kirjallisesti tuoteselosteessa maa- ja metsätalousministeriön määräämät tiedot.

Muu lainsäädäntö

Asetus ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden eläinlääkinnällisistä…

Asetus ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätös eräistä maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1997 maksettavista tuista

Valtioneuvoston asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta

Maa- ja metsätalousministeriön asetus Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista

Maa- ja metsätalousministeriön päätös kolmansista maista tuotavasta lihasta ja lihatuotteista

Maa- ja metsätalousministeriön asetus zoonooseista

Muu lainsäädäntö

Lakiteksti

Sisällys (29)

1 § Tavoite
2 § Soveltamisala
3 § Määritelmät
4 § Rehut
5 § Tietyt eläinten ruokintaan käytettävät tuotteet
6 § Rehun lisäaineet
7 § Rehuseokset
8 § Tilapäiset rajoitukset
9 § Haitalliset aineet ja eliöt
10 § Merkitseminen
11 § Pakkausmääräykset
12 § Harhaanjohtava markkinointi
13 § Valmistuksen valvonta ja valmistus- ja säilytystilat
14 § Valvontaviranomaiset
15 § Valtuutetut tarkastajat ja näytteenottajat
16 § Tarkastukset
17 § Ilmoitusvelvollisuus
18 § Tiedosto
19 § Tuontitarkastus
20 § Salassapitovelvollisuus
21 § Valvonnan tulosten julkaiseminen
22 § Valvontamaksut ja palkkiot
23 § Kielto
24 § Uhkasakko
25 § Rangaistussäännös
26 § Vahingonkorvausvelvollisuus
27 § Tarkemmat säännökset
28 § Voimaantulo
29 § Siirtymäsäännökset

1993 234/1993 Rehulaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §Tavoite

Tämän lain tarkoituksena on edistää hyvälaatuisten, turvallisten ja Suomen kotieläintuotantoon sopivien rehuvalmisteiden tarjontaa ja käyttöä sekä riittävien tietojen antamista rehuvalmisteista niiden ostajille ja käyttäjille.

2 §Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan rehujen, tiettyjen eläinten ruokintaan käytettävien tuotteiden, rehun lisäaineiden ja rehuseosten markkinointiin, maahantuontiin ja markkinointia varten tapahtuvaan valmistukseen. Rehun lisäaineita ja tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita sekä niitä koskevia vaatimuksia, lukuun ottamatta merkintä- ja pakkausvaatimuksia, samoin kuin haitallisia aineita ja eliöitä koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi maatiloilla tapahtuvaan rehuvalmisteiden käyttöön ja valmistukseen.

Tätä lakia ei sovelleta:

1)tutkimuslaitosten eläinkokeissa käytettäviin rehuvalmisteisiin;

2)ulkomaille vietäviin rehuvalmisteisiin lukuun ottamatta Euroopan talousalueelle vietäviä valmisteita; eikä

3)maahantuotavaan kauttakulkutavaraan edellyttäen, että käyttötarkoitus ja 2 kohdassa lisäksi vientimaa käyvät selvästi ilmi valmisteen päällysmerkinnöistä tai, milloin kysymys on kauttakulkutavarasta, valmistetta koskevista asiakirjoista.

Toimenpiteistä eläintautien vastustamiseksi ja ennakolta ehkäisemiseksi säädetään eläintautilaissa (55/80).

3 §Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1)rehuvalmisteella rehuja, tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita, rehun lisäaineita ja rehuseoksia;

2)rehulla eläinten ruokintaan tarkoitettuja kasvi- tai eläinperäisiä tuotteita sellaisenaan, tuoreena tai säilöttynä ja teollisuuden sivutuotteita sekä orgaanisia tai epäorgaanisia aineita käytettynä sellaisenaan tai rehuseoksissa riippumatta siitä, sisältävätkö ne lisäaineita;

3)tietyllä eläinten ruokintaan käytettävällä tuotteella tietyillä teknisillä menetelmillä valmistettuja tuotteita, jotka toimivat suoraan tai epäsuorasti valkuaislähteinä ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuvalmisteina tai rehuvalmisteissa;

4)raaka-aineella sellaisia 2 kohdassa tarkoitettuja rehuja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuseosten valmistukseen tai esiseosten kantaja-aineeksi;

5)esiseoksella rehuseosten valmistukseen käytettäviä lisäaineseoksia taikka yhden tai useamman lisäaineen seoksia sidottuna kantaja-aineeseen;

6)rehun lisäaineella aineita ja valmisteita, ei kuitenkaan rehuseosten valmistukseen käytettäviä esiseoksia, joita käytetään eläinten ruokintaan rehun lisänä joko sellaisenaan tai rehuun tai rehuseokseen sekoitettuna ja joiden käytön pääasiallisena tarkoituksena on eläinten kasvun tai tuotannon edistäminen tai hyvän ravitsemustilan ylläpitäminen taikka muusta kuin sairaudesta aiheutuvien häiriötilojen ehkäiseminen; rehun lisäaineella tarkoitetaan myös aineita ja valmisteita, joiden tarkoituksena on parantaa rehun tai rehuseoksen käyttöominaisuuksia tai säilyvyyttä;

7)rehuseoksella eläinten ruokintaan tarkoitettuja täysrehuja ja täydennysrehuja, jotka ovat kasvi- tai eläinperäisten tuotteiden seoksia, sellaisenaan, tuoreena tai säilöttynä, tai teollisuuden sivutuotteita taikka erilaisia orgaanisia tai epäorgaanisia aineita riippumatta siitä, sisältävätkö ne lisäaineita;

8)täysrehulla rehuseosta, joka riittää sellaisenaan yksimahaisen eläimen ja yhdessä karkearehun kanssa märehtijän, hevoseläimen ja kanin päiväannokseksi;

9)täydennysrehulla rehuseosta, joka sisältää korkeita pitoisuuksia tiettyjä ravintoaineita, mutta joka riittää päiväannokseksi vain yhdessä muiden rehuvalmisteiden kanssa käytettynä;

10)päiväannoksella 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka kunkin eläinlajin tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu yksilö tarvitsee tyydyttääkseen koko ravinnontarpeensa; sekä

11)haitallisella aineella sellaisia rehuvalmisteissa olevia aineita tai tuotteita, jotka voivat aiheuttaa terveydellistä vaaraa eläimille tai kotieläintuotteiden kautta ihmisille.

2 luku

Rehuvalmisteiden valmistus, markkinointi ja maahantuonti

4 §Rehut

Maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa saa:

1)sellaisia rehuja, jotka maa- ja metsätalousministeriö on merkinnyt julkaisemaansa rehuluetteloon ja jotka täyttävät ministeriön asianomaiselle rehulle tässä luettelossa määräämät vaatimukset; sekä

2)muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja rehuja edellyttäen, että rehu on terveellistä, aitoa ja laadultaan kauppakelpoista eikä aiheuta terveydellistä vaaraa ihmisille tai eläimille ja että siitä on tehty kasvintuotannon tarkastuskeskukselle sen antamien tarkempien määräysten mukainen ilmoitus.

Rehuluetteloon merkitystä rehusta saa käyttää vain siinä mainittua nimeä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset luetteloon merkitsemisen perusteista, hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista ja hakemusmenettelystä.

Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, tulee maahantuotavien, markkinoitavien ja markkinointia varten valmistettavien rehujen täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät muut laatuvaatimukset.

5 §Tietyt eläinten ruokintaan käytettävät tuotteet

Maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa sekä maahantuotaviin ja markkinoitaviin rehuvalmisteisiin lisätä saa vain sellaisia 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka maa- ja metsätalousministeriö on merkinnyt julkaisemaansa näitä tuotteita koskevaan luetteloon ja jotka täyttävät ministeriön asianomaiselle tuotteelle tässä luettelossa määräämät vaatimukset. Sama koskee maatiloilla tapahtuvaa kyseisten tuotteiden käyttöä ja niiden lisäämistä rehuvalmisteisiin.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon merkitsemisen perusteista sekä siitä, mitä tietoja uuden tuotteen luetteloon hyväksymistä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava, ja hakemusmenettelystä.

6 §Rehun lisäaineet

Maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa sekä maahantuotaviin ja markkinoitaviin rehuvalmisteisiin lisätä saa vain sellaisia rehun lisäaineita, jotka maa- ja metsätalousministeriö on merkinnyt julkaisemaansa rehun lisäaineluetteloon tai määräaikaisella luvalla markkinoitavien lisäaineiden luetteloon ja jotka täyttävät ministeriön asianomaiselle lisäaineelle näissä luetteloissa tai muutoin määräämät vaatimukset. Sama koskee maatiloilla tapahtuvaa rehun lisäaineiden käyttöä ja niiden lisäämistä rehuvalmisteisiin.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset 1 momentissa tarkoitettuihin luetteloihin merkitsemisen perusteista sekä siitä, mitä tietoja uuden lisäaineen tai käyttötavan luetteloihin hyväksymistä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava, ja hakemusmenettelystä.

Tiettyjä, maa- ja metsätalousministeriön määräämiä lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia tai rehuseoksia saa valmistaa vain sellainen valmistaja, jonka kasvintuotannon tarkastuskeskus on merkinnyt tällaisista valmistajista pitämäänsä luetteloon. Sama koskee näiden lisäaineiden välittämistä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset luetteloon hyväksymisen perusteista, hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista sekä hakemusmenettelystä. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on vuosittain viimeistään marraskuun 30 päivänä julkaistava luettelo. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä tässä momentissa tarkoitettuja rehuvalmisteita koskevasta kirjanpidosta ja näiden tietojen ilmoittamisesta valvontaviranomaiselle.

7 §Rehuseokset

Maahantuotava, markkinoitava ja markkinointia varten valmistettava rehuseos saa sisältää 4 §:n 1 momentissa, 5 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja, niille säädetyt tai määrätyt vaatimukset täyttäviä rehuja, tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita ja rehun lisäaineita. Tällaisen rehuseoksen tulee lisäksi täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät laatuvaatimukset.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää tiettyjen rehujen ja ainesten käytön rehuseoksissa.

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä rehuseosten tyyppinimityksistä. Ennen määräysten antamista maa- ja metsätalousministeriön on kuultava rehuteollisuutta.

8 §Tilapäiset rajoitukset

Jos 5 §:n 1 momentissa tai 6 §:n 1 momentissa mainittuun luetteloon merkityn eläinten ruokintaan käytettävän tuotteen tai rehun lisäaineen voidaan uuden tutkimustiedon tai jo olemassa olevan tiedon uudelleenarvioinnin perusteella olettaa aiheuttavan vaaraa ihmisten tai eläinten taikka, milloin kysymys on rehun lisäaineista, ympäristön terveydelle, maa- ja metsätalousministeriö voi tilapäisesti kieltää tuotteen tai lisäaineen käytön rehuvalmisteissa tai rajoittaa sitä.

9 §Haitalliset aineet ja eliöt

Maahantuotava, markkinoitava ja markkinointia varten valmistettava rehuvalmiste ei saa sisältää sellaisia määriä haitallisia aineita tai eliöitä, että sen käyttöohjeiden mukaisesta käytöstä tästä syystä voi aiheutua eläintuotteisiin laatuvirheitä taikka vahinkoa ihmisille, eläimille tai muulle luonnolle. Sama koskee maatilalla käytettäviä ja valmistettavia rehuvalmisteita.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset haitallisten aineiden ja eliöiden enimmäispitoisuuksista rehuvalmisteissa.

10 §Merkitseminen

Maahantuotavista, markkinoitavista ja markkinointia varten valmistettavista rehuvalmisteista on annettava ostajalle kirjallisesti tuoteselosteessa maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämät tiedot. Maa- ja metsätalousministeriö määrää myös, mitä muita tietoja rehuvalmisteista saa ostajalle tuoteselosteessa ilmoittaa sekä antaa tarvittaessa määräyksiä tuoteselosteen yhteydessä annettavista tiedoista. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä myös tietojen ilmoittamisen perusteista sekä tietoja ilmoitettaessa käytettävistä käsitteistä.

Tuoteseloste on painettava tai kiinnitettävä pakkaukseen tai säiliöön taikka, milloin kysymys on maa- ja metsätalousministeriön määräämästä tavarasta, liitettävä valmisteen mukana seuraaviin asiakirjoihin. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset merkintöjen tekemisestä sekä määrää tarkastuksessa todetun ravinnepitoisuuden enimmäispoikkeamat tuoteselosteessa ilmoitetusta arvosta.

11 §Pakkausmääräykset

Maahantuotavien, markkinoitavien ja markkinointia varten valmistettavien rehuvalmisteiden tulee täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät pakkausvaatimukset.

12 §Harhaanjohtava markkinointi

Rehuvalmisteita markkinoitaessa ei ostajia saa johtaa harhaan tuotteen nimen, valmistustavan, sisällyksen, alkuperän, laadun, paljouden, koostumuksen, vaikutuksen tai tuotantovaikutuksen taikka muiden seikkojen suhteen.

13 §Valmistuksen valvonta ja valmistus- ja säilytystilat

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä siitä, miten rehuvalmisteita valmistavan elinkeinonharjoittajan on järjestettävä valmistuksen valvonta, sekä asettaa vaatimuksia rehuvalmisteiden valmistus- ja säilytystiloille, valmistusmenetelmille ja valmistuksessa käytettäville laitteille.

3 luku

Valvonta

14 §Valvontaviranomaiset

Rehuvalmisteiden valmistuksen ja markkinoinnin sekä niiden valvonnan yleinen ohjaus kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Valmistusta, markkinointia ja maahantuontia sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo kasvintuotannon tarkastuskeskus. Maahantuontia valvoo kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ohella tullilaitos. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto toimii valvontaviranomaisena omalla toimialallaan.

15 §Valtuutetut tarkastajat ja näytteenottajat

Kasvintuotannon tarkastuskeskus käyttää valvontatehtävissä apunaan tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia ja näytteenottajia sekä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto määräämiään eläinlääkäreitä. Valtuutetut tarkastajat ja näytteenottajat sekä eläinlääkintöosaston määräämät eläinlääkärit toimivat tehtävissään virkamiehen vastuulla.

Jos valtuutettu tarkastaja tai näytteenottaja on estynyt suorittamasta tehtäväänsä, kasvintuotannon tarkastuskeskus voi määrätä jonkun esteettömän henkilön tilapäisesti suorittamaan hänen tehtäviään. Näytteen voi ottaa myös asianomainen tullivirkamies tai poliisi kasvintuotannon tarkastuskeskuksen kutakin tapausta varten erikseen antamien ohjeiden mukaisesti.

16 §Tarkastukset

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksella sekä valtuutetuilla tarkastajilla ja näytteenottajilla on oikeus tarkastaa rehuvalmisteita, valmistus- ja pakkaustiloja, varastointi- ja myyntipaikkoja, kuljetusvälineitä, elinkeinonharjoittajan tavarakirjanpitoa ja 18 §:ssä tarkoitettua tiedostoa sekä ottaa raaka-aineesta ja valmiista tuotteesta maksutta tarpeellisia näytteitä. Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi asettaa rehuvalmisteiden maahantuontipaikkakunnille näytteenottajia. Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi lisäksi asettaa rehuvalmisteita valmistavaan laitokseen tarkastajan.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitettujen tarkastusten suorittamisesta sekä näytteiden ottamisesta, lähettämisestä ja tutkimisesta.

17 §Ilmoitusvelvollisuus

Tässä laissa tarkoitettua rehuvalmisteiden valmistusta, markkinointia tai maahantuontia harjoittavan elinkeinonharjoittajan on tehtävä kasvintuotannon tarkastuskeskukselle kirjallinen ilmoitus toiminnastaan. Kasvintuotannon tarkastuskeskus pitää elinkeinonharjoittajista valvontaa varten rekisteriä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä ja ilmoitusmenettelystä.

Valmistajan on varattava kasvintuotannon tarkastuskeskukselle tilaisuus tarkastuksen suorittamiseen tuotantolaitoksessa ja varastotiloissa ennen toiminnan aloittamista.

18 §Tiedosto

Rehuvalmisteen valmistusta, markkinointia tai maahantuontia harjoittavan elinkeinonharjoittajan on pidettävä tässä laissa tarkoitetusta toiminnastaan tiedostoa, josta tarvittaessa voidaan selvittää valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tiedoston sisällöstä ja järjestämisestä.

Maahantuojan ja valmistajan on ilmoitettava kasvintuotannon tarkastuskeskukselle tiedot maahantuonti- ja valmistusmääristä sekä valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden määristä sen mukaan kuin kasvintuotannon tarkastuskeskus tarkemmin määrää.

19 §Tuontitarkastus

Maahantuotavat rehuvalmisteet tarkastetaan pistokokein ennen niiden luovuttamista tullista. Tarkastus suoritetaan tutkimalla valmisteesta otettu näyte. Tarkastettavaa valmistetta voidaan kasvintuotannon tarkastuskeskuksen määräyksestä säilyttää tullin valvonnassa kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ja tullin hyväksymässä paikassa siihen saakka, kun kasvintuotannon tarkastuskeskus on tarkastuksen perusteella hyväksynyt valmisteen maahantuonnin.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, rehuvalmiste tulee kuitenkin aina tarkastaa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos on perusteltua syytä epäillä, että valmisteesta aiheutuu vaaraa ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle.

20 §Salassapitovelvollisuus

Henkilö, joka tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta tai taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa eikä käyttää ansiotarkoituksessa hyödykseen, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista:

1)syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämistä varten;

14 §ssä tarkoitetuille viranomaisille tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten; tai

3)muutoksenhakua tutkivalle viranomaiselle tämän lain mukaisessa asiassa.

21 §Valvonnan tulosten julkaiseminen

Kasvintuotannon tarkastuskeskus julkaisee valvonnan tulokset. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tulosten julkaisemisesta.

22 §Valvontamaksut ja palkkiot

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvonnan toteuttamisesta valtiolle aiheutuvien kustannusten kattamiseksi peritään rehuvalmisteiden valmistusta ja maahantuontia harjoittavilta elinkeinonharjoittajilta kaksi kertaa vuodessa maksu. Maksu voidaan määrätä valmisteryhmäkohtaisesti huomioon ottaen valmistus- ja maahantuontimäärät. Erityistutkimuksista kasvintuotannon tarkastuskeskus voi periä erillisen maksun. Maksuista on muutoin voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valtuuttamille tarkastajille ja näytteenottajille voidaan suorittaa tarkastuksista ja näytteenotosta palkkiota ja kustannusten korvausta valtion talousarvion rajoissa. Maa- ja metsätalousministeriö määrää palkkioiden ja korvausten suorittamisesta ja niiden perusteista.

4 luku

Pakkokeinot ja seuraamukset

23 §Kielto

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tulee kieltää rehuvalmisteen maahantuonti, markkinointi, valmistus tai käyttö, jos valmiste tai siitä annettavat tiedot taikka sen valmistuksessa käytettävät valmistus- tai säilytystilat, valmistusmenetelmät tai laitteet taikka valmistuksen valvonnan järjestäminen eivät täytä niille tässä laissa säädettyjä tai sen nojalla määrättyjä vaatimuksia.

Kielto on annettava määräaikaisena, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on mahdollista poistaa. Kielto on viipymättä peruutettava, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on poistettu tai jos sillä ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä. Kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.

Rehuvalmiste, jonka maahantuonti on kielletty ja jota koskevaa puutteellisuutta ei ole mahdollista poistaa, on maahantuojan palautettava tai hävitettävä kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymällä tavalla.

24 §Uhkasakko

Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi asettaa 23 §:ssä tarkoitetun kiellon tehosteeksi uhkasakon.

Uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

25 §Rangaistussäännös

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1)tuo maahan, markkinoi, valmistaa tai käyttää taikka rehuvalmisteisiin lisää rehuvalmistetta vastoin 4-7 §:n säännöksiä tai niiden nojalla annettuja määräyksiä taikka 8 §:ssä tarkoitettua rajoitusta;

2)tuo maahan, markkinoi, valmistaa tai käyttää rehuvalmistetta, joka ei täytä 9-11 §:ssä ja niiden nojalla annetuissa määräyksissä rehuvalmisteille asetettuja vaatimuksia;

3)harjoittaa 12 §:ssä tarkoitettua harhaanjohtavaa markkinointia;

4)laiminlyö noudattaa 13 §:ssä tarkoitettuja valmistuksen valvonnan järjestämistä koskevia määräyksiä taikka valmistaa tai säilyttää rehuvalmisteita vastoin sanotun säännöksen nojalla asetettuja valmistus- ja säilytystiloja, valmistusmenetelmiä tai laitteita koskevia vaatimuksia;

5)laiminlyö 17 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden;

6)laiminlyö 18 §:ssä tarkoitetun tiedoston pitämisen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, rehulakirikkomuksesta sakkoon. Lisäksi voidaan rehuvalmiste pakkauksineen tai osa siitä taikka niiden arvo tuomita menetetyksi valtiolle, jollei se olosuhteet huomioon ottaen ole kohtuutonta.

Sitä, joka rikkoo 23 §:n nojalla annetun uhkasakolla tehostetun kiellon, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus tekee 14 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten puolesta ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Rangaistus virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta säädetään rikoslain 40 luvun 5 §:ssä.

26 §Vahingonkorvausvelvollisuus

Myyjän on korvattava vahinko, joka ostajalle aiheutuu siitä, että myyty valmiste ei täytä säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia taikka että se poikkeaa ostajalle annetuista tiedoista enemmän kuin maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaan on sallittua. Korvaus on suoritettava, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudesta.

5 luku

Erinäiset säännökset

27 §Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

6 luku

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

28 §Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tällä lailla kumotaan 16 päivänä toukokuuta 1986 annettu rehulaki (376/86) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa saadaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

29 §Siirtymäsäännökset

Sen estämättä, mitä 5 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa säädetään, saadaan maa- ja metsätalousministeriön määräämänä aikana, joka voi olla enintään kaksi vuotta lain voimaantulosta lukien, maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa sekä rehuvalmisteisiin lisätä myös muita maa- ja metsätalousministeriön erikseen määräämiä lisäaineita ja eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita. Sama koskee maatiloilla tapahtuvaa rehun lisäaineiden ja tiettyjen eläinten ruokintaan käytettävien tuotteiden käyttöä ja niiden lisäämistä rehuvalmisteisiin.

Elinkeinonharjoittajan, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa tässä laissa tarkoitettua toimintaa, on tehtävä 17 §:ssä tarkoitettu ilmoitus toiminnastaan kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

HE 260/92 MmVM 26/92 ETA-sopimuksen liite I: neuvoston direktiivi (70/524/ETY) (muut. neuvoston direktiiveillä 73/103/ETY ja 84/587/ETY), neuvoston direktiivi (87/153/ETY), neuvoston direktiivi (87/153/ETY), neuvoston direktiivi (77/101/ETY), neuvoston direktiivi (79/373/ETY) (muut. neuvoston direktiivillä 90/44/ETY), neuvoston direktiivi (82/471/ETY), neuvoston direktiivi (83/228/ETY), neuvoston direktiivi (74/63/ETY) (muut. neuvoston direktiiveillä 80/502/ETY,86/354/ETY,87/519/ETY ja 91/132/ETY) Helsingissä 26 päivänä helmikuuta 1993 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Maa- ja metsätalousministeri Martti Pura

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.